sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Peurakausi avattu


Olin jo tovin istunut suolla puussa, kun havahduin apaattisen meditaation lomassa iloiseen yllätykseen. Suopursun tuoksuisen kyttäilyn syvempi merkitys avautui salakavalasti, mutta intensiivisesti. Ylivuotinen pukki lähestyi ruokintaa erittäin varovasti tuulen alapuolelta.



Rauhallisesti askeltaen ja välillä pysähdellen pikkupukki alkoi kiertää kaura-automaattia muutaman metrin säteellä. Odottelin ja katselin peuraa sydän pamppailen. Nyt oli vasta kauden kolmas istunto. Viimevuonna tämä maaginen hetki koitti 17. kyttäyskerralla, olin siis lievästi sanottuna innostunut. Kaiken lisäksi tuollainen ylivuotinen on ehkäpä parasta materiaalia ruoanlaittoon. Fileet ja paistit selvästi isommat kuin vasoilla, jotka tänä vuonna näyttävätkin poikkeuksellisen pieniltä.

Niinpä seurasin peuran epäröivää kulkua ruokinnan ympärillä vesikielellä ja grillausraidat mielessä. Ruokinta-automaatin katto oli tänään aamupäivällä uusittu ja ilmeisemmin tuoreen kyllästysaineen haju sai asiakkaan arastelemaan. Pukin tullessa kolmannelle kierrokselle sopivasti kyljittäin, petti pokkani ja terveiset lähtivät klo 19:18.

Pieni pomppu ja pakolaukka suoraan eteenpäin. Lyhyen rytinän jälkeen kuulin myös mahalaskun. JESSSS!!!! Sikari palamaan, kausi on nyt siis avattu jo ensimetreillä. Tovin tilanteesta nautittuani laitoin kaverille viestiä, kiitin ja kapusin kohti ruokintaa.

Paikalla oli selvät verijäljet, mutta hairahduin hakemaan lisää väärää peurapolkua seuraten. Pari uutta yritystä ja huomasin peuran loikanneen lähes välittömästi ojan yli toisille urille. Nyt verta näkyi selvästi parin askeleen välein ja vain noin 40 metrin päässä peura makasikin ojan pohjalle sukeltaneena. Sarven tyngistä kiinni, veto kuiville ja kuvaa ottamaan.




Viimevuoden raskaista vetourakoista viisastuneina, olemme tallustaneet ja raivanneet paikalle selvästi lyhyemmän ja suoremman reitin autotien varresta. Silti noin 150 metrin punnerrus osin jyrkähköä ylämäkeä saa kahdeltakin mieheltä pulssin nousemaan reilusti kuntoharjoittelun tasolle. Niinpä nyt pienen iltapunnerruksen jälkeen voikin ottaa hyvin omintunnoin pari lasillista punaviiniä pikkupukin kunniaksi. Kippis!