lauantai 19. tammikuuta 2019

Pitkästä aikaa peura kinnerissä



Ikävä tapaturma hiljensi tämän talven peurastukset pitkäksi aikaa parhaimpaan sesonkiin. Samasta syystä myös blogin päivittäminen on ollut tauolla. Nyt parempi fyysinen kunto ja ennen kaikkea patoutunut tarve, sekä tietoisuus kauden lopun lähestymisestä, kannusti eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kytille. Sen verran kuitenkin täytyi antaa periksi kunnolle, että puussa istuminen suolla ei tullut nyt kyseeseen.

Olin tutulla kopilla metsäautotien vieressä hieman ennen neljää. Saapuessani paikalle poistui aterioinut emä ja vasa tulostani pelästyneenä. Ruokinnalla oli tarjolla sokerijuurikasta, porkkanoita ja kauraa. Kävin lisäämässä buffettiin kassillisen omenanlohkoja ja laitoin riistakameran toimintaan.




Sitten avokoppiin istumaan. Pakollinen selfie someen, leimalla klo 16:07. Rapea pakkaskeli ja kaikki mahdolliset vaatteet päällä odottelua… mutta vain hetken. Kello 16:18 peuran vasa otattaa vuorostaan selfien riistakameraan. Sen enempiä hötkyilemättä nostan testissä olevan Leican ristikon lapojen taakse. Lapua 6,5x47 Naturalis lähettää terveiset hennon yskäisyn saattelemana, ehkäpä noin parikymmentä sekuntia myöhemmin.

Kuvassa peura on automaatin vieressä puiden takana. Kytiskoppi näkyy vasemmassa yläkulmassa. Pakkanen ei ole vielä ehtinyt jäähdyttää juuri tuotua kameraa. Oikeasti keli oli -17 °C.


Vasa merkkaa osuman selvästi ja säntää tien yli metsään. Istun hetken rauhoittumassa ja annan pulssin laskea. Joskus nämä jahtihommat sujuvat kuin supermarketissa käynnit. Mieleen tulee väistämättä ne kymmenet tai oikeammin sadat kerrat kun on istunut tuntitolkulla tyhjää katsellen. Mietin, kuinka pitkälle peura juoksi, en kuullut kaatumista ollenkaan.

No, tuumasta toimeen ja jälkiä etsimään. Onneksi verivana oli ruokinnalta alkaen selvä. Ympäristö kun on tallattu täyteen peuranjälkiä, joita risteilee monena polkuna eri suuntiin. Lähden kahlaamaan umpihankeen taimikkoon verijälkiä seuraten. Olin edennyt tuskin kymmentä metriä, kun tajusin täydellisen ylipukeutumisen, olisi täytynyt jättää repun viereen ainakin päällimmäinen asukerros. Mutta linssit huurussa, ase kädessä ja hattu märkänä jatkan talsimista. Naarasvasa löytyy paksuun hankeen sukeltaneena noin 40-50 metrin jälkivanan päästä.




Taas hetken huilausta ja peuraa liinan päässä vetäen takaisin tieuralle. Kerros ylimääräisiä vaatteita pois ja peuran perkaus. Mutta hei, on tämä hienoa hommaa ja taas tuli pakastimeen parasta mahdollista lihaa.


Tältä se tuntuu, kun pitkä kines on selätetty onnistuneesti.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Koeajossa MAN TGE 3.180 2.0 TDI 4x4 "Jaeger Van"



MAN Center Espoon myyntipäällikkö Janne Laaksonen otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko ottaa testiin eli koeajaa MAN TGE 4x4 "Jaeger Van". Hetken löi ajatuksissa sutia, en oikein osannut yhdistää kuulemaani mihinkään aiemmin näkemääni. Toisaalta vastaus oli itsestään selvä, kun tajusin sen olevan saksalaisen hyötyajoneuvovalmistajan näkemys metsästäjän autosta kaikilla herkuilla.




Ensihämmennyksen jälkeen alkoi kuva kirkastua. Käytännössä MAN TGE perustuu pitkälti Volkswagen Crafteriin. Tämä ei tietenkään ole huono asia, päinvastoin. Silmämääräisesti isoimmat erot volkkariin ovat keulamaskin uudelleen muotoilu ja sisustuksen yksityiskohdat. Mutta "Jaeger Van" -erikoismallin mielenkiintoisimmat yksityiskohdat liittyvät sen erikoisvarustukseen metsästystä ja muuta eräilyä silmällä pitäen. Siinä on: Seikel-alustankorotussarja, isot all terrain -renkaat, tasauspyörästönlukko, vahvistettu etuakselisto, koirahäkit, muunneltavat Modul System -laatikostot lukittavalla asekaapilla… jne.



MAN TGE 3.180 2.0 TDI 4x4 koeajossa


Hämmästely jatkui ensimmäisellä koeajolla. Ensinnäkin autoon oikeasti noustaan ja siellä istutaan selvästi muuta liikennettä ylempänä. Korkealta ohjaamosta näkee jopa edessä olevien maastureiden ja tavallisten pakujen yli helposti. Tämä luo turvallisuudentunnetta ja muutenkin ihan omanlaisensa fiiliksen ajamiseen. Isoista rekoista ja työkoneista tuttu ”pomppujousitettu” kuljettajanistuin on todella mukava, ellei peräti ylellinen. Penkki sisältää mm. sähköisesti säädettävän nelisuuntaisen ristiseläntuen ja käsinojat molemmilla puolilla. Niin ja mainitsinko jo, että penkki on varustettu myös hierontatoiminnolla… Tämän istuimen ominaisuudet tulevat parhaiten esille pitkillä matkoilla ja kuoppaisilla teillä. Säätövaroja riittää myös pidemmällekin kuskille. Olo on kuin istuisi kotona TV-tuolissa.




Vieressä on vielä asialliset tilat kahdelle repsikalle. Eli kolme aikuista matkustaa oikein mukavasti pidempiäkin matkoja.




Toki auton isot mitat joka suuntaan (pituus 6 m, leveys 2 m ja korkeus 2,6 m) aiheuttivat aluksi lievää hermostuneisuutta ajamiseen, mutta melko nopeasti tunne rauhoittui. Nämä nykyaikaiset pakut ovat melkein mukavampia ajaa kuin henkilöautot. Jopa ahtaissa tiloissa parkkipaikoilla on tällaisen kaapin pyörittäminen täsmällisempää kuin henkilöauton. Isoista peileistä näkee hyvin sekä sivuille että alas, ja taaksepäin on erittäin laajakuvainen peruutuskamera. Näin ison mutta kulmikkaan korin hahmottaminen on pienen totuttelun jälkeen erittäin helppoa. Esimerkiksi parkkiruutuun voi peruuttaa kamerasta katsoen sentin parin tarkkuudella ja näkee heti, jos tielle ilmaantuu mitä tahansa varottavaa.




Alkuihmettelyyn liittyi myös moottorin ja voimansiirron mutkaton yhteispeli. Rivakka 177-hevosvoimainen turbodiesel yhdessä 8-vaihteisen automaattivaihteiston kanssa antoi kulkemiseen tekemisen meininkiä. Tavallisen jahtireissun kuormauksella Jaeger Van liikkui henkilöautomaisen rivakasti ja jatkuvavälitteisen nelivedon ansiosta selvästi jämäkämmin. Volkswagenista tuttu 4MOTION -nelivetojärjestelmä on varustettu taka-akselin yhteyteen viedyllä Haldex-kytkimellä, joka jakaa voiman etu- ja taka-akseleiden välillä. Erikseen kytkettävissä on taka-akselille lukko.

Tientukkeeksi tällä ei siis tarvitse jäädä, ja ohituksetkin hoituvat sutjakkaasti. Automaatti vaihtaa nopeasti mutta eleettömästi ylös- ja alaspäin. Alusta on asiallisen tuntuinen, joskin korkea koppa hieman kallistelee kurveissa siihen malliin, että lujaa pääsee, mutta urheilupirssi tämä ei ole. Toki auton pituus tekee myös kaupunkikieputtamisen hieman kankeaksi.



Asiallinen varustus


Tienpäällä huomaa heti myös lisää asiallisia ominaisuuksia.  Ohjaamo on täynnä pieniä ja suuria hyvin suunniteltuja säilytyspaikkoja asioille. Koko tuulilasin pituudelta kojelaudassa on syvä lokerikko sähköliitäntöineen. Lisää säilytystiloja ja USB/12 V pistorasioita löytyy sivuilta, hansikaslokeron päältä, katonrajasta ja ovista. Keskimmäinen istuin taittuu tarvittaessa työpöydäksi, jossa on paikka tabletille, mukiteline ja säilytyslokero. Lisäksi säilytystilaa on piilossa matkustajan penkin alla. Lisävarusteena saa myös 230 V pistorasian. Näitä kaikkia oppii arvostamaan, kun samaan aikaan käsillä ja latauksessa on oltava kännykkä, VHF-puhelin, tablettitietokone, koirapantoja, virtapankki, otsalamppu, jne. Nyt kaikille tarvikkeille on omat paikkansa, eikä tavaraa loju latausjohtojen päässä penkillä/penkinvälissä/lattialla ja keskikonsolissa.






Ohjaamo on muutoinkin varsin hyvin varusteltu. Infotainment -järjestelmä sisältää värillisen 21 cm TFT-kosketusnäytön, jossa on läheisyysanturi (tämä siis todellakin osaa ennakoida kosketusta ja muuttaa näyttöä tarvittaessa sen mukaan). Paketti sisältää mm. radion kaksoisvirittimellä, navigointitoiminnon, peruutuskameran, neljä 20 watin kaiutinta, ja kaikki perustoiminnat kännykän liittämiseen, kuten bluetooth jne.






Automaatti-ilmastointi kahdella vyöhykkeellä ja ajastettavalla/kauko-ohjattavalla polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä on puhdasta käytännöllisyyttä, kun ohjaamo pysyy moottori sammutettunakin miellyttävän lämpöisenä ja kuivana. Auton voi myös klikata lämpenemään jo matkojen päästä sitä lähestyttäessä. Kätevää talvisessa maastossa.








Pimeällä ajettaessa LED-ajovalot näyttivät oikein mallikkaasti pitkälle eteenpäin ja penkkojen reunoille. Myös mukautuva vakionopeudensäädin luo mukavuutta ja turvallisuutta. Yhdessä automaattivaihteiston ja hätäjarrutusavustimen kanssa järjestelmä jarruttaa ajoneuvon tarvittaessa täyteen pysähdykseen asti. Varusteita ja lisävarusteita valittavana on oikeasti hengästyttävän pitkä lista: pysäköintiavustin, poistumisavustin, aktiivinen kaistavalvonta ja kaistanvaihtoavustin, perävaunun peruutusavustin, sivutuuliavustin, väsymyksen tunnistin, kaukovaloassistentti, valo/sadetunnistin, mäkilähtöavustin…











Kokemuksia ja havaintoja


Muutaman viikon koeajon aikana kokeilin Jaeger Vania normaalissa arkiajossa kuten kauppareissuilla, riistanruokintareissuilla, jahtihommissa sekä parilla hieman pidemmällä reissulla.  Auton kanssa tuli nopeasti sinuiksi, enkä törmännyt varsinaisesti mihinkään ongelmiin. Tiettyjä ominaisuuksia kuitenkin iso auto tuo väistämättä tullessaan. Esimerkiksi auton korkeus. Tavaratilassa on täysi seisomakorkeus, mikä on mukava asia, mutta yhdessä korkean maavaran kanssa se tarkoittaa yli 2,6 metrin korkeutta koko autolle. Tästä taas aiheutuu, ettei auto mahdu tavalliseen autotalliin.




Hetken metsäteitä ajeltuani ajattelin pestä auton kuvien ottamista varten. Olisin pessyt sen pihassa painepesurilla, mutta pakkasta oli jo sen verran, etten halunnut glaseerata autoa ja pihakiveystä paksuun jäähän. Niinpä ajattelin käydä pesettämässä sen pesukadulla Ideaparkissa. Ajoin paikalle vain tajutakseni, jottei tämä tietenkään mahdu ovista sisään. Nopealla googlauksella en löytänyt lähialueelta yhtään paikkaa missä tämän voisi pesettää. Toki niitä varmasti jossain olisi tarjolla, mutta nyt mentiin näin. Niinpä kaikki kuvat ovat kuraisesta autosta.


Ison koon hahmottaa helposti cittarin vieressä. Suzuki Vitara 1.6 GL kokemukset, voit lukea: http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/10/Suzuki-Vitara-1.6-GL-vuosimalli-2017-maastoauto-testi.html


Iso koko näkyy luonnollisesti myös kulutuksessa. Valmistaja ilmoittaa määrät maantieajossa 5,5, kaupungissa 9,6 ja yhdistetty 8,9 l/100 km (CO2 päästöt 234 g/km). Käytännössä omissa ajoissani tuntuu olevan mahdotonta päästä alle kympin kulutuslukemiin. Määräaikaishuollot tulevat vastaan 50 000 km välein ja hammashihnan vaihto ensimmäisen kerran 250 000 km kohdalla.



Eteneminen metsäuralla


Isosta koosta on tosiaan hyötynsä ja haittansa. Eteneminen metsäteillä/urilla sujui oikein mallikkaasti kaikkialla, missä uskalsin autoa kokeilla. Uskallusta hieman hillitsi se tosiasia, että kun ajat tämän kokoisen järkäleen kiinni sopivasti pahaan paikkaan, niin apuun on ihan turha soittaa hondamiestä, silloin tarvitaan traktoria. Usein kapeiden metsäautoteiden yli (varsinkin talvella) kaartuu puita, joka tarkoittaa helposti jatkuvaa oksien raapimista katolla. Siksakkauskääntymiset keskellä metsätietä voi myös suosiolla unohtaa. Onneksi tosin urien päissä on lähes aina kääntöpaikkalenkit, koska pääseväthän siellä kulkemaan tukkirekatkin. Mutta kaikkineen Jaeger Van etenee täysin varmasti paremmin ja pidemmälle huonoilla urilla, kuin henkilöautot, peruspakut tai cittarit. Se ei siis ole huono valinta maasto-ominaisuuksienkaan puolesta.





Alustaa ei ole varsinaisesti panssaroitu, vaan suojattu kevyemmin muovilla ja pellillä. Seikelin valikoimasta löytyy kuitenkin lisävarusteina laaja valikoima erilaisia panssarisuojia pohjakosketuksia vastaan. https://www.seikel.de/produkt-kategorie/man-tge-eh/?lang=eh



Rengastus 225/75 R16



Tavaratila


Mennäkseni kuitenkin asian ytimeen, eli mikä tekee MAN TGE 3.180 2.0 TDI 4x4 -pakusta "Jaeger Vanin". Se kaikki löytyy tavaratilasta sekä alustasta. Isot liukuovet aukeavat molemmin puolin rahtitilaa ja perässä on normaalit pariovet. Takatila on siis iso ja valoisa, sinne on helppo nousta, sisällä on seisomakorkeus, tavaraa on helppo lastata niille suunniteltuihin paikkoihin ja avotilaan.




Repsikan puoleisen liukuoven takaa löytyy (tarvittaessa irrotettavat) koirahäkit kahdelle isolle koiralle. Häkkien päälle on mahdollista asentaa kaukalo esimerkiksi koirien tarvikkeita varten. Itselläni ei ole metsästyskoiraa, mutta huomasin näiden häkkien toimivan erittäin hyvin myös laukkujen, reppujen, saappaiden ja muiden tarvikkeiden kuljettamiseen, niin etteivät ne pääse sellumaan pitkin tavaratilaa. Yhteen häkkiin mahtuu kamaa helposti saman verran kuin koko henkilöauton tavaratilaan. Kuljetin häkeissä myös mm. juurikkaita peuranruokintapaikalle.




Kuljettajan puoleisen liukuoven takaa pääsee käsiksi autoon integroituun vesipisteeseen, joka on erittäin käytännöllinen koirien huoltoa varten. Täältä käsin aukeaa myös lukittava Modul System -asekaappi. Kaapissa on tilaa kahdelle pitkälle aseelle. Käytännössä näihin laatikoihin kannattaa leikata aseen muotoinen vaahtomuovi suojaamaan iskuilta, sekä lippaan ja lukon erillistä säilyttämistä varten.










Takaovien kautta aukeaa suora väylä Modul System -laatikostoon, joka on räätälöitävissä täysin omien mieltymysten ja tarpeiden mukaisesti. Sisävalaistus on toteutettu led-valoilla. Tavaratilan lattia on verhoiltu alumiinikennolevyllä ja seinät vanerilla. Lattia- ja seinäkiskot mahdollistavat kuormansidontapisteiden ja kalusteiden siirtämisen ja poistamisen. Näin tila voidaan nopeasti vapauttaa rahti- tai muuhun työkäyttöön.




Laatikostossa ledivalaistus. Alimpaan lokeroon saa kätevästi asepussit.




Testaamani Jaeger Van on vielä kehitysvaiheessa. Seuraavaksi on suunnitteilla lisävarusteiksi mm.

  • työvalot taakse / sivuille pimeässä operointia varten
  • led Bar katolle
  • tehokkaampi invertteri
  • kalastajalle vapaputket sisäkattoon
  • ilmalämmitin
  • vinssi, jolla voidaan tarvittaessa vetää riistapulkka sisälle tavaratilaan asti
  • ja mitä ikinä asiakkaat keksivät muutostöitä autoihinsa pyytää



Loppuyhteenveto


Mitäkö ajattelen tästä kaikesta ja kenelle MAN TGE 3.180 2.0 TDI 4x4 Jaeger Vania voi suositella. No, tämä on epäilemättä paras ja tarkoituksenmukaisin jahtipirssi, jota olen päässyt koskaan kokeilemaan. Siinä on paljon erinomaisen hyviä puolia, joitakin haasteita, mutta yksi iso ongelma. Se on nimenomaan se hinta, eli köyhälle kaikki on kallista… 

Koeajoauton verollinen ohjehinta on 80.447,67 €

Hinnasta Seikel-varustuksen osuus on 4.000 € ja Modul System-päällirakenne 5.790 €. Hintaan voi siis merkittävällä tavalla vaikuttaa ylös- tai alaspäin valitsemalla tai jättämällä valitsematta erilaisia lisävarustuksia. Myös TGE-mallistossa on useita erihintaisia autovaihtoehtoja.

Joka tapauksessa, valitsi tästä sitten karvahatumman tai vauraamman version, niin hinta lienee pitkä todella monelle yksityishenkilölle. Mutta tilanne onkin jo tyystin toinen, jos olet yrittäjä, joka tarvitsee tällaista pakua arkiseen puurtamiseen jakelu- tai asennusautona. Autosta saa halutessaan myös kuorma-autoversion. Firman kirjanpidon ja verovähennysten kautta asiaa ajateltuna tässä kaikessa alkaa olla jo ideaa ;-)


That's no Van. That's a MAN.



MAN TGE sivusto, josta ladattavissa mm. hinnastot.
https://www.van.man/fi/fi/kevyt-hyotyajoneuvo.html

Seikelin sivusto, jossa on tietoa TGE:hen tarjolla olevista varustelumahdollisuuksista.
https://www.seikel.de/produkt-kategorie/man-tge-eh/?lang=eh

Modul systemin sivusto:
https://www.modul-system.fi/fi/catalog/node/man-tge-17-l3h3-3640-mm-99-m3

MAN TGE -esite PDF
https://www.van.man/van/media/contentmedia/doc/business_website_finland/MAN_TGE_Catalogue_Finland.pdf





maanantai 3. joulukuuta 2018

Peurajahdissa Nokian Sarkolassa



Suoniemen Metsästysseuran vuotuinen vierasjahti on ainutlaatuinen tapahtuma oikeastaan millä mittarilla tahansa. Vaikka osanottajien määrää oli viimevuoden 120 metsästäjästä pudotettu puoleen, hakee 18 mäyräkoiran ja 25 valkohäntäpeurakaadon jahti vertaistaan Suomessa. Tai no, veikkaan ettei vastaavaa ole juuri muuallakaan maailmassa.

Aivan ensimmäiseksi onkin paikallaan kiittää isäntiä jälleen kerran loistavasti järjestetystä jahdista. Kaikki sujui isosta osallistujamäärästä huolimatta hienosti rutiinilla, kuin tavallinen lauantaijahti kavereiden kanssa. Erityiskiitos myös Pasille kutsusta tänäkin vuonna.


Käskynjaolla aamuhämärissä.


Tässä jahdissa on ihan oma taikansa. Se on ainakin itselläni ehdottomasti syksyn odotetuin peurajahti. Oli taas kerran mukava nähdä uusia ja vanhoja kavereita. Hienoa on myös jousimetsästäjien mukana olo jahdissa. Ei voi kuin nostaa hattua heille. Jo kytisjahti on haastavaa hommaa jouselle, mutta ajometsästyksen nopeus vaatii todellista taitoa ja omistautumista asialle.


Testissä Blaser R8, Nikon Prostaff 7 IL 1-4x24 ja Fjällraven Stubben.


Lounaaksi herkullista peurakeittoa.


Mukavia hetkiä kavereiden kanssa :)


Itselleni ei tällä kertaa tullut henkilökohtaisia kaatoja, mutta jahti tuotti neljä kokonaan ensikertalaista peurankaatajaa. Isot onnittelut heille. Mäyräkoirajahdissa on taianomainen tunnelma. Ajot ovat yleensä lyhyitä ja kaikki tapahtuu pienellä alueella, joten koiran haukuntaa kuulee paljon. Näin peurarikkaalla alueella myös riistaa näkee usein. Valkohäntäpeura ei kuitenkaan ole mitenkään helppo saalis. Varsinkin isommat pukit osaavat kiertää passilinjat ja toisaalta välillä myös vauhti on todella kovaa. Itsekin jätin muutaman tilanteen suosiolla ampumatta.




Käskynjaossa oli ohjeistettu välttämään nuorien kehittyvien pukkien ampumista. Tämä 7-piikkinen on jo selvästi aikuinen pukki ja sopi hyvin poistettavien joukkoon. Tällä kertaa ei yhtään todellista mahtipukkia tullut saaliiksi, mutta hieno kokonaissaalis kuitenkin.






Saalista kuitenkin saatiin runsaasti, keli oli upea, tarjoilut hyviä ja seura erinomaista. Mitäpä muuta sitä onnistuneelta jahtipäivältä toivoisikaan :)







keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Onko salarakastelu rikos?



Salametsästystermin käyttö ei ole hyväksyttävää, se on vanhentunut, värittynyt ja virheellinen. Se levittää vääränlaista mielikuvaa siitä, että metsästys liittyisi jollain tavoin rikollisuuteen. Metsästys on lakiin perustuvaa eettistä toimintaa ja osa ikiaikaista arvokasta suomalaista kulttuuria. Siinä itsessään ei ole mitään salaista, likaista, moraalitonta, rikollista tai tuomittavaa. Tunnettu tosiasia on, että metsästäjät ovat selvästi lainkuuliaisempia kansalaisia kuin suomalaiset keskimäärin.

On siis täysin perustelematonta ja loukkaavaa yhdistää rikolliseen toimintaan sana metsästys. Oikeita ja korrekteja ilmaisuja tälle rikolliselle toiminnalle ovat riistavarkaus, laiton tappaminen, luontorikos tai ympäristörikos. Salametsästys on vanhentunut ja loukkaava termi, jonka käytöstä tulee luopua heti.



Se on loukkaus, jos se loukkaa minua


Et voi itse valita, loukkaako tämä termi minua. Jos käytät sitä tämän luettuasi, teet sen tahallisesti loukkaamismielessä. Enemmistö ei voi päättää vähemmistön puolesta, mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Sen jälkeen, kun asiasta on huomautettu, ainoa syy jatkaa salametsästystermin käyttöä on ylemmyydentunto sitä ihmisryhmää kohtaan, jonka yleinen toivomus on olla tulematta sotketuksi rikolliseen toimintaan.

Et voi perustella salametsästys-sanan käyttöä sillä, että jotkut metsästäjät voivat olla siitä loukkaantumatta tai jopa itse käyttävät sitä termiä. Sillä on väliä, kuka leimaavan sanan sanoo. Monet marginaaliryhmät käyttävät keskenään sanoja, jotka muiden suussa ovat loukkaavia. Esimerkiksi afroamerikkalaisessa nuorison alakulttuurissa voivat mustat miehet käyttää neekeri-sanaa ylpeästi toisistaan, muta se ei anna kenelle tahansa lupaa tulla huutelemaan mitä tahansa tummaihoisista ihmisistä. Ei, vaikka loukkaavaa sanaa olisi käytetty vielä 1970-luvulla aapisissa ja 2000-luvulle saakka joidenkin makeisten nimissä.

Sanojen merkitys ei asu sanakirjassa. Se syntyy kommunikaatiotilanteessa. Puhuja tarkoittaa ja kuulija tulkitsee. Kun kuulijana on altavastaaja, ei riitä, että tietoinen tarkoitus ei ole loukata. Hinttari, hintti, lepakko tai transu ovat loukkaavia ilmaisuja toisesta ihmisestä, vaikka itse et tarkoittaisi niillä loukata. Ne ovat loukkaavia termejä, vaikket edes suuntaisi niitä kehenkään henkilökohtaisesti. Aivan samalla tavalla termi salametsästys on jo mielikuvien tasolla vihjaileva ja loukkaava.

Metsästys ja saalistuksesta nauttiminen on osa eloonjäämisviettejämme. Se on meidän perustarpeitamme samaan tapaan kuin seksuaaliset tarpeet. Et voi valita nautitko saalistuksesta, tai minkälaisesta metsästyksestä nautit eniten. Samalla tavalla kuin seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, eikä se ole tahdonalainen asia, ei metsästyskään ole vain harrastus tai huvittelu. Se tyydyttää osaltaan kaikkia Maslow’n tarvehierarkian viittä kategoriaa. Se on siis olennainen osa meidän ihmisyyttämme. Näin on, vaikka sinä et sitä hyväksyisi tai se ei olisi osa sinun ihmiskäsitystäsi.



Metsästäjät ovat luonnonsuojelijoita


Luontorikollisilla on erittäin harvoin mitään tekemistä oikeiden metsästäjien kanssa. Usein on jopa niin, että metsästäjät taistelevat aktiivisesti tämän toiminnan kitkemiseksi. Näin esimerkiksi Afrikassa, jossa metsästäjien rahoin ja toimin suojellaan lukuisia villieläinpopulaatioita rikollisjengien brutaaleilta toimilta. Metsästäjät estävät norsunluun ja sarvikuonon sarvien kauppaa sekä toimivat aktiivisesti holtitonta ja laitonta bushmeat-tappamista vastaan. Metsästäjät ovat ympäri maailman luontoa ja elinympäristöä vaalivia ja suojelevia aktiivisia toimijoita.




Näin on myös täällä meillä Suomessa. Metsästäjät maksavat vuosittain merkittäviä summia riistanhoito- ja pyyntilupamaksuihin. Näitä maksutuloja käytetään mm. riistavahinkojen ja riistan elinympäristöä merkittävästi parantavien hankkeiden toteuttamiseen, mikä edistää laajemminkin luonnon biodiversiteetin säilyttämistä ja lisäämistä. Metsästäjät ovat perustaneet useita lintukosteikkoja (mm. yhteistyössä WWF:n kanssa) ja ennallistaneet tuotantokäytössä olleita soita. Nämäkin toimet hyödyttävät riistan lisäksi koko luonnon monimuotoisuutta.




Metsästäjien suorittama vieraspetopyynti on luonnonsuojelullisesti arvokasta työtä. Vieraspetojen vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä alkuperäisluonnon vesi- ja rantalintuihin. Sen lisäksi ne ovat merkittäviä taudin- ja loistartunnankantajia (rabiesvirus, ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi). Vuosittain metsästäjät poistavat noin 150.000 supikoiraa ja 60.000 minkkiä.





Vapaaehtoiset metsästäjät (SRVA) avustavat talkootyönä poliisia päivittäin kolareissa loukkaantuneiden hirvien, villisikojen ja suurpetojen jäljestämisessä ja lopettamisessa, sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. SRVA-toiminta on ympärivuorokautista eläinsuojelutyötä. Pelkästään hirvieläinkolareita on vuosittain noin 5.000, joista miltei kaikki aiheuttavat jälkitoimenpiteitä vapaaehtoisille metsästäjille.



Metsästykselle ja riistavarkaudelle on omat sanat muissakin kielissä


Koska metsästys ja rikollisuus eivät ole samaa sukua tai saman puun oksia, on niillä muissakin kielissä toisistaan poikkeavat termit.

Ruotsiksi korrekti termi riistavarkaudelle on tjuvskytte. Metsästystä kuvaava sana on jakt.
Englanniksi korrekti termi riistavarkaudelle on poaching. Metsästystä kuvaava sana on hunt.
Saksaksi korrekti termi riistavarkaudelle on wilderei. Metsästystä kuvaava sana on jagd.
Viroksi korrekti termi riistavarkaudelle on salaküttimine. Metsästystä kuvaava sana on jaht.
Venäjäksi korrekti termi riistavarkaudelle on Браконьерство. Metsästystä kuvaava sana on охота.
Ranskaksi korrekti termi riistavarkaudelle on braconnage. Metsästystä kuvaava sana on chasse.
Espanjaksi korrekti termi riistavarkaudelle on el furtivismo. Metsästystä kuvaava sana on caza.



Sanoilla on tärkeä merkitys


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Raiskausta ei voi kutsua salarakasteluksi. Se on ja sitä kuuluu kutsua raiskaukseksi. Näpistystä tai varkautta ei myöskään voi kutsua salaostamiseksi. Laitonta tappoa ei voi samasta syystä kutsua minkäänlaiseksi metsästykseksi. Se on rikos. Voit ihan itse päättää, kutsutko sitä riistavarkaudeksi, luontorikokseksi tai ympäristörikokseksi.






Tätä kirjoitusta varten käytettyjä lähteitä ja lainauksia:


https://www.iltamakasiini.fi/artikkeli/551272-miss-gay-finland-2016-yleisovoittaja-tuuli-kamppila-tasta-syysta-transu-on
https://kioski.yle.fi/omat/hlbtiq-mita-nama-termit-tarkoittavat
http://trasek.fi/perustietoa/kasitteita/
https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/kersti_juva/saako_sanoa_neekeri.11969.blog
https://www.studio55.fi/vapaalla/article/miksi-n-sanasta-tuli-paha-ja-kielletty-asiantuntija-kertoo/136286
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia
Kuva: https://es.wikipedia.org/wiki/Violaci%C3%B3n#/media/File:Zichy_Mih%C3%A1ly_rajz.jpg
Kuva: https://www.facebook.com/scifoundation/photos/a.475192792617437/819961811473865/?type=3&theater
Kuva: https://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/suurriistavirka-apu/

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/05/medialla-on-yksisuuntainen.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2017/10/todellinen-syy-miksi-vegaanit-inhoavat.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/02/harrasteaseet-vahentavat-rikollisuutta.html





Postskriptumi:

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä


Asiat muuttuvat vain, jos päätämme muuttaa niitä. Meidän ei tarvitse alistua loukkauksille. Meidän ei tarvitse hyväksyä perseilypuhetta. Voimme toimia ja sillä on vaikutus.  Suosittelenkin heti puuttumaan, jos näet mediassa tai keskustelussa käytettävän toksista termiä ”salametsästys”. Korjaa ja kerro miksi se on väärin ja loukkaavaa.

Voit jakaa myös tämän tekstin linkkiä tai tilanteen mukaan käyttää vapaasti näitä aihetunnisteita (hashtag):

#sanoillaonmerkitys
#puhutaanasioistaniidenoikeillanimillä
#puhusivistyneemmin
#kunnioitakulttuuriamme
#miksiloukkaat
#etsaasanoanoin
#toksistapuhetta
#perseilypuhetta
#salarakasteluonraiskaus
#salaostaminenonvarkaus
#metsästysonkaunista


lauantai 3. marraskuuta 2018

Hyvää Pyhän Hubertuksen -päivää!



Pyhä Hubertus on metsästäjien suojeluspyhimys, jonka kunniaksi marraskuun kolmatta päivää vietetään juhlapäivänä. Hubertusta arvostetaan metsästäjien keskuudessa erityisesti myös eettisen metsästyksen innoittajana. Pyhää ja harrasta elämää ei Hubertus tosin nuoruudessaan elänyt. Perimätiedon mukaan hänen kerrotaan askarrelleen samalla kiihkeydellä sotatantereilla, jahtimailla ja neitojen kamareissa. Taisteluissa osoitetun urheuden ansiosta hän ansaitsi palatsikreivin arvon 26 vuotiaana ja valloitti Louvain kreivin tyttären vaimokseen.

Vaimo kuitenkin kuoli synnyttäessään heidän poikaansa. Leskeksi jäätyään Hubertus omistautui lähes pelkästään metsästykselle. Eräänä pitkäperjantain aamuna, kun muut ihmiset kokoontuivat kirkkoon, meni Hubertus metsälle. Kesken kiivaimman haukun koirat yllättäen lopettivat ajonsa ja palasivat häntä koipien välissä isäntänsä jalkoihin. Silloin heidän eteensä ilmestyi vitivalkoinen saksanhirvi, jonka sarvien välissä loisti risti.




Samalla kuului jylisevä ääni: ”Hubert, käänny Herran puoleen ja pyhitä elämäsi, muutoin tiesi vie nopeasti helvettiin”. Hubertus polvistui ja sanoi: ”Herra, mitä haluat minun tekevän?”. Hän sai vastauksen: ”Mene ja etsi piispa Lambert, hän opettaa sinulle”.

Kokemuksen jälkeen Hubertus lähti tapamaan piispaa ja teki täydellisen parannuksen. Hän jakoi myöhemmin kaiken omaisuutensa köyhille, omistautui ihmisten palvelimiseen ja kirkolliseen elämään. Hubertuksesta tuli Maastrichtin piispa. Hänen kerrotaan erityisesti saaneen kyvyn parantaa villieläinten ja koirien uhriksi joutuneita.

Hubertus kuoli 71-vuotiaana 30. toukokuuta vuonna 727. Kuusitoista vuotta myöhemmin 3. marraskuuta Hubertus julistettiin pyhimykseksi. Sittemmin hänen luunsa asetettiin pyhäinjäännöslippaaseen pyhiinvaeltajien houkuttelemiseksi Andain luostariin. Näin sai alkunsa myös Pyhän Hubertuksen muistopäivän vietto. Reformaation kuohunnan myötä reliikit katosivat, mutta luostarin kirkko on säilynyt edelleen pyhiinvaelluskohteena.



Hubertuksen merkitys nykyään


Legendana kerrotaan, että Hubertuksen uskonnollisessa näyssä valkoinen saksanhirvi opetti häntä lisäksi arvostamaan elämää ja eläimiä. Kokemaan myötätuntoa niitä kohtaan Jumalan luomina olentoina, joilla on jo itsessään arvoa. Esimerkiksi metsästäjä saa ampua ainoastaan, kun siisti, armollinen ja nopea kuolema on mahdollista. Hänen tulee valita saaliinsa tarkkaan ja nuoren yksilön sijaan mieluummin metsästää vanhoja pukkeja, jotka ovat ohittaneet parhaat lisääntymisvuotensa. Metsästäjän tulee valita komean trofeen sijaan armonlaukaus sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle, jos sellainen on näköpiirissä. Hänen ei myöskään tule koskaan ampua emää, jolla on vasoja mukanaan. Tahi metsästää saalista, joka on avuttomassa tilassa.

Nämä ohjeet ovat tuttuja kaikille meille nykypäivän metsästäjille. Ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään itsestäänselviä 1300-vuotta sitten. Hubertuksen muisto opettaa meitä metsästäjiä sukupolvesta toiseen tärkeässä asiassa. Suuri etuoikeus tuo mukanaan myös tärkeän vastuun. Riistaa pitää arvostaa ja kunnioituksen tulee näkyä tekoina. Varjellaan metsän eläimiä ja antimia, jotta kannat säilyisivät myös tulevaisuuteen.





Kaatoryyppy Pyhän Hubertuksen siunaamana


Kaatoryypyllä on pitkät perinteet ja se on syvään juurtunut osa metsästyskulttuuriamme. Kyse ei ole humalassa metsästämisestä vaan riistan kunniaksi otetusta snapsista. Otetaan lakki pois päästä, nautitaan huikka jaloa ainetta ja tarjotaan jahtikavereillekin kaadon kunniaksi.

Ehkäpä tunnetuin ja suosituin juoma tässä tarkoituksessa on Jägermeister. Etiketissä olevan Pyhän Hubertuksen symbolin lisäksi vihreässä kehyksessä kiertää myös metsästäjien runo.


Saksaksi:

Das ist des Jägers Ehrenschild,
daß er beschützt und hegt sein Wild,
weidmännisch jagt, wie sich’s gehört,
den Schöpfer im Geschöpfe ehrt.


Suomeksi suora käännös:

Tämä on metsästäjän kunnianlaatta,
jotta hän suojelee ja vaalii riistaansa,
rehti jahti, kuten sen kuuluu,
luojaa luoduissa kunnioittaa


Jägermeisterin kehittäjä Curt Mast keksi yrttiliköörin reseptin vuonna 1934. Juoma on pysynyt muuttumattomana tähän päivään asti. Sekoitukseen kuuluu 56 eri aineosasta, mutta tarkka resepti varjeltu salaisuus. Jägermeisterin ainesosat uutetaan alkoholiin ja annetaan kypsyä tammitynnyreissä vuodenpäivät.

Jägermeisterin nimi tarkoittaa suomeksi metsästäjämestaria. Juoman kehittäjä oli innokas metsästäjä ja halusi näin osaltaan kunnioittaa Hubertuksen perintöä.



Osallistu arvontaan


Hubertuksen päivän kunniaksi laitetaan arvonta pystyyn. Osallistumisen ainoa ehto on, että kommentoit tämän kirjoituksen kommenttikenttään olevasi mukana arvonnassa, tyyliin ”Mukana arvonnassa” tms. Voit voittaa minkä tahansa näistä yhdeksästä palkinnosta, mutta Jekkupullon lähetän vain täysi-ikäiselle ;)

Arvontapalkinnot:

1 Kpl 6x4 cl Jägermeister Shot Glasses
1 Kpl Jägermeister Coolpack 350 ml 35% vol
1 Kpl Jägermeister -henkselit
5 Kpl Jägermeister -avainnauhat




Suoritan arvonnan 16.11. ja voittajien nimet julkaistaan tässä blogissa.

Tosi mukava jos lisäksi jaat tätä juttua somessasi, samalla levität tietoa meidän metsästäjien omasta päivästä, sen historiasta ja vastuullisesta metsästyksestä.



Onneksi olkoon voittajille!


Arvonta on suoritettu Googlen satunnaislukugeneraattorilla seuraavasti:

6x4 cl Jägermeister Shot Glasses voitto osui arvalle:
60 Jyrki Tervonen

Jägermeister Coolpack 350 ml 35% vol voitto osui arvalle:
58 Teemu Liimatainen (Oletan, että olet täysikäinen?)

Jägermeister -henkselit voitto osui arvalle:
39 Aino Vaittinen

Jägermeister -avainnauhat osuivat arvoille:
21 Hannu Sivula
63 Sami Saastamoinen
43 Kari Hurskainen
17 Seppo Sunnari
15 Johanna Leivo

Ilmoittakaa yhteystietonne Blogin ylävalikosta löytyvällä ”Ota yhteyttä” -lomakkeella. Postitan palkinnot viikonlopun jälkeen alkuviikosta postiosoitteensa paljastaneille.