Winchester 1300 Defender oli pitkään ja hyvin palvellut. Mutta kuten niin usein, oli tämäkin veteraani jätetty yksin hylättynä ja vailla riittävää huoltoa täysin huomiotta. Aseen perä oli rikki, syöttöhäiriöt säännöllisiä, hylsyjä jäi jumiin patruunapesään, koneisto täynnä sitkeää likaa, maalipinta kulunut ja tähtäimen jyväkin hukassa.
Winchester Model 1200/1300 Defender on ollut rauhantekijänä maailman konflikteissa vuodesta 1968 Vietnamin sodassa, Libanonin ja Darfurin konflikteista Irakin sotaan, sekä monissa pienemmissä kiistoissa. Noin kolmenkymmenen maan asevoimat ovat käyttäneet sitä palvelusaseenaan ja monella se on sitä edelleen.
Vaikka aseen kunto on huono, niin lähtökohdat ovat aivan erinomaiset. ”Call The Medic!”, eli otetaan potilas käsittelyyn. Tarkoitus on tehdä tästä erityisesti haulikon täyteisille soveltuva metsästysase lyhyen matkan kauris- ja peurapasseihin, haavakkotilanteisiin, virkistysammuntaan ja mahdollisesti SRVA-toimintaan. Toki kaikkiin muihinkin lähtöihin, mihin ei jalopuutukkista ja nätisti kaiverrettua tuplapiippuista italiatarta henno ottaa mukaan.
Nyt pääsin myös ensimmäistä kertaa laittamaan todelliseen testiin ”Anon aseöljyn”. Olen kuullut useammastakin suunnasta hyviä kommentteja tästä Pudasjärveläisen Juha Tenhusen kehittämästä kotimaisesta aseöljystä, jossa tosin itse öljyä on vain 12.2 %. Anon aseöljyssä on sen sijaan neljää erilaista haihtuvaa liotinta, koska erilaisille epäpuhtauksille on jokaiselle olemassa paras puhdistin. Tarkka resepti on luonnollisesti salaisuus, mutta useamman vuoden käytännön testien tulos. Tämä ei siis ole vanhan liiton suojaöljy, eli paksu antikorrol.
Puran ensitöikseni aseen alkutekijöihinsä. Tässäkin tapauksessa on suurin ongelma aseeseen vuosiksi jäänyt mineraaliöljypohjainen aseöljy, joka on yhdessä lian kanssa jankittunut ja osin myös hartsiintunut. Sitten kaikki metallisosat kunnon kylpyyn, eli suihkutetaan keraamista voiteluainetta reilusti, niin että lika pääsee valumaan aseöljyn mukana ulos pienemmistäkin koloista. Näin likaisessa kohteessa voisi toimenpidettä luonnehtia lähinnä liuotinpesuksi. Sitten perään mekaaninen kuivaus ja putsaus harjan, kankaan ja sillan kanssa. Lopuksi vielä uusi läträys Anon aseöljyllä ja noin vartin jälkeen pinnat alkavat kuivua. Jäljelle jää vain ohut pinnoite keraamista voiteluainetta. Vielä patruunapesän kiillotus ja kevyt voitelu. Aiemmin takellellut lataus toimii nyt täysin moitteetta, laukaisukin on keventynyt.
Seuraavaksi vuorossa on mustien osien uudelleen maalaus norjalaisella NFM EC Paint Spray -maalilla, joka on NIR-heijastusarvoiltaan luonnollinen, eli värit heijastuvat oikein ja paljastumatta, myös valonvahvistimen läpi katsottuna. Sitä ennen kuitenkin maalattavien pintojen pyyhkiminen alkoholipitoisella puhdistusaineella ja herkkien osien suojaus maalarinteipillä.
Rikkinäinen takatukki ja aikansa elänyt etutukki vaihdetaan ATI Strikeforce -sarjan hiekanvärisiin tämän aseen tyyliä ja historiaa kunnioittaviin DuPont Extreme Temperature Glass Reinforced Polymer -tukkeihin. Etutukissa on myös paikat molemmin puolin 2” Picatinny -kiinnityskiskoille. Lopuksi kaikki osat kasaan ja piipun päähän punainen kuitujyvä tarkentamaan tähtäystä täyteisillä ammuttaessa.
Mielestäni lopputulos kunnioittaa aivan erinomaisesti Winchester 1300 Defenderin olemusta ja ansaitsee ylennyksen myös näin reservissä ollessaan. Ampumaergonomia on parantunut säädettävän poskipakan ja pituudeltaan säätyvän perän ansiosta. Tukkien materiaalit antavat huomattavasti paremman otteen kuin hieman liukkaaksi kuluneet alkuperäiset. Taittuva perä mahdollistaa aseen kuljettamisen paremmin repussa.
Osaatko teroittaa puukot ja veitset oikein? Toistatko TV-kokkien virheet? Ei teroittaminen ole vaikea, täytyy vain tietää mitä on tekemässä. Kun vastaat kolmeen kysymykseen, tiedät kuinka toimia ja vältät pilaamasta teräsi.
Mitä olet teroittamassa?
Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Pienempi teräkulma on terävämpi ja viiltää paremmin, mutta tylstyy nopeammin ja murtuu helpommin. Eri veitsillä ja puukoilla on erilaisia teräkulmia materiaalista ja käyttötarkoituksesta johtuen.
Pehmeämpien eurooppalaisten keittiöveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne) 10-15 asteeseen. Puukon teroituskulma on tyypillisesti noin 20-30 astetta.
Mihin käyttöön olet teroittamassa?
Terän muoto, paksuus, joustavuus ja paino vaikuttavat sen leikkausominaisuuksiin. Ohutteräinen ja joustava fileointiveitsi on mahdollista/järkevämpää teroittaa pienemmällä kulmalla kuin jäykkä ja paksumpiteräinen perkaus- tai luunpoistoveitsi. Puun vuolemista varten puukon teräkulma on tyypillisesti 20 astetta, mutta saman puukon teräkulma katkaisu/yleistyökaluksi on sopivampi 30 astetta.
Hieman hifistelemällä korkealaatuinen veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Myös esimerkiksi nylkyveitsi kannattaa teroittaa hieman suuremmalla teroituskulmalla, sillä liian terävästä veitsestä voi olla tässäkin kohtaa haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Suurempaan kulmaan teroitettu veitsi myös säilyy pidempään terävänä.
Millä välineillä olet teroittamassa?
Aivan ensimmäiseksi tarkastetaan lähtötilanne. Jos veitsen terä on pyöristynyt täysin, on valittava eri metodit kuin pelkkään terän ylläpitoteroittamiseen. Perinteinen esivanhemmiltamme periytyvä teroitustapa menee jotakuinkin näin: keskikarkea kivi (tahko), hieno kovasin, erittäin hieno öljyhiomakivi ja nahka (sanomalehti tai huopa). Vanha metodi on tehokas ja toimiva, mutta vaatii paljon aikaa ja taitoa. Nykyään teroitus voidaan tehdä paljon nopeammin ja helpommin ilman erityistaitoja.
Teroituspuikko ei teroita
Nyt ennen kuin mennään tätä aihetta yhtään eteenpäin, täytyy tehdä yksi asia selväksi. Teroituspuikko eli stoola ei teroita veistä. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan ylläpitää/viimeistellä terää poistamalla kierrettä. Jos siis veitsi on tylsä ei sitä saa teräväksi teräspuikolla. Ja unohda se telkkarissa näkemäsi näyttävä ilmassa vispaaminen. Jos joku huippuammattilainen lihanleikkaaja tai kokki on tehnyt sitä kolmekymmentä vuotta monta kertaa päivässä, niin hänellä se varmaankin toimii.
Meillä muilla se vain pilaa terän. Jos käytät puikkoa tai puikkomallista timanttiviilaa, niin tee se rauhallisin pitkin vedoin teräkulmaa tarkasti seuraten. Parasta olisi, jos joko puikko tai veitsi olisi paikallaan alustassa, esimerkiksi leikkuulaudalla.
Itselläni käytössä olevia teroitusvälineitä
Timanttiviilat ovat ehkä eniten käyttämiäni teroitusvälineitä. Niillä pystyy teroittamaan nopeasti ja tehokkaasti kaiken kirveestä puukkoon tai vaikka metallisen paistilastan veitsenteräväksi, jos niin haluaa.
Kuvassa ylimpänä Edge Crafter timanttiteroitin, jossa kolme magneetilla kiinnittyvää pintaa: hieno, keskikarkea ja karkea. Lastamallisella teroittimella teroituskulman pitäminen on puikkomallista viilaa helpompaa ja näin myös onnistuminen varmempaa. Katso video:
Seuraavana kuvassa on Victorinox Timanttipuikko. Puikkomallista teroitinta on kätevä kuljettaa veitsisalkussa. Oikean teroituskulman löytäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen vaativat kuitenkin tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Timanttipuikko soveltuu hyvin teroittamiseen ja terävyyden ylläpitämiseen. Katso video:
Teleskooppimallinen timanttiviila on kokonsa ja muotonsa puolesta erittäin helppo kuljettaa mukana. Sillä teroittaa puukon, viehekoukun, keittiöveitsen, metsästysveitsen, sakset, puutarhatyökalut… jne. Erityisen kätevä ohut puikko on aaltoilevien ja sahateräisten veitsien teroittamiseen sekä sisäänpäin kaartuvien aukaisuterien ja nylkykoukkujen teroittamiseen.
Samassa kuvassa myös kätevän kokoinen timanttiviilan ja viimeistelykiven yhdistelmä. Se sopii erityisen hyvin eräretkille mukaan otettavaksi. Periaatteessa ja ihan käytännössäkin tällä pienellä lätkällä teroittaa oikeastaan minkä tahansa terän partaveitsen teräväksi niin halutessaan.
Slide Sharp -teroituslaite on patentoitu nerokas keksintö. Siinä yhdistyvät puikon nopea käytettävyys ja teräkulman tiukka ohjaus. Pakkauksessa mukana tulee kivituhkapuikko karkeaan teroitukseen ja viimeistelyyn posliinipuikko. Teroituskulman ohjurit löytyvät 15 ja 22 asteen kulmiin. Slide Sharp toimiikin siis teoriassa oikein mallikkaasti. Käytännössä vain kaksi teräkulmaa ja hiukan hontelo toteutus jättävät toiminnallisuuteen myös toivomisen varaa. Katso video:
Smith's Diamond Field -teroitusjärjestelmä Slide Sharpin tavoin fiksu keksintö. Siinä veitsi kiinnitetään ohjuriin, jossa valittavana 20 ja 25 asteen teroituskulmat. Paketissa on mukana hieno ja karkeampi timanttiviila sekä viimeistelykivi. Sarja toimii käytännössäkin ihan mallikkaasti, mutta järjestelmän kasaaminen ja käyttäminen vaativat hieman näpertelyä, eikä teräkulmia ole kuin kaksi. Katso video:
OBH Nordica SharpX on sähköinen veitsenteroitin. Laitteen hiontarattaan 20 keraamista hammasta hiovat automaattisesti veitsen tai puukon 20 asteen teroituskulmaan yhtä aikaa molemmin puolin terää. Käyttö on erittäin yksinkertaista.
Paina käynnistyskytkin alas vasemmalla peukalolla ja pidä veistä oikealla kädellä. Vie veitsen terä kahvasta alkaen rattaaseen kevyesti painaen ja vedä sitä hitaasti noin 3 - 4 sekunnin ajan itseesi päin. Tarkista terävyys 3 - 5 kerran jälkeen. Toista käsittely, kunnes toivottu terävyys on saavutettu.
OBH Nordicalla saa tehtyä kätevästi ja nopeasti perusteroituksen tai ylläpitoteroituksen. Täysin tylstyneeseen veitseen sitä ei kannata käyttää. Teroituskulman pitämiseen ei laitteessa ole ohjuria, joten tulos on kiinni siitä, kuinka tasaisesti pystyy veistä pitämään pystyasennossa teroitusvetojen aikana. Käytännössä hiontarattaan pyörimisliike 330 kierr./min aiheuttaa lievää vatkausliikettä, eikä 20 asteen teroituskulma toteudu helposti kuin keskimäärin. Tulos on kuitenkin varmasti aivan riittävä monelle kotikokille ja koska käytettävyys on erittäin helppoa, on siinä aineksia joka kodin peruslaitteeksi.
Laite kuitenkin vaatii sähköä toimiakseen ja teroitustuloskin on vain keskinkertainen, niinpä en suosittele hankintaa lahtivajoille tai metsästyskämpille. Arvoveitsiäkään ei kannata tällä teroittaa. Ohjurittomat veitsenteroittimet eivät pidä teroituskulmaa jatkuvasti oikeana. Tämän takia veistä pitää vähän väliä vetää teroittimesta, eikä veitsi silti tule kunnolla teräväksi. Loppujen lopuksi veitsen teräkulma saattaa kadota kokonaan ja vaatii asiantuntijan apua terän palauttamaksi entiselleen.
Parkside on sähköinen veitsenteroitin, jolla teroitat myös sakset. Veitsi teroitetaan puoli kerrallaan. Ohjurissa on n. 20 asteen teräkulma. Melko karkea timanttihiomalaikka pyörii 6700 kierr./min, joten laitteella on mahdollista myös uudelleen teroittaa täysin pyöristynyt terä. Huipputerää ei tällä saa aikaiseksi, vaan terä jää kaipaamaan vielä viimeistelyhiontaa esimerkiksi hienolla hiomakivellä. Katso video:
Hienojakoinen hieomakivi tai keraaminen puikko soveltuvat huipputerän viimeistelyyn tai ylläpitoteroitukseen.
V-Sharp Classic II on suosikkini automaattisista teroittimista. Sen säädettävät timanttiviilat voi laittaa 20, 25 ja 30 asteen teroituskulmiin. Teroittimessa on myös säädettävä teränohjain ja molemmat puolet terästä teroittuvat samanaikaisesti. Timanttiviilan kääntöpuolella on viimeistelyteräs. Tällä teroittimella saa helposti ja nopeasti todella terävän veitsen tai ylläpitää veitsen terää työn aikana. Teroitin on jousitoimisen mekaaninen eikä vaadi siis sähkövirtaa. Oikein hyvä hankinta lahtivajalle, metsästysmajalle tai keittiöön. Katso video:
Hoito ja käyttö
Kannattaa ottaa tavaksi kevyt hoitoteroitus aina ennen veitsen käyttöä. Pari vetoa puikolla tai automaattiteroittimessa pitää terän jatkuvasti hyvässä terässä. On paljon helpompi ylläpitää terää kuin teroittaa jo pyöristynyttä terää. Pese veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella, lopuksi kuivaa. Veitset säilytetään erillään toisistaan, esimerkiksi puisessa veitsitelineessä, magneettitelineessä seinällä tai puukot tupessaan. Leikkaa keittiöveitsillä mieluiten puulautaa vasten.
Pilalle menneenkin veitsen voi useimmiten pelastaa
Vahinkoja sattuu. Veitsi voi pudota esimerkiksi kivilattialle, koloontua ja katketa. Useimmiten siitä on kuitenkin vielä mahdollista uudelleen muotoilla ihan toimiva veitsi. Kotikonstein se ei välttämättä onnistu, mutta apua löytyy esimerkiksi täältä.
Markkinoilla on kohtuullinen valikoima kätevästi sähköllä lämpiäviä asuja ja asusteita. Itselläni on hyviä kokemuksia esimerkiksi akkukäyttöisestä Nevercold Alaska -lämpöliiveistä. Olen jo pari vuotta etsiskellyt ratkaisua kytiksellä pakkasessa käsien lämpimänä pitämiseen, kunnes huomasin, että asia on yksinkertainen ja lisäksi erittäin halpa tehdä itse.
Sähköllä lämpiävä muhvi on kytiksellä ja passissa nopea sekä hiljainen käyttää. Kädet pysyvät taatusti lämpiminä. Samaa ideaa voi helposti soveltaa myös esimerkiksi takin, fleecen tai liivien sähköistämiseen.
Netistä saa tilattua 5V USB -lämpöelementtejä 2 kpl alle 3€:n hintaan postikuluineen. Mittasin lämmittimen tehoksi 36-44°C.
USB-virtapankkeja (kännykän apuakkuja) saa alkaen kympillä parilla marketeista, ellei sellaista jo satu omistamaan.
Kuvan muhvin voi tilata netistä kympin parin hintaan kotiin kuljetettuna.
Sitten vaan osat yhteen…
… ja asentamaan.
Yhteen USB-virtapankkiin voi kytkeä myös useita elementtejä. Tähän 4 kpl.
Lämmönsäätimen kanssa n. 12€:n malli.
Yhdistelmä toimii mainiosti ilman sen kummempia ompeluita, mutta käytettävyyden kannalta lämpöelementit kannattaa kiinnittää paikoilleen. Niitä varten voi ommella pienet taskut, ommella suoraan elementin kangasreunasta paikalleen tai käyttää kangasliimaa.
Jos haluaa tehdä esimerkiksi lämmitettävän takin tai fleecen, joutuu siistin lopputuloksen eteen näkemään hieman enemmän vaivaa. Tässä kohtaa on viisasta kääntyä äidin, vaimon, tyttöystävän tai ompelijan puoleen, jos ei aikanaan käynyt koulun käsityötunneilla. Virtapankille löytyy yleensä hyvä paikka etutaskusta, josta johdoille läpäisy vuoren sisään. Elementtien kiinnitys sisäpuolelle selkään/rintaan/lämmittelytaskuihin ja siinä se! Akkua on kätevästi vaihdettavissa ja irrotettavissa latausta varten taskusta.
Ostaminen näistä kiinalaisista nettikaupoista on yksinkertaista. Tuotteet ostoskoriin ja visan vingautus. Halvimmalla (jopa ilmainen) kuljetuksella paketti tulee omaan postiin/postilaatikkoon muutamassa viikossa, lisärahalla alle kymmenessä päivässä. Pienet (halvat) paketit eivät juutu edes tulliin, joten tämän yksinkertaisemmaksi ei tilaaminen voi juurikaan tulla.
Miltei koko syksyn ja alkutalven testissäni on ollut mielenkiintoinen työkaluyhdistelmä, hiilikuitutukkinen Sako -kivääri ja Steinerin hämärä/all-round -kiikaritähtäin. Aivan alkuun tunnelmani olivat melko ristiriitaiset. Lyhyt ja kevyt kivääri toi mieleeni lähinnä jonkinlaisen puskapyssyn tai koiramiehen aseen. Erityisesti keveys sai ajattelemaan rekyylin mahdollista terävyyttä. Toisaalta hiilikuitu ja rosteri näyttävät todella hyvältä ja huolettomalta yhdistelmältä. Ase tuntuu mukavalta kädessä, antaen hyvässä mielessä työkalumaisen vaikutelman.
Ajatus kestävyydestä ja huolettomuudesta istuu ajatusmaailmaani paljon paremmin, kuin koristeellinen ase, jota täytyy jatkuvasti varoa, putsata ja kuivata. Merkittävä osa omista jahdeistani on säiden armoilla kytistelyä. Yöllä kylmissään ja väsyneenä kotiin palattua ei ensimmäiseksi innosta aseen huoltaminen. Ennemmin sitä vain suuntaa saunaan ja jääkaapille.
Kiikaria kiinnittäminen ja kohdistaminen ampumaradalla
Aivan ensimmäiseksi kiinnitetään kiikari aseeseen, tarkistetaan sopiva silmän etäisyys tähtäyksessä ja kiristetään ruuvit kunnolla.
Seuraavaksi irrotetaan lukko aseesta. Tuetaan ase mahdollisimman hyvin, katsotaan piipun läpi suoraa niin, että taulu näkyy mahdollisimman keskellä.
Taulua voi tarvittaessa tuoda lähemmäksikin, mutta tässä tapauksessa kohdistettiin suoraan sataan metriin.
Seuraavaksi naksautellaan kiikarin ristikko keskelle taulua asetta koko ajan vakaasti tuella pitäen.
Sitten vaan lukko kiinni, patruunaa pesää ja ampumaan.
Tarkistetaan osumat kiikarista, tehdään tarvittavat lisäsäädöt ja siinä se.
Sakon Hammerhead, Super hammerhead ja Range
Halusin samalla testata miten tässä Sako Carbonlightissa käyvät Hammerhead, Super hammerhead ja Range -patruunat. Jo kohdistuslaukauksissa yllätyin kuinka mukavasti eli pehmeästi aseen rekyyli potki. Vaikka hiilikuitutukkinen ase onkin todella kevyt, niin ampuminen oli kuitenkin varsin pehmeää, mutta jämäkkää. Ensimmäiset pisteet tästä.
Kohdistus tehtiin Hammerheadille, jolla tarkoitukseni oli pääsääntöisesti metsästää aseen testin aikana. Mielenkiintoista oli kuitenkin tarkistaa kohdistuksen ero Super hammerheadin ja Rangen kanssa. Parasta nimittäin olisi, jos näiden patruunoiden käyttöä voisi vaihdella ilman isompia säätöjä.
Sadalla metrillä kokovaippainen Range kävi noin viisi senttiä ylemmäs ja aavistuksen oikealle. Super hammerhead puolestaan samaisen viisi senttiä alemmas. Omaan käyttööni tämä oli erittäin hyvin toimiva käynti. Halutessaan nuo sentit voi helposti napsutella kiikarista patruunaa vaihtaessa. Mutta ihan käytännössä tuon pienen eron voi huomioida myös tähdätessä tai vain yksinkertaisesti jättää huomioimatta.
Oma metsästykseni on pääsääntöisesti tähän aikaan vuodesta peurojen ja pienpetojen kytistelyä. Ampumamatkojen ollessa yleensä 15-75 metriin, tyypillisesti 30-40 metriä. Näille etäisyyksille ei käyntierolla ole juurikaan merkitystä.
Hämäräkyttäystä
Tikastuolille istuessa ja ampumavalmiuteen siirtyessä huomasin yhdistelmän lyhyydestä sekä keveydestä selvän edun normaalisti käyttämääni Tikka/Zeiss -yhdistelmääni. Puussa ylhäällä on rajoitetusti tilaa ja kaikki ylimääräinen säätäminen aiheuttaa melua ympäristöön. Mitä kevyemmin ja helpommin ase on saatavissa valmiuteen, sen parempi. Vastaavasti varusteltuna oma Tikkani on 6 cm pitempi ja vajaan kilon kömpelömpi. Pimeässä ja ahtaassa tilassa tämä on merkittävä ero käsiteltävyydessä, kun samaan aikaan pitää toimia mahdollisimman äänettömästi.
Pieni mutta toimiva yksityiskohta; patruunan saa vedettyä patruunapesästä pois jahdin jälkeen, niin että aseen varmistin on koko ajan päällä. Nämä ovat niitä pieniä yksityiskohtia, jotka estävät vahingot silloin kuin tuntien kytistelyn jälkeen on fyysisesti sekä henkisesti jäässä.
Steiner Ranger 3-12x56
Yhdistelmän kiikaritähtäin Steiner Ranger 3-12x56 tuntui oikein toimivalta, jos tosin ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Pitkän testin aikana ehdin olla kytiksellä usein ja kokonaisaikaa kertyi kymmeniä tunteja. Olosuhteetkin vaihtelivat mustan maan pimeydestä lumiseen kuutamoon. Steiner Ranger 3-12x56 toimi kaikilla kerroilla kuten odottaa saattoikin.
Välillä otin mukaani verrokkipareiksi itselleni hyvin tutut Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* ja Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* -kiikaritähtäimet. Ehkä hieman yllättäenkin Steineri pärjäsi Zeisseja vastaa kohtuullisen hyvin. Pienemmän Zeissin kanssa erot olivat hyvin pieniä. Steinerin tähtäinkuva valoisempi mutta Zeississa parempi kontrasti sekä sävykkyys. Isompi Zeissi Hieman parempi kaikilla osa-aluilla, mutta erot kuitenkin yllättävän pieniä.
Kokemukseni perusteella voin suositella Steiner Ranger 3-12x56 -tähtäinkiikaria. Se on toimiva työkalu hämäräkyttäykseen kohtuullisilla matkoilla. Ei missään mielessä markkinoiden paras, mutta riittävä miltei tilanteessa kuin tilanteessa.
Testin saldoa
Testi-iltojen aikana sain eräksi kolme valkohäntäpeuraa ja yhden supikoiran.
Olin myös päivän ajojahdissa, jolloin kiikaritähtäimen all-round -ominaisuudet tulivat testattua. Eikä kiikarin hieman suurempi paino haittaa yhtään, kun hiilikuitutukkinen ase on vastaavasti kevyempi. Plussana tietysti hyvä valovoima, jos jahti alkaa tai jatkuu hämärässä.
Ase on lyhyt ja kevyt, eli nopea nostaa poskelle. Tukista saa hyvän otteen ja hiilikuitu tuntuu mukavalta paljaaseenkin käteen, vaikka pakkastakin oli välillä ihan rapsakasti. Viiden patruunan lipas mahdollistaisi myös riittävästi laukauksia tiukassa tilanteessa. Saalista en sillä kertaa saanut, mutta aseesta tai tähtäimestä se ei todellakaan jäänyt kiinni ;)
Kaiken kaikkiaan toimiva kokonaisuus, josta on vaikea löytää mitään erityistä moitittavaa. Tähtäys sekä laukaisu toimivat moitteettomasti ja käsiteltävyys oli miellyttävää. Erityisesti Sakon hiilikuitutukkinen kivääri herättää omistushaluja.
Täältä löytyy lisää tietoa Steiner -kiikareiden laadusta:
Pätkä kattohuopaa tai sokkelikaistaa pesän pituuden mukaan
Muoviputkea, limsapullon pätkä, muovia tai peltiä kiinnitystapin ympärille nosuesteeksi.
2 naulauskulmaa pesän kiinnittämistä varten
Pieniä nippusiteitä tai rautalankaa.
Ruuveja
Salko kiinnitykseen n. 3-3,5 m
Leikkaa minkkiverkosta 105 cm pätkä ja pyöräytä putkeksi siten, että kaksi ruutua tulee päällekkäin. Kiinnitä taittamalla verkon päät tai esim. c-sinkilöillä.
Kiinnitä lauta putken ulkopuolelle sinkilöillä.
Kiinnitä puutarhavarkon pää lautaan ja aseta pahnoja verkkojen väliin. Rullaa pesää siten, että pahnat jäävät tiukasti verkkojen väliin.
Aseta huopasoiro pesän yläpuolelle estämään varislintujen kaivamista. Antaahan tuo pienen sateensuojankin. Soiron voi laittaa pahnakerroksen ulko-tai sisäpuolelle. Ulkopuolella suojaa paremmin myös sateelta. Sisäpuolelle asennettuna ei näy ja on siten paremman näköinen.
Kiinnitä puutarhaverkon toinen pää verkkoon. Varmista, ettei laudan päälle jää paljoa täytteitä ne, hankaloittavat kiinnitystä, mikäli käytetään naulauskulmia.
Tunge putken alapuolelta ylipursuavat pahnat verkkojen väliin.
Leikkaa puutarhaverkosta soiroa siten, että siitä tulee ”piikkikampa”
Kiinnitä piikkikammat kumpaankin päähän yläpuolelle nippusiteillä tai rautalangalla. Myös keskelle pesää voi kiinnittää pituussuntaisen piikkikamman. Siitä voi hieman taittaa piikkejä harittamaan.
Jotkut tekevät ulkopuolen verkon 20 cm leveämmästä ja leikkaavat viimeisen pitkittäislangan pois ja kääntävät piikit ylös. Näiden piikkien tarkoituksena on hankaloittaa varislintujen ja lokkien istumista pesän päällä.
Sijoita pesä veden puolelle rannan suuntaisesti. Pesiä voi olla melko taajassakin.
Käytä kiinnityseen esim. naulakulmia ja ruuveja. Pesään voi askarrella myös useamman jalan tai esim. a-pylväät.
Estä pienpetojen kiipeäminen pesään käyttämällä kiinnitystolpassa muovia, peltiä tms.
Täytä pesä 1/3 pahnoilla tai heinillä. Heinillä on tässä sisustuksessa parempi maine. Voit muotoilla Putken keskelle valmiiksi pesän ja laittaa muutaman sorsanhöyhenen pesään.
Aloita kevät ruokinta heti sulapaikkojen auettua. Sulapaikkoihin alle 50cm syvyyteen tai jään pinnalle pesien lähelle.
Käyn lähes päivittäin metsällä ja riistanhoitotöissä. Kuljen usein ilta- tai aamuhämärissä ja liikkumiseni voi herättää uteliaisuutta muissa ihmisissä. Autoni saattaa jäädä passiin mennessä metsäautotielle niin, ettei tukkirekka mahdukaan ohi tai kyttyylle mennessä haluan sulkea ruokinnalle johtavan uran ihan tarkoituksellisesti autollani.
Näissä tapauksissa on paikallaan kertoa ihmisille, että olen rehellisellä asialla (en salametsästä) ja tarvittaessa minut tavoittaa puhelimitse. Valtion mailla puuhastellessa myös rajamiehet ja riistanvalvojat voivat näin hoitaa helpommin velvollisuuksiaan.
Näinä asemieshysterian aikoina lienee hyvä myös kertoa puuhistaan yleisemminkin, että satunnainen koiran ulkoiluttaja/marjastaja/sienestäjä/lenkkeilijä voi matkaa jatkaessaan nähdä ”asemiehen” tai kuulla aseen laukauksen, eikä ole mitään syytä soittaa hätäkeskukseen.
Mikään laki ei tähän tietenkään velvoita, ainakaan toistaiseksi, mutta ollen tulostanut tietokoneella pari A4-kokoista lappua ja laminoinut ne kestämään vettä ja tuiskuja. Laput laitan autolta lähtiessäni sekä tuulilasille että takaikkunalle näkyvään paikkaan esille.
Tänään on sateinen päivä, eikä metsällekään viitsi lähteä. Kaikkihan tietävät mitä sadepäivinä tehdään, mutta yksin kotona ollessa täytyy tyytyä käsitöihin ;) Jahtikausikaan ei ole alkanut aivan suunnitelmien mukaisesti ja seinälläkin olisi vielä tilaa uusille trofeille.
Onneksi löysin sopivan askartelusarjan jo viime viikolla juurikin tällaisia hetkiä varten. Tämän tekemiseen ei tarvitse polttaa ruutia, eikä edes haistella liimaa. Cardboard Safari –trofee on kierrätysaaltopahvinen trofee-rakennussarja (48 x 65 x 56 cm, 0,71 kg) ja valmiina varsin näyttävä sisustuselementti.
Osat on tarkasti leikattu laserilla irti pahvista, joten ne sopivat hyvin yhteen, rakentelu on helppoa ja tuloksena tukeva kokonaisuus. Aikaa kasaamiseen kului noin vartin verran. Valikoimaan kuuluu myös mm. saksanhirvi, sarvikuono ja norsu.
Hyvä lahjavinkki metsästäjälle, jolla on jo kaikkea, paitsi komea trofee ;)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)