perjantai 30. heinäkuuta 2021

Vuokrattava peräkärrysauna metsästysmökiksi








Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan mainio. Peräkärrynä vedettävä sauna, johon mahtuu 4 kylpijää ja kaksi aikuista yöpymään. Peräkärrysauna kulkee metsäautoteitä pitkin haluttuun paikkaan tukikohdaksi. Konsepti sopii erityisesti karhu- ja lintujahteihin, mutta myös toki marjastajille ja muillekin luonnossa liikkujille.





Sain tarjouksen testata saunaa omissa jahtihommissani ja ehdottomasti niin teenkin, mutta kirjoitan nyt ensin alkuun speksit selviksi yhteistyössä Vuokraasauna.fi -palvelun kanssa. Palaan kokemuksiin, kun niitä ehdin hankkia.




Peräkärrysaunan on suunnitellut ja rakentanut kokenut suomalainen saunanrakentaja Saunamies Esa Lieksasta. Vuokraasauna.fi palvelun saunamajuri on innokas aktiivimetsästäjä, niinpä myös varustelupuoli on suunniteltu erityisesti metsästysmatkoja varten. Peräkärrysauna on täynnä kaikkea kivaa ja mukavaa, joita ei ihan jokaisesta saunasta löydy. 




Tämä näppärä sauna on napattavissa peräkoukkuun Joensuusta tai toimitus/hakupalveluna haluttuun osoitteeseen muualle Suomessa. Voit siis retkeillä Joensuun ympäristössä Pohjois-Karjalan kauniissa maisemissa, mutta yhtä hyvin lähteä vaikka latvalinnustusmatkalle Lappiin, Ruotsiin tai Norjaan.




Peräkärrysaunaan on saatu mahdutettua kokoonsa nähden paljon kivaa. Saunan tärkeimmän ominaisuuden eli mahtavien löylyjen lisäksi sieltä löytyvät aurinkopaneelit, 250 Ah akku, 12 voltin sähköjärjestelmä, LED-valot, säilytyslaatikko, jääkaappi, USB-lataus kännykälle ja muille laitteille sekä diesel-käyttöinen webasto majoituskäyttöön ja peseytymismahdollisuus.











Tässä pikku saunamökissä voit myös yöpyä mukavasti. Saunan monitoimilauteista saa muunnettua kätevästi punkat, joissa mahtuu nukkumaan kaksi aikuista. Peräkärrysauna toimii hyvin myös yhdessä vaellusteltan kanssa. Saunomis- ja varusteiden kuivatusmahdollisuus nostavat telttailunkin mukavuuden uudelle tasolle. Diesel-lämmittimen avulla voit pitää mökin lämpimänä ja kuivana myös saunomisen ulkopuolella.








Jahtipäivän päätteeksi täytyy päästä lataamaan akkuja radiopuhelimeen, kännykkään, GPS-paikantimiin/pantoihin, lamppuihin jne. Saunasta löytyy valmiit paikat USB-johdoille. Käyttövoimaa antavat 2 x 110 watin aurinkopaneelit varaten isoa 250 Ah akkua.




Saunan ehkäpä mukavin varuste on matkajääkaappi/pakastin, jonka lämpötila on vapaasti säädettävissä -20 ja +20 asteen välille. Tilavuudeltaan 25 litran kaappiin mahtuu hyvin jahtieväät ja saunajuomat.




Vuokravarustukseen sisältyy yksi kantotelineellinen polttopuita, jolla saunan voi lämmittää kerran ja kylpeä siinä pitkän kaavan mukaan. Mukaan saa toki lisämaksusta enemmänkin polttopuita.












Peräkärrysaunan tieliikenteessä suurin sallittu kokonaismassa on 1300 kg. Normaalikokoisella henkilöautolla saunan hinaukseen riittää B-kortti (esim. Kia Ceed, suurin sallittu kokonaismassa 1820kg, ja perävaunumassa jarruin 1400 kg). Tarkista autosi rekisteriotteesta auton suurin sallittu kokonaismassa ja perävaunumassa jarruin. Jos sinulla on käytössäsi isompi henkilö- tai pakettiauto (esim. VW Transporter, suurin sallittu kokonaismassa 3000 kg), niin tarvitset BE-luokan ajokortin (ns. pikku-E).










Lisätiedot ja varaukset osoitteesta www.vuokraasauna.fi. Tämän blogin lukijoille koodilla ”TERVEHDYS” -30% alennus vuokrahinnasta!












perjantai 9. heinäkuuta 2021

Aitoa pitsaa takapihalla





Aidon pitseriatasoisen pitsan tekeminen kotioloissa on nykyään helppoa, markkinoille on tullut useita pieniä ja edullisia kaasutoimisia pitsauuneja. Oman kotipizzerian voi nopeasti pystyttää eräkämpällä tai takapihan grillikatokseen.


Aidon pitsan tekemiseen liittyy muutama niksi. Se ei kuitenkaan ole rakettitiedettä, paremminkin vain parin perusasian opettelua. Tärkeimmät onnistumisen edellytykset ovat välineissä. Ensimmäiseksi tarvitaan riittävän kuuma, kiviarinalla varustettu pitsauuni. Normaalia kotiuunia ei vaan saa riittävän kuumaksi, edes paistokivellä varustettuna. Ihannelämpötila on noin 330 astetta, eli selvästi enemmän kuin sähköuuni kuumimmillaankin.


Aito leivinuuni on tietysti yksi hyvä vaihtoehto, mutta varsinkin lämpimillä ilmoilla kesällä varsin epäkäytännöllinen. Toki perusgrillillä sekä erikseen myytävillä pitsakivilläkin homma onnistuu, mutta vaatii hieman enemmän säätöä ja sähläystä. Seuraava kompastuskivi matkalla täydelliseen pitsaan ovat raaka-aineet, erityisesti taikina ja pitsapohjan kastike.




Onneksi nykyään myydään lähikaupoissa samoja valmiita pizzataikinoita ja tomaattikastikkeita kuin mitä monissa ravintoloissakin käytetään. 





Hinta/laatusuhteeltaan (239,95 €) erinomainen BigHorn -pizzauuni on helppo ja nopea laittaa esille, sekä kohtuullisen kätevä ottaa myös vaikka reissuun tai mökille mukaan. Uunin lämmittämiseen menee aikaa reilu vartti, ja valmista pitsaa pukkaa muutaman minuutin välein. Aikaa vievin osuus tuleekin pitsojen esivalmistelusta.




Hyvän pitsapohjan salaisuus on taikinan nostattamisessa yön tai kahden yli jääkaapissa. Taikina onnistuu myös tavallisista vehnäjauhoista, mutta durumvehnän venyvä sitkoainepitoisuus on alhainen ja näin pohjan leipominen lätyiksi onnistuu helpommin.


Sekoita ½ pakettia hiivaa ja 4 dl kädenlämpöistä vettä. Lisää nesteeseen loraus oliiviöljyä ja n. 8 dl vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa 12 minuuttia, mielellään yleiskoneella tai huolellisesti käsin. Lisää taikinaan 1 tl suolaa ja vaivaa vielä 5 minuuttia, että suola on varmasti sekoittunut taikinaan tasaisesti.





Nosta valmis taikina kulhossa peiteltynä jääkaappiin, ja anna sen kohota rauhassa vähintään yön yli. Leivo sitten taikinasta pötkö, jonka jaat 4-6 osaan. Pyöritä osista taikinapallot. Voit laittaa pakastimeen ylimääräiset pitsapullat myöhempää käyttöä varten, jos et leivo kaikkia kerralla.


Leivonnassa käytettyjen jauhojen olisi hyvä olla hieman karkeampia. Itse käytän usein ruisjauhoja helpottamaan lättyjen pyöritystä, samalla niistä saa myös terveellistä makua ja rakennetta pohjiin. Lättyjä kaulitaan tai pyöritellään käsin, kunnes ne ovat keskeltä lähes paperinohuita. Reuna kannattaa jättää hieman paksummaksi. Kotioloissa valmiit lätyt on hyvä laittaa leivinpaperin päälle käsiteltävyyden helpottamiseksi.





Mehukkaan pitsan tärkeä elementti on kastike. Se syntyy paseeratusta tomaattisäilykkeestä 500 g ja tomaattipyreestä n. ½ dl. Sekoita joukkoon vielä murskattua valkosipulia pari kynttä, 1 tl sokeria, ½ tl suolaa, reilu ripaus mustapippuria, hienonnettuja yrttejä (basilika, oregano...) ja vielä pieni loraus punaviinietikkaa. Ylimääräisen kastikkeenkin voi pakastaa tai käyttää pastakastikkeiden pohjana.





Levitä kastike tasaisesti pitsapohjan päälle. Seuraavaksi pohjalle tulee juustoraaste. Usein käytän mozzarellaa ja sekaan vielä hieman parmesaania. Edamkin käy, mutta varo kauppojen halpoja pitsajuustoraasteita, joissa oikeaa juustoa on usein vain puolet ja loput jotain kasvisrasvahyytymiä. Tosin monet ”oikeat” pitseriatkin käyttävät näitä mukajuustoja kustannussäästönä.





Etualalla oma suosikkini, jossa on peuranpalvia, sipulia ja jalapeñoja. Taustalla pari americanaa.





Juustoraasteen päälle tulevat sitten varsinaiset täytteet maun mukaan. Varo laittamasta juustoa ja täytteitä liikaa, se on yleisin virhe kotona leivotuissa pitsoissa aitoon verrattuna.





Seuraavaksi pitsat laitetaankin uuniin. Käyttämäni BigHorn -pizzauuni vaatii noin 15 minuutin esilämmittämisen. Tässä uunissa on kaksi erikseen säädettävää poltinta. Toinen on kiviarinan alla ja toinen uunitilassa vasemmalla. Molemmissa polttimoissa on kaasugrilleistä tuttu sähkösytytys. Alapuolella oleva poltin on sikäli hankala, ettei kiviarinan läpi näe syttymistä tai liekin kokoa. Tarkkakorvainen kuulee äänestä liekit ja pystyy niitä säätämään sen mukaan. Toki myös uunin lämpömittari kertoo nopeasti liekkien syttymisen.


Käytännössä molemmat polttimot väännetään täysille esilämmityksen ajaksi. Noin viidessätoista minuutissa uuni saavuttaa 350-400 asteen lämpötilan ja on valmis käyttöön. Juuri ennen paistoa kannattaa uunin poltin kääntää minimille. Luukun aukoilu ja ensimmäisen pitsan paistaminen jäähdyttävät uunin nopeasti optimaaliseen n. 330 asteen lämpöön.





Kuumalla arinalla pitsa valmistuu 2-4 minuutissa, joten kannattaa olla tarkkana ja tarvittaessa kääntää pitsaa pyöräyttämällä puoli kierrosta paiston aikana, koska useimmiten uuni on kuumempi sivusta ja takaa kuin luukun kohdalta edestä. Jos uuni jäähtyy lähemmäs 300 astetta pitsoja sarjassa paistettaessa, voi uunin yläpolttimella lisätä lämpöä. Alapoltin on hyvä pitää täysillä koko käytön ajan.


BigHorn -pizzauuni toimii juuri samalla tavalla kuin pitserioiden isot pitsauunit. Tähän uuniin mahtuu tosin kerrallaan vain yksi pitsa. Pitsauuni soveltuu hyvin myös karjalanpiirakoiden, gratinoitujen ruokien (kasvikset, etanat…) ja pita-leipien valmistukseen.





Valmiin pitsan päälle vielä hieman rucolaa ja loraus hyvää oliiviöljyä.





Valehtelisin jos väittäisin pitsojen olleen ravintolatasoisia. Ne ovat kotona tehtyinä vieläkin parempia.





torstai 3. kesäkuuta 2021

Monikäyttöinen vapaa-ajanasukokonaisuus




Katselin yhteistyökumppanini Berettan mallistosta kevyttä mutta säänkestävää ampujantakkia, joka olisi tarvittaessa myös hieman yleiskäyttöisempi. Lisäksi tarvitsin uudet siistit reisitaskuhousut myös ihmisten ilmoilla kulkemiseen ja ”lenkkarit/vaelluskengät” kevyempään maasto- ja autoilukäyttöön.

















Teal Sporting Jacket


Itselläni on ampujanliivejä jo melkein joka lähtöön. Ne (tykö)istuvat oikein hyvin lämpimillä keleillä, kun alla on vain hyvin kevyesti vaatetusta. Mutta jos alle laittaa takin, joustoa ei ole riittävästi tarvittaviin liikeratoihin. Toisaalta liivit eivät suojaa myöskään sateelta ja tuulelta niin kuin kalvotakit.

Tähän tarpeeseen löytyi Beretta Teal Sporting Jacket. Se on kevyt ja miellyttävä päällä, mahdollistaen kevyesti vartalon kierron ja käsien nostot.

Takissa on saumoista vedenpitäväksi teipattu päällikankaaseen kiinnitetty hengittävä BWB EVO -kalvo. Verkkovuori auttaa poistamaan kosteutta ja pitämään ihon kuivana. Edessä kaksinkertaiset panostaskut.








Aivan erinomainen kevyt takki kostealle/tuuliselle ilmalle. Se soveltuu hyvin myös lämpimän kauden jahteihin ja neutraalin ulkonäkönsä ansiosta se ei herätä (asemies)huomiota kauppareissullakaan. Päivittäisessä käytössä ampujantakki on osoittanut soveltuvansa erittäin hyvin isojen etutaskujensa ansiosta myös koiran ohjaukseen/koulutukseen.
 



https://estore.beretta.com/en-eu/beretta-teal-sporting-jacket/gt711t1687/











New Light 4 Way Stretch Pants


Housuiksi valitsin jo aiemmissa postauksissa moneen kertaan kehumani 4 Way Stretch Pants. Nämä ovat jokapäiväisessä käytössä kotona, töissä ja metsällä. Maailman mukavimmat käyttöhousut vapaa-ajan viettoon.

Näissä housuissa yhdistyy verkkareiden mukavuus ja reisitaskuhousujen käytettävyys aivan erinomaisen miellyttävällä tavalla. Ne nimensä mukaan joustavat tarvittaessa joka suuntaan, myötäillen liikkeitä, mutta samalla istuvat hyvin jalassa. Vuorittomilla housuilla pärjää liikkuvassa jahdissa lähes nollakeleihin asti ja kerraston kanssa tietysti pidemmällekin.


https://estore.beretta.com/en-eu/beretta-light-4-way-stretch-pants/cu232t1811/











Beretta Country GTX®


Käytän paljon Zamberlanin ja Berettan nahkaisia vaellus/metsästyskenkiä. Ne ovat oikein hyvät, kun ollaan koko päivä maastossa ja kuljetaan paljon. Tarvitsen kuitenkin myös enemmän lenkkarimaiseen kevyeen kesäkäyttöön ja koiranulkoilutuspoluille sopivaa jalkinetta.

Vaikka Country GTX® on kevyt vaelluskenkä, se on ominaisuuksiltaan silti selvästi enemmän kuin tavalliset lenkkarit. Kengän yläosa on mokkanahkaa ja Corduraa, vedenpitävä ja hengittävä sisus GORE-TEX® Performance Comfort -vuorella. Kenkä on mukavan joustava, kärjessä vahvike suojaamassa kiviltä ja oksilta. Hyvin myös liukkaalla alustalla pitävä Vibram® Grivola -pohja. Paino: 640 g (koko 42).


https://estore.beretta.com/en-eu/country-gtx-waterproof-hiking-boots/st281l0100/









Ota talteen alennuskoodi


Beretta haluaa tarjota kaikille kanavieni seuraajille 15% alennuksen (koodilla INSTAQ) kaikista tuotteista paitsi loppuunmyyntihiinoitelluista Outlet-poistotuotteista. 









torstai 27. toukokuuta 2021

Koiratarhan hankinta





Kaikkein tärkein asia koiratarhaa suunnitellessa on turvallisuus. Tarhan tulee suojata koiraa ulkomaailmalta, mutta myös tarhan sisällä tulee voida viettää kunnollista koiran elämää turvallisesti. Tarhan ensisijainen tarkoitus on rajata koiralle oma tila, estää karkaamasta sen ulkopuolelle ja tarjota mahdollisimman mukava paikka, jossa voi turvallisesti touhuilla ja viettää aikaa.



Koiratarhan sijainti


Tarhan sijainnilla voidaan vaikuttaa molempiin asioihin. Useimmille koirille on tärkeää päästä näkemään mitä ympäristössä tapahtuu, ja tämä on viihtyvyyden sekä virikkeellisyyden kannalta merkittävää. Vilkkaalla paikalla voi olla myös tarpeellista hieman rajata koiran ulottuvuutta tarkkailla naapuristoaan, ainakin helposti haukkuvilla ja vilinästä stressaantuvilla koirilla. Taajamissa koiran jatkuva haukunta koettelee helposti myös naapurisopua.


Eläinsuojeluasetus (674/2010) määrittelee sijainnin: ”Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.”


Sisäkoiralle on kätevää rajata tarha talon takapihalta, niin että takaovesta tai apukeittiöstä pääsee suoraan tarhaan. Samalla talon seinusta vähentää aitamateriaalin tarvetta toimien yhtenä sivuna. Myös autotallista tai varastosta voidaan erottaa koiraluukusta kuljettava turvallinen sisätila ja käyttää rakennuksen sivustaa osana aitausta.




Koiratarhan koko


Ulkokoirille on monesti järkevää rakentaa isokokoinen tarha irti talosta ja varustaa se kunnolla eristetyllä/lämmitetyllä kopilla. Mitä pidempään koira päivittäin majailee tarhassa, sitä tärkeämpää on panostaa tarhan kokoon.

 

Eläinsuojeluasetus määrää tarhan minimikoon.



Kun metsästyskoira painaa esimerkiksi 30 kg, on tarhan ehdoton vähimmäispinta-ala 10 m2 ja kahdelle koiralle 14 m2. Tarha ei kuitenkaan käytännössä voi olla liian iso. Jos samassa aitauksessa on useita koiria, täytyy kaikille riittää rauhaisa sija, jotta sopuisa yhteiselämä olisi mahdollista.

 



Tarhassa pitää mahtua tekemään koiruuksia, leikkimään ja kaivamaan kuoppia. Aitauksesta pitää lisäksi löytyä säänsuojaa kaikille keleille sateesta paahteeseen. Kivet, puut, kannot ja maastonmuodot luovat viihtyisyyttä. Eläinsuojeluasetus määrittelee asian: ”Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.”


”Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarvittaessa maapohjan on oltava salaojitettu tai viemäröity. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa.”


”Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.”


”Kulkuaukon on oltava sellainen, että koiralle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Kulkuaukko on tarvittaessa varustettava sopivalla läpällä. Lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta.”





Itsestään selvää on, että isokaan ulkotarha ei riitä tyydyttämään metsästyskoiran liikunnantarvetta, ja laki määrittelee yleisiä vaatimuksia: ”Täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen. Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen.”




Alikaivuu- ja ylikiipeilyesteet.


Koiran karkaamisen estämiseksi (ja susialueilla koiran omaksi turvaksi) voi olla syytä asentaa erilliset alikaivuuesteet aidan alle. Helpoiten kaivaminen estetään (sisäpuolen) reunat kiertävällä betonilaatoituksella, betoniverkolla tai vahvalla viirakankaalla. Riittävän karkea ja noin puolen metrin syvyyteen molemmin puolin aitaa tiivistetty kalliomurske toimii hyvin myös sekä alikaivuuesteenä että salaojana. Ylikiipeilyesteet ja kattoverkot toimivat myös molempiin suuntiin koiran turvaksi.


Eläinsuojeluasetus: ”Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan. Ulkotarhan aitaamiseen ei saa käyttää piikkilankaa.”


Jos koiralla on voimakas taipuilu kiipeämiseen, niin kalterimallinen seinäelementti on verkkoa parempi vaihtoehto. Se estää kiipeämisen tehokkaasti suojellen koiran herkkiä anturoita. Kevyeen käyttöön ja pienemmille koirille, kuten mäyräkoirat ja terrierit, riittää yleensä tarhan korkeudeksi 1,15 m. Ulkokoirille aidankorkeuden on hyvä olla aikuisen miehen verran. Runsaslumisilla ja petoalueilla tarvitaan vielä lisää korkeutta (reilusti yli 2 m), koska koiran kulkiessa lumi pakkaantuu ja aidan suhteellinen korkeus madaltuu.





Rakennan oman koiratarhan



Meidän perheeseemme tuli karkeakarvainen kettuterrierin pentu tänä keväänä. Alusta asti oli selvää, että Ruuti on sisäkoira, mutta sen lisäksi tarvitaan turvallinen oma piha-alue. Niinpä tarha päätettiin rakentaa talomme takapihalle niin, että olohuoneen ovesta pääsee suoraan koiratarhaan. Tämä on erittäin kätevää erityisesti pentuaikana, kun ulos täytyy päästä usein ja nopeasti, sekä päivällä että yöllä.





Nyt (ainakin teoriassa) homma toimii yksinkertaisesti avaamalla pennulle ovi, ”käy pissalla” saatesanoilla. Tietenkään se ei ole aina näin helppoa ja vahinkoja tulee sisällekin usein, vaikka lämpimillä ilmoilla ovi on koko ajan auki vapaasti kuljettavissa tarhaan ja sisälle. Välillä tulee myös hetkiä, kun pentu on kätevää nostaa turvalliseen ulkoaitaukseen ja laittaa hetkeksi ovi kiinni.





Emme kuitenkaan itse halua asua olohuoneen ikkunoista katsoen vankilanomaisesti kalteritarhan sisällä. Niinpä valitsimme matalan (1,15 m) ja talon väriin sopivaksi maalatun siisteistä elementeistä koottavan tarhan. Lisäksi tarhaan laitettiin kaikkiin kolmeen suuntaan kulkua helpottavat portit, jotka samalla saavat tarhan näyttämään enemmänkin puutarha-aidalta.





Ostamamme Jämpti Pro -tarha koostuu 2 metriä leveistä elementeistä ja kehikon pyöröputkien ansiosta sen voi muotoilla liitoksistaan kaikkiin kulmiin, eli kasata tarhasta haluamansa muotoisen. Kolme ovielementtiä ja kahdeksan peruselementtiä voidaan asentaa talon suuntaisesti vaikka 6 x 10 metriä, eli yhteensä 60 m2 aitaukseksi. Todellisuudessa elementtien välissä olevat kiinnikkeet (à 3 cm) tuovat aitaukseen vielä kymmeniä senttejä lisää pituutta. Meillä tarhasta ei tehty ihan suorakulmiota. Puutarhan muotojen ja istutusten sekä ulkonäöllisistä seikoista johtuen siitä tuli lähinnä kulmikas puoliympyrä. Epämääräisempi muoto antaa anteeksi myös asennuksen täsmällisyydessä, sillä tarkat suorat sivut ja -kulmat paljastavat silmälle helpommin huolimattomuuden.








Koiratarhan alustana meillä on pääosin nurmikko mutta talon seinustalla karkeaa soraa/mursketta sekä takaoven kulku-uralla ja kopin alla kiveystä. Jos tarhaa ei olisi laitettu valmiiseen puutarhaan olisin todennäköisesti valinnut pääsääntöisesti alustaksi tuttavieni koiratarhoissa näkemääni märkäseulottua soraa. Riittävän suurirakeinen (esim. 4–8 mm ) ns. singelisora on käytännöllinen alusta, eikä sora kulkeudu tassuissa sisälle. Talosta irti olevan ulkokoirien tarhan voisi kattaa myös pehmeällä puuhakkeella.





Tarhaelementtien pystytys onnistuu puuhakkaalta kaverilta ihan yksinäänkin, mutta välillä on apua, jos saa jonkun repsikaksi pitämään aitaelementtejä hetken pystyssä kiinnityksen aikana ja hakemaan uusia osia työn edistyessä. Tässä tapauksessa, kun aloin pystytyksen kiinnittämällä ensimmäisen elementin suoraan taloseinään kiinni, ei kannatteluapuakaan juuri tarvittu. Pystytys on yksinkertaista ja elementit voidaan porrastaa toisiinsa nähden maaston muotojen mukaan, eli alustan ei tarvitse olla tasainen. Elementtien toisiinsa kiinnittelyssä riittää pelkkä lenkki- tai jakoavain, mieluummin kaksi, niin kiristely käy sujuvammin.













Lopputuloksesta tuli erittäin luja ja vakaa, mutta asensin vielä lisävarmistukseksi kahteen liitokseen erilliset kulmatuet. Nurkissa ja pidemmillä suorilla voidaan maahan upottaa metalliputki, joka mahtuu tarhaelementin runkoputken sisään. Tarvittaessa maaputkelle voi tehdä vielä vaikka betoniperustuksen. Omasta tarhastani tuli erittäin vakaa ilman maahan upotettavia putkiakin.





Ovisalvat vaikuttivat aluksi hieman kankeilta ja epämääräisesti toimivilta. Niihin oli jäänyt ylimääräistä maalia, jonka sai pienellä näperryksellä helposti poistettua. Käytännössä salpa on toiminut hyvin kaikissa ovissa. Salvan rakenne on luja, mutta konstruktio erittäin yksinkertainen ja mekaanisesti hyvin toimiva. Salpaan voi laittaa halutessaan myös riippulukon.





Siirrettävä retkitarha


Hankin samassa yhteydessä myös Jämpti Retkitarhan. Retkitarha on todella kätevän kokoinen: pituus 138 x leveys 138 x korkeus 101 cm. Korkeus katon kanssa: 152 cm. Tarha seisoo muovitassujen päällä n. 2 cm irti maasta, joten se soveltuu hyvin myös sisällä käytettäväksi. Aivan aluksi se toimikin meillä olohuoneessa pentuaitauksena ilman kattoa.











Tällä hetkellä retkitarha on tuomassa viihtyisyyttä koiratarhaan. Se tarjoaa katon kanssa varjoa ja sateensuojaa sekä turvallisen rauhallisen sopen lepäilyyn. Hankinnan idea on kuitenkin retkitarhan helppo kasattavuus ja siirrettävyys. Se koostuu kahdeksasta elementistä, jotka on haitarimaisesti nivelletty kiinni toisiinsa. Elementin koko on 63 x 94 cm, ja koko nipun paino on 25 kg. Tarhan saa siis helposti jahtimatkoille, tapahtumiin ja kesämökille mukaan autonperässä. Koiralla on näin kätevästi reissuissa mukana oma turvallinen aitaus/katos.




Koirankoppi


Koiratarhan mukana tilasin myös kotimaisen Jämpti-kopin. Meillä koppi ei vielä ole ollut ns. tosikäytössä eikä Ruuti ole ollut yhtään yötä ulkona. Jämpti-koppi on kuitenkin suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ulkotarhoissa. Koppi on erittäin lujarakenteinen, lämpöeristetty (tuplaseinämät n. 50 mm styreenieristys) ja helposti puhdistettavissa, koska koppi aukeaa kokonaan saranoiden varassa. Materiaali on rotaatiovalettua UV-suojattua polyeteeniä, joka ei puun tavoin lahoa ja on näin käytännössä huoltovapaa.





Koiran viihtyvyyttä lisää kopin makuusopen ikkuna ja loiva karhennettu katto, johon on helppo kiivetä lepäilemään ja ympäristöä hieman ylempää tarkkailemaan. Kopin sisätilat on jaettu kahteen osaan. Tuulikaapin ja makuupaikan välissä on heiluriovi. Kopin pohjassa on valmis läpivienti lisävarusteena myytävälle sähkölämmittimelle. Näin koira ei pääse käsiksi johtoihin.


Jätin toistaiseksi lämmittimen hankkimatta, koska Ruuti nukkuu yönsä (ainakin talvisin) kokonaan sisällä. Hankin kuitenkin lämpömittarin, ettei tarvitse arvailla kopin kylmyyttä/kuumuutta, sekä kopinkuivikkeita pehmikkeeksi ja pitämään sisätilat kuivan raikkaina.



Kopin kokonaispaino 60 kg. Leveys 102 cm, pituus 156 cm, korkeus 94 cm

Välioven leveys 32 cm, korkeus 46 cm, välioven kynnys 15 cm.

Sisätilojen mitat (noin) leveys * pituus * korkeus
-Tuulikaappi: 47cm * 78cm * 77cm
- Koppiosa: 82cm * 78cm * 77cm
- Oviaukon mitat: leveys alhaalta: 31 cm, ylhäältä 27 cm, korkeus 43 cm



Kopin käytöstä ei tosiaan vielä ole syntynyt juurikaan kokemuksia, joten palataan tarhan ja varusteiden toimivuuteen myöhemmissä postauksissa.





Tervetuloa tästä linkistä tutustumaan Ruutin seikkailuihin Facebookissa.