sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Peurakauden päätös





Eilen iltapäivästä törmäsin siihen kylmään faktaan, että peurakauden päätös on todellakin muutaman päivän päässä. Pakastimessani oli vain yksi vasa tältä kaudelta ja nyt kyse alkoi olla jo siitä, mitä grilliin kesällä laitetaan ja selvitäänkö omin eväin tulevaan syksyyn…


Nyt kaikki urheilu ja kikkailu syrjään, ruualla ei leikitä. Niinpä suuntasin yhdelle ehkä koko pitäjän parhaista paikoista, josta tällä kaudella oli ammuttu jo monia peuroja, pelkästään muutama päivä takaperin yhden vuorokauden aikana neljä. Silti paikalla kävi edelleen päivittäin säännöllisesti runsaslukuinen joukko peuroja.





Kaiken lisäksi siellä oli lämmitetty kytiskoppi, jossa kelpasi istuskella nahkapenkillä, vaikka t-paitasillaan. Saavuin paikalle iltapäiväkolmelta. Ensimmäistä kertaa koskaan olin varautunut kytikselle eväiden kanssa. Olin päättänyt istua paikalla juuri niin kauan kuin tarvitsisi, mitä ikänä se sitten vaatisi. Kotiin lähtö ilman peuraa ei olisi vaihtoehto.


Tuntui, että olin vasta juuri äsken asettunut paikalle, kun huomasin parin sadan metrin päässä pellon toisella puolella liikettä. Katselukiikarit käteen ja huomasin yksinäisen peuran tulevan ruokintaa kohti lähes juoksujalkaa.


Ikkuna auki ja Tikka tuelle. Muutaman minuutin päästä näin tähtäinkiikarissa jo sarvensa pudottaneen pikkupukin. Siis aivan parasta grillilihaa seuraavaan kauteen asti. Olisin toki voinut hifistellä ja jäädä odottamaan paikalle vasaa ja sitten vielä toistakin. Olin jo kuitenkin tehnyt päätökseni. Tämä oli lihanhakureissu ja nyt siihen oli tilaisuus.


Kello 16:30 lähtivät 6.5 Creedmoor -terveiset täyskuparisena Powerhead kakkosena suoraan pikkupukin lapaan. Peura merkkasi osuman pompulla ja säntäsi 30–40 metriä suoraan eteenpäin päätyen loikkaan ja mahalaskuun.




Peuran perkaus ja pulkalla autolle veto. Sitten lahtivajalle kinneriin ja maanantaina Metsärannan lihaan leikkuupalveluun.





Ei ehkä mieleenpainuvin metsästyskokemukseni, mutta tunne oli kyllä todella helpottunut. Iso apina putosi selästä, nyt voi kaikessa rauhassa alkaa päättää kautta ja keskittyä toivottavasti parin kuukauden päästä tulevaan terrierin pentuun.



Kuva lainattu kaverin seinältä somesta :)








sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Toisinaan kaikki käy niin kovin helposti

Valkohäntäpeura


Tällä kaudella moni asia on ollut toisin. Useita perinteisiä seuruejahteja, joissa yleensä olen ollut mukana, peruttiin koronarajoitusten takia kokonaan. Naulosuon Erä Oy:n jahdeissa olen toki ollut tiiviisti mukana, mutta lähinnä taustalla huoltojoukoissa.


Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Nyt kun näissä hommissa ollaan tämän sesongin osalta loppusuoralla, laitoin pari viikkoa sitten houkutteluruokinnan perinteiseen paikkaani suolle, lähelle peurojen käyttämiä kulku-uria. Parin kolmen päivän jälkeen porkkanat ja omenat alkoivat tehdä kauppansa. Muutaman kerran ehdin käydä läheisessä puussa tikkailla kytistelemässä, mutta peurat jäivät näkemättä.

Viikon mittaisen pakkasjakson jälkeen loppuviikosta tuli reilusti lisää lunta, ja sen perään kelit muuttuivat jälleen plussalle. Juuri tällainen tilanne aktivoi peurat lähes poikkeuksetta liikkeelle jo aikaisin alkuiltapäivästä. Niinpä eilen lähdin kytikselle jo selvästi ennen kolmea. Lähestyin paikkaa varovaisesti ja päästyäni noin kahdensadan metrin päähän saatoin ylempää kukkulalta nähdä kiikareilla puiden välistä liikettä.


Janne Halonen


Olin ladannut ja varmistanut aseen tarkoituksellisesti jo autolla. Nyt jätin repun ja asepussin polulle ja lähdin naakimaan erittäin varovasti kohti peuraa. Otin askeleen kerrallaan rauhallisesti suoraan kohti, ettei sivuttainen liike paljastaisi yritystäni. Aina kun peura laski päänsä syödäkseen porkkanoita, siirryin hivuttautumalla eteenpäin ja pysähdyin heti kun peura nosti päänsä.


Valkohäntäpeura


Yhtäkkiä huomasin myös toisen peuran. Vähän aikaa kiikareilla katseltuani tunnistin molemmat vasoiksi. Pienen pieni tuulenvire kävi välillä selkäni takaa, ja näin viimeksi tulleen vasan osoittavan hermostumisen merkkejä. Nyt ei siis ollut enää mahdollista hiipiä lähemmäs tai koko tilanne voisi liukua käsistä.

Matkaa oli vielä jäljellä ainakin 150 metriä, mutta nyt täytyi toimia. Väänsin tähtäinkiikarin suurennoksen 12x ja aloin hakea tilaisuuttani ampua. Jälkimmäisenä tullut vasa oli saanut vainun ja katseli epäilevästi suuntaani samalla ottaen jo askelia tulosuuntaansa. Ruokailemassa oleva peurakin lopetti hetkeksi ja tuijotti suuntaani.

Tässäpä ei ollut paljoa tehtävissä, joko ampuisin nyt tai tilaisuus menisi sivu suuni. Kohteena oleva peura ei ollut parhaassa mahdollisessa kulmassa sivuttain vaan osin kääntynyt suuntaani. Normaalisti pyrin ampumaan keskelle lavan taakse keuhkoille, mutta nyt jätin hifistelyt, siirsin ristikon lähemmäs rankaa.

Pari syvää henkäystä ja keuhkot tyhjäksi, tasainen puristus ja terveiset lähtivät klo 15:11 urosvasalle, joka putosi välittömästi niille sijoilleen.


Valkohäntäpeura


Latasin aseen uudelleen. Lähdin hakemaan taakse jättämäni repun ja asepussin ja jäin vielä hieman paremmista asemista odottamaan, josko toinen vasa palaisi paikalle. Kun vain jaksaa pysyä ääneti paikallaan, niin yleensä se toinenkin sieltä tulee. Nyt ei niin käynyt ja tyytyväisenä onnistuneeseen hiivintäjahtiin lähdin perkaamaan peuraa.


Metsästys

Metsästysveitsi


Tämä Tikka T3x ja Steiner Ranger 3-12 x 56 yhdistelmä kaliiperissa 6,5 Creedmoor on hinta/laatu-suhteeltaan yksi parhaita testaamistani peura-aseista. Toki parempia ja koreampiakin työkaluja on ollut testeissä. Tämä on kuitenkin edullinen kokonaisuus, erittäin tarkka ja miellyttävä ampua. Kiikarin puolesta pärjää käytännössä kaikilla keli- ja valaistusolosuhteilla. Erittäin hyvä valinta jos budjetti on tiukka, mutta haluaa laadukkaan työkalun.


Tikka T3x


Sitten vain vasa talutushihnaan ja hyötyliikuntaa kohti autoa ja lahtivajaa.


Valkohäntäpeura


Niin ja jos kiinnostuit Naulosuon Erän tilausjahdeista, tutustu palveluihimme ja toimintaamme täällä: www.naulosuonera.fi









keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Miksi riistanhoitomaksustani kustannetaan metsästyksenvastaista propagandaa?





Miksi Metsästäjälehti julkaisee tällaista metsästyksenvastaista tuubaa? Mistä tahansa ihmisryhmästä löytyy typeriä humalaisia puheita. Miksi tällainen oletettu ja ehkä myös isolla pensselillä väritetty kuvaus julkaistaan Metsästäjälehdessä? Eikö riitä, että harrastustamme mustamaalataan yleisesti mediassa?

Vastaavaan voisi kuvitella törmäävänsä vain aatteellisesti punavihreissä julkaisuissa. Vai onko Metsästäjälehti nykyään sitä? Ainakin he ovat moneen kertaan aiemmin syyttäneet metsästäjiä laajamittaisesta salametsästyksestä ilman mitään näyttöjä (Päätoimittaja Klaus Ekman) .

Riistakeskuksen motto: "Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä." Mitenkä metsästysken maineen mustamaalaaminen ajaa näitä periaatteita? Oikeastihan tuossa jutussa ei ollut kyse opastuksesta, edistämisestä tai tukemisesta, vaan oletetun yksittäistapauksen kettuilua ja metsästyksen vastustajien pussiin pelaamista.

En ainakaan itse kaipaa omilla rahoillani kustannettua puheopetusta virkamiehiltä 💩

Metsästäjälehti on asiasiakaslehti, jonka tulisi kunnioittaa asiakkaitta, ei olla virkamiesten besserwisseröintikanava. Kuvittele, voisiko K-kaupan Pirkkalehdessä olla kolumni, jossa kerrottaisiin kuinka kauppiaita harmittaa huonosti käyttäytyvät ja haisevat asiakkaat? Huonosti käytytyviä, jopa haisevia asiakkaita on taatusti, mutta asiakaslehdessä keskitytään positiivisiin juttuihin, joita asiakkaat eivät vahingossakaan pääse käsittämään toisin.


https://metsastajalehti.fi/kolumnit/surkeiden-metsastajien-seurue/