keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Susi tappaa ihmisiä



Susiensuojelijoiden pari perusväittämää kaipaa oikaisua. Sanotaan susia ihmiselle harmittomiksi. Susi kun on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1880-luvulla. Väitetään myös, että näillä lakeuksilla pelätään susia enemmän kuin Espanjassa ja Italiassa. Espanjassa susia on 2.000 ja Italiassa 700. Nämä väittämät ovat lähtökohtaisesti vääriä ja johtavat tarkoituksella ihmisiä harhaan.


Etelä-Euroopan sudet


Espanjassa elää suden alalaji Canis lupus signatus, eli iberiansusi. Se on selvästi pienikokoisempi ja hoikempi, kuin suomalaiset lajitoverinsa. Säkäkorkeudeltaan iberiansusi on noin kymmenen senttiä matalampi kuin meillä tavattava euraasiansusi (Canis lupus lupus). Italiansusi (Canis lupus italicus) on vielä Espanjan serkkuaankin reilusti pienempi ja säkäkorkeudeltaan suomalaista sutta parikymmentä senttiä pienempi. Kun siis puhutaan Etelä-Euroopan susista, ei puhuta samanlaisesta sudesta, kuin mitä meidän metsissä ja pihoissamme kulkee.

Samassa yhteydessä useimmiten väitetään myös, että ihmiset tulevat näiden susien kanssa paremmin toimeen, onhan Espanjassa ja Italiassa paljon enemmän ihmisiä ja tiheämpi asutus. Totta, Espanjan pinta-ala on 504.782 km², asukkaita 47 miljoonaa, eli 91 asukasta per km². Italiassa on vastaavasti pinta-ala 301.338 km², asukkaita 61 miljoonaa, eli 200 asukasta per km². Suomessa meitä on vain hieman Italiaa isommalla alueella reilut 5 miljoonaa, asukastiheyden ollessa vain 18 per km².

Mikä sitten tuossa asukastiheydessä ja susimäärässä on pielessä? Ei mikään Espanjassa ja Italiassa, sillä molemmissa maissa sudet elävät pienillä alueilla syrjäkolkissa ja vuoristossa. Suomessa tilanne on pitkälti toinen. Meillekin susia mahtuisi Lappiin vaikka kuinka. Sieltä ne kuitenkin hävitetään porotaloudelle haitallisina lähes nollatoleranssilla. Espanjan ja Italian susien onneksi heillä ei ole poroja.

Lisää tietoa susista ja niiden alalajeista löytyy mm. Tunturisusi.com –sivustolta.



Susi tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1880 –luvulla


Tämä perusväittämä on sanatarkasti totta, joskin sitäkin kuulee monien epäilevän ja vähättelevän. Väitetään näidenkin surmien olleen monella tapaa epäselviä. On kuitenkin hyvä muistaa, että noiden aikojen jälkeen susi käytännössä hävitettiin Suomesta. Susiongelma hävisi samaan aikaan, kuin maaseudulla alkoivat nykyaikaisemmat ja tehokkaammat metsästysaseet yleistyä. Olemme eläneet yli sata vuotta (Etelä-Suomessa) ilman susia, eikä näin ollen susista ole ollut vaaraa ihmiselle. Tilanne on suurin piirtein sama, kuin väittäisi, ettei isorokosta tai poliosta ole haittaa Suomessa.

Susien tappamat suomalaiset on erittäin hyvin dokumentoituna kirkonkirjoissa ja meidän kaikkien luettavissa dosentti Antti Lappalaisen kirjassa Suden jäljet (2005). Näitä kuolemia on vuodesta 1710 lähtien kirkonkirjoihin merkitty kaikkiaan 175 tapausta. Tämä luettelo löytyy myös ruotsalaiselta sivustolta internetistä.

Susien tappamista ihmisistä on dokumentteja myös aikansa sanomalehdissä. Länsi-Suomen tapahtumista löytyy mielenkiintoinen kooste Turun Sanomista.

Susi ei ole noista päivistä juurikaan muuttunut. Viimeaikoina sudet ovat kuitenkin tulleet entistä röyhkeämmiksi ja niiden ihmispelko on selvästi vähentynyt. Meillä pihapiireissä hiippaileva koiria ja kotieläimiä syövä susi on edelleen potentiaalisesti vaarallinen erityisesti lapsille.

Susi ei voi karhun tavoin muuttaa ruokavaliotaan kasviksiin. Susi on käytännössä lihansyöjä. Vanhoja arkistoja tutkittaessa voi huomata suurimman osan hyökkäyksistä tapahtuneen talvella. Lopputalvi on ankaraa aikaa luonnossa ja syötävää on tarjolla vähän. Nälkä ajoi sudet jo silloin ihmisasutusten liepeille ja ihmisuhrin ennuste tänä keväänä on todennäköisempi kuin viime keväänä - jotkut haluavat pelata pokeria lasten turvallisuudella.