torstai 9. elokuuta 2012

Rahat tai metsästys


Kävin uusimassa heinäkuussa karhukokeen taas kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Huomasin hinnan pompanneen 7 € -> 20 €, hinnannousu edellisestä kerrasta 185 %. Viime viikolla hankin Villin Pohjolan kautta Karhuluvan poronhoitoalueelle hintaan 50 €. Vuosi sitten se maksoi 42 €. Nousua yhdessä vuodessa siis 19 %. Metsästyskortti nousi tälle kaudelle(* 28 € -> 30 €, eli reilut 7 %.

Alkukesästä 2009 aseen hallussapitolupa maksoi 32 €, nyt se maksaa 72 €. Hinnan nousu kolmessa vuodessa on 125 %. Viime vuosina inflaatio, eli kuluttajahintojen yleinen nousu tai toisin sanoen rahan arvon ja ostovoiman lasku on ollut 3 % molemmin puolin.

Lisäksi samaan aikaan on tullut erilaisia muita ylimääräisiä maksuja, kuten lääkärintodistus (100 €) ja riistanhoitoyhdistyksen antama todistus metsästysharrastuksesta (25 €) aselupaa haettaessa tai määräaikaisen hallussapito- tai rinnakkaisluvan uudistaminen (24 €). Monet uusista luvista kun myönnetään vain määräaikaisina.

Miksi siis metsästykseen liittyvät pakolliset ja lähes pakolliset viranomaismaksut nousevat monikertaisesti yleiseen hintatasoon nähden? Kuka näistä hinnoista ja korotuksista päättää? Nämä korotukset eivät ole mitään luonnonvoimia, vaan kyseessä on poliittiset päätökset, joiden takana on valtion hallintakoneisto. Karhulupa -> Metsähallitus -> Maa- ja metsätalousministeriö -> ministeri Jari Koskinen tai hänen edeltäjänsä Sirkka-Liisa Anttila. Karhu- ja hirvikokeen hinnannousun takana on puolestaan Riistakeskus, josta jäljet johtavat samaan ministeriöön ja ministereihin.

Miksi näitä maksuja siis nostetaan? Ikävä kyllä joillakin on selkeä metsästyksen vastainen poliittinen agenda. Kun kokonaan kieltäminen on poliittinen mahdottomuus, niin reiluilla hinnankorotuksilla nostetaan kynnystä uusille ja vähempivaraisille harrastajille. Samaan aikaan vaikeutetaan uusien aselupien saantia ja peruutetaan vanhoja lupia erilaisin tekosyin (esim. ylinopeussakot). Loppujen lopuksi pyritään ja päästään samaan lopputulokseen, metsästys ja aseet vähenevät.

Toinen asia on varmasti puhdas rahastus. Metsästäjät ja aseenomistajat on ajettu yhteiskunnassa monelta suunnalta nurkkaan, niinpä tällaisia monopoli- tai veroluontoisia maksuja voi huoletti korottaa. Kiltit ja kuuliaiset kansalaiset vain maksavat nurisematta, mitä viranomaiset heiltä pyytävät. Joku sanoi joskus aselakia muutettaessa, että ”ei koske metsästäjiä” ja ”tämän kanssa voidaan elää”, mutta nyt alkaa koskea.  Montako vuotta näitä maksuja voidaan nostaa kymmenillä prosenteilla ilman oranssia vallankumousta tai todella isokaliiberista jytkyä? Vastuussa näistä ovat suoraan asianomaiset ministerit ja epäsuorasti myös harrastejärjestöjemme johto. Molempia voidaan vaihtaa.

Oranssia nauhaa kannetaan maailmalla itsetuhoisuus -tietoisuuden lisäämiseksi. Ehkäpä meidän metsästäjien ja aseharrastajien tulisi alkaa kantaa Blaze Orange –nauhaa muistutuksena omasta itsetuhoisuudestamme, kun annamme tämän kitisemättä tapahtua.

(* Korjaus, sain aiheellista palautetta. Riistanhoitomaksu ei noussut tälle kaudelle, nousu tapahtui jo edellisenä vuonna.
.