keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Leica Magnus 2.4-16x56 i -tähtäinkiikari



Monille kuluttajille Leica on tuntematon tuotemerkki. Tai jos on, se on useimmin tuttu kiinalaisen Huawei-kännykän takakannessa kameran vieressä olevasta tekstistä. Oikeasti Leica on kuitenkin ihan jotain muuta.



Lyhyt historia


Leica Camera AG:n perusti Ernst Leitz vuonna 1914. Leican nimi tulee hänen sukunimensä (Leiz) kolmesta ensimmäisestä kirjaimesta ja kahdesta alkukirjaimesta sanassa camera, eli lei-ca. Leica -kamerat mullistivat aikanaan valokuvauksen. Leica oli ensimmäinen oikeasti käyttökelpoinen kinofilmikamera. Ennen digiaikaa 80-90 -luvuilla Leicat olivat kiikareiden lisäksi lähinnä älyttömän kalliita ammattilaisten kameroita ja mikroskooppeja.


Jos kaapistasi löytyy jotain aitoa tämän näköistä, niin pienimmät rahamurheesi ovat tällä erää ohi...


Leica on tänä päivänä vanhin teollinen elossa oleva kameravalmistaja yli satavuotisella historiallaan. Vanhat Leicat ovatkin nykyään kalliita keräilyharvinaisuuksia. Vuodelta 1923 peräisin oleva kamera vaihtoi omistajaa 2,4 miljoonalla eurolla wieniläisessä huutokaupassa. Myös toisen maailmansodan aikaiset kamerat, joissa on natsitunnukset, ovat erityisessä keräilijöiden suosiossa. Ne olivatkin aikanaan sarjassaan parhaita kameroita, joita sodan jälkeen kopioitiin surutta mm. Neuvostoliitossa ja Japanissa.




Ensimmäiset metsästykseen suunnitellut tähtäinkiikarit Leica toi markkinoille lokakuussa 1954. Aikansa edistyneimpiin tähtäimiin kuuluivat mallit 4 x 28, 4 x 36 ja 6 x 42. Linssit olivat jo tuolloin käsitelty heijastusta estävillä pinnoitteilla ja optiikka oli pöly- sekä vesisuojattu. Vanhat Leican tähtäinkiikarit ovat yhä haluttuja ja täysin käyttökelpoisia esimerkiksi saman ikäisen arvodrillingin päälle.




Leica Magnus 2.4-16x56 i -tähtäinkiikari


Leica Magnus on valmistajan lippulaivasarjaa. Sana ”magnus” on latinaa ja tarkoittaa sanakirjan mukaan: laajaa, suurta, kookasta, leveää, isoa, valtavaa, tärkeää… Yhtiön markkinointiosasto viitannee nimellä tähän tuotesarjan ykkösasemaan, mutta ehkä myös optiikan tarjoamaan hyvin laajaan näkökenttään.


Valmistajan ilmoittamat luvut antavat olettaa hyvää suorituskyvystä: 56 mm objektiivi, runko 30 mm, silmänetäisyys 90 mm, valonläpäisy 92%, näkökenttä max. 17 m, valaistu ristikko, paino 785 g ja pituus 360 mm.


Yleisellä tasolla 2.4-16x optiikka riittää kattamaan lähes kaikki metsästystilanteet, ehkä lyhyitä ja nopeita puskapassituksia lukuun ottamatta. Matalin suurennos 2.4x on riittävän alhainen alle 50 m kohteisiin ja toisaalta 16x on paljon enemmän kuin normaalisti Suomessa tulee metsästyksessä eteen. On kuitenkin hyvä tietää, että suurennoksen puolesta voi ampua vaikka puoleen kilometriin.




Aloitin kiikariin tutustumisen ampumaradalla kohdistuslaukauksilla. Kohdistus oli nopeaa ja helppoa. Suurennuskerroin suurimmalle (x16) ja parallaksisäätö 100 metriin (portaaton 50-100-300-ääretön). Kolme laukausta tauluun. Kiikarista osumien tarkistus ja niiden mukaiset korjausnaksut säätötorneista (1 cm / 100 m). Vielä kolme laukausta varmistukseksi ja siinä se.




Kaikki pelaa kuin unelma, mutta pari huomiota kuitenkin. Suurimmalla suurennoksella (x16) huomasin pään asennon olevan tähdätessä jokin verran kriittinen. Kun katselulinja on suorassa (optinen akseli) tähtäimen läpi, niin kuva on terävä ja kirkas, mutta melko pienellä päänkäännöllä/kallistuksella tulee esiin kuvaa pimentävä varjo. Näin toki tapahtuu enemmän ja vähemmän kaikilla kiikareilla, mutta testissä jouduin kiinnittämään asiaan erityistä huomiota. Itselläni tuolla ilmiöllä ei ole lähes mitään merkitystä, koska metsästystilanteessa ei juuri koskaan tule käytettyä suurinta suurennosta. Pikimminkin suurennos on yleensä keskivälillä ja siitä pienpään suuntaan. Ja toisaalta juurikin niillä suurennuksilla pään asento tuntui vapaalta ja etten sanoisi jopa normaalia väljemmältä.


L-Ballistik (kuva suuntaa antava)

L-4a (kuva suuntaa antava)


Testasin tähtäimen L-Ballistik ja L-4a ristikoilla, testiaseena Blaser R8, kaliiberit 6,5x47 ja 9,3x62. Ristikoista perinteisempi L-4a oli itselleni selvästi mieluisampi. Ristikon L-Ballistik korjausviivat ja pisteet ovat erittäin ohuet ja toimivat käytännössä vain hyvissä olosuhteissa, kun valoa ja kontrastia on riittävästi. Juurikin hämärämetsästyksessä L-Ballistik vaati siis aina valopisteen käyttöä. Ja toisaalta ainakaan omassa metsästyksessäni ei näillä korjausviivoilla ole muutoinkaan isompaa käyttöä, joten jätän niiden arvioinnin paremmille snaippereille. 


L-Ballistik


Ristikon valon kytkin on fiksuin/käyttökelpoisin ratkaisu mitä olen tähtäinkiikareissa nähnyt. Yleensä valo naksautetaan keskeltä vasemmalta sivulta patterikotelon kantta kiertämällä päälle. Magnuksessa valoa säädetään edestä tähtäimen päältä. Kytkimessä on kolme asentoa: päivä, yö ja pois päältä. Ristikon valo sammuu myös automaattisesti, jos valo jää pidempiaikaisesti vahingossa päälle. Käyttökelpoinen ominaisuus, joka säästää hermoja ja pattereita.




Valopisteen kirkkaudensäätö tapahtuu erittäin pienin portain (60 kirkkaustasoa) painamalla kytkimen päältä vasemmalta ja oikealta puolelta. Asetuksia on tosiaan riittävästi kirkkaasta päivänpaisteesta synkimpään pimeyteen. Tähtäin myös muistaa aiemmin valitut kirkkaudet, kun se laitetaan pois päältä ja otetaan uudelleen käyttöön.

Oikeastaan varsinainen ensimmäinen käyttötestini oli käydä ampumassa aseella karhumerkki. Sinänsä merkin ampuminen ei ole minkäänlainen mittari ampumataidoista. Enemmänkin kyse on stressinsiedosta, aseen kohdistuksesta ja riittävästä suurennoksesta kiikarissa. Jos ase on kohdistettu 100 m matkalle ja laukaukset ovat osuneet parin sentin kasaan, niin kokeessa ammutaan tuelta 75 m matkalta karhutauluun, jossa on pyöreä 17 cm osuma-alue. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna.

Voisi miltei sanoa, että jos tuo koe ei mene läpi, niin ei kannata muutoinkaan karhujahtiin lähteä. Käytännössä kuitenkin jonkun virkamiehen älyttömyydestä taulu on painettu niin, ettei usein edes 10x suurennoksella näe osuma-alueen rinkilää. Jos sitten on jännitykseen taipuvainen ja koko kylän ukot vieressä arvioimassa, voi olla vaikea osua aikapaineen alla neljä kertaa arviokaupalla maaliin, jota ei edes näe.




Tässä kohtaa 16x suurennos ei jätä pulaan. Tähtäimestä näkee taulun osuma-alueen selvästi ja myös omat pahviin puhkomat laukaukset. Aikana 90 sekuntia on ihan riittävästi, siinä on helposti tuplastikin aikaa. Kunhan saa varmuuden taulusta ja osumista, niin tuo koe on täysin läpihuutojuttu. Tämä on tosiaan tyhmästi rakennettu koe, jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä jahtitilanteen/metsästystaidon kanssa. Itse karhujahtiin valitsin tyystin erilaisen 1-4x24 kiikarin. Olisin toki silläkin testin voinut suorittaa, mutta 16x suurennos tekee sen vain niin paljon mukavammaksi.

Molemmissa kokeilemissani Magnuksissa oli yllättävän jäykkä suurennossuhteen valintakiekko. Joskus jouduin kytiksellä varmistamaan, että sormeni ovat oikealla kohdalla ja että voimaa vain tarvitaan zoomaukseen enemmän. Valintakiekossa on kylläkin laippamainen harjanne, josta saa hyvän otteen ja toisaalta se osoittaa suoraan ylöspäin valitsimen ollessa puolessavälissä. Se onkin hyvä asento, siinä suurennos on noin 8x, joka on ehkä yleisimmin hämäräkytiksellä käyttämäni suurennossuhde. Näin pimeässä tietää oikean asetuksen käsikopeloltakin, kunhan vain kääntää harjanteen suoraan ylös.




Yli puolenvuoden testiaikana oli erinomainen mahdollisuus käydä testaamassa Leica Magnus 2.4-16x56 -tähtäinkiikaria sää- ja valaistusolosuhteiden koko kirjossa. Erityisesti suurennussuhteiden alapäässä kiinnitin huomiota koko kuva-alan laajaan ja kirkkaaseen kuvaan. Katsellessa ei esiintynyt monista kiikareista tuttua vinjetointi-ilmiötä, jossa linssin reunat saavat vähemmän valoa ja kuvan reuna-alueet ovat tummempia kuin keskialue.




Ääriolosuhteissa syksyn mustanmaan pimeässäkin Magnus toimi erittäin hyvin. Kontrastia ja sävykkyyttä riitti mallikkaasti, niin kauan kuin valoa oli ylipäätään tarjoilla. Pimeässä ei myöskään tapahtunut tähtäinkuvan pikselöitymistä, eli rakeisuuden kasvua siinä määrin kuin joissakin toisissa huippukiikareissa. Loppuhämärässä Leican kuva oli enemmänkin utuinen kuin rakeinen. Nämä erot ovat tosin hienon hienoja ja lisäksi ainakin osin myös omista silmistä/silmälaseista riippuvia, eikä niille kannata siksi antaa liikaa painoarvoa.



Lopputulemana voin suositella Leica Magnus 2.4-16x56 -tähtäinkiikaria hämäräkytikselle. Se on ehdottomasti yksi parhaita koskaan kokeilemiani kytiskiikareita. Viime jahtikaudella luotin ampua sillä riistalaukauksen ehkä kaikkein huonoimmissa olosuhteissa missä koskaan olen ampunut.










Erot näissä huippukiikareissa ovat pieniä painotuksia eri valmistajien optimoidessa tuotettaan mm. kuvan rakeisuuden, kirkkauden, kontrastin, sävykkyyden ja piirtokyvyn koko kuva-alueella kanssa. Joissakin olosuhteissa jokin näistä painotuksista toimii parhaiten. En siis julista Leica Magnusta parhaaksi hämäräkiikariksi. Se kuuluu kuitenkin ilman muuta sarjaan ehtaa saksalaista laatua, joka säilyttää arvonsa isältä pojalle.




Tekninen data/esite: 


http://us.leica-camera.com/content/download/130081/1629721/version/22/file/Leica-SO-PI-ZF-Magnus-i-0117-EN.pdf





Lähteet:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vanhasta-leica-kamerasta-maksettiin-ennatyshinta-2-4-miljoonaa-euroa/6803844#gs.v9ec081W

https://www.l-camera-forum.com/topic/250534-leica-rifle-scope-1954/







keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Eräurpojen valtakunta



Törmäsin jälleen kerran uutiseen uusista metsästysrajoituksista. Tällä kertaa "Suomen erämyönteisimmäksi puolueeksi" julistautunut keskusta, on ministeriensä toimesta lisännyt osittaisia tai täydellisiä metsästyskieltoalueita perustamalla 119 uutta luonnonsuojelualuetta Etelä-Savon maakuntaan. Toki voisin heittää tähän ikimuistoisen kansanviisauden: ”Kepu pettää aina”. Mutta se ei ole totta. Se on ilkeämielinen vale.

Keskustapuolue on toiminut täysin johdonmukaisesti jo vuosien ajan ja äänestäjät ovat palkinneet sen vaalit toistensa perään, toteuttamaan poliittista linjaansa. Oikeampi tupailtaviisaus kuuluukin: ”Ei se ole tyhmä joka suhmuroi, vaan se joka äänestää”.



Eräjorma on kuollut, eläköön Eräurpo!


Jätetään siis keskusta rauhassa vatuloimaan, koska vika ei ole heissä. Syyllinen on Eräurpo ihan kaikissa puolueissa! Se että metsästyksellä menee vuosi toisensa jälkeen huonommin, ei todellakaan johdu mistään puolueesta tai viranomaisesta. He vain tekevät mitä me annamme heidän tehdä. Sitä saa mitä tilaa!

Löysin tämän jutun alussa mainitun uutisen Facebookin metsästysaiheisesta ryhmästä, jossa on 48.726 jäsentä. Luulisi, että tällainen erittäin huonosti perusteltu metsästyskielto Savon sydänmailla olisi saanut ryhmän tuhansien metsästäjien huomion ja ansaitun paheksunnan. Niinpä, päivitys oli saanut osakseen kaksi peukkua ja yhden vihaisen naaman. Kun painoin itsekin reaktiokseni vihaisen naaman, oli tällä tavoin mielipahansa ilmaissut 0,0082% ryhmän metsästäjistä.

Enonkosken, Heinäveden, Hirvensalmen, Joroisten, Juvan, Kangasniemen, Mikkelin, Mäntyharjun, Pertunmaan, Pieksämäen, Puumalan, Rantasalmen, Savonlinnan ja Sulkavan kuntien alueelle perustetaan 119 uutta luonnonsuojelualuetta. Näiden alueiden metsästyskiellot ja rajoitukset eivät kiinnosta kuin niitä muutamaa porukkaa, joilla rajoitukset kaventavat metsästystä huomattavasti. Joillakin alueilla saa toistaiseksi erityistoimin jotain vielä metsästääkin. Kapulakielinen selvitys oli äärimmäisen tuskaista lukea, mutta paikoin voinee rajoituksin metsästää hirveä, villisikaa, jänistä ja rusakkoa, mutta millään alueella ei voine metsästää riistalintuja?, kauriita, peuroja, suurpetoja, kettuja, näätiä… jne.

Näillä alueilla voitaisiin kuitenkin metsästää kaikkia riistaeläimiä, jos poliittista tahtoa olisi, koska yksikään riistaeläin ei Suomessa ole vaarassa joutua sukupuuttoon.



Ihania lisäkieltoja


Eräurpoa ei isommin kiinnosta. Päinvastoin Facebook-päivityksen alle oli tullut yllättävän monta kieltoja ja rajoituksia kannattavaa mielipidettä.

”Kerrankin jotain hyvää tässä maassa.”

”Toki nuo yhteensä vain 11000 ha, joten onko väliä?”

”Näkisin ennemminkin että metsät on turvassa hakkuilta. Ne on riistalle pahempia uhkia kuin suojelualueet.” (tämän perässä 8 peukkua)

”Hyvä vaan kun säästyy ne vähätkin mettät mitä on enää jäljellä!”

”Yleensä ottaen luonnonsuojelualue takaa hyvät riistakannat kymmenien kilometrien päähän alueen ulkopuolelle. On päivänselvää, että suojelualueilla riistatiheydet nousevat ja eläinten on hakeuduttava muualle reviiriä etsimään. Näin siis suojelualue on loppujen lopuksi hyvä metsästyksen kannalta. Ja ainakin on sitten malliksi koskemattomia metsiä kun ne muualta hupenevat.”

”Vieraslajit (haittaeläimet) on vain järjestelykysymys suojelualueilla. Metsähallituksellakin on omaa henkilöstöä hoitamaan niiden vähentämisen.”




Eikä tässä vielä kaikki


Aiemmin olikin jo juttua uusista metsästysrajoituksista Uudellamaalla ja nyt siis Savossa. Monikaan Urpo ei ymmärrä näiden olevan vasta alkusoittoa. Kuulemani mukaan ministeriössä on työnalla suunnitelmat vastaavista rajoituksista kaikissa Suomen maakunnissa. Uusia metsästykseltä rajoitettuja kohteita perustetaan ja vanhoja laajennetaan tulevaisuudessakin ympäri Suomen.

Entäpä jos seuraavassa hallituksessa maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö siirtyvät keskustalta vihreille tai vasemmistolle? Ajatteleeko Urpo, että metsästysmahdollisuudet kasvavat? Vai voisiko käydä niin, että monien luontojärjestöjen toiveet yhä enenevässä määrässä muuttuvat tulevina vuosinakin lakiteksteiksi?

Aluksi siirretään yksittäisiä lajeja kiellettyjen listalle kuten: jouhisorsa, heinätavi, tukkasotka, punasotka, tukkakoskelo ja nokikana. Sitten heti perään ”väliaikainen” rauhoitus lajeille: metsähanhi, haapana, haahka, isokoskelo ja alli. Kun alkuun pääsevät, niin riistavesilintujen metsästyksen aloitusta siirretään reilusti eteenpäin, jotta monet sorsat ehtivät muuttaa alta pois ja toisesta päästä lyhennetään, jotta talvehtivat ehtivät varautua kelien kylmenemiseen paremmin.

Vesilintujen saalistukseen tehdään päiväkiintiöitä. Lintujen metsästys ilman noutavaa koiraa sekä hämärässä metsästys kielletään kokonaan. Lyijyhaulien ja luotien käyttö kielletään kaikessa metsästyksessä sekä rataharjoittelussa…

Satoja ampumaratoja on jo lakkautettu ympäri Suomen, seuraavaksi rajoitetaan entisestään ampumista omilla mailla. Rajoitetaan kellonaikoja, viikonpäiviä sekä laukausmääriä ja henkilöitä joilla on oikeus ampua yksityisillä mailla.

Metson metsästys kielletään eteläisessä Suomessa kokonaan. Kaikkien metsäkanalintujen metsästysaikoja rajoitetaan lyhentämällä molemmista päistä ja metsästäjäkohtaiset saaliskiintiöt otetaan käyttöön (esimerkkivaatimus 2 kpl/kausi, ilmoitusvelvollisuus).

Suurpetojen metsästystä vaikeutetaan entisestään lupakäytäntöjä kiristämällä. Alueelliset susitihentymät estävät tulevaisuudessa koirametsästyksen yhä uusilla alueilla. Pienpetojahdeissa koiran käyttö sallitaan vain kytketyllä koiralla. Erityisesti luolametsästys kielletään kokonaan. Hilleri poistetaan riistalajien joukosta. Jalkanarut ja rautapyynti kielletään kokonaan. Pienpetojen metsästysaika rajataan kahteen talvikuukauteen.

Näitä kaikkia toimia on jo äänekkäästi vaadittu ja ministeriöissä mietitään niiden toteuttamista.

Jousimetsästyksen sääntelyä on vapautettu ainoastaan siitä syystä, että tulevaisuudessa voidaan kiristää aselupia helpommin ja perustellummin. Mihin tarvitset kivääri- tai haulikkolupaa, koska metsästää voit jousellakin?




Ei suurella pamauksella, vaan pala palalta


Metsästettäväksi riistaksi hyväksyttyjen lajien määrää vähennetään yksi kerrallaan. Metsästysaikoja rajoitetaan. Metsästyskieltoalueita lisätään kaavoituksella ja suojelualueilla. Aselupia peruutetaan ja lupaehtoja kiristetään entisestään. Aiemmin yleisesti käytössä olleille aseille ei saa jatkossa lupia. Yhä useampi lupa on tulevaisuudessa määräaikainen. Lupamaksuja korotetaan riista- ja aselupien osalta.

Mitä tekee Eräurpo? Ei koske Urpoa, ennen kuin koskee...



»Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.»
-Martin Niemöller





Lähteet:

http://www.metsa.fi/etela-savo-suojelualueita
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b203.pdf



maanantai 11. helmikuuta 2019

Metsästys uhattuna monin paikoin Uudellamaalla



Kirjoitin kuun alussa kritiikkiä Mikko Kärnän johdolla laadittuun ”Keskustan eräpoliittinen linjaus” -julistukseen. Julistus itsessään on oikein kannatettava ja sisältää paljon hienoja asioita. Kritiikkini kohdistuikin pitkälti siihen, ettei nyt vaalien alla "Suomen erämyönteisimmäksi puolueeksi" julistautunut keskusta ole juurikaan edistänyt metsästäjien asiaa, vaikka on ollut jo vuosia vallassa. Päinvastoin heidän johdollaan on tehty monia harrastustamme hankaloittaneita päätöksiä.

Kritiikkini kohdistui siis pitkälti menneisiin tapahtumiin. Mutta nyt huomasin järkytyksekseni Suomen Metsästäjäliiton tiedotteen viime perjantailta. Metsästäjäliitto on huolissaan uusista metsästysrajoituksista Uudellamaalla. En halua mitenkään erityisesti tuoda näitä asioita esille puoluepoliittisina, mutta nyt juuri Juha Sipilän hallituksen ja keskustalaisen ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen toimesta ollaan puuhamassa Uudellemaalle merkittäviä metsästysrajoituksia.

Halusi tai ei, nämä ovat juurikin poliittisia päätöksiä ja näiden toimien takana on harkitut poliittiset linjaukset. Nyt on aktiivisesti haluttu rajoittaa metsästystä isolla alueella. Ei voi olla niin, että julistaa olevansa Suomen erämyönteisin puolue, mutta käytännössä tekeekin sen vastaisia asioita. Tai voi toki, mutta mielestäni se ansaitsee tulla reilusti julkiseksi, jotta ihmiset voivat ihan itse arvioida näiden päätösten merkitystä.

Uudellemaalle on tarkoitus perustaa valtioneuvoston asetuksella 32 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on noin 21.747 hehtaaria. Omalla erillisellä valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus perustaa Porkkalaan luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 12.777 hehtaaria. Lisäksi ympäristöministeriön asetuksella perustettaisiin 67 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala olisi noin 2.299 hehtaaria.

Alueet sijaitsevat Espoon, Hangon, Helsingin, Hyvinkään, Inkoon, Järvenpään, Karkkilan, Kirkkonummen, Lapinjärven, Lohjan, Loviisan, Myrskylän, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisten, Porvoon, Pukkilan, Raaseporin, Sipoon, Siuntion, Tuusulan, Vantaan sekä Vihdin kuntien tai kaupunkien alueella. Yksi suojelualueista sijaitsisi osin Lopen kunnassa Hämeen maakunnassa.



Suomen Metsästäjäliitto on huolissaan uusista metsästysrajoituksista


Ympäristöministeriön asetusluonnos Uudenmaan alueelle perustettavista luonnonsuojelualueista on nyt lausuntokierroksella. Metsästäjäliitto ja sen Uudenmaan piiri tulevat esittämään asetusluonnokseen merkittäviä muutoksia.

-Metsästyksen tulisi olla olennainen osa suojelualueiden hoitoa. Pienpetojen kantojen säätely linnustonsuojelualueilla ja kosteikoilla on hyvä esimerkki siitä, miten suojelualueiden perimmäistä tehtävää ei voida toteuttaa ilman metsästäjiä, kertoo luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors Metsästäjäliitosta.

-Metsästyksen salliminen myös motivoi paikallisia metsästäjiä jatkamaan perinteisiä vapaaehtoistöitään riistantutkimuksen, pienpetopyynnin sekä alueen hoidon ja valvonnan hyväksi, Grenfors lisää.




Asetuksen käytännön vaikutukset metsästykseen 

(ote Metsästäjäliiton julkaisusta)



Kalkkaan kesämetsästys jää pois

Ympäristöministeriön lausuntokierroksella oleva asetusluonnos ei sallisi jatkossa kesän kalkkaiden eli uroshaahkojen metsästystä. Kalkkaat muuttavat rannikolta pääosin jo kesäkuun aikana, joten syksyllä kalkkaat eivät ole alueella paikalla. Haahkakanta on vääristyneen urosvoittoinen 70:30, joten kalkkaan kesämetsästyksen lopettaminen ei ole järkevää lajin kannalta.

Käytännössä asetus lopettaisi kalkkaiden metsästyksen miltei kokonaan Uudellamaalla, metsästyksen
rajautuessa käytännössä vain muutamalle luodolle.


Hallia ei voi metsästää kesällä

Asetus lopettaisi monin paikoin myös harmaahylkeen metsästyksen kesällä, esim. Porkkalanniemen
merialueella ei enää metsästettäisi 6.4-9.9. halleja yleisillä vesialueilla. Tähän saakka hallisaalis on saatu Suomenlahdella käytännössä keväällä ja kesällä, ei syksyllä. Esitys lisäisi merkittävästi esimerkiksi kalastuselinkeinolle aiheutuvia vahinkoja.


Merkittäviä liikkumisrajoituksia saaristoon ja luodoille

Asetus rajoittaisi liikkumista ja maihinnousua rajoitetaan sulan veden aikana. Metsästys merellä on usein riippuvaista saarista ja luodoista, joten maihinnousukielto käytännössä estäisi metsästyksen. Erityisesti rajoitus vaikeuttaisi harmaahylkeen ja vesilintujen metsästystä sekä alueiden muuta virkistyskäyttöä.


Supikoiran- ja minkinpyynti päättyisi jo maaliskuussa

Asetus rajoittaisi supikoiran- ja minkinpyynnin välille 10.9.–31.3. Monilajisen kannanhoidon toteuttamiseksi pyynnin tulisi jatkua huhtikuun loppuun saakka. On tärkeää huomioida, että erityisesti luonnonsuojelualueen yleisellä vesialueella pyynnin tulee olla mahdollista myös huhtikuussa, sillä saarille pääsee jäätilanteen takia usein käytännössä vasta silloin. Juuri ennen lisääntymiskautta tehtävällä pienpetopyynnillä on kaikkein suurin merkitys maassa pesivien lintujen pesinnän onnistumiseen.

Myös syysaikainen pyynti olisi perusteltua sallia jo elokuun alusta, koska silloin linnusto on jo pesinyt ja pyyntiolosuhteet saaristossa olisivat suotuisat.


Hirvenpyyntiaika lyhentymässä

Uudenmaan hirvikanta on etenkin rannikkoseuduilla maamme tiheimpiä. Siitä huolimatta,
asetusluonnoksessa hirvenpyynti alkaa vasta marraskuun alussa ja loppuu jo vuoden lopussa. Metsästyksen aloituksen siirtäminen kahdella viikolla ei ole perusteltua, koska virkistyskäyttö on useimmilla alueilla vähäistä.

Metsästysaikaa olisi tärkeä saada jatkettua tammikuulle muun muassa liikenneturvallisuuden
varmistamiseksi ja taimikkotuhojen ennaltaehkäisemiseksi. Aluekohtaisilla perusteluilla metsästysseurojen olisi syytä yrittää saada metsästysaikaa jatkettua ja lisää alueita sallituksi.


Valkohäntäpeura ja metsäkauris

Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys on luonnoksen mukaan kielletty kaikilla alueilla.
Metsästäjäliiton mielestä niiden metsästys tulisi sallia asetuksella erityisesti läntisellä Uudellamaalla ja itäisen Uudenmaan rannikolla ja saaristossa, jossa kantojen alentaminen on juuri nyt tärkeänä tavoitteena.


Kettu

Ketunpyynti ei ole asetusluonnoksessa sallittu millään Uudenmaan perustettavaksi suunnitellulla
luonnonsuojelualueella. Uudellamaalla sen tulisi olla sallittua vähintään saaristossa ja parhailla lintuvesillä, sillä ketun ja vieraspetojen aiheuttaman saalistuksen yhteisvaikutus maassa pesivien lintujen pesimämenestykselle on suuri.


Pyy

Asetusluonnos ei salli metsäkanalintujen metsästystä. Pyykannat ovat esitetyillä alueilla monin paikoin varsin vahvoja, joten pyyn pyyntiä tulisi olla mahdollista jatkaa ainakin niillä vuokra-alueilla, joilla se on ollut tähän asti mahdollista.


Alle 100 hehtaarin alueille metsästys mahdollista vain poikkeusluvilla

Asetus ei suoraan salli metsästystä lainkaan ympäristöministeriön asetuksella perustettavilla alle 100
hehtaarin luonnonsuojelualueilla. Hirvenajoon, vieraspetopyyntiin ja valkohäntäpeuran metsästykseen voi kuitenkin jatkossa yrittää hakea luonnonsuojelualueita hallinnoivalta Metsähallitukselta poikkeuslupia. Poikkeusluvat on tyypillisesti myönnetty useammaksi vuodeksi kerrallaan. Poikkeuslupamenettely vaaditaan, sillä metsästystä on mahdollista sallia asetustasoisesti vain valtioneuvoston asetuksella perustettavilla, yli 100 hehtaarin alueilla.




Kirjoituksessa on suoria lainauksia näistä lähteistä:

https://metsastajaliitto.fi/Metsastys_tukee_luonnonhoitoa

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=c8296571-57b1-4fcc-aad1-3e5ee6ba2471

https://metsastajaliitto.fi/sites/default/files/sml/liitteet/Tietoa%20Uudellemaalle%20perusteilla%20olevista%20luonnonsuojelualueista.pdf




perjantai 8. helmikuuta 2019

Testissä Nikon Prostaff 7 IL 1-4X24 -tähtäinkiikari



Nikon Prostaff 7 IL 1-4X24 -tähtäinkiikari on suunniteltu nopeisiin tilanteisiin ja erityisesti suurriistajahdin tarpeisiin. Tähtäimen ominaisuudet tulevat parhaiten esiin aamuyöllä karhupassissa tai vaikka koiramiehenä hirvijahdissa, mutta myös pellonreunassa peura-ajossa. Prostaff 7 IL 1-4X24 on erinomainen yleistähtäin oikeastaan kaikessa muussa suurriistan metsästyksessä paitsi öisessä kytisjahdissa.

Saan usein palautetta testaamieni optiikoiden kalleudesta ja vakiovastaukseni on yleensä, ettei halvalla voi saada hyvää… laatu maksaa. No, tämä tähtäinkiikari ei ole varsinaisesti halpa (700-800€ hintaluokka), mutta kuitenkin kohtuullisen edullinen ja pärjää silti mainiosti kilpailijoilleen. Pääsin nimittäin vertaamaan tätä putkea vierekkäin ampumaradalla noin kolme kertaa kalliimpaan saksalaiseen laatumerkkiin. Hetkeäkään epäröimättä olisin valinnut oman aseeni päälle tämän Nikonin.

Molemmat silmät avoinna tähdätessäni Prostaffin kuva oli kirkkaampi, selkeämpi ja luonnollisempi. Verrokkitähtäinkin toimi ihan hyvin, mutta pääsin sillä jostain syystä parempiin tuloksiin toinen silmä suljettuna. Toki havainto on subjektiivinen ja voi johtua omista silmistäni, enemmän kuin tähtäimestä itsestään, mutta juurikin sen vuoksi näitä on aina päästävä testaamaan omin silmin.

Sinänsä ero oli pieni, mutta tässä tapauksessa selvästi halvemman eduksi. Ja toisaalta varsinkin karhujahdissa luo tiettyä varmuutta/turvallisuutta tunne siitä, jotta voi tähdätessään samaan aikaan havainnoida aluetta molemmilla silmillä. Eikä tästä tietenkään haittaa ole hirvijahdissakaan, että näkee ympäristön laajemmin, vaikkapa emää seuraavan vasan ennen ampumapäätöstä. Niinpä päätin pyytää Prostaff 7 IL 1-4X24 -tähtäinkiikarin tarkempaan testikokeiluun maahantuojalta.





Käytännön havaintoja karhujahdissa ja hirvi/peura-ajoissa


Karhupassiin mennään usein jo ennen auringon nousua. Nallet kulkevat monasti ojannotkoissa ja alavissa kuusitiheiköissä. Kun asetut hiljaa hiipimällä passiin tällaiseen paikkaan pimeässä, ei näkyvyys usein ole edes kymmentä metriä. Kiikarin suurennussuhde täytyy asettaa ykköselle, mutta tummia puskia vasten ei ristikko erotu, joten tarvitaan myös ristikon valoa. Prostaff 7 IL 1-4X24:n valopisteessä kirkkaudella on 32 askeleen säätö, joka auttaa sopeutumaan kulloisiinkin olosuhteisiin helposti.

Hämärässä ja nopeissa tilanteissa arvostaa myös tähtäimen laajaa näkökenttää. Suurriistakiväärit ovat yleensä myös isokaliiberisia, joten varsinkin edellä mainituissa olosuhteissa myös suurta silmänetäisyyttä oppii arvostamaan. Kovaa potkaiseva voimakas kivääri, kun helposti liittää ampujansa ei toivotuksi jäseneksi puolikuun kerhoon.

Oikeastaan nämä kaikki samat ominaisuudet korostuvat myös iltahämärissä hirvenhaukulle hiivittäessä. Koiramiehenä tulee myös käveltyä paljon ja mukana kulkevan aseen painolla on aina oma merkityksensä. Prostaff 7 IL 1-4X24:n vain 450 g "keveys" on siis myös huomion arvoinen asia.

Neljän kertainen suurennussuhde riittää hyvin pellonlaidan peurapasseihin päivisin tai vaikka kesäaamuiseen kauriin hiivintäjahtiin niityllä.

Ihastuin tähän tähtäimeen todella. Varsinkin 1x suurennoksella (eli ilman suurennosta) ja ristikon valo päällä, on käyttö hyvin samanlaista kuin Aimpointilla. Aimpointin etu on tosin sen mahdollisuus tähtäykseen ilman suoraa linjaa kohteeseen, katso tarkemmin täältä. Toisaalta Prostaff 7 IL 1-4X24 toimii ainakin omilla silmilläni paremmin hämärässä, kuin Aimpoint ja mahdollisuus tarvittaessa zoomata nelikertaiseen suurennokseen helpottaa tarkkaa osumista kauempiin kohteisiin.



Vahva suositus


Jos harrastaisin pääsääntöisesti vain hirvestystä, peurajahteja ja/tai karhujahteja, niin Nikon Prostaff 7 IL 1-4X24 -tähtäinkiikari voisi olla aivan erinomainen valinta ainoaksikin kiikariksi. Se on hintaansa nähden todellinen yllättäjä.










Tekniset tiedot



Ristikko Pisteellä varustettu ristikko 4

Rungon väri Mattamusta

Todelliset suurennukset  1–4 (-kertainen)

Objekt. tehol. läpimitta 24 mm

Lähtöpupilli (maks.) 6 mm

Silmäetäisyys 104,1 mm (1-x) / 96,52 mm (4-x)

Putken halkaisija 30 mm

Objektiivin ulkohalk. 30 mm

Okulaarin ulkohalk. 44 mm

Säätöasteikko   15 mm 100 metrissä ( / 1 napsautus)

Säätöasteikko   0,54 (kulmaminuuttia / 1 napsautus)

Suurin sisäinen säätö 350 (kulmaminuuttia)

Parallaksiasetus 100 m

Näkökenttä 100 m 36,7 m (1-x) / 9,1 m (4-x)

Pituus 267 mm

Paino 450 g





perjantai 1. helmikuuta 2019

Kritiikkiä Keskustan eräpoliittiseen linjaukseen

Yhyyyyyyy… saatan nyt loukata jonkun tunteita somessa, mutta pistetäänpä tyhjästä vaalihutusta ilmat pihalle.


Keskustapuolue on juuri julkaissut Mikko Kärnän johdolla laaditun ”Keskustan eräpoliittinen linjaus” -julistuksen. Siinä on kymmenen hyvää ja kaunista teesiä suomalaisen eränkäynnin parhaaksi. Kaiken ylevän lisäksi se on puhdasta populistista huttua vaalien alla. Tässä yritetään tökeröllä tavalla paikkailla uppoavaa laivaa.

Joo, tiedän kyllä, ettei pitäisi tarttua tällaiseen poliittiseen asiaan ollenkaan, tunteet kun käyvät kuumina vaalien alla. Keskustelin tästä myös parin kaverini kanssa, jotka varoittivat puuttumasta asiaan. Olisi kuulemma harrastuksellinen itsemurha alkaa kritisoida keskustaa. ”No hitto miks ei?” Demokratiaan kuitenkin kuuluu sananvapaus ja erityisesti sitä pitää käyttää silloin kun neuvotaan olemaan hiljaa itselle rakkaista asioista, jotka ovat menossa persiilleen.



Kiitos tyhjästä keskustalle


Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kiittää keskustaa tästä julistuksesta. En ole muilta puolueilta sellaista vielä nähnyt. On toki jo itsessään hyvä, että puolueella on paljon kaunista sanottavaa ”eränkäynnin, metsästyksen ja niihin läheisesti liittyvien toimintojen” puolesta. Kauniit sanat eivät vain paljoakaan lohduta, kun samaan aikaan teot ovat olleet jo vuosia jotain ihan muuta.

En julkaise tässä blogissa tuota julistusta kokonaisuudessaan, koska se on seitsemän sivua pitkä. Voit ladata sen tästä linkistä PDF:nä, jos iltasatujen lukeminen kiinnostaa.



Aseen omistus


Aloitetaan analyysi A:sta eli aseen omistamisesta. Julistuksessa:

Keskusta sitoutuu toiminnassaan turvaamaan vastuullisten aseenomistajien oikeudet ja varmistamaan, että ampuma-aseen hankkiminen perusteltuun tarkoitukseen on Suomessa tulevaisuudessakin mahdollista. Sitoudumme jatkamaan lupabyrokratian keventämistä turvallisuusnäkökulmat huomioiden ja huolehdimme, että aseiden kotisäilytysoikeudesta pidetään kiinni.


Tarpeettomat ampuma-aselain kiristykset

Mennäänpä hiukan taaksepäin, sinne mistä nykyinen kurjuus johtuu. Suomessa oli hyvä, mutta tiukka aselainsäädäntö 2000-luvun alkuun asti. Yksittäisten traagisten tapahtumien jälkeen keskustapuolueen pääministerin Matti Vanhasen johdolla tehtiin hätäisesti täysin epäonnistunut ampuma-aselain muutos, jonka saatteli valmiiksi keskustalainen pääministeri Mari Kiviniemi 2011. Muutoksen jälkeen käsiaseiden luvansaanti vaikeutui tuntuvasti ja osin muuttui täysin mahdottomaksi. Samaan aikaan aloitettiin luvanhakijoiden ja -haltijoiden terveydentilan valvonta täysin toimimattomin keinoin mm. pällitestein.

Näissä mainingeissa Matti Vanhanen ehdotti mm. aseiden keräämistä ampumaradoille säilytettäväksi. Onneksi tämä ei mennyt sentään läpi. Lisää surkuhupaisia hetkiä koettiin keskustan johdolla, kun Matti Vanhanen julisti YLE:n uutisissa pienoispistoolin "lähes sarjatulta" ampuvaksi aseeksi. Siihen asti pienoispistooli oli ollut erittäin kätevä harrastease, mutta myös loukku- ja luolametsästäjän työkalu. Lakiuudistuksen jälkeen ei näihin enää lupia herunut. Samalla lakiuudistus esti monen nuoren aseharrastuksen aloittamisen ja ampumaurheilua laajemminkin.

Kaikki aselain kiristykset ovat kohdistuneet "vastuullisiin aseenomistajiin".  Harmi kyllä kärsijät ovat vain ja ainoastaan aseharrastajia, koska rikollisten toimintaan ei pystytä vaikuttamaan rehellisten ihmisten kyykyttämisellä.


Ampumaratoja suljettu

Vuosituhannen vaihteesta alkaen keskusta on Jäätteenmäen, Vanhasen I, Vanhasen II, Kiviniemen ja Sipilän pääministerikausilla johtanut Suomea. Kuitenkin 1990-luvun loppuun verrattuna Suomessa on noin tuhat ampumarataa vähemmän. Ampumaratojen sulkeminen on metsästäjien kannalta katastrofaalista. Keskusta olisi halutessaan voinut muuttaa tilanteen tyystin toiseksi, vaikkapa nyt viimeksi neljän vuoden aikana Juha Sipilän johdolla, mutta alasajo sen kun jatkuu.


Uudet säilytyssäännöt maksavat kymmeniä miljoonia aseharrastajille

Sipilän hallitus siunasi katastrofin uudella ampumaratalailla ja aseiden säilytykseen liittyvillä uusilla säädöksillä, jotka tulivat voimaan 1.12.2015. Ne eivät kuitenkaan ole vielä ehtineet muuttua kaikin osin käytännöksi, koska aseiden säilytyksen osalta annettiin viiden vuoden siirtymäaika. Ennen aselain uudistusta ei ollut nähtävissä järkevää perustetta aseiden säilyttämisen muuttamiseksi, mutta hallitus päätyi vaatimaan tyyppihyväksyttyä turvakaappia enemmän kuin viisi asetta omistavilta. Aiemmin riitti, kunhan asetta säilytti turvallisesti ja lukittuna, yleisimmin tavallisessa metallisessa asekaapissa.

Tämä muutos tulee maksamaa n. 60.000 aseenomistajalle yhteensä vähintään 36.000.000€, eikä aseturvallisuus käytännössä parane mitenkään merkittävästi.

Lisäksi kalliin sertifioidun asekaapin vaatimus asettaa monella harrastajalla viisi asetta käytännön maksimimääräksi. Koska jos omistaa jo viisi asetta, niin kuudennen aseen ostamisen yhteydessä joutuu sijoittamaan (400 – 2.000€ uuteen kaappiin, 50 – 100 € kaapin rahtiin ja aselupaan 90€) helposti yli 700€ pelkästään sivukuluihin ja siihen sitten tietysti aseen hinta päälle. Käytännössä tämä aiheuttaa myös kieltäytymistä perintöaseista, koska aktiiviharrastajalle viisi asetta on todella vähän. Siihen joukkoon ei mahdu perintöaseet, vaikka niihin olisi muodostunut lapsuuden muistoja.


Aseluvan hinnat

Aseluvan hinta nousi taas tänä vuonna Juha Sipilän johtaessa maata, nyt se on jo 90€. Muistan vielä vuoden 1990, jolloin aselupa maksoi 20 mk. Kun Suomessa mentiin eurovaluuttaan 1.1.2002, käytettiin muunnoskerrointa 1 eur = 5,94573 mk. Siis vuoden 1990 aseluvan hinta olisi 3,36€. Kun aselupa on kuitenkin 90€, on sen hinta noussut yli 26-kertaiseksi eli runsaat 2500%.

Kuitenkin elinkustannusindeksillä korjattuna 20 mk:n aseluvan hinta vastaa tänä vuonna 5,25€. Tuo ylimääräinen 84,75€ ei ole mikään luonnonvoima, vaan se johtuu puhtaasti poliittisista päätöksistä ja eniten aselakien kiristyksistä, joista keskustapuolue on pääministeriensä johdolla pitkälti vastuussa.

Uusimmat aselain kiristykset, asedirektiivien muutokset ja Juha Sipilän hallituksen poliittinen ohjaus/saamattomuus ovat käytännössä johtaneet siihen, ettei läheskään kaikkialla Suomessa ole enää mahdollista saada aselupia itselataaviin (TT3) urheiluaseisiin metsästysperusteisesti, vaan niitä tulkitaan vaarallisiksi ja tarpeettoman tulivoimaisiksi aseiksi. Lisäksi aselupia on alettu rajoittaa täysin tarpeettomasti määräaikaisiksi. Tämä käytäntö ei lisää aseturvallisuutta, mutta kyykyttää harrastajaa ikävällä ja kalliilla tavalla.

Käytännössä 90€ kohtuuton lupamaksu on myös johtanut käytettyjen aseiden menekin romahtamiseen kaikkein edullisimmassa hintaluokassa. Hyviä ja toimivia aseita menee entistä enemmän sulattoon. Kaikki tämä vaikeuttaa nuorten aseharrastuksen aloittamista entisestään, sekä on tietysti romahduttanut myös aseiden omistusarvoa. Aivan erityisesti tämä koskee perintöaseita.


Lupabyrokratian purkutalkoot

Tämä on oikeasti helvetin iso vitsi, vaikkei se yhtään naurata. Julistuksessa tosiaan sanotaan: ”Sitoudumme jatkamaan lupabyrokratian keventämistä turvallisuusnäkökulmat huomioiden ja huolehdimme, että aseiden kotisäilytysoikeudesta pidetään kiinni”.

Ihan ensimmäiseksi todettakoon se tosiasia, että nämä lupabyrokratian kiristykset ovat olleet keskustalaisten pääministerien organisoimaa toimintaa. Muistan vielä hyvin ajan, kun aseluvan sai käytännössä läpihuutojuttuna, jos ei ollut isommin elämässään hölmöillyt. Täytit lomakkeen ja veit sen poliisiasemalle. Maksoit muutaman euron leimaveron ja sait ostoluvan parhaimmillaan heti, mutta joskus siinä saattoi kestää viikko. Nykyään lupaa voi joutua odottamaan jopa kuukausia.

Luvan sai aikanaan helposti kivääriin, haulikkoon, pistooliin tai vaikka itselataavaan mustaan kivääriin. Perusteluiksi riitti metsästys (jos oli suorittanut metsästyskortin) tai virkistysammunta (jolla perusteella nykyään ei taida mitään lupaa enää herua). Keskustan vartiovuorolla otettiin käyttöön käytännössä kaikki sen jälkeen tulleet aselainkiristykset pällitesteistä kalliisiin turvakaappisäilytyksiin.

Jos nyt sitten kärnäläiset tulevat ja kertovat, jotta ovat poistaneet itse keksimiänsä rajoituksia tai luoneet sähköisen asioinnin, niin ei se paljoa naurata. Kaiken lisäksi tämä sähköinen asiointikin siirtyy otettavaksi käytäntöön vasta 1.3.2020, jos edes silloinkaan. Keskustan pääministeri Matti Vanhanen itse aikanaan ehdotteli aseiden kotisäilytyksen rajoittamista, jota nyt siis jämäkästi yritetään keskustassa puolustaa. Keskustan ansiosta tosin kotisäilyttämisen kustannuksia ja vaatimuksia on nostettu reilusti, vaikkei näillä toimilla aseturvallisuus ole noussut käytännössä yhtään.



Metsästysmahdollisuudet


En jaksa tähän nyt kaivaa mitään tiettyä kohtaa keskustan julistuksesta, mutta uskokaa minua (jos ette sitä jaksa lukea): siellä on paljon kauniita ja kannatettavia asioita. Väistämättä tulee mieleeni, että miksi keskusta ei ole toteuttanut näitä, kun on ollut jo vuosia vallassa. Nytkin neljä vuotta pääministeripuolueena.

Keskustalla on Juha Sipilän pääministerisalkun lisäksi asunto-, energia- ja ympäristöministerin toimi Kimmo Tiilikaisella ja maa- ja metsätalousministerin posti Jari Lepällä.

Eli jos nyt ajatellaan mitkä ministeriöt Suomessa vastaavat metsästäjien asioista, niin juurikin maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ovat ne tärkeimmät, tietysti pääministerin ohjaamina. Kaikki nämä ovat koko hallituskauden olleet yhtä aikaa keskustan hallussa. Tämä jos mikä olisi ollut tuhannen taalan paikka tehdä ne kaikki mitä tuossa julistuksessaan lupaavat. Ja paljon muutakin, kuten vaikkapa avata suojelualueet metsästykselle.

Luonnonsuojelualueiden keskeisenä tavoitteena on luonnon biologisen monimuotoisuuden sekä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason turvaaminen. Luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. Monilla suojelualueilla suojelun peruste on esimerkiksi tiettyjen harvinaisten kasvien tai hyönteisten suojelu sekä kansallispuistoissa luonnonmaisemat ja virkistysaluetoiminta. Niinpä niillä alueilla voitaisiin metsästää kaikkia riistaeläimiä, koska yksikään riistaeläin ei Suomessa ole vaarassa joutua sukupuuttoon. Kyse on siis poliittisesta tahdosta, eikä sitä tunnu nykyään olevan kuin uusien metsästykseltä pois olevien suojelualueiden perustamiseen.


Keskustan ja MTK:n yhteiset eväät

Biologinen kestävyys sallisi paljon suuremmat riistaeläinkannat. Eikä mikään edistäisi erätaloutta ja metsästysmahdollisuuksia paremmin kuin se että riistaa olisi paljon. Alkaisi olla myös jahtimahdollisuuksia paljon nykyistä suuremmalle joukolle, kun ei tarvitsisi olla kateellinen niistä harvoista hirvistä. Metsälle pääsisivät maksua vastaan myös metsästysturistit ja mikä ilmeisesti vieläkin kauheampaa maattomat kaupunkilaiset.

Hirvieläinkantaa voitaisiin kasvattaa monin paikoin ainakin viisin-, mieluummin kymmenkertaiseksi, mutta MTK ei omiin bisneksiinsä niitä metsiin tai pelloille kaipaa. Jos ja kun keskusta kuuntelee MTK:ta, hienot eräpoliittiset linjaukset ovat ihan yhtä tyhjän kanssa.

MTK:n räväköityminen viimevuosina hirviasioissa on ilmeisesti seurausta siitä, ettei etujärjestö pysty juurikaan auttamaan taloudellisessa ahdingossa olevia maanviljelijöitä. Vaan suuntaavat huomion metsänomistajiin ja kun eivät kantohinnallekaan mitään voi, niin keskittyvät "hirvivahinkoihin".


Villisika

Villisika on pikkuhiljaa leviämässä uudeksi riistalajiksemme. Se voisi olla osassa Suomea jopa merkittävin riistalaji. Miljardien liikevaihtoa pyörittävä pääoma on kuitenkin saanut juoksupojikseen maa- ja metsätalousministeriön, joka pyrkii nyt tuhoamaan luontaisesti levinneen riistalajin ”parempien” bisnesten tieltä. Tämä parempi bisnes tehdään valtaosin kannattamattomasti veronmaksajien rahoilla. Lopputuloksena sikayrittäjä painii täysin kannattamattomassa tuotannossa henkihieverissä, kiinalainen saa maailman parasta lihaa alle todellisten tuotantokulujen ja muutama lihatalo käärii veronmaksajien tuet omiksi voitoikseen.

"Villisian kohdalla ohjeeksi sopii, että se on ammuttava tavattaessa", totesi keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä 23.10.2017 Vantaalla. Ministeriö on tehnyt poikkeuksellisia lakimuutoksia keskustalle ei-toivotun lajin torjunnassa. Keinovalaistus ja saaliin lahtaaminen aitaukseen ovat nykyisin sallittuja menetelmiä.

Metsästyslaki tarjoaa lisääntymisrauhan käytännössä kaikille riistalajeille, paitsi villisialle. Sen metsästysaika jatkuu ympäri vuoden lukuun ottamatta emakkoja, joilla on porsaat. Emakonkin voi toki tappaa, mutta täytyy muistaa listiä porsaat ensin. "Käytännössä vain konetuliaseet on kielletty", Leppä toteaa. Samaan aikaan Suomen Sikayrittäjät ry maksaa villisiasta 90 € tapporahaa ja lisäksi keskustaministerin ohjaama Ruokavirasto maksaa 40–100 € näytepalkkiota metsästetyistä villisioista. Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja. Vanha keskustalainen sanonta kuuluukin: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee.”


Erikoiset käsitykset jokamiehenoikeuksista

Linjauksessa julistetaan: ”Vanhat perinteet, kuten kylien läheisten marja- ja sieniapajien jättäminen ”huonojalkaisille” paikallisille, on pidettävä kunniassaan.

Kaikki varmasti ymmärtävät, etteivät jokamiehenoikeudet ulotu ihmisten pihapiireihin ja ne jätetään rauhaan. Mutta tällainen kylien läheisyydessä olevien alueiden pyhittäminen paikallisille kuulostaa ihan lapinpuolustaja Kärnän omilta säännöiltä. Näillä perusteilla ei täällä Etelä-Suomessa voisi poimia marjoja tai sieniä ollenkaan. Aina ollaan isomman tai pienemmän kylän läheisyydessä. Ja silloin kun olen pohjoisemmassa eräretkillä, niin on ihan mahdotonta tietää kuka kärnä on minkäkin allikon reunan itselleen ikimuistoisena oikeutena varannut. Ja rehellisesti sanottuna, vaikka tietäisin, en välittäisi.


Sudenmetsästys

Linjauksessa suurpetoasioissa keskustassa toivotaan kaikkea kaunista, mutta hipsitään EU:n selän taakse:

Suurpetojen metsästystä sääntelee EU:n luontodirektiivi. Keskustan näkökulmasta maamme suurpetopolitiikka on kuitenkin ensisijaisesti Suomen itsensä asia. Keskusta edistää Euroopan unionissa politiikkaa, jossa päätökset Suomen suurpetokantojen hoidosta kuuluisivat ensisijaisesti kansalliseen päätöksentekoon. Asiantilan muuttaminen on kuitenkin hidas prosessi ja tarvitsemme siksi siirtymäaikana joustavia, luontodirektiivin vaatimukset huomioivia ratkaisuja.

Keskusta edistää kaikkien suurpetojemme kannanhoidollista metsästystä ja suurpetokantojen pitämistä kohtuullisella tasolla vahinkojen minimoimiseksi. Häirikköpetojen poistamiseen on saatava joustavuutta ja välitöntä vaaraa aiheuttava suurpeto on voitava ampua ilman pelkoa seuraamuksista. Pedoilla on paikkansa luonnossa, mutta ei ihmisten pihapiireissä.

Suurpedoistamme susi, ilves ja karhu on siirrettävä luontodirektiivin liitteestä IV kevyemmän suojelun piiriin liitteeseen V. Keskustan mielestä erityisesti Suomen susikantaa on säänneltävä nykyistä tehokkaammin. Susikanta on pidettävä tasolla, jolla se ei aiheuta vaaraa ihmisille tai koti- ja tuotantoeläimille. Ihmisten huolet susien osalta on otettava vakavasti ja viranomaisten toimintaa häirkköpetojen poistamisessa on kehitettävä. Samoin edellytämme, että mikäli hybridisusia tavataan, on ne poistettava maamme luonnosta erittäin haitallisena vieraslajina.

Edistämme unionitasolla myös ikiaikaisen uroskarhujen kevätmetsästyksen palauttamista.  

Ahman vahinkoperusteista metsästystä on myös jatkettava porovahinkojen ehkäisemiseksi. Samoin selvitämme, voidaanko korppi määrittää rauhoittamattomaksi lajiksi koko maassa, eikä pelkästään poronhoitoalueella.

Haluamme pitää Suomen hyljekannat kohtuullisella tasolla merikalastuksen mahdollisuuksien turvaamiseksi ja edistämme unionitasolla hylkeenlihan pienimuotoisen myynnin sallimista.


Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeuslupia harkintansa mukaan. Riistakeskus pitäytyy Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottamassa suden kanta-arviossa. Suomen riistakeskus ja Luke kuuluvat molemmat riistakonserniin ja ovat maa- ja metsätalousministeriön ohjattavana.

Keskusta siis ohjaa käytännössä niitä tahoja, jotka määrittelevät kanta-arvioita ja jotka myöntävät tai kieltävät lupia. Julistuksessa puhutaan, jotta Keskusta edistää sitä ja tätä. Kauanko näiden asioiden edistäminen kestää? Keskusta on ollut vuosikaudet päättämässä, mutta nytkin vain puhuu edistämisestä, haluamisesta ja selvittämisestä. EU:n selän taakse meneminen on pelkkä tekosyy. Jos halua on toteuttaa asioita, niin sitten vaan tekemään, mutta jos aina kysyy ensin EU:lta, niin varmaankin saa niitä kieltäviä lausuntoja.

Moni muukin EU-maa on tehnyt direktiivien tulkintoja luovasti ja sitten tarvittaessa käynyt niistä komission kanssa keskusteluja jälkikäteen. Miksi Suomen pitää aina olla kiltti mallioppilas? Hallitus ei taida tosissaan vastuutaa EU-komission määräyksiä kuin alkoholin etämyynnin/tuonnin kieltämisellä ja käytettyjen tuontiautojen verotuskiistassa.

Siinä on se ero, että kun lopettaa vatuloinnin ja tekee, niin asiat tulevat tehtyä. Tekemisen jälkeen voi taas keskustella siitä mitä tuli tehtyä, eikä niistä asioista mitä ehkä edistäisi, haluaisi tai selvittäisi, jos viitsisi. Kun vuosia kyselee ja voivottelee, niin kait sitä voi sitten kutsua näissä julkilausumissa vaikka edistämisenä. Sillä vain ei ole mitään vaikutusta käytännön toimiin. Se on pelkkää höttöä vaalien alla, jos se ei muutu edes vuosien saatossa lihaksi.




Kaikki ei ole keskustan vikaa


Tässä edellä on aika pitkälti syyt sille, miksi Suomi on moniin muihin maihin verrattuna riistatyhjiö. Ja miksi meillä aseharrastajien asiat ovat pielessä isommassakin mittakaavassa. Riistatyhjiössä eräpoliittisen linjauksen ydin tulisi olla se, että riistakannat nostetaan ylös. Aselakeja uudistaessa pitäisi päätöksiä tehdä järjellä eikä tunteella, kuten harrastajien harmiksi vuosia on toimittu. Näiden jälkeen perässä tulevat, ilman sen kummempia linjauksia, metsästysmatkailu, aseturvallisuus ja oikeastaan kaikki muukin. Kunhan aletaan tekeminen ja lopetetaan toivominen tai toivomusten esittely, varsinkin jos itse ollaan ainakin osavastuussa nykytilanteesta.

Ja joo, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hyökätä ainoastaan keskustapuoluetta kohtaan. Kirjoitan tarvittaessa kaikkien puolueiden hutusta metsästykseen liittyen. Keskusta ja Mikko Kärnäkin ovat monesti olleet julkisuudessa puolustamassa metsästystä. Nyt vain kovin moni asia on ollut heidän vahtivuoroillaan heikkenemässä. Kuitenkin näin harrastajan näkövinkkelistä vain teoilla on merkitystä. Pelkät vaalienalushöpinät ovat jopa vahingoksi. Joku saattaa pian uskoa niihin ja pettyä jälleen kerran pahasti.



Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

https://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=cfa28a61-a222-43f5-8ab8-f250e4f0e636
https://www.poliisi.fi/luvat/palveluhinnasto_ja_maksaminen/palveluhinnasto_2019
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/yle-tuhansien-ampumaratojen-sulkeminen-mets%C3%A4st%C3%A4jien-kannalta-katastrofaalista-1.159216
http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN
https://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2017/06/30/aseluvan-hinta-nousi-taas/
https://intermin.fi/artikkeli/-/asset_publisher/asetietojarjestelman-sahkoisen-asioinnin-kayttoonotto-siirt-1
https://intermin.fi/poliisiasiat/ampuma-aseet/aselainsaadanto
https://yle.fi/uutiset/3-5808864
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/35973-katainen-eri-aselinjoilla-kuin-vanhanen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_valtioneuvosto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sipil%C3%A4n_hallitus
https://www.minilex.fi/a/mets%C3%A4stys-kansallispuistossa
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.221717
https://www.metsalehti.fi/uutiset/mtk-vaatii-ampukaa-naarashirvia/
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)
https://riista.fi/suden-poikkeusluvat-painostuksella-ei-voi-vaikuttaa-yksittaisiin-paatoksiin/
https://yle.fi/uutiset/3-10552908

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/01/pari-sanaa-aseturvallisuudesta.html




keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Riistaa lautasella -ruokakirja



Sain alkusyksystä kustantajalta arvostelukappaleen Riistaa lautasella kirjasta. Ihastuin kirjaan heti ensisilmäyksellä. Se on paitsi laaja (yli 200 sivuinen) ja visuaalisesti näyttävä (oikein upeita ja herkullisia kuvia) teos, sen lähestymistapa ruoanlaittoon on samankaltainen kuin omanikin. Kaikki tehdään mielellään itse, metsästä lautaselle, rakkaudella ja huolella, muttei liian fiinisti.

Kirjassa on monipuolinen kattaus kyyhkystä karhuun ja villisiasta majavaan. Joukossa klassikoita, mutta myös harvinaisempia herkkuja, eli uusia ideoita arkeen ja juhlaan. Kirja on ihan perusteos, joka esittelee kattavasti eri ruoanvalmistustapoja. Yli 80 reseptiä ei kikkaile liiaksi, vaan on rehellistä ruoanlaittoa, joka onnistuu varmasti myös aloittelijoiltakin.




Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana. 



Piti kirjoittaa tästä kirjasta jo heti syksyllä, mutta yksinkertaisesti se vain hautautui kirjastohuoneemme kirjapinojen alle, kunnes löysin sen sieltä uudelleen eilen. Alkaa olla näitä ruokakirjoja jo ongelmaksi asti.




Keittiön käsikirjastokin on aivan täynnä. Vaikka Riistaa lautasella -ruokakirja on kerrassaan upea ja jouduin käymään itseni kanssa kampailua luopumisesta, niin myönnettävä se on. Uusia ruokakirjoja ei enää hyllyille mahdu. Enkä niitä ehkä näinkään paljoa edes tarvitsisi…



Osallistu arvontaan!


Elikkä arvonta pystyyn. Peli on tuttuun tapaan raakaa, mutta rehellistä. Laita tämän blogauksen alle kommenttikenttään viesti tyyliin: ”Olen mukana”. Näin olet mukana arvonnassa, jonka suoritan Googlen satunnaislukugeneraattorilla ensiviikon perjantaina 8.2.

Arvontaan ovat tervetulleita kaikki tutut ja tuntemattomat. Joten kommenttia tähän alle, onnekas voittaa mainion ruokakirjan.



Lisätietoja ja tilaukset:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/riistaa-lautasella-9789510431290




Arvonnan tulos!




Kiitos kaikille osallistumisesta. Riistaa lautasella -ruokakirja on 8.2. arvottu Googlen satunnaislukugeneraattorilla lukujen 1-37 välillä. Voitto osui arvalle numero 14. Onneksi olkoon Anne Forstėn, laita viestillä osoitteesi, niin laitan kirjan postiin!



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Silloin on taottava kun leka on lämmin



Edellisen päivän helpon ja nopean onnistumisen innoittamana päätin eilen lähteä samoille apajille kokeilemaan uudestaan onneani. Kotona odottaa kolme tyhjää pakastinta ja alkukauden peura on kohta jo syöty. Joten edellisen päivän vasalla ei vielä pitkälle pötkitä. Lisää olisi hyvä saada, vähintäänkin pari vasaa tai potra ylivuotinen peura. Kausi kuitenkin alkaa kääntyä loppusuoralle, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Edellisenä päivänä ruokinnalla oli ollut peuroja jo ennen neljää, joten nyt aikaistin aikataulua tunnilla. Keli oli lauhtunut kymmenkunta astetta, joten merkit viittasivat hyvään kytistelyyn. Jos ei muuta, niin miellyttävämpi istua passissa, kun ei tarvitse pukea kerralla koko vaatekomeroa päälleen.

Lievä pettymyksen tunne valtasi alaa neljän korvilla, kun ”jo” tunti oli mennyt tyhjään tuijottaessa. Tuntihan ei yleensä näissä hommissa ole juuri mitään, mutta jotenkin sitä heti toivoo edellisen hyvän onnen jatkuvan sellaisenaan.




Aurinko oli laskenut jo ennen neljää. Viiden pintaan alkoi sadella hiljaksiin lunta. Taivas oli siis pilvessä, eikä kuutamosta ollut mitään apua. Lumipyryn voimistuessa alkoivat olosuhteet olla jo melko haastavat. Katselukiikareilla sentään näki vielä kohtuullisesti ruokinnalle, joten ajattelin vielä jatkaa, voihan se keli vielä seljetäkin. Ja toisaalta vasta pari tuntia istuskeltu, joten kyllä tässä hyvin jaksaa…




Kello 17:23 olen näkevänäni jotain liikettä ruokinnalla. Keli on muuttunut vieläkin sakeammaksi, mutta nyt ilma on kuin pienen pientä jääkristallia täynnä. Ilmeisesti varsinainen lumisade on hetkeksi tauonnut ja tuuli pyörittää maasta sekä oksilta ohutta höytyä ilmaan. Saan kuitenkin sen verran selvää, että yksinäinen peura on ruokinnalla, mutta asettuu pitkittäin katselusuuntaani. Lasken kiikarit ja nostan aseen. Tähtäinkiikarissa näkyy vain epäselvä hahmo. Tähtäinkuva lisäksi ikään kuin huojuu lumihiudun pyörteissä. Nyt testissä oleva Leica Magnus 2.4-16x56 on yksi parhaista testaamistani hämäräoptiikoista. Silti silläkin tuntui melko epävarmalta. Siirryin takaisin katselukiikariin.

Loputtomalta tuntuvan ja silmiä rasittavan tihruttelun jälkeen näin kiikareilla peuran kääntyneen paljon parempaan kulmaan, lähes kyljittäin katselusuuntaani. Vaihdoin taas kivääriin ja ajattelin, jotta nyt tai ei koskaan. Ikävä kyllä kuva oli edelleenkin hyvin utuinen ja huojuva. Varmistin vielä katselukiikareilla tilanteen. Peura yhä hyvin sijoittuneena. Nyt sitten vain ampumaan. Ajatukset ovat koko ajan kahden vaiheilla. Pitäisikö kuitenkin jättää ampumatta.

No, myönnän ettei varmaankaan olisi pitänyt, mutta päätös tuli niissä olosuhteissa… sen järkevyyttä voi nyt sitten kotona lämpimässä arvostella suuntaan tai toiseen. Eli näin tähtäinkuvassa utuisen hahmon, jonka tiesin katselukiikareilla olevan hyvässä asennossa. Erotin möykyn ja jalat. Sijoitin hahmon etujaloiksi tietämieni tolppien mukaan kuvassa näkyvän möykyn oletetun lavan taakse ristikon. Sisään ja ulos hengitys. Hyvältä tuelta rauhallinen puristus…

Sinne lähtivät terveiset klo 17:30 Lapua 6,5x47 Naturaliksen saattelemina pimeään utuun.

No, huh huh. Olipa todella hermoja raastava tilanne. Laukauksen jälkeenkin vielä mietitytti. Ei sillä, olin varma osumasta, mutten vielä koskaan ole ampunut näin huonoissa olosuhteissa. Turha kuitenkaan vatuloida tilannetta, joten keräilen kamani, kiipeän kopista ja lähden otsalampun valossa ruokintapaikalle.

Samoilla hetkillä alkaa taas melko sakea lumipyry isoina hiutaleina. Porkkanapinolla peuran äskeisessä paikassa on tukku karvoja, muttei tipan tippaa verijälkiä. Koko alue on tallattu täyteen peuranjälkiä kymmenien metrien säteellä. Edempää peuran otaksuttuun pakosuuntaan näen joitakin osin lumen peittämiä pisaroita sokerijuurikaskasalla. Lähden etsimään lisää verijälkiä siltä suunnalta. Käyn eri polkuja ristiin rastiin, mutta yhtään pisaraa tai lisää karvoja ei näy… lumipyry peittää kovaa kyytiä kaikkia jälkiä alleen. Alkaa pikkuhiljaa hiipiä mieleen ikäviä ajatuksia.

Soitan kaverille, joka on muutaman sadan metrin päässä viereisellä kytispaikalla. Kaveri ja ennen kaikkea hänen jälkikoiransa tulevat paikalle viidessä minuutissa. Huokaisen helpotuksesta, sillä Demi on löytänyt meille vuosien aikana jo useamman kerran hukassa olleita peuroja. Koira pyörii ruokinnan ympärillä, eikä nyt tunnu saavan kiinni oikeista jäljistä. Eilisen peuran verijäljet ja lukuisat tuoreet jäljet sen jälkeen tuntuvat sekoittavan…

Sitten tajuan, että todellakin. Olen itsekin tulkinnut väärin näkemäni muutamat veripisarat. Ne ovat eilisestä näkyviin jääneitä. Nyt alkoi sitten todellinen epätoivo iskeä puseroon. Nyt on jo yli puoli tuntia pyryttänyt isoja hiutaleita. Reppunikin päällä on jo sentin harso. Käytännössä kaikki on peittynyt ja jäljistä on melkein mahdotonta sanoa kuinka vanhoja ne ovat.




Lähtökohta on aina se, että peuraa ei jätetä, eikä ole vielä koskaan jätetty.  Niinpä paksuissa kytisvaatteissa, pää märkänä ja linssit huurussa jatkamme välillä järjestelmällisesti ja sitten taas vähemmän järjestelmällisesti etsintää pimeässä metsässä koiran kanssa. Välillä kuljemme sata tai parikin sataa metriä eteenpäin jatkuvasti joka suuntaan haarautuvia polkuja. Tai rämmimme yksittäisten jälkien perässä syvässä lumessa.

Noin tunnin hakemisen jälkeen Demi saa lopulta yhdeltä polulta vainun ja löytää uralta kuusen suojaan loikanneen lumen peittämän ylivuotisen naaraspeuran. Siunaus ja ylistys hyvästä koirasta. Ihmissilmin olisi peura jäänyt tasan varmasti löytämättä.




Osuma oli jäänyt rintaan alavoittoiseksi ja katkaissut poistuessaan toisen etujalan lähes irtipoikki. Ei siis ihan nappiin, mutta täysin kuolettava osuma. Pakomatkakin oli lopulta vain 40-50 metriä. Siis ihan normikauraa.



No mitä tästä opittiin vai opittiinko mitään? 


Ensinnäkin se tärkein on, että ei anna periksi. Pimeässä kylmässä metsässä paksussa lumessa harhaillessaan alkaa helposti uskotella itselleen, että taisin ampua ohi, kun ei ole missään yhtään verijälkeä. Ohilaukaukseen ei ole mitään syytä uskoa, jos ampumahetkellä uskoit osuneesi. Nopeissa tilanteissa liikkuvaan kohteeseen voi helposti ampua ohi, mutta kytiksellä hyvältä tuelta noin 80 metristä ei juurikaan koskaan ammu ohi.

Jostain syystä nyt ei tullut selviä verijälkiä tai ainakin ne peittyivät hyvin nopeasti lumipyryyn. Eli ei välttämättä kannata ampua sakeaan lumipyryyn, vaikka saalis houkuttelisi ja parhailla välineillä siihen ehkä pystyisi.

Ennen kaikkea kuitenkin tärkein opetus on, jotta koira on hyvä olla aina saatavilla. Eikä hyväkään koira ole mikään kone. Koira voi seota jälkien paljoudessa, varsinkin kun samalla paikalla on edellisenä päivänä ammuttu peura, josta on tullut selvät verijäljet. Koirankin kanssa pitää olla kärsivällinen ja jatkaa vain sitkeästi hakemista.


Lopussa kiitos seisoo


Peura löytyi siis koiran ja ahkeran puurtamisen ansiosta. Tunnelma oli kuin kohtuullisen lottovoiton jälkeen. Hommia oli vielä kuitenkin edessä kosolti. Peuran perkaus ja pulkan veto metsästä ei kuitenkaan enää tuntunut isolta vaivalta kaiken puurtamisen päätteeksi.




Demille kaikki kunnia tämän peuran löytämisestä.





lauantai 19. tammikuuta 2019

Pitkästä aikaa peura kinnerissä



Ikävä tapaturma hiljensi tämän talven peurastukset pitkäksi aikaa parhaimpaan sesonkiin. Samasta syystä myös blogin päivittäminen on ollut tauolla. Nyt parempi fyysinen kunto ja ennen kaikkea patoutunut tarve, sekä tietoisuus kauden lopun lähestymisestä, kannusti eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kytille. Sen verran kuitenkin täytyi antaa periksi kunnolle, että puussa istuminen suolla ei tullut nyt kyseeseen.

Olin tutulla kopilla metsäautotien vieressä hieman ennen neljää. Saapuessani paikalle poistui aterioinut emä ja vasa tulostani pelästyneenä. Ruokinnalla oli tarjolla sokerijuurikasta, porkkanoita ja kauraa. Kävin lisäämässä buffettiin kassillisen omenanlohkoja ja laitoin riistakameran toimintaan.




Sitten avokoppiin istumaan. Pakollinen selfie someen, leimalla klo 16:07. Rapea pakkaskeli ja kaikki mahdolliset vaatteet päällä odottelua… mutta vain hetken. Kello 16:18 peuran vasa otattaa vuorostaan selfien riistakameraan. Sen enempiä hötkyilemättä nostan testissä olevan Leican ristikon lapojen taakse. Lapua 6,5x47 Naturalis lähettää terveiset hennon yskäisyn saattelemana, ehkäpä noin parikymmentä sekuntia myöhemmin.

Kuvassa peura on automaatin vieressä puiden takana. Kytiskoppi näkyy vasemmassa yläkulmassa. Pakkanen ei ole vielä ehtinyt jäähdyttää juuri tuotua kameraa. Oikeasti keli oli -17 °C.


Vasa merkkaa osuman selvästi ja säntää tien yli metsään. Istun hetken rauhoittumassa ja annan pulssin laskea. Joskus nämä jahtihommat sujuvat kuin supermarketissa käynnit. Mieleen tulee väistämättä ne kymmenet tai oikeammin sadat kerrat kun on istunut tuntitolkulla tyhjää katsellen. Mietin, kuinka pitkälle peura juoksi, en kuullut kaatumista ollenkaan.

No, tuumasta toimeen ja jälkiä etsimään. Onneksi verivana oli ruokinnalta alkaen selvä. Ympäristö kun on tallattu täyteen peuranjälkiä, joita risteilee monena polkuna eri suuntiin. Lähden kahlaamaan umpihankeen taimikkoon verijälkiä seuraten. Olin edennyt tuskin kymmentä metriä, kun tajusin täydellisen ylipukeutumisen, olisi täytynyt jättää repun viereen ainakin päällimmäinen asukerros. Mutta linssit huurussa, ase kädessä ja hattu märkänä jatkan talsimista. Naarasvasa löytyy paksuun hankeen sukeltaneena noin 40-50 metrin jälkivanan päästä.




Taas hetken huilausta ja peuraa liinan päässä vetäen takaisin tieuralle. Kerros ylimääräisiä vaatteita pois ja peuran perkaus. Mutta hei, on tämä hienoa hommaa ja taas tuli pakastimeen parasta mahdollista lihaa.


Tältä se tuntuu, kun pitkä kines on selätetty onnistuneesti.