torstai 1. elokuuta 2019

Välikauden jahtivaatteet



Keväällä ilmojen lämmettyä oli taas aika hankkia jahtivaatteita. Tai siis oikeammin kait pitäisi puhua vapaa-ajan vaatteista. Ainakin itselläni jahtivaatteet ja päivittäin käytetyt arkivaatteet ovat pitkälti yksi ja sama asia. Toistuviin rutiineihin kuuluu kesälläkin supiloukulla käyntiä, riistanhoitoa, ampumatekniikan harjoittelua ja luonnontarkkailua. Niinpä siis metsästysvaatteiden tulee olla ainakin sellaiset, että niillä on mukava kulkea myös kaupassa kuin muissakin arkiaskareissa. Tästä syystä suosin neutraaleja värejä, kuten vihreä ja ruskea.







Light 4 Way Stretch -housut


Julistin aiemmassa postauksessa Beretta 4 way stretch -housut maailman mukavimmaksi käyttöhousuiksi vapaa-ajan viettoon. Niissä on kuitenkin yksi vika. Niiden ohut ja pehmeä fleece-vuori tuntuu miellyttävältä suoraan ihoa vasten, mutta on auttamattomasti liian kuuma kesäkeleillä. Onneksi näistä housuista on nyt saatavilla myös vuoreton light-versio (100% polyesteri).

Näissä housuissa yhdistyy verkkareiden mukavuus ja reisitaskuhousujen käytettävyys aivan erinomaisen miellyttävällä tavalla. Ne nimensä mukaan joustavat tarvittaessa joka suuntaan, myötäillen liikkeitä, mutta samalla istuvat hyvin jalassa. Vuorettomilla housuilla pärjää liikkuvassa jahdissa varmasti lähes nollakeleihin asti ja kerraston kanssa tietysti pidemmällekin.



Tech Hunting Polo


Toinen aivan erinomaisen mukava yleisvaate on Beretta Tech Hunting Polo. Lähes päivittäisessä käytössäni on kauluksellinen pikeepaita ja samasta materiaalista tehty T-paita. Nämä tekniset paidat on suunniteltu erityisesti lämpimiin keleihin ja liikkuvaan metsästykseen tai ampumaurheiluun. Mukavan pehmeä ja hengittävä keinokuitu (65% polyesteri, 32% lyocell, 3% elastaani) tuntuu iholla viileältä ja kuivuu nopeasti. Pesun jälkeen paita on silittämättä siisti.







Sport Vest -ampujanliivit


En ole aiemmin ymmärtänyt ampujaliivien päälle. Kun ei tiedä tarvitsevansa, niin ei ymmärrä kaivatakaan. Nyt kun on tullut käytyä Haulikkokoulussa ja radalla useamminkin, niin liivien käytännöllisyys on tullut lähes välttämättömyydeksi. Liivit helpottavat aseen oikeaoppista nostoa ja laajennettaviin etutaskuihin mahtuu paljon patruunoita helposti käytettäväksi. Sivuilla on kiinnikkeet kuulosuojaimille ja pyyhkeelle. Liivin sisäpuolella on sisätaskut "Beretta Recoil Reducer" -rekyylin vaimennusgeelityynylle. Beretta-ampujanliivi on puuvillaa, selässä hengittävää verkkoa ja edessä ekonahkaisella vahvikkeella.



Dark Olive -vihreän värisenä nämä sopivat hyvin myös metsästyskäyttöön.







Advance Softshell -takki


Kalvotakit ovat usein hieman kovia ja kahisevia, ne on yleensä tarkoitettu yhdessä muiden vaatteiden kanssa kuoritakeiksi. Kerrospukeutuminen on toki kätevää, mutta alkukauden lämpimillä keleillä ja liikkuvassa jahdissa kevyt, äänettömästä ja pehmeästä Softshell-kankaasta valmistettu takki on paljon mukavampi. Vedenpitävä ja venyvä ulkopinta (BWR-Beretta Wind Resistant -kalvolla) tarjoavat kevyen ja hengittävän, mutta tuulen pitävän asun. Sopii hyvin ympärivuotiseen aktiiviseen metsästykseen.




Takissa irrotettava huppu. Radiotasku, jossa on antennireikä rinnassa. Kaksi vetoketjullista etutaskua. Vetoketjulliset tuuletusaukot käsivarsien alla. Beretta Hands Free Shoulder -hihnat mahdollistavat takin roikuttamisen/tuuletuksen selässä. Kaksi sisätaskua, yksi tarrakiinnityksellä ja toinen vetoketjulla.







Technowindshield -villatakki


Vetoketjullinen villatakki (50% villa, 50% akryyli) BWR-Beretta Wind Resistant -kalvolla on käytettävyydeltään kuin fleece, mutta tyylikkäämpi ja selkeästi paremmin tuulta pitävä. Villatakki sopii todella hyvin päällystakiksi alkusyksystä ja yleisvapaa-ajan asuksi ympäri vuoden.






Zamberlan 1004 HUNTER GTX RR WIDE LAST -varsikengät


Vuonna 2012 hankkimani HAIX KSK 3000 vaelluskengät ovat hyvin palvelleina tulleet käyttöikänsä päähän. Uusia kenkiä hakiessa mielessäni olivat samat vaatimukset kuten aiemminkin. Kengän tulee olla kestävä, vedenpitävä, hyvin istuva ja helposti kuivattava. Jos ja kun ei tyydy kulkemaan pelkästään polkuja pitkin, niin kengältä odottaa hyvää pitoa märillä kallioilla, risukoissa ja kivikoissa, myös pohjan ja varren riittävä tuki ovat näissä olosuhteissa ehdottomia ominaisuuksia.




Aiemmissa kengissäni oli ehkä kuitenkin loppupeleissä hieman liian jäykkä pohja. Zamberlan 1004 HUNTER GTX RR on myös selkeästi jäykkäpohjainen vaikeiden maastojen (vuoristo) varsikenkä, mutta pohjaltaan ja varreltaan hieman pehmeämpänä sopii paremmin suomalaiseen metsämaahan. Nilkkavyöhykkeen pehmeämpi FLEX SYSTEM -liitos auttaa askeleen rullautumista kävelyn aikana. Kengillä on talsittu vasta sisäänajoksi reilut sata kilometriä, mutta ne ovat alusta asti tuntuneet hyvin jalkaan istuvilta ja tukevilta vaellus/metsästyskengiltä.




Berettan nahkainen piipunlepuuttaja suojaa piippuja ja kenkää.











keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Paremmat riistalaukaukset, harjoittelu mökillä ja takapihalla



Olin lievästi sanottuna skeptinen, kun itselleni paljon ammuntaa opettanut kaverini kehotti hankkimaan ilmakiväärin. Oppisin kuulemma takapihalla kaikessa rauhassa toistoja tehden paljon enemmän kuin ampumaradalla. Se olisi sitä paitsi paljon vapaampaa ja hauskempaa.

Toden totta, nykyään ampumaratoja on yhä harvemmassa ja niiden säännöt, rajoitteet sekä rakenteet ohjaavat hyvin jäykkään tapaan harrastaa. Vielä muutama kymmen vuotta sitten saattoi mennä läheiselle soramontulle tai metsätielle harrastamaan ”virkistysammuntaa”, eli vapaamuotoisesti rei'ittää peltipurkkeja tai vaikka hupailla cowboy-ammuntaa.

En mitenkään halua vähätellä ammunnan lajikohtaisten sääntöjen mukaista harjoittelua ja turvallista aseenkäsittelyä. Monesti kuitenkin ampumaradoilla ampuminen on varsin kaavoihin kangistunutta ja joskus jopa tylsääkin. Käytännön (metsästys)ampumataitojen opettelun kannalta motivoivampia tapoja löytyisi hieman vapaampimuotoisemmasta toiminnasta. Nykyaikaisella ilma-aseella takapihalla tai mökillä se on edelleen mahdollista.





Stoeger RX20 Suppressor S3 4,5 mm ilmakivääri


Hämmästyin kuinka paljon ilma-aseet ovat parantuneet omasta nuoruudestani. Ne eivät todellakaan ole nykyään mitään leluja. Jopa alle parin sadan euron hintaluokassa löytyy reilusti tehoa, mutta suhteellisen kevyt virtys ja erittäin hiljainen ääni.  Pakettiin kuuluu myös kiikaritähtäin (sekä kuitutähtäin), säädettävä liipaisin ja äänenvaimennin. Hyvä ergonomia ja automaattinen varmistin lisäävät ammunnan iloa sekä turvallisuutta.

Ominaisuudet:

Luoti: 4,5 mm
Lähtönopeus: 360 m/s kevyemmällä luodilla, lyijyllä 305 m/s
Piipun pituus: 35,5 cm
Aseen pituus 111 cm
Paino ilman kiikaria: 3 kg
Stoeger Adjustable trigger T2 -liipasin
Etutähtäin: kuitutähtäin
Synteettinen tukki: Human Tech Desing Stock + ProAdaptive Checkering + Multi Grip System MGS
4x32 kiikaritähtäin
Vaimennin









Luodin valinnalla on suuri merkitys paitsi tarkkuuteen, niin myös osuman vaikutukseen. Perinteinen lyijyluoti on painava ja pehmeä. Se on siis hitaampi ja litistyy kohteeseen osuessaan. Lyijyluoti soveltuu hyvin tarkkuusammuntaa, se ei myöskään kimpoa osumastaan kovaan metallilevyyn.

Lyijyä kevyemmistä materiaaleista (esim. alumiiniseokset) valmistetuilla luodeilla saavutetaan lisää nopeutta (jopa 20 %). Luoti on n. 50 % kovempi kuin lyijystä valmistettu. Nopeuden ja kovuuden yhdistelmällä saavutetaan jopa 100 % parempi läpäisykyky. Näillä luodeilla ei saa ampua metallitauluja tai muihin koviin pintoihin kimpoamisvaaran vuoksi.




Kuvassa osuman vaikutukset erilaisilla luodeilla ammuttuna tuuman lankkuun. Tavallinen lyijyluoti 0,56 g alhaalla oikealla on jäänyt 2,5 cm paksuisen lankun puoleenväliin. Keskellä kuvaa 0,62 g lyijyluoti integroidulla kuparihaulilla. Luoti on jäänyt lankun sisään, mutta puhkaissut säleitä irti vastapuolelta. Vasemmalla ylhäällä on 0,33 g teholuodilla ammuttu lankusta puhtaasti läpi.

Kyse ei siis ole mistään korkkipyssystä tai lelusta. Nykyaikaiset ilma-aseet ovat tarkkoja ja tehokkaita aseita, joihin tulee suhtautua samalla kunnioituksella kuin muihinkin aseisiin.



Harjoittelua takapihalla


Aseen nosto

Paremmat riistalaukaukset alkavat sujuvalla ja ripellä nostolla. Ampuma-asennossa otetaan 30-40 cm leveä haara-asento, jossa oikeakätisellä vasen jalka on etummaisena. Tukevaan asentoon vaikuttaa maaston muodot ja omat tuntemukset. Pienellä harjoittelulla löydät itsellesi sopivan.

Nosto alkaa silmä-piippu-linjasta, jossa katse suunnataan kohteeseen. Aseen perän ollessa vielä ala-asennossa nostetaan piipun suu katseen linjalle kohti maalia. Perää nostettaessa pidetään piipun suu paikallaan koko ajan suunnattuna kohteeseen. Perä painetaan tukevasti olkapäähän ja poski tukeutuu aseen perää vasten.

Onnistunut aseen nosto on siis ripeä ja yhtäjaksoinen liike, jossa silmä-piippu-linja säilyy koko ajan. Ensin havaitaan maali, asetutaan tukevaan asentoon, nostetaan ase poskelle, pidätetään hetki hengitystä ja puristetaan liipaisinta.

On myös edistyneempi tekniikka hengityksen pidättämiselle. Tuodaan tähtäin kevyellä liikkeellä kohteen alle ja hengitetään luonnollisessa rytmissä. Sisäänhengitys nostaa tähtäyksen kohteeseen, jolloin ammutaan ja annetaan vielä liikkeen jatkua ylöspäin. Tähtäintä ei siis yritetä pakottaa kohteeseen tai pitää sitä paikallaan. Kun ampuma-asento on rennon luonnollinen, niin tekniikan oppii toistojen myötä lähes automaattiseksi.

Harjoittele erilaisia ampuma-asentoja ja opettele käyttämään myös tukea. Polvi- ja makuuasennot ovat selvästi vakaampia kuin pystystä ampuminen. Improvisoiduksi ampumatueksi kelpaavat puut, kepit, kivet ja vaikka reppu.


Maalitaulut

Aikaisemmassa postauksessa kerroin omasta kehittymisestäni kivääriampujana tänä keväänä. Oppimisen ansio on Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.




Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi metallinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.





Metallilätkien lisäksi erilaiset riistaeläimiä kuvaavat maalitaulut antavat annoksen realistisuutta ja vapauttavat kympin jahtaamiselta. Varsinkin lasten kanssa ammuntaa harjoitellessa kannattaa hieman löysätä ampujanliivejä ja ottaa rento ote touhuamiseen, tietysti turvallisesta aseenkäsittelystä huolehtien.





Takapihalle tai lähimaastoon voidaan rakentaa pieni riistarata, jossa kohteet vaihtelevat erilaisista paperitauluista ilmapalloihin ja vaikka muovieläimiin. Tässä kohtaa kannattaa tosiaan miettiä asiaa myös lapsen motivaation kautta. Jos sinä olet kiinnostunut muflonien jahtaamisesta, niin lapsi voi olla paljon kiinnostuneempi dinosaurusten tai zombien jahtaamisesta. Käytä mielikuvitusta, netistä löytyy myös paljon erilaisia tauluja vapaasti tulostettaviksi.




Turvallinen aseenkäsittely


Ilmakiväärillä on kiva harrastaa lasten kanssa. Ennen ensimmäistäkään laukausta kannattaa kuitenkin läpikäydä muutama perusasia aseista ja ammunnasta.

Aloita aseen käsittely aina tarkastamalla, että ase on lataamaton.
Asetta käsitellään kuitenkin aina kuin se olisi ladattu.
Tyhjälläkään aseella ei koskaan osoitella ihmisiä.
Opettele tuntemaan ase, sen lataaminen, varmistaminen ja laukaisu.
Lataa ase vasta kun aloitat ampumisen. Asetta ei koskaan säilytetä tai kuljeteta ladattuna.
Muista lasersääntö, eli aseen piippu osoittaa aina turvalliseen suuntaan.
Sormivarmistus, eli sormi pidetään liipaisinkaaren ulkopuolella siihen asti, kunnes on valmis ampumaan kohteeseen.
Ase voidaan laukaista vain turvalliseen suuntaan ja alueen turvallisuus pitää havainnoida aina ennen ampumista.
Älä kiipeile puuhun tai aidan/esteiden yli ladatun aseen kanssa.
Lapset eivät voi harrastaa ammuntaa ilman aikuisten valvontaa.
Ilmakivääri ei ole metsästysase
Kimpoamisvaaran vuoksi, aseella ei saa ampua veteen.




tiistai 11. kesäkuuta 2019

Patasorsa tai sorsapata ja sorsapannu



Nyt on hyvä aika valmistaa edellisen kauden sorsat pois pakkasesta. Uusia alkaa putoilla pataan jo parin kuukauden päästä ;) Viime viikonloppuna oli tarkoitukseni tehdä pitkästä aikaa ruokaa avotulilla. Pitkään jatkunut hellejakso on kuitenkin tehnyt maastosta niin kuivaa, etten halunnut alkaa säätämään asioita VPK:n kanssa…




No, tämän patasorsan voi tehdä samalla reseptillä ihan yhtä hyvin nuotiolla, kamiinalla tai kotona sähköuunissa. Resepti on yksinkertainen ja voit muunnella siitä lukemattomia erilaisia versioita tilanteen ja saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan. Oikeastaan kaikkein tärkeintä on vain sorsa ja sopiva valurautapata… kaikki muu on hifistelyä. Muistaakseni tämän version reseptistä on joskus kertonut keittiömestari Markus Maulavirta.

Tähän kannattaa ottaa lähtökohdaksi kynitty sorsa, koska sorsan nahka on erityisen herkullista. Jos mietit kuinka sorsa nypitään, niin täältä löytyy vinkkiä.



Ainekset patasorsaan:


Sorsa
Voita
Sitruuna
Porkkanaa
Sipulia
Vettä
Suolaa ja pippuria


Kastikeainekset:

Sorsan keitinliemi
Puolukoita tai puolukkahilloa
Kermaa
Sinihomejuustoa
Jaloviinaa
Hunajaa






Mukaan kannattaa ottaa myös kaula, sydän ja maksa.





Laita kaula ja sisäelimet sorsan sisälle. Sido puuvillanarulla koivet ja siivet kiinni helpomman käsiteltävyyden vuoksi.





Ruskista sorsa voissa pannulla tai padassa. Hiero sitruunaa/mehua linnun ruskistetulle nahalle. Taputtele sen jälkeen pintaan vielä suolaa ja pippuria.





Laita sorsa pataan porkkana- ja sipulilohkojen kanssa. Kaada kiehuvaa vettä pataan noin puolilleen.





Pata kypsyy maltillisilla tulilla (uunissa 180 astetta) noin tunnissa. Voit kääntää linnun padassa ylösalaisin noin puolen tunnin jälkeen.





Ota kypsä lintu padasta ja kääri se folioon. Siivilöi liemi padasta.





Kiehuta lientä voimakkaasti kasaan. Samalla voit laittaa myös perunat tulille tai valmistaa lisukkeeksi ohraa, riisiä, pastaa jne.





Kun uuni on hieman viilentynyt, voit laittaa sorsan foliossa jälkilämmölle. Näin saat sen pysymään tarjoilulämpöisenä.





Mausta liemi puolukoilla/survoksella/hillolla.  Lisää kermaa ja reilu nokare sinihomejuustoa. Vielä tömäkkä loraus jallua niin aletaan olla valmiina. Maista kastiketta, lisää makuja (mm. suola ja pippuri) tarvittaessa. Jos käytit sokeroimattomia puolukoita, kannattaa lisätä hunajaa pyöristämään makua. Voit vielä halutessasi siivilöidä kastikkeen hienoksi tai tarvittaessa suurustaa sitä hiukan.





Ja ei kun ääntä kohden. Tällä kertaa sorsa sai myös arvoistaan juotavaa. Beretta asetehtaan omalta viinitilalta: Gussalli Beretta Castello di Radda Chianti Classico Riserva 2013 DOCG Tuscany Italy. Ja tietysti aidosta ranskalaisesta vs-laatuisesta rypäletisleestä ja korkealuokkaisesta kotimaisesta viinasta valmistettua perinteistä suomalaista janojuomaa.



Sorsapannu


Seuraavan päivän krap… tai siis lohturuoka syntyy nopeasti ja helposti patasorsan tähteistä, lisäsin vain herkkusieniä ja kananmunia raaka-aineisiin.





Putsaa sorsa ja palastele lihat (mukaan lukien täytteeksi laitetut kaula ja sisäelimet), pilko pannulle myös herkkusienet, sipulit ja keitetyt perunat.





Paista voissa, mausta suolalla ja pippurilla, lisää paistetut munat ja koristele sipulinvarsilla. Loiventavaksi soveltuu hyvin vaikka omenasiideri. ;)



tiistai 4. kesäkuuta 2019

Nothing sucks like Electrolux


Kuvittele tilanne. Nautit perheen kanssa rentoa vapaa-ajanhetkeä pitsan paistumista odotellessa. Yhtäkkiä keittiöstä kuuluu voimakas pamaus ja lasinhelinää. Ryntäät keittiöön ja näet kauhuksesi lasisen uuninluukun räjähtäneen miljooniksi pieniksi paloiksi pitkin keittiötä, uloimpien sirujen lentäneen useita metrejä eteisaulaan asti. Hetken siunaat mielessä, kuinka helpottunut olo on, ettei keittiössä ollut paikalla lapsia tai lemmikkejä…

Juuri näin tapahtui meidän perheessämme jokin aika sitten. Alkoi perusteellinen ja aikaa vievä puhdistus. Lakaisten, imuroiden ja pyyhkimällä, mutta miljoonia pieniä siruja on lähes mahdoton saada pois kerralla. Vielä päiviä myöhemmin löytyi ilkeitä pieniä lasinsiruja ikävästi jalkapohjaan tarttuneena. Mutta minkäs teet…




Tai siis tein kyllä. Siivouksen lisäksi otin yhteyttä Electroluxin asiakaspalveluun (eivät vastanneet) sekä paremman yhteyden puuttuessa heidän tiedotuspäällikköönsä. Hänen vastauksensa oli suurin piirtein, että voi kuinka ikävää, ilmiö on harvinainen, mutta näin voi käydä silloin tällöin.

Kysyinkin häneltä: ”Ymmärsinkö oikein, että uunin lasin räjähtäminen miljooniksi palasiksi ympäri keittiötä ja eteisaulaa kuuluu normaaliin Electrolux-tuotteiden elinkaareen? Se ei siis ole poikkeama, vaan jotain niin tavallista, ettei se huoleta teitä sen enempää? Kuluttajankin on mielestänne hyväksyttävä se vaarattomana pikku ominaisuutena, joka kuuluu luontevana osana Electrolux-uunien asiakaskokemukseen?”

Sain vastauksen, että voivoi ja uunin lasi on turvalasia, joka on suunniteltu särkymään turvallisesti ilman teräviä paloja. Tämä ei kuitenkaan ikävä kyllä pidä paikkaansa, vaan pyöreämpien ”turvallisten” palasten joukossa on neulan teräviä pieniä muutaman millin lohkeamia. Juurikin niitä, jotka kulkeutuvat helposti ympäri asuntoa ja joita on vaikea siivota tai havaita kuin ikävinä pistoina jalkapohjissa.

Kysyessäni miksi heidän asiakaspalvelunsa ei ollut vastannut tiedusteluuni, tiedotuspäällikkö jätti vastaamatta syyn, mutta lupasi heidän ottavan yhteyttä. Lopulta heidän asiakaspalvelunsa ottaa yhteyttä ja vastaa: ”Olen tarkistanut laitteenne tiedot ja minun on ikäväkseni ilmoitettava, että kyseistä luukun lasia ei enää ole saatavilla varaosana. Sen valmistus on loppunut ja osa on valitettavasti ehditty myymään loppuun kaikista varastoistamme. Näillä tiedoilla laitetta siis ei enää ole mahdollista korjata, joten suosittelin tällaisessa tapauksessa kääntymään kotivakuutuksenne myöntäjän puoleen, jotta voitte selvittää, millaisia mahdollisuuksia asian kuntoon saattamisessa on.”


Lasinsiruja kaikkialla useiden metrien säteellä, jopa uunin sisällä pitsassa.

Ilmeisesti räjähtäneitä laseja on ollut todella paljon, koska ne kaikki oli varaosina myyty jo tässä vaiheessa loppuun. Olin ostanut yhden Electroluxin lippulaivatuotteista melko pian induktioliesien tultua kuluttajamarkkinoille. Se oli aikanaan tietysti kallis investointi, mutta kuten aina jonkin tekniikan yleistyessä, niiden hinnat halpenevat rajusti. Kysyessäni nyt siis vakuutusyhtiöltämme korvausta, niin he luonnollisesti vertasivat lieden arvoa nykyiseen tarjontaan, josta he tekivät vielä ikävähennyksen. Käytännössä tämän vähennetty korvaushinta jäi lähes samaksi kuin omavastuuosuutemme.

Electroluxin liesi räjähti siis paljon ennen toivotun käyttöikänsä loppumista, mutta valmistaja ei kyennyt eikä halunnut sitä korjata. Ei edes maksua vastaan. He vain yksinkertaisesti pesivät kätensä koko asiasta. Heitä ei kiinnostanut asiakkaan tilanne voivottelua enempää.

Asian koko kuva alkoi vähitellen selvitä, kun veimme räjähtäneen Electrolux-romun kunnan jätepisteelle. Siellä tavaraa vastaanottava henkilö kertoi heilläkin huomatun kyseisen merkin kesken kaiken hajonneet tuotteet. Jäin sitten hetkeksi pohtimaan omia kokemuksiani Electroluxeista viimevuosilta. Electrolux-merkkinen astianpesukoneemme hajosi heti takuuaikana. Korjauksista huolimatta se ei ole oikeastaan koskaan toiminut täydellisesti, mutta pienillä nikseillä sen kanssa on toistaiseksi pärjätty. Electrolux-imuristamme vaihdettiin muovinen teleskooppiputki takuuaikana koska sen heppoinen liukumekanismi ei kestänyt käyttöä. Nämä huonolaatuiset tuotteet eivät ole siis mitenkään sattumaa vaan surkeasta suunnittelusta johtuva ominaisuus.

Electrolux julistaa omassa ympäristöohjelmassaan: ”We are committed to Designing products to reduce their adverse environmental impact in production, use and disposal. Reducing resource consumption, waste and pollution in our operations.” He ovat siis muka sitoutuneet vähentämään jätettä. Huonosti suunnitellut ja normaalia käyttöä kestämättömät tuotteet ovat osoitus juurikin välinpitämättömyydestä ympäristöasioissa. Tälläkin kertaa yhden huonosti valmistetun lasin vaihtaminen olisi jatkanut koko lieden elinkaarta mahdollisesti kymmenillä vuosilla, mutta nyt se joutui kokonaan romuksi.

En siis todellakaan suosittele kenellekään Electrolux-tuotteita. On vain todettava heidän itsensä jo 70-luvulla Englannissa lanseeraaman imurimainoksen sloganin sanoin: ”Nothing sucks like Electrolux


Electrolux-romun tilalle löytyi uusi ominaisuuksiltaan parempi ja hinnaltaan edullisempi Whirlpool-liesi.







keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Oletko sinäkin keskivertoa parempi ampuja?


”Haulikkoammunta on helppoa, ja kiväärillähän osaa ampua kaikki armeijan käyneet”. Omalla kohdallani ei ikävä kyllä tilanne ole ihan näin ruusuinen. Ja mitenkä se edes voisi olla? Suurin osa metsästyksestäni on suurriistan kytisjahtia tai ajometsästystä valmiiksi tarkoin valituissa passeissa. Haulikkohommia tulee tehtyä harvakseltaan ja kausiluontoisesti. Ensimmäisiin jahteihin lähdin aikanaan täysin harjoittelematta ja osin sopimattomilla välineillä.

No, tekemällä oppii ja tekevälle sattuu… onneksi ei kuitenkaan vielä ole pahemmin sattunut.

On melko käsittämätöntä, kuinka pienillä opastuksilla ja vähäisellä harjoittelulla pääsee itsenäisesti metsästämään. Verrataanpa vaikka golfiin, jossa harrastus aloitetaan käytännön harjoituksilla alkeiskurssilla ja suoritetaan pakollinen green card -kortti. Harrastajia rankataan kansainvälisellä tasoitusjärjestelmällä, joka kannustaa jatkuvaan harjoitteluun ja oppimiseen. Jopa niin, että liian isolla tasoituksella ei edes pääse kaikille kentille pelaamaan. Kaikilla kentillä on harjoitusalueensa draiveille, pitcheille, chipeille ja puteille. Monet pelaajat treenaavatkin omaehtoisesti lyöntejään ennen jokaista pelikertaansa ja ostavat myös golfopettajilta yksityisopetusta. Kukaan ei koskaan sano, jotta golf olisi helppoa tai että kaikki joskus sählyä pelanneet osaisivat sitä.

Älä käsitä väärin. En kaipaa metsästykseen lisää pakollisia ja kalliita ehtoja tai esteitä. Kaipaan harjoittelupaikkoja ja mahdollisuuksia, sekä kulttuuria, joka kannustaa opettelemaan käytännön jahtitaitoja.





Haulikkohommia


Omalla kohdallani ihmettelin vuosia, miksen osu haulikollani. Ei, en todellakaan harjoitellut riittävän monipuolisesti ja kun harjoittelin, tein sen pääosin väärin. Pari kierrosta skeettiä vakioiduissa olosuhteissa ei paljoa auta. Varsinkaan jos asetta ei ole katsottu sopivaksi ja tähtäyskuva, nosto, ennakko sekä laukaisu ovat ihan sattumanvaraisesti itse opeteltuja tai osaamattoman kaverin radalla neuvomia.

”Hauliikolla tährätään perällä, poika”, ”Osoitat vain sinne suuntaan, kyllä se siitä paranee, kun harjoittelet vain riittävästi.” tai ”No harmittaahan se, jos on tonnikaupalla jyystänyt rahaa haulikkoon ja sitten saman metsästysseurueen kaveri ottaa lihaa saman määrän pakastimeen 400 euron Baikkalilla…”  Näitä ja muita kuolemattomia neuvoja riittää, jos menet aloittelijana jahtiukkojen kanssa radalle.

Itselläni haulikkoammunta lähti pieleen jo aikanaan asetta valitessa. Minulle kerrottiin, että haulikko on vaistoase (mitä ikinä tarkoittaneekaan), niin päättelin ihan vaistolla, jotta isompi on parempi. Hankin 12/76 eli 3"" magnumin tyytyväisenä. Ase on miehekkään kokoinen ja potkuakin löytyy riittävästi. En erityisesti miettinyt aseen sopivuutta, painoa, saati tasapainoa. Eniten kiinnostivat patruunat ja että niistä löytyisi riittävän karkeita ryynejä mahdollisimman paljon.






Tarkkuusammuntaa


Joo ammuin armeijassa valiot, osun ”junahirveen hirviradalla”, ja karhumerkinkin olen aina saanut suoritettua ampumakokeissa. Näillä eväillä suurin osa metsästäjistä pitää itseään keskivertoa parempana ampujana, niin myös minäkin. Mutta jos asiaa jää yhtään miettimään, huomaan armeijastakin kuluneen jo kolmekymmentä vuotta. Radalla riittää, kun tähtää pahvihirveä parran kärkeen. Karhukokeen läpäisee, jos on valmis maksamaan 20 euroa, ampumaan 75 metristä vakaalta tuelta neljä laukausta, jotka vähintään sivuavat 17 sentin osuma-aluetta.







Haulikkokoulu 


Matka oikeasti paremmaksi ampujaksi alkoi pari vuotta takaperin Haulikkokoulussa. Maaliskuussa sain tilaisuuden käydä kertaamassa oppeja uuden tuliterän Berettan kanssa. Parhaimmillaan opetus onkin omalla aseella ampumista, asesopivuuden tarkastamista… lähes kirjaimellisesti kädestä pitäen neuvoen ja yksityisesti opastaen.


Haulikkokoulun rehtorin Ville Hirvosen opissa. Kuvaaja: Marianna Saren

Kuvaaja: Marianna Saren

Vertaistukea tarjoilee @nordicshot. Kuvaaja: Marianna Saren


En ole vieläkään mitenkään erityinen haulikkoampuja, mutta uudella 20 cal kevyellä ja pehmeärekyylisellä sekä hyvin käteen sopivalla Beretta 693 Fieldillä alkaa jo usko palautua tähänkin hommaan. Harjoittelusta on tullut hyvien ohjeiden ja niistä seuranneen sujuvuuden ansiosta paljon palkitsevampia. Parantuneen itseluottamuksen kautta myös tulokset ovat selvästi kehittyneet.





Riistaklubi


Yksi parhaita viimeaikojen harjoituspäiviä oli ehdottomasti Riistaklubin Simulated game shooting- tapahtuma Salossa 6.4.2019. Tapahtumassa simuloitiin perinteistä fasaanin ajojahtia, jossa neljä ampujaa rinnakkain ampui kaksi 100 kiekon ajoa. Kiekkoja lensi eri suunnista kohti ja sivuttain. Parhaimmillaan niitä oli jatkuvasti ilmassa enemmän kuin ampujia asemissa. Kaikki kiekot olivat vapaata riista ja osan ampujista ladatessa toisilla riitti miltei keskeytyksettä ammuttavaa… Juuri sellaista harjoittelua, jossa ei kilpailla ketään vastaan, ei lasketa pisteitä, mutta opitaan paljon tai ainakin pidetään totaalisen hauskaa…










Kiväärikoulu, Vaarallinen riista


Yleensä radalla tulee harjoiteltua hyvältä tuelta paikallaan olevaan kohteeseen ammuntaa. Se onkin melko helppoa ja itsekin olen saanut osumia jopa puolen kilometrin päähän. Normaalisti harjoitellaan toki paljon lyhyemmiltä matkoilta, ampumapaikat 75 ja 100 metriltä. Ammunta on aina kivaa, se on selvä, mutta ei tällainen harjoittelu paljoa kehitä moninaisissa riistatilanteissa metsästystä. Lähinnä laukaisutekniikkaa ja rekyylin hallintaa. Tottumatonkin oppii hyvissä olosuhteissa ja hyvillä välineillä helposti osumaan tulitikkurasiaan 100 metrin päässä.

Hieman haastetta tuo mukaan liikkuva maali, mutta ampumaradoilla tuttu kiskoilla kulkeva ”junahirvi” on vakionopean tasaisen kulkunsa ansiosta alkuhämmennyksen jälkeen sekin melko helppo kohde. Varsinkin jos ei lasketa erityisesti pisteitä taulusta vaan hyväksytään kaikki osumat numeroalueelta ja ammutaan tyypilliseltä 75 metrin matkalta.


Markku Vehmas Kiväärikoulun vastuukouluttaja


Huhtikuun lopussa pääsin parantamaan taitojani kiväärikoulussa. Aiheena oli tällä kertaa ”vaarallinen riista”. Aamu alkoi kuten aina haulikko- ja kiväärikoulussa ase- ja ampumaturvallisuudella. Sen jälkeen seurasi opetusta mm. ballistiikasta ja riistaeläinten anatomiasta.



Kouluttaja Juha Hämäläinen

Teoriaosuuden jälkeen kohdistettiin aseet, kouluttajat kävivät läpi yksilöllisesti asesopivuutta ja ampujan ergonomiaa sekä ampumatekniikkaa. Ensin siirryttiin ampumaan paikallaan olevia maaleja, joissa metallilevyt kertoivat iloisella kilahduksella onnistumisista. Pikkuhiljaa vaikeutettiin ammuntaa yhdistetyin kääntymis- ja latausharjoituksin.


Kouluttaja Kai Hämäläinen



Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.


Kun jokainen oli päässyt paukuttelemaan pari rasiaa yksilöllisessä ohjauksessa, siirryttiin liikkuvien radalle. Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammuttiin eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tuli automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkoi tulla ihan peruskauraa.


Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.


Tänä keväänä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.

Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.


Pari nopeaa perättäistä reikää keskellä possua :)


Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittelin ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan koulutuksessa ammuin kaikki laukaukset aseella, jolla on tarkoitus syksyllä lähteä karhujahtiin ja muutenkin käyttää suurriistan ajometsästyksessä, eli Sako 85 kaliiperissa 9,3x62 tähtäimenä Steiner Nighthunter 1-5x24.

Tämä Nighthunter on varustettu pistetähtäimellä (Absehen 0-I), joka on valaistavissa, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se mahdollistaa tietysti tarkemmat osumat pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on omiaan esimerkiksi karhujahtiin.

Olen ihastunut tähän molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan, se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.



Harvoin maisteriopinnot ovat näin hauskoja...



Omaehtoinen harjoittelu kotona ja takapihalla


Olen aloittanut myös säännöllisen epäsäännöllisen ammuntaharjoittelun takapihalla ja lähimetsässä. Tai siis oikeammin kylmäharjoittelun, sillä varsinaiset laukaukset jätän ampumatta. Haulikon kanssa homma menee niin, että etsin vapaamuotoisia maaleja tähtäämiseeni. Milloin paikallaan olevia ja milloin ohitse lentäviä variksia, harakoita yms. Tällä harjoittelulla pääsee vakioimaan nostoja, kehon- ja maalinhallintaa.


Liike menee näin:

1. Kohteen havaitseminen ja katseen suuntaaminen
2. Aseen rauhallinen nosto
3. Sopivan ennakon ottaminen
4. Ennakon hallinta
5. Laukaisun hallinta
6. Lopuksi vielä saatto laukauksen jälkeen


Hyvä tekniikka on mahdollista oppia vain tuhansien toistojen avulla. Aseen on noustava juoheasti kohti valittua maalia, ja laukaisukuvan on oltava selkeä ja aina samanlainen. On kuitenkin syytä muistaa, että tekniikan on oltava hallussa tässä vaiheessa. Täysin turhaa on tehdä harjoitteita lihasmuistiin väärällä tekniikalla. Tässä kohtaa Haulikkokoulu on todella hyödyksi. Nostotekniikan harjoittelu on mukavaa ja ilmaista puuhaa, jota voi tehdä itselleen sopivina hetkinä.




Kun haulikko alkaa nousta sujuvasti haluttuun maaliin, niin muuta harjoitusta siten, että katsot valittua maalia, suljet silmäsi ja nostat aseen rauhallisesti maalia kohden. Kun avaat silmäsi, niin aseen tulisi osoittaa maalia ja laukaisukuvan olla oikein.




Palataan kivääri- ja pistooliharjoitteluun myöhemmissä postauksissa.