maanantai 16. syyskuuta 2019

Suunmuotoista juotavaa itselle ja herkkuja riistalle.



Omenista, päärynöistä, luumuista ja kirsikoista saa nyt pienellä vaivalla hyvää juotavaa tuoremehuna ja lantrinkina. Pienellä jatkojalostuksella herkku muuttuu myös siideriksi tai viiniksi. Samalla valmistuu myös hyvää houkutteluherkkua riistalle.





Homma lähtee käyntiin seuraavasti



Pestään hedelmät kylmällä vedellä.


Murskataan hedelmät hakettimella tai käsin.



Laitetaan mehupuristimeen tuplasti verkkokangasta suodattimeksi.


Hedelmämassa puristimeen.



Ämpäri alle, sillä mehua alkaa valua välittömästi.


Sitten vain kierretään ruuvipuristin paikalleen.


Ampiaisetkin löytävät herkun välittömästi.


Lisätään kapuloita puristimeen homman edetessä ja vaihdetaan uutta ämpäriä alle.


Syntynyttä puristejätettä voi viedä sellaisenaan riistanruokinnalle tai ehkä vieläkin parempi on annostella massa pienempiin litran parin vetoisiin askeihin/tölkkeihin ja pakastaa ne. Talvella nämä menevät jäätyneinä hyvinä tikkareina peurasta villisikaan ja kauriista karhuun. Hedelmämassan sekaan voi toki sotkea myös litistettyä kauraa tai ohraa.


Kaada puristettu hedelmämehu siivilän kautta kattilaan.


Nostetaan lämpötila 80 asteeseen.


Siivilöidään pinnalle muodostunut vaahto.


Otetaan pussit ja pullot esiin.


Hanskat käteen ja mitataan tasan 3 litraa per pussi.



Täytetään pussit. Poistetaan ylimääräinen ilma ja laitetaan hana paikalleen.




Annetaan jäähtyä. Säilytetään kellarissa, jääkaapissa tai pakastimessa.



Tuoremehua voit nauttia heti sellaisenaan tai vaikka lantrinkina jallumehulle. Siitä saa erittäin hyvää raaka-ainetta siideriin tai kotiviiniin. Itselläni on tarkoitus jalostaa mehuja vasta talvi-iltoina jalommaksi juomaksi, odottavat siihen asti pakkasessa.



Hyvä riistanhoukutin syntyy kolmenlitran hedelmämehupussista, johon laittaa pienen palan teippiä hanan vastakkaiseen kulmaan. Sitoo narun hanaan kiinni ja pistää neulalla hyvin ohuen reiän teipin kohdalla. Nyt sitten vain hinaa pussin ruokintapaikan puuhun mahdollisimman korkealle. Pikkuhiljaa ylhäältä pisaroiva hedelmämehu antaa pitkäaikaisen ja voimakkaan hedelmäisen tuoksun, mikä kulkeutuu tuulen mukana houkuttimeksi ympäristöön.


torstai 1. elokuuta 2019

Välikauden jahtivaatteet



Keväällä ilmojen lämmettyä oli taas aika hankkia jahtivaatteita. Tai siis oikeammin kait pitäisi puhua vapaa-ajan vaatteista. Ainakin itselläni jahtivaatteet ja päivittäin käytetyt arkivaatteet ovat pitkälti yksi ja sama asia. Toistuviin rutiineihin kuuluu kesälläkin supiloukulla käyntiä, riistanhoitoa, ampumatekniikan harjoittelua ja luonnontarkkailua. Niinpä siis metsästysvaatteiden tulee olla ainakin sellaiset, että niillä on mukava kulkea myös kaupassa kuin muissakin arkiaskareissa. Tästä syystä suosin neutraaleja värejä, kuten vihreä ja ruskea.







Light 4 Way Stretch -housut


Julistin aiemmassa postauksessa Beretta 4 way stretch -housut maailman mukavimmaksi käyttöhousuiksi vapaa-ajan viettoon. Niissä on kuitenkin yksi vika. Niiden ohut ja pehmeä fleece-vuori tuntuu miellyttävältä suoraan ihoa vasten, mutta on auttamattomasti liian kuuma kesäkeleillä. Onneksi näistä housuista on nyt saatavilla myös vuoreton light-versio (100% polyesteri).

Näissä housuissa yhdistyy verkkareiden mukavuus ja reisitaskuhousujen käytettävyys aivan erinomaisen miellyttävällä tavalla. Ne nimensä mukaan joustavat tarvittaessa joka suuntaan, myötäillen liikkeitä, mutta samalla istuvat hyvin jalassa. Vuorettomilla housuilla pärjää liikkuvassa jahdissa varmasti lähes nollakeleihin asti ja kerraston kanssa tietysti pidemmällekin.



Tech Hunting Polo


Toinen aivan erinomaisen mukava yleisvaate on Beretta Tech Hunting Polo. Lähes päivittäisessä käytössäni on kauluksellinen pikeepaita ja samasta materiaalista tehty T-paita. Nämä tekniset paidat on suunniteltu erityisesti lämpimiin keleihin ja liikkuvaan metsästykseen tai ampumaurheiluun. Mukavan pehmeä ja hengittävä keinokuitu (65% polyesteri, 32% lyocell, 3% elastaani) tuntuu iholla viileältä ja kuivuu nopeasti. Pesun jälkeen paita on silittämättä siisti.







Sport Vest -ampujanliivit


En ole aiemmin ymmärtänyt ampujaliivien päälle. Kun ei tiedä tarvitsevansa, niin ei ymmärrä kaivatakaan. Nyt kun on tullut käytyä Haulikkokoulussa ja radalla useamminkin, niin liivien käytännöllisyys on tullut lähes välttämättömyydeksi. Liivit helpottavat aseen oikeaoppista nostoa ja laajennettaviin etutaskuihin mahtuu paljon patruunoita helposti käytettäväksi. Sivuilla on kiinnikkeet kuulosuojaimille ja pyyhkeelle. Liivin sisäpuolella on sisätaskut "Beretta Recoil Reducer" -rekyylin vaimennusgeelityynylle. Beretta-ampujanliivi on puuvillaa, selässä hengittävää verkkoa ja edessä ekonahkaisella vahvikkeella.



Dark Olive -vihreän värisenä nämä sopivat hyvin myös metsästyskäyttöön.







Advance Softshell -takki


Kalvotakit ovat usein hieman kovia ja kahisevia, ne on yleensä tarkoitettu yhdessä muiden vaatteiden kanssa kuoritakeiksi. Kerrospukeutuminen on toki kätevää, mutta alkukauden lämpimillä keleillä ja liikkuvassa jahdissa kevyt, äänettömästä ja pehmeästä Softshell-kankaasta valmistettu takki on paljon mukavampi. Vedenpitävä ja venyvä ulkopinta (BWR-Beretta Wind Resistant -kalvolla) tarjoavat kevyen ja hengittävän, mutta tuulen pitävän asun. Sopii hyvin ympärivuotiseen aktiiviseen metsästykseen.




Takissa irrotettava huppu. Radiotasku, jossa on antennireikä rinnassa. Kaksi vetoketjullista etutaskua. Vetoketjulliset tuuletusaukot käsivarsien alla. Beretta Hands Free Shoulder -hihnat mahdollistavat takin roikuttamisen/tuuletuksen selässä. Kaksi sisätaskua, yksi tarrakiinnityksellä ja toinen vetoketjulla.







Technowindshield -villatakki


Vetoketjullinen villatakki (50% villa, 50% akryyli) BWR-Beretta Wind Resistant -kalvolla on käytettävyydeltään kuin fleece, mutta tyylikkäämpi ja selkeästi paremmin tuulta pitävä. Villatakki sopii todella hyvin päällystakiksi alkusyksystä ja yleisvapaa-ajan asuksi ympäri vuoden.






Zamberlan 1004 HUNTER GTX RR WIDE LAST -varsikengät


Vuonna 2012 hankkimani HAIX KSK 3000 vaelluskengät ovat hyvin palvelleina tulleet käyttöikänsä päähän. Uusia kenkiä hakiessa mielessäni olivat samat vaatimukset kuten aiemminkin. Kengän tulee olla kestävä, vedenpitävä, hyvin istuva ja helposti kuivattava. Jos ja kun ei tyydy kulkemaan pelkästään polkuja pitkin, niin kengältä odottaa hyvää pitoa märillä kallioilla, risukoissa ja kivikoissa, myös pohjan ja varren riittävä tuki ovat näissä olosuhteissa ehdottomia ominaisuuksia.




Aiemmissa kengissäni oli ehkä kuitenkin loppupeleissä hieman liian jäykkä pohja. Zamberlan 1004 HUNTER GTX RR on myös selkeästi jäykkäpohjainen vaikeiden maastojen (vuoristo) varsikenkä, mutta pohjaltaan ja varreltaan hieman pehmeämpänä sopii paremmin suomalaiseen metsämaahan. Nilkkavyöhykkeen pehmeämpi FLEX SYSTEM -liitos auttaa askeleen rullautumista kävelyn aikana. Kengillä on talsittu vasta sisäänajoksi reilut sata kilometriä, mutta ne ovat alusta asti tuntuneet hyvin jalkaan istuvilta ja tukevilta vaellus/metsästyskengiltä.




Berettan nahkainen piipunlepuuttaja suojaa piippuja ja kenkää.











keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Paremmat riistalaukaukset, harjoittelu mökillä ja takapihalla



Olin lievästi sanottuna skeptinen, kun itselleni paljon ammuntaa opettanut kaverini kehotti hankkimaan ilmakiväärin. Oppisin kuulemma takapihalla kaikessa rauhassa toistoja tehden paljon enemmän kuin ampumaradalla. Se olisi sitä paitsi paljon vapaampaa ja hauskempaa.

Toden totta, nykyään ampumaratoja on yhä harvemmassa ja niiden säännöt, rajoitteet sekä rakenteet ohjaavat hyvin jäykkään tapaan harrastaa. Vielä muutama kymmen vuotta sitten saattoi mennä läheiselle soramontulle tai metsätielle harrastamaan ”virkistysammuntaa”, eli vapaamuotoisesti rei'ittää peltipurkkeja tai vaikka hupailla cowboy-ammuntaa.

En mitenkään halua vähätellä ammunnan lajikohtaisten sääntöjen mukaista harjoittelua ja turvallista aseenkäsittelyä. Monesti kuitenkin ampumaradoilla ampuminen on varsin kaavoihin kangistunutta ja joskus jopa tylsääkin. Käytännön (metsästys)ampumataitojen opettelun kannalta motivoivampia tapoja löytyisi hieman vapaampimuotoisemmasta toiminnasta. Nykyaikaisella ilma-aseella takapihalla tai mökillä se on edelleen mahdollista.





Stoeger RX20 Suppressor S3 4,5 mm ilmakivääri


Hämmästyin kuinka paljon ilma-aseet ovat parantuneet omasta nuoruudestani. Ne eivät todellakaan ole nykyään mitään leluja. Jopa alle parin sadan euron hintaluokassa löytyy reilusti tehoa, mutta suhteellisen kevyt virtys ja erittäin hiljainen ääni.  Pakettiin kuuluu myös kiikaritähtäin (sekä kuitutähtäin), säädettävä liipaisin ja äänenvaimennin. Hyvä ergonomia ja automaattinen varmistin lisäävät ammunnan iloa sekä turvallisuutta.

Ominaisuudet:

Luoti: 4,5 mm
Lähtönopeus: 360 m/s kevyemmällä luodilla, lyijyllä 305 m/s
Piipun pituus: 35,5 cm
Aseen pituus 111 cm
Paino ilman kiikaria: 3 kg
Stoeger Adjustable trigger T2 -liipasin
Etutähtäin: kuitutähtäin
Synteettinen tukki: Human Tech Desing Stock + ProAdaptive Checkering + Multi Grip System MGS
4x32 kiikaritähtäin
Vaimennin









Luodin valinnalla on suuri merkitys paitsi tarkkuuteen, niin myös osuman vaikutukseen. Perinteinen lyijyluoti on painava ja pehmeä. Se on siis hitaampi ja litistyy kohteeseen osuessaan. Lyijyluoti soveltuu hyvin tarkkuusammuntaa, se ei myöskään kimpoa osumastaan kovaan metallilevyyn.

Lyijyä kevyemmistä materiaaleista (esim. alumiiniseokset) valmistetuilla luodeilla saavutetaan lisää nopeutta (jopa 20 %). Luoti on n. 50 % kovempi kuin lyijystä valmistettu. Nopeuden ja kovuuden yhdistelmällä saavutetaan jopa 100 % parempi läpäisykyky. Näillä luodeilla ei saa ampua metallitauluja tai muihin koviin pintoihin kimpoamisvaaran vuoksi.




Kuvassa osuman vaikutukset erilaisilla luodeilla ammuttuna tuuman lankkuun. Tavallinen lyijyluoti 0,56 g alhaalla oikealla on jäänyt 2,5 cm paksuisen lankun puoleenväliin. Keskellä kuvaa 0,62 g lyijyluoti integroidulla kuparihaulilla. Luoti on jäänyt lankun sisään, mutta puhkaissut säleitä irti vastapuolelta. Vasemmalla ylhäällä on 0,33 g teholuodilla ammuttu lankusta puhtaasti läpi.

Kyse ei siis ole mistään korkkipyssystä tai lelusta. Nykyaikaiset ilma-aseet ovat tarkkoja ja tehokkaita aseita, joihin tulee suhtautua samalla kunnioituksella kuin muihinkin aseisiin.



Harjoittelua takapihalla


Aseen nosto

Paremmat riistalaukaukset alkavat sujuvalla ja ripellä nostolla. Ampuma-asennossa otetaan 30-40 cm leveä haara-asento, jossa oikeakätisellä vasen jalka on etummaisena. Tukevaan asentoon vaikuttaa maaston muodot ja omat tuntemukset. Pienellä harjoittelulla löydät itsellesi sopivan.

Nosto alkaa silmä-piippu-linjasta, jossa katse suunnataan kohteeseen. Aseen perän ollessa vielä ala-asennossa nostetaan piipun suu katseen linjalle kohti maalia. Perää nostettaessa pidetään piipun suu paikallaan koko ajan suunnattuna kohteeseen. Perä painetaan tukevasti olkapäähän ja poski tukeutuu aseen perää vasten.

Onnistunut aseen nosto on siis ripeä ja yhtäjaksoinen liike, jossa silmä-piippu-linja säilyy koko ajan. Ensin havaitaan maali, asetutaan tukevaan asentoon, nostetaan ase poskelle, pidätetään hetki hengitystä ja puristetaan liipaisinta.

On myös edistyneempi tekniikka hengityksen pidättämiselle. Tuodaan tähtäin kevyellä liikkeellä kohteen alle ja hengitetään luonnollisessa rytmissä. Sisäänhengitys nostaa tähtäyksen kohteeseen, jolloin ammutaan ja annetaan vielä liikkeen jatkua ylöspäin. Tähtäintä ei siis yritetä pakottaa kohteeseen tai pitää sitä paikallaan. Kun ampuma-asento on rennon luonnollinen, niin tekniikan oppii toistojen myötä lähes automaattiseksi.

Harjoittele erilaisia ampuma-asentoja ja opettele käyttämään myös tukea. Polvi- ja makuuasennot ovat selvästi vakaampia kuin pystystä ampuminen. Improvisoiduksi ampumatueksi kelpaavat puut, kepit, kivet ja vaikka reppu.


Maalitaulut

Aikaisemmassa postauksessa kerroin omasta kehittymisestäni kivääriampujana tänä keväänä. Oppimisen ansio on Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.




Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi metallinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.





Metallilätkien lisäksi erilaiset riistaeläimiä kuvaavat maalitaulut antavat annoksen realistisuutta ja vapauttavat kympin jahtaamiselta. Varsinkin lasten kanssa ammuntaa harjoitellessa kannattaa hieman löysätä ampujanliivejä ja ottaa rento ote touhuamiseen, tietysti turvallisesta aseenkäsittelystä huolehtien.





Takapihalle tai lähimaastoon voidaan rakentaa pieni riistarata, jossa kohteet vaihtelevat erilaisista paperitauluista ilmapalloihin ja vaikka muovieläimiin. Tässä kohtaa kannattaa tosiaan miettiä asiaa myös lapsen motivaation kautta. Jos sinä olet kiinnostunut muflonien jahtaamisesta, niin lapsi voi olla paljon kiinnostuneempi dinosaurusten tai zombien jahtaamisesta. Käytä mielikuvitusta, netistä löytyy myös paljon erilaisia tauluja vapaasti tulostettaviksi.




Turvallinen aseenkäsittely


Ilmakiväärillä on kiva harrastaa lasten kanssa. Ennen ensimmäistäkään laukausta kannattaa kuitenkin läpikäydä muutama perusasia aseista ja ammunnasta.

Aloita aseen käsittely aina tarkastamalla, että ase on lataamaton.
Asetta käsitellään kuitenkin aina kuin se olisi ladattu.
Tyhjälläkään aseella ei koskaan osoitella ihmisiä.
Opettele tuntemaan ase, sen lataaminen, varmistaminen ja laukaisu.
Lataa ase vasta kun aloitat ampumisen. Asetta ei koskaan säilytetä tai kuljeteta ladattuna.
Muista lasersääntö, eli aseen piippu osoittaa aina turvalliseen suuntaan.
Sormivarmistus, eli sormi pidetään liipaisinkaaren ulkopuolella siihen asti, kunnes on valmis ampumaan kohteeseen.
Ase voidaan laukaista vain turvalliseen suuntaan ja alueen turvallisuus pitää havainnoida aina ennen ampumista.
Älä kiipeile puuhun tai aidan/esteiden yli ladatun aseen kanssa.
Lapset eivät voi harrastaa ammuntaa ilman aikuisten valvontaa.
Ilmakivääri ei ole metsästysase
Kimpoamisvaaran vuoksi, aseella ei saa ampua veteen.




tiistai 11. kesäkuuta 2019

Patasorsa tai sorsapata ja sorsapannu



Nyt on hyvä aika valmistaa edellisen kauden sorsat pois pakkasesta. Uusia alkaa putoilla pataan jo parin kuukauden päästä ;) Viime viikonloppuna oli tarkoitukseni tehdä pitkästä aikaa ruokaa avotulilla. Pitkään jatkunut hellejakso on kuitenkin tehnyt maastosta niin kuivaa, etten halunnut alkaa säätämään asioita VPK:n kanssa…




No, tämän patasorsan voi tehdä samalla reseptillä ihan yhtä hyvin nuotiolla, kamiinalla tai kotona sähköuunissa. Resepti on yksinkertainen ja voit muunnella siitä lukemattomia erilaisia versioita tilanteen ja saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan. Oikeastaan kaikkein tärkeintä on vain sorsa ja sopiva valurautapata… kaikki muu on hifistelyä. Muistaakseni tämän version reseptistä on joskus kertonut keittiömestari Markus Maulavirta.

Tähän kannattaa ottaa lähtökohdaksi kynitty sorsa, koska sorsan nahka on erityisen herkullista. Jos mietit kuinka sorsa nypitään, niin täältä löytyy vinkkiä.



Ainekset patasorsaan:


Sorsa
Voita
Sitruuna
Porkkanaa
Sipulia
Vettä
Suolaa ja pippuria


Kastikeainekset:

Sorsan keitinliemi
Puolukoita tai puolukkahilloa
Kermaa
Sinihomejuustoa
Jaloviinaa
Hunajaa






Mukaan kannattaa ottaa myös kaula, sydän ja maksa.





Laita kaula ja sisäelimet sorsan sisälle. Sido puuvillanarulla koivet ja siivet kiinni helpomman käsiteltävyyden vuoksi.





Ruskista sorsa voissa pannulla tai padassa. Hiero sitruunaa/mehua linnun ruskistetulle nahalle. Taputtele sen jälkeen pintaan vielä suolaa ja pippuria.





Laita sorsa pataan porkkana- ja sipulilohkojen kanssa. Kaada kiehuvaa vettä pataan noin puolilleen.





Pata kypsyy maltillisilla tulilla (uunissa 180 astetta) noin tunnissa. Voit kääntää linnun padassa ylösalaisin noin puolen tunnin jälkeen.





Ota kypsä lintu padasta ja kääri se folioon. Siivilöi liemi padasta.





Kiehuta lientä voimakkaasti kasaan. Samalla voit laittaa myös perunat tulille tai valmistaa lisukkeeksi ohraa, riisiä, pastaa jne.





Kun uuni on hieman viilentynyt, voit laittaa sorsan foliossa jälkilämmölle. Näin saat sen pysymään tarjoilulämpöisenä.





Mausta liemi puolukoilla/survoksella/hillolla.  Lisää kermaa ja reilu nokare sinihomejuustoa. Vielä tömäkkä loraus jallua niin aletaan olla valmiina. Maista kastiketta, lisää makuja (mm. suola ja pippuri) tarvittaessa. Jos käytit sokeroimattomia puolukoita, kannattaa lisätä hunajaa pyöristämään makua. Voit vielä halutessasi siivilöidä kastikkeen hienoksi tai tarvittaessa suurustaa sitä hiukan.





Ja ei kun ääntä kohden. Tällä kertaa sorsa sai myös arvoistaan juotavaa. Beretta asetehtaan omalta viinitilalta: Gussalli Beretta Castello di Radda Chianti Classico Riserva 2013 DOCG Tuscany Italy. Ja tietysti aidosta ranskalaisesta vs-laatuisesta rypäletisleestä ja korkealuokkaisesta kotimaisesta viinasta valmistettua perinteistä suomalaista janojuomaa.



Sorsapannu


Seuraavan päivän krap… tai siis lohturuoka syntyy nopeasti ja helposti patasorsan tähteistä, lisäsin vain herkkusieniä ja kananmunia raaka-aineisiin.





Putsaa sorsa ja palastele lihat (mukaan lukien täytteeksi laitetut kaula ja sisäelimet), pilko pannulle myös herkkusienet, sipulit ja keitetyt perunat.





Paista voissa, mausta suolalla ja pippurilla, lisää paistetut munat ja koristele sipulinvarsilla. Loiventavaksi soveltuu hyvin vaikka omenasiideri. ;)