sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Peurakauden päätös





Eilen iltapäivästä törmäsin siihen kylmään faktaan, että peurakauden päätös on todellakin muutaman päivän päässä. Pakastimessani oli vain yksi vasa tältä kaudelta ja nyt kyse alkoi olla jo siitä, mitä grilliin kesällä laitetaan ja selvitäänkö omin eväin tulevaan syksyyn…


Nyt kaikki urheilu ja kikkailu syrjään, ruualla ei leikitä. Niinpä suuntasin yhdelle ehkä koko pitäjän parhaista paikoista, josta tällä kaudella oli ammuttu jo monia peuroja, pelkästään muutama päivä takaperin yhden vuorokauden aikana neljä. Silti paikalla kävi edelleen päivittäin säännöllisesti runsaslukuinen joukko peuroja.





Kaiken lisäksi siellä oli lämmitetty kytiskoppi, jossa kelpasi istuskella nahkapenkillä, vaikka t-paitasillaan. Saavuin paikalle iltapäiväkolmelta. Ensimmäistä kertaa koskaan olin varautunut kytikselle eväiden kanssa. Olin päättänyt istua paikalla juuri niin kauan kuin tarvitsisi, mitä ikänä se sitten vaatisi. Kotiin lähtö ilman peuraa ei olisi vaihtoehto.


Tuntui, että olin vasta juuri äsken asettunut paikalle, kun huomasin parin sadan metrin päässä pellon toisella puolella liikettä. Katselukiikarit käteen ja huomasin yksinäisen peuran tulevan ruokintaa kohti lähes juoksujalkaa.


Ikkuna auki ja Tikka tuelle. Muutaman minuutin päästä näin tähtäinkiikarissa jo sarvensa pudottaneen pikkupukin. Siis aivan parasta grillilihaa seuraavaan kauteen asti. Olisin toki voinut hifistellä ja jäädä odottamaan paikalle vasaa ja sitten vielä toistakin. Olin jo kuitenkin tehnyt päätökseni. Tämä oli lihanhakureissu ja nyt siihen oli tilaisuus.


Kello 16:30 lähtivät 6.5 Creedmoor -terveiset täyskuparisena Powerhead kakkosena suoraan pikkupukin lapaan. Peura merkkasi osuman pompulla ja säntäsi 30–40 metriä suoraan eteenpäin päätyen loikkaan ja mahalaskuun.




Peuran perkaus ja pulkalla autolle veto. Sitten lahtivajalle kinneriin ja maanantaina Metsärannan lihaan leikkuupalveluun.





Ei ehkä mieleenpainuvin metsästyskokemukseni, mutta tunne oli kyllä todella helpottunut. Iso apina putosi selästä, nyt voi kaikessa rauhassa alkaa päättää kautta ja keskittyä toivottavasti parin kuukauden päästä tulevaan terrierin pentuun.



Kuva lainattu kaverin seinältä somesta :)








sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Toisinaan kaikki käy niin kovin helposti

Valkohäntäpeura


Tällä kaudella moni asia on ollut toisin. Useita perinteisiä seuruejahteja, joissa yleensä olen ollut mukana, peruttiin koronarajoitusten takia kokonaan. Naulosuon Erä Oy:n jahdeissa olen toki ollut tiiviisti mukana, mutta lähinnä taustalla huoltojoukoissa.


Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Naulosuon Erä Oy

Nyt kun näissä hommissa ollaan tämän sesongin osalta loppusuoralla, laitoin pari viikkoa sitten houkutteluruokinnan perinteiseen paikkaani suolle, lähelle peurojen käyttämiä kulku-uria. Parin kolmen päivän jälkeen porkkanat ja omenat alkoivat tehdä kauppansa. Muutaman kerran ehdin käydä läheisessä puussa tikkailla kytistelemässä, mutta peurat jäivät näkemättä.

Viikon mittaisen pakkasjakson jälkeen loppuviikosta tuli reilusti lisää lunta, ja sen perään kelit muuttuivat jälleen plussalle. Juuri tällainen tilanne aktivoi peurat lähes poikkeuksetta liikkeelle jo aikaisin alkuiltapäivästä. Niinpä eilen lähdin kytikselle jo selvästi ennen kolmea. Lähestyin paikkaa varovaisesti ja päästyäni noin kahdensadan metrin päähän saatoin ylempää kukkulalta nähdä kiikareilla puiden välistä liikettä.


Janne Halonen


Olin ladannut ja varmistanut aseen tarkoituksellisesti jo autolla. Nyt jätin repun ja asepussin polulle ja lähdin naakimaan erittäin varovasti kohti peuraa. Otin askeleen kerrallaan rauhallisesti suoraan kohti, ettei sivuttainen liike paljastaisi yritystäni. Aina kun peura laski päänsä syödäkseen porkkanoita, siirryin hivuttautumalla eteenpäin ja pysähdyin heti kun peura nosti päänsä.


Valkohäntäpeura


Yhtäkkiä huomasin myös toisen peuran. Vähän aikaa kiikareilla katseltuani tunnistin molemmat vasoiksi. Pienen pieni tuulenvire kävi välillä selkäni takaa, ja näin viimeksi tulleen vasan osoittavan hermostumisen merkkejä. Nyt ei siis ollut enää mahdollista hiipiä lähemmäs tai koko tilanne voisi liukua käsistä.

Matkaa oli vielä jäljellä ainakin 150 metriä, mutta nyt täytyi toimia. Väänsin tähtäinkiikarin suurennoksen 12x ja aloin hakea tilaisuuttani ampua. Jälkimmäisenä tullut vasa oli saanut vainun ja katseli epäilevästi suuntaani samalla ottaen jo askelia tulosuuntaansa. Ruokailemassa oleva peurakin lopetti hetkeksi ja tuijotti suuntaani.

Tässäpä ei ollut paljoa tehtävissä, joko ampuisin nyt tai tilaisuus menisi sivu suuni. Kohteena oleva peura ei ollut parhaassa mahdollisessa kulmassa sivuttain vaan osin kääntynyt suuntaani. Normaalisti pyrin ampumaan keskelle lavan taakse keuhkoille, mutta nyt jätin hifistelyt, siirsin ristikon lähemmäs rankaa.

Pari syvää henkäystä ja keuhkot tyhjäksi, tasainen puristus ja terveiset lähtivät klo 15:11 urosvasalle, joka putosi välittömästi niille sijoilleen.


Valkohäntäpeura


Latasin aseen uudelleen. Lähdin hakemaan taakse jättämäni repun ja asepussin ja jäin vielä hieman paremmista asemista odottamaan, josko toinen vasa palaisi paikalle. Kun vain jaksaa pysyä ääneti paikallaan, niin yleensä se toinenkin sieltä tulee. Nyt ei niin käynyt ja tyytyväisenä onnistuneeseen hiivintäjahtiin lähdin perkaamaan peuraa.


Metsästys

Metsästysveitsi


Tämä Tikka T3x ja Steiner Ranger 3-12 x 56 yhdistelmä kaliiperissa 6,5 Creedmoor on hinta/laatu-suhteeltaan yksi parhaita testaamistani peura-aseista. Toki parempia ja koreampiakin työkaluja on ollut testeissä. Tämä on kuitenkin edullinen kokonaisuus, erittäin tarkka ja miellyttävä ampua. Kiikarin puolesta pärjää käytännössä kaikilla keli- ja valaistusolosuhteilla. Erittäin hyvä valinta jos budjetti on tiukka, mutta haluaa laadukkaan työkalun.


Tikka T3x


Sitten vain vasa talutushihnaan ja hyötyliikuntaa kohti autoa ja lahtivajaa.


Valkohäntäpeura


Niin ja jos kiinnostuit Naulosuon Erän tilausjahdeista, tutustu palveluihimme ja toimintaamme täällä: www.naulosuonera.fi









keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Miksi riistanhoitomaksustani kustannetaan metsästyksenvastaista propagandaa?





Miksi Metsästäjälehti julkaisee tällaista metsästyksenvastaista tuubaa? Mistä tahansa ihmisryhmästä löytyy typeriä humalaisia puheita. Miksi tällainen oletettu ja ehkä myös isolla pensselillä väritetty kuvaus julkaistaan Metsästäjälehdessä? Eikö riitä, että harrastustamme mustamaalataan yleisesti mediassa?

Vastaavaan voisi kuvitella törmäävänsä vain aatteellisesti punavihreissä julkaisuissa. Vai onko Metsästäjälehti nykyään sitä? Ainakin he ovat moneen kertaan aiemmin syyttäneet metsästäjiä laajamittaisesta salametsästyksestä ilman mitään näyttöjä (Päätoimittaja Klaus Ekman) .

Riistakeskuksen motto: "Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä." Mitenkä metsästysken maineen mustamaalaaminen ajaa näitä periaatteita? Oikeastihan tuossa jutussa ei ollut kyse opastuksesta, edistämisestä tai tukemisesta, vaan oletetun yksittäistapauksen kettuilua ja metsästyksen vastustajien pussiin pelaamista.

En ainakaan itse kaipaa omilla rahoillani kustannettua puheopetusta virkamiehiltä 💩

Metsästäjälehti on asiasiakaslehti, jonka tulisi kunnioittaa asiakkaitta, ei olla virkamiesten besserwisseröintikanava. Kuvittele, voisiko K-kaupan Pirkkalehdessä olla kolumni, jossa kerrottaisiin kuinka kauppiaita harmittaa huonosti käyttäytyvät ja haisevat asiakkaat? Huonosti käytytyviä, jopa haisevia asiakkaita on taatusti, mutta asiakaslehdessä keskitytään positiivisiin juttuihin, joita asiakkaat eivät vahingossakaan pääse käsittämään toisin.


https://metsastajalehti.fi/kolumnit/surkeiden-metsastajien-seurue/

tiistai 3. marraskuuta 2020

Chapuis Armes ROLS Classic -kivääri




Kesän rataharjoittelu ja syksyn ajojahdit ovat tällä kertaa olleet tavallistakin kiinnostavampaa puuhastelua. Testauksessa on mielenkiintoinen paketti, joka on kasattu teemalla ”täydellinen ajojahtiase". Chapuisin suoravetolukkoisen 9,3x62 päälle on laitettu kerralla kaksi tähtäintä: Steiner Ranger 2-8 x 42 ja Aimpoint Acro C-1.





Kahden tähtäimen idea on käyttää molemmista tähtäimistä parhaat puolet kummankaan häiritsemättä toistaan. Chapuis Armesin suoravetolukkoinen ROLS Classic on puolestaan yksi parhaiten käteen sopivimmista suoravetolukkoisista kivääreistä, joita olen päässyt kokeilemaan.


Tässä yhdistelmässä on paljon osia, joten aloitetaan siis purkamaan asiaa pala palalta.





Chapuis Armes ROLS




Vuonna 1936 perustettu perheyritys nojaa edelleen vankasti käsityöhön eli perinteiseen aseseppien osaamiseen, ja heidän aseensa tunnetaan kauneudesta sekä korkeasta viimeistelytasosta. Tehtaan vuosituotanto on alle 2000 asetta. Onko se paljon vai vähän? Luku asettuu havainnollisempaan kohtaan, kun vertailuksi otetaan vaikka suomalainen Sako, joka tekee vuodessa noin 100 000 asetta.




Chapuis toi vuonna 2017 markkinoille kuuden vuoden tuotekehittelyponnistuksen tuloksena erittäin modernin suoravetolukkoisen kiväärin. Suunnittelun ja testauksen myötä syntyi myös useita patentteja, joiden ansiosta ROLS-kivääri on monin osin turvallisempi ja suorituskykyisempi kuin mihin markkinoilla on aiemmin totuttu. 





Uusi patentoitu CLS (Chapuis Locking System) lukitusjärjestelmä takaa aina turvallisen latauksen ja laukaisun, sillä ase laukeaa passiivisen turvalaitteen ansiosta vain lukon ollessa täysin kiinni. Tämä ominaisuus saattaa kuulostaa ihan itsestään selvältä, mutta esimerkiksi aiemmin Blaser R8X -asetta testatessani huomasin, että jos ei lukkoa ole työnnetty eteen riittävän määrätietoisesti, nuoli ei välttämättä lähdekään liikkeelle liipaisimesta painamalla, koska iskuri lyö tyhjää. 




Innovatiivisen CLS-lukitusjärjestelmän sulkurakenne on seitsenosainen (sulkunokat) ja sulkupinta-ala on peräti 260 mm2. Erittäin luja järjestelmä on testattu yli 8500 baarin (123 000 PSI) paineella. Pitkälle vietyä turvallisuutta tämäkin. 





Ase voidaan ottaa kokonaan pois vireestä lukon yhteydessä olevalla työntövirittimellä, vaikka patruuna onkin pesässä. Ase ei siis ole varmistettu, vaan iskurin jousen viritys on poistettu. Tämä on paljon turvallisempaa kuin pelkästään varmistimella suojattu viritetty ase. Ase saadaan kuitenkin nopeasti ja paljon äänettömämmin takaisin vireeseen siirtämällä työntöviritin peukalolla etuasentoon, vähän samaan tapaan kuin monessa aseessa poistetaan varmistin päältä.


Lataaminen on sujuvaa ja helppoa, yhtään lataushäiriötä tai jumia ei ilmennyt testin aikana. Kapasiteetti on 4+1 patruunaa. Latauksen sujuvoittamiseksi lipas laskeutuu alas pois tieltä lukon työntyessä eteenpäin, tehden näin patruunalle esteettömän kulun lippaasta patruunapesään.





Lipas sijaitsee suoraan liipaisimen päällä pitäen kiväärin kokonaispituuden minimissä. Järjestelmä toimii kuin makasiini, mutta lipas ei ole kiinteä, vaan kohtuullisen helposti vaihdettavissa kaksivaiheisella liikkeellä. Etutukissa alhaalla on vapautuspainike, joka avaa liipaisimen pohjalevyn. Samaa nappia uudelleen painettaessa lipas vapautuu. Tai vaihtoehtoisesti nopeassa tilanteessa voi pitää vapautuspainiketta pohjassa, jolloin pohjalevyn avautuessa myös lipas työntyy ulos samanaikaisesti. Turvallisuuden vuoksi ase myös purkaa virityksen, kun liipaisimen pohjalevy avautuu.


Lippaan irrottaminen sujuvasti vaatii hieman harjoittelua, mutta toiminne on ihan pätevä ja estää tehokkaasti lippaan tahattoman putoamisen. On oikeastaan makuasia, lipastaako aseen irrottamalla lippaan vai suoraan päältä kuin makasiinin. Jälkeenpäin mietittyäni huomasin lipastaneeni useimmiten päältä, koska se kävi todella sujuvasti. 





Myös kaliiperin vaihto onnistuu nopeasti ja turvallisesti mukana tulevalla työkalulla. Teräksinen vastakappale varmistaa piippuun kiinnittymisen helposti vain yhdellä ruuvilla ja aina täsmällisesti oikein. Siirtyminen magnum-kaliiperiin vaatii lisäksi lippaan ja pultin pään vaihdon. Jos uutta pultinpäätä ei ole jostain syystä lukittu kunnolla pultin akseliin, kivääri lukkiutuu turvallisuuden vuoksi auki-asentoon. 




Ase on saatavana 60 cm piipulla kaliipereissa 243 Win, 7x64, 270 Win, .308 Win, .30-06, 9,3x62 ja 63 cm piipulla 300 Win Mag, 7 Rem Mag sekä 65 cm piipulla .375 H&H.


Patentoitu tähtäimen pikakiinnitysmekanismi lukittuu suoraan piippuun. Tämä mahdollistaa kiikarin kiinnittämisen ja irrottamisen täsmällisesti ja tarkasti aina täysin samalle paikalle.


Kiväärissä on luokan 3 pähkinäpuutukki. Paino 3.1 kg. Takuu 12 kk.











Steiner Ranger 2-8 x 42




Ensivaikutelmani Ranger-tähtäimestä oli aikanaan melko mitäänsanomaton. En edes kiinnittänyt siihen erityistä huomiota ampumaradalla kivääriä testatessa. Vasta kotiin tultuani jäin miettimään ja harmittelemaan, etten tehnyt kiikariin liittyen muistiinpanoja ollenkaan. Sitten aseella kylmäharjoittelua tehdessäni ja eri kohteita takapihalta tähtäillessä tajusin. Laadukkaan kiikarin kuulukin olla juuri näin.





Kuva on laaja ja kirkas, silmän etäisyys sopiva (9 cm) eli riittävä. Suurennussuhteen valintakiekko kiertyy kevyesti. Suurennosväli 2-8x on käytännössä riittävä oikeastaan kaikkeen suurriistan metsästykseen. Ristikon valon saa napsautettua helposti päälle sekä säädettyä päiväkirkkaudesta hämärään sopivaksi himmeydeksi. Pituutta 30 cm ja painoakin vain 585 g. Eli kaikki on juuri niin kuin pitääkin. 





Kiikari on tähtäämistä varten. Mitä vähemmän siihen itseensä tarvitsee kiinnittää huomiota, sen parempi. Aikaisemmat kokemukseni Steinerin kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden laadusta puhuvat puolestaan. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huolella näitä optiikoita tehdään.
 





Aimpointin Acro C-1 3,5 MOA -punapistetähtäin



Aimpointin Acro C-1 3,5 MOA -punapistetähtäin on kompakti, markkinoiden pienin punapistetähtäin. Se on suunniteltu erityisesti pistooleissa käytettäväksi. Ja juuri tämän takia se on kevyt, profiililtaan erittäin matala ja äärimmäisen hyvin rekyyliä ja iskuja kestävä. Sitä on testattu muun muassa 20,000 laukauksella .40 S&W kaliiperin pistoolissa luistiin kiinnitettynä.





Näkökenttä on laaja ja punapisteen kirkkauden säätövara on riittävä erilaisiin valaistusolosuhteisiin. Paristojen vaihdostakaan ei tarvitse olla kovin huolissaan, sillä niiden luvataan kestävän 15000 tuntia eli 625 vuorokautta yhtäjaksoista käyttöä.





Pituus 47 mm, leveys 30 mm, korkeus 30 mm, paino: 60 g 






Acro C-1 kestää upotuksen 5 m: n syvyyteen. Testattu käyttölämpötila-alue on -30° C - +60° C





PUNAPISTETÄHTÄIMEN TÄHTÄYSFILOSOFIA


Aimpointin idea on yhtä yksinkertainen kuin vessapaperirullan läpi katsominen. Tähtäimen läpi katsotaan molemmat silmät auki. Ase osuu aina siihen kohtaan missä näkyy punainen piste, täysin riippumatta katsooko tähtäimen läpi eri etäisyyksiltä tai vinosti sivulta. Silmää ei myöskään tarvitse tarkentaa tähtäimeen, katsoa voi koko ajan kohdetta ja ympäristöä molemmilla silmillä. Tämä tarjoaa ampujalle paljon lisää nopeutta tarkkuuden tai turvallisuuden kärsimättä. Punapistetähtäimet ovatkin erinomaisia nopeisiin ja vaihtuviin tilanteisiin lyhyehköillä matkoilla.





Kahden tähtäimen idea?


Pienellä harjoittelulla aika monessa tilanteessa selviäisi varmasti ihan perusavotähtäimillä. Avotähtäimellä tähdätään kuitenkin yleensä toinen silmä kiinni. Katse tarkentuu helposti tähtäimiin kohteen sijasta. Avotähtäimellä tähtäyslinja kulkee aina suorassa linjassa etu- ja takatähtäimen läpi. Punapistetähtäimellä ampuminen on siis helpompaa ja tehokkaampaa nopeissa tilanteissa.





No mihin sitten tarvitaan kiikaritähtäintä? Punapistetähtäin on nollasuurennoksellaan tarkoitettu lähitaisteluun. Optimaalinen matka 0-30 metriä. Omilla taidoillani maksimimatka, varsinkin liikkuvaan kohteeseen, on jossain 50 metrin tietämillä (huippuampujilla ehkä 100 metrin). Tätä pidemmillä matkoilla Rangerin 2-8x suurennos on selvästi tarkempi työkalu ja sillä voi ampua helposti 50-300 metrin päähän.





Ranger 2-8 x 42 ei varsinaisesti ole mikään hämäräkiikari, mutta 30 mm runkoputki ja ristikon valopiste tarjoavat jo jonkinlaiset eväät myös pimeään. Pari vuotta sitten kytisreissulta sain tällä saaliiksi tuplavasat. Tuli siis todettua, että peuran kytistely onnistuu lumisissa olosuhteissa hyvin myös laadukkaalla päiväkiikarilla, varsinkin jos matkassa on mukana katselukiikarit.


Olen vastaavissa ajojahtitilanteissa testannut myös Steiner Nighthunter 1-5x24 -tähtäintä. Se on nopea ja tehokas tähtäin, ja yltää miltei samaan suorituskykyyn kuin Aimpointin ja tähtäinkiikarin yhdistelmä. Ei siis epäilystäkään, etteikö sillä yksinäänkin pärjäisi. Nyt halusin kuitenkin hakea optimaalisinta ja parasta tähtäinyhdistelmää, en kompromissia.


Seuraavaksi voi tietysti kysyä myös, miksi punapistetähtäin on kiinni kiikarissa, kun Chapuis Armes ROLSin tähtäin on ylipäätään kiinnitetty laadukkailla pikajaloilla. Eikö tähtäinkiikari ja punapistetähtäin voisi siis olla molemmat omilla pikakiinnitysjaloillaan? 





Yhdessä ja erikseen -ratkaisuissa on toki molemmissa puolensa. Pikajaloilla joutuu kuitenkin etukäteen valitsemaan jommankumman, eikä nopeassa tilanteessa vaihtoon ole aina aikaa. Vaikkakin kaksilla pikajaloilla on molemmat tähtäimet parhaassa linjassa ja kokonaisuuskin pienempi eli sulavampi, on toisaalta kaksien pikajalkojen ratkaisu kalliimpi. Tässä nyt testaamassani yhdistelmäratkaisussa molemmat tähtäimet ovat valittavissa käytettäväksi samanaikaisesti.




Toimiiko kahden tähtäimen ratkaisu käytännössä?

Miten tähtäimet kohdistetaan?



Peruslähtökohtana aseeseen kiinnitetään Ranger 2-8 x 42 -kiikaritähtäin, joka kohdistetaan täysin normaalisti. Kun Rangeriin kiinnitetään Aimpointin Acro punapistetähtäin, sen tähtäyslinja on normaalia selvästi korkeammalla ja myös sivuttain vinossa. Punapisteellä tähdätessä ammutaankin tässä tapauksessa hieman mafiatyylisesti (myötähäpeä itselleni ajatuksesta) asetta sivulle kallistamalla, jotta tähtäin nousee helpommin havaittavaksi ylhäälle aseen päälle. Lisäksi tähtäimen korkeuden takia katsotaan hieman aseen yli ja ammutaan ikään kuin enemmän lonkalta…



Ehkä hieman sekavasti selitetty, mutta kuvista saa varmasti paremman käsityksen ideasta…





Kun punapistetähtäin on kiinnitetty paikalleen, se kohdistetaan ihan normaalisti. Eli molemmat tähtäimet kohdistetaan itsenäisesti toisistaan riippumatta siinä asennossa kuin niillä ammuttaessa tähdätäänkin.




Loppupäätelmä


Yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen. Tällä testatulla yhdistelmällä hoitaa hienosti kaikki suurriistatilanteet jopa auringonlaskun jälkeiseen hämärään asti. Nopeutensa takia se on varsin ideaali yhdistelmä myös vaarallisen riistan tilanteissa.





Tämä kiinnitystapa mahdollistaa myös esimerkiksi kytiskiikarin kylkeen punapistetähtäimen kiinnittämisen ja ainakin teoriassa yhdistelmällä taklaa kaikki eteen tulevat tilanteet ajometsästyksestä hämäräkytistelyyn ja kaikki etäisyydet nollasta satoihin metreihin oman ampumataidon asettaessa rajansa.





Totuuden nimissä kuitenkin on sanottava, että yhdistelmän käyttäminen luontevasti vaatii kohtuullisen paljon harjoittelua ennen jahtiin lähtemistä. Aseen noston liikeradat ja aseen asento punapisteellä ammuttaessa on sen verran totutusta poikkeava, että ase nousee helpoiten suoraan kiikaritähtäimelle. Liike tulee ikään kuin selkärangasta, vaikka ajatus olisi tähdätä punapisteellä. Lisäksi punapisteen kiinnityspaikan hakeminen on riippuvainen alla olevan kiikarin sijoittelusta.





Tässä kuvan testatussa esimerkkiyhdistelmässä se löytyi ja muutaman rataharjoittelupäivän jälkeen alkoivat tuloksetkin olla ihan hyväksyttävällä tasolla. Kolmenkymmenen metrin matkalta kahdeksan perättäistä osumaa kämmenen kokoiselle alueelle.





Entä ne riistasaaliit tällä yhdistelmällä?


Yhdistelmä on ollut mukanani kaikissa alkukauden suurriistajahdeissa karhusta peuraan, mutta hyvää ampumatilannetta ei vain nyt tällä kertaa syntynyt. Sen verran kuitenkin pääsin nostoja ja tilanteita harjoittelemaan, että voin suositella tähtäinkiikarin ja punapistetähtäimen yhdistelmää. Kun kohdille tulee, niin nopeasti napsahtaa…




(Laitetaan kuitenkin tämä kuva muistutukseksi Kimmon ilmaiseksi antamasta oppitunnista siitä, miksi kannattaa pitää VHF-radio päällä ja kännykkäsometus pois päältä passissa oltaessa…)



perjantai 16. lokakuuta 2020

Keittiövälineetkin voivat olla komeita.



Tämä karhean komea veitsi on otettu juuri pakkauksesta kuvausta varten esille. Sitä on kuitenkin erittäin helppoa kehua puhtaan vilpittömästi. Itselläni on kokemusta tämän kokkiveitsen ja kuvien hakkurin monipuolisesta käytöstä jo yli kahdeksan vuoden takaa.





Laatupuukon kokkiveitsi



Tämä täysin kotimainen käsityönä valmistettu veitsi sopii pienin varauksin miltei mihin tahansa keittiöhommaan. Olen käyttänyt sitä lihanleikkuusta lohimedaljonkeihin asti, sekä muurikkalettujen kääntölastasta rapujen nosteluun kiehuvasta keitinvedestä ja kaikkeen niiden väliltä. 





Veitsen käsityönä taottu, karkaistu ja teroitettu hiiliteräs on kovuudeltaan 58 HRC, joka on tyypillistä (Marttiini Jätkänvuolu) hiiliteräspuukkoa 54-56 HRC merkittävästi parempi. Se on myös erittäin kovaa luokkaa vertailussa ammattilaisten keittiöveitsiin. Korkealuokkaisissa eurooppalaisissa keittiöveitsissä kuten Victorinox terän kovuus on tyypillisesti noin 56 HRC. Kovista teristään tunnetut japanilaiset MAC-veitset ovat MAC Superior 56-58 HRC ja MAC PRO 59-60 HRC.


Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Korkealuokkaiset kovat teräslaadut ovat raaka-aineina kalliimpia ja niiden työstäminen on hitaampaa ja kalliimpaa. Parhaat veitset tehdään perinteisesti takomalla. Taonta on kuitenkin työlästä ja siihen kuluu paljon aikaa (varsinkin käsityönä). Niinpä usein veitsien terät vain ajetaan valssien läpi ja meistataan muotoonsa. Taottu veitsi on useimmiten selvästi painavampi ja kimmoisampi kuin vastaava meistattu veitsi. 




Kokkiveitsellä erottaa helposti villipossun lihat luista. 



Tällä huipputerävällä kokkiveitsellä leikkaa helposti pehmeitä hedelmiä, tomaatteja ja yrttejä sekä sitkeää tai tuoretta leipää, lihaa, juustoja ja kalaa… oikeastaan mitä vain, mutta kovaksi karkaistu terä ei kestä luiden tai jään hakkaamista. Näistäkin on kokemusta. Terästä lohkeaa väärin käytettynä ohuin teroitus pois, pahimmillaan syntyy kunnon lovi. Nämä on toki mahdollista korjata tahkolla ja timanttiviilalla uudelleen muotoillen, mutta järkevämpää on käyttää sellaisissa hommissa kirvestä tai vesuria.


Veitsen visakahva tuntuu hyvältä käteen ja terän paino tekee leikkaamisen todella helpoksi. Leveä terä on kätevä siivutuksessa ja siivujen tai palasten nostelussa leikkuulaudalta pannulle. Leveän ja painavan terän kätevyyden kääntöpuolella on sitten se, ettei siitä käytännössä ole kuorima- tai turneerausveitseksi. Niihin hommiin tarvitaan pienempää työkalua, vaikkapa perinteistä suomalaista vuolupuukkoa.





Mitään kokkiveitsiä ei kannata laittaa tiskikoneeseen. Konetiskiaineet ovat korkean pH-arvonsa takia syövyttäviä ja monet niistä sisältävät lisäksi klooripitoista valkaisuainetta. Veitsi kannattaakin pestä juoksevan veden alla kevyesti harjalla pyyhkimällä. Käytä tiskiainetta, jos veitsi on ollut kosketuksissa raa’an kanan, kalan tai lihan kanssa. Pesun jälkeen veitsi tulee kuivata ja aika ajoin kevyesti öljytä ruokaöljyllä. Oikein hoidettuna tällainen veitsi kestää kymmeniä vuosia päivittäisessä käytössä.


Suosittelen kokkiveistä eräkokin yleistyökaluksi tai vaikka lahjaksi ruoanlaitosta innostuneelle päivänsankarille.


Terän pituus: 189 mm
Kahvan pituus: 137 mm
Kokonaispituus: 348 mm
Paino: 255 g


Lisätietoja: https://www.laatupuukko.fi/kauppa/kokkiveitsi/






Laatupuukon Keittiöhakkuri



Keittiöhakkuri on samaa rohean tyylikästä laatua kokkiveitsen kanssa. Se on paitsi komea sisustuselementti keittiön hyllyllä, myös oikeasti toimiva työkalu. Hakkuri on suunniteltu sipulin, sienin, yrttien ja salaattien helppoon pilkontaan. Tyylikäs koivuinen aski toimii leikkuualustana ja laatikkona pilkottaville raaka-aineille. Kätevää varsinkin silloin kun ollaan vaikka pihalla luonnossa laittamassa ruokaa/grillaamassa, eikä puhdasta työtilaa ole liiemmälti tarjolla. Pohja on avattavissa ja valmis sisältö tyhjennettävissä kätevästi suoraan pataan, pannulle tai salaattikulhoon.














Puuosat on käsitelty elintarvikenormit täyttävällä puuvahalla. Avattuna se on kätevä puhdistaa juoksevan veden alla.


Laatikon koko: 100 x 150 (korkeus x leveys)
Laatikon sisäleveys: 125 mm


Lisätietoja: https://www.laatupuukko.fi/kauppa/keittiohakkuri











Riistapalvi-kantarellikeitto



Kuvia tehdessä syntyi samalla herkullinen keitto. Keltavahverot eli kantarellit maistuvat perinteisesti kermaisessa keitossa. Maku ei suinkaan huonone, kun joukkoon laittaa savustettua villisiankylkeä tai peurapalvia.


kantarelleja (tai suppilovahveroita)
riistapalvia
sipulia
voita
valkosipulia
valkoviiniä
kermaa
riistalientä
tuorejuustoa
suolaa
pippuria
yrttejä



Freesaa sieniä (1 litra) ja sipulisilppua (pari sipulia) voissa muutama minuutti kattilan pohjalla. Lisää valkosipulimurskaa maun mukaan ja muutama desi valkoviiniä. Anna kiehahtaa ja lisää riistalientä (1/2 litraa) sekä kermaa (2-3 desiä). Sulata joukkoon paketti tuorejuustoa (esim. Koskenlaskija), keitä vielä hetki ja lisää palvipalat. Mausta ja suurusta tarvittaessa. Siinä se!