keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Veitsien ja puukkojen teroittaminen


Osaatko teroittaa puukot ja veitset oikein? Toistatko TV-kokkien virheet? Ei teroittaminen ole vaikea, täytyy vain tietää mitä on tekemässä. Kun vastaat kolmeen kysymykseen, tiedät kuinka toimia ja vältät pilaamasta teräsi.


Mitä olet teroittamassa?


Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Pienempi teräkulma on terävämpi ja viiltää paremmin, mutta tylstyy nopeammin ja murtuu helpommin. Eri veitsillä ja puukoilla on erilaisia teräkulmia materiaalista ja käyttötarkoituksesta johtuen.

Pehmeämpien eurooppalaisten keittiöveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne) 10-15 asteeseen. Puukon teroituskulma on tyypillisesti noin 20-30 astetta.



Mihin käyttöön olet teroittamassa?


Terän muoto, paksuus, joustavuus ja paino vaikuttavat sen leikkausominaisuuksiin. Ohutteräinen ja joustava fileointiveitsi on mahdollista/järkevämpää teroittaa pienemmällä kulmalla kuin jäykkä ja paksumpiteräinen perkaus- tai luunpoistoveitsi. Puun vuolemista varten puukon teräkulma on tyypillisesti 20 astetta, mutta saman puukon teräkulma katkaisu/yleistyökaluksi on sopivampi 30 astetta.

Hieman hifistelemällä korkealaatuinen veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Myös esimerkiksi nylkyveitsi kannattaa teroittaa hieman suuremmalla teroituskulmalla, sillä liian terävästä veitsestä voi olla tässäkin kohtaa haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana. Suurempaan kulmaan teroitettu veitsi myös säilyy pidempään terävänä.



Millä välineillä olet teroittamassa?


Aivan ensimmäiseksi tarkastetaan lähtötilanne. Jos veitsen terä on pyöristynyt täysin, on valittava eri metodit kuin pelkkään terän ylläpitoteroittamiseen.  Perinteinen esivanhemmiltamme periytyvä teroitustapa menee jotakuinkin näin: keskikarkea kivi (tahko), hieno kovasin, erittäin hieno öljyhiomakivi ja nahka (sanomalehti tai huopa). Vanha metodi on tehokas ja toimiva, mutta vaatii paljon aikaa ja taitoa. Nykyään teroitus voidaan tehdä paljon nopeammin ja helpommin ilman erityistaitoja.







Teroituspuikko ei teroita


Nyt ennen kuin mennään tätä aihetta yhtään eteenpäin, täytyy tehdä yksi asia selväksi. Teroituspuikko eli stoola ei teroita veistä. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan ylläpitää/viimeistellä terää poistamalla kierrettä. Jos siis veitsi on tylsä ei sitä saa teräväksi teräspuikolla. Ja unohda se telkkarissa näkemäsi näyttävä ilmassa vispaaminen. Jos joku huippuammattilainen lihanleikkaaja tai kokki on tehnyt sitä kolmekymmentä vuotta monta kertaa päivässä, niin hänellä se varmaankin toimii.

Meillä muilla se vain pilaa terän. Jos käytät puikkoa tai puikkomallista timanttiviilaa, niin tee se rauhallisin pitkin vedoin teräkulmaa tarkasti seuraten. Parasta olisi, jos joko puikko tai veitsi olisi paikallaan alustassa, esimerkiksi leikkuulaudalla.



Itselläni käytössä olevia teroitusvälineitä


Timanttiviilat ovat ehkä eniten käyttämiäni teroitusvälineitä. Niillä pystyy teroittamaan nopeasti ja tehokkaasti kaiken kirveestä puukkoon tai vaikka metallisen paistilastan veitsenteräväksi, jos niin haluaa.





Kuvassa ylimpänä Edge Crafter timanttiteroitin, jossa kolme magneetilla kiinnittyvää pintaa: hieno, keskikarkea ja karkea. Lastamallisella teroittimella teroituskulman pitäminen on puikkomallista viilaa helpompaa ja näin myös onnistuminen varmempaa. Katso video:





Seuraavana kuvassa on Victorinox Timanttipuikko. Puikkomallista teroitinta on kätevä kuljettaa veitsisalkussa. Oikean teroituskulman löytäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen vaativat kuitenkin tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Timanttipuikko soveltuu hyvin teroittamiseen ja terävyyden ylläpitämiseen. Katso video:




Teleskooppimallinen timanttiviila on kokonsa ja muotonsa puolesta erittäin helppo kuljettaa mukana. Sillä teroittaa puukon, viehekoukun, keittiöveitsen, metsästysveitsen, sakset, puutarhatyökalut… jne. Erityisen kätevä ohut puikko on aaltoilevien ja sahateräisten veitsien teroittamiseen sekä sisäänpäin kaartuvien aukaisuterien ja nylkykoukkujen teroittamiseen.

Samassa kuvassa myös kätevän kokoinen timanttiviilan ja viimeistelykiven yhdistelmä. Se sopii erityisen hyvin eräretkille mukaan otettavaksi. Periaatteessa ja ihan käytännössäkin tällä pienellä lätkällä teroittaa oikeastaan minkä tahansa terän partaveitsen teräväksi niin halutessaan.




Slide Sharp -teroituslaite on patentoitu nerokas keksintö. Siinä yhdistyvät puikon nopea käytettävyys ja teräkulman tiukka ohjaus. Pakkauksessa mukana tulee kivituhkapuikko karkeaan teroitukseen ja viimeistelyyn posliinipuikko. Teroituskulman ohjurit löytyvät 15 ja 22 asteen kulmiin. Slide Sharp toimiikin siis teoriassa oikein mallikkaasti. Käytännössä vain kaksi teräkulmaa ja hiukan hontelo toteutus jättävät toiminnallisuuteen myös toivomisen varaa. Katso video:






Smith's Diamond Field -teroitusjärjestelmä Slide Sharpin tavoin fiksu keksintö. Siinä veitsi kiinnitetään ohjuriin, jossa valittavana 20 ja 25 asteen teroituskulmat. Paketissa on mukana hieno ja karkeampi timanttiviila sekä viimeistelykivi. Sarja toimii käytännössäkin ihan mallikkaasti, mutta järjestelmän kasaaminen ja käyttäminen vaativat hieman näpertelyä, eikä teräkulmia ole kuin kaksi. Katso video:





OBH Nordica SharpX on sähköinen veitsenteroitin. Laitteen hiontarattaan 20 keraamista hammasta hiovat automaattisesti veitsen tai puukon 20 asteen teroituskulmaan yhtä aikaa molemmin puolin terää. Käyttö on erittäin yksinkertaista.

Paina käynnistyskytkin alas vasemmalla peukalolla ja pidä veistä oikealla kädellä. Vie veitsen terä kahvasta alkaen rattaaseen kevyesti painaen ja vedä sitä hitaasti noin 3 - 4 sekunnin ajan itseesi päin. Tarkista terävyys 3 - 5 kerran jälkeen. Toista käsittely, kunnes toivottu terävyys on saavutettu.

OBH Nordicalla saa tehtyä kätevästi ja nopeasti perusteroituksen tai ylläpitoteroituksen. Täysin tylstyneeseen veitseen sitä ei kannata käyttää. Teroituskulman pitämiseen ei laitteessa ole ohjuria, joten tulos on kiinni siitä, kuinka tasaisesti pystyy veistä pitämään pystyasennossa teroitusvetojen aikana. Käytännössä hiontarattaan pyörimisliike 330 kierr./min aiheuttaa lievää vatkausliikettä, eikä 20 asteen teroituskulma toteudu helposti kuin keskimäärin. Tulos on kuitenkin varmasti aivan riittävä monelle kotikokille ja koska käytettävyys on erittäin helppoa, on siinä aineksia joka kodin peruslaitteeksi.

Laite kuitenkin vaatii sähköä toimiakseen ja teroitustuloskin on vain keskinkertainen, niinpä en suosittele hankintaa lahtivajoille tai metsästyskämpille. Arvoveitsiäkään ei kannata tällä teroittaa. Ohjurittomat veitsenteroittimet eivät pidä teroituskulmaa jatkuvasti oikeana. Tämän takia veistä pitää vähän väliä vetää teroittimesta, eikä veitsi silti tule kunnolla teräväksi. Loppujen lopuksi veitsen teräkulma saattaa kadota kokonaan ja vaatii asiantuntijan apua terän palauttamaksi entiselleen.



Parkside on sähköinen veitsenteroitin, jolla teroitat myös sakset. Veitsi teroitetaan puoli kerrallaan. Ohjurissa on n. 20 asteen teräkulma. Melko karkea timanttihiomalaikka pyörii 6700 kierr./min, joten laitteella on mahdollista myös uudelleen teroittaa täysin pyöristynyt terä. Huipputerää ei tällä saa aikaiseksi, vaan terä jää kaipaamaan vielä viimeistelyhiontaa esimerkiksi hienolla hiomakivellä. Katso video:





Hienojakoinen hieomakivi tai keraaminen puikko soveltuvat huipputerän viimeistelyyn tai ylläpitoteroitukseen.



V-Sharp Classic II on suosikkini automaattisista teroittimista. Sen säädettävät timanttiviilat voi laittaa 20, 25 ja 30 asteen teroituskulmiin. Teroittimessa on myös säädettävä teränohjain ja molemmat puolet terästä teroittuvat samanaikaisesti. Timanttiviilan kääntöpuolella on viimeistelyteräs. Tällä teroittimella saa helposti ja nopeasti todella terävän veitsen tai ylläpitää veitsen terää työn aikana. Teroitin on jousitoimisen mekaaninen eikä vaadi siis sähkövirtaa. Oikein hyvä hankinta lahtivajalle, metsästysmajalle tai keittiöön. Katso video:






Hoito ja käyttö


Kannattaa ottaa tavaksi kevyt hoitoteroitus aina ennen veitsen käyttöä. Pari vetoa puikolla tai automaattiteroittimessa pitää terän jatkuvasti hyvässä terässä. On paljon helpompi ylläpitää terää kuin teroittaa jo pyöristynyttä terää. Pese veitsi heti käytön jälkeen, esimerkiksi vedellä tai miedolla pesuaineella, lopuksi kuivaa. Veitset säilytetään erillään toisistaan, esimerkiksi puisessa veitsitelineessä, magneettitelineessä seinällä tai puukot tupessaan. Leikkaa keittiöveitsillä mieluiten puulautaa vasten.





Pilalle menneenkin veitsen voi useimmiten pelastaa


Vahinkoja sattuu. Veitsi voi pudota esimerkiksi kivilattialle, koloontua ja katketa. Useimmiten siitä on kuitenkin vielä mahdollista uudelleen muotoilla ihan toimiva veitsi. Kotikonstein se ei välttämättä onnistu, mutta apua löytyy esimerkiksi täältä.









Lähteitä:

Gif: https://giphy.com/gifs/vegetables-k4Rl1hbh3gLeg
https://wikikko.info/wiki/Teroitus
Kuvituskuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Sharpening#/media/File:TomWorldSharpeningKnife_WEFretwellCollection.jpg

perjantai 26. tammikuuta 2018

Sikamaista vedätystä



Villisika-asioissa meitä metsästäjiä viedään taas kuin litran mittaa. Tällä kertaa vedätyksen takana ei ole punavihreä ideologia vaan miljoonien liiketulosta jauhavan lihateollisuuden rahat. Miljardien liikevaihtoa pyörittävä pääoma on saanut juoksupojikseen tietysti Maa- ja metsätalousministeriön ja Riistakeskuksen, mutta jostain syystä myös Suomen Metsästäjäliitto on hypännyt siihen samaan kelkkaan. Porukkaan jossa pyritään tuhoamaan luontaisesti levinnyt riistalaji ”parempien” bisnesten tieltä.




Ammuttava tavattaessa


"Villisian kohdalla ohjeeksi sopii, että se on ammuttava tavattaessa", totesi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) 23.10.2017 Vantaalla. Ministeriö on tehnyt poikkeuksellisia lakimuutoksia ei-toivotun lajin torjunnassa. Keinovalaistus ja saaliin lahtaaminen aitaukseen ovat nykyisin sallittuja menetelmiä. Metsästyslaki tarjoaa nykyään lisääntymisrauhan käytännössä kaikille riistalajeille, paitsi villisialle. Sen metsästysaika jatkuu ympäri vuoden lukuun ottamatta emakkoja, joilla on porsaat. "Käytännössä vain konetuliaseet on kielletty", Leppä toteaa. Samaan aikaan Suomen Sikayrittäjät ry maksaa villisiasta 90 € tapporahaa ja lisäksi Evira maksaa 40–100 € näytepalkkiota metsästetyistä villisioista.

Metsästyslain muuttaminen yhden eläimen vuoksi on Suomessa harvinaista. Muutoinkin metsästyslakia on muutettu vain muutamia kertoja. Vanha sanonta kuuluukin: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee.”




Keppihevosena ASF ja lihateollisuuden kiinabisnekset


Afrikkalainen sikarutto (African Swine Fever, ASF) on levinnyt mm. Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Tsekkeihin, Romaniaan, Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. ASF-virusta ei ole koskaan todettu Suomessa. Atria ja HK Scan ovat viimevuonna aloittaneet sianlihan viennin Kiinaan. Jo ensimmäisenä vuonna tavoitellaan miljoonien lihakilojen bisneksiä. Jos Suomessa ilmenisi ASF:ää, "todennäköisesti tautilöydös vaikeuttaisi vientihanketta tai jopa estäisi sen", sanoo Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn. Tällä hetkellä Suomen tärkein sianlihan vientimaa on Uusi-Seelanti, jonne meiltä viedään 5 miljoonaa kiloa possua vuodessa.

ASF:n torjumiseksi lihateollisuus ajaa koko villisikakannan hävittämistä. Viranomaiset ovat ohjeistaneet lopettamaan metsästysmatkailun Viroon ja valvoivat tehostetusti viime syksynä matkustusta Virosta Suomeen, jotta suomalaiset metsästysmatkailijat eivät toisi ASF:ää mukanaan.



Metsästäjiä syyllistetään aivan turhaan


Sikarutto leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. Se siis hyvin suurella todennäköisyydellä tulee Suomeen ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti se ei tule villisian vaan ihmisen mukana, koska ihmisliikenne on vilkkaampaa ja koska tauti elää varsin pitkään ja koska väki laiminlyö surutta hygieniamääräyksiä”, kertoo Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen. Tauti levisi alun perin Eurooppaan sioille vastuuttomasti syötetyn afrikkalaisen ruokajätteen myötä.

Käytännössä villisika ei edes teoriassa voi viedä tartuntaa nykyaikaiseen sikalaan, koska se on tarkoin suljettu alue. Sikalaan sisälle pääsevät vain valitut ihmiset. Hekin joutuvat kulkemaan aina tautisulun kautta. Tautisulun käytössä kaikki noudattavat samaa toimintamallia. Ulkojalkineet ja päällysvaatteet jätetään tuulikaappiin. Jokainen sikalaan tulija pesee vähintään kätensä ja/tai käy suihkussa. Peseytymisen lisäksi sikalaan tulija vaihtaa kaikki vaatteensa sikalasta saataviin vaatteisiin, jotta vaatteiden mukana ei tule taudinaiheuttajia ulkopuolelta. Vaatevaihdossa on kaapit ja pesupaikat vaatteille.

Tässä kohtaa onkin mielenkiintoista, että Suomen maatiloilla on yli 16.000 ulkomaalaista työntekijää. Monilla sikatiloilla työntekijät tulevat pahimmilta sikaruttoalueilta, eli Ukrainasta, Puolasta ja Balttiasta.

Tietojeni mukaan jotkut sikatilalliset osallistuvat ahkerasti myös villisikajahteihin. Ajatus tuntuu täysin käsittämättömältä. ASF-virus voi levitä myös täysin oireettomien villisikojen (verestä, lihoista, elimistä, ulosteista, virtsasta, ruhosta) säilyen vaatteissa, koirissa ja varusteissa jopa useiden viikkojen ajan. Jos sikalayrittäjän pahin pelko on villisikojen mukana leviävä tauti, niin eikö kannattaisi metsästämisen sijaan päinvastoin pysytellä niistä mahdollisimman kaukana? Nykyaikaiseen sikalaan kun tuota tautia ei voi tulla kuin ihmisen sinne tuomana. Toissijaisesti tauti voi sikalaan tulla omistajan taholta myös tietysti vaikka viinanhakureissulta Baltiasta. Niilläkin on sikafarmareita tavattu.

Jos ja kun ASF-virus suomeen tulee ja leviää sikalaan, on syyllinen ensisijaisesti sikafarmari itse tai hänen sikaruttoalueelta tulevat työntekijänsä. Ei metsästäjä, eikä suomalainen villisika, jossa ei toistaiseksi ole tavattu kertaakaan ASF-virusta.



ASF-viruksen vaikutuksia on liioiteltu


Olisiko sianlihan viennin tyrehtyminen oikeasti ongelma Suomelle ja suomalaisille vai koskisiko tämä lähinnä tuottajia ja lihataloja?

Sikatalous suomessa on tappiollista. Ilman voimakasta yhteiskunnan tukea, eivät tulot kattaisi edes kaikkia tuotantokuluja. Joidenkin arvioiden mukaan tuki on noin 70 prosenttia sikatalouden harjoittajan nettotulosta. Tässä ei ole itsessään mitään väärää. On monessa mielessä tärkeää, että kotimaista alkutuotantoa tuetaan. Tarvitsemme omavaraista puhdasta ja moraalisesti kestävää ruokatuotantoa. Lainsäädäntömme korkeiden eettisten vaatimusten, ilmasto-olosuhteiden ja maailmanmarkkinahintojen puristuksessa ei tuotanto olisi mahdollista ilman tukia. Tukijärjestelmä toisin sanoen takaa sen, että suomalaiset voivat syödä Suomessa tuotettua lihaa kohtuulliseen hintaan. Oikein hyvä siis näin.

Tällä hetkellä sianlihan kulutus ja tuotanto ovat käytännössä samalla tasolla. Olemme siis sianlihan osalta omavaraisia, joten tästä syystä ei ole perusteltua nostaa tuotantoa. Kiinaan vietävä liha lisää tappiollista tuotantoa, jonka rahoittavat suomalaiset veronmaksajat. Vienti ei pelasta, sanoo Pellervon taloustutkimus PTT:n vt. toimitusjohtaja Perttu Pyykkönen. ”Se on bulkkivientiä, jossa emme ole kilpailukykyisiä. Mitä isompi osa viedään, sitä enemmän tulee vain painetta tuottajahintaan.” Tuottajahinnan laskiessa myös tuen tarve nousee.

Eli onko sialihan viennissä mitään järkeä normaalin veronmaksajan näkökulmasta? Ei ole, ellei satu omistamaan lihateollisuuden osakkeitta tai työskentele tämän jalostusketjun palveluksessa. Kaikille muille kuin bisnekseen osallistuville jokainen Kiinan viety possu on pelkkää rahanmenoa. Eli kansantaloudellisella hyödyllä villisikojen lahtaamista ei voida perustella.




Onko Suomen metsästäjäliitto metsästäjän asialla?


Metsästäjäliitto aloitti marraskuun alussa Suomen riistakeskuksen rahoituksella aitauspyyntihankkeen. Kysyin Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitarilta, ”Miksi Metsästäjäliitto lähtee pyytämään villisikoja katiskalla? Metsästäjäliiton pitäisi olla meidän metsästäjien asialla, mutta nyt ollaan huolissaan luonnonvaraisen riistakannan lisääntymisestä. Miten me metsästäjät hyödymme villisikojen lahtaamisesta aitaukseen?

Heli Siitarin vastaus: ”Kiitos Janne asiallisesta kysymyksestä! Metsästäjäliitossa olemme samaa mieltä, että villisika rikastuttaa suomalaista metsästyskulttuuria ja suo lisää mahdollisuuksia metsästäjille. Liitto osaltaan tukee kestävää ja eettistä metsästystä. Tosiasia on, että afrikkalaisen sikaruton (ASF) uhka on todellinen, ja asiantuntijoiden mukaan se jossain vaiheessa rantautuu Suomeen, mitä luultavimmin ihmisen mukana. Liitto on mukana TOTEUTTAJANA Suomen riistakeskuksen hankkeessa, jossa KEHITELLÄÄN villisian pyyntiaitausta osana MMM:n ASF:oon varautumisstrategiaa. Eli sitten joku päivä kun rutto tänne rantautuu, niin meillä olisi hyvä olla kaikki keinot käytössä hallita sikakantaa. Mielestäni "sikahysteria" on tällä hetkellä suuressa osassa maata liioiteltua ja sitä lietsotaan turhaan. Jahti-lehti kakkosnumerossaan v. 2018 pureutuu tähän problematiikkaan. Meillä on varmasti paljon opittavaa villisian metsästystavoissa ja kannanhoidossa. Kun haluatte lisätietoja hankkeen tarkoitusperistä, niin olkaa mielellään yhteydessä suoraan riistakeskukseen tai ministeriöön :-)

Vastasin Siitarille: ”Ymmärrän oikein hyvin huolen sikarutosta. Sikojen aitaukseen lahtaaminen ei kuitenkaan omasta mielestäni aja meidän metsästäjien etuja, oli se sitten pieni- tai suurimuotoista. Meillä metsästäjillä, kun on ihan hyvät ja harrastukseemme sopivat tavat hoitaa sikakantaa perinteisin jahtimuodoin. Jos jotkut tahot haluavat lahdata sikoja aitaukseen, niin mielestäni asia on niiden tahojen ongelma (riistakeskus tai ministeriö), ei metsästäjien.Siitari jätti kommentoimatta asiaa.

Metsästäjäliiton sääntöjen mukaan, 3 § Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto pyrkii toiminnassaan: 3) edistämään riistakantojen kestävään käyttöön perustuvaa verotusta, aktiivista riistanhoitoa sekä metsästyskoiraharrastusta; 4) edistämään luonnon monimuotoisuutta ja riistan elinympäristöjen parantamista.

Mielestäni sikojen aitaukseen lahtaaminen ei tue Metsästäjäliiton omien sääntöjen mukaista tarkoitusta, eikä näin ollen ole metsästäjien asialla.

Sikojen katiskapyyntiin Metsästäjäliiton järjestötiedottaja Kai Tikkunen kommentoi seuraavasti: ”…kun tauti tulee, niin sika-alueiden metsästysseuroille tulee valtion toimesta erinäisiä rajoituksia ja velvoitteita, jotka kestävät niin kauan kuin ruttoa on ja vähän vielä sen päälle. …Se mitä Suomessa otetaan käyttöön on toki vielä mysteeri, mutta ainakaan lievimmän kautta se ei mene. Ja tämä rumba kestää niin kauan kun sikaruttoalueilla on sikoja. Joten mitä enemmän niitä on, sitä kauemmin rajoitukset ovat voimassa. Ja sitä kauemmin kestää ennen kuin villisikapopulaatio voi taas alkaa kasvaa terveenä. Tästä tässä on kysymys. Kyse on prototyypin suunnittelusta sen varalle, jos tauti tänne tulee. Että tilanne saadaan nopeasti hoidettua, mikäli on pakko. Ja että metsästysharrastus ei kokonaisuutena vaarannu."

Esitin Tikkuselle jatkokysymyksen: ”Nyt kuulosti erikoiselta. Missä vaiheessa voidaan palata taudin levittyä johonkin normaalitilaan? Ei kait tuo sikarutto kerran tänne levittyään mihinkään katoa? Vähän niin kuin jänisrutto yms taudit, esiintyvät aika ajoin. Mutteivat poistu? Vai olenko väärässä?

Johon Tikkunen vastaa: ”Hoitokeinoja ei vielä ole. Se on erittäin vaikea hävittää koska se elää varsin pitkään ulosteissa ja raadoissa. Mutta ei loputtomasti. Jos sikakanta on iso, niin hävitys on käytönnössä aika mahdotonta. Jos taas pieni, niin tilanne on jonnin verran parempi. Ja tautivyöhykkeiden ulkopuolella toiminta voi jatkua suht normalisti. Mutta jos kanta on suuri niin vyöhykkeitä tulee aika nopeasti lisää. Mutta hankala kysymys kaiken kaikkiaan. Tauti on levinnyt niin äkkiä että uutta oppii varmasti kaiken aikaa. Jotakin 5-10 % villisioista ei kuole tautiin. Josko sieltä löytyisi joku parannuskeino. Mutta jos maassa ei ole sikoja, ja se pysyy sikavapaana kunnes jätösten pöpöt kuolevat, niin silloin alueella ei pitäisi olla enää ruttoakaan. Siattomaan tilaan pääseminen on sitten taas haastavaa. Ei se tyhjästä syntynyt van tuli ilmeisesti saastuneen rehun mukana Afrikasta. Säästäminen rehun hinnassa taas kannatti.

Kommentoin vielä: ”Ja kun ei ole hoitoa, niin tilanne on siitä hetkestä eteenpäin ihan samanlainen metsästäjien kannalta, tehtiin nyt jotain tai ei?Tähän Kai Tikkunen ei enää vastannut.




Mitä tästä opimme?


ASF on hankala ja sioille vaarallinen tauti, joka tartutti eläimiinsä rehunhinnassa säästellyt siankasvattaja. Tähän tautiin ei ole olemassa mitään tunnettua hoitokeinoa. ASF leviää tällä hetkellä kaikista toimista huolimatta noin 30 km vuodessa. On siis vain ajan kysymys koska sitä löydetään Suomesta. Kaikkein todennäköisemmin se tulee Suomeen ihmisen, ei villisian tuomana.

Mahdollinen ASF:n leviäminen suomalaiseen sikalaan johtuu vain ja ainoastaan sikalassa tapahtuvasta toiminnasta ja laiminlyönneistä ainakin tautisulun osalta. Tällainen tartunta aiheuttaisi taloudellisia menetyksiä sikatalouden toiminnassa, mutta säästäisi pitkässä juoksussa veronmaksajien rahoja. Siankasvatusta itsessään ei ASF lopeta, sillä sikoja kasvatetaan edelleen kaikissa tartunnan saaneissa maissa.

Suomen metsästäjäliitto ei toimi jäsentensä vaan lihateollisuuden etujen mukaisesti lahtaamalla sikoja katiskaan. Tällä toiminnalla ei ratkaista ASF-ongelmaa nyt, koska meillä ei virusta ole esiintynyt ollenkaan. Katiskaan lahtaaminen ei ole ratkaisu myöskään silloin, jos virus pääsisi leviämään Suomeen, koska mitään hoitokeinoa tautiin ei tunneta. Käytännössä kaikissa maissa, joissa virusta on esiintynyt, se on myös jäänyt pysyväksi ilmiöksi riippumatta siitä, kuinka paljon sikoja on lahdattu. Taudin puhjettua osa sioista kuolee, mutta osa jää vastustuskykyisiksi, aivan kuin monissa muissakin taudeissa.

Katiskaan lahtaaminen on mitä ilmeisimmin myös Metsästäjäliiton omien sääntöjen hengen vastaista.

Mitä jos näkisimme orastavan villisikakannan tuholaisen sijaan mahdollisuutena, joka voisi luoda esim. metsästysmatkailulle uuden maailman. Voisimme luoda maaseudulle työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia (ilman isompia veronmaksajan tukia). Luomuruoan ja ekomatkailun kultaisena aikana voisi joku pitää tätä jopa järkevänä ajatuksena. Ilmeisesti ei kuitenkaan Metsästäjäliitossa…




Entäpä sudet?


Hyvä ystäväni Marko kysyi asiaan liittyen: ”… susien mahdollisesta roolista sikaruton levittäjänä. Olisi mielenkiintoista kuulla miksi Suomessa ei olla huolestuneita siitä että sudet, jotka ovat runsaslukuisia samalla suunnalla kuin missä sikaruttoa esiintyy (rajan takana) ja ainakin Luken mukaan sudet liikkuvat kovasti rajan molemmin puolin, jolloin niitä ei edes lasketa Suomen populaatioon mukaan.”

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä mikseivät viranomaiset ja metsästäjäliitto ole huolissaan jo nyt Suomeen itärajan takaa tulleesta hirviekinokokista ja tuloillaan olevasta myyräekinokokista. Toisin kuin ASF, ekinokokki on heisimatojen toukkamuotojen aiheuttama ihmiselle vaarallinen tauti. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden tai elintarvikkeiden välityksellä, esimerkiksi luonnonmarjoista. Ekinokokista ei käytännössä voi parantua kokonaan ja lääkitystä jatketaan läpi elämän. Pahimmassa tapauksessa ekinokokkiloinen on tappava.

Miksi susia ei lahdata katiskaan? Kumpi on vakavampaa? Sikojen tauti vai ihmisten tauti? Vastaus ei ole tälläkään kertaa Kanada, vaan veronmaksajien rahat…








Jossain päin Aasiaa joku syö iloisesti suomalaisen veronmaksajan laskuun lihateollisuuden kääriessä voittoja. (Kuvan henkilö ei liity veronmaksajien vedätykseen saati villisikojen lahtaamiseen).





Käytettyjä lähteitä:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.210709
https://www.evira.fi/globalassets/tietoaevirasta/julkaisut/esitteet/elaimet/asf_eurooppa_varaudu_fi_051217.pdf
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.209838
https://yle.fi/uutiset/3-8665381
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/atria-vie-t%C3%A4n%C3%A4-vuonna-sianlihaa-kiinaan-aiemmin-arvioitua-enemm%C3%A4n-1.198975
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.212476
https://www.talouselama.fi/uutiset/afrikkalainen-sikarutto-uhkaa-suomalaisyhtioiden-sianlihan-vientia-kiinaan/3d7ff392-bdb8-388a-bf23-85acfef5476d
https://www.facebook.com/groups/1642834649278810/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/maatiloilla-on-yli-16-000-ulkomaalaista-ty%C3%B6ntekij%C3%A4%C3%A4-1.124452
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/ukrainalaiset-ty%C3%B6ntekij%C3%A4t-ovat-monen-maatilan-pelastus-1.125086
https://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/ohjeet_ja_lomakkeet/Tautisuojaus%20sika.pdf
https://www.imatralainen.fi/artikkeli/502750-villisiasta-metsastajalle-90-euron-korvaus-sika-ala-pelkaa-ruttoa
https://www.vastuullinensikatalous.fi/ohjekirja/sisaankaynti-ja-toimisto
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/metsastajille-afrikkalaisesta-sikarutosta/
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/sikatalous-sy%C3%B6ksyy-hk-scan-ajaa-alas-tiloja-1.126280
http://www.eskokiviranta.fi/etela-suomen-kansallinen-tuki-siirtymassa-historiaan.htm
http://www.lihatiedotus.fi/liha-tilastoissa/lihantuotanto-suomessa.html
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.209558
https://metsastajaliitto.fi/node/902
https://metsastajaliitto.fi/node/45
http://www.ejs.ee/mannil-aafrika-seakatkust-vabanemine-on-jahimeeste-kates/
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005260905.html
Kuvituskuva: morguefile.com





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine testissä



Kaksi kaunista kivääriä. Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine ovat hyvin erilaiset, mutta eri lähtökohdistaan huolimatta käyttökelpoiset samanlaisissa jahdeissa.

Sako 85 Bavarian Carbine on sirolla pähkinäpuisella kokotukilla. Ase on kevyt, kätevän kokoinen ja mukava kädessä. Tähtäimeksi on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin. Yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko.

Tikka T3x Arctic on tarkoituksenmukaisella laminaattitukilla. Ase on jämäkän käytännöllinen. Ylisuurta lukon kampea on helppo käyttää vaikka pakkasella hanskat kädessä. Aseessa on diopterityyppinen avotähtäin, jonka etäisyys on mahdollista säätää 100-600 m välille. Tikka T3x Arctic on alusta asti suunniteltu viranomaisten erityistarpeet huomioon ottaen.



Testiin syksyn karhujahtia varten


Valitsin kiväärit testiin karhujahtia silmällä pitäen. Molemmat aseet ovat erittäin sopivat suurriistan ajometsästykseen ja siihen myös suunnitellut, vaikka toki lähtökohdat ovat tyystin erilaiset. Kaliiperiltaan molemmat testiaseet ovat .308 Win, joka on monessa mielessä yksi parhaita patruunoita suurriistan metsästyksessä.

Ikävä kyllä karhujahti pohjoiseen peruuntui tänä vuonna force majeure -syystä. Aiotusta poiketen testailinkin näitä luodikoita syksyn/alkutalven mittaan ampumaradalla, peuran ja hirven ajometsästyksessä sekä peuran hämäräkyttäyksessä. Samassa yhteydessä testailin tuttua Super Hammerheadia ja itselleni uutta lyijytöntä Powerhead Barnes TSX -patruunaa.











Sako 85 Bavarian Carbine


Sako 85 Bavarian Carbinen erottaa nopeasti ampumaradan tai metsästysmajan asetelineestä muista luodikoista. Kokopitkä baijerilaistukki on kapea ja siro. Takatukin muotona on ”sianselkä”. Poskipakan muotokin noudattaa vanhaa eurooppalaista perinnettä. Ase on kätevän kokoinen, kokonaispituudeltaan 101 cm ja painoakin vain 3,1 kg. Kaiken kaikkiaan eleettömästi huomiota herättävä ase. Tähtäimeksi testiaseeseen on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin.




Aivan ensimmäiseksi kävin kohdistamassa kiikaritähtäimen ja testaamassa aseen käynnin. Testipatruunana Powerhead Barnes TSX. Tehdas lupaa aseen vapaasti värähtelevän kylmätaotun piipun ampuvan 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Tämä tulikin todistettua, ellei mukaan lasketa muutamaa omasta laukaisuvirheestäni johtuvaa pummia ;)

Tukista saa miellyttävän otteen. Se antaa tähtäykseen hyvän suuntavakavuuden mutta rentouden tunteen. Aseen vetopituus on 35,5 cm (liipaisimesta perälevyyn). Lukon kampi on ergonomisesti oikein sijoitettu. Siitä saa hyvän otteen, joka mahdollistaa nopean latausliikkeen, vaikka ase on valmiina ampuma-asennossa olkapäällä. Liipaisimessa on herkistin.

Aseen varmistin on kaksiasentoinen. Lukon ollessa vireessä ja varmistin taka-asennossa ovat laukaisulaite ja lukon kampi molemmat lukittuina. Kuitenkin aseesta voi poistaa patruunat tai syöttää lippaaseen lisää patruunoita. Näin tehdäkseen on käytettävä varmistimen edessä olevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen säilyttäen samalla lukkolaitteen varmistettuna. Tämä lisää käsittelyn turvallisuutta.

Patruunoita mahtuu viisi lippaaseen ja yksi patruunapesään, joten kapasiteetti riittää hyvin myös Keski-Euroopan tiukkoihin ajojahtitilanteisiin. Lipas on ns. risuvarmennettu, eli sen irrottamiseksi täytyy samaan aikaan painaa lippaan etupäätä ja vetää vapautussalvasta. Varsin kätevä ominaisuus, joka estää lippaan putoamisen vahingossa.


Steiner Ranger 2-8 x 42


Ensivaikutelma Ranger-tähtäimestä oli oikeastaan mitäänsanomaton. En edes kiinnittänyt siihen erityistä huomiota ampumaradalla kivääriä testatessa. Vasta kotiin tultuani jäin miettimään ja harmittelemaan, etten tehnyt kiikariin liittyen muistiinpanoja ollenkaan. Sitten aseella kylmäharjoittelua tehdessäni ja eri kohteita takapihalta tähtäillessä tajusin. Laadukkaan kiikarin kuulukin olla juuri näin.

Kuva on laaja ja kirkas, silmän etäisyys sopiva (9 cm) eli riittävä. Suurennussuhteen valintakiekko kiertyy kevyesti. Suurennosväli 2-8x on käytännössä riittävä oikeastaan kaikkeen suurriistan metsästykseen. Ristikon valon saa napsautettua helposti päälle sekä säädettyä päiväkirkkaudesta hämärään sopivaksi himmeydeksi. Pituutta 30 cm ja painoakin vain 585 g. Eli kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kiikari on tähtäämistä varten. Mitä vähemmän siihen itseensä tarvitsee kiinnittää huomiota, sen parempi. Aikaisemmat kokemukseni Steinerin kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden laadusta puhuvat puolestaan. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huolella näitä optiikoita tehdään.









Tikka T3x Arctic


Tikka T3x Arctic on myös omalla karulla ja käytännöllisellä tavallaan omintakeinen luodikko. Oranssi-harmaa laminoitu tukki. Paksu piippu avotähtäimillä ja ruostumattomat raudat, sekä ylisuuri metallinen lukonkampi. Kaikki ominaisuuksia, jotka eroavat perusaseista.

Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat tämän kiväärin palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä 6.820 kpl. Tämä valinta ei ollut sattuma. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. Aseen käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena .308 Win.




Asetestauksesta ja -hankinnasta vastaava Maj. Carl Gendron luonnehtii päätöstä mm. näin:
"You cannot, not like this weapon — it's a top tier weapon. It's one of the best in the world in that price range so there's no problem with that. I'm 100 per cent confident they [Rangers] are going to love it." "The gun will be extremely reliable because it's made of stainless steel. It's very corrosion resistant. We tested it specifically for use in the North in adverse conditions." "We're confident that the rifle can stop a polar bear with the ammunition that we're providing, that was also tested."




Testasin asetta ensimmäisen kerran ampumaradalla yhdessä Sako 85 Bavarian Carbinen kanssa. Tikka T3x Arcticin diopterityyppiset avotähtäimet suoraan sanottuna hymyilyttivät ensituntumalta. Tai siis tähtäimet itsessään kyllä vakuuttivat, mutta oikeammin etäisyyden säätömahdollisuus 100-600m välillä tuntui naurettavan ylimitoitetulta. Sitten muistin ampuneeni vastaavilla rynkyn tähtäimillä armeijassa 150 ja 300 metrin matkalta jopa valiot. Jos siis alokas Halonen osui tuolla tähtäinkuviolla 300 metriin pystyyn pomppiviin maaleihin, niin mikä jottei oikeasti pätevä ampuja voisi osua noilla puoleen kilometriinkin. Ampuihan Simo Häyhäkin ennätyksensä ihan tavallisilla pystykorvan avotähtäimillä.





Oli siis aika kaivaa Taistelijan opas mallia 1980 esille ja palauttaa vanhat opit rynnäkkökiväärillä ampumisesta taas mieleeni. Tehdas lupaa tarkkuudeksi myös Tikka T3x Arcticille 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Diopteri voidaan säätää ja kohdistaa ruuvimeisselillä valitulle patruunalle, mutta tehdasasetukset toimivat Super Hammerheadilla ihan nappiin vakiona. Oma reserviläiskuntoni ei aivan 3 cm kasaan yltänyt, mutta aika nopeasti ihastuin ajatukseen avotähtäimistä. Diopterilla löytää kohteen nopeasti ja helposti, koko ajan voi pitää molemmat silmät auki. Tämä sopii erinomaisen hyvin nopeisiin liikkuviin tilanteisiin, joita suurriistan ajojahdissa väistämättä tulee eteen.







Ampumatuntuma on jämäkkä. Reilun kokoiseksi muotoillusta lukon kammesta saa tukevan otteen. Ampumisessa on tekemisen meininki ilman isompaa hienostelua tai hifistelyä. Etuvedollinen laukaisu tuntuu aseeseen sopivalta ja toimii johdonmukaisesti. Aseen kokonaispituus on 102 cm ja paino ilman varusteita 4 kg. Lipaskapasiteetti on poikkeuksellisen suuri, 1 + 10 patruunaa. Ase käyttää samaa lipasta kuin Tikka T3x Compact Tactical Rifle (CTR), myös Sako TRG 22 lippaat sopivat aseeseen. Picatinny-varustekiskoon voi kiinnittää minkä tahansa Weaver- tai U.S.Mil.Std 1913 -tyyppisen kiikarinjalan.

Alan oivaltaa tämän aseen hienouden, ja se on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”.






Testin kokemukset


Molemmat kiväärit kulkivat mukana vuorotellen ja välillä yhtä aikaakin syksyn jahdeissa. Vaikka hirvi- ja peurajahdeissa ei kaatoa kohdalleni osunut, niin pääsin ampumatilanteita useita kertoja simuloimaan. Erityisesti peurajahdeissa eteen tulleita mutta niissä ajoissa rauhoitettuja yksilöitä tähtäilin kylmäharjoitteluna useita kertoja. Sekä Steiner Ranger että Tikan diopteri toimivat hyvin nopeissa tilanteissa lyhyillä matkoilla. Vaikka opin pitämään avotähtäimen käyttämisestä, täytyy totuuden nimissä sanoa, että vähänkin pidemmällä matkalla valitsisin paljon mieluummin Steinerin tähtäinkiikarin.




Vein Steiner ja Sako 85 Bavarian Carbine yhdistelmän myös peuran hämäräkyttyylle. Ranger 2-8 x 42 ei varsinaisesti ole mikään hämäräkiikari, mutta 30 mm runkoputki ja ristikon valopiste tarjoavat jo jonkinlaiset eväät myös pimeään. Kytisreissulta sain saaliiksi tuplavasat. Tuli siis todettua, että peuran kytistely onnistuu lumisissa olosuhteissa hyvin myös laadukkaalla päiväkiikarilla, varsinkin jos matkassa on mukana katselukiikarit. Nylkyhommissa huomasin Barnes TSX-luotien toimineen moitteettomasti. Molemmissa tapauksissa luoti on lävistänyt lavat, toisessa hiukan muuttanut suuntaansa repien kylkiluista ulostulon. Jäljet ovat kuitenkin ihan siistit, ja on mukava tietää, ettei näissä lihoissa ole ainakaan lyijyjäämiä.



Powerhead Barnes TSX aukeaa ja toimii esimerkillisesti. Kuvat Risto Torvinen


Ulkoilutin kytisreissulle kertaalleen piruuttani myös Tikka T3x Arctic -kivääriä. Halusin katsoa, kuinka diopterilla näkee kytishommissa. Ja hyvinhän sillä näkee niin kauan kuin paljaalla silmällä näkee ja pystyy kontrastia erottamaan. Käytännössä metsäisellä kytispaikalla auringonlaskuun asti, eli ei kovin myöhään. Vastaavasti hyvällä tähtäinkiikarilla näkee ampua vielä siinäkin vaiheessa, kun paljaalla silmällä ei erota enää mitään yksityiskohtia kytispaikalta. Super Hammerheadia en riistalaukaukseen siis päässyt tällä kertaa testaamaan, mutta aiempina vuosina olen sitä paljon käyttänyt ja toimivaksi todennut.





Molemmat testiaseet herättivät omistushaluja. Sako 85 Bavarian Carbine ja Steiner Ranger 2-8 x 42 – yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko ja sopisi mainiosti omiin suurriistajahteihini yleisaseeksi paremmin kuin hyvin. Jos joskus alan erakoksi ja muutan Alaskaan, niin Tikka T3x Arctic on siinä tapauksessa ehdoton valinta työkaluksi.







keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Pieni varoittava esimerkki Finnairista




Tämä kannattaa lukea ennen kuin varaa metsästysmatkan. Oheinen kertomus on kopioitu Claes Björksténin Facebook-sivuilta. Julkaisen tarinan hänen luvallaan varoittavana esimerkkinä, miten voi käydä, kun asiakasta kohdellaan kuin halpaa rahtitavaraa…



Pieni varoittava esimerkki Finnairista 


Kahdenkymmen hengen metsästysporukka lähti viime torstaina metsästysmatkalle Puolaan. Kuusitoista ryhmän matkalaukuista ei mahtunut Finnairin alimitoitettuun koneeseen ja saapuivat vasta seuraavana päivänä. Yhteensä 40 matkalaukkua oli jätetty tarkoituksellisesti pois lennolta.

Kaikista aseista oli ilmoitettu ja maksettu etukäteen, joten Finnairilla oli varmasti tietoisuus matkatavaroiden määrästä ja ilmeisesti ennakkoon käsitys siitä etteivät kaikki matkatavarat mahtuisi lentokoneeseen. Kuulimme että lähtökohtaisesti kyseiseen konetyyppiin (ATR) ei edes teoriassa mahtuisi jokaisen matkustajan matkalaukkuja, jos kaikilla olisi 1 kpl ruumaan menevää laukkua mukanaan. Miten Finnair oli ajatellut kun kone oli buukattu täyteen ja ainakin 20:llä henkilöllä oli etukäteen varattu kahdet matkalaukut?

Koemme, että tämä vahinko oli tarkoituksenmukaista Finnairilta, koska tilanne oli tiedossa jo ennen lentoa. Asiakaspalveluun vannova Finnair ei tehnyt mitään asian eteen, ei edes viitsinyt tiedottaa asiasta asiakkaille ennakkoon. Koska samalla kalustolla ilmeisesti lennetään reittiä päivästä toiseen tämä tuskin tuli yllätyksenä jolloin olisimme voineet vaihtaa lentoja, puhumattakaan siitä että asiasta olisi kerrottu chek-in yhteydessä. Luonnollisesti Finnair laski että on parempi maksaa mitättömiä korvauksia kuin vaihtaa konetyyppiä jotta asiakkaat ja matkatavarat tulisivat kerralla perille.

Gdanskista metsästyspaikkaan oli 3 1/2 tunnin ajomatka. Perjantain metsästyspäivästä olimme maksaneet 540€ / henkilö / päivä ja 40 puolalaista olivat valmistelleet metsästyspäivää kuukausia etukäteen. Metsästyksen oli tarkoitus alkaa klo 6:30 perjantai aamuna. Onneksi meille avattiin keskiyöllä metsästysvarustekauppa ja saimme hankittua välttämättömät varusteet ensimmäiselle päivälle. Niukasta valikoimasta johtuen, jouduimme tyytymään välttämättömään, yksinkertaiseen varustukseen ja kaikkille ei löytynyt esimerkiksi sopivia jalkineita. Koska olimme tulleet niin myöhään hotelliin ja aamulla piti vielä järjestää varusteita mitä ei oltu saatu kaupasta, niin pääsimme vasta iltapäivällä jahtiin. Näin ollen menetimme yhden päivän jahdin, arvoltaan 540€ / henkilö / päivä. Ilman varusteita metsään ei voinut lähteä. Tämä lisäkustannus, jota ei voinut ennakoida oli kaikille taloudellisesti hyvin rasittava.

Jo torstaina meille ilmoitettiin, että jokainen matkustaja joutuisi itse kuittaamaan laukkunsa henkilökohtaisesti Gdanskin lentokentällä perjantaina, kun matkatavarat saapuvat. Syyksi ilmoitettiin, että matkatavarat sisälsivät asepanoksia. Tätä varten jouduimme vuokramaan bussin lyhyellä varoitusajalla 16 henkilölle. Matka-aika oli noin 8 tuntia ja noin tunti meni aikaa lentokentällä, joten olimme hotellissa kahtena peräkkäisenä yönä vasta noin 03:00.

Sama tilanne toistui paluumatkalla, jolloin 19 henkilön matkatavarat ja 16 henkilöt aseet jäivät Gdanskiin, vaikka yritimme saada niitä mukaan maahenkilökunnan avustuksella. Aseiden kuljettaminen lentokoneessa ilman hallussapitäjää on kiellettyä. Finnair on tästä vastuussa. Finnair on myös tahallisesti aiheuttanut tilanteen kotimatkalla, koska tiesi että kaikkien laukut eivät mahdu alimitoitettuun koneeseen.

Odotamme mielenkiinnolla Finnairilta kannanottoa omasta vastuusta sekä korvauksista aiheutuneista suorista lisäkuluista sekä menetetystä metsästyspäivästä.

Toivottavasti Finnair huomioisi tulevaisuudessa kaluston rajoitukset paremmin, ettei tällaisia alimitoituksia tapahtuisi. Henkilökunta ilmeisesti kuitenkin oli täysin tietoinen siitä, ettei täyteen bookattuun koneeseen ei edes teoriassa olisi mahtunut kaikkien matkatavarat. Mikäli Finnair ei pysty varmistamaan matkatavaroiden mahtumisen tulevaisuudessa, joudumme luonnollisesti turvautumaan muiden lentoyhtiöiden palveluihin.


https://www.facebook.com/claes.bjorksten/posts/10155463247969822?comment_id=10155464868984822&reply_comment_id=10155465198444822&notif_id=1513157707564856&notif_t=feed_comment_reply





Kuvitus kuva, lähde: https://www.finnairshop.com/layout/img/Finnair-exclusively.svg




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kauden kolmas peura kinnerissä



Eilen illansuussa istahdin taas kytikselle suonlaitaan. Aiemmin sataneista lumista oli vain rippeet jäljellä. Muutenkin oli nuhjuinen keli, ja taivaalta sateli välillä vettä sekä räntää. Tiesin peuroja taas liikkuvan ruokinnalla kohtuullisen paljon. Edellisinä päivinä riistakamerasta oli tullut kymmeniä kuvia monista eri peuroista. Tämä oli tarkoittanut myös sapuskan nopeaa hupenemista sekä selkä väärällään rehu- ja porkkanasäkkien roudaamista suolle.

Aamusta alkaen vahvistui tunne, että tänään on peuroilla takaisinmaksun aika. Olosuhteet eivät olleet mitenkään erityisen hyvät, mutta toisaalta tiesin edellisenä iltana ensimmäisen pukin käyneen ruokinnalla jo neljän kieppeillä ennen todellista pimeää. Tiesin myös peurojen vellikellon soittavan aivan varmasti, kyse oli vain siitä, kumman hermot kestävät pidempään tässä pokerissa.

Aurinko laski klo 15:08. Istuin samoihin aikoihin tikastuolille toiveikkain mielin. Hieman ennen neljää otin kiväärin jo optimistisesti välittömään ampumavalmiuteen. Odottelin valmiudessa lähes tunnin lisää, ennen kuin kaksi peuran vasaa ilmestyi ruokinnalle. Miltei kaksi tuntia auringonlaskusta on käytännössä jo täysin pimeää. Hetkeen aikaan ei paljaalla silmällä ole nähnyt edes koko ruokintapaikkaa. Tähtäinkiikarista pystyi käytännössä erottamaan vain kaksi tummaa möykkyä, joilla välillä pää nousi ja laski. Katselukiikareilla tarkistin molempien olevan pitkittäin suuntaani, toinen peräpää ja toinen etupää minua kohti. Vaihdoin taas tähtäinkiikariin ja jäin odottamaan sopivan tilanteen muodostumista.

Tähtäimen läpi katsominen alkaa muutaman hetken jälkeen rasittaa silmää, niin että kuva vain hämärtyy entisestään. Samaan aikaan peurat pyörivät limittäin, eikä niitä erottanut tummaa taustaa vasten kuin sekavana möykkynä. Lopulta vasat lampsivat pois paikalta. Järkevää ampumatilannetta ei vain yksinkertaisesti syntynyt. Tilannetta, jossa olisin voinut olla täysin varma tähtäyspisteestä.

Tällaiset hetket syövät moraalia. Tämä oli jo seitsemäs kytiskerta peräkkäin ilman saalista. Välillä vain pitäisi saada kaatoja, tai edessä voi ihan hyvin olla taas seuraavat seitsemän kytistelyä ilman peurahavaintoja. Päätin kuitenkin niellä pettymyksen ja jäädä vielä odottamaan uusia tulokkaita.

Vajaan parinkymmenen minuutin päästä havaitsin katselukiikareilla tumman hahmon lähestyvän ruokintaa puiden ja pensaiden lomassa. Vaihdoin nopeasti aseeseen ja otin ruokintakaukalon tähtäimeeni. Jos ja kun peura jatkaa etenemistään, se väistämättä ohittaa kaukalon ja silloin saan riittävän kontrastin tähtäyspisteen sijoittamista varten. Tämä temppu on ennenkin toiminut, joten nyt vain tarkkana.




Parin minuutin, mutta todella pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen peura askelsi tähtäimeeni. Ehdin varmistaa hahmon vasaksi tai ylivuotiseksi naaraaksi. Samalla sekunnilla tähtäyksen hienosäätö lavan taakse kylkeen. Kello 17:14 terveiset liikkeelle, mutta heti laukauksen jälkeen erittäin epävarma olo. Tuntuu oudolta ampua pelkkää pikseleistä harmaan hämärää silhuettia. Laukauksen jälkeen suuliekin leimahdus estää näkemästä osumaa ja sen vaikutuksia…

No, olen tehnyt tämän saman päätöksen pilkkopimeässä monia kertoja ja aina ne ovat olleet lopulta onnistuneita… näillä ajatuksilla lohduttautuen kiipeän tikkailta alas ja kohti ruokintapaikkaa.




Helpotuksen tunne on vapauttava. Näen jo pitkältä selvät verijäljet paikalla. Verta on poikkeuksellisen paljon pakojälkien molemmin puolin. Noin kolmenkymmenen metrin päässä löytyy myös ylivuotinen naaraspeura.




Peuraa peratessa huomaan luodin lävistäneen sydämen ja sen jälkeen katkaiseen toisen etujalan. Näissä olosuhteissa osuma ei olisi voinut olla parempi. Hetken fiilistelen onnistumista sikaria poltellen, kunnes kaveri saapuu viereiseltä ruokinnalta avuksi vetopulkkaa tuoden.




No, peura kyytiin ja veto pitkin lumetonta varvikkoa autolle.  Seuraavaksi keula lahtivajaa kohden ja nylkyhommiin.




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tee-se-itse sähkölämmitys jahtivaatteisiin lähes ilmaiseksi



Markkinoilla on kohtuullinen valikoima kätevästi sähköllä lämpiäviä asuja ja asusteita. Itselläni on hyviä kokemuksia esimerkiksi akkukäyttöisestä Nevercold Alaska -lämpöliiveistä. Olen jo pari vuotta etsiskellyt ratkaisua kytiksellä pakkasessa käsien lämpimänä pitämiseen, kunnes huomasin, että asia on yksinkertainen ja lisäksi erittäin halpa tehdä itse.

Sähköllä lämpiävä muhvi on kytiksellä ja passissa nopea sekä hiljainen käyttää. Kädet pysyvät taatusti lämpiminä. Samaa ideaa voi helposti soveltaa myös esimerkiksi takin, fleecen tai liivien sähköistämiseen.




Netistä saa tilattua 5V USB -lämpöelementtejä 2 kpl alle 3€:n hintaan postikuluineen.  Mittasin lämmittimen tehoksi 36-44°C.




USB-virtapankkeja (kännykän apuakkuja) saa alkaen kympillä parilla marketeista, ellei sellaista jo satu omistamaan.




Kuvan muhvin voi tilata netistä kympin parin hintaan kotiin kuljetettuna.




Sitten vaan osat yhteen…




… ja asentamaan.




Yhteen USB-virtapankkiin voi kytkeä myös useita elementtejä. Tähän 4 kpl.




Lämmönsäätimen kanssa n. 12€:n malli.


Yhdistelmä toimii mainiosti ilman sen kummempia ompeluita, mutta käytettävyyden kannalta lämpöelementit kannattaa kiinnittää paikoilleen. Niitä varten voi ommella pienet taskut, ommella suoraan elementin kangasreunasta paikalleen tai käyttää kangasliimaa.

Jos haluaa tehdä esimerkiksi lämmitettävän takin tai fleecen, joutuu siistin lopputuloksen eteen näkemään hieman enemmän vaivaa. Tässä kohtaa on viisasta kääntyä äidin, vaimon, tyttöystävän tai ompelijan puoleen, jos ei aikanaan käynyt koulun käsityötunneilla. Virtapankille löytyy yleensä hyvä paikka etutaskusta, josta johdoille läpäisy vuoren sisään. Elementtien kiinnitys sisäpuolelle selkään/rintaan/lämmittelytaskuihin ja siinä se! Akkua on kätevästi vaihdettavissa ja irrotettavissa latausta varten taskusta.


Lämpöelementtejä löytyy mm. näistä linkeistä:

https://www.banggood.com/5V-USB-Portable-Carbon-Fiber-Foot-Knee-Heating-Element-Film-Heater-Electric-Feet-Warmer-p-1096491.html?rmmds=search&cur_warehouse=CN

https://www.banggood.com/2pcs-USB-Heating-Piece-Shoes-Clothes-Feet-Heaters-Electric-Warming-Fever-Pads-p-1124996.html?rmmds=detail-left-hotproducts&cur_warehouse=CN

https://nl.aliexpress.com/item/3-Modes-Temperature-Adjustable-Electric-Heated-Jacket-USB-Heating-Clothing-Winter-Outdoor-Body-Warmer-Washable-Heated/32828241237.html?spm=a2g0z.10010108.1000016.1.10314b749xqV4J&isOrigTitle=true


Kuvan muhvi löytyy:



Ostaminen näistä kiinalaisista nettikaupoista on yksinkertaista. Tuotteet ostoskoriin ja visan vingautus. Halvimmalla (jopa ilmainen) kuljetuksella paketti tulee omaan postiin/postilaatikkoon muutamassa viikossa, lisärahalla alle kymmenessä päivässä. Pienet (halvat) paketit eivät juutu edes tulliin, joten tämän yksinkertaisemmaksi ei tilaaminen voi juurikaan tulla. 


Mukavia askarteluhetkiä!





maanantai 27. marraskuuta 2017

Peurajahdissa Nokian Sarkolassa

Kuva: Mari Oja


Tapahtuma lienee Suomen suurin peurajahti 120 metsästäjän ja 18 koiran vahvuudella. Jälleen kerran iso kiitos Suoniemen Metsästysseuralle ja jahtipäällikkö Sakari Paunilalle kutsusta. Sarkolan jahdit ovat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Tuttuun tapaan kaikki järjestelyt sujuivat isosta osallistujamäärästä huolimatta hienosti rutiinilla, kuin tavallinen lauantaijahti kavereiden kanssa.

Porukalla saimme saaliksi yhteensä 22 peuraa, joukossa 5 uutta peurankaatajaa, joista yksi kaatoi peuranpukin jousella. Omalle kohdalleni ei suoria tapahtumia tullut, mutta jahdin jännitystä riitti ja naapuripasseissa myös äksöniä. Oli taas todella mukava tavata uusia ja vanhoja kavereita.


Testissä Sako 85 Bavarian Carbine S .308 ja Steiner Ranger 2-8 x 42, sekä lyijyttömät Powerhead-patruunat.


Lounaaksi herkullista peurakeittoa.








Kuva: Mari Oja