Pidä houkuttelu yksinkertaisena, älä laita varoiksi liikaa!

Kauriiden ja villisikojen ravintohoukuttelusta on tullut yhä suositumpaa, mutta samalla myös entistä tehokkaampaa. Kuluneen kevään aikana olen nähnyt somessa hyvin mielenkiintoisia testejä ja tuloksia varsinkin kauriiden houkutteluun kevätpukkijahtia silmällä pitäen. Alun perin villisioille valmistetut tuotteet ovat osoittautuneet täällä Pohjoismaissa toimiviksi herkuiksi kauriille ja peuroille. Nyt kun tuttavapiirissäni monen some-julkaisuissa on näkynyt erityisesti BlackFire Corn ja sen houkuttelemia kauriita, päätin itsekin tutustua asiaan hiukan tarkemmin.

Sosiaalinen media on erittäin hyvä tulosten esittelyyn, mutta se on myös rehellisen armoton: jos asiat eivät toimi mainoksissa luvatusti, se näkyy nopeasti päivityksissä ja kommenteissa. BlackFiren taustalla on pieni slovenialainen perheyritys. Näiden houkuttelutuotteiden kehittäjä ja yrityksen omistaja on Marko Gracner, aktiivinen ja innokas villisikojen metsästäjä tietysti itsekin.

Marko pyörittää yritystä vaimonsa ja poikansa kanssa. Hän on toiminut koko ikänsä metsästyksen parissa ja testannut lukuisia menetelmiä riistan ja erityisesti villisikojen houkutteluun. Kokemuksensa avulla hän uskoo kehittäneensä parhaat mahdolliset tervatuotteet ja niiden yhdistelmät villisioille.

   
BlackFire-tuotteita on testattu ammattimaisessa riistanhoidossa ja metsästyksessä ympäri Eurooppaa jo vuosia. Tuote lanseerattiin markkinoille 2018 loppuvuodesta. Viime kesästä alkaen niitä on saanut myös Suomesta www.BlackFire.fi -verkkokaupasta ja monista eräkaupoista.

Suomeen BlackFiren toi Leo Grönlund kesällä 2019, kuvassa vasemmalla. Leo on toiminut myös BlackFiren tuotetestauksessa erityisesti kauriiden ja peurojen parissa.

Käyttökokemuksissa löytyy nyt runsaasti BlackFire Corn (makea & suolainen maissisiirapin ja mineraalisuolan yhdistelmä) tuloksia. Tyypillisesti sitä käytetään sellaisenaan maassa tai esille nostettuna kannon päällä. Myös ruokinnoilla siitä on saatu houkuttelevia tuloksia suoraan kauran seassa.

Houkutteluherkun voimakkaan hajun suurin hyöty tulee uutta ruokintapaikkaa perustettaessa. Nyt on oikea hetki aloittaa ruokinnan houkuttelu pukkijahtia silmällä pitäen. Samalla kun houkuttelu herättää alueen kauriiden mielenkiinnon, niitä voidaan seurata ja valikoida riistakamerakuvilla. Mieleiset herkut myös sitovat yksilöitä ruokinnalle ja vaihtuvuus vähenee.

       
Kuvista ja videoista olen nähnyt kauriiden lähestyvän kiinnostuneina alun perin villisioille kehitettyä tervaa. Kokemuksista päätellen tervan erityisen voimakas haju ei siis häiritse kauriita tai peuroja, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Hyvin mielenkiintoinen on myös karhujen suhtautuminen BlackFire tervaan. Ne hierovat siihen itseään aivan samoin kuin villisiat.

Kuva: @rantasalmihunting

Kuva: @rantasalmihunting

Jälkimmäisessä kuvassa karhu maistelee BlackFire Cornia kannolta.

Riistakameraseuranta tuo esille houkuttelun monipuolisuutta ja sen yksinkertaisuutta. Esimerkeistä nähdään hienosti, miten monet eläimet ovat kiinnostuneita tervasta ja miten myös mm. mäyrä käy syömässä BlackFire Corn mineraalisuolaa.

Vasemmalla alareunassa mäyrä syö kiveltä Corn mineraalisuolaa.

Sain Leo Grönlundilta ohjeeksi: ”Tärkeintä houkuttelussa, pidä se yksinkertaisena! Liian monen eri hajun sekoittaminen houkuttelupaikalle tai ruokinnalle ei ole järkevää tai tarpeellista. Monesti se voi olla jopa haitallista! Älä laita varoiksi riittävästi tai liikaa! Muista, että eläimillä, varsinkin villisioilla on tuhansia kertoja parempi hajuaisti kuin ihmisellä.”

Osallistu arvontaan!

Minkälaisia kokemuksia sinulla on ravinto- ja hajuhoukuttelusta? Kerro alle kommenttikenttään sanoin ja/tai kuvin omista kokemuksistasi tai suunnitelmistasi miten aiot kokeilla houkuttimia. Kaikkien 15.5. mennessä kommentoineiden kesken arvotaan 50 € lahjakortti www.BlackFire.fi -verkkokauppaan. Onnea arvontaan!

Vaarallisen riistan metsästys ja sen harjoittelu

Karhu ja villisika ovat molemmat haastavia metsästettäviä. Älykkään ja ovelan riistan jahtaamiseen tuo oman lisänsä niiden potentiaalinen vaarallisuus. Karhu ja villisika pyrkivät yleensä normaalisti aina väistämään ihmistä, mutta tilanne saattaa muodostua vaaralliseksi, kun ne suojelevat jälkikasvuaan tai kyseessä on haavakko.

Karhukokeen ampuminen

Näitä tilanteita on siis syytä harjoitella ennen jahtia. On hyvä tiedostaa, että karhumerkin ampuminen ei ole minkäänlainen mittari ampumataidoista. Enemmänkin kyse on stressinsiedosta, aseen kohdistuksesta ja riittävästä suurennoksesta kiikarissa. Jos ase on kohdistettu 100 m matkalle ja laukaukset ovat osuneet muutaman sentin kasaan, niin kokeessa ammutaan tuelta 75 m matkalta karhutauluun, jossa on pyöreä 17 cm osuma-alue. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna.

Karhukuvio, jota käytetään karhukokeessa. Läpimitaltaan 17 senttimetrin osuma-alue on merkitty ohuella viivalla. Kuva: riista.fi

Koe on siis teoriassa erittäin helppo. Voisi miltei sanoa, että jos tuo koe ei mene läpi, niin ei kannata muutoinkaan karhujahtiin lähteä. Käytännössä kuitenkin jonkun virkamiehen älyttömyydestä taulu on painettu niin, ettei usein edes 10x suurennoksella näe osuma-alueen rinkilää. Jos sitten on jännitykseen taipuvainen ja koko kylän ukot vieressä arvioimassa, voi olla vaikea osua aikapaineen alla neljä kertaa arviokaupalla maaliin, jota ei edes näe.

Rento asenne ja oikea tekniikka

Eli harjoitella kannattaa taidon ja stressinsietokyvyn nostamiseksi. Molemmissa asioissa hommaa helpottaa oikeanlainen tekniikka ja asenne.  Harjoittelun ja opastuksen myötä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Olen ihastunut molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan. Se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.

Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.

Kouluttaja kiteytti idean molemmat silmät auki ampumisesta vertaukseen jalkapallosta tai muista peleistä. Ei niissäkään pelata toinen silmä kiinni tai tuijoteta koko ajan palloa, vaan katsotaan molemmilla silmillä suuntaan, johon halutaan pallon menevän. Miksi ihmeessä sitten metsästäisimme toinen silmä suljettuna?

Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja

Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja

Juuri se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.

Tekniikka ja välineet yhdessä

Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittellaan ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan harjoittelussa pyrin yleensä harjoittelemaan aseella/kaliiperilla (9,3x62), jolla myöskin metsästän aktiivisesti suurriistaa. Tämä auttaa rekyylinhallinnassa ja parantaa nopeutta sekä tarkkuutta.




Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.


Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammutaan eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tulee automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkaa tulla ihan peruskauraa.


Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.



Nighthunter on varustettu valaistulla tähtäimellä, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Mutta tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se auttaa tietysti osumaan tarkemmin pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on paremmin omiaan esimerkiksi karhujahtiin.

Tarkempi katsaus työkaluihin

Optiikka

Steiner Nighthunter 1-5x24 tähtäimessä on todella laajakulmainen näkökenttä, jonka ansiosta se soveltuu hyvin nopeisiin tilanteisiin. HD-linssioptiikka mahdollistaa 94% valonläpäisyn näkyvällä värialueella. Valaistun punapisteen voimakkuutta voidaan säätää portaattomasti kirkkaasta päivänvalosta auringonlaskun jälkeiseen hämärään asti sopivaksi. Valaistun tähtäinpisteen valon aallonpituus on mukautettu niin, ettei se häiritse ampujan hämäränäkökykyä.

Tärkeää on myös käytettävyys maasto-olosuhteissa. Luja rakenne on tarkoitettu kovaan käyttöön ja kaikkiin olosuhteisiin. Säätimet on suunniteltu niin, että niitä on helppo käyttää jopa sormikkaat kädessä. Tästä linkistä lisää Steiner -kiikareiden testauksesta ja laaduntarkkailusta.

Suurennosalue: 1-5x, Etummaisen linssin eli objektiivin koko: 24 mm, Runkoputken halkaisija: 30 mm, Näkökenttä 100m: 36,0-7,2m, Silmän etäisyys kiikarista: 90 mm, Silmän dioptrinen tarkennusmahdollisuus: -3/+2, Takapään ulkohalkaisija: 48 mm, Etupään ulkohalkaisija: 30 mm, Made in Germany, Pituus: 295 mm, Paino: 580 g



Kivääri

Sako 85 Bavarian erottuu muista 85-sarjan aseista perinteisellä baijerilaistukilla. Takatukin muotona on niin sanottu ”sianselkä”. Pähkinäpuinen schnabelmallinen etutukki on kapea ja siro. Ammuntaergonomia on käytännöllinen ja hyvä. Tukin otepinnoissa on klassisen mallin mukaan tehdyt karhennukset. 

Monet Sako 85 -luodikon yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä. Aseita valmistetaan kuudella eri kehyskoolla. Valmistamalla lukkolaite vastaamaan patruunan kokoa saadaan räätälöity paras sopivuus ja toimivuus kyseessä olevalle kaliiperille. Irtolippaiden lukitus on risuvarmistettu. Lippaan irrottamiseksi tarvitaan kaksi liikettä: lippaan etupäätä on painettava aseen sisään, jonka jälkeen salpaa painettaessa lipas irtoaa. Toiminnot estävät lippaan tahattoman irtoamisen aseesta.

Piippujen valmistus kylmätakomalla mahdollistaa tavallista paremman käynnin. Jokainen ase koeammutaan tehtaan ampumaradalla. Näin kiväärille voidaan luvata SUB MOA -tarkkuus, eli vähintään 29 mm tarkkuuden 100 metrin matkalle käytettäessä Sakon tehdasladattuja patruunoita.

Sako 85:n varmistin on kaksiasentoinen. Laukaisulaite ja lukon kampi lukkiutuvat, kun lukko on vireessä ja varmistin taka-asennossa. Lippaaseen voi kuitenkin lisätä tai poistaa patruunoita käyttämällä varmistimen edessä sijaitsevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen, mutta laukaisulaite pysyy varmistettuna, näin aseen käsittely on turvallisempaa. Laukaisulaitteiden laukaisuvastus on säädettävissä asetta purkamatta.



Tämä julkaisu perustuu osin aiempaan ammuntaharjoittelusta kertovaan julkaisuun.

Karhureissu Kuusamossa

Viime viikko vierähti Kuusamossa nalleja etsiessä. Kelit olivat edelleen aivan liian lämpimät, välillä vielä lähes kesäiset. Joskin mukaan mahtui myös kaatosadetta. Ei siis mitenkään otolliset olosuhteet jahdin onnistumiselle koirien tai miesten osalta. Muutenkin ilman tarkkoja etukäteistietoja pomppukarhun hakeminen maastosta on vähintäänkin haastavaa puuhaa.

No, joka tapauksessa löysimme tuoreita jälkiä ja jätöksiä. Koiratkin saivat useita vauhdikkaita tilanteita, joten metsästyksen jännityksestä päästiin myös nauttimaan.

Monin paikoin Kuusamon jängät on hakattua talousmetsää, mutta vielä löytyy naavametsääkin.

Siinä on suuri ero, onko karhupassissa vai onko karhu passissa? :D

Makkaranuotiolla alkupalat…

… ja kämpillä sitten hieman lisää.

Majoituspuitteet olivat tällä kertaa enemmän kuin kohdillaan. Tästä jotain kertonee jo sisustukseen kuuluvat trofeet, komeine hirvensarvineen, sekä karhun- ja sudentaljoineen. 

Kaiken kaikkiaan hieno reissu jälleen kerran, kiitos kaikille!

Kausi avattu

Kyyhkysjahti

Työntäyteisen kesän jälkeen on vihdoinkin metsästyskausi saatu rivakasti käyntiin. Elokuun 15. päivä pääsin pellonlaitapassiin kyyhkyjahtiin. Hieno päivä ja kyyhkyjäkin kohtuullisen paljon liikenteessä, mikä voisi mennä pieleen?

Tällä kertaa saatiin jopa saalistakin. Kaikki tosin kaverin kylmän viileän ”laaki ja vainaa” tasoisen ammunnan tuloksena. Itse en voinut kuin ihmetellä kuinka vaikeasta lajista on oikeasti kyse. Vaikka kuinka yritin petrata, olin tilanteessa kuin tilanteessa auttamattoman myöhässä. No, täytyy toivoa, että kutsuja tulee myös jatkossa ja sillä aikaa yrittää harjoittelemalla saada myös haulikko haltuun…

Karhujahti

Kauas on pitkä matka. Tässä tapauksessa mittariin humahti menomatkalla 940 kilometriä. Niinpä oltiinkin siis viikko (22.-27.8.) Kittilässä. Karhujahti on aina se mitä kesällä odotetaan eniten.

Aamuöisiä herätyksiä reilusti ennen auringonnousua.

Tervasvalkeat erämaassa

Kiireettömät ruokailuhetket mökillä

Välillä pysätynyt tunti meditoivaa odottelua passissa ja sitten yhtäkkiä tiukkoja adrenaliinin täyteisiä hetkiä, kun tilanne saadaan vihdoin päälle.

Mikä voisi olla parempaa jahtia? Upea luonto, jännittävät hetket aamuhämäräisessä metsässä ja päivän kokemusten jakaminen illalla ruoan ja viinin kanssa.

No, olisihan se tietysti ”enemmän kuin sata jänistä”, jos vielä se karhukin saataisiin. Ehkäpä jo ensivuonna.

Siihen asti nähdään taas nalleunia...

Björnen sover, björnen sover i sitt lugna bo.

Han är inte farlig, bara man är varlig,

men man kan dock, men man kan dock

honom aldrig tro.

Back In Business

Liity nuotipiiriin Facebookissa, pidetään yhteyttä päivittäin! Kuva: Jussi Nikkari

Aivan aluksi haluan kiittää ;) kaikkia kannustavan palautteen lähettäjiä. Olen kiitollinen kymmenille yhteydenottajille kuluneiden viikkojen aikana saamistani kehuista ja toivomuksista blogiini liittyen. En ala tässä sen enempää selitellä hiljaiseloa. Tyydyn vain toteamaan elämän monimutkaiseksi ja arjen olevan kaukana täydellisyydestä…

Onneksi kaiken touhun keskellä on kuitenkin päästy metsälle. Vuotuinen karhureissu Raatteessa (29.8. – 4.9.) oli jälleen kerran mahtava. Vaikka nallea ei saatu nurin, niin kontaktiin päästiin useammankin kerran. Välillä passissa oli jopa hiuksia nostattava tunnelma, jonka muistan varmasti läpi elämäni. Luontoelämysten puolelta tosin ehdottomasti hienoin kokemus oli Ahmahaukku puuhun. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään komean ahman ilmielävänä vain muutaman metrin päästä. Jo pelkästään tuo kokemus oli reissuun lähtemisen arvoinen.

Näistä ja muista jutuista on tullut raportoitua Facebookin puolella päiväkohtaisesti, joten toivonkin kaikkien blogin lukijoiden ottavan myös sen kanavan käyttöön laittamalla kaveripyynnön tai klikkaamalla ”seuraa nappia”. Näin pääsemme vaihtamaan ajatuksia elämästä puolin ja toisin ihan online.

Huomenna lähden hirvijahtiin Halsualle ja ensiviikolla starttaa peurajahti toden teolla liikkeelle. Hyvää ruokaa tehdään taatusti jatkossakin ja monia uusia härpäkkeitä on tullut hankittua (ehkä jonkun kilpailunkin voisi värkätä), joten jutunaiheita varmasti riittää, kunhan kynä vain pysyisi terävänä ;)

Hyvää alkanutta jahtisyksyä kaikille, pysytään kuulolla!

Loppukevennykseksi hauska vanha pätkä, jossa Gordon Ramsay käy Suomessa ”metsällä” ja kypsentää aivan liian pitkään fileitä… etten sanoisi pilalle, mutta mikäs minä olen mestaria neuvomaan, briteillä nyt vain on hieman erilainen ruokakulttuuri :P

Karhujahti Suomussalmella 28.8. – 4.9.

Taas vierähti viikko (ja hieman yli tuhat mailia) karhujahdissa Raatteentien tutuissa maisemissa. Pelipaikat alkavat nyt olla selvillä ja jo ensimmäisinä päivinä löysimme paljon jälkiä ja jätöksiä. Muutaman kerran saimme karhukoiran tuoreille jäljille ja ensimmäisen koiran väsyttyä vielä seuraavakin sai nalleen vauhtia. Kainuun selkoset ovat kuitenkin laajat, hirvet häiritseät helpompina kohteina koiria ja täytyy antaa karhuillekin tunnustusta hyvistä harhautuksista.

Niinpä jäivät tälläkin kertaa joulupöydän karhupaisti ja takanedustalja saamatta. Kaiken lisäksi melkein puolella porukasta oli nuhakuumetta reissun aikana. Karhupassissa aamuyön hämärissä voi kuitenkin ladata tehokkaasti omia akkujaan. Elämyksiä ja laatuaikaa hyvässä seurassa – sitähän karhunmetsältä helpoiten saa saaliiksi :)

Hyvät koirat ovat karhujahdin tärkein edellytys.

Valiokoiristakaan ei ole paljoa apua jos jälkiä ei löydetä tuoreeltaan. Siispä metsäteiden lanaus ja jälkien tähystyspatikointi ovat oleellinen osa karhujahtia.

Välillä oltiin hyvin lähellä Venäjän rajaa.

Hyvä että valvonta toimii :)

Hirviä näkyy jatkuvasti, paitsi jos on hirvimetsällä :/

Päivisin tankattiin makkaralla.

Illalla sitten hieman paremmat eväät. Tässä alkupaloina kämpällä paistettua leipää, sekä yrttivoissa gratinoituja etanoita.

Pääruoaksi paellaa, oliivileipäsiä ja salaattia.

Metsäkanalintuja näkyi reissun aikana todella vähän :(

Karhun jälkiä löytyi sen sijaan metsästä kohtuullisen paljon. Tässä nallen päivämakuupaikka.

Koirien lepäillessä...

...oli miehillä mahdollisuus harjoitteluun. Tässä testivuorossa Jussin 416 Rigby.

Näillä vaikka norsujahtiin :D

TV-Shop tekee tulojaan jo eräkämpillekin!

Kuvaajakin pääsi kuvaan!

Raatteen tien maisemissa on vielä paljon muistoja sodasta.