sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Peuranpaisti, hunajapaahdetut juurekset ja sinappinen perunamuusi



Noin puolenkilon paisti kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön (pakkasesta otetutun paistin täytyy sulaa jääkaapissa rauhassa ainakin pari vuorokautta). Tällä kertaa paisti on valkohäntäpeuraa, mutta samoilla menetelmillä valmistuu muukin isompi riista. 

Paisti

Liha öljytään oliiviöljyllä ja pintaan hierotaan suolaa, sekä pippuria. Ruskista paisti nopeasti kauttaaltaan kuumalla pannulla, jotta lihan syyt menevät kiinni. Paista uunivuossa 160 asteessa, kunnes sisälämpötila 47, eli reilun vartin verran (tulos on joidenkin makuun liian raaka). Kääri paisti tämän jälkeen folioon ja anna levätä kääreessä toisen vartin. Huomaa, että paisti jatkaa kypsymistään folioon käärittynä ja näin saat mehukkaan sisältä punertavan tuloksen. Jos pidät kypsemmästä lihasta, niin paista uunissa sisälämpö 50–70 asteiseksi (Verinen liha “rare” 60 astetta, puolikypsä “medium” 70 astetta ja kypsä “well done” 75 astetta).

Hunajapaahdetut juurekset

Kuori ja palastele isoiksi kuutioiksi porkkanat, nauriit, lantut, palsternakat. Paahda juureksia ja kokonaisia kuorittuja salottisipuleita kevyesti pannulla oliiviöljyssä ja/tai voissa. Kaada kasvikset uunipannulle, mausta hunajalla, tuoreilla timjamin- ja persiljanoksilla, suolalla sekä pippurilla. Hauduta 150 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Sinappinen perunamuusi

Keitä kuorittuja jauhoisia perunoita (esim. Van Gogh) kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi pois, lisää nokare voita ja ainakin ruokalusikallinen Dijon-sinappia, sekä ripaus suolaa. Soseuta muusi sähkövatkaimella lisää kermaa vatkauksen aikana, kunnes sopiva paksuus on saavutettu.

Riistakastike

Kastiketta varten kaada peuran paistoliemi pannulle, lisää joukkoon reilu loraus punaviiniä. Murustele sekaan nokare sinihomejuustoa. Anna kiehua hieman kasaa. Lisää lopuksi hieman kermavaahtoa, tarkista suola ja pippuri.

Viinisuositukseni ruuanlaittoon ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987.
.

Hirvijahti Karhumaan metsästysseuran vieraana, Halsualla 15.–17.10.


























Hieno viikonloppu, josta erityiskiitos kuuluu Pasille, sekä kaikille osallisille mukavassa jahtiseurueessa.  Lauantaiaamu lähti käyntiin jahtipäällikön avajaispuheella, pienellä perinteisellä maljalla ja konjakkiuhrilla Mielikille, sekä sääntöjen tarkalla läpikäynnillä. Viikonloppuna keskittyisimme vasoihin, sekä suurempiin hirvisonneihin.

Ensimmäinen passi ja jo reilun puolentunnin odottelun jälkeen, ilmestyy selän takaa tappisarvinen ja könyää ohitseni noin kymmenen metrin päästä. Olisin toki voinut ampuakin, sillä aamukokouksessa oli hirvisonnin suuruus jätetty oman harkinnan varaan, mutta tappisarvi ei todellakaan täyttänyt ajatuksiani suuresta sonnista.

Lauantain iltapäivä kului naapuriseuran haavakon jäljittämisessä ja näin jäi päivän saalis saamatta. Siirryimme siis illanviettoon ja saunomiseen seuran pieneen viihtyisään metsästysmajaan.

Sunnuntaina päivällä kävelee parinkymmenen metsäpeuran tokka passissa ohitseni ilman pienintäkään kiirettä noin viidentoista metrin päästä. Kerron havainnostani radiossa jahtipäällikölle ja saan luvan ampua yhden vasan. Yhtäkkiä sydän alkaa pomppia omilla kierroksillaan, siirryn tarkkailijasta toimijaksi. Tämä on todella harvinaislaatuinen tilaisuus, moni ei ole peuroja ikinä edes nähnyt saati eräksi saanut.

Juuri kun alan hakeutua sopivaan ampumakulmaan, pyytää koiran ohjaaja radiossa pidättäytymään peuran ampumisesta, koska koiran haukku on vain muutaman sadan metrin päässä ja on ilmeinen riski, että peuravapaaksi koulutettu haukkuja on laukauksen kuultuaan peurakaadolla ja koko koulutus valuisi hukkaan.

Tyydyn siis vain tarkkailemaan komeaa tokkaa, jonka perässä kulkee aivan uskomattoman komeasarvinen hirvas. Hetkenpäästä tilanne haukulla hieman siirtyy ja muuttuu kaadoksi toisaalla. Viisipiikkinen sonni saadaan eräksi ja osaltaan myös ajava bokseri pääsee hirven kuljetushommiin…




sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Villisianfilee suppilovahverokastikkeella ja kermaperunoilla



Tämä on yksinkertaista toimivaa ruokaa. Helppoa tehdä, mutta kelpaa tilanteeseen, kuin tilanteeseen.

Villisiansisäfileet puhdistetaan ja annetaan lämmetä huoneen lämpöön kaikessa rauhassa. Fileet öljytään oliiviöljyllä ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Paistetaan kuumalla parilalla sopivan kypsäksi, eli jätetään sisältä punertavaksi.

Kermaperunat syntyvät kätevästi perunaviipaleista, -suikaleista tai – lohkoista, jotka kumotaan voideltuun vuokaan. Lisätään kermaa, suolaa ja pippuria (halutessa myös sipulia tai valkosipulia). Vuoka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin tunniksi.

Suppilovahverokastikkeen ohje löytyy täältä

Lisukkeeksi kuullotin puna- ja keltasipulirenkaita ja herkkusienen puolikaita. Vielä kruunuksi variksenmarja/puolukka – hilloa ja ateria on valmis.

Viinisuositukseni ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987 tai jos suosit valkoviiniä, niin Milestii Mici Traminer 1988.
.

Valkohäntäpeuran maksaa kasvispedillä



Näin alkukaudesta peuranvasan maksa on sisäfileeseen verrattavaa herkkua. Niinpä kaudenaloitusvasa pääsi heti tuoreeltaan lautaselle. Monet vieroksuvan sisäelimiä, kuten maksaa ja ne päätyvätkin usein lautasen sijasta supeille ja ketuille. Heille joista maku on liian voimakas, suosittelen maksaviipaleiden liottamista maidossa muutaman tunnin ennen valmistusta.

Maksan valmistus on suoraviivaista ja helppoa. Siihen ei sisälly muita niksejä, kuin välttää ylipaistamista, jolloin siitä tulee kumimaista. Leikkaa maksa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Voitele viipaleet oliiviöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla. Paista kuumalla grillillä 3-4 minuuttia puoleltaan. Paistetun maksapihvin tulee olla sisäväriltään rosé, eli ruusunpunainen.

Maksapihvit sopivat sellaisinaan korvaamaan pääruokana tarjotun pihvin tai ne voidaan tarjota aterian lisukkeena. Tällä kertaa tarjosin ne kasvispedillä, ikään kuin lämpimänä salaattina. Pedille grillasin oliiviöljyllä voideltuja ja suolalla/pippurilla maustettuja kesäkurpitsoja, sekä öljyttyjä syysomenan lohkoja. Lisäksi kuullotin voissa sipulirenkaita ja valkosipulinviipaleita.

Kastikkeeksi viskikastike, joka syntyi 2 dl kermaa ja sormenleveydestä mallasviskiä, lisäksi suolaa ja pippurisekoitusta (musta-, rosé-, viher- ja valkopippuri). Kiehutetaan maustettu kermaviskiseos kasaan ja siinä se. Viskin sijasta voi maun mukaan käyttää calvadosta, konjakkia tai vaikka vodkaa. Myös kypsät maksapihvit voi liekittää samalla aineella maun ja juhlavuuden lisäämiseksi.

Viinisuositukseni ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987 tai jos suosit valkoviiniä, niin Milestii Mici Traminer 1988.
.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Peurankyttykauden aloitus





30.9.2010 klo 18.00 urosvasa sai kunnian aloittaa peurankyttyykauden. Verrattuna viimekauden lopetukseen, tämänkertainen odottelu palkittiin mukavan lämpimissä olosuhteissa ja vieläpä valoisaan aikaan. Lupaava aloitus :D


Riistakäristys


Perinteinen riistakäristys on helppoa maistuvaa kotiruokaa, josta saa tarpeen tullen myös juhlavampaa tarjottavaa. Lihaksi käy erinomaisesti peuran lapa, mutta sen voi tehdä lähes mistä lihasta tahansa, esimerkiksi hirven, kauriin tai vaikkapa karhun, jos sellaista on paremmin saatavissa.

Leikkaa kohmeinen liha hyvin ohuiksi viipaleiksi. Ruskista reilussa voissa, lisää pannulle tilkka riistalientä ja kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta käristystä kannen alla puolisen tuntia.

Käristys maistuu perunamuusin, munakokkelin, riisin tai paistettujen perunoiden kanssa ja lisukkeeksi sopii  variksenmarja- tai puolukkahillo.