maanantai 2. syyskuuta 2013

Tärkeä tiedote sorsastajille


Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa metsästäjät mukaan keräämään tietoa sorsalintujen lihasloisen esiintymisistä. Sorsien Sarcocystis-alkueläinloisen tarkempaa elämänkiertoa ja pääisäntälajia Suomen luonnossa ei tunneta ja siksi tiedot ovat tärkeitä villieläinterveyden tutkimukselle.

Eviraan tulleiden havaintojen ja näytteiden perusteella loista esiintyy pääasiassa sinisorsissa maan eteläosassa. Tartuntoja on Suomessa todettu myös haapanassa ja tavissa. Loinen tunnetaan myös muualla Euroopassa, erityisesti Baltiassa. Länsi-Euroopassa havainnot ovat olleet harvinaisempia.


Sorsien lihasloiset eivät tiettävästi tartu ihmiseen 


Kunnollinen kypsentäminen tai pakastaminen tappaa lihassa olevat loiset, jolloin loppukin tartuntariski poistuu. Pahimmillaan rakkulat kuitenkin valtaavat lihamassan niin, ettei liha ole elintarvikkeeksi kelpaavaa.


Auta villieläinterveystutkimusta 


Jos metsästät sorsalintuja, voit auttaa tutkimusta täyttämällä oheisen lyhyen kyselyn. Siinä kysytään saalismäärää ja -lajeja, metsästyspaikkaa sekä mahdollisia havaintoja Sarcocystis-loisesta.

”Loishavaintojen lisäksi olisi kiinnostavaa saada myös negatiivisia havaintoja. Tutkimukselle on arvokasta saada tietoa myös, jos et ole havainnut loisia, vaikka olisit metsästänyt pitkäänkin”, sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen tutkimus- ja laboratorio-osastolta.

Kysely on käytössä tammikuun loppuun asti. Tuloksista kerrotaan Evira.fi-sivuilla vuoden 2014 alkupuolella.

Tästä pääset vastaamaan kyselyyn.

Loisen isäntälajikirjon kartoittamiseksi Evira ottaa mielenkiinnolla vastaan loisia sisältäviä linnunruhoja. Kiinnostavia ovat etenkin nuoret, tänä vuonna syntyneet linnut sekä vanhemmista linnuista muut lajit kuin sinisorsa. Voit lähettää myös kuvia tartunnan saaneesta linnusta tai lihaksesta. Kuvien koko saa olla korkeitaan 1Mt. Kuvat voi lähettää tutkija Marja Isomursulle, marja.isomursu@evira.fi

Tässä ohje näytteen lähettämiseksi.


Loistartunnan saanutta lintua vaikea tunnistaa päällepäin 


Vakavakin loistartunta näyttää haittaavan lintua yllättävän vähän. Sorsan lihakset saattavat olla täynnä rakkuloita, mutta silti lentokyky on vaikuttanut metsästystilanteessa normaalilta.

Periaatteessa loinen voi aiheuttaa linnun sairastumisen tartunnan alkuvaiheessa, kun loinen leviää eri puolille elimistöä. Pääisännissä suolistoon rajoittuva tartunta voi aiheuttaa ripulia, mutta on yleensä oireeton.


Loinen tarvitsee kaksi isäntäeläinlajia 


Sarcocystis-suvun loiset ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia alkueläimiä, joiden elämänkiertoon kuuluu ainakin kaksi eläinlajia: pääisäntä, joka on petoeläin, ja väli-isäntä, joka on pääisännän saaliseläin. Pääisännässä loinen elää ja lisääntyy vain suolen seinämässä. Loisen tartunnalliset muodot vapautuvat ympäristöön pääisännän ulosteissa. Väli-isäntä saa tartunnan niellessään niitä veden tai ruoan mukana.

Väli-isännässä loiset hakeutuvat lihaksiin, joissa lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla. Sorsien Sarcocystis-loinen muodostaa lihassoluihin kookkaita rakkuloita, jotka näkyvät vaaleina, riisinjyvämäisinä, lihassyiden suuntaisina muodostumina. Jokaisen rakkulan sisällä on massoittain yksisoluisia loisia. Pääisäntä saa loistartunnan syödessään rakkuloita sisältävää lihaa.


Suomalainen ja amerikkalainen lihasloinen sukua toisilleen 


Tutkittujen suomalaisten loisten on todettu kuuluneen Sarcocystis rileyi-lajiin, joka on alun perin kuvattu Yhdysvalloissa. Siellä lajin väli-isännät ovat pääasiassa samoja kuin Suomessa, mutta pääisäntänä pidetään amerikkalaista skunkkia eli haisunäätää. Suomessa ja Euroopassa pääisäntälajista ei ole tietoa. Tällä kartoituksella pyritään saamaan lisää ymmärrystä loisen esiintymisalueista.

Lue lisää sorsien lihasloisesta.

Sorsalintujen lihasloistutkimus kuuluu laajempaan Luonnoneläinten loistutkimuksesta Suomessa-hankkeeseen.

Lähde: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=3604


Ole ystävällinen ja levitä sanaa tutkimuksesta metsästäjille sähköpostilla tai vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla. Kiitos!



Piparjuuririistapihvi


Yksinkertainen mutta todella herkullinen lisäke grillatulle riistapihveille on piparjuurivoi. Maustevoi antaa vähärasvaiselle riistapihville (peura, hirvi, poro) mehevyyttä ja selvästi lisää luonnetta makuun. Piparjuurivoin lisäksi annos ei välttämättä kaipaa edes kastiketta.


Piparjuurivoi


voita
piparjuuriraastetta
persiljaa
suolaa
pippuria

Sekoita keskenään kolme osaa huoneen lämpöistä voita ja yksi osa piparjuuriraastetta. Mausta tahna persiljasilpulla, suolalla ja pippurilla. Rullaa seos voipaperin väliin pötköksi. Säilytä piparjuurivoita jääkaapissa.


Tällä kertaa pihvin lisukkeina oli myös paistettuja perunoita, hunajapaahdettuja juureksia, marinoituja punasipuleita sekä perunakukkakaalitryffelipyree. Kaikki maukkaita, nopeita ja yksinkertaisia valmistaa.


Marinoidut punasipulit


punasipulia
valkoviinietikkaa
sokeria
vettä

Siivuta kuorittu punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Valmista marinadi yhdestä osasta valkoviinietikkaa, kahdesta osasta sokeria ja kolmesta osasta vettä. Anna sipuleiden marinoitua vähintään puolituntia huoneen lämmössä. Valuta ja tarjoile.

Tämä helppo 1-2-3 marinadi on tosi monikäyttöinen, jos lisäät siihen hieman yrttejä ja perusmausteita, voit tehdä vaikka yrttimarinoitua lohta, joka valmistuu vuorokaudessa jääkaapissa ja maistuu taivaalliselta siivutettuna ruisleivän päällä.


Perunakukkakaalitryffelipyree


jauhoisia perunoita
kukkakaalia
voita
kermaa
tryffeliöljyä
suolaa

Älä anna nimen hämätä. Tämän valmistaminen on aivan yhtä helppoa, kuin perunamuusin tekeminen. Voit tehdä pyreen myös pelkistä perunoista tai kukkakaalista. Kukkakaalipyree onkin yksi lempilisukkeistani ja sen mieluimmin maustan tryffelin sijaan vaniljalla tai nautin ihan sellaisenaan voin, kerman ja suolan kanssa.

Perunakukkakaalitryffelipyreeseen keitetään sopiva määrä kuorittuja jauhoisia perunoita suolalla maustetussa vedessä. Joukkoon lisätään kypsennyksen loppupuolella kukkakaalin paloja. Kun perunat ja kukkakaalit ovat pehmeitä, kaadetaan neste pois. Lisätään loraus tryffeliöljyä, pala voita ja hieman kermaa. Survotaan perunat ja kukkakaalit muusiksi (älä käytä vatkainta tai sauvasekoitinta, ettei muusi muutu liisterimäiseksi), lisätään kermaa niin paljon, että haluttu notkeus saavutetaan. Tarkistetaan vielä suolan riittävyys maistamalla. Jos pyreestä haluaa silkkisen pehmeää ja pursotinpussiin sopivaa, kannattaa se vielä paseerata eli siilata siivilän läpi.


Riistaviini


Aterian kanssa juomana toimi erittäin mainiosti usein suosittelemani Milestii Mici Codru 1987.