sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Peuranpaisti, hunajapaahdetut juurekset ja sinappinen perunamuusi



Noin puolenkilon paisti kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön (pakkasesta otetutun paistin täytyy sulaa jääkaapissa rauhassa ainakin pari vuorokautta). Tällä kertaa paisti on valkohäntäpeuraa, mutta samoilla menetelmillä valmistuu muukin isompi riista. 

Paisti

Liha öljytään oliiviöljyllä ja pintaan hierotaan suolaa, sekä pippuria. Ruskista paisti nopeasti kauttaaltaan kuumalla pannulla, jotta lihan syyt menevät kiinni. Paista uunivuossa 160 asteessa, kunnes sisälämpötila 47, eli reilun vartin verran (tulos on joidenkin makuun liian raaka). Kääri paisti tämän jälkeen folioon ja anna levätä kääreessä toisen vartin. Huomaa, että paisti jatkaa kypsymistään folioon käärittynä ja näin saat mehukkaan sisältä punertavan tuloksen. Jos pidät kypsemmästä lihasta, niin paista uunissa sisälämpö 50–70 asteiseksi (Verinen liha “rare” 60 astetta, puolikypsä “medium” 70 astetta ja kypsä “well done” 75 astetta).

Hunajapaahdetut juurekset

Kuori ja palastele isoiksi kuutioiksi porkkanat, nauriit, lantut, palsternakat. Paahda juureksia ja kokonaisia kuorittuja salottisipuleita kevyesti pannulla oliiviöljyssä ja/tai voissa. Kaada kasvikset uunipannulle, mausta hunajalla, tuoreilla timjamin- ja persiljanoksilla, suolalla sekä pippurilla. Hauduta 150 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Sinappinen perunamuusi

Keitä kuorittuja jauhoisia perunoita (esim. Van Gogh) kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi pois, lisää nokare voita ja ainakin ruokalusikallinen Dijon-sinappia, sekä ripaus suolaa. Soseuta muusi sähkövatkaimella lisää kermaa vatkauksen aikana, kunnes sopiva paksuus on saavutettu.

Riistakastike

Kastiketta varten kaada peuran paistoliemi pannulle, lisää joukkoon reilu loraus punaviiniä. Murustele sekaan nokare sinihomejuustoa. Anna kiehua hieman kasaa. Lisää lopuksi hieman kermavaahtoa, tarkista suola ja pippuri.

Viinisuositukseni ruuanlaittoon ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987.
.

Hirvijahti Karhumaan metsästysseuran vieraana, Halsualla 15.–17.10.


























Hieno viikonloppu, josta erityiskiitos kuuluu Pasille, sekä kaikille osallisille mukavassa jahtiseurueessa.  Lauantaiaamu lähti käyntiin jahtipäällikön avajaispuheella, pienellä perinteisellä maljalla ja konjakkiuhrilla Mielikille, sekä sääntöjen tarkalla läpikäynnillä. Viikonloppuna keskittyisimme vasoihin, sekä suurempiin hirvisonneihin.

Ensimmäinen passi ja jo reilun puolentunnin odottelun jälkeen, ilmestyy selän takaa tappisarvinen ja könyää ohitseni noin kymmenen metrin päästä. Olisin toki voinut ampuakin, sillä aamukokouksessa oli hirvisonnin suuruus jätetty oman harkinnan varaan, mutta tappisarvi ei todellakaan täyttänyt ajatuksiani suuresta sonnista.

Lauantain iltapäivä kului naapuriseuran haavakon jäljittämisessä ja näin jäi päivän saalis saamatta. Siirryimme siis illanviettoon ja saunomiseen seuran pieneen viihtyisään metsästysmajaan.

Sunnuntaina päivällä kävelee parinkymmenen metsäpeuran tokka passissa ohitseni ilman pienintäkään kiirettä noin viidentoista metrin päästä. Kerron havainnostani radiossa jahtipäällikölle ja saan luvan ampua yhden vasan. Yhtäkkiä sydän alkaa pomppia omilla kierroksillaan, siirryn tarkkailijasta toimijaksi. Tämä on todella harvinaislaatuinen tilaisuus, moni ei ole peuroja ikinä edes nähnyt saati eräksi saanut.

Juuri kun alan hakeutua sopivaan ampumakulmaan, pyytää koiran ohjaaja radiossa pidättäytymään peuran ampumisesta, koska koiran haukku on vain muutaman sadan metrin päässä ja on ilmeinen riski, että peuravapaaksi koulutettu haukkuja on laukauksen kuultuaan peurakaadolla ja koko koulutus valuisi hukkaan.

Tyydyn siis vain tarkkailemaan komeaa tokkaa, jonka perässä kulkee aivan uskomattoman komeasarvinen hirvas. Hetkenpäästä tilanne haukulla hieman siirtyy ja muuttuu kaadoksi toisaalla. Viisipiikkinen sonni saadaan eräksi ja osaltaan myös ajava bokseri pääsee hirven kuljetushommiin…