sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kauden kolmas peura kinnerissä



Eilen illansuussa istahdin taas kytikselle suonlaitaan. Aiemmin sataneista lumista oli vain rippeet jäljellä. Muutenkin oli nuhjuinen keli, ja taivaalta sateli välillä vettä sekä räntää. Tiesin peuroja taas liikkuvan ruokinnalla kohtuullisen paljon. Edellisinä päivinä riistakamerasta oli tullut kymmeniä kuvia monista eri peuroista. Tämä oli tarkoittanut myös sapuskan nopeaa hupenemista sekä selkä väärällään rehu- ja porkkanasäkkien roudaamista suolle.

Aamusta alkaen vahvistui tunne, että tänään on peuroilla takaisinmaksun aika. Olosuhteet eivät olleet mitenkään erityisen hyvät, mutta toisaalta tiesin edellisenä iltana ensimmäisen pukin käyneen ruokinnalla jo neljän kieppeillä ennen todellista pimeää. Tiesin myös peurojen vellikellon soittavan aivan varmasti, kyse oli vain siitä, kumman hermot kestävät pidempään tässä pokerissa.

Aurinko laski klo 15:08. Istuin samoihin aikoihin tikastuolille toiveikkain mielin. Hieman ennen neljää otin kiväärin jo optimistisesti välittömään ampumavalmiuteen. Odottelin valmiudessa lähes tunnin lisää, ennen kuin kaksi peuran vasaa ilmestyi ruokinnalle. Miltei kaksi tuntia auringonlaskusta on käytännössä jo täysin pimeää. Hetkeen aikaan ei paljaalla silmällä ole nähnyt edes koko ruokintapaikkaa. Tähtäinkiikarista pystyi käytännössä erottamaan vain kaksi tummaa möykkyä, joilla välillä pää nousi ja laski. Katselukiikareilla tarkistin molempien olevan pitkittäin suuntaani, toinen peräpää ja toinen etupää minua kohti. Vaihdoin taas tähtäinkiikariin ja jäin odottamaan sopivan tilanteen muodostumista.

Tähtäimen läpi katsominen alkaa muutaman hetken jälkeen rasittaa silmää, niin että kuva vain hämärtyy entisestään. Samaan aikaan peurat pyörivät limittäin, eikä niitä erottanut tummaa taustaa vasten kuin sekavana möykkynä. Lopulta vasat lampsivat pois paikalta. Järkevää ampumatilannetta ei vain yksinkertaisesti syntynyt. Tilannetta, jossa olisin voinut olla täysin varma tähtäyspisteestä.

Tällaiset hetket syövät moraalia. Tämä oli jo seitsemäs kytiskerta peräkkäin ilman saalista. Välillä vain pitäisi saada kaatoja, tai edessä voi ihan hyvin olla taas seuraavat seitsemän kytistelyä ilman peurahavaintoja. Päätin kuitenkin niellä pettymyksen ja jäädä vielä odottamaan uusia tulokkaita.

Vajaan parinkymmenen minuutin päästä havaitsin katselukiikareilla tumman hahmon lähestyvän ruokintaa puiden ja pensaiden lomassa. Vaihdoin nopeasti aseeseen ja otin ruokintakaukalon tähtäimeeni. Jos ja kun peura jatkaa etenemistään, se väistämättä ohittaa kaukalon ja silloin saan riittävän kontrastin tähtäyspisteen sijoittamista varten. Tämä temppu on ennenkin toiminut, joten nyt vain tarkkana.




Parin minuutin, mutta todella pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen peura askelsi tähtäimeeni. Ehdin varmistaa hahmon vasaksi tai ylivuotiseksi naaraaksi. Samalla sekunnilla tähtäyksen hienosäätö lavan taakse kylkeen. Kello 17:14 terveiset liikkeelle, mutta heti laukauksen jälkeen erittäin epävarma olo. Tuntuu oudolta ampua pelkkää pikseleistä harmaan hämärää silhuettia. Laukauksen jälkeen suuliekin leimahdus estää näkemästä osumaa ja sen vaikutuksia…

No, olen tehnyt tämän saman päätöksen pilkkopimeässä monia kertoja ja aina ne ovat olleet lopulta onnistuneita… näillä ajatuksilla lohduttautuen kiipeän tikkailta alas ja kohti ruokintapaikkaa.




Helpotuksen tunne on vapauttava. Näen jo pitkältä selvät verijäljet paikalla. Verta on poikkeuksellisen paljon pakojälkien molemmin puolin. Noin kolmenkymmenen metrin päässä löytyy myös ylivuotinen naaraspeura.




Peuraa peratessa huomaan luodin lävistäneen sydämen ja sen jälkeen katkaiseen toisen etujalan. Näissä olosuhteissa osuma ei olisi voinut olla parempi. Hetken fiilistelen onnistumista sikaria poltellen, kunnes kaveri saapuu viereiseltä ruokinnalta avuksi vetopulkkaa tuoden.




No, peura kyytiin ja veto pitkin lumetonta varvikkoa autolle.  Seuraavaksi keula lahtivajaa kohden ja nylkyhommiin.




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tee-se-itse sähkölämmitys jahtivaatteisiin lähes ilmaiseksi



Markkinoilla on kohtuullinen valikoima kätevästi sähköllä lämpiäviä asuja ja asusteita. Itselläni on hyviä kokemuksia esimerkiksi akkukäyttöisestä Nevercold Alaska -lämpöliiveistä. Olen jo pari vuotta etsiskellyt ratkaisua kytiksellä pakkasessa käsien lämpimänä pitämiseen, kunnes huomasin, että asia on yksinkertainen ja lisäksi erittäin halpa tehdä itse.

Sähköllä lämpiävä muhvi on kytiksellä ja passissa nopea sekä hiljainen käyttää. Kädet pysyvät taatusti lämpiminä. Samaa ideaa voi helposti soveltaa myös esimerkiksi takin, fleecen tai liivien sähköistämiseen.




Netistä saa tilattua 5V USB -lämpöelementtejä 2 kpl alle 3€:n hintaan postikuluineen.  Mittasin lämmittimen tehoksi 36-44°C.




USB-virtapankkeja (kännykän apuakkuja) saa alkaen kympillä parilla marketeista, ellei sellaista jo satu omistamaan.




Kuvan muhvin voi tilata netistä kympin parin hintaan kotiin kuljetettuna.




Sitten vaan osat yhteen…




… ja asentamaan.




Yhteen USB-virtapankkiin voi kytkeä myös useita elementtejä. Tähän 4 kpl.




Lämmönsäätimen kanssa n. 12€:n malli.


Yhdistelmä toimii mainiosti ilman sen kummempia ompeluita, mutta käytettävyyden kannalta lämpöelementit kannattaa kiinnittää paikoilleen. Niitä varten voi ommella pienet taskut, ommella suoraan elementin kangasreunasta paikalleen tai käyttää kangasliimaa.

Jos haluaa tehdä esimerkiksi lämmitettävän takin tai fleecen, joutuu siistin lopputuloksen eteen näkemään hieman enemmän vaivaa. Tässä kohtaa on viisasta kääntyä äidin, vaimon, tyttöystävän tai ompelijan puoleen, jos ei aikanaan käynyt koulun käsityötunneilla. Virtapankille löytyy yleensä hyvä paikka etutaskusta, josta johdoille läpäisy vuoren sisään. Elementtien kiinnitys sisäpuolelle selkään/rintaan/lämmittelytaskuihin ja siinä se! Akkua on kätevästi vaihdettavissa ja irrotettavissa latausta varten taskusta.


Lämpöelementtejä löytyy mm. näistä linkeistä:

https://www.banggood.com/5V-USB-Portable-Carbon-Fiber-Foot-Knee-Heating-Element-Film-Heater-Electric-Feet-Warmer-p-1096491.html?rmmds=search&cur_warehouse=CN

https://www.banggood.com/2pcs-USB-Heating-Piece-Shoes-Clothes-Feet-Heaters-Electric-Warming-Fever-Pads-p-1124996.html?rmmds=detail-left-hotproducts&cur_warehouse=CN

https://nl.aliexpress.com/item/3-Modes-Temperature-Adjustable-Electric-Heated-Jacket-USB-Heating-Clothing-Winter-Outdoor-Body-Warmer-Washable-Heated/32828241237.html?spm=a2g0z.10010108.1000016.1.10314b749xqV4J&isOrigTitle=true


Kuvan muhvi löytyy:



Ostaminen näistä kiinalaisista nettikaupoista on yksinkertaista. Tuotteet ostoskoriin ja visan vingautus. Halvimmalla (jopa ilmainen) kuljetuksella paketti tulee omaan postiin/postilaatikkoon muutamassa viikossa, lisärahalla alle kymmenessä päivässä. Pienet (halvat) paketit eivät juutu edes tulliin, joten tämän yksinkertaisemmaksi ei tilaaminen voi juurikaan tulla. 


Mukavia askarteluhetkiä!





maanantai 27. marraskuuta 2017

Peurajahdissa Nokian Sarkolassa

Kuva: Mari Oja


Tapahtuma lienee Suomen suurin peurajahti 120 metsästäjän ja 18 koiran vahvuudella. Jälleen kerran iso kiitos Suoniemen Metsästysseuralle ja jahtipäällikkö Sakari Paunilalle kutsusta. Sarkolan jahdit ovat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Tuttuun tapaan kaikki järjestelyt sujuivat isosta osallistujamäärästä huolimatta hienosti rutiinilla, kuin tavallinen lauantaijahti kavereiden kanssa.

Porukalla saimme saaliksi yhteensä 22 peuraa, joukossa 5 uutta peurankaatajaa, joista yksi kaatoi peuranpukin jousella. Omalle kohdalleni ei suoria tapahtumia tullut, mutta jahdin jännitystä riitti ja naapuripasseissa myös äksöniä. Oli taas todella mukava tavata uusia ja vanhoja kavereita.


Testissä Sako 85 Bavarian Carbine S .308 ja Steiner Ranger 2-8 x 42, sekä lyijyttömät Powerhead-patruunat.


Lounaaksi herkullista peurakeittoa.








Kuva: Mari Oja




torstai 23. marraskuuta 2017

Yllättävän arvokas metsästysmuisto



Hämäläisen Juha Haulikkokoulusta soitti ja pyysi tuomariksi kilpailuun, jossa sinä voit voittaa hienoja palkintoja. Kilpailun aiheena on paras metsästysmuisto. Valokuvalla ja lyhyellä tarinalla sinun on mahdollista voittaa yksityisopetusta haulikko- tai kivääriammunnassa todellisen ammattilaisen ohjauksessa itsellesi ja kaverillesi. Lisäksi arvotaan tuotepaketteja. Kohta enemmän kilpailusta, mutta…

Jäin itsekin miettimään, kuinka hienoja hetkiä sitä on vuosien aikana saanut kokea.



Tõstamaan kunnassa Virossa, ensimmäisellä kytiskerralla pölmähti ruokinnalle kuuden ylivuotisen villisian keskenään kinasteleva lauma. Kuvailin kameralla possuja ensin aikani. Sitten päätin valita kohteeksi aggressiivisimman sikun. Tokaisin itsekseni puoliääneen ”Terveiset ravintoketjun huipulta” ja puristin liipaisimesta. Terveisten lähettäminen on sittemmin muodostunut lähes rituaaliksi.

Samaisella reissulla oli mukana silloin 13-vuotias poikanikin ja saimme molemmat myös kauriit saaliiksi. Unohtumaton matka ja siitä reissusta sai myös tämä blogi alkunsa.





Samana vuonna Villisikajahdissa Länsi-Saarenmaalla Virossa pääsin kytikselle istumaan puuhun ison vaahteran oksalle. Jännittävien vaiheiden jälkeen sika lopulta nurin ja kinneriin. Samaisen puun oksilla istuen on koettu hienoja elämyksiä myös myöhemmillä retkillä.






Ystävänpäivän rusakkojahti Halikossa on jäänyt mieleeni onnistuneena, mutta fyysisesti rankkana retkenä. Ainakin kavereilla riitti kuittailtavaa huonosta kunnostani…




Halloweenyön komea peurapukki jäi mieleeni ehkä hieman karmaisevallakin tavalla. Sen lisäksi, että aseen rekyyli löi otsaani kirpakasti kiikarin leiman, kuulin selvästi pukin kuolinparahduksen. Tai siis laukauksen jälkeen peuran juostua jonkin matkaa, kuului pimeästä metsästä kuin pienen lapsen tai hädässä olevan jäniksen rääkäisy. Selkäpiitä karmiva kokemus, jota ei sen jälkeen ole eteeni tullut. Näin jälkikäteen olen selittänyt tapahtumaa itselleni vain tyhjenevien keuhkojen sattumalta tuottamaksi ääneksi… mutta halloweenyönä lienee kaikki mahdollista.




Kauden 2011-2012 viimeisen peuran kaato vaati poikkeuksellisen paljon työtä ja kun hetki vihdoin koitti, pelkäsin jo menettäväni saaliin kovassa pakkasessa.



Kesän 2012 villisika- ja kaurisjahdissa Virossa sain saaliiksi kauriin, mutta ennen kaikkea näin, kuinka samppanjapullo avataan oikeaoppisesti vesurilla. Katso ja opi tästä linkistä ;)






Ensimmäiset peuratuplat olisivat voineet olla helposti myös kolmois- tai neloskaadot, kun pellolle tuli kuuden valkohäntäpeuran tokka. Olo oli hetken aikaa kuin Rokan Antilla, mutta maltoin lopulta mieleni.





Joulukuussa 2015, koin lempikytispaikallani suolla yhden jännittävimmistä metsästyskokemuksistani, mutta sain lopulta alueen 12-piikkisen kapitaalipukki nurin.




Viimesyksyn viikonloppu Etelä-Karjalan laulumailla on hyvä esimerkki onnistuneesta jahdista, vaikka kaadot jäivätkin melko vähäisiksi. Elämyksiä ja laatuaikaa hyvässä seurassa – sitähän metsältä helpoiten saa saaliiksi :)




Viime vuonna näihin aikoihin ilvekset ottivat ruokintapaikkani haltuunsa. Kolmen kissan touhuja ikuisti riistakamera useita otoksia, ennen kuin ilpot nappasivat kameran akkujohdon mukaansa…




Monena vuonna olen päässyt peurajahtiin Sarkolaan. Iso kiitos upeasti järjestetyistä elämyksistä. Ylihuomenna taas uusi jahti.




Viime kesän kaurispukkijahti Satakunnassa jäi mieleeni omasta mokastani, mutta lopulta vaikeuksien kautta voittoon.




Italian matka viime kesänä Castelraimondossa ja Urbinossa oli elämyksenä vertaansa vailla monella tavalla. Tuon reissun kokemusten jälkeen päätin myös itsekin käydä haulikkokoulun opissa.




Viimeisin unohtumaton metsästysmuisto syntyi tänä syksynä, kun päätin kokeilla hämäräkytistelyä päiväkiikarilla ja heti napsahti tuplat.



Paras metsästyskuvasi -kilpailu


Pääset osallistumaan näihin kilpailuihin alla olevista linkeistä. Lue ohjeet ja laita mukaan oma jahtikuvasi selitystekstin kanssa. Kanssani kilpailuja tuomaroi Antti Matikainen Erämiehen päiväkirja –videoblogista. Kannattaa osallistua, kilpailussa lisäksi myös hyviä arvontapalkintoja.


Haulikkokoulun kilpailuun:




Kiväärikoulu tästä linkistä:






perjantai 10. marraskuuta 2017

Metsästäjiä saa hävetä?



Metsästäjiä saa hävetä. Koulussa opetetaan tappamista opettajien johdolla. Sanon mitä sanon. Voi hilppasta vittuun jos ei miellytä, turha täällä itkeä.



Mistä on kysymys?


Yle julkaisi 8.11.2017 lämminhenkisen ja asiallisen uutisen, jossa Värtsilän koulun viides- ja kuudesluokkalaiset lähtevät hirvijahtiin marraskuisena koulupäivänä Tohmajärvellä.

Asiasta mielensä pahoitti Voima-lehden päätoimittaja Suvi Auvinen. Mitä sitten, jos vihervasemmistolainen vegaani, eli päivystävä anarkisti vetää herneet nenäänsä? Kyllä kait asioista saa olla erimieltä? Mutta kun ei saa, ainakaan hänen sivuillaan.





Suvi Auvinen tekee provosoivan ja halveksuvan ulostulon julkisilla Facebook-sivuillaan uutisesta, jossa lapset esiintyvät omilla nimillään ja kuvillaan. Suvi Auvisella on siis syytäkin hävetä.



Anarkistin kaverit kannustavat


Heti kärkeen ensimmäinen kommentti: Keijo Franck ”Ja YLE tukee tätä tappolinjaa erilaisilla eräohjelmilla! Ja ihmisiä kalastetaan katsomaan suloisella koiranpentutrailerilla! Perkele!

Perään järkevä kommentti: Jari Stenberg ”Ainakin lapset oppii arvostamaan luontoa ja kunnioittamaan sitä...lapset oppii myös hyödyllisiä erätaitoja...monille lapsille hyvää sosiaalista toimintaa. Monelle sellainen yhteinen juttu isän tai isoisän kanssa siinä missä kalastuskin. Ja hirven metsästys pitää hirvikannat kurissa eikä rytise peltiä liikenteessä ihan niin paljoa, niin kyllä metsästäjiä tarvitaan. Ei ehkä kehäkolmosen sisällä mutta maaseuduilla tärkeää.

Suvi Auvinen: ”Eläimien arvostamista ei opeteta tappamalla niitä. Tää on yksinkertainen konsepti. Puolustelkaa fiiliksellä, mutta älkää nyt hyvänen aika tolla. Mitään mitä kunnioitetaan ei lähdetä ampumaan.” ”Erätaitojen ja sosiaalisten juttujen opetteluun ei myöskään kukaan tarvitse tappamista

Jartsa Tartsan: ”ei, jos kunnioittaa nii sit tapellaa samoilla aseilla. moniko noista pyssyhulluista olis tarpeeks munaa käydä karhua vastaan pelkkä veitsi tai aseena (tasotusta ku karhulla on kynnet). sitä vois jo kunnioittaa. 5-vuotias lapsiki osaa painaa kiväärin liipasinta, nössöjen touhua.

Simo Jalonen: ”Metsästäjien susiviha on myös asia millä sitä luontoa näytetään kunnioitettavan ihan omissa sfääreissään. Kunhan sudet on raivattu tieltä niin jo kelpaa patsastella eläinkannanhoitajina. Eläimiä kunnioittavaa toimintaa on myös päästää rakas perheenjäsen eli metsästyskoira yksin susijahtiin, jossa se melko varmasti saa surmansa, jonka jälkeen susia voidaan surutta itsepuolustukseksi lahdata. Eläinten välinearvoisuus ei ole merkki kunnioituksesta. Se jos mikä on kapeakatseisuutta.

Kristo Muurimaa: ”Siis todellakaan ei kaikki metsästäjät oo mitään tappajia. Osa on nimittäin niin kännissä tai muuten vaan paskoja tähtäämään ettei osu mihinkään.

Isa Nia Anette: ”se on ihan yksipuolista teurastusta, missä satunnaisesti kuolee eläinten mukana myös ihmisiä.

Kristo Muurimaa: ”Eiköhän tässä saatana rämmitä metsissä enemmän ku jotkut pyssyhullut

Simo Jalonen: ”Noin paljon perehdyttämistä ja perehtymistä ja silti päästään tutkittaviksi metsästysrikoksista. Eikä tunnisteta edes koiraa sudesta. Ei kiinnitetä huomiota pannoitettuihin susiin saatika oteta selvää lauman rakenteesta, vaan lahdataan menemään alfoja välittämättä susilauman jatkuvuudesta. Anna mun kaikki kestää.

Ulrika Lillsunde: ”Mä oon sellainen muksu, joka raahattiin alakouluikäisenä hirvimetsälle. Miten kävi? Traumatisoiduin, en enää halunnut syödä lihaa -> musta tuli aikuisena vegaani. P.S. Eräilyä opin partiossa, ihan ilman mitään tappamismeininkejä.



Lisää vääriä mielipiteitä


Kun joukkoon tulee metsästystä ymmärtäviä mielipiteitä, alkaa nousta tunteet pintaan ja ”vääriä” kommentteja poistetaan.

Suvi Auvinen: ”Tää ei ollut mikään kutsu kaikille metsästysfaneille tulla tänne puolustelemaan metsästystä. Voitte tehdä omat postauksenne aiheesta jos haluatte kertoa miten siis metsästyksessä ei ole lainkaan kyse eläinten tappamisesta.

Suvi Auvinen: ”Hei mitä vittua edellisessä ette tajua :D Jos tulette tänne puolustelemaan eläinten tappamista niin: don't.

Suvi Auvinen: ”1) me ei tarvita lihaa ruoaksi 2) jos ihminen ei sössisi luonnon tasapainoa tappamalla petoja niin homma pysisi paremmin balanssissa ylipäätään. That's it. Muuta metsästysapologiaa voi sitten jatkaa muualla.

Suvi Auvinen: ”??? Ei se, että postaan seinälläni jotain tarkoita että tästä pitää keskustella. Linkkien jakaminen on tiedon jakamista, ei mikään kutsu kaikenmaailman sösseröille tulla selittämään miten hirvet jyrää meitin heti jos niitä ei ammu naamaan. Ihmiset on ymmärtäneet internetin väärin jos ne kuvittelee että niiden mielipiteelle pitää antaa joka jumalan mestassa tila. Ei pidä. Mun seinä, mun säännöt, omilla seinillään voi sitten kertoa miten hienoa on lapset viedä metsästämään. Mulla ei ole mitään velvollisuutta antaa sellaiselle areenaa.

Suvi Auvinen: ”Jos ei osaa lukea sitä kun kaksi kertaa sanon että metsästystä voi mennä puolustelemaan muualle vaan jatkaa siitä sössöttämistä niin tietysti poistan kommentit. Edelleenkään mulla ei ole velvollisuutta tarjota avointa areenaa kaiken maailman spedeille, spedeilkää tahoillanne.

Suvi Auvinen: ”Lol. Mä olen kirjottanut monta vuotta blogia jossa ei ole konnentointinahdollisuutta. Ja sori, mutta kukaan setä ei tule sanelemaan mulle miten mä käytän mun somea. Voi hilppasta vittuun jos ei miellytä, turha täällä itkeä.



Parempien ihmisten paremmat mielipiteet


Näin hurskaita ja yleviä ajatuksia Suvi Auvisella on mm. Wikipediassa: ”Auvisen ihannemaailmassa ihmiset järjestäytyisivät yhteisöihin, joissa työ ja eläminen organisoitaisiin. Keskusjohtoa ei olisi vaan yhteisöt päättäisivät omista asioistaan keskustelemalla. Hänen mukaansa yhteisistä asioista pitäisi päättää konsensuksella eli keskustelemalla asioista niin kauan, että saavutetaan yhteinen mielipide.”

Ilmeisesti keskusteluun ja konsensukseen ei tietenkään tarvitse alistua väärien mielipiteiden kanssa.



Vielä häpeästä


Suvi Auvinen kertoo siis julkisesti häpeävänsä alakoululaisten metsäretkeä. Mitä se häpeä sitten on? Wikipedian mukaan: ”Häpeä on tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Se on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista.”

Eiköhän tuo määritelmä kuvasta melkoisen hyvin koko punavihreää ajatusmaailmaa.





Käytettyjä lähteitä:

https://yle.fi/uutiset/3-9915183
https://www.facebook.com/suviauvi
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4pe%C3%A4
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suvi_Auvinen
Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e4/Shamed_Man.jpg



PS. En lähtenyt oikomaan tässä yhteydessä yllä kerrottuja virheellisiä käsityksiä metsästyksestä. Niistä löytyy tietoa toisesta kirjoituksestani. Linkki tässä: Todellinen syy miksi vegaanit inhoavat metsästäjiä.







torstai 9. marraskuuta 2017

Metsästysasun valinnasta



Yleensä kun hankin vaatteita, se on melko yksinkertainen operaatio. En erityisesti viihdy vaatekaupoissa. Myymälään sisään ja pari sopivalta näyttävää tekstiiliä sovituskoppiin, sitten kassalle. Koko homma on hoidettu lähes poikkeuksetta alla kymmenessä minuutissa. T-paitoja ja farkkuja ei juuri tule edes soviteltua.

Tilanne muuttuu täysin toisenlaiseksi, kun aletaan puhumaan jahtikamppeista. Ahmin lehdistä ja netistä tietoa, kokemuksia ja vertailuja. Jo viime syksynä hahmottelin vaatimuslistaa uudelle metsästyspuvulle. Melko nopeasti kuitenkin päädyin mahdottomaan tulokseen, eli kaikkea haluamaansa ei voi yhdeltä puvulta odottaa. Jahtikauden aikana olosuhteet vaihtelevat elokuun lämpimästä tammikuun pakkasiin. Samoilla kamppeilla pitäisi pärjätä aktiivisesti liikkeellä, mutta myös tunteja passissa hiljaa paikallaan.

Oikeastaan ainoa ratkaisu on kerrospukeutuminen ja asukokonaisuuden yhteensopiva modulaarisuus. Eli metsästysasuun on kelin mukaan voitava lisätä ja poistaa osia, tarvittaessa myös kesken jahdin.




Tärkeimmät kriteerit



Vedenpitävyys/hengittävyys

Yleensä ensimmäisenä tulee mieleen vedenpitävyys ja sen kääntöpuolena hengittävyys. Vuosien aikana on tullut kokeiltua jos jotakin xxxtex-pukua. Omien kokemusteni mukaan kaikki kalvopuvut pitävät kohtuudella vettä, mutta hengittävyyden kanssa on isoja eroja. Kuitenkin parhaatkin niistä hiostavat kovassa menossa jonkin verran, joten rinnalla tarvitaan kalvotonta vaatetusta ja aktiivista tuuletusta.

Myös vaatteen muilla kerroksilla on merkitystä. Kun pintakangas on itsessään hyvin vettähylkivä, hengittää se selvästi paremmin kuin pehmeämpi vettä imevä tekstiili. Vedenpitävä kalvokerros on herkkä vaurioitumaan tikkujen, risujen ja piikkien rei’ityksessä. Vain ehjä kalvo on täysin vedenpitävä. Tästä syystä kalvopukujen ja sadeasujen ompelusten rei’ittämät saumat teipataan vedenpitäväksi.  Riittävän vahva pintakangas suojaa kalvopukua pieniltä pistoilta ja repeämisiltä. Monilla on kokemuksia esimerkiksi vuotavista kalvokengistä ja näissä yleensä syyksi esitetään varpaankynsien rikkomaa kalvovuorta.

Asu ei saa vuotaa myöskään vetoketjujen eikä metsästysradion antennin läpiviennin kohdalta.

Itselläni on hyviä kokemuksia Gore-Tex -tuotteista. Yleensä jo se, että vaatevalmistaja on saanut Gore-Tex -lisenssin, kertoo muutenkin tuotteen korkeasta laadusta. Gore Ltd tekee vuosittain auditointitarkastuksen jokaisen lisenssivalmistajan tuotantoon, ja jokainen uusi tuote myös testataan heidän toimestaan.


Nopea kuivumaan

Jos ja kun vaatteet kastuvat, ne tulisi saada nopeasti myös kuivaksi. Monet nykyaikaiset kuorivaatteet hylkivät vettä tehokkaasti. Käytännössä niille riittää kuivatukseksi ravistus ja tuuletus. Lämpövuorellisessa takissa tulisikin olla irrotettava vuoriosuus kuivumisen nopeuttamiseksi.


Lämpimyys

Nopea kuivuminen edistää myös lämpimyyttä, kuten tuulen ja veden pitävä kalvokin. Untuvavuori tai väliasu olisi monessa mielessä ihanteellinen taukojen ja passissa olon ajaksi. Se on hengittävä luonnonmateriaali. Untuva kuitenkin on parhaimmillaan ainoastaan kuivassa pakkassäässä. Kostealla kelillä untuvan lämmöneristys kärsii ja sen kuivuminen kestää varsin kauan. Synteettiset mikrokuidut ovatkin tässä suhteessa parempi lämpökerros ja yleensä myös selvästi edullisempi ratkaisu.


Keveys ja istuvuus

Liikkuvuuden ja mukavuuden kannalta metsästyspuvun tulee olla päällä huomaamaton, ei paina, purista tai kiristä, vaikka kuinka kurottelisi ympäriinsä. Metsästys on ihmisen parasta aikaa. Sukujuhlissa voi vielä kärvistellä kovat kaulassa huonosti istuvan puvun kanssa, mutta jahtihommissa tulee oltua satoja tunteja vuodessa. Niinpä leikkauksen tulee olla sopiva, eikä vain sinne päin.


Kestävyys ja hinta

Jahtisasu on varmaankin tärkeimpiä hankintoja aktiivimetsästäjälle. Vaikka jahtihommat onnistuvat aivan varmasti myös ylijäämäkaupan halvoissa armeijakuteissa tai Valmetin mainoshaalareissa, voi se niissä olla myös täyttä kärsimystä. Varustelekakin (ilmeisen huumorimielessä) mainostaa: ”Harmittaako Gore-Tex, inhottavatko nykyajan futuristiset ja monimutkaiset ihmepuvut? Ratkaisu on tietty intin legendaarinen M62!” Hintaa koko komeudelle tulee alta 30€. Tässä kohtaa hinta ja laatu ovatkin varmasti parhaassa yhdistelmässä.

Jos kuitenkin arvostat monikäyttöistä mukavuutta muttet halua tinkiä kestävyydessä, niin laadulla on väistämättä hintansa. Hyvät tai oikeammin parhaat metsästysasut maksavat helposti 500€, jopa reilusti ylikin. Näin arvokkaan puvun on syytäkin olla kestävä, ei niitä kuitenkaan pysty vuosittain hankkimaan.


Toimivat yksityiskohdat

Yksityiskohdista mieleen tulee ensimmäiseksi riittävä määrä isoja taskuja, koska useimmiten on kaikkea kamaa matkassa, eikä reppu ole aina kätevin ratkaisu. Esimerkiksi selässä olevassa isossa taskussa (riistapussi) kulkee huomiovärinen liivi aina kätevästi mukana. Huppukin on mukava olla, mutta mielellään irrotettavaa mallia. Ja tietysti kankaan pitää olla kohtuullisen kahisematonta, varsinkin pakkasella.


Vapaa-ajan yleisvaate 

Ainakin itselläni jahtivaatteet ja päivittäin käytetyt arkivaatteet ovat pitkälti yksi ja sama asia. Tai siis metsästysvaatteiden tulee olla ainakin sellaiset, että niillä on mukava kulkea myös kaupassa kuin muissakin arkiaskareissa. Tästä syystä suosin neutraaleja värejä, kuten vihreä ja ruskea.



Jahtiasukokonaisuus


Lähdin etsimään metsästyspukua, mutta aika nopeasti huomasin tarvitsevani asujärjestelmän. Tilanteen ja kelien mukaan laitetaan alle ohut villaa tai teknistä materiaalia oleva kerrasto, jonka tehtävä on hengittää eli pitää iho kuivana. Kylmemmillä ilmoilla toinen taso on eristävä eli lämmittävä kerros. Kolmannen tehtävä on suojata tuulelta ja sateelta, hengittäen kehon omaa kosteutta ulos.

Sattuneesta syystä en ala tässä yhteydessä kuvilla näyttämään alusvaatekertaani, joten aloitetaan käänteisessä järjestyksessä kuoritakista ja -housuista.


Beretta Thorn Resistant GTX takki ja housut


Thorn Resistant GTX asu on vedenpitävä, tuulenpitävä ja hengittävä, saumoista teipatun Gore-Tex -vuorensa ansiosta. Pintamateriaaliksi on valittu tiheäkudoksinen naarmuja sekä piikkejä kestävä kangas, ja kaikkein eniten kulutukselle alttiit pinnat on peitetty karkeammilla hankausta sietävillä lisävahvikkeilla. Hengittävää kalvoa ei ole laminoitu pintakankaaseen ja näin se on paremmin suojassa erilaisilta vaurioilta. Pintamateriaali on käsitelty vettä hylkiväksi, joten pisarat eivät imeydy kankaaseen. Vedenpitävät vetoketjut edessä ja taskuissa.



Hartialinjaa avartava raglan-leikkaus antaa olkavarsille hyvän liikkuvuuden. Irrotettava huppu lipalla ja kiristysnauhoilla. Kaksi isoa etutaskua, vedenpitävä radiotasku antennin ulostulolla ja povitasku. Hihansuussa tarrakiristimet. 

Kulutusta kestävät vahvikkeet olka- ja kyynärpäissä.



Kulutusta kestävä vahvike helmassa.


Takapussi/riistapussi vedenpitävällä vuorella.


Hands free -olkahihnat mahdollistavat helpon ja nopean tuuletuksen.
Kulutusta kestävät vahvikkeet polvissa. Kaksi taskua vedenpitävillä vetoketjuilla

Kulutusta kestävät vahvikkeet pehvassa ja lahkeensuussa.


.



Beretta Fusion BIS Primaloft -puku


Fusion BIS toimii hyvin myös itsenäisenä asuna, varsinkin takin osalta, mutta erityisen hyvin kylmillä keleillä väliasuna kuoripuvun alla. Synteettisestä huokoisesta mikrokuidusta valmistettu Primaloft-täyte on vettähylkivää, hengittävää, mutta tuulenpitävää. Asu on kevyt ja pakkautuu pieneen tilaan. Kyynärpäissä ja polvitaipeissa joustavasta kankaasta tehdyt leikkaukset lisäävät puvun istuvuutta. Takkiosa voidaan kiinnittää neppareilla Thorn Resistant -takin kiinteäksi vuoriksi.






Takissa kaksi etutaskua vetoketjuilla ja povitasku. Kaulukseen taiteltava huppu.


Takaa korotettu vyötärölinja estää lämmön karkaamisen ristiselänalueelta erityisesti istuma-asennossa. Lahkeissa vetoketjut.

Kaksi vetoketjullista etutaskua.







Beretta 4 way stretch -housut


4 way stretch -housut ovat ehkä maailman mukavimmat käyttöhousut vapaa-ajan viettoon. Näissä housuissa yhdistyy verkkareiden mukavuus ja reisitaskuhousujen käytettävyys aivan erinomaisen mukavalla tavalla. Ne nimensä mukaan joustavat tarvittaessa joka suuntaan, myötäillen liikkeitä, mutta samalla istuvat hyvin jalassa.




Ulkopinta on vettähylkivää ripstop-kangasta. Eli, kankaaseen on kudottu joustava vahvistusristikko, joka ehkäisee kankaan repeytymistä ja repeämän leviämistä. Kankaan rakenteesta on näin saatu myös hyvin hengittävä. Sisäpinnan ohut ja pehmeä fleece-vuori tuntuu miellyttävältä suoraan ihoa vasten.



Takaa korotettu vyötärölinja estää lämmön karkaamisen ristiselänalueelta erityisesti istuma-asennossa. Kulutusta kestävät vahvikkeet pehvassa, polvissa ja lahkeensuissa. Joustavuuden ansiosta kangas on myös hiljainen liikkeessä.





Kokemuksia


Aktiivista metsästyskautta on kestänyt vasta reilut pari kuukautta. Kelien puolesta on kuitenkin ehtinyt jo olla viimaa, vettä, lunta ja pakkastakin. Modulaarisuuden ansiosta tästä yhdistelmästä on löytynyt aina jotain sopivaa päällepantavaa jahtihommiin. Oikeastaan kokeilematta on vain kunnon pakkaskelit ja varsinkin niissä pitkät kytisistunnot.

Erityisesti olen innostunut Fusion BIS -takin ja stretch-housujen yhdistelmään jokapäiväisessä arkitohinassa. Niillä pärjää hyvin myös kevyessä sateessa. Yhdistelmä sopii kaikkeen liikunnalliseen suorittamiseen: kevyet, mukavat ja hengittävät päällä.

Thorn Resistant pitää hyvin kuivana sadekeleillä tai kun metsä on muuten märkä. Hands free -olkahihnat ovat myös erinomainen varuste.

Berettan kokomerkinnät ovat paremminkin italialaiseen mitoitukseen sopivat. Kannattaa valita kokoa isompi asu. Ainakin itselläni on normaalista käytössä XXL -vaatetusta, mutta näissä asuissa kokoni on XXXL.