tiistai 8. lokakuuta 2013

Poliisi mustamaalaa metsästäjiä


Poliisin virallisessa tiedotuskanavassa Poliisiradio.fi –sivustolla levitetään huhupuheisiin perustuvaa ja ilmeisen totuudenvastaista tietoa metsästyksestä ja metsästäjistä:

Vain murto-osa metsästysrikoksista tulee poliisin tietoon. Susien salakaadoista paljastuu vain joka kymmenes, kertoo Helsingin yliopiston tuore tutkimus. Miten poliisi voi valvoa metsän siimeksessä tapahtuvia rikoksia? Millä tolalla on metsästäjien ja poliisien välinen luottamus? Kysymyksiin hakee vastausta toimittaja Eero Mäntymaa.

Tämän löysän puheen perään esitellään aihetodisteeksi yhtä löperö video:



Väitteet ovat todella pöyristyttäviä, varsinkin kun niiden taakse ei juuri ole esittää mitään muuta kuin hataria aihetodisteita. Eivätkö metsästäjät olekaan syyttömyysoletuksen suojaamia, syyttömiä kunnes toisin todistetaan?

Videon ”todisteena” kuvaillaan viisi vuotta sitten tapahtunut epäselvä hirven kuolema ja surullisen kuuluisa Perhon tapaus, jotka mielestäni molemmat päinvastoin todistavat, kuinka vaikea tuollaisia tekoja on tehdä huomaamatta. Lisätodisteena Keski-Suomen poliisilaitoksen komissaari Arto Rajala väittää itse pystyvänsä salametsästämään jäämättä siitä koskaan kiinni. On toki selvää, että pomoportaan poliisiviskaalit voivat tehdä täydellisiä rikoksia ehkä helpommin kuin rivikansalaiset, mutta väite on todistusarvoinen vain jos Arto Rajala on todella salametsästänyt jäämättä siitä kiinni.

Ehkä, mene ja tiedä, totuuden asiasta voi halutessaan kertoa vain komissaari itse. Siihen asti se on kuitenkin vain ja ainoastaan löysää puhetta. Puhetta joka heittää lokaa meidän kaikkien metsästäjien silmille.

Videolla herra poliisi kertoo myös, kuinka mahdotonta heidän on valvoa salametsästystä. Mielestäni on kuitenkin järjen vastaista, kun poliisin virallinen tiedotuskanava julistaa kansalaisille totuutena jotain, mistä poliisi itsekin myöntää olevan mahdotonta ottaa selvää.

Videon ehdottomasti hyödyllisin materiaali on siellä esiteltävä metsästyksen valvojan virallinen tunnistuskortti. Sellainen on syytä pyytää nähtäväkseen, jos metsästysreissulla törmää henkilöön, joka väittää olevansa riistanhoitoyhdistyksen metsästyksenvalvoja.

Niin ja se mainittu ”Helsingin yliopiston tuore tutkimus”, jonka ainoita tieteellisiä ansioita lienee havainto siitä, että suurpetopolitiikka on kriisissä, löytyy arvioitavaksesi täältä:

http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja98.pdf