Ytte ja Mosse keittiössä

Tökerösti vanhaa lorua mukailen: Ei juokse enään vapaana villisika vaahterikossa, vaan on siistististi puseissa pakastimessa...

Ajava boxeri

Metsälle kun lähdetään, niin pari hyvin ajavaa boxerian on aivan ehdoton juttu...

Tilit selviksi

Veisinkö vielä kotiin käsitöitä tuliaisiksi...? No, halvalla menee, mutta menköön!

Fasiliteetit Muhassa on kunnossa

Emäntä tekee erittäin maistuvaa ruokaa riistasta ja isäntä on avulias, reilu, mukava ja taitava jahtimestari...

Kaakanahanhia sanoi tsadilainen

Ajojahti

Jahdin tuloksena saatiin nejä villiskaa ja yksi saksanhirvi.

Joulukinkku luomuvillisikaa

Sika, se kuulan kalloon saa

Sika, sen setä teurastaa

Sika, ja setä verta juo

Sika, se joulumielen tuo

Sika, lalllaallaaa-aa

Sika, trallallaa-aa

Sika, trallallaa-aa

Sika, trallaallaaalla-aa

Paisto-ohjeet täältä: http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2009/12/villisian-joulukinkku.html

Havu hatussa kelpaa hymyillä

Iso karju vaihtuikin kolmivuotiaaksi emakoksi, paino noin 70 kiloa.

Kolmas kerta toden sanoo

Heti ensimmäisenä iltana pääsemme avonaiselle lavalle kytikseen, mutta kesken varusteiden valmiiksi laittamisen, ennen kuin ehdimme valmistautua tilanteeseen, kävelee aivan editsemme täydellinen metsäkauris, noin kymmenen metrin päästä. Pysähtyy ja katsoo hetken, astuu pari askelta ja katsoo uudestaan ja päättää sirosti loikkia pois paikalta.

Samana iltana katsellemme vielä muitakin kauriita, mutta sopivaa ampumatilaisuutta ei tule, tyydymme istumaan sateessa, seuraamaan kauriita ja illan hämärtymistä. Aina ei tarvitse päästä ampumaan ja silti ilta on onnistunut.

Seuraavana aamuna aikaisin ennen auringon nousua uudessa paikassa koetaan jännittävää luontonäytelmää. Lauma villisikoja sikailee kovaäänisesti metsässä, mutta eivät suostu tulemaan peltoaukean laidassa olevan kyttäyslavan ampumasektorille. Aamun ja auringon edetessä sadat hanhet kaartelevat peltoaukean päällä etsien laskeutumis- eli ruokapaikkaa. Ilmasta käsin on kuitenkin helppoa havaita avoimessa tornissa istuja, joten myös hanhipaisti jää saamatta.

Paineet saaliiseen kasaantuvat iltaa kohden, kun porukan kalastajatkaan eivät päivällä saaneet muuta kuin verkonmerkkejä ja älämölöä aikaiseksi. Isäntämme ja jahtimestarimme Rein Tammin jakaa uudet kyttäyspaikat todellisen mestarin taidoin. Menen tuulen alapuolella olevan suuren vaahteran oksalle, noin kolmen metrin korkeuteen istumaan. Mestarin kertoman mukaan paikalle tulisi ennen kello seitsemää kaksi karjua, siispä edessä on tunteja piinavan puuduttavaa täysin äänetöntä istumista oksalla.





Hämärän laskeuduttua noin viisi yli seitsemän paikalle ilmestyy kaksi villisikaa, alkaa kilpajuoksu pimeyttä vastaan. Ensin kuuluu metsänreunasta pelkkiä ääniä, mutta noin viidentoista minuutin jälkeen saan siat tähtäimeen. Nyt pitää toimia päättäväisesti, muttei tyriä tilaisuutta hätäillen.

Sydän lyö noin viittäsataa, yritän pidättää hengitystä… kerta toisensa jälkeen pakko ottaa uusi tähtäys, samalla vaahterasta tiukasti kiinni pitäen. Pimeys on ottanut otteensa, eikä hetkeen aikaan ole enää voinut paljaalla silmällä sikoja nähdä. Onneksi saksalainen on keksinyt laadukkaat katselukiikarit, joiden avulla saa vielä muutaman kriittisen lisäminuutin.

Lopulta kun päätän toimia, ei tähtäinkiikarinkaan lävitse erota enää kuin hahmon. Mutta tällä kertaa se saa riittää. Punainen piste lavan kohdalle ja puristava laukaus. Pamaus ja väläys, paikalla ei näy enää sikoja, ainoastaan rytinä kuuluu metsässä.

Täydessä pimeydessä jalat täristen laskeudun puusta ja kuulen isäntämme auton tulevan. Käymme katsomassa paikkaa, johon ammuin sikaa. Taskulamppujen valossa ei näy edes verijälkiä, alan jo epäillä ampuneeni ohi :(

Rein menee pimeään metsään haulikon kanssa edeltä, me turistit kivääri ja puolimetrinen Mag-lite aseenamme pysymme turvallisuushakuisesti taka-alalla. Isännän loistavan mäyräkoiran avulla löydämme kuitenkin kyljelleen kellahtaneen villisian nopeasti noin neljänkymmenen metrin päästä.

JESSS!!!

Jännitys vaihtuu euforiseen kaiken ylittävään onnistumisen ja helpotuksen iloon.

Muha -lomatalo, Lümanda vald, Riksu 93330

Muha Lomatalo sijaitsee Länsi-Saarenmaalla, 30km Kuresaaresta, erittäin kauniilla ja rauhallisella paikalla merenrannalla. Hiekkainen uimaranta on 250m talosta. Järvi ja joki sijaitsevat 400m päässä.

Talo on Natura 2000 alueella, jossa on paljon erilaisia kasveja ja riistaa. Arktisten lintujen muutto kulkee suoraan näiden merenrantaniittyjen kautta, joten syksyisin täältä löytää mm. tuhansia hanhia ja joutsenia.

Talon asukkaat puhuvat sujuvasti suomea, viroa, venäjää ja englantia.

http://www.muhatalu.ee/Fin_avaleht.htm

Tarkka sijainti: 59. 11'51" N 22.03'31"E

Riksu, Lümandan kunta, Saarenmaa, Viro

Villisikajahti Riksussa Lümandan kunnassa Länsi-Saarenmaalla Virossa 22.-25.10.2009