lauantai 4. huhtikuuta 2020

6.5 Creedmoor: Miksi siitä on tullut niin suosittu?



Maailmaan mahtuu satoja erilaisia kaliipereja. Voisi sanoa, että niitä on jokaiseen tarpeeseen. Monet suosikkikaliiperit ovat osoittaneet kykynsä yli 60 vuoden ajan, jotkut jo yli 120 vuotta. Vuonna 2007 esitelty ”uusi” kaliiperi 6.5 Creedmoor (tunnetaan myös 6.5 CM ja 6.5 CRDMR) lisää suosiotaan vuodesta toiseen. Se suunniteltiin erityisesti tarkkuusammuntaan ja on osoittanut toimivuutensa myös metsästyskäytössä. Mutta miksi? Miksi pyörä pitää keksiä aina vain uudelleen, jos sekä tarkkuusammunnassa että metsästyksessä todistetusti toimivia kaliipereja on ollut jo iät ja ajat joka lähtöön?



.308 Winchester vs. 6.5 Creedmoor 


Niin, miksi ei vaikka .308 Win? Kolmenollakasi on ehkä maailman yleisimmin käytössä oleva sotilas-, urheiluammunta- ja metsästyspatruuna. Patruunoita on .308-kaliiperiin saatavissa yleisesti, edullisesti ja kattavasti kaikkiin käyttötarkoituksiin. Vuodesta 1952 tämä 7.62x51 NATO (T65E3) nimelläkin tunnettu kaliiperi *) on muodostunut lähes standardiksi niin viranomaiskäytössä, tarkkuusammunnassa kuin suurriistan metsästyksessäkin.

.308 Win kaliiperilla voit ampua tarkasti yli 1.000 metrin päähän, se toimii teerestyksessä nevan laidalla ja sen teho riittää tunnustetusti myös jääkarhujen pysäyttämiseen. Kolmenollakasi on siis varsinainen joka paikan höylä.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään siitä, mitä .308:lla ei pystyisi tekemään. Vaan siitä mitä 6.5 Creedmoor voi tehdä paremmin. Kehitys kehittyy. Creedmoor on yli puoli vuosisataa nykyaikaisempi, tämän päivän tietämyksellä uudemman sukupolven aseille suunniteltu kaliiperi. C.I.P. -standardin mukaan mitoitukset käytännössä ottavat vanhoilla kaliipereilla huomioon, että latauksella voidaan ampua joskus jopa yli sata vuotta vanhoilla aseilla (kaliiperit 6.5x55 SE suunniteltu vuonna 1891, .30-06 Sprg suunniteltu 1903 ja 9.3x62 suunniteltu 1905), vaikka nykyaikaiset aseet kestäisivät huomattavasti kovapaineisempia latauksia. Creedmoorilla ei ole tällaista historiaa painolastinaan.

Jos ajatellaan tarkkuusammuntaa, niin kilometrin matkalla (100m kohdistuksella) .308 Sako TRG Precision luoti ”putoaa” n. 3,46 m alemmas (2,69 m Sako Powerhead II), kuin vastaava 6.5 Creedmoor -luoti. Myös tehokas kantama on samassa suhteessa Creedmoorin puolella. Hieman mutkia oikoen voidaan sanoa 6.5 Creedmoorin lentorataa selvästi suoremmaksi ja vähemmän tuuliherkäksi myös tyypillisemmillä metsästysetäisyyksillä kuin .308:n. Mitä laakeampi lentorata, sitä paremmin voidaan ampua ilman muutoksia samoilla kohdistuksilla eri etäisyyksille.

Creedmoorissa on myös tuntuvasti pehmeämpi rekyyli (tyypillisesti n. 25% vähemmän). Vaikka en pidä .308 rekyyliä mitenkään erityisen isona saati vaikeasti hallittavana, on 6.5 Creedmoor miellyttävämpi ampua. Tämä korostuu erityisesti rataharjoittelussa, jossa ammutaan helposti kymmeniä laukauksia lyhyen ajan sisään. Yleensäkin laukaisunhallinta on parempi kiväärillä, joka potkaisee vähemmän. Matalampi rekyyli tarkoittaa tarvittaessa myös nopeampaa ja tarkempaa jatkolaukausta.

Tänä talvena tuli voimaan lakimuutos, joka alensi lyijyttömien luotien teho- ja painorajoituksia suurriistan metsästyksessä. Omalta osaltaan tämä antoi entisestään lisää käytettävyyttä Creedmoorille.

”Hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea; b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea.”

Nyt siis 6.5 Creedmooria on mahdollista käyttää suurriistajahdeissa myös nykyaikaisilla kupariluodeilla. Aiemmin lain vaatimus saatiin täyttymään ainoastaan perinteisellä lyijyluodilla.






Mihin käyttöön ostaisin 6.5 Creedmoorin?


Näillä avuillaan Creedmoorista on tullut maailmalla yksi suosituimmista kaliipereista uutta asetta hankittaessa. Yksi syy on eittämättä myös se, että harrastukseen ollaan valmiimpia sijoittamaan rahaa hieman enemmän. Sen sijaan, että ostettaisiin yksi kivääri kompromissiksi kaikkeen, ollaan nykyään halukkaampia hifistelemään ja hankkimaan eri käyttötarkoituksiin paremmin soveltuvat nykyaikaiset työkalut.

Creedmoor on yksi parhaista valinnoista tarkkuusammuntaan, linnustukseen, kauriin sekä peuran hiivintä- ja kytisjahteihin. Se soveltuu aivan erinomaisesti myös pienpetojahtiin haaskalta tai houkuttelemalla. Vaikka Creedmoorilla saa luvallisesti ampua myös villisikaa ja karhua, on vaarallisen riistan ajojahteihin tarkoituksenmukaisempiakin valintoja. Valinta ei silti olisi välttämättä kolmenollakasi. Vaikka se on todistetusti toimiva ase myös isolle ja vaarallisellekin riistalle, niin vastaavasti mieluummin valitsisin niihin isomman kaliiperin eli enemmän pysäytystehoa, varsinkin ajojahteihin.

Mieluiten valitsen aseen, tähtäimen ja kaliiperin aina kunkin tarkoituksen mukaan. Niinpä asekaappiini mahtuu hyvin Creedmoor, kolmenollakasi ja pari muutakin kaliiperia.



Lähteitä:

*) https://www.ammoland.com/2017/06/7-62-nato-vs-308-winchester-ammo-whats-the-difference/#axzz6IdTygFgR

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/01/Tikka-T3x-Arctic-Sako-85-Bavarian-Carbine-Steiner-Ranger-2-8x42-testi.html
https://en.wikipedia.org/wiki/6.5mm_Creedmoor
https://www.waffenlager.net/
https://rifleshooter.com/2016/10/why-not-308-the-battle-between-6-5-creedmoor-6-5x47l-260-rem-243-win-6br-6x47l-or-6-creedmoor/
https://www.kiikaritahtain.fi/65-creedmoor-tulevaisuuden-kaliiperi/
https://www.shootingillustrated.com/articles/2018/8/24/65-creedmoor-why-is-it-so-popular/
https://metsastajaliitto.fi/uutiset/lyijyttomien-metsastysluotien-teho-ja-painorajat-muuttuvat
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2020/03/vaarallisen-riistan-metsastys-ja-sen.html



maanantai 23. maaliskuuta 2020

Sako Blade lyijytön metsästysluoti



Sako ei lähtenyt kupariluotien markkinoille hätäillen. He ovat käyttäneet kupariluoteina tähän asti talon ulkopuolisia valmisteita. Kysyin asiasta taannoisella tehdasvierailulla ja sain vastaukseksi: ”Teemme 100% laatua. Jos saamme ostettua paremman kuin omamme, niin käytämme sitä”. Tilanne on nyt siis vihdoinkin muuttunut. Uusi Blade on pitkän tuotekehityksen ja suomalaisen insinööriosaamisen tulosta.




Kupariluotien yleinen ongelma on avautuminen, mutta Bladen innovatiivinen viisivaiheinen avautumisrakenne mahdollistaa erityisen hyvän toiminnan. TriBlade-kärki pakottaa aluksi luodin laajenemisreaktion, jonka jälkeen reaktioviiste kiihdyttää avautumista. Luodin avautumisurat huolehtivat kontrolloidusta avautumisesta ja lopulta avautumisen hidastumisesta sekä sen pysähtymisestä maksimaaliseen halkaisijaansa. Varsinaisestihan pelkkä avautuminen ei ole ollut luodin suunnittelussa haasteena, vaan kontrolloitu mahdollisimman laaja avautuminen täydellä jäämäpainolla eri etäisyyksiltä. Materiaalina ei ole käytetty kupari-seosmetallia, vaan 100% kuparia. Tällä on saavutettu optimaalinen sitkeys/lujuus ja sitä kautta omalta osaltaan myös parempi avautuminen erityisesti pitkillä matkoilla.










  1. TriBlade Tip – maksimaalinen laajenemisreaktio
  2. Reaktioviiste – avautumisen kiihdyttäminen
  3. Avautumisurat - kontrolloitu avautuminen
  4. Laajenemisen hidastaminen (suuret osumanopeudet)
  5. Laajenemisen pysäyttäminen (maks. halkaisija)




Blade-luodit ovat suurnopeuskoneistettuja. Valmistusmenetelmällä on saavutettu tasalaatuisuus ja sitä kautta erittäin hyvä käynti eli tarkkuus (match-grade tarkkuus). En ole vielä päässyt testaamaan kuin vain käsissä pyörittelemään uutuutta, mutta tämän tiedon valossa kyseessä on merkittävä uutuusluoti ja erottuu tulevaisuudessa isosti metsästyspatruunoiden markkinoilla.




Blade-patruunat ovat tulossa kauppoihin huhtikuun alkupuoliskolla kaliipereissa .308 Win, .30-06 Spring ja .300 Win Mag. Myöhemmin tänä vuonna myös kaliipereissa 6.5x55 SE, 6.5 Creedmoor, 9.3x62 ja 270 Win.

Palaamme asiaan testin muodossa.








lauantai 21. maaliskuuta 2020

Beretta 693 Field 20 kaliiperin päällekkäispiippuinen haulikko



Minkä minä sille mahdoin. Keväinen tapaamiseni parikymppisen italialaiskaunottaren kanssa sai vanhan Valmettini tuntumaan kömpelöltä käsissä ja raskaalta poskella. En sano, että vanhassa haulikossani oli sinänsä mitään vialla… tiedäthän tunteen, kun menet vain katsomaan koiranpentuja tai käymään kahvikupposella autokaupassa? Se on yhtä haastavaa hommaa kuin pärekaton kulotus.





Niin, kyllä tässäkin tapauksessa päätös tuli puhtaasti tunteella. Minä haluan tarvin tahdon… Kuin kolmevuotias karkkikaupassa. Sisäinen lapseni halusi, eikä siinä ollut aikuisia lähellä asettamassa rajoja. Vähän ennen virallista hankintapäätöstä toki myös kamreeri sisälläni heräsi, ei kuitenkaan rajoittamaan tai kieltämään, vaan keksimään järkiperäisiä syitä kolmevuotiaan tarpeille.




No, onhan se niin, että millä mittarilla tahansa uutukainen Beretta on nykyaikaisempi ja miellyttävämpi käyttää kuin 1970-luvun aamuhämärissä kehittynyt ja aikanaan mainetta niittänyt Valmet 412 S. Niiden vertaaminen olisi ihan yhtä epäoikeudenmukaista kuin kantikkaan klassikkovolvon vertaaminen uuteen italialaiseen urheiluautoon.




Omalla kohdallani ehkä merkittävin järkisyy oli se, että 20 kaliiperin Berettalla aloin osua radalla kiekkoihin paremmin. Se nousi mukavammin poskelle ja sitä oli kevyt kuljettaa. Yli kilon painavampaa Valtion Metallitehtaan haulinheitintä olen aina raahannut hihnassa olalla. Uusi Beretta kulkee mukana kuin itsestään ja ilman hihnaa.




Painon lisäksi myös tasapaino on Beretta 693 Field haulikossa kohdallaan. Varsinkin 76cm eli 30" ja 20 kaliiperin piipuilla painopiste asettuu melko tarkkaan saranatapin kohdalle. Tasapainoisella haulikolla on helpompi ja kevyempi ampua. Piippujen suunnattavuus on nopeampaa, eikä nosto ole koukkivaa.





Usein ajatellaan 20 kaliiperin haulikkoa naisille tai nuorisolle sopivana. Toki se varmasti heillekin sopii samoista syistä kuin itsellenikin. Erityisen hyvin 20 kaliiperinen soveltuu lintujen ja pienriistan metsästykseen. Haulimäärä 20/76 kaliiperin patruunoissa on karkeasti sama (33-36 g) kuin normaalissa 12/70 patruunassakin. Tehojen takia ei siis kannata 12 kaliiperin haulikkoa pitkin nevoja tai tuntureita kanniskella. Keski-Euroopassa 20 kaliiperin aseet ovatkin paljon yleisempiä kuin meillä ja niitä käytetään täyteisillä jopa villisikajahdeissa. Erityisesti drillingissä on tyypillisesti 20 kaliiperin haulipiiput.


Kuva Marianna Saren (saren.galleria.fi)




Kuva Arttu Nurmi, kuvausassistentti Tarja Safonoff


Kuva Arttu Nurmi, kuvausassistentti Tarja Safonoff


Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen yhteiseen vuoteemme uuden Beretta 693 Field kanssa. Saavutuksistamme ei kuitenkaan varmasti vielä kannata saagoja säveltää, vaikka erityisesti Haulikkokoulun opeilla on alkanut osumia tulemaan paremmin sekä radalla että metsässäkin. Mutta joo, kauneus, sirous, keveys ja helppous saivat tekemään tämän päätöksen, eikä sitä ole vaikea perustella järkisyilläkään.



Kuva Marianna Saren (saren.galleria.fi)



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Pikatestissä Beretta Transformer Shooting Backpack



Joskus hyvät ideat ovat yksinkertaisia. Tälläkään kertaa pyörää ei ole tarvinnut keksiä kokonaan uudestaan. On vain osattu yhdistää ja ajatella uudelleen aselaukku/ratalaukku ja reppu. Tästä on tehty käytännöllinen, huomiota herättämätön, mukavakäyttöinen ja asetta hyvin suojaava kokonaisuus.





Pikatestissä todettua


Beretta Transformer Shooting Backpack on tarkoitettu haulikon asekotelon (30” piippuihin asti) ja tarvikkeiden kuljettamiseen. Laukkumuodon saa vaihdettua kätevästi repuksi, ja etupaneelista vielä irrotettua kovapintaisen EVA-repun (Ethylene-vinyl acetate copolymer) tuplalaukuksi/repuksi.
Laukun mitat ovat: 87x20x19 cm, paino 2,1 kg vetoisuus 35 litraa. Tukevat kantokahvat löytyvät päältä ja sivulta, asekotelon suojaavan osan vetoketjut ovat myös lukittavissa erillisellä riippulukolla. Reppuolkaimet ovat riittävän leveät, säädettävät ja pehmustetut jakamaan mukavasti kuljetettua painoa.
Ampumaradalle mennessä on usein kädet täynnä tavaraa… aselaukkua, ratalaukkua ja tarvikekassia. Tämä ei ehkä ratkaise kaikkea kanto-ongelmaa, mutta tekee siitä ehdottomasti vaivattomampaa. Laukku on lisäksi neutraalin näköinen, ei kiinnitä ylimääräistä huomiota kuljetusvälineissä tai ihmisjoukossa.



Annetaan videon puhua puolestaan:





perjantai 13. maaliskuuta 2020

Sako Ballistics Calculator



Omissa jahdeissani tulee ammuttua todella harvoin yli 100 metrin laukauksia. Niinpä koko ballistiikkalaskenta on kohdallani jäänyt lähinnä silloin tällöin patruunapaketin kyljestä lentoratataulukon vilkaisuun ampumaradalla. Nyt kuitenkin olen muutaman kerran päässyt ampumaan yli 300 metrin matkoilta, viimeksi 605 metrin päähän. Näillä etäisyyksillä luodin lentorataan vaikuttavat jo hyvin monet asiat.

Voisin myös kuvitella, että esimerkiksi linnustaessa törmäisin tilanteeseen, jossa ballistiikkalaskurista olisi ihan merkittävää hyötyä. Niinpä latasin kännykkääni ilmaisen Sako Ballistics v2.0.0 sovelluksen. Omani löytyi Android-versiona Google Play -kaupasta ja vastaava on ladattavissa myös Applen App Storessa.

Ohjelma on todella helppokäyttöinen, joskin englanninkielinen ja vaati hieman ensin silmäilyä, ainakin itselläni. Aivan aluksi valitaan käytettävä mittajärjestelmä metrisen ja tuumaisen mittajärjestelmän väliltä. Sitten vain täytetään kysytyt arvot.




Nimetään kivääri (Profile name) ja valitaan kaliiperi (Caliber) alasvetovalikosta.

Seuraavaksi valitaan käytettävä patruuna (Bullet), jolloin laskuri täyttää automaattisesti luodin painon (Weight) grammoina, luodin nopeuden (Velocity) metriä sekunnissa, sekä ballistisen kertoimen, eli BC (Ballistic Coefficient) G1 -mallilla.

Kysyin itseäni viisaammalta snaipperilta, jotta mitä tuo BC-G1 tarkoittaa? Vastaus oli lyhykäisyydessään, ettei minun tarvitse vaivata asialla ”pikku päätäni”, mutta voin yksinkertaisesti ajatella, että mitä suurempi BC on, sitä paremmin luoti lentää.

Sitten täytetään aseen ominaisuudet. Sight Height, eli tähtäinlinjan korkeus milleinä. Tämä mitataan piipun halkaisijan keskeltä tähtäinlinjan keskelle (optinen akseli). Tähtäinkiikarilla varustetussa aseessa tämä on tyypillisesti esimerkiksi 50 mm.

Seuraavaksi valitaan kiikarin säätönaksausten arvo (Adjustment Clicks), eli paljonko yksi ”click” muuttaa osumapistettä. Yleinen vaihtoehto on 0.1 MRAD, eli 1 cm per 100 metriä. Vielä syötetään matka, jolle tähtäin on kohdistettu (Zero Range) metreissä (esim. 100 m), piipun (Barrel) pituus milleissä ja zoomauksen oletuskerroin (Default Zoom) havainnekuvaa varten.

Näiden perustietojen jälkeen tallennetaan profiili ja siirrytään syöttämään vallitsevat olosuhteet.



Määritetään:

  • Tuulen (Wind) suunta kellotaulun ympyrältä, esim. 10 o’clock
  • Ampumiskulma (Shooting Angle) ylä- tai alaviistoon, esim. 15° ylärinteeseen
  • Etäisyyttä (Range) maaliin voidaan säätää liukujanalla metreissä
  • Tuulen (Wind) voimakkuus m/s
  • Ilmanpaine (Air Pressure) mbar
  • Lämpötila (Temperature) astetta celsiuksissa 


Näiden tietojen perusteella laskin määrittää osumapisteen (Impact Point) muutoksen kohteessa senttimetreinä. Eli esimerkiksi: osumapiste on 21 cm alla 34 cm oikealla tähtäyspisteestä. Ja antaa säätöarvoiksi (Adjustment) ”naksuina” 9 ylös ja 14 vasemmalle.

Oikealta ylhäältä ikonista saadaan napauttamalla esille ballistinen taulukko ja sieltä eteenpäin napsauttamalla lentoradan kuvaaja.






Lisäksi ohjelman valikoista löytyy mm. patruunoiden valintatyökalu käyttötarkoituksen tai kohderiistan mukaisesti. Sekä linkit Tikka ja Sako kivääreiden valintaoppaaseen, josta löytyvät myös asekohtaisesti piipun pituudet laskuria varten.






Ohjelmaa on pienen tutustumisen jälkeen mukava käyttää, ja sen avulla löytää aina tilanteeseen käyttötarkoitukseltaan sopivimman sakolaisen patruunan ja ampumahetken olosuhteiden mukaiset tähtäyksen säädöt. Kätevää ja ilmaista, kannattaa siis ehdottomasti ladata tämä appi omaan kännykkään tai tabletille.



keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vaarallisen riistan metsästys ja sen harjoittelu



Karhu ja villisika ovat molemmat haastavia metsästettäviä. Älykkään ja ovelan riistan jahtaamiseen tuo oman lisänsä niiden potentiaalinen vaarallisuus. Karhu ja villisika pyrkivät yleensä normaalisti aina väistämään ihmistä, mutta tilanne saattaa muodostua vaaralliseksi, kun ne suojelevat jälkikasvuaan tai kyseessä on haavakko.



Karhukokeen ampuminen


Näitä tilanteita on siis syytä harjoitella ennen jahtia. On hyvä tiedostaa, että karhumerkin ampuminen ei ole minkäänlainen mittari ampumataidoista. Enemmänkin kyse on stressinsiedosta, aseen kohdistuksesta ja riittävästä suurennoksesta kiikarissa. Jos ase on kohdistettu 100 m matkalle ja laukaukset ovat osuneet muutaman sentin kasaan, niin kokeessa ammutaan tuelta 75 m matkalta karhutauluun, jossa on pyöreä 17 cm osuma-alue. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna.


Karhukuvio, jota käytetään karhukokeessa. Läpimitaltaan 17 senttimetrin osuma-alue on merkitty ohuella viivalla. Kuva: riista.fi


Koe on siis teoriassa erittäin helppo. Voisi miltei sanoa, että jos tuo koe ei mene läpi, niin ei kannata muutoinkaan karhujahtiin lähteä. Käytännössä kuitenkin jonkun virkamiehen älyttömyydestä taulu on painettu niin, ettei usein edes 10x suurennoksella näe osuma-alueen rinkilää. Jos sitten on jännitykseen taipuvainen ja koko kylän ukot vieressä arvioimassa, voi olla vaikea osua aikapaineen alla neljä kertaa arviokaupalla maaliin, jota ei edes näe.



Rento asenne ja oikea tekniikka


Eli harjoitella kannattaa taidon ja stressinsietokyvyn nostamiseksi. Molemmissa asioissa hommaa helpottaa oikeanlainen tekniikka ja asenne.  Harjoittelun ja opastuksen myötä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Olen ihastunut molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan. Se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.

Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.

Kouluttaja kiteytti idean molemmat silmät auki ampumisesta vertaukseen jalkapallosta tai muista peleistä. Ei niissäkään pelata toinen silmä kiinni tai tuijoteta koko ajan palloa, vaan katsotaan molemmilla silmillä suuntaan, johon halutaan pallon menevän. Miksi ihmeessä sitten metsästäisimme toinen silmä suljettuna?


Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja

Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja


Juuri se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.



Tekniikka ja välineet yhdessä


Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittellaan ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan harjoittelussa pyrin yleensä harjoittelemaan aseella/kaliiperilla (9,3x62), jolla myöskin metsästän aktiivisesti suurriistaa. Tämä auttaa rekyylinhallinnassa ja parantaa nopeutta sekä tarkkuutta.




Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.


Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammutaan eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tulee automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkaa tulla ihan peruskauraa.


Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.



Nighthunter on varustettu valaistulla tähtäimellä, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Mutta tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se auttaa tietysti osumaan tarkemmin pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on paremmin omiaan esimerkiksi karhujahtiin.



Tarkempi katsaus työkaluihin




Optiikka

Steiner Nighthunter 1-5x24 tähtäimessä on todella laajakulmainen näkökenttä, jonka ansiosta se soveltuu hyvin nopeisiin tilanteisiin. HD-linssioptiikka mahdollistaa 94% valonläpäisyn näkyvällä värialueella. Valaistun punapisteen voimakkuutta voidaan säätää portaattomasti kirkkaasta päivänvalosta auringonlaskun jälkeiseen hämärään asti sopivaksi. Valaistun tähtäinpisteen valon aallonpituus on mukautettu niin, ettei se häiritse ampujan hämäränäkökykyä.



Tärkeää on myös käytettävyys maasto-olosuhteissa. Luja rakenne on tarkoitettu kovaan käyttöön ja kaikkiin olosuhteisiin. Säätimet on suunniteltu niin, että niitä on helppo käyttää jopa sormikkaat kädessä. Tästä linkistä lisää Steiner -kiikareiden testauksesta ja laaduntarkkailusta.

Suurennosalue: 1-5x, Etummaisen linssin eli objektiivin koko: 24 mm, Runkoputken halkaisija: 30 mm, Näkökenttä 100m: 36,0-7,2m, Silmän etäisyys kiikarista: 90 mm, Silmän dioptrinen tarkennusmahdollisuus: -3/+2, Takapään ulkohalkaisija: 48 mm, Etupään ulkohalkaisija: 30 mm, Made in Germany, Pituus: 295 mm, Paino: 580 g



Kivääri

Sako 85 Bavarian erottuu muista 85-sarjan aseista perinteisellä baijerilaistukilla. Takatukin muotona on niin sanottu ”sianselkä”. Pähkinäpuinen schnabelmallinen etutukki on kapea ja siro. Ammuntaergonomia on käytännöllinen ja hyvä. Tukin otepinnoissa on klassisen mallin mukaan tehdyt karhennukset. 






Monet Sako 85 -luodikon yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä. Aseita valmistetaan kuudella eri kehyskoolla. Valmistamalla lukkolaite vastaamaan patruunan kokoa saadaan räätälöity paras sopivuus ja toimivuus kyseessä olevalle kaliiperille. Irtolippaiden lukitus on risuvarmistettu. Lippaan irrottamiseksi tarvitaan kaksi liikettä: lippaan etupäätä on painettava aseen sisään, jonka jälkeen salpaa painettaessa lipas irtoaa. Toiminnot estävät lippaan tahattoman irtoamisen aseesta.

Piippujen valmistus kylmätakomalla mahdollistaa tavallista paremman käynnin. Jokainen ase koeammutaan tehtaan ampumaradalla. Näin kiväärille voidaan luvata SUB MOA -tarkkuus, eli vähintään 29 mm tarkkuuden 100 metrin matkalle käytettäessä Sakon tehdasladattuja patruunoita.

Sako 85:n varmistin on kaksiasentoinen. Laukaisulaite ja lukon kampi lukkiutuvat, kun lukko on vireessä ja varmistin taka-asennossa. Lippaaseen voi kuitenkin lisätä tai poistaa patruunoita käyttämällä varmistimen edessä sijaitsevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen, mutta laukaisulaite pysyy varmistettuna, näin aseen käsittely on turvallisempaa. Laukaisulaitteiden laukaisuvastus on säädettävissä asetta purkamatta.



Tämä julkaisu perustuu osin aiempaan ammuntaharjoittelusta kertovaan julkaisuun.





tiistai 3. maaliskuuta 2020

Koiran ensiapupakkaus



Aktiivisille koirille sattuu ja tapahtuu, varsinkin metsästyskoirille ja muille paljon luonnossa harrastaville lemmikeille. Pienellä varautumisella voi välttää tai selviytyä monista uhkatilanteista. Kannattaa siis pitää käsillä ensiaputarpeet myös koiralle.




Sain oheisen LähiVet-eläinlääkäri Eva Kaistin suunnitteleman lemmikin ensiapupakkauksen LähiTapiolasta. He jakavat näitä koira/koti/maatilavakuutusasiakkailleen. Kaikkia näitä tarvikkeita myydään tietysti myös lähimmässä apteekissa, joten voit kasata ohjeiden mukaisen paketin itsellesi tai käydä asioimassa LähiTapiolassa.




Kurkataanpa sisälle




Tuotteiden erittely ja käyttötarkoitus





Ruiskut 5 ml, 10 ml ja 20 ml. Ruiskun avulla voit suihkuttaa vetyperoksididesinfiointiainetta haavoihin. Ruiskun avulla voi annostella myös esimerkiksi keitettyä vettä silmään tai puhdistetta korvaan.




Kuitukangastaitos, 5 harsoa per pussi, 2 pussia. Steriileillä taitoksilla voit pyyhkiä haavoja, tai asettaa taitoksen haavaa vasten, kun teet siteen.




Sidetarvikkeet: Kipsinalusvanu, elastinen harsoside 2 kpl, itseensä tarttuva Eickwrap-tukiside. Tassusiteen teko-ohjeen saat LemmikkiHelpistä. Toista elastista harsosidettä voit käyttää tehdäksesi kuonopannan/kuonokopan, jos lemmikki on niin kipeä, että pelkäät sen purevan sinua kesken hoitotoimien.




Keittosuolaliuospulloa (30 ml) painamalla saat puhdistettua lemmikin silmät.




Vetyperoksidia (100 ml) voi käyttää desinfiointiaineena. Vetoperoksidi kuohahtaa ja näin tuo hiekan ym. lian ylös haavasta, kun taas harsolla pyyhkiminen voi painaa likaa syvemmälle haavaan. Jos asiasta on eläinlääkärin kanssa sovittu, voi vetyperoksidia käyttää koiran oksettamiseen.




Inupekt Forte -täydennysrehu ripulin hoitoon. Pektiini puhdistaa suolistoa ja kiinteyttää ulostetta ripulin aikana.




Selafa poikkilakanalla on hyvä suojata ympäristö, jos lemmikki syö hiilivalmistetta (tai oksetetaan). Muovipuoli alaspäin.




VetQ hiilivalmiste myrkytystilojen hoitoon. Varmistathan eläinlääkäriltäsi toimintaohjeet, jos epäilet jonkun lemmikin syömän aineen olevan myrkyllistä.




Tutkimus käsineparit, sininen kokoa L ja lila kokoa M. Pese kädet tai käytä käsineitä kun otat haavavoidetta purkista ja levität sitä haavaan.




VetQ -haavavoidepuhdistettujen haavojen hoitoon.



LemmikkiHelppi - Etäeläinlääkäri kännykässäsi


Kun lemmikki sairastuu tai tapaturma sattuu, huoli on kova ja hyvät neuvot ovat tarpeen. LemmikkiHelppi-applikaatiolla saat maksutta etäeläinlääkärin avun kännykkääsi viikon jokaisena päivänä klo 7–23.




LemmikkiHelppi on käytössäsi, kun koirallasi tai kissallasi on LähiTapiolan eläinlääkärikuluvakuutus.


Lisätietoja: https://www.lahitapiola.fi/henkilo/vakuutukset-ja-elake/elaimet/lemmikkihelppi