Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Välillä kuulee erikoisia tarinoita metsästysreissuilta Virosta. Monien juttujen jälkeen tulee tunne villistä idästä etelänaapurissamme. Omat kokemukseni eivät tällaista erityisemmin tue, vaikka toki metsästyskulttuureissamme on isoja eroja. Olikin mielenkiintoista lukea nämä Eesti Jahimeeste Seltsin laatimat eettiset ohjeet virolaiseen metsästykseen suomeksi.

Nämä säännöt kannattaa ilman muuta lukea ennen metsästysreissua Viroon, mutta keskeiset asiat ovat hyviä ohjeita myös suomalaiseen metsästykseen. Blogauksen lopussa on vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Suosittelen lukemaan ajatuksella!





VIRON METSÄSTYKSEN EETTISET OHJEET

I Kunnioita luontoa ja eläimiä!

1. Muista, että et metsästäjänä ole ainoa luonnossa liikkuja ja luonnon hyödyntäjä.
2. Pidä luonto siistinä.
3. Opi tuntemaan metsästysalueesi riistaeläinkannat.
4. Metsästä aina kestävän käytön periaatteen mukaisesti.  Metsästäjä ei saa koskaan joutua tappamisen himon valtaan.
5. Kunnioita eläinten oikeutta elää. Metsästäessäsi anna niille mahdollisuus selviytyä. Älä koskaan jäljitä tai tapa avuttomassa tilassa olevia riistaeläimiä.

II Ole moitteeton metsästäjä!

1. Metsästysasun tulee olla sopiva ja siisti, aseet kunnossa ja valvonnan alla.
2. Mikäli käytössä on metsästystorvi, aloitetaan jahti signaalilla „Metsästys alkanut“ ja metsästys lopetetaan signaalilla „Metsästys loppunut“.
3. Tunnista eläin ennen laukausta, suurriistan kohdalla myös sukupuoli ja ikä.
4. Voimakkaita, eläinkannan kehityksen kannalta hyviä ominaisuuksia omaavia yksilöitä tulee metsästää vasta sitten kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä eläinkannassa. Säästä hyviä tuottavia naaraita. Metsästä voimakkaita uroksia vasta kun ne ovat parhaassa trofeeiässä ja metsästä niitä vasta metsästyskauden lopulla.
5. Naaraan ampumisen takia vasan avuttomaan tilaan jättäminen ei ole perusteltua.
6. Ampujana toimivalla metsästäjällä tulee olla riittävän hyvä ampumataito.
7. Eläimen kiduttaminen – ampumalla huonosti – ei ole hyväksyttävää.
8. Kunnon metsästäjä ei missään tapauksessa ammu kauempaa, kuin mistä on varma tappavasta osumasta.
9. Älä koskaan ammu umpimähkään päin lentävää lintuparvea. Useat linnut voivat jatkaa lentoaan haulit kehossaan ja se tarkoittaa niille kivuliasta kuolemaa.
10. Älä pyydä useampaa lintua tai muuta pienriistaa, kuin mitä sinä itse ja/tai sinun (metsästys)ystäväsi tarvitsevat.
11. Älä ammu makaavaa riistaeläintä tai uivaa vesilintua, poislukien haavoittuneet yksilöt.

III Haavoittuneita eläimiä ei jätetä metsään!

1. Ammuttu laukaus ei ole koskaan ohilaukaus, niin kauan kun ei ole toisin todistettu.
2. Osuman saanutta eläintä tulee etsiä tunnollisesti (mahdollisuuksien mukaan koiraa apuna käyttäen).
3. Haavoittuneen eläimen mennessä viereiselle metsästysalueelle, ilmoitetaan siitä aina kyseisen alueen käyttäjälle.
4. Haavoitettu suurriista lopetetaan armonlaukauksella kaulan yläosaan tai korvan taakse.
5. Haavoitettu pienriista lopetetaan joko ampumalla tai lyömällä sitä niskaan.
6. Haavoitettu lintu lopetetaan joko ampumalla tai pistämällä sitä niskaan.
7. Lopetustilanteessa tulee paikalla olevat henkilöt käskeä aina kauemmaksi.

IV Kohtele saalista kunnioittavasti!

1. Kaikkia riistaeläimiä - riippumatta lajista, sukupuolesta tai iästä – tulee kohdella yhdenvertaisesti.
2. Kaadettua suurriistaa kunnioitetaan asettamalla tuore oksa (kuusi, kataja, tammi tai niiden puuttuessa ruoho) eläimen oikealle kyljelle. Urokselle asetetaan oksa tyvipuoli, naaraalle latvapuoli päätä kohti.
3. Riistaeläimen ruho viedään mahdollisuuksien mukaan metsästä pois nylkemättömänä ja paloittelemattomana. Tarvittaessa eläin suolistetaan metsässä.
4. Metsäkaurista ja sitä pienempää riistaeläintä ei vedetä, vaan se kannetaan metsästä.
5. Saksanhirveä pienempien eläinten sisäelimet poistetaan hihoja ylös käärimättä.
6. Jänikseltä on tarkoituksenmukaista poistaa ampumapaikalla virtsarakko ja suolet.
7. Linnut kuljetetaan kaulasta kantaen, kaulasta linturihmaan sidottuna tai verkkopussissa.
8. Kun seuruejahdin päätteeksi saalis asetetaan „paraatia“ varten, ei saaliseläimen yli saa astua. Saaliseläimiä ei saa myöskään asettaa jalalla potkien paikalleen.
9. Mitaliluokan trofeita ei pilkota matkamuistoiksi eikä niitä muulla tavalla käytetä tarve-esineiden valmistamiseen.

V Käsittele metsästysasetta turvallisesti!

1. Käsittele metsästysasetta aina kuin se olisi ladattu.
2. Älä koskaan suuntaa asetta ihmistä kohti.
3. Varmistu ennen ampumista, että luodin tai haulien lentorata on ulkopuolisille turvallinen.
4. Jos metsästystilanne on epävarma, edellyttää etiikka, että sinä hallitset ampumatta jättämisen vaikean taidon.
5. Asetta avattaessa, viritettäessä, ladattaessa, suljettaessa ja patruunoita pois otettaessa suunnataan ase kohti maata siten, että kukaan ei ole vaarassa.
6. Tauolla tai kumppaneiden kanssa paikasta toiseen liikuttaessa tulee aseen olla lataamaton ja lukko avattuna tai taitettuna.

VI Ole hyvä kanssametsästäjä!

1. Kunnioita toisten oikeutta metsästää.
2. Älä ole töykeä kanssametsästäjälle, äläkä kadehdi heidän metsästysonneaan.
3. Viereisen passimiehen ampumasektorissa olevaa riistaeläintä ei ammuta.
4. Menestyksekästä passimiestä kunnioitetaan kiinnittämällä hänen päähineeseensä vihreä oksa, joka katkaistaan ammutun riistaeläimen kyljelle asetetusta oksasta. Seuruemetsästyksessä oksan ampujan päähineeseen kiinnittää metsästyksenjohtaja.
5. Saalis jaetaan ennen metsästystä sovitulla tavalla. Arpominen on yksi vaihtoehto. Saalista jaettaessa muistetaan hyvän työn tehneiden koirien omistajia ylimääräisellä lihakimpaleella.
6. Jos seuruemetsästyksen jälkeen valitaan metsästyskuningas, sellaiseksi valitaan metsästäjä, joka on saanut arvokkaimman saaliseläimen. Tässä yhteydessä voidaan painottaa myös muita positiivisia tekoja (muiden auttaminen, vaikeassa tilanteessa ampumatta jättäminen, jne.).
7. Luodilla ammuttaessa (sekä kivääri, että haulikko) kaataja on se metsästäjä, joka ensimmäisenä osui riistaeläintä vitaalialueelle (keuhkot, sydän). 
8. Ammuttaessa hauleilla, kaataja on se metsästäjä, joka osui riistaeläimeen viimeisenä (lopetuslaukausta eläimen kärsimyksien päättämiseksi ei huomioida).
9. Trofee kuuluu suurriistaan ensimmäisenä kuolettavasti osuneelle ampujalle. Mikäli eläimeen osui samanaikaisesti useampi ampuja ja ensimmäistä tappavan laukauksen ampujaa ei voida saada selville, päättää metsästyksen johtaja trofeen saajan tai trofee jätetään metsästyksen järjestäneen metsästysseurueen metsästysmajan seinälle.

VIII Metsästyskoira on metsästäjän ystävä ja kumppani

1. Koira tuodaan metsälle ja viedään sieltä pois kytkettynä.
2. Metsästyksessä käytettävän koiran tulee olla koulutettu ja sen tulee totella isäntänsä käskyjä.
3. Metsästyksessä mukana olevien kouluttamattomien koirien omistajien tulee taata, että koirat eivät pilaa metsästystä.
4. Vieraalla metsästysalueella käytä omaa koiraa ainoastaan, kun metsästysalueen omistaja sitä pyytää tai antaa siihen luvan.
5. Riistaeläintä ei ammuta vieraalta koiralta. Vieraaksi koiraksi ei pidetä oman metsästysseurueen koiraa, riippumatta siitä kuka on kyseisessä seurueessa koiran isäntä.
6. Metsästäjä ei omi metsästyskumppanin koiran tappamaa supikoiraa tai muuta pienriistaa.
7. Pienriistajahdissa ampuja ei koske ammuttuun riistaeläimeen ennen kuin eläintä jäljittänyt koira on haistellut sitä.
8. Talvella tai kun koira on kastunut, koiraa ei saa jättää autoon palelemaan. Älä unohda koiraa autoon myöskään helteellä.
9. Mikäli koira on vahingoittunut metsästyksen yhteydessä, on sillä oikeus (tarvittaessa) välittömään lääkärin apuun.
10. Metsästyksen jälkeen koiralla on oikeus saada lepoa, suojaa, hyvää ruokaa ja puhdasta vettä.

Tärkeämpää, kuin jättää tuleville sukupolville mahdollisuus metsästää, on jättää myös tuleville riistaeläinsukupolville mahdollisuus elää.

Hyväksytty EJS:n edustajakokouksessa 16.04.2014

Muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle

Tässä vielä kuva uusimmassa Jahti-lehdessä olleesta muistilistasta Viroon jahtiin lähtijälle. Huomaa, että artikkelissa mainitaan kielletyiksi joitakin tapoja, joihin törmää myös metsästysturistina. Kannattaakin käyttää omaa harkintaansa tarkoin, ennen kuin itse lähtee moiseen toimintaan mukaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Afrikkalainen sikarutto ( ASF ) Virossa

Nyt on jo toinen sikaruttoon kuollut villisika löydetty Viljandinmaalta Tarvastunkunnasta Virosta. Afrikkalainen sikarutto on helposti leviävä vakava eläintauti, jonka aiheuttaa asfivirus. Afrikkalainen sikarutto ei kuitenkaan tartu ihmiseen.

                                    

Tilanteen selvittämiseksi on Virossa perustettu taudintorjunta komissio, jonka tehtävänä on antaa käytännön ohjeita eri toimijoille. Koska kyseessä on vakava eläintauti, jota ei vielä koskaan ole tavattu Suomessa, ovat myös matkanjärjestäjät muuttaneet toimintaohjeitaan.

Tälle sivulle Karjunkaatajat on kerännyt voimassa olevat uudet toimintaohjeet metsästäjille, sekä uusimmat linkit tilanteesta kertoviin uutisiin.

http://www.karjunkaatajat.com/sikarutto/

Terveiset villisikajahdista Albusta Virosta

Sain tilaisuuden viime viikonlopun nopeaan jahtireissuun Virossa. Albu on mainion sijaintinsa ansiosta tällaiseen pikapyrähdykseen hyvä valinta. Lähdimme aamulaivalla Helsingistä ja olimme jo puolenpäivän jälkeen jahdissa. Tallinnan satamasta Karjunkaatajien jahtimaille Albuun ajaa noin tunnissa.


Näytä suurempi kartta

Simisalu loodusmaja on ehdottomasti paras Virossa näkemistäni jahtimajoista. En yhtään epäile, ettei jostain kartanojahdeista löydy vielä tätäkin tasokkaampi majoitus, mutta ainakin omat vaatimukseni tämä ”kämppä” ylittää reippaasti. Talo on reilun vuoden ikäinen. Materiaalivalinnoista ja työnlaadusta näkee, että kerrankin EU-tukiaisia on kohdennuttu oikeaan osoitteeseen :)

Oikeastaan majoitustilojen lievä ahtaus on ainoa Simisalu loodusmajan pieni kompastuskivi. Vaikka armeijamajoitustyyliin nukkumapaikkoja on useampikin kymmenen, ei hieman enemmän yksityisyyttä kaipaavia yövy talossa kerrallaan kuin kymmenkunta. Maalaisvirolainen ruoka tulee talon omasta keittiöstä ja se on juuri sellaista kuin toivoa saattaakin. Annokset ovat reiluja, eikä lihaa, voita, kermaa tai suolaa ole säästelty.

Muutoinkin Karjunkaatajien jahtijärjestelyt toimivat varsin esimerkillisesti. Koko reissun ajan isäntänämme paikan päällä ahertanut Tommi Kosonen ansaitsi ison kiitoksen viikonlopun mukavasta ilmapiiristä. Suomalainen ja suomenkielinen opas antaa itselle mahdollisuuden rentoutua ja keskittyä metsästykseen, jos jokin asia jää hiemankin epäselväksi, saa vastauksen nopeasti ja luotettavasti suomeksi.

Pieniä hienosti hoidettuja yksityiskohtia, jotka reissun aikana jäivät mieleeni, olivat mm:

• Kuljetukset hoituivat pääosin uudella siistillä Mitsubishin L200, eikä ikälopulla jarruvikaisella ladanivalla, niin kuin monessa aikaisemmassa paikassa.
• Myös jahtipäivän ruokailuihin oli selvästi panostettu. Metsässä syötiin maukasta ja lämmintä keittoa posliinilautasilta, eikä pelkkää kylmää eväsleivän palasta.
• Ajometsästyksessä käytettiin Suomalaisia metsästys-VHF –puhelimia, joten jahdin kulkua oli selvästi helpompi seurata ja tunsi kuuluvansa aktiiviseen metsästysporukkaan. Joillakin aiemmilla Vironreissuilla passissa seisoskellessa on ollut jahdin suhteen täysin ulkopuolinen olo ja vasta taukonuotiolla on selvinnyt päivän tapahtumat.
• Ruokintapaikat olivat hyvin hoidettuja ja monilla niistä oli myös riistakameraseuranta. Tietoa eläinten liikkumisesta oli siis selvästi paremmin kuin monin paikoin Viroa viritetyillä itse tehdyillä sikakelloilla ja –puhelimilla.
• Suurin osa kyttäyspaikoista oli siistejä eristettyjä koppeja nostettuna korkeiden tolppien päähän. Aiemmilla Vironreissuillani en juuri ole eristettyihin koppeihin tai edes erityisen siisteihin törmännyt. Useammankin kerran aiemmilla reissuilla kytistely on tarkoittanut puunoksalla tai reppujakkaralla istumista.
• Yli 20.000 hehtaarin metsästysmaat mahdollistavat kunnollisten jahtien järjestämisen riistarikkaissa metsissä.

Tällä kertaa jahtiaikaa paikan päällä oli vain puolitoista vuorokautta. Tulopäivänä ehdimme mukaan iltapäivän ajoihin, joissa omalle kohdalle ei sikoja ilmestynyt. Kolmen tunnin iltakytistely tuotti ainoastaan havainnon valtavan kokoisesta rusakosta. Hetken jo harkitsin topattua jättipupua työhuoneeni kaunistukseksi, mutta ajattelin geenien luonnollisen kierrätyksen olevan parempi idea.

Passipaikat vaihtelivat...

...kapeista ja nopeista ränneistä...

...leveisiin uriin.

Seuraavana aamuna ennen aamiaista kävimme Tommin kanssa kiertämässä metsästysalueen etsien tuoreita jälkiä ja tekemässä ruokintapaikoilla nopeat tarkistukset. Täytyy kyllä todeta, että tällä suunnalla Viroa tuntuu olevan erittäin paljon riistaa. Sudenjälkiäkin näimme. Päivän jahdit saatiin hyvin liikkeelle, vaikka heti alkuun pari hirveä sekoitti koiria. Sitten myös siat saivat kyytiä vaikka pääsivätkin livahtamaan ja koirat hairahtuivat taas uusiin hirviin.

Metsäkauriiden ruokintapaikalla oli kerppuja tarjolla.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana havaitsin virolaisen yhteiskunnan hieman terveemmän suhtautumisen metsästämiseen ja aseisiin. Pidimme ruokatauon avoimella pellolla vain kivenheiton päässä paikallisesta koulusta. Voin vain kuvitella jos Etelä-Suomessa ryhmä asemiehiä olisi yhtä avoimesti lähestynyt koulua.

Täytyy tunnustaa, että tällä kertaa voin syyttää saalittomuudesta ainoastaan itseäni. Illalla olin kyttyyllä erittäin korkeassa (luokkaa puhelintolppien päällä) mukavassa ja eristetyssä kopissa. Sisällä ei ollut perinteistä tuolia ja ampumatukea, vaan pari patjaa ja useampi tyyny, joista saattoi viritellä itselleen mukavan divaanin. Sainkin patjat siten, että siitä oli helppoa nousta nopeasti polviasentoon, josta sai vakaan tähtäyksen ruokinnalle.

Sikoja odotellessa.

Vaikka taivas olikin pilvessä, riitti täysikuu valaisemaan pilviverhon takaa lumista maastoa oikein hyvin. Puoli kahdeksan korvilla ruokinnalle pölmähti erittäin suuri lauma sikoja. Isoja emakkoja oli puolen tusinaa ja kesikkoja ja possuja hämärässä laskematon määrä. Arviolta lauman koko oli lähemmäs neljäkymmentä sikaa. Olin tulkinnut kuitenkin varsinaisen ruokinnan paikan väärin ja siat asettuivat selvästi eri paikkaan kuin odotin. Avasin ikkunan ja nousin polviasentoon, mutta aiemman vakaan asennon sijaan jouduinkin kurottamaan saadakseni possuja tähtäimeen. Sikalauma säntäili kovalla röhkinnällä sinne tänne ja hieman lauman piirin ulkopuolelle jäänyttä sikaa tähtäillessäni huomasin kiikarin punapisteen patterin loppuneen.

Tähtäyksen onnistuminen hankaloitui nyt siis oleellisesti. Ilman punapistettä ristikon erottaminen tummasta ja pyörivästä siasta hämärässä on vähintäänkin haasteellista. Huonossa asennossa kurotellessani alkoi lopulta vetää kivuliaasti suonta jalkapohjasta, niinpä tilanne oli nopeasti ohi ja haaveet kotiin vietävästä possusta sai unohtaa.

Kokemus Karjunkaatajien palveluista ja metsästysmaista oli kaikkineen varsin positiivinen. Hintaansa nähden palvelut ovat ehdottomasti parasta Virosta löytämääni. Seuraavaksi alkaakin sitten kesän jahtireissun suunnittelu Albuun :)

Lisätietoa metsästyksestä Virossa Albussa:

www.karjunkaatajat.com

https://www.facebook.com/pages/Karjunkaatajat/443812865698164?fref=ts

Terveiset Saarenmaalta Virosta

Itsenäisyyspäivän viikonloppu vierähti torstaista sunnuntaihin tutussa paikassa Muha-lomatalossa Saarenmaalla Riksussa.

Heti Tallinnaan päästyämme alkoi tunnelma nousta reippaan lumipyryn saattelemana. Uusi lumi helpottaisi kyttäys- ja ajojahteja.

Ajettuamme 145 km Tallinnasta lounaaseen, ei Virtsussa lumesta ollut enää mitään jäljellä. Edessä siis puolen tunnin lauttamatka Saarenmaalle pienen pettymyksen saattelemana.

Lautalla tulikin sitten jo matkan ensimmäinen huti ;)

Perille päästyä ehdimme iltakytikselle tuttuihin paikkoihin. Tuuli oli ikävä kyllä noussut melko navakaksi, eikä riistaa näkynyt.

Heti seuraavana aamuna jaoimme porukan passeihin ja hiipimään/ajamaan suon sarkoja pitkin. Naakiessa näin hirvilehmän ja vasan, mutta olin tuulen yläpuolella ja ampumatilaisuutta siitä ei syntynyt. Maastossa näkyi runsaasti saksanhirven ja villisian jälkiä. Autolle takaisinpäin tullessani kuulin laukauksen. Isäntämme Rein tammin oli tuttuun tapaansa ampunut meille malliksi hirven. Ajattelin, jotta onneksi olkoon, mutta olisihan sitä itsekin tuon mielellään hoitanut, jos olisi kohdalle osunut...

No, hirvi kämpille ja lihat kinneriin. Hyvä, että jahti saatiin tuloksellisesti käyntiin.

Iltapäivä sujui riistanhoitotöissä, hirvitorneja kunnostellessa ja ruokinnoille vehnää ja maissia vieden.

Illan kytispaikka oli hieman eksoottisemmin ison tammen oksalla istuen. Illan pimetessä alkoi tosin ikävästi vesisade, joka nopeutti hämärän saapumista entisestään. Märkänä puussa istuskelu ei ole juuri sitä, mitä eniten toivoo onnistuneelta kytisillalta, vaikka jännitystä nosti vain muutaman metrin päästä puun alta kävellyt saksanhirvi. Se ei ikävä kyllä ollut juuri tällä alueella luvallista riistaa, eikä sikojakaan sillä kertaa näkynyt, joten ei auttanut kuin lähteä kämpille varusteita kuivattamaan.

Illan saaliina oli kuitenkin nuori karju ja toisella kaverilla haavakko. Iso karju sai selvän osuman, paikalle jäi verijälkiä, luunsiruja ja rasvaa, mutta kahden tunnin etsiskelyn jälkeenkään sitä ei kuitenkaan löytynyt. Paikallinen opas haki jäljille koiransakin, mutta se oli enemmän kiinnostunut supeista kuin verijäljistä.  Tapaus jäi vaivaamaan mieltä, mutta minkäs teet. Turisteja ei yksin päästetä yöllä pimeään metsään haavoittunutta karjua etsimään.

Seuraavaksi aamuksi paikalle tuli Turusta pienkoneella ryhmä metsästäjiä. Salkoon vedettiin sikaviiri ja Rein Tammin lausui tervetuliaissanat, näin päivän ajojahti pääsi alkamaan. Edellisen illan haavakko kuitenkin laski mielessäni tunnelmaa. Nyt oli satanut jo luntakin niin reilusti, ettei iltaisia jälkiä voisi enää mitenkään löytää ja isäntämme piti jäljitystä turhana, vaikka itse olisin kyllä mieluummin käyttänyt päivän karjua hakien.

No, olimme seuruemetsästyksessä osana ja maassa maan tavalla!

Passipaikan numerokin oli enteellinen.

Lumisade jatkui yhä sankempana koko päivän, eikä riistaa monista yrityksistä huolimatta saatu passeihin ajettua.

Koko päivän ulkona olon jälkeen ei enää huvittanut lähteä kovaan tuuleen ja tihkusateeseen iltakyttyylle, joten ohjelmassa oli lihanleikkuutta ja Muha-talon uusien trofeiden ihastelua. Isäntämme oli lisännyt viimevuodesta kokoelmaansa useammalla mitallitasoisella saksanhirvellä ja kolmella sudennahkalla.

Ensimmäistä kertaa riistahommissa pääsin testaamaan Eskimon 40 litran kylmäsäilytyslaatikkoa. Olen tutustunut näihin käteviin ja järkevästi GN-mitoitettuihin laatikoihin työpaikalla ravintolakeittiössä ja –koululla. Vaikka päälisin puolin aski näyttää tavalliselta styroksikylmälaukulta, niin polyuretaanin eristyskyky on selvästi parempi.

Jaoimme saaliiksi saadun hirven lihat kahdeksaan osaan (15 kg/kpl) ja yhteen Eskimon laatikkoon mahtui kaksi osuutta. Vaikka boksi on täynnä lihaa, kestää se kuljetusta ja nostelua aivan eri tavalla kuin normaali kylmälaukku. Laatikko piti lihat hyvin kylmänä ilman kylmäakkujakin koko kotimatkan ajan. Kotiin päästyäni en enää yöllä jaksanut alkaa lihoja jatkojalostaa, vaan nostin koko boksin ulkoterassille.

Seuraavana päivänä iski useamman päivän kestänyt flunssakuume ja koko sen ajan kylmälaatikko oli ulkoterassilla. Pakkasista huolimatta lihat eivät päässeet jäätymään ja lihat olivat mureutusajastimen mukaan vasta puolessa välissä prosessia. Talvella tällaisessa kunnollisessa askissa voi siis huoletta säilyttää/riiputtaa lihaa ulkovarastossa jopa parikin viikkoa ennen lopullista pussitusta ja pakastusta.

Syksyn metsästysvideosato kypsymässä

Laadukkaita metsästysvideoita tuottava Taiga Star on aloittanut kiinnostavan kuvausprojektin Virossa. Videoilla on tarkoitus perehtyä Viron jahtivuoteen ja sen metsästysmatkailijoille tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pääosa kuvauksista kohdistuu villisianmetsästykseen ja sen eri muotoihin. Kesällä kuvattiin kyttäys- ja hiivintäjahtia, syksyllä keskitytään ajojahteihin.

Myöhemmin talvella Kuvaukset jatkuvat täydenkuun mielenkiintoisina kyttäysjahteina. Viron mahtavat hanhimäärät mahdollistavat lisäksi hanhenmetsästyksen parissa upeita kokemuksia. Taiga Starin tarkoituksena on myös päästä kuvamaan ilveksen ja suden pyyntiä. Tavanomaisesta poiketen heidän suunnitelmissaan on yrittää suurpetopyyntiä myös houkuttelemalla.

Kuvaukset toteutetaan Keski-Virossa Albun kunnassa. Käytössä oleva alue on noin 22 000 ha ja alueella on todella runsas riistakanta jota hoidetaan todella esimerkillisesti. Alueelta ammutaan vuosittain noin 150-200 villisikaa, kokonaiskannan ollessa noin 600-700 yksilöä. Kauriskanta alueella on huono kuten muuallakin Virossa tällä hetkellä, mutta ennusteet sen kasvusta ovat kuitenkin positiivisia.

Taiga Starin suunnitelmissa on julkaista syksyllä ensimmäinen DVD kesän ja alkusyksyn jahdeista. Toinen osa julkaistaneen keväällä kauden päätyttyä.  Alla maistiaisia tulevasta:

Viimeisimmässä blogauksessaan Taiga Starin kotisivuilla Harri Luostarinen haastaa meidät kaikki mukaan kehittämään kotimaista metsästysvideotuotantoa:

Mutta pyörän pitää pyöriä ja kehityksen tähdätä kovasti eteenpäin ja siihen ehdottomasti pyritään aktiivisesti jatkossakin. Palautettasaa laittaa tulemaan facebookin kautta joko julkisesti tai yksityisviestinä, sähköpostilla tai kommentoimalla tälle sivulle. Lisää videoita löytyy myös YouTube-kanavaltamme. Keskustelu pitää virkeänä ja tähtäimen kirkkaana tulevaisuutta varten, sammaloituminen ja pöhöttyminen ei ole vaihtoehto. Kun elämäntapa on elää ja hengittää voimakkaasti eräelämää, niin toivon että se sama fiilis välittyy myös muille näiden tehtyjen videoiden kautta.

Viron uusi metsästyslaki

Kauan odotettu uusi metsästyslaki astui Virossa voimaan viime lauantaina 1.6.2013. Laki on kokonaisuudessaan viroksi luettavissa täältä.

Lakiteksti tuppaa olemaan hankalasti luettavaa lähes aina ja varsinkin vieraalla kielellä. Niinpä olen virolaisten tuttavieni kautta yrittänyt saada selville, mikä muuttui. Yhtenäistä ja selkeää käsitystä muutoksista tuntuu olevan vaikea löytää. Lisäksi lakiin on mahdollisesti tulossa muutoksia vielä ihan tuoreeltaan, useiden valitusten myötä. Tässä muutamia esillenostoja meitä turisteja enemmän koskettavista muutoksista:

• Pienriistan metsästys sallitaan myös jousella, ei kuitenkaan varsijousella. Jousimetsästystä varten tarvitaan metsästyskortti ja jousiammuntakoetodistus.

• Lyijyhaulikielto vesilintujahdeissa. Kielto on voimassa kuten Suomessa, eli paikasta riippumatta ja koskien kaikkia vesilintuja sorsasta hanheen.

• Metsästyksenjohtaja ei enää tarvitse erityistä koulutusta, vaan siihen riittää metsästysoikeus ko. alueella ja metsästyskortti. Näin lähes kuka tahansa metsästäjä voi toimia metsästyksenjohtajana. Samoin kuka tahansa maanomistaja voi järjestää pienriistajahteja myös turisteille. Suurriistajahteihin vaaditaan sen sijaan edelleen 5.000 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue.

• Mahdollisesti jatkossa Virossa voidaan vaatia nähtäväksi Suomalainen korkeintaan kaksi vuotta vanha karhu- tai hirvikoetodistus. Suomalainen korttihan on täällä voimassa kolme vuotta, mutta ei siis käyne todistukseksi Virossa enää kolmantena vuotena. Kokeessa on siis jatkossa käytävä vähintään kahden vuoden välein.

Nämä tulkinnat ovat siis nopeasti koottuja parhaita arvauksia, eli luuloja eri lähteistä saamieni tulkintojen pohjalta. Tarkennan näitä lakimuutoksia heti, kun tieto asiasta lisääntyy ja varmentuu :)

Laajemmin tietoa metsästyksestä Virossa löydät täältä!

Metsästyssanasto Suomi-Viro

Kuvaaja: Valmar Valdmann

Viroon suuntautuvilla metsästysmatkoilla joutuu melko usein puolikielisiin tilanteisiin. Vaikka opas tai isäntä osaisikin suomea, niin paikalliset ajomiehet, kuljettajat ja kanssametsästäjät eivät monesti osaa kuin muutaman sanan. Lisäksi suomenkielessä ja virossa on paljon yhteisiä sanoja joilla kuitenkin on keskenään aivan eri merkitys. Esimerkiksi suomen sana "halpa" tarkoittaa viroksi huonoa. Jos siis kehut majoitusta halvaksi, voi isäntä loukkaantua arvostelustasi.

Raha-asioissa kannattaa olla todella tarkkana, koska puolikielisessä keskustelussa syntyy helposti sekaannuksia. Kaatomaksu määräytyy trofeen koon (sarvet tai hampaat) mukaan. Karjun ja ylivuotisen sian hintaero on monesti jopa satoja euroja. Puhumattakaan jos sattuu ampumaan rauhoitetun eläimen (usein emakot ja viirupossut), jolloin turistilta perittävät maksut voivat nousta yllättävän isoiksi.

Tutustu myös ”Metsästys Virossa” –oppaaseen.

Metsästys-, kalastus- ja luontosanasto Suomi-Viro

Vuosien aikana olen koonnut omaa käyttöäni varten yli seitsemänsataa tärkeintä sanaa kattavan sanaston, jonka nyt julkaisen blogin ylävalikossa kaikkien Virossa liikkuvien käyttöön. Sanasto kannattaa lukea ainakin kertaalleen läpi ennen metsästysmatkaa ja ehkä myös tulostaa (17 sivua) metsästysreppuun kaiken varalle. Valikossa oikealla on tulostusta ja/tai PDF-tallennusta helpottava vihreä nappi.

Eksytyssanat eli riskisanat

Vaikka vironkieli kuulostaa joskus melko helpolta ja sen rakenne tuntuu tutulta, on eroja paljon. Usein näistä saa revittyä pitkät naurut, kuten: ”Omal käel reisimine” tarkoittaa omatoimista matkustelua, vaikka vilkkaamalla mielikuvituksella muutakin voisi luulla :)

Tässä vielä muutama esimerkiksi:

Viro - Suomi

ase = vuode
Sul on suur ase. = Sinulla on iso sänky.

ema = äiti

hakkaja = reipas
Küll sul on hakkaja poeg. = Sinulla on reipas poika.

hallitus = home

hoone = rakennus

julge = rohkea
Bussijuht on julge mees. = Bussinkuljettaja on rohkea mies.

järgi = perässä

kalju = kallio
Soome on kaljude maa. = Suomi on kallioiden maa.

kama = talkkuna

katse = yritys
Su katse läks hukka. = Sinun yrityksei meni pieleen.

korts = ryppy
Ostsin kalli kortsukreemi. = Ostin kalliin ryppyvoiteen.

kull = haukka

lahja = laimea, kevyt

loru = vetelys
Sa oled tõeline loru. = Olet oikea vetelys.

mulk = reikä
Tünni põhjas on suur mulk. = Tynnyrin pohjassa on iso reikä.

piim = maito

pulmapäev = hääpäivä

pussata = pieraista

putka = myyntikoju

rahvas = mäki

ravi = hoito

rohke = runsas

ruttu = äkkiä
Tule ruttu. = Tule äkkiä.

sink = kinkku

surra = kuolla

tark = viisas
Vana professor on tark. = Vanha professori on viisas.

tuhm = himmeä
Vana diivan oli tuhmiks muuttunud. = Vanha sohva oli muuttunut himmeäksi.

uhke = ylpeä
Tuttav läks uhkeks. = Tuttava tuli ylpeäksi.

ämm = anoppi

aurata = höyrytä

hingata =hengittää

kupatada = ryöpätä

liputada = heiluttaa

napsutada = ryypiskellä

nukkuda = koteloitua

riisuda = haravoida

salvata = pistää; piikitellä

soperdada = töhertää

ummistada = tukkia

Lähteet:
Ulvi Wiren, Huvittavad raamatut, Gummerus
Ulvi Wiren, Hääd pulmapäeva!, Gummerus
Ulvi Wiren, Omal käel reisimine, suomi-viro -fraasisanakirja, Gummerus

Villisikajahti saarenmaalla Virossa

Tähtäimessä tyhjää tälläkin kertaa!

Taas vierähti pitkä viikonloppu 4.-7.10. tutussa paikassa Saarenmaalla Virossa. Näiden syksyreissujen suurin haaste on sateissa ja tuulissa. Saarenmaalla tuulee syksyisin käytännössä aina ja tuulen suunta vaikuttaa erittäin paljon hanhien muuttoon ja sateet riistan liikkuvuuteen. Tänäkin vuonna kohdallemme osui erittäin kova, jopa paikoin myrskyinen tuuli, sekä rankasti sadetta. Reissu oli kyttäysjahdin vuoksi ajoitettu täydenkuun viikonloppuun, mutta sateisella ja nuhjuisella kelillä kuusta ei ollut yhtään apua.

Riistaa liikkui alueella paljon ja useissa ajojahdeissa nähtiin villisikoja, hirviä ja saksanhirviä. Kaatojakin tuli, mutta omat passipaikkani jäivät hiljaisiksi. Myös öisin palatessamme hiiviskelyreissuilta riistapelloilta ja kyttäyspaikoilta, näimme taskulampuilla ja autonvaloissa reilusti metsäkauriita ja villisikoja.

Hanhien muutto oli huonon tuulen vuoksi osin kesken, mutta tuhansia hanhia näimme ja yhden saimme jopa sattumasaaliiksi. Vaikka reissu jäi ikävä kyllä nyt saaliin puolesta erittäin laihaksi, oli se silti kokonaisuutena onnistunut ja tarjosi paljon hienoja elämyksiä.

Muha-lomatalo ja erityisesti isäntämme Rein Tammin luovat niin miellyttävät puitteet, ettei pettymykselle tullut mieleenkään antaa periksi. Niinpä aloimmekin jo suunnitella paria uutta reissua, mutta hieman eri ajankohtaan parempien kelien ja riistaonnen toivossa.

Lisätietoja Virojahdeista löydät kokoamastani ”Metsästys Virossa” – infopaketista.

Metsästys Virossa

Saan usein yhteydenottoja Viroon suuntautuvien jahtimatkojen tiimoilta. Monien toiveiden vuoksi kokoankin tähän kirjoitukseen yleisimmät asiat ja vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

Yleistä

Virossa on todella hyvät olosuhteet riistalle, ja metsästäjälle siellä on todellinen paratiisi. Noin puolet Viron pinta-alasta on metsien ja soiden peitossa. Kolmannes maan metsistä on suojelualuetta, missä niissäkin voi pääosin metsästää. Matalia maisemia halkovat pellot ja niityt lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Virossa on selvästi Suomea lauhempi ilmasto. Monin paikoin suurten lehtipuiden hallitsemat metsät tarjoavat paljon ravintoa mm. villisioille ja metsäkauriille. Rehevät merenrantakaislikot ja niityt muodostavat oivan elinympäristön kaikenlaisille vesilinnuille ja levähdyspaikan lukemattomille muuttomatkallaan pysähtyville hanhille. Viron riistatiheys ja lajikirjo ovatkin suomalaisen mittapuun mukaan yltäkylläiset.

Heidän metsästyskulttuurinsa on elinvoimaista ja tavoiltaan saanut paljon vaikutteita Keski-Euroopasta, mutta perusasiat ovat pitkälti samoja. Ajojahdeissa tarvitaan oranssia tai punaista vaatetusta oman turvallisuuden vuoksi, vaikkeivät paikalliset tavat aina ole näissä asioissa yhtä tarkkoja kuin Suomessa. Virossa metsästyksessä promilleraja on nolla. Tosin käytäntö ja lain kirjain ovat monin paikoin hieman eriytyneet toisistaan, ja normaalit kaatoryypyt ovat tavallisia.

Metsästyskortin alaikäraja on Virossa 16 vuotta. Jotkut jahtimatkojen järjestäjät vaativat kuitenkin osallistujilta 18 vuoden ikää. Aivan kiveen hakattuja nämä ikärajat eivät kuitenkaan ilmeisesti ole, jos vain suomalaiset vastaavat paperit ovat kunnossa. Olen nähnyt jahdeissa myös selvästi nuorempiakin osallistujia, joten asia kannattaa varmistaa paikalliselta kontaktilta ennen matkalle lähtöä.

Kaatomaksut

Suurriistasta peritään lähes poikkeuksetta kaatomaksuja, elleivät ne erikseen sovitusti kuulu metsästyspaketin hintaan. Raha-asioissa kannattaakin olla todella tarkkana, koska puolikielisessä keskustelussa syntyy helposti sekaannuksia. Kaatomaksu määräytyy trofeen koon (sarvet tai hampaat) mukaan. Karjun ja ylivuotisen sian hintaero on monesti jopa satoja euroja. Puhumattakaan jos sattuu ampumaan rauhoitetun eläimen (usein emakot ja viirupossut), jolloin turistilta perittävät maksut voivat nousta yllättävän isoiksi. Selvitä siis ennen jokaista jahtia (hinnat voivat vaihdella saman reissun aikana lupa-alueittain) tarkasti metsästettävä riista ja kaatomaksut.

Tyypillisesti kaatomaksut ovat villisiasta ja metsäkauriista 50–350 €, saksanhirvestä ja hirvestä 150–3.000 €, ilveksestä ja sudesta noin 500 €. Huippuluokan trofeiden hinnat voivat nousta vielä huomattavasti korkeammiksi. Myös haavoittamisesta ja usein jopa ohilaukauksistakin veloitetaan.

Trofee (talja ja pää) kuuluvat kaatomaksun hintaan. Useimmiten lihan voi ostaa mukaansa muutaman euron kilohintaan. Riista myydään miltei aina kokonaisena ruhona, jonka toki voi paloitella helpommin kuljetettavaksi. Pienriistasta ei yleensä peritä kaatomaksuja tai lihan hintaa erikseen, vaan ne sisältyvät metsästysluvan hintaan. Varaa siis mukaan riittävän suuri kylmälaukku ja kylmäakkuja (mureutusajastin on hyödyllinen lisävaruste). Villisian lihalle tulee aina tehdä trikiinitesti ja useimmiten se onnistuu helposti paikallisen järjestäjän toimesta. Saaliin täyttäminen ja nahkojen parkitseminen on Virossa huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa.

Aseet ja varusteet

Suurriistan metsästyksessä käytetään hirvikivääriä (min 6.5x55) ja haulikkoa täyteisillä. Äänenvaimennin on Virossa kielletty ja ”itselataava kertatuli” –aseissa saa lippaassa olla enintään kaksi patruunaa.  Lyijyhauleja voi käyttää myös vesilinnustuksessa. Maahan saa tuoda korkeintaan sata patruunaa per metsästysase. Jousella metsästys on kokonaan kiellettyä.

Ajojahtien lisäksi suurriistan tyypillisimmät metsästysmuodot ovat kyttäysjahti ja naakiminen. Mukaan kannattaa varata siis hämärässä hyvin toimiva tähtäinkiikari ja kunnolliset katselukiikarit. Suomalaista metsästysradiopuhelinta ei voi käyttää Virossa, joten viestitys hoituu parhaiten GSM-puhelimilla.

Tarvittavat paperit

Viroon matkustettaessa tarvitaan passi tai henkilökortti ja aseita varten poliisilaitoksen myöntämä Euroopan ampuma-asepassi, sekä tietysti hallussapitoluvat. Metsästystä varten tarvitaan suomalainen metsästyskortti ja suurriistaa varten ampumakoetodistus. Viro kuuluu Schengen-alueeseen, joten rajamuodollisuudet ovat lähes olemattomat. Autolla voi yleensä ajaa suoraan laivaan ja laivasta pois pelkällä lauttalipulla, ilman että kukaan tarkastaa muita papereita tai tavaroita.

Jahdin järjestäjältä saat paikalliset todistukset, metsästyskortistasi ”Välisriigi kodaniku jahitunnistus” ja ampumakoetodistuksestasi ”Suuruluki laskekatse tunnistus” –kortit.

Lisäksi tulee huolehtia vuoden voimassa olevasta metsästyslupamaksusta.

Omatoimisesti vai pakettimatkalle?

Pakettimatka puoltaa paikkaansa, jos et halua lähteä reissuun omalla autolla tai jos haluat ongelmatapausten varalle kuluttajansuojaksesi ”vastuullisen matkanjärjestäjän”. Matkaa varatessa kannattaakin huomioida, toimiiko järjestäjä virolaisen vai suomalaisen yhtiön nimissä.

Itse olen varannut reissuni suoraan virolaisilta metsästyspalveluiden tarjoajilta ilman välikäsiä. Tyypillisesti täyshoito (majoitukset, ruuat, saunat, metsästysopastus, kuljetukset metsälle ja riistan käsittely) maksaa 100–200 €/vrk. Omalla autolla liikkuminen on kätevää, mukaan mahtuu paljon tavaraa, riistaa ja tuliaisia. Paikallisia palveluntarjoajien yhteystietoja löydät tältä sivustolta tai yksinkertaisesti Googlella hakemalla. Samalla kannattaa tehdä hieman laajempia hakuja palveluntarjoajasta, keskustelupalstoilta kun usein saa lukea sekä hyvistä että huonoista kokemuksista.

Täältä löydät kokemuksiani Karjunkaatajien villisikajahdista Albussa.

Virossa metsästettävät riistalajit

Suurriista

Hirvi, põder (Alces alces)
Ilves, ilves (Lynx lynx)
Karhu, karu (Ursus arctos)
Metsäkauris, metskits (Capreolus capreolus)
Saksanhirvi, punahirv (Cervus elaphus)
Susi, hunt (Canis lupus)
Villisika, metssiga (Sus scrofa)

Pienriista

Alli, aul (Clangula hyemalis)
Euroopanmajava, kobras (Castor fiber)
Fasaani, faasan (Phasianus colchicus)
Haahka, hahk (Somateria mollissima)
Haapana, viupart (Anas penelope)
Harmaahaikara, hallhaigur (Ardea cinerea)
Harmaalokki, hõbekajakas (Larus argentatus)
Harmaasorsa, rääkspart (Anas strepera)
Heinätavi, rägapart (Anas querquedula)
Hilleri, tuhkur (Mustela putorius)
Jouhisorsa, soopart (Anas acuta)
Kalalokki, kalakajakas (Larus canus)
Kanadanhanhi, kanada lagle (Branta canadensis)
Kesykyyhky eli pulu, kodutuvi (Columba livia f. domestica)
Kettu, rebane (Vulpes vulpes)
Kivinäätä eli koivunäätä eli pihanäätä eli kylänäätä, kivinugis (Martes foina)
Korppi, ronk (Corvus corax)
Lapasorsa, luitsnokk-part (Anas clypeata)
Lapasotka, merivart (Aythya marila)
Lehtokurppa, metskurvits ( Scolopax rusticola)
Merihanhi, hallhani (Anser anser)
Merilokki, merikajakas (Larus marinus)
Merimetso, kormoran (Phalacrocorax carbo)
Metsähanhi, rabahani (Anser fabalis)
Metsäjänis, valgejänes (Lepus timidus)
Minkki, mink ( Mustela vison)
Mustalintu eli meriteeri, mustvaeras (Melanitta nigra )
Mustavaris, künnivares (Corvus frugilegus)
Mäyrä, mäger (Meles meles)
Naurulokki, naerukajakas (Larus ridibundus)
Nokikana, lauk (Fulica atra)
Näätä, metsnugis (Martes martes)
Peltopyy, nurmkana (Perdix perdix)
Piisami, ondatra (Ondatra zibethicus)
Punasotka, punapea-vart (Aythya ferina)
Pyy, laanepüü (Tetrastes bonasia, Bonasa bonasia)
Rusakko, halljänes (Lepus europaeus)
Räkättirastas, hallrästas (Turdus pilaris)
Sepelkyyhky, kaelustuvi ( Columba palumbus)
Sinisorsa, sinikael-part (Anas platyrhynchos)
Supikoira, kährikkoer (Nyctereutes procyonoides)
Taivaanvuohi, tikutaja (Gallinago gallinago)
Tavi, piilpart (Anas crecca)
Telkkä, sõtkas (Bucephala clangula)
Tukkasotka, tuttvart (Aythya fuligula)
Tundrahanhi, suur-laukhani (Anser albifrons)
Valkoposkihanhi, valgepõsk-lagle (Branta leucopsis)
Varis, hallvares (Corvus corone)

Metsästysajat Virossa

Virossa riittää metsästettävää ympäri vuoden. Metsästysajoissa voi kuitenkin olla alueellisia eroja ja rajoituksia, joten tarkista luvallinen riista metsästyksenjärjestäjältä ennen jahtia.

Fasaani, 1. lokakuuta – 28. helmikuuta
Hanhi, 10. syyskuuta - 30. marraskuuta
Hilleri, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Hirvi, 15. syyskuuta - 15. joulukuuta (1.-15. joulukuuta vain vasat)
Ilves, 1. joulukuuta - 28. helmikuuta
Jänis, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Karhu, 1. elokuuta - 31. lokakuuta
Kettu, ympäri vuoden
Kyyhky, 1. elokuuta – 31. lokakuuta
Lehtokurppa, 1. elokuuta – 30. marraskuuta
Majava, 1. elokuuta - 15. huhtikuuta
Merimetso, 1. elokuuta – 30. marraskuuta
Metsäkauris, 1. kesäkuuta - 31. joulukuuta (naaraat ja vasat, 1. syyskuuta - 31. joulukuuta)
Minkki, ympäri vuoden
Mäyrä, 1. syyskuuta - 28. helmikuuta
Näätä, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Piisami, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Rusakko, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Saksanhirvi, 1. syyskuuta - 31. tammikuuta (naaras ja vasat, 1. syyskuuta - 30. marraskuuta)
Sorsa, 20. elokuuta - 31. lokakuuta
Supikoira, ympäri vuoden
Susi, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Varis, 1. heinäkuuta – 30. maaliskuuta
Villisika, ympäri vuoden (paitsi emakko, jolla on porsaita), ajometsästys, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta

Metsästyskoiran tuonti/vienti Viroon

EU:n alueella maasta toiseen kuljetettavilla koirilla on oltava lemmikkieläinpassi.  Passin saa eläinlääkäriltä. Ennen kuin eläin voi saada passin, sen on oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla. Tatuointi hyväksytään tunnisteena vain, jos se on annettu eläimelle ennen 3.7.2011. Eläimellä tulee olla voimassaoleva raivotautirokotus merkittynä passiin. Viroon saa viedä enintään 5 koiraa kerrallaan.

Suomeen palattaessa on muistettava huolehtia ekinokokkoosilääkityksestä heisimatoja vastaan. Virolainen eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin. Lääkitys annetaan Virossa 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta. Lääkettä ei siis voi antaa enää rajalla juuri ennen rajan ylitystä.

Autoilu Virossa

Liikenteessä promilleraja on tasan nolla. Käytännössä rangaistuksen raja kulkee 0,2 promillen korvilla. Autossa jossa on aseita, ei saa kuljettaa edes aukaistua oluttölkkiä. Kannattaa muistaa myös, että Virossa on autoissa oltava kaksi varoituskolmiota, ensiapulaukku, sammutin ja heijastinliivit kaikille matkustajille.  Ratsian sattuessa puutteista voi rapsahtaa sakot.

Nastarenkaiden käyttö on sallittu 15.10.-31.3. Kelien mukaan voidaan nastarenkaita käyttää myös 1.10.-30.4. välisenä aikana. Talvirengaspakko on 1.12.–1.3., talvirenkaissa pitää olla kulutuspintaa vähintään 3 mm.

Poliisi suorittaa ahkerasti liikennevalvontaa. Alle 20 km/h ylityksestä saa sakkoja enintään 116 €, 20–40 km/h sakkoja 385 € ja ajokortin voi menettää kuivumaan muutamaksi kuukaudeksi. Yli 40 km/h ylinopeutta tuottaa sakkoja 770 € sekä pidätyksen kuulusteluihin, korttia saakin sitten odotella vuoden päivät. Punaisia päin ajamisesta maksettavaa lankeaa enintään 385 € ja mahdollinen muutaman kuukauden ajokortin menetys. Pysäköidäkin voi miltei mihin tahansa, kunhan valmistautuu lukitun renkaan avausmaksuna maksamaan 19–384 €.

Näillä eväillä ei voi kuin toivottaa rauhallista ja turvallista matkaa. Head reisi!

Tutustu myös Suomi-Viro metsästys-, kalastus- ja luontosanastoon.

Ja: Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

Kaurispukki- ja villisikajahti Jäärumetsassa Tõstamaan kunnassa Virossa 2012

"On Elvis johtotähti ja Anka ihantein, Ja rock kun soimaan lähti, se vei mun sydämein!"

Koko talven odotettu jahtikauden aloitus 3.-5.6. tutussa paikassa Etelä-Virossa on jälleen takana. Jahimajan (www.jahimaja.com) järjestelyt ja tarjouilut olivat vieraanvaraisia, kuten aina. Sää suosi ja hyttysiäkin oli vähintään tarpeeksi. Riistatilanne sen sijaan jatkaa vuosi vuodelta taantumistaan. Erityisesti kaurispukit olivat vielä muutama vuosi aiemmin metsä- ja peltoaukeilla yleinen näky, toisin kuin nyt.

Villisikakanta lienee normaalimmalla tasolla, mutta jostain syystä ne jäivät kyttyyllä vieläkin harvinaisemmaksi. Kuudesta metsästäjästämme vain yksi onnistui karjujahdissa, onneksi sitten sitäkin komeammalla saaliilla.

Snaipperi työssään

Vasta toinen päivä tuo tulosta. Pukki kyytiin alkuillasta matkalla kyttyypaikoille :)

"Tyttö Sinä olet tähti" Puoli yhden korvilla yöllä mitallikarju nurin!

Ikävä kyllä, niin Virossa kuin Suomessakin jahtikämppien varusteluissa on toistuvasti tiettyjä puutteita. Hätä kuitenkin keinot keksii ja tällä kertaa jouduimme korvaamaan samppanjamiekan vesurilla…

Paistaa se aurinko välillä risupartaankin, niinpä Terveiset lähtivät miltei kymmenen kilometrin aamukävelyn/naakimisen jälkeen 5.6. klo 8:00, hetkeä ennen kotiin lähtöä.

Jos kiinnostuit Viron jahdeista, niin katso myös kokoamani tietopaketti metsästyksestä Virossa.

.