Ampumaradalla ja jahdissa Saksan Bayreuthissa

Steinerin tehdaskäynnin jälkeisenä päivänä tarjoutui vielä mahdollisuus päästä testaamaan heidän tähtäin- ja katselukiikareitaan tositoimissa ampumaradalla.

Aikainen herätys, aamiaiselle ja nopea repun pakkaus.

Hotellin edessä onneksi vapaita takseja riittävästi, niinpä matkaan…

…ampumaradalle.

Paikalla oli monen moista mielenkiintoista kokeiltavaa.

Ja nähtävää. Esim. fiksu ratkaisu, radan yli kulkee palkisto parinkymmen metrin välein. Niihin on helppo ripustaa tauluja roikkumaan halutulle etäisyydelle. Mutta ennen kaikkea ne vaimentavat tehokkaasti radalta ympäristöön kantautuvaa meteliä, sekä pysäyttävät kimmokkeet.

Paikalla olleiden ruotsalaismetsästäjien kanssa ”leikkimielinen” ampumakilpailu.

Tärkeimpänä kuitenkin aseen kohdistaminen illan jahtia varten.

Jahtipapereiden tarkistus. Tältä näyttää paikallinen metsästyslupa eli jagdschein. Myös meikäläinen metsästyskortti tarvitaan (metsästysvakuutus on voimassa EU-maissa), sekä voimassa oleva ampumakoetodistus.

Bayreuthista noin 15 min ajomatkan päässä on pieni idyllinen kylä. Täällä Pleofenissa Timothy ja Julia Kolb tarjoavat maatilamatkailua ja metsästyspalveluita. Tarkemmat tiedot löytyvät: http://www.pleofen8.de

Passipaikkojen arvonta ja traktorin lavalle nouse! 

Matkalla kytiskopille näkyi toistakymmentä metsäkaurista ja jatkuvasti villisianjälkiä. Riistaa on alueella aivan tolkuttomasti Suomeen verrattuna. Ikävä kyllä kauriiden metsästysaika on jo ohi, eli luvallista riistaa ovat ainoastaan villisiat ja ketut.

Kytiskoppi oli saksalaisella huolellisuudella tehty. Hyvät ampumaluukut joka suuntaan. Lattiat ja seinät verhoiltu huopamatolla. Erittäin hiljainen ja miellyttävä lopputulos.

Ruokintapaikka on jostain syystä ihan keskellä sysisynkkää kuusikkoa. 

Ympärillä laajat peltoaukiot.

Eipä ehtinyt kauaakaan kulua, kuin ensimmäinen metsäkauris asteli ruokinnalle. Katselin kaurista kaikessa rauhassa parikymmentä minuuttia. Hieman myöhemmin alkoivat ketut pitää kiima-ääniään. Ulvahduksia, haukkumista, kiljaisuja ja välillä ihan selvää tappelun metakkaa.

Tykkään istua kytiksellä pimeässä luonnon keskellä ja eteläsaksalainen luonto tarjoaakin hieman eksoottista vaihtelua vesilahtelaiseen suopassiin verrattuna. Reilun viiden tunnin kytistelyn aikana näin vielä pari metsäkaurista, mutta luvallista riistaa ei kuitenkaan kohdalle sattunut.

Yöllä Pleofenisa järjestettiin vielä riistaparaati asiaan kuuluvin fanfaarein.

Harmi, ettei tällä kertaa jahtiin jäänyt pidempää aikaa, sillä riistaa olisi varmasti ollut saaliiksi enemmänkin. Tänne täytyy palata hieman paremmalla ajalla uudestaan.

ERÄMIEHEN PÄIVÄKIRJA

Matkalla mukana oli myös Erämiehen päiväkirja -videoblogi.

Kannattaa käydä tsekkaamassa blogin laadukasta sisältöä laajemminkin.

Kuvauskopterilla syntyy näyttävää settiä.

#teamsakonordic

Kompassi on ketun salainen ase

Jaroslav Červený havainnoi kettujen käyttäytymistä Tšekin tasavallassa tutkimusryhmänsä ja metsästäjien kanssa. Kertynyt aineisto kattaa 65 paikkakunnalla 84 luonnonvaraisen ketun 95 metsästyssarjaa ja kaikkiaan 592 saalistushyppyä. Havainnot tehtiin kahden vuoden aikana erilaisissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Yksi metsästyssarja kesti keskimäärin 19 minuuttia, sisältäen seitsemän saalistushyppyä.

Tutkimuksessa havaittiin, että jos kettu näki saaliin esteettömästi, se hyppäsi suoraan kohteeseen riippumatta ilmansuunnista. Jos saalis oli piilossa kasvillisuuden tai lumen alla, kettu hyppäsi mieluiten pohjoiskoilliseen. Jos kettu teki saalistushypyn pohjoiskoilliseen (noin 20 astetta itään magneettisesta pohjoisesta), se sai saalista 73% iskuista. Jos hyppy suuntautui vastakkaiseen suuntaan lounaaseen, niin onnistuminen jäi 60%:iin. Kaikkiin muihin suuntiin hyökkäyksistä onnistui vain 18%.

Červený totesi, että eläimet hyppäsivät samaan suuntaan riippumatta vuorokaudenajasta, vuodenajasta, pilvipeitteestä tai tuulen suunnasta. Hänen mielestään ainoa jäljellä oleva selitys on, että ketut sopeuttavat saalishyppynsä maan magneettikenttään. Jos Červený on oikeassa, niin kettu on monella tapaa ainutlaatuinen peto. Se olisi ensimmäinen tunnettu eläin, joka käyttää magneettikenttää metsästykseen.

Ketun päässä uskotaan olevan paikannusjärjestelmä, joka ottaa huomioon magneettikentän voimaviivojen taipumisen alaspäin magneettinapaa kohti. Kun kettu kuulee hiiren äänen, se seuraa sitä, kunnes tulee kohtaan, jossa äänen tulokulma on halutussa suhteessa magneettikentän voimaviivojen kulmaan. Tässä maagisessa pisteessä kettu tietää täsmälleen, missä kohdassa saalis on ja tekee tarkan iskun.

Tieto ketun erikoisesta saalistuskyvystä on kiinnostava. Olisi lisäksi mielenkiintoista tietää, ovatko metsästäjät Suomessa tehneet samanlaisia havaintoja ja voisiko tästä tiedosta olla hyötyä vaikka ketun kyttäys- tai houkuttelupyynnissä?

Lähteet:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2011/01/06/rsbl.2010.1145.full

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/magneetti_suuntaa_karjan_katseen