tiistai 13. maaliskuuta 2018

Onko 25 vuoden takuu pelkkää huijausta?



Monella amerikkalaisella tuotemerkillä on järkyttävän pitkä takuu. Pienellä präntillä takuuehdoista löytyy kuitenkin maininta, että koskee vain valmistus- ja materiaalivirheitä. Mitä nämä virheet sitten ovat ja toimiiko takuu käytännössä ollenkaan?

Olin hankkinut Leatherman PST II -monitoimityökalun joskus 15-20 vuotta sitten. Normaalin työkalukäytön yhteydessä pihtien kärki katkesi.





Kiroilin hetken puoliääneen, nakkasin Leathermanin nurkkaan ja lähdin hakemaan ”kunnon työkaluja” homman valmiiksi saamiseksi. Jonkin ajan päästä palasin kuitenkin rikospaikalle ja noukin monitoimityökalun käteeni. Mietin, onko tuosta enää mihinkään. Kunnes muistin, jotta nehän lupaavat jonkun tolkuttoman pitkän takuun näille vehkeille. Tarkistin asian maahantuojan Nordic Trailin sivuilta ja toden totta, kokonaista 25 vuotta luvataan. Sitten tajusin, ettei tuosta tietenkään ole mitään ostokuittia enää tallessa. Hyvä jos muistan hankintaa edes vuoden tarkkuudella, saati ostopaikkaakaan. Joten se siitä sitten…



Leatherman-takuun toimivuus


Parin päivän päästä ajatus kuitenkin palasi mieleeni. Voisihan tuon huoltoon lähettää. Jos ei mene takuuseen, niin sitten ei. Eihän se juuri ota, jos ei annakaan. Runoilin vikaselosteen, pakkasin työkalun ja lähetin paketin maahantuojan huoltoon.

Reilun viikon päästä postilaatikosta löytyi kuplapussikirje. Kuoressa oli Leatherman Wingman -monitoimityökalu. Lähetteessä pahoiteltiin työkalun rikkoutumista ja siitä aiheutunutta vaivaa, sekä PST II -mallin valmistuksen loppumista. Korvaukseksi tilalle lähetettiin nyt siis uudempi malli.






No jösses sentään. Takuu siis toimii vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin ilman mitään venkoiluja tai selittelyjä. Olin vaikuttunut! Leatherman Wingman on selvästi kehittyneempi ja parempi painos aikaisemmin käytössäni olleesta PST II:sta yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamasta. PST II:ssa oli mukana timanttiviila millä aikanaan tuli teroiteltua lähinnä vaappujen koukkuja. No, nykyään tulee käytetty ns. kemiallisesti teroitettuja koukkuja, jotka eivät teroitusta juuri kaipaa ja toisaalta timanttiviiloja on muutenkin ihan riittävästi.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Tuntuu lähes uskomattomalta, että tällainen ”25 vuoden takuu” -mainosväittämä, pitää oikeasti paikkansa. Eikä kukaan alkanut syyttelemään työkalun väärästä käytöstä tai kyselemään ostopäivästä. Takuu vain yksinkertaisti toimi, niin kuin oli aikanaan luvattu. Niin yksinkertaista se oli. :)






tiistai 27. helmikuuta 2018

Tero Aarnin polttotaidetta



Tero Aarni on kuopiolainen rakennusarkkitehtiopiskelija. Opintojen lomassa syntyy harrastuspohjalta polttotaidetta. Tero kertoo aina pitäneensä piirtämisestä. Sarjakuvien tussipiirtämisen ohessa isä innosti kokeilemaan polttotekniikalla yritysten logoja ja kuvia puisiin kuksiin. Kokeilu vei saman tien mennessään. Ensimmäinen polttotaidetyö syntyi kesällä 2015.




Tuppeen sahattu koivu on osoittautunut hyväksi pohjamateriaaliksi. Kuvien pohjatöiden sahaus, höyläys ja hionta tapahtuvat pääosin Riistavedellä vanhempien autotallissa ja varsinainen polttaminen Kuopiossa. Yhden teoksen tekoon kuluu keskimäärin noin viisitoista tuntia, joista kaksi menee pohjatöihin. Kuvaa voi tehdä noin tunnin kerrallaan, sitten silmät, niska ja ranne tarvitsevat tauon. Ahkerasti tehden ja päivää hieman venyttämällä työ on mahdollista tehdä kahteen päivään, jos kaikesta muusta on vapaata.








Aitoa taidetta


Kyse ei siis ole ns. laserkaiverruksesta, jossa kuva poltetaan tietokoneohjatusti materiaalin pintaan. Tero tekee itse kaiken käsityönä alusta loppuun. Polttokynä on kiinni portaattomassa muuntajassa ja lämpötilaa säädellen saa eri vahvuista viivaa. vastuslanka lämpenee ja polttaa puuhun jäljen. Esim. puhaltamalla vastuslankaa saa jäähdytettyä hetkeksi ja sillä voi välttää ns. pohjaan palamisen, eli tummempien pisteiden syntymisen.




Pääasiassa käytössä on kolmea terää. Jokaisella terällä on oma tehtävänsä. Pelkällä vastuslangalla onnistuu tekemään koko työn, mutta varjot syntyvät parhaiten litteillä terillä, ja pienet yksityiskohdat saa tehtyä erilaisilla terävillä terillä. Ensimmäiseksi Tero hahmottelee lyijykynäpiirroksen puuhun mallia käyttäen. Polttokynä ei nimittäin anna virheitä anteeksi ollenkaan. Lyijykynä on sen sijaan helppo pyyhkiä polton jälkeen kokonaan pois.








Lisää kuvia Teron taiteesta löydät täältä: https://teroaarni96.wixsite.com/pyroartturi/galleria





Mainio lahjaidea


Tero tekee töitä myös tilauksesta. Jokainen työ pitää arvioida tietysti erikseen yksityiskohtien mukaan, mutta A4 kokoisen hinta on yleensä 150€ ylöspäin noin 200€ tietämillä. Koko, taustan yksityiskohdat, henkilöiden määrä, kuvan laatu jne. monet tekijät vaikuttavat työmäärään. Tarkan hinnan Tero kertoo nähtyään mallikuvan. Valmiit työt kulkevat kätevästi postilla.

Jos kiinnostuit, täältä löydät Teron yhteystiedot: https://teroaarni96.wixsite.com/pyroartturi/yhteystiedot




Tero Aarni


Facebook: https://www.facebook.com/Pyroartturi/
Nettisivut: https://teroaarni96.wixsite.com/pyroartturi
Instagram: https://www.instagram.com/pyroartturi/
Flickr: https://www.flickr.com/people/151452551@N04/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UC0t1T3oY-3HukMu-BTpo2cQ


perjantai 23. helmikuuta 2018

Harrasteaseet vähentävät rikollisuutta ja luovat turvallisuutta


Voin todistaa, että siellä missä asukkailla on enemmän metsästys- ja harrasteaseita, on turvallisempi asua. Siellä tehdään myös vähiten rikoksia. Näin myös toisinpäin. Alueilla joissa on vähemmän aseiden hallussapitolupia, on turvattomampaa asua ja näillä alueilla tehdään myös enemmän rikoksia.

Siis mitä ihmettä??? Aselakejahan on vuosi vuodelta kiristetty lisääntyvän turvallisuuden nimissä. Media uutisoi jatkuvasti, kuinka paljon turvallisuus lisääntyisi, jos vain aselakeja kiristettäisiin lisää. Tälläkin hetkellä meillä on menossa aselakien muutosprosessi. Viimeisin EU:n ampuma-asedirektiivi odottaa Suomessa täytäntöönpanoa. Sen edellyttämiä muutoksia sorvataan nyt sisäministeriössä, vaikka edellistenkään lain tiukennusten ei ole osoitettu lisänneen turvallisuutta.

Niinpä niin! Samaa ihmettelin itsekin. Aloin miettiä, mikseivät todelliset havaintoni ympäröivästä maailmasta täsmää median luoman mielikuvan kanssa. Tunnen nimittäin satoja aseenomistajia. Enkä tiedä yhtään tapausta, joka toimisi rikollisesti tai eläisi muutoin epävakaata elämää. Päinvastoin. Suurin osa tuntemistani metsästäjistä ja aseharrastajista on tavallisia perheellisiä luotettavia veronmaksajia. Tunnollisia puurtajia, joiden elämä täyttyy työssäkäynnistä, asuntolainan maksamisesta ja vapaa-ajalla erähenkisestä ulkoilusta tai vaikka reserviläistoiminnasta.



Ase ei tapa Ahvenanmaalla


Tunnettua on, etteivät aseet tapa Ahvenanmaalla. Pienessä 308 asukkaan Kumlingen kunnassa on 502 aseen hallussapitolupaa. Eli aseiden ja ihmisten suhde on siellä Suomen suurin, 163%. Kumlingessa on siis eniten aseita koko Suomessa asukaslukuun nähden. Kumlinge on kuitenkin sijalla kaksi Suomen vähiten rikollisten kuntien listalla.

Yllä oleva on puhdasta faktaa, mutta tätä totuutta on yritetty vesittää monenlaisilla väitteillä, kuten että otos on liian pieni, se on yksittäinen poikkeama tai että suomenruotsalaisilla on nyt vain jotenkin ylivertainen sosiaalinen ja kulttuurillinen perimä ja ties mitä muuta…

En uskonut noihin väitteisiin. Niinpä aloin etsiä laajempaa tutkimusta aselupien ja rikollisuuden vertailusta. Vaikka aseturvallisuudesta puhutaan paljon, en jostain syystä sellaista kattavaa ja tuoretta tilastoa mistään löytänyt. Voisi kuvitella, että media olisi sellaisen tilannut, kun asiasta lähes päivittäin kohkaa, tai viranomaiset, kun turvallisuuteen vedoten aselakeja koko ajan kiristävät. En löytänyt sellaista edes aseharrastus- ja metsästysjärjestöiltä tai -keskusliitoilta.



Ase ei tapa Sisä-Suomessakaan


Niinpä päätin tehdä sellaisen itse. Maailma on täynnä tiedon siruja, joten aivan ensimmäiseksi täytyi päättää, mitä tietoja ja kuinka laajasti keräisin. Rikollisuutta ja epämiellyttävää häiriökäyttäytymistä voi ilmetä kovin monella tavalla, joten päädyin tarkastelemaan rikoslain määrittelemiä rikoksia. Parhaiten tietoa on saatavissa kuntatasolla tarkasteltuna. Jotta rikoslakirikokset parhaiten kuvaisivat kyseisen kunnan alueella asuvien ihmisten rikollisuutta (eikä ohikulkijoiden) poistin tarkastelusta liikennerikokset kokonaan (rikoslain 23 luku). Voi kuulostaa pilkun viilaamiselta, mutta pienen kunnan halkovalla valtatiellä automaattiset nopeusvalvontakamerat ja suuri liikennemäärä vääristävät rikostilastot helposti jopa kymmenkertaisiksi.

Ohikulkijoiden lisäksi myös suuret turistivirrat saattavat vääristää tilastoja. Esimerkiksi valtavat matkailuvirrat Lapissa tai vaikka maailman vilkkain matkustajasatama Helsingissä. Usein uutisoidaan myös itärajan läheisyydessä tapahtuvasta rikollisuudesta, ja jo aiemmin oli heitetty epäilys ruotsinkielisen rannikon muusta maasta poikkeavasta paremmasta kulttuurista. Niinpä jätin nämä kaikki alueet rauhaan, jotta löytäisin mahdollisimman hyvin suomalaista ja kunnittain paikallisia olosuhteita kuvaavat alueet.



Otin tarkastelualueeksi Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueen, joka on Pirkanmaan ja Keski-Suomen kuntien alueella. Tämä alue kattaa 45 kuntaa. Joukossa 756 asukkaan Luhanka ja 228.274 tamperelaista, sekä kaikkea siltä väliltä. Tietomäärä ei ole pieni, se sisältää yhteensä 785.552 ihmisen alueen ja on 5.503.297 asukkaan Suomesta erittäin iso otos. Satoja kertoja suurempi kuin galluppien ja muiden kyselymittausten otokset yleensä.

Keräsin kaikki tiedot tähän taulukkoon:

Klikkaa kuvaa nähdäksesi taulukon suurempana.


Selvät luvut vahvistavat aseiden turvallisuuden


Jo ensi silmäyksellä näkee taulukon lukujen vahvistavan Kumlingen havaintoa. Esimerkiksi Kivijärvellä on koko joukosta eniten aseita (lähes yhtä paljon kuin on asukkaitakin), mutta vähiten rikoksia.  Yksittäisten kuntien lukujen vertailu on taulukosta työlästä, eikä anna helposti kokonaiskuvaa. Niinpä päätin laittaa tiedot kaavioon, jossa Y-akselille ”rikoslakirikokset (pl. liikennerikokset) per 100 asukasta” ja X-akselille ”hallussapitoluvat per 100 asukasta”.


Klikkaa nähdäksesi kuvan suurempana.


Näin isossa joukossa on toki hajontaa. On kuntia, joissa pienemmällä asemäärällä on suurempi turvallisuusvaikutus ja sitten varsinkin pieniä kuntia, joissa muutama yksittäinen tapahtuma ja/tai tekijä on nostanut rikosmäärää isommaksi. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, kunnat ovat erilaisia ja esimerkiksi pieneen rauhalliseen maalaiskuntaan sijoitettu vastaanottokeskus tai kriminaalihuollon katkaisuhoitola voi merkitä tilastolukujen moninkertaistumista normaaliin tilanteeseen.

Kaavio kuitenkin osoittaa selvästi, kuinka hallussapitolupien määrällä ja rikollisuudella on selvä korrelaatio. Mitä enemmän kunnassa on aselupia, sitä vähemmän on rikoslakirikoksia. Käänteisesti myös, mitä vähemmän kunnassa on aselupia, sitä turvattomampi paikka se on asua ja elää. Tätä faktaa ei voi kiistää.



Aseurheilu ja metsästys ovat hyviä harrastuksia


En väitä, että ase elottomana ja tahdottomana esineenä itsessään mitään tekisi, ei pelasta eikä tuhoa. Ihminen luo turvallisuuden tai turvattomuuden ympärilleen. Miksi sitten aseluvat ja turvallisuus korreloivat? Aseurheilu ja metsästys ovat hyviä harrastuksia. Tasapainoiseen ja terveeseen elämään kuuluvat hyvät sosiaaliset harrastukset. Aseiden omistaminen ja käsittely opettaa vastuunottamista sekä korostaa turvallista käyttäytymistä päivittäisessä toiminnassa.

Ajatellaan vaikka 15-vuotiasta nuorta, joka on päässyt metsästysseuran toimintaan ja saanut rinnakkaisluvan metsästysaseeseen. Hän tietää, että kaveripiirin hölmöilyyn ei kannata lähteä mukaan. Ei edes kannata kulkea sellaisissa porukoissa, joissa rikotaan lakeja. Esimerkiksi vain yksi törttöily pussikaljaporukassa voi viedä aseluvan mennessään.

Sama koskee toki yhtä lailla keski-ikäistä hirviukkoa. Jo pelkkä ylinopeussakko tai vaikka perheen sisäinen käsirysyksi muuttunut riita voi johtaa aselupien perumiseen. Oikeastaan mikä tahansa tilastomerkintä sarakkeessa ”rikoslakirikokset” voi johtaa hallussapitoluvan uudelleenharkintaan lupaviranomaisen taholta.

Jos ajatellaan, että metsästäjät ja muutkin aseharrastajat ovat ihan yhtä korkealla tai matalalla moraalilla varustettuja kuin kaikki muutkin vastaavassa asemassa olevat kansalaiset, niin pelko lupien, eli aseiden ja harrastuksen menettämisestä ohjaa korkeamman moraalin käytökseen. Mitä enemmän yhteisössä on tällaisia pakostakin keskimääräistä korkeammalla moraalilla toimivia ihmisiä sitä varmemmin he rauhoittavat myös lähipiirinsä toimintaa omalla esimerkillään.

Harrastusporukoissa kannetaan huolta ja vastuuta kavereista. Metsästys ja ammuntaurheilu ovat molemmat yhteisöllisiä ja paljon aikaa vieviä harrastuksia. Jos vapaa-ajan täyttää hyvä harrastus, niin johonkin rikostilastoja lisäävään jää vähemmän aikaa sekä mahdollisuuksia.

Pitäisikö siis lupaehtoja kiristää entisestä, jos se saa aseenomistajat toimimaan noin lainkuuliaisesti? Eipä tietenkään, nykyinen ja itse asiassa jo pari edellistä aselain kiristystä ovat tuottaneet jo tuon efektin täysimääräisenä. Lisäkiristykset vain vähentävät harrastusmahdollisuuksia entisestään. Näin vähenee myös aselupien mukanaan tuoma turvallisuus.



M.O.T.


Mitä enemmän uusia harrastajia tulee metsästyksen sekä muiden aseharrastusten pariin ja mitä enemmän myönnetään uusille harrastajille aselupia, sitä turvallisemmaksi meidän kaikkien elämä muuttuu.



Lähteet:

Kartta: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sisa-Suomen_poliisilaitos.svg

Kuva: https://www.pexels.com/photo/beautiful-blur-canine-cute-267139/


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Veitsien ja puukkojen teroittaminen


Osaatko teroittaa puukot ja veitset oikein? Toistatko TV-kokkien virheet? Ei teroittaminen ole vaikea, täytyy vain tietää mitä on tekemässä. Kun vastaat kolmeen kysymykseen, tiedät kuinka toimia ja vältät pilaamasta teräsi.


Mitä olet teroittamassa?


Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Pienempi teräkulma on terävämpi ja viiltää paremmin, mutta tylstyy nopeammin ja murtuu helpommin. Eri veitsillä ja puukoilla on erilaisia teräkulmia materiaalista ja käyttötarkoituksesta johtuen.

Pehmeämpien eurooppalaisten keittiöveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne) 10-15 asteeseen. Puukon teroituskulma on tyypillisesti noin 20-30 astetta.



Mihin käyttöön olet teroittamassa?


Terän muoto, paksuus, joustavuus ja paino vaikuttavat sen leikkausominaisuuksiin. Ohutteräinen ja joustava fileointiveitsi on mahdollista/järkevämpää teroittaa pienemmällä kulmalla kuin jäykkä ja paksumpiteräinen perkaus- tai luunpoistoveitsi. Puun vuolemista varten puukon teräkulma on tyypillisesti 20 astetta, mutta saman puukon teräkulma katkaisu/yleistyökaluksi on sopivampi 30 astetta.

Hieman hifistelemällä korkealaatuinen veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Myös esimerkiksi nylkyveitsi kannattaa teroittaa hieman suuremmalla teroituskulmalla, sillä liian terävästä veitsestä voi olla tässäkin kohtaa haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Suurempaan kulmaan teroitettu veitsi myös säilyy pidempään terävänä.



Millä välineillä olet teroittamassa?


Aivan ensimmäiseksi tarkastetaan lähtötilanne. Jos veitsen terä on pyöristynyt täysin, on valittava eri metodit kuin pelkkään terän ylläpitoteroittamiseen.  Perinteinen esivanhemmiltamme periytyvä teroitustapa menee jotakuinkin näin: keskikarkea kivi (tahko), hieno kovasin, erittäin hieno öljyhiomakivi ja nahka (sanomalehti tai huopa). Vanha metodi on tehokas ja toimiva, mutta vaatii paljon aikaa ja taitoa. Nykyään teroitus voidaan tehdä paljon nopeammin ja helpommin ilman erityistaitoja.







Teroituspuikko ei teroita


Nyt ennen kuin mennään tätä aihetta yhtään eteenpäin, täytyy tehdä yksi asia selväksi. Teroituspuikko eli stoola ei teroita veistä. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan ylläpitää/viimeistellä terää poistamalla kierrettä. Jos siis veitsi on tylsä ei sitä saa teräväksi teräspuikolla. Ja unohda se telkkarissa näkemäsi näyttävä ilmassa vispaaminen. Jos joku huippuammattilainen lihanleikkaaja tai kokki on tehnyt sitä kolmekymmentä vuotta monta kertaa päivässä, niin hänellä se varmaankin toimii.

Meillä muilla se vain pilaa terän. Jos käytät puikkoa tai puikkomallista timanttiviilaa, niin tee se rauhallisin pitkin vedoin teräkulmaa tarkasti seuraten. Parasta olisi, jos joko puikko tai veitsi olisi paikallaan alustassa, esimerkiksi leikkuulaudalla.



Itselläni käytössä olevia teroitusvälineitä


Timanttiviilat ovat ehkä eniten käyttämiäni teroitusvälineitä. Niillä pystyy teroittamaan nopeasti ja tehokkaasti kaiken kirveestä puukkoon tai vaikka metallisen paistilastan veitsenteräväksi, jos niin haluaa.





Kuvassa ylimpänä Edge Crafter timanttiteroitin, jossa kolme magneetilla kiinnittyvää pintaa: hieno, keskikarkea ja karkea. Lastamallisella teroittimella teroituskulman pitäminen on puikkomallista viilaa helpompaa ja näin myös onnistuminen varmempaa. Katso video:





Seuraavana kuvassa on Victorinox Timanttipuikko. Puikkomallista teroitinta on kätevä kuljettaa veitsisalkussa. Oikean teroituskulman löytäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen vaativat kuitenkin tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Timanttipuikko soveltuu hyvin teroittamiseen ja terävyyden ylläpitämiseen. Katso video:




Teleskooppimallinen timanttiviila on kokonsa ja muotonsa puolesta erittäin helppo kuljettaa mukana. Sillä teroittaa puukon, viehekoukun, keittiöveitsen, metsästysveitsen, sakset, puutarhatyökalut… jne. Erityisen kätevä ohut puikko on aaltoilevien ja sahateräisten veitsien teroittamiseen sekä sisäänpäin kaartuvien aukaisuterien ja nylkykoukkujen teroittamiseen.

Samassa kuvassa myös kätevän kokoinen timanttiviilan ja viimeistelykiven yhdistelmä. Se sopii erityisen hyvin eräretkille mukaan otettavaksi. Periaatteessa ja ihan käytännössäkin tällä pienellä lätkällä teroittaa oikeastaan minkä tahansa terän partaveitsen teräväksi niin halutessaan.




Slide Sharp -teroituslaite on patentoitu nerokas keksintö. Siinä yhdistyvät puikon nopea käytettävyys ja teräkulman tiukka ohjaus. Pakkauksessa mukana tulee kivituhkapuikko karkeaan teroitukseen ja viimeistelyyn posliinipuikko. Teroituskulman ohjurit löytyvät 15 ja 22 asteen kulmiin. Slide Sharp toimiikin siis teoriassa oikein mallikkaasti. Käytännössä vain kaksi teräkulmaa ja hiukan hontelo toteutus jättävät toiminnallisuuteen myös toivomisen varaa. Katso video:






Smith's Diamond Field -teroitusjärjestelmä Slide Sharpin tavoin fiksu keksintö. Siinä veitsi kiinnitetään ohjuriin, jossa valittavana 20 ja 25 asteen teroituskulmat. Paketissa on mukana hieno ja karkeampi timanttiviila sekä viimeistelykivi. Sarja toimii käytännössäkin ihan mallikkaasti, mutta järjestelmän kasaaminen ja käyttäminen vaativat hieman näpertelyä, eikä teräkulmia ole kuin kaksi. Katso video:





OBH Nordica SharpX on sähköinen veitsenteroitin. Laitteen hiontarattaan 20 keraamista hammasta hiovat automaattisesti veitsen tai puukon 20 asteen teroituskulmaan yhtä aikaa molemmin puolin terää. Käyttö on erittäin yksinkertaista.

Paina käynnistyskytkin alas vasemmalla peukalolla ja pidä veistä oikealla kädellä. Vie veitsen terä kahvasta alkaen rattaaseen kevyesti painaen ja vedä sitä hitaasti noin 3 - 4 sekunnin ajan itseesi päin. Tarkista terävyys 3 - 5 kerran jälkeen. Toista käsittely, kunnes toivottu terävyys on saavutettu.

OBH Nordicalla saa tehtyä kätevästi ja nopeasti perusteroituksen tai ylläpitoteroituksen. Täysin tylstyneeseen veitseen sitä ei kannata käyttää. Teroituskulman pitämiseen ei laitteessa ole ohjuria, joten tulos on kiinni siitä, kuinka tasaisesti pystyy veistä pitämään pystyasennossa teroitusvetojen aikana. Käytännössä hiontarattaan pyörimisliike 330 kierr./min aiheuttaa lievää vatkausliikettä, eikä 20 asteen teroituskulma toteudu helposti kuin keskimäärin. Tulos on kuitenkin varmasti aivan riittävä monelle kotikokille ja koska käytettävyys on erittäin helppoa, on siinä aineksia joka kodin peruslaitteeksi.

Laite kuitenkin vaatii sähköä toimiakseen ja teroitustuloskin on vain keskinkertainen, niinpä en suosittele hankintaa lahtivajoille tai metsästyskämpille. Arvoveitsiäkään ei kannata tällä teroittaa. Ohjurittomat veitsenteroittimet eivät pidä teroituskulmaa jatkuvasti oikeana. Tämän takia veistä pitää vähän väliä vetää teroittimesta, eikä veitsi silti tule kunnolla teräväksi. Loppujen lopuksi veitsen teräkulma saattaa kadota kokonaan ja vaatii asiantuntijan apua terän palauttamaksi entiselleen.



Parkside on sähköinen veitsenteroitin, jolla teroitat myös sakset. Veitsi teroitetaan puoli kerrallaan. Ohjurissa on n. 20 asteen teräkulma. Melko karkea timanttihiomalaikka pyörii 6700 kierr./min, joten laitteella on mahdollista myös uudelleen teroittaa täysin pyöristynyt terä. Huipputerää ei tällä saa aikaiseksi, vaan terä jää kaipaamaan vielä viimeistelyhiontaa esimerkiksi hienolla hiomakivellä. Katso video:





Hienojakoinen hieomakivi tai keraaminen puikko soveltuvat huipputerän viimeistelyyn tai ylläpitoteroitukseen.



V-Sharp Classic II on suosikkini automaattisista teroittimista. Sen säädettävät timanttiviilat voi laittaa 20, 25 ja 30 asteen teroituskulmiin. Teroittimessa on myös säädettävä teränohjain ja molemmat puolet terästä teroittuvat samanaikaisesti. Timanttiviilan kääntöpuolella on viimeistelyteräs. Tällä teroittimella saa helposti ja nopeasti todella terävän veitsen tai ylläpitää veitsen terää työn aikana. Teroitin on jousitoimisen mekaaninen eikä vaadi siis sähkövirtaa. Oikein hyvä hankinta lahtivajalle, metsästysmajalle tai keittiöön. Katso video:






Hoito ja käyttö


Kannattaa ottaa tavaksi kevyt hoitoteroitus aina ennen veitsen käyttöä. Pari vetoa puikolla tai automaattiteroittimessa pitää terän jatkuvasti hyvässä terässä. On paljon helpompi ylläpitää terää kuin teroittaa jo pyöristynyttä terää. Pese veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella, lopuksi kuivaa. Veitset säilytetään erillään toisistaan, esimerkiksi puisessa veitsitelineessä, magneettitelineessä seinällä tai puukot tupessaan. Leikkaa keittiöveitsillä mieluiten puulautaa vasten.





Pilalle menneenkin veitsen voi useimmiten pelastaa


Vahinkoja sattuu. Veitsi voi pudota esimerkiksi kivilattialle, koloontua ja katketa. Useimmiten siitä on kuitenkin vielä mahdollista uudelleen muotoilla ihan toimiva veitsi. Kotikonstein se ei välttämättä onnistu, mutta apua löytyy esimerkiksi täältä.









Lähteitä:

Gif: https://giphy.com/gifs/vegetables-k4Rl1hbh3gLeg
https://wikikko.info/wiki/Teroitus
Kuvituskuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Sharpening#/media/File:TomWorldSharpeningKnife_WEFretwellCollection.jpg

perjantai 26. tammikuuta 2018

Sikamaista vedätystä



Villisika-asioissa meitä metsästäjiä viedään taas kuin litran mittaa. Tällä kertaa vedätyksen takana ei ole punavihreä ideologia vaan miljoonien liiketulosta jauhavan lihateollisuuden rahat. Miljardien liikevaihtoa pyörittävä pääoma on saanut juoksupojikseen tietysti Maa- ja metsätalousministeriön ja Riistakeskuksen, mutta jostain syystä myös Suomen Metsästäjäliitto on hypännyt siihen samaan kelkkaan. Porukkaan jossa pyritään tuhoamaan luontaisesti levinnyt riistalaji ”parempien” bisnesten tieltä.




Ammuttava tavattaessa


"Villisian kohdalla ohjeeksi sopii, että se on ammuttava tavattaessa", totesi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) 23.10.2017 Vantaalla. Ministeriö on tehnyt poikkeuksellisia lakimuutoksia ei-toivotun lajin torjunnassa. Keinovalaistus ja saaliin lahtaaminen aitaukseen ovat nykyisin sallittuja menetelmiä. Metsästyslaki tarjoaa nykyään lisääntymisrauhan käytännössä kaikille riistalajeille, paitsi villisialle. Sen metsästysaika jatkuu ympäri vuoden lukuun ottamatta emakkoja, joilla on porsaat. "Käytännössä vain konetuliaseet on kielletty", Leppä toteaa. Samaan aikaan Suomen Sikayrittäjät ry maksaa villisiasta 90 € tapporahaa ja lisäksi Evira maksaa 40–100 € näytepalkkiota metsästetyistä villisioista.

Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja. Vanha sanonta kuuluukin: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee.”




Keppihevosena ASF ja lihateollisuuden kiinabisnekset


Afrikkalainen sikarutto (African Swine Fever, ASF) on levinnyt mm. Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Tsekkeihin, Romaniaan, Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. ASF-virusta ei ole koskaan todettu Suomessa. Atria ja HK Scan ovat viimevuonna aloittaneet sianlihan viennin Kiinaan. Jo ensimmäisenä vuonna tavoitellaan miljoonien lihakilojen bisneksiä. Jos Suomessa ilmenisi ASF:ää, "todennäköisesti tautilöydös vaikeuttaisi vientihanketta tai jopa estäisi sen", sanoo Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn. Tällä hetkellä Suomen tärkein sianlihan vientimaa on Uusi-Seelanti, jonne meiltä viedään 5 miljoonaa kiloa possua vuodessa.

ASF:n torjumiseksi lihateollisuus ajaa koko villisikakannan hävittämistä. Viranomaiset ovat ohjeistaneet lopettamaan metsästysmatkailun Viroon ja valvoivat tehostetusti viime syksynä matkustusta Virosta Suomeen, jotta suomalaiset metsästysmatkailijat eivät toisi ASF:ää mukanaan.



Metsästäjiä syyllistetään aivan turhaan


Sikarutto leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. Se siis hyvin suurella todennäköisyydellä tulee Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti se ei tule villisian vaan ihmisen mukana, koska ihmisliikenne on vilkkaampaa ja koska tauti elää varsin pitkään ja koska väki laiminlyö surutta hygieniamääräyksiä”, kertoo Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen. Tauti levisi alun perin Eurooppaan sioille vastuuttomasti syötetyn afrikkalaisen ruokajätteen myötä.

Käytännössä villisika ei edes teoriassa voi viedä tartuntaa nykyaikaiseen sikalaan, koska se on tarkoin suljettu alue. Sikalaan sisälle pääsevät vain valitut ihmiset. Hekin joutuvat kulkemaan aina tautisulun kautta. Tautisulun käytössä kaikki noudattavat samaa toimintamallia. Ulkojalkineet ja päällysvaatteet jätetään tuulikaappiin. Jokainen sikalaan tulija pesee vähintään kätensä ja/tai käy suihkussa. Peseytymisen lisäksi sikalaan tulija vaihtaa kaikki vaatteensa sikalasta saataviin vaatteisiin, jotta vaatteiden mukana ei tule taudinaiheuttajia ulkopuolelta. Vaatevaihdossa on kaapit ja pesupaikat vaatteille.

Tässä kohtaa onkin mielenkiintoista, että Suomen maatiloilla on yli 16.000 ulkomaalaista työntekijää. Monilla sikatiloilla työntekijät tulevat pahimmilta sikaruttoalueilta, eli Ukrainasta, Puolasta ja Balttiasta.

Tietojeni mukaan jotkut sikatilalliset osallistuvat ahkerasti myös villisikajahteihin. Ajatus tuntuu täysin käsittämättömältä. ASF-virus voi levitä myös täysin oireettomien villisikojen (verestä, lihoista, elimistä, ulosteista, virtsasta, ruhosta) säilyen vaatteissa, koirissa ja varusteissa jopa useiden viikkojen ajan. Jos sikalayrittäjän pahin pelko on villisikojen mukana leviävä tauti, niin eikö kannattaisi metsästämisen sijaan päinvastoin pysytellä niistä mahdollisimman kaukana? Nykyaikaiseen sikalaan kun tuota tautia ei voi tulla kuin ihmisen sinne tuomana. Toissijaisesti tauti voi sikalaan tulla omistajan taholta myös tietysti vaikka viinanhakureissulta Baltiasta. Niilläkin on sikafarmareita tavattu.

Jos ja kun ASF-virus suomeen tulee ja leviää sikalaan, on syyllinen ensisijaisesti sikafarmari itse tai hänen sikaruttoalueelta tulevat työntekijänsä. Ei metsästäjä, eikä suomalainen villisika, jossa ei toistaiseksi ole tavattu kertaakaan ASF-virusta.



ASF-viruksen vaikutuksia on liioiteltu


Olisiko sianlihan viennin tyrehtyminen oikeasti ongelma Suomelle ja suomalaisille vai koskisiko tämä lähinnä tuottajia ja lihataloja?

Sikatalous suomessa on tappiollista. Ilman voimakasta yhteiskunnan tukea, eivät tulot kattaisi edes kaikkia tuotantokuluja. Joidenkin arvioiden mukaan tuki on noin 70 prosenttia sikatalouden harjoittajan nettotulosta. Tässä ei ole itsessään mitään väärää. On monessa mielessä tärkeää, että kotimaista alkutuotantoa tuetaan. Tarvitsemme omavaraista puhdasta ja moraalisesti kestävää ruokatuotantoa. Lainsäädäntömme korkeiden eettisten vaatimusten, ilmasto-olosuhteiden ja maailmanmarkkinahintojen puristuksessa ei tuotanto olisi mahdollista ilman tukia. Tukijärjestelmä toisin sanoen takaa sen, että suomalaiset voivat syödä Suomessa tuotettua lihaa kohtuulliseen hintaan. Oikein hyvä siis näin.

Tällä hetkellä sianlihan kulutus ja tuotanto ovat käytännössä samalla tasolla. Olemme siis sianlihan osalta omavaraisia, joten tästä syystä ei ole perusteltua nostaa tuotantoa. Kiinaan vietävä liha lisää tappiollista tuotantoa, jonka rahoittavat suomalaiset veronmaksajat. Vienti ei pelasta, sanoo Pellervon taloustutkimus PTT:n vt. toimitusjohtaja Perttu Pyykkönen. ”Se on bulkkivientiä, jossa emme ole kilpailukykyisiä. Mitä isompi osa viedään, sitä enemmän tulee vain painetta tuottajahintaan.” Tuottajahinnan laskiessa myös tuen tarve nousee.

Eli onko sialihan viennissä mitään järkeä normaalin veronmaksajan näkökulmasta? Ei ole, ellei satu omistamaan lihateollisuuden osakkeitta tai työskentele tämän jalostusketjun palveluksessa. Kaikille muille kuin bisnekseen osallistuville jokainen Kiinan viety possu on pelkkää rahanmenoa. Eli kansantaloudellisella hyödyllä villisikojen lahtaamista ei voida perustella.




Onko Suomen metsästäjäliitto metsästäjän asialla?


Metsästäjäliitto aloitti marraskuun alussa Suomen riistakeskuksen rahoituksella aitauspyyntihankkeen. Kysyin Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitarilta, ”Miksi Metsästäjäliitto lähtee pyytämään villisikoja katiskalla? Metsästäjäliiton pitäisi olla meidän metsästäjien asialla, mutta nyt ollaan huolissaan luonnonvaraisen riistakannan lisääntymisestä. Miten me metsästäjät hyödymme villisikojen lahtaamisesta aitaukseen?

Heli Siitarin vastaus: ”Kiitos Janne asiallisesta kysymyksestä! Metsästäjäliitossa olemme samaa mieltä, että villisika rikastuttaa suomalaista metsästyskulttuuria ja suo lisää mahdollisuuksia metsästäjille. Liitto osaltaan tukee kestävää ja eettistä metsästystä. Tosiasia on, että afrikkalaisen sikaruton (ASF) uhka on todellinen, ja asiantuntijoiden mukaan se jossain vaiheessa rantautuu Suomeen, mitä luultavimmin ihmisen mukana. Liitto on mukana TOTEUTTAJANA Suomen riistakeskuksen hankkeessa, jossa KEHITELLÄÄN villisian pyyntiaitausta osana MMM:n ASF:oon varautumisstrategiaa. Eli sitten joku päivä kun rutto tänne rantautuu, niin meillä olisi hyvä olla kaikki keinot käytössä hallita sikakantaa. Mielestäni "sikahysteria" on tällä hetkellä suuressa osassa maata liioiteltua ja sitä lietsotaan turhaan. Jahti-lehti kakkosnumerossaan v. 2018 pureutuu tähän problematiikkaan. Meillä on varmasti paljon opittavaa villisian metsästystavoissa ja kannanhoidossa. Kun haluatte lisätietoja hankkeen tarkoitusperistä, niin olkaa mielellään yhteydessä suoraan riistakeskukseen tai ministeriöön :-)

Vastasin Siitarille: ”Ymmärrän oikein hyvin huolen sikarutosta. Sikojen aitaukseen lahtaaminen ei kuitenkaan omasta mielestäni aja meidän metsästäjien etuja, oli se sitten pieni- tai suurimuotoista. Meillä metsästäjillä, kun on ihan hyvät ja harrastukseemme sopivat tavat hoitaa sikakantaa perinteisin jahtimuodoin. Jos jotkut tahot haluavat lahdata sikoja aitaukseen, niin mielestäni asia on niiden tahojen ongelma (riistakeskus tai ministeriö), ei metsästäjien.Siitari jätti kommentoimatta asiaa.

Metsästäjäliiton sääntöjen mukaan, 3 § Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto pyrkii toiminnassaan: 3) edistämään riistakantojen kestävään käyttöön perustuvaa verotusta, aktiivista riistanhoitoa sekä metsästyskoiraharrastusta; 4) edistämään luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinympäristöjen parantamista.

Mielestäni sikojen aitaukseen lahtaaminen ei tue Metsästäjäliiton omien sääntöjen mukaista tarkoitusta, eikä näin ollen ole metsästäjien asialla.

Sikojen katiskapyyntiin Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen kommentoi seuraavasti: ”…kun tauti tulee, niin sika-alueiden metsästysseuroille tulee valtion toimesta erinäisiä rajoituksia ja velvoitteita, jotka kestävät niin kauan kuin ruttoa on ja vähän vielä sen päälle. …Se mitä Suomessa otetaan käyttöön on toki vielä mysteeri, mutta ainakaan lievimmän kautta se ei mene. Ja tämä rumba kestää niin kauan kun sikaruttoalueilla on sikoja. Joten mitä enemmän niitä on, sitä kauemmin rajoitukset ovat voimassa. Ja sitä kauemmin kestää ennen kuin villisikapopulaatio voi taas alkaa kasvaa terveenä. Tästä tässä on kysymys. Kyse on prototyypin suunnittelusta sen varalle, jos tauti tänne tulee. Että tilanne saadaan nopeasti hoidettua, mikäli on pakko. Ja että metsästysharrastus ei kokonaisuutena vaarannu."

Esitin Tikkuselle jatkokysymyksen: ”Nyt kuulosti erikoiselta. Missä vaiheessa voidaan palata taudin levittyä johonkin normaalitilaan? Ei kait tuo sikarutto kerran tänne levittyään mihinkään katoa? Vähän niin kuin jänisrutto yms taudit, esiintyvät aika ajoin. Mutteivat poistu? Vai olenko väärässä?

Johon Tikkunen vastaa: ”Hoitokeinoja ei vielä ole. Se on erittäin vaikea hävittää koska se elää varsin pitkään ulosteissa ja raadoissa. Mutta ei loputtomasti. Jos sikakanta on iso, niin hävitys on käytönnössä aika mahdotonta. Jos taas pieni, niin tilanne on jonnin verran parempi. Ja tautivyöhykkeiden ulkopuolella toiminta voi jatkua suht normalisti. Mutta jos kanta on suuri niin vyöhykkeitä tulee aika nopeasti lisää. Mutta hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Tauti on levinnyt niin äkkiä että uutta oppii varmasti kaiken aikaa. Jotakin 5-10 % villisioista ei kuole tautiin. Josko sieltä löytyisi joku parannuskeino. Mutta jos maassa ei ole sikoja, ja se pysyy sikavapaana kunnes jätösten pöpöt kuolevat, niin silloin alueella ei pitäisi olla enää ruttoakaan. Siattomaan tilaan pääseminen on sitten taas haastavaa. Ei se tyhjästä syntynyt van tuli ilmeisesti saastuneen rehun mukana Afrikasta. Säästäminen rehun hinnassa taas kannatti.

Kommentoin vielä: ”Ja kun ei ole hoitoa, niin tilanne on siitä hetkestä eteenpäin ihan samanlainen metsästäjien kannalta, tehtiin nyt jotain tai ei?Tähän Kai Tikkunen ei enää vastannut.




Mitä tästä opimme?


ASF on hankala ja sioille vaarallinen tauti, joka tartutti eläimiinsä rehunhinnassa säästellyt siankasvattaja. Tähän tautiin ei ole olemassa mitään tunnettua hoitokeinoa. ASF leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. On siis vain ajan kysymys koska sitä löydetään Suomesta. Kaikkein todennäköisemmin se tulee Suomeen ihmisen, ei villisian tuomana.

Mahdollinen ASF:n leviäminen suomalaiseen sikalaan johtuu vain ja ainoastaan sikalassa tapahtuvasta toiminnasta ja laiminlyönneistä ainakin tautisulun osalta. Tällainen tartunta aiheuttaisi taloudellisia menetyksiä sikatalouden toiminnassa, mutta säästäisi pitkässä juoksussa veronmaksajien rahoja. Siankasvatusta itsessään ei ASF lopeta, sillä sikoja kasvatetaan edelleen kaikissa tartunnan saaneissa maissa.

Suomen metsästäjäliitto ei toimi jäsentensä vaan lihateollisuuden etujen mukaisesti lahtaamalla sikoja katiskaan. Tällä toiminnalla ei ratkaista ASF-ongelmaa nyt, koska meillä ei virusta ole esiintynyt ollenkaan. Katiskaan lahtaaminen ei ole ratkaisu myöskään silloin, jos virus pääsisi leviämään Suomeen, koska mitään hoitokeinoa tautiin ei tunneta. Käytännössä kaikissa maissa, joissa virusta on esiintynyt, se on myös jäänyt pysyväksi ilmiöksi riippumatta siitä, kuinka paljon sikoja on lahdattu. Taudin puhjettua osa sioista kuolee, mutta osa jää vastustuskykyisiksi, aivan kuin monissa muissakin taudeissa.

Katiskaan lahtaaminen on mitä ilmeisimmin myös Metsästäjäliiton omien sääntöjen hengen vastaista.

Mitä jos näkisimme orastavan villisikakannan tuholaisen sijaan mahdollisuutena, joka voisi luoda esim. metsästysmatkailulle uuden maailman. Voisimme luoda maaseudulle työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia (ilman isompia veronmaksajan tukia). Luomuruoan ja ekomatkailun kultaisena aikana voisi joku pitää tätä jopa järkevänä ajatuksena. Ilmeisesti ei kuitenkaan Metsästäjäliitossa…




Entäpä sudet?


Hyvä ystäväni Marko kysyi asiaan liittyen: ”… susien mahdollisesta roolista sikaruton levittäjänä. Olisi mielenkiintoista kuulla miksi Suomessa ei olla huolestuneita siitä että sudet, jotka ovat runsaslukuisia samalla suunnalla kuin missä sikaruttoa esiintyy (rajan takana) ja ainakin Luken mukaan sudet liikkuvat kovasti rajan molemmin puolin, jolloin niitä ei edes lasketa Suomen populaatioon mukaan.”

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä mikseivät viranomaiset ja metsästäjäliitto ole huolissaan jo nyt Suomeen itärajan takaa tulleesta hirviekinokokista ja tuloillaan olevasta myyräekinokokista. Toisin kuin ASF, ekinokokki on heisimatojen toukkamuotojen aiheuttama ihmiselle vaarallinen tauti. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä, esimerkiksi luonnonmarjoista. Ekinokokista ei käytännössä voi parantua kokonaan ja lääkitystä jatketaan läpi elämän. Pahimmassa tapauksessa ekinokokkiloinen on tappava.

Miksi susia ei lahdata katiskaan? Kumpi on vakavampaa? Sikojen tauti vai ihmisten tauti? Vastaus ei ole tälläkään kertaa Kanada, vaan veronmaksajien rahat…








Jossain päin Aasiaa joku syö iloisesti suomalaisen veronmaksajan laskuun lihateollisuuden kääriessä voittoja. (Kuvan henkilö ei liity veronmaksajien vedätykseen saati villisikojen lahtaamiseen).





Käytettyjä lähteitä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.210709
https://www.evira.fi/globalassets/tietoaevirasta/julkaisut/esitteet/elaimet/asf_eurooppa_varaudu_fi_051217.pdf
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.209838
https://yle.fi/uutiset/3-8665381
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/atria-vie-t%C3%A4n%C3%A4-vuonna-sianlihaa-kiinaan-aiemmin-arvioitua-enemm%C3%A4n-1.198975
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.212476
https://www.talouselama.fi/uutiset/afrikkalainen-sikarutto-uhkaa-suomalaisyhtioiden-sianlihan-vientia-kiinaan/3d7ff392-bdb8-388a-bf23-85acfef5476d
https://www.facebook.com/groups/1642834649278810/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/maatiloilla-on-yli-16-000-ulkomaalaista-ty%C3%B6ntekij%C3%A4%C3%A4-1.124452
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/ukrainalaiset-ty%C3%B6ntekij%C3%A4t-ovat-monen-maatilan-pelastus-1.125086
https://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/ohjeet_ja_lomakkeet/Tautisuojaus%20sika.pdf
https://www.imatralainen.fi/artikkeli/502750-villisiasta-metsastajalle-90-euron-korvaus-sika-ala-pelkaa-ruttoa
https://www.vastuullinensikatalous.fi/ohjekirja/sisaankaynti-ja-toimisto
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/metsastajille-afrikkalaisesta-sikarutosta/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/sikatalous-sy%C3%B6ksyy-hk-scan-ajaa-alas-tiloja-1.126280
http://www.eskokiviranta.fi/etela-suomen-kansallinen-tuki-siirtymassa-historiaan.htm
http://www.lihatiedotus.fi/liha-tilastoissa/lihantuotanto-suomessa.html
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.209558
https://metsastajaliitto.fi/node/902
https://metsastajaliitto.fi/node/45
http://www.ejs.ee/mannil-aafrika-seakatkust-vabanemine-on-jahimeeste-kates/
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005260905.html
Kuvituskuva: morguefile.com





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine testissä



Kaksi kaunista kivääriä. Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine ovat hyvin erilaiset, mutta eri lähtökohdistaan huolimatta käyttökelpoiset samanlaisissa jahdeissa.

Sako 85 Bavarian Carbine on sirolla pähkinäpuisella kokotukilla. Ase on kevyt, kätevän kokoinen ja mukava kädessä. Tähtäimeksi on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin. Yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko.

Tikka T3x Arctic on tarkoituksenmukaisella laminaattitukilla. Ase on jämäkän käytännöllinen. Ylisuurta lukon kampea on helppo käyttää vaikka pakkasella hanskat kädessä. Aseessa on diopterityyppinen avotähtäin, jonka etäisyys on mahdollista säätää 100-600 m välille. Tikka T3x Arctic on alusta asti suunniteltu viranomaisten erityistarpeet huomioon ottaen.



Testiin syksyn karhujahtia varten


Valitsin kiväärit testiin karhujahtia silmällä pitäen. Molemmat aseet ovat erittäin sopivat suurriistan ajometsästykseen ja siihen myös suunnitellut, vaikka toki lähtökohdat ovat tyystin erilaiset. Kaliiperiltaan molemmat testiaseet ovat .308 Win, joka on monessa mielessä yksi parhaita patruunoita suurriistan metsästyksessä.

Ikävä kyllä karhujahti pohjoiseen peruuntui tänä vuonna force majeure -syystä. Aiotusta poiketen testailinkin näitä luodikoita syksyn/alkutalven mittaan ampumaradalla, peuran ja hirven ajometsästyksessä sekä peuran hämäräkyttäyksessä. Samassa yhteydessä testailin tuttua Super Hammerheadia ja itselleni uutta lyijytöntä Powerhead Barnes TSX -patruunaa.











Sako 85 Bavarian Carbine


Sako 85 Bavarian Carbinen erottaa nopeasti ampumaradan tai metsästysmajan asetelineestä muista luodikoista. Kokopitkä baijerilaistukki on kapea ja siro. Takatukin muotona on ”sianselkä”. Poskipakan muotokin noudattaa vanhaa eurooppalaista perinnettä. Ase on kätevän kokoinen, kokonaispituudeltaan 101 cm ja painoakin vain 3,1 kg. Kaiken kaikkiaan eleettömästi huomiota herättävä ase. Tähtäimeksi testiaseeseen on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin.




Aivan ensimmäiseksi kävin kohdistamassa kiikaritähtäimen ja testaamassa aseen käynnin. Testipatruunana Powerhead Barnes TSX. Tehdas lupaa aseen vapaasti värähtelevän kylmätaotun piipun ampuvan 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Tämä tulikin todistettua, ellei mukaan lasketa muutamaa omasta laukaisuvirheestäni johtuvaa pummia ;)

Tukista saa miellyttävän otteen. Se antaa tähtäykseen hyvän suuntavakavuuden mutta rentouden tunteen. Aseen vetopituus on 35,5 cm (liipaisimesta perälevyyn). Lukon kampi on ergonomisesti oikein sijoitettu. Siitä saa hyvän otteen, joka mahdollistaa nopean latausliikkeen, vaikka ase on valmiina ampuma-asennossa olkapäällä. Liipaisimessa on herkistin.

Aseen varmistin on kaksiasentoinen. Lukon ollessa vireessä ja varmistin taka-asennossa ovat laukaisulaite ja lukon kampi molemmat lukittuina. Kuitenkin aseesta voi poistaa patruunat tai syöttää lippaaseen lisää patruunoita. Näin tehdäkseen on käytettävä varmistimen edessä olevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen säilyttäen samalla lukkolaitteen varmistettuna. Tämä lisää käsittelyn turvallisuutta.

Patruunoita mahtuu viisi lippaaseen ja yksi patruunapesään, joten kapasiteetti riittää hyvin myös Keski-Euroopan tiukkoihin ajojahtitilanteisiin. Lipas on ns. risuvarmennettu, eli sen irrottamiseksi täytyy samaan aikaan painaa lippaan etupäätä ja vetää vapautussalvasta. Varsin kätevä ominaisuus, joka estää lippaan putoamisen vahingossa.


Steiner Ranger 2-8 x 42


Ensivaikutelma Ranger-tähtäimestä oli oikeastaan mitäänsanomaton. En edes kiinnittänyt siihen erityistä huomiota ampumaradalla kivääriä testatessa. Vasta kotiin tultuani jäin miettimään ja harmittelemaan, etten tehnyt kiikariin liittyen muistiinpanoja ollenkaan. Sitten aseella kylmäharjoittelua tehdessäni ja eri kohteita takapihalta tähtäillessä tajusin. Laadukkaan kiikarin kuulukin olla juuri näin.

Kuva on laaja ja kirkas, silmän etäisyys sopiva (9 cm) eli riittävä. Suurennussuhteen valintakiekko kiertyy kevyesti. Suurennosväli 2-8x on käytännössä riittävä oikeastaan kaikkeen suurriistan metsästykseen. Ristikon valon saa napsautettua helposti päälle sekä säädettyä päiväkirkkaudesta hämärään sopivaksi himmeydeksi. Pituutta 30 cm ja painoakin vain 585 g. Eli kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kiikari on tähtäämistä varten. Mitä vähemmän siihen itseensä tarvitsee kiinnittää huomiota, sen parempi. Aikaisemmat kokemukseni Steinerin kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden laadusta puhuvat puolestaan. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huolella näitä optiikoita tehdään.









Tikka T3x Arctic


Tikka T3x Arctic on myös omalla karulla ja käytännöllisellä tavallaan omintakeinen luodikko. Oranssi-harmaa laminoitu tukki. Paksu piippu avotähtäimillä ja ruostumattomat raudat, sekä ylisuuri metallinen lukonkampi. Kaikki ominaisuuksia, jotka eroavat perusaseista.

Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat tämän kiväärin palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä 6.820 kpl. Tämä valinta ei ollut sattuma. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. Aseen käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena .308 Win.




Asetestauksesta ja -hankinnasta vastaava Maj. Carl Gendron luonnehtii päätöstä mm. näin:
"You cannot, not like this weapon — it's a top tier weapon. It's one of the best in the world in that price range so there's no problem with that. I'm 100 per cent confident they [Rangers] are going to love it." "The gun will be extremely reliable because it's made of stainless steel. It's very corrosion resistant. We tested it specifically for use in the North in adverse conditions." "We're confident that the rifle can stop a polar bear with the ammunition that we're providing, that was also tested."




Testasin asetta ensimmäisen kerran ampumaradalla yhdessä Sako 85 Bavarian Carbinen kanssa. Tikka T3x Arcticin diopterityyppiset avotähtäimet suoraan sanottuna hymyilyttivät ensituntumalta. Tai siis tähtäimet itsessään kyllä vakuuttivat, mutta oikeammin etäisyyden säätömahdollisuus 100-600m välillä tuntui naurettavan ylimitoitetulta. Sitten muistin ampuneeni vastaavilla rynkyn tähtäimillä armeijassa 150 ja 300 metrin matkalta jopa valiot. Jos siis alokas Halonen osui tuolla tähtäinkuviolla 300 metriin pystyyn pomppiviin maaleihin, niin mikä jottei oikeasti pätevä ampuja voisi osua noilla puoleen kilometriinkin. Ampuihan Simo Häyhäkin ennätyksensä ihan tavallisilla pystykorvan avotähtäimillä.





Oli siis aika kaivaa Taistelijan opas mallia 1980 esille ja palauttaa vanhat opit rynnäkkökiväärillä ampumisesta taas mieleeni. Tehdas lupaa tarkkuudeksi myös Tikka T3x Arcticille 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Diopteri voidaan säätää ja kohdistaa ruuvimeisselillä valitulle patruunalle, mutta tehdasasetukset toimivat Super Hammerheadilla ihan nappiin vakiona. Oma reserviläiskuntoni ei aivan 3 cm kasaan yltänyt, mutta aika nopeasti ihastuin ajatukseen avotähtäimistä. Diopterilla löytää kohteen nopeasti ja helposti, koko ajan voi pitää molemmat silmät auki. Tämä sopii erinomaisen hyvin nopeisiin liikkuviin tilanteisiin, joita suurriistan ajojahdissa väistämättä tulee eteen.







Ampumatuntuma on jämäkkä. Reilun kokoiseksi muotoillusta lukon kammesta saa tukevan otteen. Ampumisessa on tekemisen meininki ilman isompaa hienostelua tai hifistelyä. Etuvedollinen laukaisu tuntuu aseeseen sopivalta ja toimii johdonmukaisesti. Aseen kokonaispituus on 102 cm ja paino ilman varusteita 4 kg. Lipaskapasiteetti on poikkeuksellisen suuri, 1 + 10 patruunaa. Ase käyttää samaa lipasta kuin Tikka T3x Compact Tactical Rifle (CTR), myös Sako TRG 22 lippaat sopivat aseeseen. Picatinny-varustekiskoon voi kiinnittää minkä tahansa Weaver- tai U.S.Mil.Std 1913 -tyyppisen kiikarinjalan.

Alan oivaltaa tämän aseen hienouden, ja se on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”.






Testin kokemukset


Molemmat kiväärit kulkivat mukana vuorotellen ja välillä yhtä aikaakin syksyn jahdeissa. Vaikka hirvi- ja peurajahdeissa ei kaatoa kohdalleni osunut, niin pääsin ampumatilanteita useita kertoja simuloimaan. Erityisesti peurajahdeissa eteen tulleita mutta niissä ajoissa rauhoitettuja yksilöitä tähtäilin kylmäharjoitteluna useita kertoja. Sekä Steiner Ranger että Tikan diopteri toimivat hyvin nopeissa tilanteissa lyhyillä matkoilla. Vaikka opin pitämään avotähtäimen käyttämisestä, täytyy totuuden nimissä sanoa, että vähänkin pidemmällä matkalla valitsisin paljon mieluummin Steinerin tähtäinkiikarin.




Vein Steiner ja Sako 85 Bavarian Carbine yhdistelmän myös peuran hämäräkyttyylle. Ranger 2-8 x 42 ei varsinaisesti ole mikään hämäräkiikari, mutta 30 mm runkoputki ja ristikon valopiste tarjoavat jo jonkinlaiset eväät myös pimeään. Kytisreissulta sain saaliiksi tuplavasat. Tuli siis todettua, että peuran kytistely onnistuu lumisissa olosuhteissa hyvin myös laadukkaalla päiväkiikarilla, varsinkin jos matkassa on mukana katselukiikarit. Nylkyhommissa huomasin Barnes TSX-luotien toimineen moitteettomasti. Molemmissa tapauksissa luoti on lävistänyt lavat, toisessa hiukan muuttanut suuntaansa repien kylkiluista ulostulon. Jäljet ovat kuitenkin ihan siistit, ja on mukava tietää, ettei näissä lihoissa ole ainakaan lyijyjäämiä.



Powerhead Barnes TSX aukeaa ja toimii esimerkillisesti. Kuvat Risto Torvinen


Ulkoilutin kytisreissulle kertaalleen piruuttani myös Tikka T3x Arctic -kivääriä. Halusin katsoa, kuinka diopterilla näkee kytishommissa. Ja hyvinhän sillä näkee niin kauan kuin paljaalla silmällä näkee ja pystyy kontrastia erottamaan. Käytännössä metsäisellä kytispaikalla auringonlaskuun asti, eli ei kovin myöhään. Vastaavasti hyvällä tähtäinkiikarilla näkee ampua vielä siinäkin vaiheessa, kun paljaalla silmällä ei erota enää mitään yksityiskohtia kytispaikalta. Super Hammerheadia en riistalaukaukseen siis päässyt tällä kertaa testaamaan, mutta aiempina vuosina olen sitä paljon käyttänyt ja toimivaksi todennut.





Molemmat testiaseet herättivät omistushaluja. Sako 85 Bavarian Carbine ja Steiner Ranger 2-8 x 42 – yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko ja sopisi mainiosti omiin suurriistajahteihini yleisaseeksi paremmin kuin hyvin. Jos joskus alan erakoksi ja muutan Alaskaan, niin Tikka T3x Arctic on siinä tapauksessa ehdoton valinta työkaluksi.