perjantai 9. marraskuuta 2012

Valkohäntäpeuran kyttäysjahdista yksinäinen naaras



Kymmenennen kyttyyn terveiset lähtivät 8.11. klo 17:12 yksinäiselle aikuiselle naaraalle. Olin juuri tekstiviestitellyt kaverin kanssa, että hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Tarkistin katselukiikareilla rutiininomaisesti ruokintapaikan ja kesken kaiken siihen oli ilmestynyt peura. Tarkkailin tilannetta hetken ja kun olin varma, ettei tällä yksilöllä ole vasoja, päätin ampua.

Laukauksen jälkeen peura lähti kovalla rytinällä metsään. Seurailin hyvin katkonaisia verijälkiä reilun vartin ja päätin pyytää kaveria apuun. Pimeässä mustassa metsässä jälkien haravointi sujuu kahdelta enemmän kuin tuplasti helpommin. Puolisen tuntia etsittyämme löytyi peura viimein kumollaan noin 200 metrin päästä.

Joka kerta nämä laukauksen jälkeiset hakuhommat myllertävät mieltä ja etsiessään ehtii ajatella moneen kertaan mikä kaikki on saattanut tähtäyksessä mennä pieleen. Osuma oli kuitenkin hyvä, vaikka peura poikkeuksellisen pitkälle tällä kertaa pakenikin.