sunnuntai 25. joulukuuta 2011

3D riistalaukaussimulaattori Shot Simulator

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Oletko harjoitellut riistalaukausta netissä Metsästäjäliiton riistalaukaussimulaattorissa? Hyvä jos olet ja jos et, niin hopihopi.

Nyt kun olet kokeillut virtuaalista riistalaukausta, niin huomasit varmasti sen ilmeisen puutteen? Näissä netissä löytyvissä riistalaukausta harjoittavissa metsästyssimulaattoreissa ammutaan useimmiten suoraan kyljittäin olevaa kiiltokuvaa. Opettavaista kyllä, mutta tällaiseen tilanteeseen pääsee luonnossa todella harvoin.

Deer & Deer Hunting Shot Simulator korjaa tilanteen valkohäntäpeuran osalta täydellisesti. Tämä yksinkertainen, mutta nerokas ohjelma mahdollistaa riistalaukauksen vaikutuksen simuloinnin aidon kolmiulotteisesti mistä tahansa tilanteesta. Laukauksen jälkeen voit katsoa myös tulosta haluamastasi suunnasta; tarkastellen erikseen luurankoa, verisuonistoa ja sisäelimiä eri tasoilla. Voit siis nähdä luodin tai nuolen aiheuttaman haavakanavan nahan ja luiden lävitse sekä taakse.

Nyt voit huoleti kokeilla niitä kaikkia hankalia laukaisukulmia, joista olet jättänyt ampumatta. Tämä on hyödyllistä kaikille metsästäjille, mutta aivan erityisen hyödyllistä jousimetsästäjille.

Nykyinen hirvikoe, joka on lähinnä aseen kohdistuskoe, voitaisiin mieluummin korvata tällaisella hirvieläimen anatomiaa ja eettistä laukausta testaavalla kokeella.

Ohjelman voit edullisesti ja kätevästi ladata suoraan netistä (PC ja Mac $19.99) (iPhone, iPod Touch, iPad sekä Android älypuhelimiin vain $4.99). Tai vaihtoehtoisesti tilata Deluxe Edition perinteisesti CD:llä toimitettuna hintaan $29.99 + postikulut. Deluxe Edition sisältää mahtavasti bonusmateriaalia: 74 -sivuisen PDF-kirjan (katso sisällysluettelo alla), 14 videoleikettä ja valkohäntäpeuran anatomiajulisteen (taustapuolella jäljitysopas, sisältäen mm. karvatunnistuskuvat).

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Riistamauste ja riistan maustaminen


Riistaa maustaessa kannattaa olla varovainen, ettei lihan oma hieno maku peity. Perinteinen ohje on käyttää riistan maustamiseen vain suolaa, mustapippuria, katajanmarjoja ja tuoreita (paikallisia) yrttejä.

Hennot tuoreet yrtit lisätään yleensä vasta juuri ennen ruuan valmistumista, mutta puuvartisia yrttejä (timjami ja rosmariini) sekä kuivattuja yrttejä voi lisätä heti ruuanvalmistuksen alussa, esimerkiksi jo paistovoin joukkoon pannulle.

Maustaessa on syytä välttää monia valmiita mausteseoksia, jotka sisältävät natriumglutamaattia (aromivahvenne), kuten erilaiset aromisuolat. Voit kuitenkin tehdä helposti itse riistan maustamiseen ja marinointiin sopivia sekoituksia huhmareessa tai suoraan myllyssä jauhettavaksi.


Sienisuola

Jauha kuivattuja sieniä (suppilovahvero, tatti) ja karkeaa merisuolaa. Tämä on erittäin monikäyttöinen, mutta yksinkertainen mauste korostamaan metsäistä makua. Tätä perusmakuparia voi viritellä omien mieltymysten mukaan mm. katajanmarjoilla, (valko)sipulirouheella, pippurilla tai kuivatulla sellerillä.


Chilisuola

Jauha kuivattuja punaisia chilejä ja karkeaa merisuolaa. Lisukkeiksi sopivat mm. kuivatut valkosipuli ja paprika.


Yrttisuola

Jauha kuivattuja yrttejä (timjami, persilja, basilika, ruohosipuli, rosmariini…) ja karkeaa merisuolaa.


Herbes de Provence

Tämän klassisen mausteseoksen pohjana ovat yleisimmin timjami, rosmariini, oregano ja kynteli. Tosin versioita on lukuisia ja monet lisäävät/korvaavat salvialla, meiramilla, laventelilla, fenkolin siemenillä ja laakerinlehdillä.

.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Riista-ossobuco ja gremolata


Ossobuco tai kuten suomessa yleensä kirjoitetaan osso bucco, on italiaa ja tarkoittaa reikäistä luuta (osso = luu ja buco = reikä). Kyse on siis potkasta sahatuista tuuman paksuista kiekoista, jolloin pihvin keskelle jää pala putkiluuta. Putkiluun keskellä oleva luuydin on hitaasti kypsyttyään ehkä herkullisin osa koko kiekkoa.

Ossobuco reseptejä on varmasti yhtä monta, kuin capoja Napolissa. Reseptin perusliemenä voidaan käyttää riistalientä, valko- ja punaviiniä, lähes kaikki ohjeen aineet (potkakiekkoja lukuun ottamatta) ovat valinnaisia. Yhteistä kaikille valmistustavoille on pitkä haudutus. Ossobuco tarjoillaan useimmiten risoton kanssa, mutta homma toimii myös pastan, perunan, riisin ja jopa perunamuusin kanssa.


Riista-ossobuco

potkakiekkoja (peura, hirvi, villisika, kauris, poro…)
sipulia
valkosipulinkynsiä
suppilovahveroita (kuivattuja, antamaan metsän makua)
kanelitanko(ja)
varsiselleriä
porkkanaa
tomaattimurskaa
kuivaa valkoviiniä
laakerinlehtiä
mustapippuria
suolaa
sokeria
oregano
timjami
persilja

Ruskista lihat kuumassa voidellussa pannussa/padassa. Laita joukkoon pilkotut sipulit ja valkosipulit. Lisää seuraavaksi noin ½ kiloa tomaattimurskaa ja ½ litraa viiniä, palastele mukaan pari kolme sellerin vartta, porkkanaa (sekä kourallinen suppilovahveroita).  Mausta vielä muutamalla laakerinlehdellä ja kanelitango(i)lla, kahdella teelusikallisella (ruoko)sokeria, sekä suolalla ja pippurilla.

Anna hautua vähintään puolitoistatuntia, tarkista nesteen määrä ja maku (suola/pippuri), lisää tuoreyrttejä (oregano, timjami, persilja) ja jatka haudutusta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään tunnin (padan voi jättää uunin jälkilämpöön halutessaan tuntikausiksi, vaikka yön yli)


Gremolata (gremolada)

sitruunan kuori
valkosipulin kynsiä
persiljaa
suolaa
pippuria

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori. Hienonna (veitsellä ja/tai huhmaressa) joukkoon muutama valkosipulin kynsi ja kourallinen persiljaa. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Gremolataa käytetään perinteisesti ossobucon maustamiseen/viimeistelyyn suoraa lautaselle.

Tätäkin reseptiä voi varioida lähes loputtomiin lisäämällä/korvaamalla appelsiinin kuoriraaste, hasselpähkinät, kaprikset, voi/oliiviöljy, minttu, hunaja…

Viinisuositukseni ruuanlaittoon ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Traminer 1988.
.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Hyvät ideat täytyy laittaa kiertoon

Tapiolan takamailla –blogi esitteli kerrassaan mainion tavan kuivata jahtikengät tai –saappaat.


Heräsikö kiinnostus? Ohjeet ja neuvot löytyvät täältä!

Jälleen peuran urosvasa


Kymmenes kerta tänä syksynä peurakyttyyllä ja 10.12. klo 15:25 kajahti Terveiset ravintoketjun huipulta urosvasalle. Vasa sai myös kunnian olla kymmenes kaatamani valkohäntäpeura tässä blogissa :)

Valkohäntäpeurajahti mäyräkoirilla

Suoniemen metsästysseuran vierasjahdissa Nokian Sarkolassa perjantaina 9.12. Seura toimii peurojen sydänmailla lyhyen matkan päässä Laukon kartanosta, johon ensimmäiset valkohäntäpeurat aikanaan istutettiin. Jälleen kerran kiitos Pasille kutsusta ja hienosta jahdista.

Jahtivouti jakaa passit ja kertoo metsästysohjeet

Asiaan kuuluvat alkumaljat



Hieman tavallisuudesta poiketen jahtia oli tällä kertaa dokumentoimassa myös kuvausryhmä (http://www.ulkonatv.fi/). Heidän sivuilleen (ja mahdollisesti myös telkkariin) on tulossa uusi kotimainen metsästyspainotteinen TV-sarja. Sarjan tarkoituksena on kertoa metsästyksen taustoja laajemminkin, eikä pelkästään näyttää hienoja trofeita.  Jäädään siis jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää ja raportoidaan sarjasta myös näillä sivuilla, kunhan hanke etenee hieman pidemmälle.







Alueella on peuroja todella runsaasti. Tässä edellisen illan kyttäysjahdin satoa.

Jahtipäivän sää oli lievästi sanottuna haasteellinen. Välillä tuuli erittäin kovaa ja lunta tuprusi vaakasuorassa. Mäyräkoirajahdissa on kuitenkin aivan ainutlaatuinen tunnelma. Pienen koiran eteneminen hangella on verkkaista, mutta sitäkin määrätietoisempaa. Selvä haukku kuuluu pitkälle ja peurat siirtyvät rauhallisesti, välillä jopa pysähdellen, ajon tieltä pois. Ajot ovat yleensä lyhyitä ja näillä riistatiheyksillä myös tapahtumia syntyy tiheään. Tätä herkkua voin varauksetta suositella kaikille kyttäyspyynnin kangistamille.

Omalle kohdalleni ei tällä kertaa kuitenkaan saalista tullut. Seurueen kokonaissaldo oli viisi valkohäntäpeuraa, joukossa myös erittäin komea pukki.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valkohäntäpeuran urosvasa



Itsenäisyyspäivän iltana klo 15:50 kaverilla onnisti jälleen. Tämä oli nyt yhdeksäs yhteinen kyttäysjahti ja ruokinnalle ilmestyi emä ja kolmoisvasat.  Onnittelut kaatajalle!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T vs. Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T






Edellisessä testissä selvitin keskihintaisen ja kalliin kiikaritähtäimen (Meopta Meostar R1 3-12x56 RD ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*) eroja ensisijaisesti hämäräkyttäyksen kannalta. Vaikka selviä eroja kalliimman Zeissin eduksi löytyi useita, olivat ne kuitenkin optisesti hyvin tasaväkiset. Joitakin kommentteja sain siitä, etteivät kiikarit olleet lähtökohdiltaan tasaväkiset ns. mitalliset, koska Meoptassa on isompi etulinssi. Tämä onkin totta, mutta testin tarkoitus oli lähinnä katsoa, voiko puolta halvemmalla saada kelpo vastineen rahoilleen.

Nyt heitetään lisää löylyä ja katsotaan, miten vertailussa käy, kun otetaan Meoptaa teknisesti vastaava versio Zeissiltä ja ohjehintakin nousee jo reilusti yli kahden tuhannen euron.

Testi toteutettiin aidossa ympäristössä aistihavaintojen perusteella. Siis hyvin samaan tapaan, kuin aiempikin testi, mutta tällä kertaa puolikuu valaisi taivasta. Tästä syystä emme päässeet testissä tulokseen, jossa toisella testattavalla olisi vielä nähnyt, kun taas toinen olisi jo pois pelistä. Tarkoitus oli illan hämärtyessä mitata se aika, jonka paremmalla pystyi jatkamaan hämäräkyttäystä. Molemmat toimivat siis puolikuunkin valossa aukealla paikalla, vaikka lunta ei vielä ole maassa, läpi koko yön.


Erot hämärässä

Hämäräkyttäyksen kannalta erojakin oli, eikä liene yllätys, että kalliimpi ja suuremmalla etulinssillä varustettu kiikari oli parempi. Tosin ero oli hämmästyttävän pieni. Välillä eroa oli jopa vaikea huomata, mutta lukuisten vertailukertojen ja kahden testaajan arvioiden keskiarvo pyöri 5-15% (max 20%) valoisuusedussa. Tässä on varmasti kyse pitkälti myös testaajan henkilökohtaisista ominaisuuksista (molemmat testaajat 45 v. miehiä), ehkä nuoremman silmän suurempi pupillin aukko olisi saanut suuremman eron.

Molemmilla kiikaritähtäimillä olisi siis voinut näissä olosuhteissa tähdätä ja ampua normaali kytisetäisyydeltä läpi yön. Kuun välillä käydessä pilviverhon takana, päättelimme että tuo 5-15% etu olisi todennäköisesti sama myös minuuteissa, kun hämärä lisääntyy tasaisesti auringon laskiessa. pitkälti yli 500 € siis vartin pitemmästä kytiksestä? Onhan tuo paljon rahaa noin pienestä edusta, mutta toisaalta juuri hämärän laskiessa tuo 15 minuuttia saattaa useinkin olla se pieni ero, joka tuo trofeen seinälle sekä lihaa pakastimeen.


Erot muuten

Toki Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* on isompi ja painavampi, sekä suuremmasta suurennoksesta alkavan zoomista takia aavistuksen verran heikompi yleiskiikari. Selkeä etu Varipointissa Diavariin nähden on valojärjestelmän toimiminen päivä- ja yökäytössä. Varipointin valopiste reagoi automaattisesti valo-olosuhteiden muuttumiseen. Muutoin nämä kaksi Zeissiä ovat hyvin identtiset oleellisilta ominaisuuksiltaan, kuten silmänetäisyydeltä.


Johtopäätökset

Eroja siis on, mutta niitä on kuitenkaan turha mitenkään dramatisoida. Paremmallakaan ei voi ampua täysin pimeässä ja käytännössä ero voi olla lähes olematon, kuten testatessa huomasimme. Kun edellisessä testissä Meopta ja pienempi etulinssinen Zeiss olivat optisesti tasaväkiset, herää nyt väistämättä entistä suurempana kysymys hinta-laatusuhteesta. Eli kannattaako vartista maksaa Meoptaan nähden miltei puoltatoista tuhatta euroa?

Kyllä ilman muuta, jos kaikki oleellinen on jo hankittu, mutta jos raha on niukka resurssi ja hämärässä hyvin toimivat katselukiikarit on vielä hankkimatta, niin ei missään tapauksessa. Laadukkaat kytiskiikarit yhdessä Meoptan kanssa, pesevät käytettävyydessään tämän Zeissin Varipointinkin, erittäin selvästi.

Aiemmin esitetyn autovertauksen hengessä vertailun Zeiss Varipoin on kuin Audi A8, mutta Meopta Meostar yhdessä katselukiikareiden kanssa, on kuin Škoda Superb jonka perässä on traileri ja vene.

Tutustu myös Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n testiin tästä linkistä!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Salade tiède, lämmin riistasalaatti



riistafileetä (kauris, peura, hirvi, poro…)
sipulia
valkosipulia
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
paprikaa (ramiro)
kirsikkatomaatteja
cashewpähkinöitä
pinaatinlehtiä
yrttejä (esim. ruohosipulia)
suolaa ja pippuria
öljyä (oliiviöljy, seesamiöljy, voi)

Aloita ottamalla filee huoneenlämpöön, sekä pesemällä ja pilkkomalla kasvikset mieleisiksesi paloiksi. Kuumenna iso pannu kuumaksi ja paahda hetki kuivalla pannulla cashewpähkinöihin väriä. Siirrä pähkinät sivuun ja lisää pannulle voita, öljyä tai molempien sekoitusta. Freesaa (jopa ruskista) kasviksia lisäten yllä olevassa järjestyksessä (pinaatinlehtiä max 30 sekunttia). Siirrä kypsät (Al dente) kasvikset tarjoilu vadille cashewpähkinöiden kanssa.

Kuumenna pannu uudestaan kovaan paistolämpöön ja paista pienet sisäfileet kokonaisina (isommista fileistä sopiva kimpale) nopeasti niin, että pinta saa väriä, mutta sisältä jäävät punertaviksi (maun mukaan, jopa raaoiksi). Leikkaa filee sopiviksi paloiksi kasvispedille, mausta yrttisilpulla, suolalla ja pippurilla.

Tämä salaatti ei välttämättä tarvitse kastiketta, mutta voit lorauttaa joukkoon hieman balsamiviinietikkaa tai tsatsiki-kastiketta.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kaverille kans!


Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta tuli ystävälleni pukki 1.12.2011 klo 15:05. Onnea komeasta 6-piikkisestä! Seitsemän kertaa olemme yhdessä käyneet kytiksellä ja varmasti näin hieno onnistuminen korvaa monta tyhjää odotuksen tuntia.

Ei muuta kuin juhlan kunniaksi tonttulakit päähän! Vielä on kalenterista luukkuja avaamatta ja jahti jatkuu taas sunnuntaina :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Riistapyörykät, kukkakaalimuusia ja coleslaw-salaattia



Tällä kertaa halusin kokeilla hieman erilaisia riistalihapullia, joissa on selvästi rikkaammin makuja, mutta edelleen tunnistettavissa riistalihaksi (aiemmat versiot klikkaa ja klikkaa). Niiden kavereiksi sopivat erinomaisen hyvin maukaat kukkakaalimuusi ja coleslaw-salaatti. Näillä lisukkeilla ei edes kastike ole tarpeen. Kaiken lisäksi herkut syntyvät helposti ja nopeasti.


Riistapyörykät

400–500 g riistajauhelihaa (villisika, hirvi, peura, kauris…)
kourallinen pilkottuja suppilovahveroita (myös kuivatut ja liotetut)
kourallinen parmesaani-raastetta
2 kananmunaa
tuoretta timjamia
pippuria
suolaa

Sekoita kaikki ainekset huolella keskenään, pyörittele lihapulliksi ja paista pannulla tai uunissa kypsiksi. Siinä se, hyvää ja yksinkertaista.


Kukkakaalimuusi

kukkakaalia
kermaa
voita
suolaa

Keitä paloiteltu kukkakaali suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja valuta vedet pois. Lisäa reilu nokare voita ja loraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella. Nam!


Coleslaw-salaatti

keräkaalia
porkkanaa
majoneesia
omenaviinietikkaa
sokeria
suolaa

Silppua keräkaalia ja raasta porkkanaa sopivaksi katsomasi määrä. Kastikkeeksi yhdistät 2 dl majoneesia, 2 ruokalusikallista omenaviinietikkaa, sekä teelusikalliset sokeria ja suolaa. Lopputulos on parhaimmillaan kostean mehukkaana. Voit varioida tätä salaattia mielin määrin, esimerkiksi lisäämällä yksinkertaisesti vain rouhittua mustapippuria, raastettua sipulia tai juustoa.


Raitista ilmaa ja riistanhoitotyötä 25.–27.11.




Pitkästä aikaa ehdin viikonlopuksi Karhumaan metsästysseuran hirvijahtiin Pohjanmaalle. Harmi kyllä saalista ei saatu tälläkään kertaa ja itseltäni väliin jääneinäkin viikonloppuina saldoksi on tullut vasta kaksi. Hirvestys on siis syystä tai toisesta tänä vuonna muodostunut melkoiseksi haasteeksi.

Kaiken lisäksi sää oli lähes myrskyinen ja vain muutaman asteen plussalla. Lumen tulo kyllä helpottaisi jahtuuta, joskaan siitäkään paljoa apua ole, jos hirviä ei alueella ole. No, saatiin sentään tehtyä riistanhoitoa nuolukiviä vaihtamalla ja pientä puuhastelua metsästysmajalla.
.

torstai 17. marraskuuta 2011

Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Esittelin aiemmin Hirvieläinten paloittelun ABC –kirjan, joka on lähes välttämätön opas kaikille metsästäjille. Se sisältää olennaisen riistan käsittelystä kinneristä lautaselle. Tämä toinen mainio kirja, Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut on vähintään yhtä tarpeellinen, ellei enemmänkin. Se sisältää kaiken tarvittavan tiedon välineistä ja saaliin käsittelystä ennen kuin ruho saadaan lahtivajalle riippumaan.

Vai mitä sanot tästä?:

-kattava ohjeistus työvälineistä
-kerrankin havainnollinen ja toimiva ohje puukon sekä veitsen teroittamiseen (niillä on eroa)
-asiaa stressilihasta ja elintarvikehygieniasta
-kaliiberin ja luodin valinta, sekä niiden vaikutukset kokin kannalta
-tarkka ohjeistus osuma-alueista ja osuman vaikutus lihan laatuun
-teurastus (suolistus ja nylkeminen) seikkaperäisesti piirroksin ja valokuvin (moni luulee osaavansa)

Kirjassa selitetään jokainen sisäelin erikseen ja jokaiselle myös maistuva resepti. Tämän kirjan avulla oppii hyödyntämään kaiken, eikä mitään mene hukkaan. Väitän, ettei suurin osa metsästäjistä osaa näitä taitoja alkuunkaan. Teurastuspäivän ruokia osio sisältää monia ohjeita muun muassa: kielen, sydämen, munuaisten, maksan, veren, keuhkojen, turvan, peräsuolen, kivesten, aivojen, kateenkorvan, pötsin, poskilihojen, vatsapaidan, virtsarakon, ydinluun, palleapilarin ja pallealihaksen hyödyntämiseksi herkullisella tavalla.

Maltan tuskin odottaa, kun omassa ”kauhukeittiössäni” pääsen kokeilemaan kielisalaattia, liekitettyjä munuaisia, keuhkopihvejä, turpasylttyä, verimakkaraa, kaalinlehdellä paistettuja kiveksiä, aivokakkoa, hunaja-chilimaustettuja pötsinsuikaleita, virtsarakossa kypsytettyjä elimiä... Lista kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta on täysin luonnollista, sekä moraalisesti oikein kunnioittaa riistaa pyrkimällä hyödyntämään kaikki arvokas anti mahdollisimman tarkkaan. Näin ovat toimineet saalistaan arvostavat metsästäjät historian aamuhämäristä asti.

Tämä kirja on paitsi seikkaperäinen ja erittäin tarpeellinen ohjeistus kokeneemmallekin metsästäjälle teurastuksesta, se heittää myös haastehanskat päin kasvoja einessukupolven trofeemetsästäjille.

Suosittelen lämpimästi! Ota haaste vastaan ja hanki tämä kirja. Tarvitset sitä, vaikket ehkä edes tiennyt tarvitsevasi.

Otsikko: Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut
Tekijät: Jaakko Kolmonen, Matti Mäkelä
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 120 sivua, 50 ruokaohjetta
ISBN: 952-5090-12-4


Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä, hintaan 29€:

http://www.kokkikolmonen.com/



Katso myös:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2009/11/valkohantapeuran-nylkeminen.html

tiistai 15. marraskuuta 2011

Linkkivinkki: Tapiolan takamailla


Suosittelen lämpimästi, jo jonkin aikaa seuraamaani mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua ja loistavin valokuvin rakennuttua metsästysblogia Tapiolan takamailla – Ulkoilmaelämän tunnelmapaloja.

Blogin omin sanoin:

Tämä blogi kertoo erilaisista ulkoilmaharrasteista, lähinnä metsästyksestä ja siihen liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kalastuksesta tulee toki myös tarinoita. Kokonaisuuteen kuuluu myös koira-asioita, reissuraportteja, varustejuttuja, valokuvausta, linkkivinkkejä ja kaikenlaista muuta sivuosumaa harrastuksen keskiöstä ja reumamilta.


Haluan tällä blogilla yrittää osoittaa todeksi sitä, että metsästys ja kalastus on muutakin kuin tappamista. Itselleni se on kokonaisvaltaista luonnossa liikkumista, sen tarkkailua ja ihailua - joskus tähän sisältyy myös saalistaminen. 

Laitoin tämän sivun oikeaan laitaan linkki-ikkunan, jossa uusimmat bloggaukset tulevat automaattisesti näkyviin.

http://www.tapiolantakamailla.com

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tumma riistaliemi (lihaliemi)




Riistaliemi on erilaisten kastikkeiden ja keittojen perusta, se on myös kirkastettuna erittäin herkullinen alkupala juhlapöydän kattauksessa. Käytettävät raaka-aineet vaihtelevat jonkin verran tilanteen mukaan. Lihaliemen raaka-aineeksi käyvät luut, potkat ja lihan paloittelussa jääneet tähteet. Lintuliemeen sopivat linnun luut, tähdepalat ja sisäelimet. Kalaliemi voidaan valmistaa kalanruodoista ja –päistä, eli perkuutähteistä tai kokonaisista pikkukaloista. Kasvisliemi syntyy alla olevin ohjein, mutta ilman eläinkunnan tuotteita… :)

Liemiä keitetään kerralla isompia määriä ja säilytetään valmiina jääkaapissa tai pakastimessa sopivina annospaloina.

3,5 kg kauriin luita (peura, hirvi, villisika, poro jne)
5 litraa raikasta vettä 
½ - 1 kg juureksia 
*selleri
*porkkana
*palsternakka
*purjo
*sipuli
*valkosipuli
laakerinlehtiä
persiljaa
½ kourallista maustepippuria
(suolaa)

Paloittele ja/tai halkaise luut ja juurekset isoiksi paloiksi uunipannulle (sipulit puolikkaiksi kuorineen) ja paahda niitä uunin grillivastuksen alla kunnes saavat hyvin väriä. Kumoa luut ja kasvikset suureen kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä, niin että peittyvät reilusti.

Anna kiehua hetken aikaa ja kuori liemen pinnalle muodostunut vaahto. Lisää joukkoon myös mausteet. Laita kattilaan kansi päälle ja yöksi 100-asteiseen uuniin muhimaan. Siivilöi liemi ja kuumenna siivilöity liemi uudelleen kiehumispisteeseen säilyvyyden parantamiseksi. Jäähdytä liemi lopuksi mahdollisimman nopeasti aivan kylmäksi.

Voit keittää luista vielä jälkiliemen lisäämällä juureksia, mausteita ja vettä. Keittoaika on kuitenkin puolta lyhyempi alkuperäisestä. Jos käytit liemessä potkalihaa, voit jauhaa ne ja käyttää keitoissa, kastikkeissa, laatikkoruuissa tai vaikkapa pasteijoiden täytteinä.


Liemen kirkastaminen

Kirkastettua riistalientä voidaan tarjota sellaisenaan kirkkaana keittona tai liha/koristehyytelöiden pohjaliemeksi.

Litraan riistalientä tarvitaan 1-2 munanvalkuaista. Kaada valkuaiset kattilaan ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää joukkoon vähitellen riistaliemi koko ajan hämmentäen. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna kiehua hetki.

Nosta kattila liedeltä ja jätä liemi selkenemään hetkeksi. Siivilöi liemi liinan tai kahvinsuodattimen läpi. Ripottele joukkoon persilja- tai korianterisilppua ja tarkista liemen maku (suolaisuus).

Hirvieläinten paloittelun ABC, Jaakko Kolmonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Tämä on aivan ehdoton kirja kaikille metsästäjille. Se voitaisiin mieli hyvin ottaa vaikka osaksi metsästäjäntutkintoa. Kirja kertoo helposti ymmärrettävällä tavalla kaiken olennaisen hirvieläinten anatomiasta, lihojen paloittelusta, raakakypsennyksestä ja ruokaohjeista. Koko ketjun siis kinneristä lautaselle.

Nämä ovatkin ne vaiheet, joissa metsästäjät eniten tarvitsisivat apua ja neuvoja, sillä yli 90% meistä metsästäjistä leikkaa lihan väärin. Ammunnan jälkeiset toimenpiteet ja niiden tekemisen aikataulu ovat ratkaisevassa roolissa riistalihan laadun ja hyödynnettävyyden kannalta.

Tämä kirja ei sovi ainoastaan hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin jalostukseen, vaan samoja oppeja voi täysin soveltaa jänikseen, villisikaan, poroon, lampaaseen, possuun, nautaan… koska nisäkkäiden zootomia, eli rakenne on hyvin pitkälti yhtenevä.

Suosittelen siis tätä mainiota kirjaa lämpimästi kaikille metsästä lihansa hakeville!

Otsikko: Hirvieläinten paloittelun ABC
Toimittanut: Jaakko Kolmonen
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 128 sivua
ISBN: 952-5090-11-6

Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä, hintaan 29€:

www.kokkikolmonen.com


Jos kiinnostuit aiheesta, niin tässä blogissakin on riistankäsittelyohjeita, mm. Valkohäntäpeuran paloittelusta ja Valkohäntäpeuran nylkemisestä (joka ei sisälly Hirvieläinten paloittelun ABC:hen, mutta sisältyy tähän toiseen mainioon kirjaan).

perjantai 11. marraskuuta 2011

Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* vs. Meopta Meostar R1 3-12x56 RD





Laadukas optiikka on tunnetusti kallista. Erityisesti tämä korostuu hämäräkyttäykseen soveltuvissa tähtäinkiikareissa. Niinpä päätin testata eli verrata kahden yleisen laatumerkin suosittua mallia vierekkäin ja katsoa minkälaisen vastineen erilaiset hintalaput antavat. Meopta Meostar R1 3-12x56 RD:n hinta pyörii n. 800€ ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*:n vastaavasti n. 1.500€. Hintaero on siis melkoinen ja varmasti montaa metsästäjää mietityttävä asia.

Testiolosuhteiksi valitsin mahdollisimman hankalan uudenkuun ajan, kostean utuisen ja pilvisen alkusyksyn illan metsän siimeksessä. Juuri tällaisissa olosuhteissa optiikan laadukkuus punnitaan. Näillä molemmillahan kyttäys onnistuu läpi yön talvella lumisella peltoaukealla täysikuun valaistessa pilvettömältä taivaalta.

Riistalehden numerossa 3/2011 oli ansiokas ja paljon laajempi testi samalla teemalla, mutten ollut aivan tyytyväinen heidän valitsemaansa asetelmaan. Itse kun en juuri harrasta ketun tai supikoiran kyttäämistä haaskalta sadan metrin matkalta, vaan yleisimmin valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja villisian vaanimista lyhyemmältä 30–70 metrin matkalta.  Niinpä myös odotuksemme ja johtopäätöksemme ovat testitilanteessa selvästi toisenlaiset.


Erot hämärässä

Molemmat tähtäinkiikarit olivat koko vertailun ajan kiinni aseissa ampumavalmiina rinnakkain niin, että ilman viivytystä saatoin katsoa täysin samoissa olosuhteissa vuorotellen molempia. Testin aikana vaihtelin suurennussuhteita ja etsin optimia valovoimaa, mutta varsinaisen vertailun tein samoilla suurennoksilla.

Meoptan kuva on silmin nähden vaaleampi (johtunee isommasta etulinssin halkaisijasta) ja alkuillasta tämä lupasikin hyvää illan jatkumisen kannalta. Zeissin kuva on vastaavasti tummempi, mutta kontrasti kuitenkin parempi. Illan edetessä molempien kiikareiden läpi erottuvat yksityiskohdat aivan yhtä pitkään ja selvästi. Molemmilla olisi nähnyt ampua optiikan puolesta yhtä hämärässä tai siis melkein pimeässä, sillä juuri tuo Zeissin parempi kontrasti auttoi tulkitsemaan tummempaa kuvaa ja Meoptan kirkkaampi kuva sortui liian vaaleaan yksityiskohdattomaan kontrastiin.

Hämäräkyttäyksen kannalta tuloksena oli siis optinen tasapeli. Zeissin punapisteen kirkkaus on säädettävissä täysin portaattomasti ja näin se saa pienen edun Meoptaan nähden. Joskin ainakin omaan silmääni Meoptan portaittain himmenevästä/kirkastuvasta ledistä löytyi sopiva kirkkaus, eikä siis Riista-lehden testissä kerrotusti häikäissyt silmää.

Myös Zeissin kapeampi ristikko tuntuu henkilökohtaisesti paremmalta, kuin Meoptan paksumpi ja zoomauksen mukana suureneva ristikko. Ei paksumpikaan ristikko huono ole, ilman punapistettä se helpottaa tähtäystä ja näin sen voi laskea jopa Meoptan eduksi, jos patteri syystä tai toisesta loppuu kesken jahtireissun. Joka tapauksessa ristikkorakenne on enemmän ja vähemmän tottumuskysymys tai makuasia.


Erot muuten

Hieman ehkä vaikeammin mitattavana asiana on laatu. Molemmat vaikuttavat hyvin tehdyiltä, mutta Zeissistä jää hieman laadukkaampi vaikutelma. Ehkä tämä on osin katsojan silmissä ja vertaisinkin näitä toiseen saksalaiseen ja tšekkiläiseen tuotteeseen, nimittäin Audiin ja Škodaan. Meoptan iskunkestävyydestä ei itselleni ole vielä ehtinyt muodostumaan mielipidettä, mutta tämän syksyn onnettomuudessa Zeiss osoitti kyllä todellisen lujuutensa. Vaikka aseen hihnakin katkesi hirvitornista putoamisen seurauksena, niin kiikarin kohdistus säilyi kovasta iskusta huolimatta muuttumattomana. Muutoinkin Zeissin säätönapsut ovat hieman jämäkämmän ja täsmällisemmän tuntuiset.

Meopta on luonnollisesti isomman etulinssinsä ja suuremman zoominsa ansiosta kookkaampi sekä painavampi. Tämä ei juuri kytispyynnissä haittaa, mutta jos samaa asetta ja kiikaria on tarkoitus käyttää myös yleismetsästyksessä, niin tämä on selkeä etu Zeissillä yhdessä sen pienemmästä suurennoksesta alkavan zoomin kanssa.

Pieni ero syntyy myös nappiparistojen suhteen (Zeiss CR2032 ja Meopta CR2354). Zeissin paristoja on helpommin saatavissa marketeista ja huoltoasemilta, joka saattaa jossain tapauksessa muodostua merkitykselliseksi, mutta toisaalta varaparistoa kannattaa aina pitää aselaukussa tai jahtirepussa mukana.
(Jälkihuomautus: sain lukijapalautetta näistä paristoista, ilmeni että Meopta toimii näillä molemmilla paristoilla ja on siten tässä suhteessa parempi. 2354 antaa isompana hieman pitempään virtaa).

Silmän etäisyydessäkin Zeiss vetää pitemmän korren 90 millillä Meoptan 75 milliin. Hämärässä usein joutuu tihrustamaan ja hakemaan tarkkaa katselukulmaa, jolloin tähtäinkiikari saattaa kiireessä sijoittua liian lähelle. Ainakin isompikaliiperisen aseen omistaja huomaa eron nenässään ja/tai otsassaan kiusallisen helposti.


Johtopäätökset

Aivan aiheellinen kysymys on, kannattaako hieman laadukkaammasta Zeissistä maksaa lähes tuplahinta? Erotuksella saa vaikka kohtuullisen laadukkaat 7x50 hämäräkyttäykseen soveltuvat katselukiikarit, jotka kytispyynnissä ovat miltei välttämättömät. Niillä näet näkee joka tapauksessa selvästi helpommin ja paremmin, kuin millään kiikaritähtäimillä.

Jos siis raha ei ole ongelma ja muukin tarpeellinen välineistö on jo hankittuna, niin Zeissiä voi lämpimästi suositella, mutta Meoptallakin pärjää lähes tasaväkisesti. Kyse on siis hyvin pitkälti jo aiemmin esitetyn kaltainen; ostaakko Škoda Superb vai Audi A6?

maanantai 31. lokakuuta 2011

Halloweenyön mörkö, eli kapitaalipukin erehdys


Halloween-terveiset lähtivät 29.10. klo 18:36 Nokian pimenevässä kauhujen yössä kulmakunnan valtapukille. 

"Että, kyllähän noita sais, kun joutais vain kyttään..."  :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Halsualla hirvijahdit 7.-9. & 14.-16.10.2011



Kaksi viikonloppua jahtia, muttei hirven hirveä saaliiksi asti. Jälkimmäinen viikonloppu päättyi kaiken lisäksi hirvitornin tikaspuun katkeamiseen ja ilmalentoon puolestatoista metristä selälleni. Onneksi tästä selvittiin kiväärin hihnan katkeamisella, tukevalla kolmiolääkityksellä ja muutamalla päivällä sairauslomaa. Tämä blogipäivityskin olisi varmasti jäänyt tekemättä, ellei olisi syytä erikseen kiittää Pasia (joka suositteli) ja kaikkia muita Karhumaan metsästysseuran jäseniä reilusta ja lämpimästä vastaanotosta seuran jäseneksi. Jo viime syksynä vierailulla käydessäni huomasin tämän seuran asenteen ja tunnelman ainutlaatuisuuden.  

Kiitos siis kaikille ja anteeksi jo etukäteen…

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hirvijahti Pudasjärvellä (Posio) 22.-28.9.




Kovin odotuksin aloitimme hirvijahdin Lapissa. Olihan tiedossa, että suurimmat lapiosarvet löytyvät juurikin täältä. Nopeasti selvisi, että Valtion vuokra-alueellamme ei sarvipäitä liiaksi näkynyt. Alueella tehtiin joitain havaintoja karhun jäljistä ja eräs seurueemme jäsen kertoi kuulleensa aamuhämärissä sudenkin ulvontaa, joten se selvittänee osaltaan hirvikatoa ja koirien toimintaa tietyillä osin aluetta. 


Metsoja ja teeriä sen sijaan näkyi yltäkylläisesti. Jopa 50 – 100 parvia näimme useita. Nyt olimme kuitenkin hirvijahdissa ja haulikot kotona, joten saivat jäädä rauhaan tällä kertaa.


Aloitusaamun kaunis, mutta raa’an kylmä keli eskaloitui ikävä kyllä osallani keuhkoputkentulehdukseksi. Samalla tuli selvitettyä, että palveluyhteiskunta (ainakin terveydenhuollon osalta) loppuu Kuopio-Oululinjan pohjoispuolelle hiihtolomasesongin ulkopuolella. Ei auttanut, muuta kuin käydä Oulussa asti hoidossa. Sairasloma ei kuitenkaan estänyt osallistumasta edes viimeisenä päivänä jahtiin. 


Tulostakin lopulta saatiin ja koiran omistaja pääsi haukulta kellistämään komean 12-piikkisen. Näin etelänvetelätkin saivat peräkärryllisen huikopalaa :)