tiistai 12. marraskuuta 2013

Mikä on tarpeellista?


Usein törmää väitteeseen ettei metsästäminen tai riistaruokien syöminen ole välttämätöntä. Välttämätöntä tuskin on myöskään kiivetä öljynporauslautalle ja vaatia vapauttamista tutkintavankeudesta siksi, ettei voi vegaanina syödä venäläistä vankilaruokaa. Kasvissyöjiä on Suomessa vain muutama prosentti, mutta jostain syystä oppilaitoksissa ja ravintoloissa täytyy olla tarjolla kasvisvaihtoehto. Eikä se edes riitä, että päättää itse kaventaa ruokavaliostaan parhaat palat pois. He vaativat elämäntapaansa myös muillekin pakollisina kasvisruokapäivinä kouluihin ja lihattomana lokakuuna ihan jokaiselle.

Samat tai samalta näyttävät kellokkaat profiloituvat usein myös niin sanottuina luontoihmisinä.  Kuljen metsästysharrastukseni ja riistanhoidon yhteydessä luonnossa lähes päivittäin. Kuitenkaan näitä kettutytöiltä ja röllipeikoilta näyttäviä luontoihmisiä ei luonnossa juuri koskaan näe. Satunnaisesti metsässä näkee mummoja ja pappoja sienestämässä ja thaipoimijoita marjastamassa. Näihin niin sanottuihin luontoihmisiin törmää lähinnä kaupunkien ostoskaduilla feissareina ja kirpputoreilla shoppailemassa.

Nämä parvekevihreät asuvat tyypillisesti yliopistokaupungeissa vuokralla, mutta ovat kaikkein äänekkäimmin vaatimassa muiden ihmisten elinkeinojen lopettamista tai omaisuuden uusjakoa. Sen sijaan, että vaaditaan yhä uusia muiden omistamia metsäalueita suojeltavaksi, voisi jokainen parvekevihreä hankkia palan omaa maata tai lahjoittaa tähän tarpeeseen rahaa Luonnonperintösäätiölle.

Jos Suomen luonnonsuojeluliiton 34.000 jäsentä todella haluaisi puuhastelun sijaan asiaansa edistää, niin vaikkapa tuhannen euron lahjoituksella suojelijaa kohden saisi 34 miljoonan pääoman, jonka turvin voisi jo kohtuullisen maa-alueen joutomaata suojellakin. Eikä tuhat euroa ole edes kohtuuton summa, lahjoitan oman uskontoni tukemiseen kirkollisveroina vuotuisesti enemmän. Jos he tekisivät saman vuosittain, olisi parissa vuosikymmenessä ostettu luonnonsuojeluun alueita reilusti yli puolella miljardilla eurolla. En tohdi edes miettiä kuinka paljon suojelualueita kertyisi jos talkoissa olisivat mukana myös Luonto-Liitto, BirdLife, Greenpeace, Maan ystävät, WWF ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan.

Samat punavihreät tahot vaativat yhä uusia aserajoituksia. Kuitenkaan laillisten ampuma-aseiden määrän säätelyllä ei ole havaittavaa vaikutusta aseturvallisuuteen, koska vain rikolliset käyttävät aseita ihmisten vahingoittamiseen. Tilastot osoittavat, että aseettomat miehet syyllistyvät henkirikokseen noin nelinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna aseita laillisesti omistaviin.

Laillisesti aseita omistavat ovat selvästi keskivertokansalaista lainkuuliaisempia myös suhteessa muuhun rikollisuuteen. Ai miten niin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että jokaisen aselupaa hakevan taustat tarkistetaan ja mielenterveys testataan. Aselupia myös perutaan jopa ylinopeussakon tai maksamattoman riistanhoitomaksun vuoksi. Mielivaltaiseltakin tuntuva viranomaiskäytäntö on omiaan pitämään aseenomistajat nuhteettomina jatkossakin.

Metsästäjät ovat myös aktiivisia luonnon monimuotoisuuden puolustajia. Metsästäjät ovat perustaneet omille mailleen monia lintukosteikkoja (http://www.kosteikko.fi/) ja ennallistaneet soita luonnontilaisiksi. Metsästäjät toimivat aktiivisesti suomalaiselle luonnolle vahingollisten vieraspetojen poistamisessa. Metsästäjät tekevät paljon riistanhoitotyötä, joka hyödyttää monia muitakin lajeja, kuin niitä joita metsästetään. Metsästäjien vapaaehtoisesti talkoilla suorittama riistakolmiolaskenta on ollut mukana nostamassa suomalaista eläintieteellistä tutkimusta maailman huipulle.  Nämä toimet ovat sitä todellista luonnosta välittämistä. Hiljaista työtä jota kukaan muu ei tässä yhteiskunnassa tee. Jotain mitä ei todellakaan tapahdu Helsingissä kolmen sepän patsaalla mielenosoituksissa.

Jostain syystä media kuitenkin esittää rikollista kansalaisaktivismia ammattimaisesti harjoittavat tahot jääkarhuja pelastavina marttyyreinä, mutta tavalliset ja turvalliset luonnossa liikkuvat perheenisät salametsästäjinä ja asemiehinä.


22 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa ! Minusta kun on näyttänyt että noitten ns. "luonnonystävien" toiminta enempikin vahingoittaa suomen luontoa kun avittaa. Tuleepahan vaan mieleen esimerkiksi kaikki tarhoista karkuun päästetyt minkit jotka eivät ole alunperin suomen luontoon kuuluvia eläimiä. Ja ne sitten kun päästetään lintujen pesintä alueelle niin voi vain arvailla millaista tuhoa ne saa aikaan siellä. ja se sitten on sitä luonnon suojelua. Sallikaa mun nauraa :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos, vaikea tosiaan noiden kettutyttöjen ajatuksenjuoksua ymmärtää.


    Nyt taas viimeaikojen uutisoinnit mediassa ahdistivat sen verran, että oli ihan pakko laittaa vastinetta ;)

    VastaaPoista
  3. "Kettutyttö"13. marraskuuta 2013 klo 8.33

    Tulikohan herra Hyvinsyönyt siellä ravintoketjun huipulla ajatelleeksi, että "kettutytöt" ja "röllipeikot" pakenevat kaupunkeihin sinunkaltaisiasi järjen jättiläisiä? Hyvin harva meistä on kaupungissa syntynyt. Teidän kattojenne alla me kasvamme ja liihotamme tiehemme kun saamme tarpeeksemme siitä kaikesta, mitä ympärillämme näemme. Jojoonhan sitä itsensä vetäisi, jos joutuisi sinunkaltaistesi kanssa asumaan koko elämänsä. Onneksi ei ole pakko!

    VastaaPoista
  4. Kiitos vastauksestasi. Mukava huomata, että blogini kiinnostaa myös kettutyttöjä. Kiinnostaisiko Sinua tutustua myös luonnonjärjestykseen tarkemmin? Voisin vaikka kutsua Sinut opastetulle ja turvalliselle luontoretkelle. Siinä samalla katselisimme maaseudun ihmeitä. Voisimme syöttää hevosille porkkanoita ja tutkia tarkemmin mistä se ruoka sinne kaupunkeihin tulee.

    Ei tarvitsisi sitten pimeässä murtautua kenenkään kanalaan, häiritsemään kotirauhaa ja pelottelemaan tipuja. Jookosta, se olisi kiva ja opettavainen päivä yhdessä.

    VastaaPoista
  5. "Kettutyttö"13. marraskuuta 2013 klo 12.25

    Siellä huipulla tuulee vissiin niin lujaa, ettei sulta luonnistu luetun ymmärtäminenkään. Sääli. :P

    VastaaPoista
  6. Toki huipulla tuulee lähes aina. Jopa niin kovaa, että oppii lukemaan myös rivien väliin kirjoitettuja asioita. En halunnut puuttua hienotunteisuussyistä mahdollisesti traumaattiseen lapsuuteesi maaseudulla, vaan ajattelin tarjota Sinulle uuden ja eheyttävän kokemuksen.


    Ei elämä ole ihan niin mustavalkoista, vaikka se joskus nuorempana siltä näyttäisikin. Pistä viestiä tulemaan, kutsu on edelleen voimassa <3

    VastaaPoista
  7. &quot;Kettutyttö&quot;13. marraskuuta 2013 klo 12.46

    Hohhoijaa. Kyse ei ole mistään traumaattisesta lapsuudesta vaan moraalista. Ihminen eroaa muista eläimistä eniten siten, että se pystyy käymään moraalisia keskusteluja itsensä kanssa. Suosittelen lämpimästi Sinuakin käyttämään tätä ominaisuutta aivoistasi ja kasvattamaan moraalisia.

    VastaaPoista
  8. &quot;Kettutyttö&quot;13. marraskuuta 2013 klo 12.48

    ...moraaliasi.

    VastaaPoista
  9. Tuo moraalikäsitysten monopolisointi ja omien luonnosta vieraantuneiden ajatusten tuputtaminen muille tuntuu olevan kettutyttöjen leipälaji. Sokea usko oman moraalin oikeutukseen yhdessä mustavalkoisen ajatusmallin kanssa ajaa sitten toimimaan lakia ja arkijärkeä vastaan.

    Jos todella olet kiinnostunut minun moraalikäsityksistäni ja niiden oikeutuksesta, niin tutustu nyt alkuun vaikka niiden perusteisiin täällä:

    http://www.metsastyksenmoraali.com/

    VastaaPoista
  10. &quot;Kettutyttö&quot;13. marraskuuta 2013 klo 13.07

    Teikäläisten moraalikäsitykset ovat minulle hyvin tuttuja entuudestaan. Isäni on metsästäjä. Tiedän oikein hyvin teidän kuvionne ja tapanne, ja halveksun niitä syvästi.

    VastaaPoista
  11. Ongelmallista isäsuhdetta ja traumaa näyttää pukkaavan. Vaikka kuinka haluaisinkin auttaa, niin tämä blogini on siihen ikävä kyllä väärä paikka. Mutta ei hätää, et ole ongelminesi yksin. Vertaistukea voit löytää esimerkiksi tästä blogista:

    http://kyynelsilmin.blogspot.fi/2013/05/naisen-huono-isasuhde-ja-sen-vaikutukset.html

    Hyviä lukuhetkiä ja voimia ehkä pitkäaikaiseen sekä kivuliaaseenkin eheytymisprosessiin.

    VastaaPoista
  12. &quot;Kettutyttö&quot;13. marraskuuta 2013 klo 13.29

    Sä oot toivoton tapaus. Onnea ja menestystä sille tielle.

    VastaaPoista
  13. Taas kerran hienoa luettavaa!!
    jatka vaan samaan malliin:))

    VastaaPoista
  14. -Nuori metsästäjä-14. marraskuuta 2013 klo 22.29

    Olen joskus kuullut jostain, (muisti ei pelaa niinhyvin että muistaisi mistä) että pelkkä metsästyksen täydellinen lopettaminen romahduttaisi osan riistakannoista lähes täydellisesti koska niitä pyytävillä pedoilla ei olisi enää luontaista vihollista. Ihminen on kumminkin saatavansa hakenut luonnosta jo melko kauan eli ihmisen poisjäänti voisi olla kohtalokasta osalle riistakannasta. Näen itsessäni ehkä pienen vihreän ihmisen koska en todellakaan halua muiden lajitoverien pilaavan maapalloa saasteilla yms. mutta samaan hengenvetoon totean, että mielestäni luonnon suojeluun kuuluu myös metsästys kalastus ja erikseen vielä mainattavana pienpetojen pyynti. Omistan itse aselupia ja olen innokas metsästäjä, itse käytän, kuten moni muu kanssametsästäjä luontoa järkevästi ja nautin sen antamista eduista ja rauhasta. Ehkä tämä pala omaa itseäni auttaa kestämään nykypäivän uutisoinnit ;) ja kirjoitus oli mitä erinomaisin!

    VastaaPoista
  15. -Nuori metsästäjä-14. marraskuuta 2013 klo 22.33

    Jäipä tuosta vielä mainitsematta että harrastan myös urheiluammuntaa, joka lajina ja harrastuksena on minulle todella tärkeä ja sen poisjäänti vaurioittaisi syvästi minua itseäni.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei metsästys, eikä kalastus ole millään tavoin ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. Kunhan niitä harjoitetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, eli vain tuottoa keräten. Blogin ylävalikossa on kirjattu nämä "Metsästyksen eettiset periaatteet" nähtäville


    Jostain syystä "luontoihmiset" haluavat monopolisoida itselleen luonnonsuojelun.

    VastaaPoista
  17. Urheiluammunta on hienoa sellaisenaankin, mutta se tukee myös todella hyvin metsästysharrastustasi. Hyvä aseenkäsittelytaito on osa eettistä metsästystä :)

    VastaaPoista
  18. Mistäs päättelet, ettei kukaan luonnossa kohtaamistasi marjastajista ja sienestäjistä ole ollut vegaani/aktivisti? Vegaaneja ja aktivisteja on ihan kaikenikäisiä, maalta ja kaupungista, eri puolilta Suomea. Tuntemistani vegaaneista useampikin harrastaa marjastusta, sienestystä ja villivihannesten keräilyä. Suomessa nyt onneksi on lääniä liikkua metsässä ihan jokaisen, ainakin täällä Kainuussa on ollut. Monet "luontoihmiset" omien kulutusvalintojensa lisäksi vaikuttavat myös tukemalla eo-, ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestöjä rahallisesti tai ajallisesti.

    VastaaPoista
  19. En kirjoittanut ettei kukaan olisi. Kirjoitin ”luontoihmisiä ei luonnossa juuri koskaan näe” ja tämä on ihan empiirinen havainto.

    Kainuulaisten marjastajamummojen keskuudessa tekemäni tutkimuksen mukaan kasvissyönti on ollut erittäin yleistä, mutta suurten nälkävuosien 1866–1868 jälkeen sekaravinnon syöjiksi ovat vähiin päin kaikki palanneet. Mummojen aktivismikin koki pahan kolauksen jo vuonna 1990, kun Suomen Kommunistinen Puolue Kainuun piirijärjestö lopetti toimintansa :D

    Rahallinen ja ajallinen tukeminen on ainakin Suomen luonnonsuojeluliiton kohdalla ollut puuhastelua ja puunhalausta. Toimintaa on ollut jo 75 vuotta. Valtion apuakin (jonka käytöstä liitto saa itse vapaasti päättää) se saa satojatuhansia vuosittain. Vuonna 2009 ympäristöministeriön myöntämä apu oli 393 000 euroa. Liitto saa lisäksi ulkoasiainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä vuosittain tukea erilaisiin luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeisiin. Näiden hankeavustusten suuruus on vaihdellut vuosittain 100 000–300 000 euron välillä.

    Yllä blogissa kuvaamallani menettelyllä liitto olisi 75 vuoden aikana suojellut merkittävän osan Suomen metsistä jos vain olisi siihen puuhastelultaan kyennyt. Mutta yhdessä asiassa he ovat 100% oikeassa olleet:

    "Jos järjestöllä ei ole selvää suuntaa, se ei pysty myöskään rakentamaan polkua, miten sinne päästään."

    – Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja

    VastaaPoista
  20. Luonto kyllä osaa hoitaa tehtävänsä ilman ihmistäkin. Onhan riistan ruokinta sinänsä hyvä asia. Omasta näkökulmasta katsoen se on mennyt joidenkin metsäsettävien eläinten kohdalla valitettavasti poskelleen. Konkreettisesti se näkyy oman seuran alueella vesilinnustuksen aikoihin. Kun ruokinta buumi alkoi täälläkin niin vanhat hyvät paikat ovat autioituneet linnuista. Vielä noin 5-10 vuotta sitten sai ilman mitään ruokintaa nuilta paikoila 20-30 sorsan vuosisaaliin. Hyvinä vuosina paremminkin. Nyt ruokinta buumin seurauksena linnut ovat pienillä alalla aloituksesta pari kolme päivää toisin sanoen sen aikaa kunnes ne ovat lahdattu miltei viimeistä myöten. Seuraava aika jolloin vilkastuu ovat muutto parvet. Ilman muutto sorsia tekee tiukkaa saada edes se muutama ruokalintukaan. Vuosi vuodelta lisääntyvästä ruokinnasta huolimatta lintuja näkyy vähemmän, eritoten heinä/sini sorsien määrä on vähentynyt huomattavasti. Myöskin muut lajit alueella ovat vähentyneet. Koitan varovasti asiasta puhua näiden ruokintaa harrastavien kanssa, vastaus oli jotakuinkin näin: Jos olet kateellinen niin mikset tee omaa ruokintaa niin ei tarvi kitistä muiden saalista? Noh jospa tekisin ruokinnan ja saisin sorsia niin kaikki olisi hyvin? Kokonais tilanne ei vain silloin parane vaan muuttuu huonompaan.

    Oikeastaan toivosinkin jotakin järkevää linja vetoa tämän ruokinta asian suhteen valtakunnallisesti. Vai onko tämä sitä riistanhoidon tulevaisuutta?

    Marko.S

    VastaaPoista
  21. Kiitos Marko S,

    Otit mielenkiintoisen pointin esiin, eikä tuohon mielestäni ole täysin yksiselitteistä vastausta, mutta hyvä osoitus riistanhoidon haasteista. Itse näkisin vesilinnuille tärkeämmäksi (http://kosteikko.fi ) rakentaa/palauttaa keinotekoisia kosteikkoja, kuin ruokintaa.

    VastaaPoista