Mihin metsälle?

Jahtikausi on hyvällä alulla, mutta mihin pääsee harrastamaan maaton metsästäjä? Tai missä voi järjestää yrityksen tai yhdistyksen tilaisuuden? Nyt saa (ja täytyy) mainostaa kaikkia mahdollisia paikkoja, joihin pääsee maksusta tai korvauksetta metsästämään. Kerro, tarjoa ja mainosta tietämiäsi metsästyspalveluita ja paikkoja.


Ensimmäiseksi mieleeni tulee Naulosuon Erä Oy (www.naulosuonera.fi), jossa itsekin olen mukana tuottamassa mm. illallisia ja kenttälounaita jahtivieraille.

Julkaissut Naulosuon Erä Oy Keskiviikkona 13. marraskuuta 2019

Toisena esimerkkinä tulee heti mieleeni Woikoski Feeling, jota mielelläni suosittelen. Kävin siellä viimekaudella All inclusive fasaanijahdissa: https://www.woikoskifeeling.fi/fi/palvelut-ja-aktiviteetit/fasaanijahti.html. Heillä maastot tarjoavat mahdollisuuden myös ammunta-aktiviteetteihin ja tapahtumiin. Haulikkokoulu & Kiväärikoulun aktiviteetit sopivat osaksi fasaanijahtia tai kokousta. https://www.woikoskifeeling.fi/fi/palvelut-ja-aktiviteetit/ammunta-aktiviteetit-ja-tapahtumat.html

Jahtikausi on alkanut! Woikoski Feeling tarjoaa aitoja elämyksiä All inclusive fasaani- ja jänisjahtien merkeissä WHD...

Julkaissut Woikoski Feeling Keskiviikkona 2. syyskuuta 2020

Laita tämän blogauksen kommentteihin sinun suosituksesi ja kokemuksesi. Nyt voi mainostaa ihan luvan kanssa :)

Jahtiviikonloppu Etelä-Karjalassa

Nokka kohti Ruokolahtea ja menoksi. Melkein 400 km ajamista, mutta perille päästyä odottikin hulppea erämaja tai miltei mökkikylä Jukajärven rannalla. Ensimmäinen ilta meni yhdessäolon, saunomisen ja napostelun merkeissä. Ja voin vakuuttaa maistaneeni monenlaista herkkua, mutta erittäin erinomaisten villisianpalvin ja muikkuherkkujen ohessa pääsin maistamaan ehkä Suomen parasta kylmäsavulohta.

Mestari itse tosin sanoi vaatimattomasti, että parhaat syötiin jo kotona ja reissuun tuli vain ”tavallisesti” maustettua versiota. Uskomattomaltahan se kuulosti, mutta tällä kertaa vastuuta ei voinut oikein edes siirtää ns. kuulijalle, oltiinhan selvästi, eli n. 300 metriä Karjalan puolella. Tätä ”tavallista” tai sitä parempaa herkkua on kyllä pakko päästä maistamaan joskus uudestaankin.

Ensimmäisenä aamuna laskettiin koirat irti mökin lähimaastoon. Illalla tosin oli seurattu ja aamulla vielä tarkistettu pantasusien liikkeet netissä. Susia oli aivan lähialueella, mutta liiketiedot viittasivat niiden olevan menossa kuitenkin toiseen suuntaan.

Lyhyen patikoinnin jälkeen tulille ja odottamaan mitä ajokit saavat aikaiseksi. No eipä kulunut kauaakaan, kun ensimmäinen supikoira pääsi ainoastaan. Niinpä päivän riistanhoidollinen tehtävä saatiin jo aamusta hoidettua.

Hetken päästä saimme kuitenkin kuulla ikäviä uutisia alueella nähdystä neljän suden laumasta, joka omalta osaltaan sotki pahasti päivän jahtisuunnitelmia. Siirryimme hiukan ja yritimme uudelleen, mutta jänöt veivät ottelun 2-0.

Iltapäivästä taas miehet, koirat sekä kamat autoihin ja siirryimme uusille paikoille Lappeenrannan Joutsenoon. Mökki sijaitsee alle 2 kilometrin päässä itärajasta ja aiheuttaa omat haasteensa, mutta myös mahdollisuutensa jahteihin. Haasteena tietysti koiran karkaaminen valtakunnanrajan taakse. Rajan takaa tulevan riistan runsaus on kuitenkin melkoinen mahdollisuus. Alueelle on jo vahvistunut mm. hyvä villisikakanta, joka kestää jo säännöllisen metsästyksenkin.

Kämpälle asettautumisen jälkeen menimme läheiselle keinotekoiselle riistakosteikolle odottelemaan iltalentoa. Alueen omat sorsat olivat aloittaneet jo muuttomatkan, mutta lisää lintuja tuli jatkuvasti tilalle. Odotukset olivat korkealla, kun parhaimmillaan tiedettiin paikalla viihtyvän kymmenittäin sorsia ja lampi oli suurimman osan ajasta rauhoitettuna, niin ettei elonkorjuuta tehdä kuin korkeintaan kerran viikossa.

No, jahti on jahtia, eikä mikään ole varmaan edes parhailla paikoilla. Illan aikana ei näkynyt kuin yksi ohilentävä parvi ja jossain vaiheessa oli vain pakko todeta hämärän muuttuneen pimeydeksi. Eipä auttanut kuin siirtyä kämpille saunan lämmityshommiin.

Saunan jälkeen nautitaan elämästä.

Sunnuntaiaamuna taas aikainen herätys ja koirat irti läheiseen metsään. Jänöt juoksuttavat koiria. Seuraavaa passitusta arvaillessa kuuluu metsästä haulikon pamaus ja radiosta tieto pyyn olevan pivossa. Pitkin päivää yli lentää satoja hanhia ja hirvikärpäsiä lukuun ottamatta elämä on mallillaan.

Vielä pieni siirtymä ja uudessa paikassa koirat irti. Kesken nokipannukahvien alkaakin tapahtua ihan asennon vieressä. Juoksen ennalta sovitulle passipaikalle sikari suussa käryten ja samalla valmettia ladaten. Jänis on kuitenkin ovelampi ja suhahtaa tien yli vain pari metriä takanani, enkä ehdi sitä hölkötellessäni edes huomata. No, jään sovittuun passiin ja jännä jatkuu. Jänis yrittää uudestaan tielle, mutta siirtyykin kaverin passiin metsän suojassa. Hetken päästä kuuluu haulikon yskähdys ja voimme palata tyytyväisin mielin nuotiolle.

Kiitos Matille, Jesselle, Ollille, Myrtille ja Kertulle mahtavasta viikonlopusta!

Onnistuneen reissun saaliina supikoira, pyy ja metsäjänis.

Aina unohtuu jotain myös kertomatta ;)

Sorsanpesän teko-ohjeet

Tarvikkeet:

Minkkiverkko leveys (60-100 cm) 105 cm 

Puutarhaverkko leveys (60-100 cm) 147 cm 

Lautaa 4-5” verkon leveyden verran 

Pahnoja, kortetta tai heiniä  

Sinkilöitä, eli aspeja 

Pätkä kattohuopaa tai sokkelikaistaa pesän pituuden mukaan 

Muoviputkea, limsapullon pätkä, muovia tai peltiä kiinnitystapin ympärille nosuesteeksi. 

2 naulauskulmaa pesän kiinnittämistä varten 

Pieniä nippusiteitä tai rautalankaa. 

Ruuveja 

Salko kiinnitykseen n. 3-3,5 m 

Leikkaa minkkiverkosta 105 cm pätkä ja pyöräytä putkeksi siten, että kaksi ruutua tulee päällekkäin. Kiinnitä taittamalla verkon päät tai esim. c-sinkilöillä.

Kiinnitä lauta putken ulkopuolelle sinkilöillä.

Kiinnitä puutarhavarkon pää lautaan ja aseta pahnoja verkkojen väliin. Rullaa pesää siten, että pahnat jäävät tiukasti verkkojen väliin.

Aseta huopasoiro pesän yläpuolelle estämään varislintujen kaivamista. Antaahan tuo pienen sateensuojankin. Soiron voi laittaa pahnakerroksen ulko-tai sisäpuolelle. Ulkopuolella suojaa paremmin myös sateelta. Sisäpuolelle asennettuna ei näy ja on siten paremman näköinen.

Kiinnitä puutarhaverkon toinen pää verkkoon. Varmista, ettei laudan päälle jää paljoa täytteitä ne, hankaloittavat kiinnitystä, mikäli käytetään naulauskulmia.

Tunge putken alapuolelta ylipursuavat pahnat verkkojen väliin.

Leikkaa puutarhaverkosta soiroa siten, että siitä tulee ”piikkikampa”

Kiinnitä piikkikammat kumpaankin päähän yläpuolelle nippusiteillä tai rautalangalla. Myös keskelle pesää voi kiinnittää pituussuntaisen piikkikamman. Siitä voi hieman taittaa piikkejä harittamaan.

Jotkut tekevät ulkopuolen verkon 20 cm leveämmästä ja leikkaavat viimeisen pitkittäislangan pois ja kääntävät piikit ylös. Näiden piikkien tarkoituksena on hankaloittaa varislintujen ja lokkien istumista pesän päällä.

Sijoita pesä veden puolelle rannan suuntaisesti.  Pesiä voi olla melko taajassakin.

Käytä kiinnityseen esim. naulakulmia ja ruuveja. Pesään voi askarrella myös useamman jalan tai esim. a-pylväät.

Estä pienpetojen kiipeäminen pesään käyttämällä kiinnitystolpassa muovia, peltiä tms.

Täytä pesä 1/3 pahnoilla tai heinillä. Heinillä on tässä sisustuksessa parempi maine. Voit muotoilla Putken keskelle valmiiksi pesän ja laittaa muutaman sorsanhöyhenen pesään.

Aloita kevät ruokinta heti sulapaikkojen auettua. Sulapaikkoihin alle 50cm syvyyteen tai jään pinnalle pesien lähelle.


Ohjeen värkkäsi  Jani Hänninen, Huntsteel


Lähteet:  Veli-Matti Pekkarinen, http://www.deltawaterfowl.org/what-we-do/henhouses/buildhh.html

Sorsia raiskauttavat metsästäjät…

... ja muita viherpopulismin valheita mediassa. En tiedä kumpi on ällöttävämpi: luonnosta vieraantunut viherpopulisti vai heidän valheitaan kritiikittömästi levittävä journalisti. Toinen on kuitenkin melko harmiton hönö, mutta jälkimmäinen on ilkeä ja asenteellinen. Hänellä on pitkäntähtäyksen suunnitelma metsästyksen lopettamiseksi ja väline sen toteuttamiseen. Kyse on valheellisen propagandan häikäilemättömästä levittämisestä, kunnes siitä on tullut TV:stä tuttua yleisesti hyväksyttyä faktaa.

Totuudella ei tässä kampanjoinnissa ole mitään arvoa. Päätökset metsästyksen tulevaisuudesta tehdään eduskunnassa ja äänestyskopissa mielikuvien perusteella. Tavalliselle päättäjälle on aivan liian vaivanloista etsiä oikeaa totuutta tutkimustulosten ja tilastojen joukosta. Asiat ovat sellaisia kuin ne päivittäin voi lehdistä lukea. Siitähän on mustaa valkoisella.

On helppoa luetella viimeaikoina mediassa olleita esimerkkejä tästä:

1) STT levittää täysin kritiikittä metsästyksen vastustajien valheellista propagandaa. Tässä todisteet siitä kuinka asia onkin täysin päinvastoin.

2) Väite: Törkeästi rikollista metsästystä haaskalta. Jopa eläviä eläimiä oli käytetty houkuttimina. Teko oli suunnitelmallinen ja toistuva. Kaiken takana oli rahanahne bisnes, jossa lihat myytäisiin Helsinkiin ökyravintoloille huomattavalla taloudellisella voitolla. Vaikka kyse olikin sitten täysin normaalista ja laillisesta metsästyksestä.

3) Luontoliiton laajasti eri medioissa esittämä väite törkeästä metsästysrikosta, joka osoittautui täysin perättömäksi vailla todisteita.

4) Luontoaktivistit tekevät valheellisen ilmiannon ammutusta joutsenesta. Oikeasti kyseessä aivan normaali tapaturma joita luonnossa tapahtuu tämän tästä.

5) Luonnonsuojeluliiton vihapuheen täysin kritiikitöntä julistamista YLE:ssä.

6) Suomen Luonnonsuojeluliitto valehtelee tai ainakin johtaa mediaa tarkoituksella harhaan.

7) Luonnonsuojeluliiton salametsästysväitteet ovat täysin vailla todisteita ja siten tuulesta temmattuja.

8) Loanheittoa isolla tuutilla Hesarissa.

9) Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman valehtelee ja sitten peruu julkisuuteen esittämänsä väitteet, mutta jatkaa panettelua.

10) Aamulehden toimittaja tekeytyy tavalliseksi lukijaksi levittäessään poskettomia metsästysvastaisia väittämiään.

11) MTV3:n Kirjoitus on kauttaaltaan täynnä perättömyyksiä, asenteellisuutta, huonoa toimittajantyötä ja rikkoo monin osin Journalistiliiton ohjeita.

12) Koko media haukkoo henkeään ja pelkää vaarallista asemiestä, joka onkin vain tavallinen metsästäjä.


Kunnes tänään sitten saavutettiin jonkinlainen pohjanoteeraus YLE:llä. Sinisorsilla on toisinaan lajityypillinen tapa suorittaa joukkoraiskauksia, joissa jopa 20 koirasta käyttää hyväkseen yhtä naarasta väkivaltaisesti.

Luonnossa tapahtuu paljon meidän ihmisten mooraali- ja oikeustajun vastaisia tapahtumia. Sen sijaan, että jutussa haastateltu ns. luonto-ihminen ja asiasta kirjoittava toimittaja olisivat vähänkään selvittäneet tämän luontoilmiön taustoja, he löysivät asiaan helpon ja itseään miellyttävän vastauksen. Ihminen on syyllinen, sillä eihän disneyn luonto-ohjelmissakaan viisaat ja jalot eläimet koskaan noin toimi. Ja kun sekään ei tunnu kivalta, että syyllistäisi kaikkien ihmisten tekemisiä, on aina helppoa syyttää metsästäjiä. Hehän ovat riittävän julmia ja raakoja. Heiltä kyllä uskoo jopa sorsien raiskauttamisen.

Kätevää vain kertoa: ”Jouni Ruuskanen löytää ilmiön syyksi muutakin kuin kovan paritteluvietin. Koiraita on paljon enemmän kuin naaraita, koska metsästysaikana naaraat joutuvat herkemmin metsästäjän kohteeksi.”

Kun on uskossaan riittävän vahva, niin ei kannata antaa sen tosiasian häiritä, että jos suhde raiskauksissa on 20 urosta yhden naaraan kimpussa, niin naaraita pitäisi joutua moninkertaisesti metsästyksen uhreiksi suhteessa uroksiin.

Tieteellinen tutkimus, jonka toimittajakin olisi helposti löytänyt (KVG) kertoo: ”Metsästyssaaliissa sinisorsalla naaraiden osuus nuorista linnuista oli 49,7 %, mikä on hyvin lähellä tasaista jakaumaa. Vanhoissa linnuissa koiraiden ja naaraiden määrissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa”. Sekä ” sorsakoirailla ja -naarailla on usein toisistaan poikkeavat muuttoreitit ja ajat, minkä vuoksi ne kohtaavat erilaisia olosuhteita ja kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä.”


Mutta mitäs tieteestä ja totuudesta, ilkeä metsästäjähän sen Bambin äidinkin tappoi…


Näitä luettuaan kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että toimittajien keskuudessa suosituin puolue on vihreät ja vain kaksi prosenttia kannattaa persuja.

Vesilintujen siipinäytteitä kaivataan

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toivoo metsästäjien lähettävän siipinäytteitä metsästetyistä vesilinnuista. Tuleva vesilintujen metsästyskausi alkaa sorsametsästyksellä elokuun loppupuolella. Siipinäytteitä käytetään vesilintututkimukseen.

RKTL määrittää siipinäytteistä lajin lisäksi sukupuolen ja iän. Näytteiden avulla selvitetään myös metsästyksen kohdistuminen eri lajeihin, saaliin ajallinen ja paikallinen vaihtelu, nuorien lintujen lentokyvyn kehittymisen aste ja vanhojen naaraiden sulkasadon ajoittuminen.

Vapaaehtoisia näytteiden lähettäjiä pyydetään ilmoittautumaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle suunnittelija Katja Ikoselle. RKTL toimittaa hyvissä ajoin ennen metsästyskauden alkua tarkemmat ohjeet siipinäytteen ottamisesta sekä näytepussit ja palautuskuoret näytteiden postittamiseksi. Siipinäytteiden postituksesta ei aiheudu kustannuksia lähettäjälle.

Näytekeräyksen tuloksista lähetetään palaute kerääjille ja tiedot julkaistaan myös RKTL:n verkkosivuilla.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset:

Katja Ikonen, RKTL, 0295 327 010, katja.ikonen@rktl.fi

Lähde:

http://www.rktl.fi/uutiset/vesilintujen_siipinaytteita_kaivataan.html

Tärkeä tiedote sorsastajille

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa metsästäjät mukaan keräämään tietoa sorsalintujen lihasloisen esiintymisistä. Sorsien Sarcocystis-alkueläinloisen tarkempaa elämänkiertoa ja pääisäntälajia Suomen luonnossa ei tunneta ja siksi tiedot ovat tärkeitä villieläinterveyden tutkimukselle.

Eviraan tulleiden havaintojen ja näytteiden perusteella loista esiintyy pääasiassa sinisorsissa maan eteläosassa. Tartuntoja on Suomessa todettu myös haapanassa ja tavissa. Loinen tunnetaan myös muualla Euroopassa, erityisesti Baltiassa. Länsi-Euroopassa havainnot ovat olleet harvinaisempia.

Sorsien lihasloiset eivät tiettävästi tartu ihmiseen 

Kunnollinen kypsentäminen tai pakastaminen tappaa lihassa olevat loiset, jolloin loppukin tartuntariski poistuu. Pahimmillaan rakkulat kuitenkin valtaavat lihamassan niin, ettei liha ole elintarvikkeeksi kelpaavaa.

Auta villieläinterveystutkimusta 

Jos metsästät sorsalintuja, voit auttaa tutkimusta täyttämällä oheisen lyhyen kyselyn. Siinä kysytään saalismäärää ja -lajeja, metsästyspaikkaa sekä mahdollisia havaintoja Sarcocystis-loisesta.

”Loishavaintojen lisäksi olisi kiinnostavaa saada myös negatiivisia havaintoja. Tutkimukselle on arvokasta saada tietoa myös, jos et ole havainnut loisia, vaikka olisit metsästänyt pitkäänkin”, sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen tutkimus- ja laboratorio-osastolta.

Kysely on käytössä tammikuun loppuun asti. Tuloksista kerrotaan Evira.fi-sivuilla vuoden 2014 alkupuolella.

Tästä pääset vastaamaan kyselyyn.

Loisen isäntälajikirjon kartoittamiseksi Evira ottaa mielenkiinnolla vastaan loisia sisältäviä linnunruhoja. Kiinnostavia ovat etenkin nuoret, tänä vuonna syntyneet linnut sekä vanhemmista linnuista muut lajit kuin sinisorsa. Voit lähettää myös kuvia tartunnan saaneesta linnusta tai lihaksesta. Kuvien koko saa olla korkeitaan 1Mt. Kuvat voi lähettää tutkija Marja Isomursulle, marja.isomursu@evira.fi

Tässä ohje näytteen lähettämiseksi.

Loistartunnan saanutta lintua vaikea tunnistaa päällepäin 

Vakavakin loistartunta näyttää haittaavan lintua yllättävän vähän. Sorsan lihakset saattavat olla täynnä rakkuloita, mutta silti lentokyky on vaikuttanut metsästystilanteessa normaalilta.

Periaatteessa loinen voi aiheuttaa linnun sairastumisen tartunnan alkuvaiheessa, kun loinen leviää eri puolille elimistöä. Pääisännissä suolistoon rajoittuva tartunta voi aiheuttaa ripulia, mutta on yleensä oireeton.

Loinen tarvitsee kaksi isäntäeläinlajia 

Sarcocystis-suvun loiset ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia alkueläimiä, joiden elämänkiertoon kuuluu ainakin kaksi eläinlajia: pääisäntä, joka on petoeläin, ja väli-isäntä, joka on pääisännän saaliseläin. Pääisännässä loinen elää ja lisääntyy vain suolen seinämässä. Loisen tartunnalliset muodot vapautuvat ympäristöön pääisännän ulosteissa. Väli-isäntä saa tartunnan niellessään niitä veden tai ruoan mukana.

Väli-isännässä loiset hakeutuvat lihaksiin, joissa lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla. Sorsien Sarcocystis-loinen muodostaa lihassoluihin kookkaita rakkuloita, jotka näkyvät vaaleina, riisinjyvämäisinä, lihassyiden suuntaisina muodostumina. Jokaisen rakkulan sisällä on massoittain yksisoluisia loisia. Pääisäntä saa loistartunnan syödessään rakkuloita sisältävää lihaa.

Suomalainen ja amerikkalainen lihasloinen sukua toisilleen 

Tutkittujen suomalaisten loisten on todettu kuuluneen Sarcocystis rileyi-lajiin, joka on alun perin kuvattu Yhdysvalloissa. Siellä lajin väli-isännät ovat pääasiassa samoja kuin Suomessa, mutta pääisäntänä pidetään amerikkalaista skunkkia eli haisunäätää. Suomessa ja Euroopassa pääisäntälajista ei ole tietoa. Tällä kartoituksella pyritään saamaan lisää ymmärrystä loisen esiintymisalueista.

Lue lisää sorsien lihasloisesta.

Sorsalintujen lihasloistutkimus kuuluu laajempaan Luonnoneläinten loistutkimuksesta Suomessa-hankkeeseen.

Lähde: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=3604


Ole ystävällinen ja levitä sanaa tutkimuksesta metsästäjille sähköpostilla tai vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla. Kiitos!

Ankkadynastiasta Jenkkien suursuosikki

Suomessa juuri alkanut TV5:n uusi ”tosi-TV-sarja” Ankkadynastia on Jenkeissä ehtinyt jo toiselle tuotantokaudelle. Kauden päätös, tunnin pituinen erikoisjakso, tavoitti ennätykselliset 6.5 miljoonaa katsojaa. Sarja on nopeassa tahdissa noussut mainostajien suosikkiyleisön (18-49 –vuotiaiden) keskuudessa lähes kulttisarjan maineeseen. Ankkadynastia onkin nyt tuotantoyhtiö A&E:n historian suosituin sarja.

Sorsapillejä valmistavasta rämemaastossa elävästä punaniskaperheestä kertova sarja ei ehkä meikäläisittäin ole aivan tosi-TV:tä ja onkin suurimmaksi osaksi selvästi käsikirjoitettua. Silti Ankkadynastiassa on myös jotain aitoakin ja erilaista verrattuna poliiseista, tullimiehistä, lääkäreistä jne kertoviin vastaaviin sarjoihin. Kaiken kaikkiaan Ankkadynastia on mainiota viihdettä ja hauska tirkistelyikkuna rikkaiden punaniskojen kohellukseen sekä syvään juurtuneeseen perinteiseen ajatusmaailmaan.

Muutama jakso on jo nähty, mutta sarjan seuraamiseen ehtii vielä hyvin mukaan TV5 Ma-to klo 19.00

Ankkadynastia (Duck Dynasty) alkaa TV5:lla

TV5:n uutuussarjassa seurataan sorsapillien valmistuksella ryysyistä rikkauksiin nousseen Robertsonin perheen elämänmenoa.

Louisanan takamailla asuvien Robertsonien menestystarina sai alkunsa vuonna 1973, kun Phil Robertson perusti sorsapillejä valmistavan perheyrityksen Duck Commander® Duck Callin. Vuosikymmenten kuluessa pienestä käsityöpajasta on kasvanut suuryritys, joka työllistää nykyisin suuren osan lähialueen asukkaista.

Liiketoiminnan kukoistamisesta ja perheen rikastumisesta huolimatta Robertsonit ovat pysyneet tiukasti uskollisena omaksumilleen arvoille ja perinteiselle elämäntyylilleen. Phil Robertson tunnetaan intohimoisena sorsastajana, joka noudattaa tiukkoja perinteitä kymmenen viikkoa kestävän metsästyskauden ajan. Säännöt kieltävät mm. peseytymisen, parranajamisen ja vaatteidenpesemisen kauden aikana.

Philin lisäksi sarjan keskeisimpiä henkilöitä ovat hänen poikansa Willie ja Jase Robertson. Perheyrityksen johtaminen on nykyisin veljesten vastuulla. Willie on perheen bisnesnero, jonka ansiota on pitkälti Duck Commanderin nousu yhdeksi merkittävimmistä sorsapillien valmistajista. Sen sijaan Jase-veli jahtaa mieluummin härkäsammakoita kuin hoitaa sorsapillien toimituksia.

Ankkadynastia

Ma-to 3.12. alkaen TV5 klo 19.00

Sorsa- ja hanhijahdissa Mikkolassa 12.9.

Kiitos Markolle kutsusta riistarikkaille mailleen Halikon Hajalaan. Yhteistyössä WWF:n kanssa on Mikkolan tilalle rakennettu kaksi kosteikkoa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ravinnevalumien vähentämiseksi. Näillä kosteikoilla myös ruokitaan muuttomatkallaan olevia sorsia, joten lintuja on yleensä kymmenittäin paikalla.

Tällä kertaa kävimme suurin odotuksin ylemmällä kosteikolla. Sorsia oli paikalla kuitenkin ”vain” parikymmentä ja näistäkin saaliksemme tuli ainoastaan yksi tavi. Yhdestäkin sorsasta oli silti paljon iloa nuoren koiran opetuksessa ja ilma oli sateisen päivän jälkeen lämpimän aurinkoinen, joten huonomminkin olisi voinut mennä…

Samaan aikaan läheiselle pellolle kokoontui vähitellen satoja merihanhia, niinpä odotukset hieman isommista paisteista alkoivat tuntua aivan realistisilta. Iltajahtia odotellessa kävimme katsomassa läheisen Muntolan fasaanitarhaa. Viidensadan linnun istutusreservi luo uskoa myös talven fasaanijahtien mahdollisuuksiin.

Illan hämärtyessä hiivimme hanhipellon ja meren väliseen notkelmaan passiin hevosenkenkämuodostelmassa. Vaikka tuuli meille otollisesta suunnasta, hanhiparvi lähti kuitenkin kovalla kaakatuksella siihen ainoaan suuntaan jossa ringissämme oli aukko. Eihän siinä auttanut kuin niellä pettymyksensä ja lähteä kotiin katsomaan TV:stä nauhoitettuja metsästysvideoita, missä hanhia putoaa solkenaan ja paistinpannut tirisevät herkkujaan…

Aamiaispöydässä istuessani sain kaverilta kuvaviestin aamun hanhisaalista ja samalla muistan kieltäytyneeni yöpymistarjouksesta ja varhaisesta hanhijahdista. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä… niin ja saamamiehelle onnittelut hienosta saaliista!

Kaakanahanhia sanoi tsadilainen