Mihin metsälle?

Jahtikausi on hyvällä alulla, mutta mihin pääsee harrastamaan maaton metsästäjä? Tai missä voi järjestää yrityksen tai yhdistyksen tilaisuuden? Nyt saa (ja täytyy) mainostaa kaikkia mahdollisia paikkoja, joihin pääsee maksusta tai korvauksetta metsästämään. Kerro, tarjoa ja mainosta tietämiäsi metsästyspalveluita ja paikkoja.


Ensimmäiseksi mieleeni tulee Naulosuon Erä Oy (www.naulosuonera.fi), jossa itsekin olen mukana tuottamassa mm. illallisia ja kenttälounaita jahtivieraille.

Julkaissut Naulosuon Erä Oy Keskiviikkona 13. marraskuuta 2019

Toisena esimerkkinä tulee heti mieleeni Woikoski Feeling, jota mielelläni suosittelen. Kävin siellä viimekaudella All inclusive fasaanijahdissa: https://www.woikoskifeeling.fi/fi/palvelut-ja-aktiviteetit/fasaanijahti.html. Heillä maastot tarjoavat mahdollisuuden myös ammunta-aktiviteetteihin ja tapahtumiin. Haulikkokoulu & Kiväärikoulun aktiviteetit sopivat osaksi fasaanijahtia tai kokousta. https://www.woikoskifeeling.fi/fi/palvelut-ja-aktiviteetit/ammunta-aktiviteetit-ja-tapahtumat.html

Jahtikausi on alkanut! Woikoski Feeling tarjoaa aitoja elämyksiä All inclusive fasaani- ja jänisjahtien merkeissä WHD...

Julkaissut Woikoski Feeling Keskiviikkona 2. syyskuuta 2020

Laita tämän blogauksen kommentteihin sinun suosituksesi ja kokemuksesi. Nyt voi mainostaa ihan luvan kanssa :)

Pukki nurin viikonloppuna

Blaser R8 -kiväärin, Leica Magnus 2.4-16x56 sekä Nikon Prostaff 7 IL 1-4x24 -tähtäinkiikareiden testi jatkuu. Ja sainkin tästä erittäin hyvän tekosyyn pummiutua kaverini Heikin luo Hämeenlinnaan. Heikki on nimittäin vannoutunut Swarovskin käyttäjä ja nyt olisi erittäin herkullinen tilanne saada Leicasta uutta näkökulmaa toisin silmin ja verrata hämärässä näitä tähtäimiä toisiinsa.

Kuin kaksi marjaa, mutta täysin eri aseet. Testissä Blaser R8 peruskarhuleka kiinteällä makasiinilla ja säädettävällä poskipakalla. 9,3x62 sekä snaipperimalli peukaloreikätukilla, pidemmällä ja paksummalla urapiipulla, sekä irrotettavalla lippaalla. 6,5x47 Lapua.

Vakipaikallani tikastuolilla suonreunassa on hieman hankalaa käsitellä samaan aikaan useita aseita ja optiikoita, niinpä mahdollisuus isoon lämpimään ja äänieristettyyn koppiin oli aivan mainio asia. Kytistelyn lomassa pääsimme vapaasti keskustelemaan, vertaamaan ja vaihtamaan kokemuksia käsillä olevista optiikoista. Samalla halusin myös kokeilla tuntumaa hyvistä tuliasemista Blaserin R8:sta peukaloreikätukilla.

Ruokintapaikan ympäristön peitti hyvin ohut lumiharso, joka hieman vahvistui iltapäivän kuluessa. Menimme kopille hyvissä ajoin vähän neljän jälkeen. Tutkimme, vertailimme ja vaihdoimme kokemuksia seuraavat puolitoista tuntia aina auringon laskuun asti.  Ja eipä aikaakaan, kun huomasin oikealta puolen ruokinnalle pelottomasti askeltavan peuranvasan. Molempien ensikommentti oli yhtä aikaa: ”onpa pieni vasa”. Vaikutelma vain korostui, kun hetken päästä paikalle saapui hieman aremmin myös ylivuotinen emä.

Katselimme peuroja tähtäinkiikareilla ja katselukiikareilla hyvän tovin ja päätimme olla ampumatta. No nyt olikin todellinen mahdollisuus tehdä vertailua aidossa tilanteessa aitoon kohteeseen. Tosin toisaalta harmi, että olosuhteet lumen myötä olivat oikeastaan liiankin hyvät. Ne antoivat kuitenkin mahdollisuuden jäädä rauhassa odottelemaan. Näissä olosuhteissa, kun näillä huippukiikareilla näkisi ampua tällaisella paikalla läpi yön.

Yhtäkkiä vasa nostaa hännän pystyyn ja säntää tulosuuntaansa. Emä lähtee perään hieman rauhallisemmin ja jää jonkun matkan päähän katselemaan vasemmalle tien yli. Siirrymme Heikin kanssa tähystäjä/ampuja -taistelupariksi. Käytännössä hyvälläkään tähtäinkiikarilla on hankala havainnoida maastoa laajemmin, jo pelkästään kiväärin kömpelön koon takia, mutta katselukiikareilla näkee aina stereona ja selvästi laajemman kuva-alueen.

Niinpä tälläkin kertaa katselukiikarit löysivät nopeasti kaksi pukkia vasemmalla puolen metsän siimeksessä. Ja havaitsivat jälkimmäisen pukin isommaksi kropaltaan ja sarviltaan. Ensin tielle nousee pienempi pukki ja jää hetkeksi tähystämään ympäristöä, kunnes siirtyy verkkaisesti kohti omenoita. Hieman emmittyään tielle jatkaa ja pysähtyy myös jälkimmäinen pukki hyvässä kylkiasennossa. Kello 18:35 kuuluu tulikomento ja heti perään yskähtää Naturalis terveisensä.

Pukki merkkaa osuman ja kääntyy pakolaukkaan kohti tulojälkiään. Pienen maagisen hetken jälkeen jännitys purkautuu yläfemmana ja jekkusnapsina. Olemme melko varmoja, että pukki löytyisi lyhyen matkan päästä, mutta päätimme lähteä hakemaan koirat tilanteeseen harjoittelemaan.

Heikin ykköstykki jäljityshommissa on fieldspanieli Ruusa, joka tekee ammattihommia homekoirana (www.hameenhomekoirat.fi) ja vapaa-aikanaan suurriistavirka-apukoirana (SRVA). Ruusa oli kuitenkin aiemmin päivällä jo tehnyt vaativan haavakkohirven jäljityksen, joten nyt perään lähtivät labradorinnoutaja Doora ja parsonrusselinterrieri Nalli. Ensimmäisenä paikalle ehtikin varaslähdön ottanut nalli, joka säntäsi saman tien metsään, kun raotin ovea hieman huolimattomasti. Doora sitten perässä paljon järjestäytyneemmin pitkä liina perässään.

Pukki löytyi ehkä liiankin helposti noin viidenkymmenen metrin päästä. Nyt vasta näin kunnolla, että vaikka sarvet olivat pienet kasipiikkiset, niin kroppa ja niska olivat poikkeuksellisen isot näin nuorelle pukille. Sitten vaan seuraavaksi peuran perkaus ja peräkärrylle veto.

Aina oppii. Heikillä on selvästi erilainen työtapa perkaamisessa ja nylkemisessä kuin itselläni on. Niinpä tyydyin lähinnä olemaan pois tieltä ja katselemaan sivusta homman sujumista.

Aamulla pääsin Heikin vieraana seuraamaan paikallisen metsästysseuran hirvenpyyntiä miesajona.  Kiva porukka ja mukavaa hommaa, mutta sopivaa hirveä ei passilinjaan tullut. Valkohäntäpeuroja pomppi kyllä hollille, mutta hirvijahdissa keskitytään hirviin ja jätetään peurat rauhaan.

Reissun kruununa pääsin ottamaan peräkärryllisen sokerijuurikkaitta tuliaiseksi omille ruokintapaikoilleni.

Kiitos Heikki! Olipa hieno viikonloppu.

Terveiset Saarenmaalta Virosta

Itsenäisyyspäivän viikonloppu vierähti torstaista sunnuntaihin tutussa paikassa Muha-lomatalossa Saarenmaalla Riksussa.

Heti Tallinnaan päästyämme alkoi tunnelma nousta reippaan lumipyryn saattelemana. Uusi lumi helpottaisi kyttäys- ja ajojahteja.

Ajettuamme 145 km Tallinnasta lounaaseen, ei Virtsussa lumesta ollut enää mitään jäljellä. Edessä siis puolen tunnin lauttamatka Saarenmaalle pienen pettymyksen saattelemana.

Lautalla tulikin sitten jo matkan ensimmäinen huti ;)

Perille päästyä ehdimme iltakytikselle tuttuihin paikkoihin. Tuuli oli ikävä kyllä noussut melko navakaksi, eikä riistaa näkynyt.

Heti seuraavana aamuna jaoimme porukan passeihin ja hiipimään/ajamaan suon sarkoja pitkin. Naakiessa näin hirvilehmän ja vasan, mutta olin tuulen yläpuolella ja ampumatilaisuutta siitä ei syntynyt. Maastossa näkyi runsaasti saksanhirven ja villisian jälkiä. Autolle takaisinpäin tullessani kuulin laukauksen. Isäntämme Rein tammin oli tuttuun tapaansa ampunut meille malliksi hirven. Ajattelin, jotta onneksi olkoon, mutta olisihan sitä itsekin tuon mielellään hoitanut, jos olisi kohdalle osunut...

No, hirvi kämpille ja lihat kinneriin. Hyvä, että jahti saatiin tuloksellisesti käyntiin.

Iltapäivä sujui riistanhoitotöissä, hirvitorneja kunnostellessa ja ruokinnoille vehnää ja maissia vieden.

Illan kytispaikka oli hieman eksoottisemmin ison tammen oksalla istuen. Illan pimetessä alkoi tosin ikävästi vesisade, joka nopeutti hämärän saapumista entisestään. Märkänä puussa istuskelu ei ole juuri sitä, mitä eniten toivoo onnistuneelta kytisillalta, vaikka jännitystä nosti vain muutaman metrin päästä puun alta kävellyt saksanhirvi. Se ei ikävä kyllä ollut juuri tällä alueella luvallista riistaa, eikä sikojakaan sillä kertaa näkynyt, joten ei auttanut kuin lähteä kämpille varusteita kuivattamaan.

Illan saaliina oli kuitenkin nuori karju ja toisella kaverilla haavakko. Iso karju sai selvän osuman, paikalle jäi verijälkiä, luunsiruja ja rasvaa, mutta kahden tunnin etsiskelyn jälkeenkään sitä ei kuitenkaan löytynyt. Paikallinen opas haki jäljille koiransakin, mutta se oli enemmän kiinnostunut supeista kuin verijäljistä.  Tapaus jäi vaivaamaan mieltä, mutta minkäs teet. Turisteja ei yksin päästetä yöllä pimeään metsään haavoittunutta karjua etsimään.

Seuraavaksi aamuksi paikalle tuli Turusta pienkoneella ryhmä metsästäjiä. Salkoon vedettiin sikaviiri ja Rein Tammin lausui tervetuliaissanat, näin päivän ajojahti pääsi alkamaan. Edellisen illan haavakko kuitenkin laski mielessäni tunnelmaa. Nyt oli satanut jo luntakin niin reilusti, ettei iltaisia jälkiä voisi enää mitenkään löytää ja isäntämme piti jäljitystä turhana, vaikka itse olisin kyllä mieluummin käyttänyt päivän karjua hakien.

No, olimme seuruemetsästyksessä osana ja maassa maan tavalla!

Passipaikan numerokin oli enteellinen.

Lumisade jatkui yhä sankempana koko päivän, eikä riistaa monista yrityksistä huolimatta saatu passeihin ajettua.

Koko päivän ulkona olon jälkeen ei enää huvittanut lähteä kovaan tuuleen ja tihkusateeseen iltakyttyylle, joten ohjelmassa oli lihanleikkuutta ja Muha-talon uusien trofeiden ihastelua. Isäntämme oli lisännyt viimevuodesta kokoelmaansa useammalla mitallitasoisella saksanhirvellä ja kolmella sudennahkalla.

Ensimmäistä kertaa riistahommissa pääsin testaamaan Eskimon 40 litran kylmäsäilytyslaatikkoa. Olen tutustunut näihin käteviin ja järkevästi GN-mitoitettuihin laatikoihin työpaikalla ravintolakeittiössä ja –koululla. Vaikka päälisin puolin aski näyttää tavalliselta styroksikylmälaukulta, niin polyuretaanin eristyskyky on selvästi parempi.

Jaoimme saaliiksi saadun hirven lihat kahdeksaan osaan (15 kg/kpl) ja yhteen Eskimon laatikkoon mahtui kaksi osuutta. Vaikka boksi on täynnä lihaa, kestää se kuljetusta ja nostelua aivan eri tavalla kuin normaali kylmälaukku. Laatikko piti lihat hyvin kylmänä ilman kylmäakkujakin koko kotimatkan ajan. Kotiin päästyäni en enää yöllä jaksanut alkaa lihoja jatkojalostaa, vaan nostin koko boksin ulkoterassille.

Seuraavana päivänä iski useamman päivän kestänyt flunssakuume ja koko sen ajan kylmälaatikko oli ulkoterassilla. Pakkasista huolimatta lihat eivät päässeet jäätymään ja lihat olivat mureutusajastimen mukaan vasta puolessa välissä prosessia. Talvella tällaisessa kunnollisessa askissa voi siis huoletta säilyttää/riiputtaa lihaa ulkovarastossa jopa parikin viikkoa ennen lopullista pussitusta ja pakastusta.

Onko susia pakko kestää?

Olin viime viikonlopun Halsualla hirvimetsällä. Jahti sujui tällä kertaa sikäli hyvin, että saimme parin päivän uurastuksesta palkinnoksi sonnimullikan. Jahti-intoa tosin laski hiukan seuramme niukkaakin niukempi lupakiintiö. Joinakin aikaisempina vuosina on kaadettu jopa 13 hirveä ja lisäksi metsäpeura, nyt lupia on vain 1½, eikä metsäpeurojakaan enää riitä elonkorjuuksi. Edellisvuonna osallistuin Halsualla hirvijahtiin kolme kokonaista viikonloppua näkemättä hirvestä edes tuoretta jälkeä tai jätöstä.

Riistakannan romahtamiseen on varmasti moniakin syitä, mutta alueelle keskittynyt suurpetotihentymä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä. Juurikin viime viikolla Toholammilla Sykäräisten kylässä, vain parinkymmenen kilometrin päässä jahtimailtamme, taisteli eläkeläisrouva tunnin pihassaan pantasuden kanssa, vain risu ja harava aseenaan. Kaksinkamppailu eteni piirileikkinä pihakuusen ympärillä, kunnes mummo onnistui huitaisemaan sutta haravan piikkipuolella kunnolla kuonoon.

Riistakantojen vähäisyydestä ja susien röyhkeydestä kertonee jotain sekin, että susi oli tullut pihapiiriin tavoittelemaan perheen lemmikkikissaa saaliikseen. ”Peto tuli kotipihalle” -uutinen julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä 10. lokakuuta. ”Onko susia pakko kestää” – otsikon lainasin susiuutisiin ja pihasusiin tuskastuneesta mielipidekirjoituksesta Pohjalainen –lehden yleisöltä-palstalta. Kysymys on erittäin osuva juurikin Halsuan ja Perhon alueella.

Joka kerta, kun seurakaverini laskevat hirvikoiransa metsään, he joutuvat tekemään kipeän valinnan koiransa turvallisuuden ja tarkoituksen välillä. Hirvikoiralla on luonnollinen ja ikiaikainen viettinsä metsälle, samoin kuin isännälläänkin. Pitääkö tämä arvokas perinne vaarantaa vain suden takia? Miksi suden rauhoittaminen on tärkeämpää kuin vanhuksen turvallisuus? Miksei sutta selvästi harvinaisemman metsäpeuran suojelu aidosti kiinnosta RKTL:n tutkijoita?

Viime maaliskuussa Perhon rhy suoritti Perhon, Halsuan, Lestijärven, Kinnulan, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien alueilla susilaskennan. Tulokseksi saatiin yhteensä 17 yksilöä, joista 12 oli Perhossa, 3 Halsualla, 1 Kinnulassa ja 1 Karstulassa. Silti RKTL:n virallinen ”totuus” alueella esiintyvistä susista on ainoastaan kaksi. Nyt tänä syksynä alueen susikanta on kesäisten pentueiden ansiosta vielä entistäkin suurempi.

Jos kotieläimiä ja lapsia ei enää uskalla pitää pihassa, eikä koiran kanssa metsällekään voi lähteä, niin ei kannata ihmetellä, jos tilanteesta ahdistunut löytää haulikolleen ilmeistä muuta käyttöä.

Tee-Se-Itse kauris- ja peurakarkit

Houkutushajusteet ja ravintohoukuttimet –blogauksen jälkeen olen saanut useita yhteydenottoja asian tiimoilta. Moni on kertonut omista kokemuksistaan ja muutama kysellyt kotitekoisten karkkihoukuttimien tekemisestä.

Juuri nyt alkaa puutarhoissa olla omenia jopa liiankin kanssa. Niistä syntyy helposti kotitekoinen peurojen ja kauriiden ravintohoukutin. Omenoiden ei tarvitse olla edes täysin priimoja, kolhiintuneet ja matoisetkin toimivat aivan hyvin.

Omenat lohkotaan ja niille ripotellaan, sitruunamehua sekä suolaa ja/tai sokeria reilusti. Lohkot pussitetaan ja pakastetaan. Tämä houkutin on erittäin tehokas, mutta vasta myöhemmin syksyllä, kun puutarhojen omenat on syöty. Onneksi näin uuden kauden kynnyksellä on pakastimissa reilusti tilaa omenille ja myöhemmin syksystä ne toivottavasti vaihtuvat peuran ja kauriin lihoiksi.

Ravintohoukuttimia voi oikeistaan tehdä miltei mistä tahansa makeasta ja tuoksuvasta. Esimerkiksi siirappi tai melassi yhdistettynä suolaan on erittäin kiinnostava yhdistelmä monelle (riista)eläimelle.

YouTuben videopalvelusta löytyy kymmeniä erilaisia karkkireseptejä vaikkapa ”whitetail deer attractant baiting” –haulla.

Maapähkinävoihoukutin:

Melassihoukutin:

Mineraalihoukutin:

Houkutushajusteet ja ravintohoukuttimet valkohäntäpeuralle, hirvelle ja metsäkauriille

Valkohäntäpeuran metsästyskausi (28.9->) alkaa pitkän odotuksen jälkeen olla taas pian käsillä. Alkukaudesta kyttyyllä on mukava käydä, kun lämmintä riittää, mutta alkukauden haasteena on se, että puutarhoissa ja metsässä on vielä yltäkylläisesti syötävää. Niinpä ruokinnan alussa ja varsinkin uutta ruokintapaikkaa perustettaessa kannattaa käyttää erityisiä houkutushajusteita ja ravintohoukuttimia.

Tänä vuonna otan tarkempaan testiin joitakin hyväksi kehuttuja ”karkkihoukuttimia” valkohäntäpeuralle. Osa näistä kiinnostaa myös kauriita, hirviä ja supikoiria, sekä saattaa houkutella paikalle myös satunnaisia harhailevia villisikojakin. Uusia karkkeja on tarkoitus verrata aiemmin kokeiltuihin nameihin kuten hedelmiin, maapähkinävoihinja melassiin. Käyntikerroista ja riistan käytöksestä tehdään havaintoja kyttyyn yhteydessä sekä riistakameroin. Raportoin tuloksista myöhemmissä blogauksissa.

Buck Expert Crack

Buck Expert Crack on erittäin voimakkaasti hedelmille tuoksuva (viljauutetta, hedelmäuutetta…) mineraalijauhosekoitus. Jauhe voidaan levittää joko suoraan maahan tai tarjota ruokintakaukalosta. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert Mineral Plus

Buck Expert Mineral Plus on erittäin voimakkaasti aromaattinen (valkohäntäpeuran virtsaa, omenauutetta…) sekoitus, jonka mineraaleja on uutettu mm. merestä ja maaperästä. Mineraalisekoitus tarjotaan yhdessä suolan kanssa tai vieläkin tehokkaammin sellaisenaan. Jauhe voidaan levittää joko suoraan maahan tai tarjota esimerkiksi kannon päältä sekä ruokintakaukalosta. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert Eruption kaksikomponenttihoukutin

Ravintohoukutin koostuu kahdesta osasta: jauhemaisesta mineraalihoukuttimesta ja nestemäisestä karkkikuorrutteesta. Mineraalihoukutin sisältää monipuolisen kivennäisainekoktailin. Karkkihoukutin sisältää mm. siirappista sokeria, hedelmämehuja, dekstroosia ja sitruunauutetta. Jauhetta voidaan käyttää esimerkiksi kastellun nuolukiven tai kannon päällä. Kun jauheen päälle kaadetaan karkkinestettä, se alkaa kuohumaan ja näin muodostuu houkuttimelle makea pinnoite. Toimii tehokkaimmin lähellä riistan juomapaikkoja. Houkuttelee hirviä, metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja.

Buck Expert sniff

Hitaasti palavat hajustetikut levittävät houkuttelevaa virtsanhajua jopa satojen metrien päähän. Yhdessä pakkauksessa olevien tikkujen kokonaispaloaika on 12 tuntia (yksi tikku 2 tuntia). Tikkuja on pukin ja naaraan virtsan tuoksuina. Hajustetikku toimii kaikkein tehokkaimmin käytettäessä auringon laskun aikaan. Hajusteen vaikutus kestää seuraavaan aamuun asti.

Smokey's Pre Orbital Gland Lure

Smokey's Pre Orbital Gland Lure valkohäntäpeurapukkihoukutin sisältää pukkien keskinäisessä viestinnässä otsan rauhasistaan erittämää ainetta. Parhaita houkutusaineen käyttöpaikkoja ovat peurapolut ja niiden risteykset. Jos löydät valmiin nuolu- ja hankausoksan (jonka alla on kuovittu maata), käytä houkutinta muutama tippa kerran viikossa siihen, mutta voit luoda myös omasi sopivaan paikkaan noin puolentoista metrin korkeudessa olevaan oksaan. Kaikki alueen sukukypsät pukit tulevat vuorollaan vierailemaan paikalla ja jättämään omat hajunsa.

Tämä pukki nuolee ja merkkaa hankausoksaa. Ne kuopivat maata, nuolevat oksaa ja hankaavat rauhasiaan oksaan merkatakseen sen. Jokainen pukki joka vierailee paikalla merkitsee oksan.

Hirvien katutaistelu

YouTube on pullollaan hienoja luonto- ja metsästysvideoita. Tässä pari lyhyttä poimintaa hirvien katutaistelusta ja muusta näkemisenarvoisesta. Syksyä odotellessa :)


Kaksi komeaa hirvisonnia selvittää välejään katutaisteluna keskellä lähiötä.


Taistelu lähiön herruudesta jatkuu valtatienvarressa.


Hirvisonni uima-altaassa.


Eeppinen talvitaistelu.

Laadukkaita metsästysvideoita

Internetin videopalvelut ovat pullollaan metsästysvideoita maapallon joka kolkilta ja lähes kaikista metsästysmuodoista. Poimitaan nyt vapun kunniaksi esille pari laadukasta jahtikuvausta maailman isoimpien hirvien jahdeista. Tapahtumapaikkoina ovat valtavat erämaat Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Jahti ulottuu hevosilla ratsastaen syvälle erämaan vuoristoon, jossa jättiläishirvien lisäksi voi metsästää mm. karibua, harmaakarhua, vapitia, valkopyrstöriekkoa ja ohutsarvilammasta.

No, vajaan neljän kuukauden kuluttua päästään täälläkin taas tositoimiin. Ja ehkä jonain päivänä on mahdollista kokea näiden videoiden antia paikanpäälläkin. Toivotaan ja odotetaan… siihen asti katsellaan videoita! 

Hirvijahdin aloitus Halsualla Karhumaan metsästysseurassa

Viikonloppuna 12. – 14. 10. Karhumaan metsästysseuran hirvijahdin aloitus tuotti saaliiksi heti tappisarvisonnin. Tapahtumia oli muutoinkin huomattavasti enemmän kuin viimesyksynä, jolloin vierähti kolme kokonaista viikonloppua kokonaan ilman saalista.

Olipa taas mukava tavata hirvenmetsästyskavereita pitkästä aikaa. Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta.

Raitista ilmaa ja riistanhoitotyötä 25.–27.11.

Pitkästä aikaa ehdin viikonlopuksi Karhumaan metsästysseuran hirvijahtiin Pohjanmaalle. Harmi kyllä saalista ei saatu tälläkään kertaa ja itseltäni väliin jääneinäkin viikonloppuina saldoksi on tullut vasta kaksi. Hirvestys on siis syystä tai toisesta tänä vuonna muodostunut melkoiseksi haasteeksi.

Kaiken lisäksi sää oli lähes myrskyinen ja vain muutaman asteen plussalla. Lumen tulo kyllä helpottaisi jahtuuta, joskaan siitäkään paljoa apua ole, jos hirviä ei alueella ole. No, saatiin sentään tehtyä riistanhoitoa nuolukiviä vaihtamalla ja pientä puuhastelua metsästysmajalla.
.