Pidä houkuttelu yksinkertaisena, älä laita varoiksi liikaa!

Kauriiden ja villisikojen ravintohoukuttelusta on tullut yhä suositumpaa, mutta samalla myös entistä tehokkaampaa. Kuluneen kevään aikana olen nähnyt somessa hyvin mielenkiintoisia testejä ja tuloksia varsinkin kauriiden houkutteluun kevätpukkijahtia silmällä pitäen. Alun perin villisioille valmistetut tuotteet ovat osoittautuneet täällä Pohjoismaissa toimiviksi herkuiksi kauriille ja peuroille. Nyt kun tuttavapiirissäni monen some-julkaisuissa on näkynyt erityisesti BlackFire Corn ja sen houkuttelemia kauriita, päätin itsekin tutustua asiaan hiukan tarkemmin.

Sosiaalinen media on erittäin hyvä tulosten esittelyyn, mutta se on myös rehellisen armoton: jos asiat eivät toimi mainoksissa luvatusti, se näkyy nopeasti päivityksissä ja kommenteissa. BlackFiren taustalla on pieni slovenialainen perheyritys. Näiden houkuttelutuotteiden kehittäjä ja yrityksen omistaja on Marko Gracner, aktiivinen ja innokas villisikojen metsästäjä tietysti itsekin.

Marko pyörittää yritystä vaimonsa ja poikansa kanssa. Hän on toiminut koko ikänsä metsästyksen parissa ja testannut lukuisia menetelmiä riistan ja erityisesti villisikojen houkutteluun. Kokemuksensa avulla hän uskoo kehittäneensä parhaat mahdolliset tervatuotteet ja niiden yhdistelmät villisioille.

   
BlackFire-tuotteita on testattu ammattimaisessa riistanhoidossa ja metsästyksessä ympäri Eurooppaa jo vuosia. Tuote lanseerattiin markkinoille 2018 loppuvuodesta. Viime kesästä alkaen niitä on saanut myös Suomesta www.BlackFire.fi -verkkokaupasta ja monista eräkaupoista.

Suomeen BlackFiren toi Leo Grönlund kesällä 2019, kuvassa vasemmalla. Leo on toiminut myös BlackFiren tuotetestauksessa erityisesti kauriiden ja peurojen parissa.

Käyttökokemuksissa löytyy nyt runsaasti BlackFire Corn (makea & suolainen maissisiirapin ja mineraalisuolan yhdistelmä) tuloksia. Tyypillisesti sitä käytetään sellaisenaan maassa tai esille nostettuna kannon päällä. Myös ruokinnoilla siitä on saatu houkuttelevia tuloksia suoraan kauran seassa.

Houkutteluherkun voimakkaan hajun suurin hyöty tulee uutta ruokintapaikkaa perustettaessa. Nyt on oikea hetki aloittaa ruokinnan houkuttelu pukkijahtia silmällä pitäen. Samalla kun houkuttelu herättää alueen kauriiden mielenkiinnon, niitä voidaan seurata ja valikoida riistakamerakuvilla. Mieleiset herkut myös sitovat yksilöitä ruokinnalle ja vaihtuvuus vähenee.

       
Kuvista ja videoista olen nähnyt kauriiden lähestyvän kiinnostuneina alun perin villisioille kehitettyä tervaa. Kokemuksista päätellen tervan erityisen voimakas haju ei siis häiritse kauriita tai peuroja, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Hyvin mielenkiintoinen on myös karhujen suhtautuminen BlackFire tervaan. Ne hierovat siihen itseään aivan samoin kuin villisiat.

Kuva: @rantasalmihunting

Kuva: @rantasalmihunting

Jälkimmäisessä kuvassa karhu maistelee BlackFire Cornia kannolta.

Riistakameraseuranta tuo esille houkuttelun monipuolisuutta ja sen yksinkertaisuutta. Esimerkeistä nähdään hienosti, miten monet eläimet ovat kiinnostuneita tervasta ja miten myös mm. mäyrä käy syömässä BlackFire Corn mineraalisuolaa.

Vasemmalla alareunassa mäyrä syö kiveltä Corn mineraalisuolaa.

Sain Leo Grönlundilta ohjeeksi: ”Tärkeintä houkuttelussa, pidä se yksinkertaisena! Liian monen eri hajun sekoittaminen houkuttelupaikalle tai ruokinnalle ei ole järkevää tai tarpeellista. Monesti se voi olla jopa haitallista! Älä laita varoiksi riittävästi tai liikaa! Muista, että eläimillä, varsinkin villisioilla on tuhansia kertoja parempi hajuaisti kuin ihmisellä.”

Osallistu arvontaan!

Minkälaisia kokemuksia sinulla on ravinto- ja hajuhoukuttelusta? Kerro alle kommenttikenttään sanoin ja/tai kuvin omista kokemuksistasi tai suunnitelmistasi miten aiot kokeilla houkuttimia. Kaikkien 15.5. mennessä kommentoineiden kesken arvotaan 50 € lahjakortti www.BlackFire.fi -verkkokauppaan. Onnea arvontaan!

Kaurispukkijahdissa Satakunnassa

Keväinen kaurispukkijahti on aina ollut yksi suosikkijuttujani. Aiemmin tapanani oli käydä kesän alussa Virossa yhdistetyllä kauris- ja villisikareissulla. Kesäinen jahti katkaisee mukavasti uuden jahtikauden odottelun. Mikäpä sen mukavampaa, kuin istua auringonlaskua katsellen sopivan niityn kulmalla, kuunnella kesäillan ääniä ja haistella lämpöistä tuulta. Ikävä kyllä Viron reissut ovat jääneet viimevuosina tekemättä, lähinnä sikaruton takia.

Viimeviikolla pääsin kuitenkin kaverin luokse Satakuntaan vierasjahtiin. Tällä kertaa kelit eivät olleet kuitenkaan ihan niin kesäiset kuin olisi voinut toivoa. Yöllä lämmintä oli vain muutama aste ja auringon laskettua alkoi passissa tulla jopa kylmä, mutta ”jahi on jahi”, kuten Virossa sanotaan.

Ensimmäisenä iltana pääsin istumaan koppiin pienen niityn reunalle. Alkuilta meni mustarastaita ja sepelkyyhkyjä kuunnellessa, sekä edes takaisin kirmaavaa rusakkoa seuraillessa. Odotukset olivat katossa, koska kaverilta oli tullut paljon riistakamerakuvia, joissa alueella näkyi monia pukkeja. Muutama kuva juuri tältä nimenomaiselta paikaltakin.

Laskeskelin juuri käen kukkumista, kun etuvasemmalta ruokintakatoksen takaa metsästä asteli varovaisesti paikalle kaurispukki. Matkaa ei ollut kuin parikolmekymmentä metriä. Aukealle päästyään pukki tiivisti askellustaan ja kääntyi liki suoraan kohti. Tältä kopilta ampumasektori on kohtuullisen kapea ja tajusin kauriin kulkevan vääjäämättä paikkaan, johon en enää taivu ampumaan. Nopea päätös, nyt täytyy toimia. Otin ristikon kaulan alle rintaan, uloshengitys ja hieman liian hätiköity puristus.

Terveiset lähtivät klo 22:31 ja pukki putosi niille sijoilleen. Hetken hengähdin ja annoin pulssin hieman tasaantua tavaroita kasaan keräillen. Olin jo ehtinyt poistaa patruunat aseesta, kun huomasin pukin suunnalla liikettä. PRKL!!! Sehän nousi ylös ja lähti kömpimään määrätietoisesti metsään kohti tulojälkiään.

Olin tilanteessa auttamattoman myöhässä, enkä voinut kuin katseella seurata kauriin häviämistä pusikkoon. Kiroilin lisää, vaikkei se siinä kohtaa mitään auttanut. Olin juuri tehnyt kaksi noviisille tyypillistä virhettä. Ensimmäinen oli liian itsevarma ampumispäätös nopeassa tilanteessa ja toinen kaikkien mokausten tyypillinen äiti, eli olettaminen. Koska kauris oli pudonnut suoraan jaloiltaan, oletin osuman hyväksi, enkä ladannut kivääriä uutta laukasta varten.

No nyt ei sitten ollut enää mikään kiire. Hätäilemällä tällaisessa tilanteessa vain pahentaa asiaa. Jatkoin itseruoskintaa vielä vartin verran ja lähdin katsomaan paikkaa, johon pukki oli pudonnut. Maassa oli reilusti verta ja verijälkeä oli helppo seurata eteenpäin. Ajattelin pukin löytyvän nopeasti. Niinpä lähdin seuraamaan kohtuullisen selvää jälkeä. Parinkymmenen metrin jälkeen löysin haavamakuun ja reilusti lisää verta. Olin jo melko optimistinen kauriin löytämisestä lyhyen matkan päästä, kun yhtäkkiä pukki pomppasi pusikon takana pystyyn ja lähti eteenpäin.

Siihen karisi myös luottamukseni helposta jäljityksestä. Kauriin perään oli näissä olosuhteissa täysin turhaa mennä, jopa typerää lähteä perää. Pahimmassa tapauksessa sitä olisi vain ajanut eteenpäin yhä pidemmälle. Niinpä lähdin tulosuuntaani ja soitin kaverit apuun. Kauriin menosuunnassa oli jonkin matkan päässä pieni hiekkatie, johon voisi laittaa passiketjun ja yrittää vasta sitten saada sen uudestaan ylös liikkeelle.

Apujoukkojen saavuttua paikalle, löysin kuitenkin tien ylittävän verijäljen. Koska verijälki oli koko ajan ollut niin selvä, tiesin pukin voimien ehtyvän lähihetkien aikana, mutta toisaalta en halunnut tilanteen pitkittyvän yhtään enempää. Kiersin tien jälkeen olevan metsäpalstan taakse avoimelle pellolle passiin, kun apujoukot haravoivat metsää verijälkiä seuraten.

Kesti vielä ehkä noin vartin verran, kunnes metsästä kuului helpottava huuto: ”pukki nurin”. Mieli hiukan virkistyneenä lähdin katsomaan kaadolle. Kauris oli sukeltanut viimeiset askeleensa kuusipuskan sisään. Alkuperäiseltä kytispaikalta matkaa oli vain pari/kolme sataa metriä, eli mokistani selvittiin tällä kertaa vain säikähdyksellä. Laukaus oli osunut hieman alavoittoisesti, edestäpäin lavan alle, jatkaen kyljestä ulos. Muutama sentti ylempänä olisi ollut ihan hyvä osuma.

No, virheistä täytyy ottaa opikseen. Tässä tapauksessa huolellisuus lienee se avainsana.

Pukki kuitenkin nurin ja helpottunut olo.

Sitten vaan perkaushommiin.

Ikävä kyllä, oma tohelointini katkaisi kavereiden jahti-illan hieman liian aikaisin. Heilläkin ehti jo olla kaurishavaintoja.

Kävimme vielä seuraavana päivänä kytiksellä ja alkuillasta teimme pienimuotoisen ajojahdin tuloksetta.

Illaksi pääsin hyvään paikkaan pellonlaitakytikseen pilkkijakkaralle istumaan.

Kuusikon lomassa istuessa mieli lepää. Katselin kurkia ja kuuntelin kaulushaikaran puhaltelua. Näin vielä kaurisnaaraankin, mutta tällä kertaa ei enempiä pukkeja tullut sektorille.

Muutaman päivän (nyt kylmät kelit kerrankin suosivat) riiputuksen jälkeen lihat leikattu…

…ja kallo keitetty.

Kaiken kaikkiaan oikein hieno reissu. Kiitos jahtivoudille kutsusta vierasjahtiin ja kiitos myös kavereille hyvästä seurasta.

#teamsakonordic

Tee-Se-Itse kauris- ja peurakarkit

Houkutushajusteet ja ravintohoukuttimet –blogauksen jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja asian tiimoilta. Moni on kertonut omista kokemuksistaan ja muutama kysellyt kotitekoisten karkkihoukuttimien tekemisestä.

Juuri nyt alkaa puutarhoissa olla omenia jopa liiankin kanssa. Niistä syntyy helposti kotitekoinen peurojen ja kauriiden ravintohoukutin. Omenoiden ei tarvitse olla edes täysin priimoja, kolhiintuneet ja matoisetkin toimivat aivan hyvin.

Omenat lohkotaan ja niille ripotellaan, sitruunamehua sekä suolaa ja/tai sokeria reilusti. Lohkot pussitetaan ja pakastetaan. Tämä houkutin on erittäin tehokas, mutta vasta myöhemmin syksyllä, kun puutarhojen omenat on syöty. Onneksi näin uuden kauden kynnyksellä on pakastimissa reilusti tilaa omenille ja myöhemmin syksystä ne toivottavasti vaihtuvat peuran ja kauriin lihoiksi.

Ravintohoukuttimia voi oikeistaan tehdä miltei mistä tahansa makeasta ja tuoksuvasta. Esimerkiksi siirappi tai melassi yhdistettynä suolaan on erittäin kiinnostava yhdistelmä monelle (riista)eläimelle.

YouTuben videopalvelusta löytyy kymmeniä erilaisia karkkireseptejä vaikkapa ”whitetail deer attractant baiting” –haulla.

Maapähkinävoihoukutin:

Melassihoukutin:

Mineraalihoukutin:

Houkutushajusteet ja ravintohoukuttimet valkohäntäpeuralle, hirvelle ja metsäkauriille

Valkohäntäpeuran metsästyskausi (28.9->) alkaa pitkän odotuksen jälkeen olla taas pian käsillä. Alkukaudesta kyttyyllä on mukava käydä, kun lämmintä riittää, mutta alkukauden haasteena on se, että puutarhoissa ja metsässä on vielä yltäkylläisesti syötävää. Niinpä ruokinnan alussa ja varsinkin uutta ruokintapaikkaa perustettaessa kannattaa käyttää erityisiä houkutushajusteita ja ravintohoukuttimia.

Tänä vuonna otan tarkempaan testiin joitakin hyväksi kehuttuja ”karkkihoukuttimia” valkohäntäpeuralle. Osa näistä kiinnostaa myös kauriita, hirviä ja supikoiria, sekä saattaa houkutella paikalle myös satunnaisia harhailevia villisikojakin. Uusia karkkeja on tarkoitus verrata aiemmin kokeiltuihin nameihin kuten hedelmiin, maapähkinävoihinja melassiin. Käyntikerroista ja riistan käytöksestä tehdään havaintoja kyttyyn yhteydessä sekä riistakameroin. Raportoin tuloksista myöhemmissä blogauksissa.

Buck Expert Crack

Buck Expert Crack on erittäin voimakkaasti hedelmille tuoksuva (viljauutetta, hedelmäuutetta…) mineraalijauhosekoitus. Jauhe voidaan levittää joko suoraan maahan tai tarjota ruokintakaukalosta. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert Mineral Plus

Buck Expert Mineral Plus on erittäin voimakkaasti aromaattinen (valkohäntäpeuran virtsaa, omenauutetta…) sekoitus, jonka mineraaleja on uutettu mm. merestä ja maaperästä. Mineraalisekoitus tarjotaan yhdessä suolan kanssa tai vieläkin tehokkaammin sellaisenaan. Jauhe voidaan levittää joko suoraan maahan tai tarjota esimerkiksi kannon päältä sekä ruokintakaukalosta. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert Eruption kaksikomponenttihoukutin

Ravintohoukutin koostuu kahdesta osasta: jauhemaisesta mineraalihoukuttimesta ja nestemäisestä karkkikuorrutteesta. Mineraalihoukutin sisältää monipuolisen kivennäisainekoktailin. Karkkihoukutin sisältää mm. siirappista sokeria, hedelmämehuja, dekstroosia ja sitruunauutetta. Jauhetta voidaan käyttää esimerkiksi kastellun nuolukiven tai kannon päällä. Kun jauheen päälle kaadetaan karkkinestettä, se alkaa kuohumaan ja näin muodostuu houkuttimelle makea pinnoite. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert sniff

Hitaasti palavat hajustetikut levittävät houkuttelevaa virtsanhajua jopa satojen metrien päähän. Yhdessä pakkauksessa olevien tikkujen kokonaispaloaika on 12 tuntia (yksi tikku 2 tuntia). Tikkuja on pukin ja naaraan virtsan tuoksuina. Hajustetikku toimii kaikkein tehokkaimmin käytettäessä auringon laskun aikaan. Hajusteen vaikutus kestää seuraavaan aamuun asti.

Smokey's Pre Orbital Gland Lure

Smokey's Pre Orbital Gland Lure valkohäntäpeurapukkihoukutin sisältää pukkien keskinäisessä viestinnässä otsan rauhasistaan erittämää ainetta. Parhaita houkutusaineen käyttöpaikkoja ovat peurapolut ja niiden risteykset. Jos löydät valmiin nuolu- ja hankausoksan (jonka alla on kuovittu maata), käytä houkutinta muutama tippa kerran viikossa siihen, mutta voit luoda myös omasi sopivaan paikkaan noin puolentoista metrin korkeudessa olevaan oksaan. Kaikki alueen sukukypsät pukit tulevat vuorollaan vierailemaan paikalla ja jättämään omat hajunsa.

Tämä pukki nuolee ja merkkaa hankausoksaa. Ne kuopivat maata, nuolevat oksaa ja hankaavat rauhasiaan oksaan merkatakseen sen. Jokainen pukki joka vierailee paikalla merkitsee oksan.

Kaurispukki- ja villisikajahti Jäärumetsassa Tõstamaan kunnassa Virossa 2012

"On Elvis johtotähti ja Anka ihantein, Ja rock kun soimaan lähti, se vei mun sydämein!"

Koko talven odotettu jahtikauden aloitus 3.-5.6. tutussa paikassa Etelä-Virossa on jälleen takana. Jahimajan (www.jahimaja.com) järjestelyt ja tarjouilut olivat vieraanvaraisia, kuten aina. Sää suosi ja hyttysiäkin oli vähintään tarpeeksi. Riistatilanne sen sijaan jatkaa vuosi vuodelta taantumistaan. Erityisesti kaurispukit olivat vielä muutama vuosi aiemmin metsä- ja peltoaukeilla yleinen näky, toisin kuin nyt.

Villisikakanta lienee normaalimmalla tasolla, mutta jostain syystä ne jäivät kyttyyllä vieläkin harvinaisemmaksi. Kuudesta metsästäjästämme vain yksi onnistui karjujahdissa, onneksi sitten sitäkin komeammalla saaliilla.

Snaipperi työssään

Vasta toinen päivä tuo tulosta. Pukki kyytiin alkuillasta matkalla kyttyypaikoille :)

"Tyttö Sinä olet tähti" Puoli yhden korvilla yöllä mitallikarju nurin!

Ikävä kyllä, niin Virossa kuin Suomessakin jahtikämppien varusteluissa on toistuvasti tiettyjä puutteita. Hätä kuitenkin keinot keksii ja tällä kertaa jouduimme korvaamaan samppanjamiekan vesurilla…

Paistaa se aurinko välillä risupartaankin, niinpä Terveiset lähtivät miltei kymmenen kilometrin aamukävelyn/naakimisen jälkeen 5.6. klo 8:00, hetkeä ennen kotiin lähtöä.

Jos kiinnostuit Viron jahdeista, niin katso myös kokoamani tietopaketti metsästyksestä Virossa.

.