Jahtikausi on hyvällä alulla, mutta mihin pääsee harrastamaan maaton metsästäjä? Tai missä voi järjestää yrityksen tai yhdistyksen tilaisuuden? Nyt saa (ja täytyy) mainostaa kaikkia mahdollisia paikkoja, joihin pääsee maksusta tai korvauksetta metsästämään. Kerro, tarjoa ja mainosta tietämiäsi metsästyspalveluita ja paikkoja.
Ensimmäiseksi mieleeni tulee Naulosuon Erä Oy (www.naulosuonera.fi), jossa itsekin olen mukana tuottamassa mm. illallisia ja kenttälounaita jahtivieraille.
Otsikko voisi vaihtoehtoisesti kuulua myös ”Asetestausta ja fasaanijahtia”. Tämänkertainen #teamsakonordic -viikonloppu oli täynnä tiukkaa asiaa ja mukavaa toimintaa. Kiitos taas tapaamisen järjestäjille, eli Haulikkokoulu & Kiväärikoululle ja Sakolle, tilaisuus oli tälläkin kertaa pitkän odotuksen hieno huipentuma.
Tikan huippu-uusi T3x UPR -tarkkuuskivääri meinasi ymmärrettävistä syistä jäädä huomiossa Sako S20:n jalkoihin. Harmi sinänsä, koska Tikan slogan ”Second to none” pitää erinomaisen hyvin paikkansa. Vaikea kuvitella hinta/laatusuhteeltaan parempaa tarkkuuskivääriä. Lyhenne UPR tulee sanoista Ultimate Precision Rifle. Asetta valmistetaan mustalla ja rosterisella piipulla ja on aluksi saatavissa kaliipereissa .308 Win ja 6,5 Creedmoor. Metallinen lipas on kapasiteetiltaan 1 + 10 patruunaa.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Hiilikuituvahvisteinen lasikuitutukki on asiaankuuluvan jäykkä. Räntäsateessa tuli testattua, että Roughtech-pintamateriaalista saa varmasti pitävän otteen märilläkin käsillä. T3x UPR:n muotoilu on erittäin onnistunut, säädettävä poskipakka auttaa omalta osaltaan sovittamaan hyvän ergonomisen ampuma-asennon. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että ase on tarkka. Ammuin Viper-Flex -ampumatuelta 200 metriin. Vaikken juuri koskaan ammu riistalaukauksia yli 100 metriin, niin tuossa tilanteessa olisin luottavaisin mielin ampunut vaikkapa ketun tai teeren kokoiseen maaliin tuolta matkalta. Ase tuntui erittäin miellyttävältä kokemukselta erityisesti rata-ammuntaan.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Sako TRG M10 .338 Lapua Magnum
Kun puhutaan tarkkuuskivääreistä, on Sako TRG M10 .338 Lapua Magnum aivan omassa luokassaan. Niinpä siirryimme ampumaan 605 metrin päähän makuulta. Oma ennätykseni tähän asti on osuminen ½ kilometrin päähän. Sen kokemuksen muistan kohtuullisen helpoksi. Nyt siis ”vain” 100 metriä lisää pituutta…
Kohteena oli teräslevyistä tehtyjä plate-maalitauluja sekä jauhesammutinpulloja, jotka merkkaavat osuman komeana pöllähdyksenä. Ja joo, mainittakoon ennen kuin asiasta syntyy turhaa keskustelua, että sammuttimet ovat teknisesti vanhentuneita romuja ja se jauhe, joka sieltä tuli ulos on ymmärtääkseni natriumvetykarbonaattia, eli puhekielellä ruokasoodaa, ponneaineena hiilidioksidi.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Porukalla oli useita hyviä onnistumisia ja esimerkiksi Nicklas tuntui osuvan hienosti joka laukauksella. Itselläni tuli ongelmaksi tähtäinkuvan saaminen kohteesta. Ammuin viimeisenä, ja räntäsade oli jo siinä vaiheessa kohtuullinen haitta näkemiselle, silmälasejakin sai kuivata koko ajan. Onnistuin kuitenkin lopulta kilauttamaan teräslevyä, mutta noin 10 sentin levyisiä jauhesammutinpulloja en edes enää erottanut penkasta. Yhtä kaikki, homma oli todella hauskaa.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
On melkoinen elämys osua kohteeseen 600 metrin päästä, kuulla tähystäjän vahvistus osumalle ja vasta sen jälkeen kuulla osumasta syntynyt kilahdus.
Siirryimme tihenevässä räntäsateessa lounaan jälkeen ampumaan liikkuvia kohteita maalialueen soramontulle.
Tikka T3x Arctic
Jos joku ase on oikeasti ”kova luu”, niin Tikka T3x Arctic on todellakin sellainen. Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat sen palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä nyt jo 6.820 kpl. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. T3x Arcticin käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Lisäksi aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena oli Naton suosima .308 Win.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Itselläni oli T3x Arctic kaudella 2018 pitkässä testissä, joten se on tuttu ase. Aseen hienous on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”. Tikka T3x Arctc testin kokonaisuudessaan pääset lukemaan tästä linkistä.
Chapuis Armes edustaa selkä suorana menneen maailman glamouria. Perinteinen rinnakkaispiippuinen kaiverruksin koristeltu tuplaluodikko sopii herrasmiehen käteen tyylikkäästi suurriistajahdeissa vielä nykyäänkin. Chapuis Armes nojaa vahvasti artesaaniperinteeseen. Vaikka tehtaan tuotannosta löytyy toki nykyaikaista tietokoneohjattua koneistusta, niin monet työvaiheet esimerkiksi viimeistelyssä, kaivertamisessa ja sovittamisessa ovat edelleen puhtaasti käsityömestareiden ansiota.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Chapuis Armes 9,3x74r on kaunis ja siro ase. Sen kanssa kyllä kelpaa mennä ajojahteihin. Tuplaluodikko on rakenteellisesti erittäin luotettava kaksoisliipaisimineen ja näin myös hyvä valinta vaarallisen riistan kanssa. Aseella oli kiva ampua, joskin rekyyli tuntui sirossa aseessa selvemmin ja kahden liipaisimen taktiikkaa täytyisi osaltani vielä hioa sujuvammaksi ennen karhujahtia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno peli, jolle tilaisuuden tullen tekisin mielelläni tilaa myös omaan asekaappiini.
Kiväärien jälkeen vuorossa olivat haulikot.
Beretta 694
Pääsin nyt ensimmäistä kertaa testaamaan Beretan uutta 694 -mallia. Se on suunnattu aktiiviselle harrastajalle, erityisesti sporting-ammuntaan. Tukkia ja kehystä muotoiltaessa on kiinnitetty huomiota laajaan näkökenttään ja maalinhahmottamiseen. Tukin harja on saanut selvästi leveyttä. Täysin uudelleen muotoiltu kehys mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset ilman turhaa pään nostamista laukausten välissä. Kehyksiä ja tukkia kaventamalla on saavutettu 5 astetta parempi näkökenttä eteenpäin katsottaessa. Erityisesti tästä on apua ylös- ja alaspäin ammuttaessa, niin kuin sportingissa helposti saattaa tulla.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Teräksinen top-lever on muotoiltu uudelleen matalammaksi ja on käsitelty heijastamattomaksi. Samassa yhteydessä on 692 -sarjaan nähden on parannettu varmistimen sekä piipun valitsijan ergonomiaa, uusittu ejektorijärjestelmä ja laukaisukoneisto. Etutukin rakenne on uusittu itsestään kiristyväksi. Kaiken kaikkiaan Beretta 694 on siis kokonaan uudelleen suunniteltu haulikko.
Vaikken itse ole mikään sporting-taituri, huomaan kyllä 694:n erittäin miellyttäväksi aseeksi ampua.
Haulikkokoulun rehtori Ville Hirvonen kehuu 694:n perän mitoitusta/geometriaa ja erinomaisen hyvää tasapainotusta. Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi).
Uudet kiillotetut Steelium Plus -piiput OCHP-supistajilla.
Franchi Affinity III Elite Bronze 12/76
Franchi Affinity III Elite Bronze on menestyneiden Affinity-haulikoiden uusin väriversio. Aseessa on vaihtelevia sääoloja hyvin kestävät Ceracote-raudat, eli kehys ja piippu pronssin värisinä ja synteettisessä tukissa on uusi Optifade Waterfowl -camokuosi. Erona II -malliin on paranneltu patruunoiden syöttöaukon muotoilu, isompi viritinvipu ja isompi luistin vapautuspainike.
Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)
Paino: 3,25 kg, Kokonaispituus: 124 cm, Piipunpituus: Valittavissa 66, 71 tai 76 cm, Vetopituus: 36,5 cm, Lipas: 1 + 3
Aseen mukana tulee neljä peräkulman säätöpalaa, jolla takatukin käyryyttä sekä korkeutta pystytään säätelemään. Aika harvoin tulee ammuttua puoliautomaateilla, mutta Affinity III tuntuu yllättävän miellyttävältä ampua. Lisäpisteet tyylikkään räyhäkkäästä ulkonäöstä. Oikein sopiva kone vaikka sorsastukseen.
Sokerina pohjalla oli kuitenkin varsinainen terapiatyökalu:
Beretta 1301 Comp Pro 24" 12/76 itselataava haulikko
Aseessa on 10 patruunan alumiininen jatkomakasiini. Kapasiteetti 10+1+1 patruunaa (eli siltaankin saa mahtumaan yhden). Tämä on toki toiminnallinen haulikko, eikä sellaisenaan tarkoituksenmukainen metsästykseen. Makasiiniin voidaan kuitenkin tarvittaessa laittaa rajoitin ja näin tehdä siitä myös tilapäisesti metsästysase.
Kick-Off Plus perän luvataan antavan 40% vaimennuksen ensimmäiseen rekyyli-impulssiin. Steelium piippu 80mm ylimenokartiolla vähentää rekyyliä ja tarjoaa paremmat haulikuviot. B-Linkin sulkulaitteen luvataan takaavan 36% nopeamman latauksen kuin muilla itselataavilla haulikoilla ja luotettavan toiminnan myös 24g patruunoilla.
En oikein osaa sanoa tästä muuta kuin että se on ihan hemmetin viihdyttävä peli. Oheiselta videolta pääsee ehkä hieman kiinni hauskuudesta.
”Haulikkoammunta on helppoa, ja kiväärillähän osaa ampua kaikki armeijan käyneet”. Omalla kohdallani ei ikävä kyllä tilanne ole ihan näin ruusuinen. Ja mitenkä se edes voisi olla? Suurin osa metsästyksestäni on suurriistan kytisjahtia tai ajometsästystä valmiiksi tarkoin valituissa passeissa. Haulikkohommia tulee tehtyä harvakseltaan ja kausiluontoisesti. Ensimmäisiin jahteihin lähdin aikanaan täysin harjoittelematta ja osin sopimattomilla välineillä.
No, tekemällä oppii ja tekevälle sattuu… onneksi ei kuitenkaan vielä ole pahemmin sattunut.
On melko käsittämätöntä, kuinka pienillä opastuksilla ja vähäisellä harjoittelulla pääsee itsenäisesti metsästämään. Verrataanpa vaikka golfiin, jossa harrastus aloitetaan käytännön harjoituksilla alkeiskurssilla ja suoritetaan pakollinen green card -kortti. Harrastajia rankataan kansainvälisellä tasoitusjärjestelmällä, joka kannustaa jatkuvaan harjoitteluun ja oppimiseen. Jopa niin, että liian isolla tasoituksella ei edes pääse kaikille kentille pelaamaan. Kaikilla kentillä on harjoitusalueensa draiveille, pitcheille, chipeille ja puteille. Monet pelaajat treenaavatkin omaehtoisesti lyöntejään ennen jokaista pelikertaansa ja ostavat myös golfopettajilta yksityisopetusta. Kukaan ei koskaan sano, jotta golf olisi helppoa tai että kaikki joskus sählyä pelanneet osaisivat sitä.
Älä käsitä väärin. En kaipaa metsästykseen lisää pakollisia ja kalliita ehtoja tai esteitä. Kaipaan harjoittelupaikkoja ja mahdollisuuksia, sekä kulttuuria, joka kannustaa opettelemaan käytännön jahtitaitoja.
Haulikkohommia
Omalla kohdallani ihmettelin vuosia, miksen osu haulikollani. Ei, en todellakaan harjoitellut riittävän monipuolisesti ja kun harjoittelin, tein sen pääosin väärin. Pari kierrosta skeettiä vakioiduissa olosuhteissa ei paljoa auta. Varsinkaan jos asetta ei ole katsottu sopivaksi ja tähtäyskuva, nosto, ennakko sekä laukaisu ovat ihan sattumanvaraisesti itse opeteltuja tai osaamattoman kaverin radalla neuvomia.
”Hauliikolla tährätään perällä, poika”, ”Osoitat vain sinne suuntaan, kyllä se siitä paranee, kun harjoittelet vain riittävästi.” tai ”No harmittaahan se, jos on tonnikaupalla jyystänyt rahaa haulikkoon ja sitten saman metsästysseurueen kaveri ottaa lihaa saman määrän pakastimeen 400 euron Baikkalilla…” Näitä ja muita kuolemattomia neuvoja riittää, jos menet aloittelijana jahtiukkojen kanssa radalle.
Itselläni haulikkoammunta lähti pieleen jo aikanaan asetta valitessa. Minulle kerrottiin, että haulikko on vaistoase (mitä ikinä tarkoittaneekaan), niin päättelin ihan vaistolla, jotta isompi on parempi. Hankin 12/76 eli 3"" magnumin tyytyväisenä. Ase on miehekkään kokoinen ja potkuakin löytyy riittävästi. En erityisesti miettinyt aseen sopivuutta, painoa, saati tasapainoa. Eniten kiinnostivat patruunat ja että niistä löytyisi riittävän karkeita ryynejä mahdollisimman paljon.
Tarkkuusammuntaa
Joo ammuin armeijassa valiot, osun ”junahirveen hirviradalla”, ja karhumerkinkin olen aina saanut suoritettua ampumakokeissa. Näillä eväillä suurin osa metsästäjistä pitää itseään keskivertoa parempana ampujana, niin myös minäkin. Mutta jos asiaa jää yhtään miettimään, huomaan armeijastakin kuluneen jo kolmekymmentä vuotta. Radalla riittää, kun tähtää pahvihirveä parran kärkeen. Karhukokeen läpäisee, jos on valmis maksamaan 20 euroa, ampumaan 75 metristä vakaalta tuelta neljä laukausta, jotka vähintään sivuavat 17 sentin osuma-aluetta.
Haulikkokoulu
Matka oikeasti paremmaksi ampujaksi alkoi pari vuotta takaperin Haulikkokoulussa. Maaliskuussa sain tilaisuuden käydä kertaamassa oppeja uuden tuliterän Berettan kanssa. Parhaimmillaan opetus onkin omalla aseella ampumista, asesopivuuden tarkastamista… lähes kirjaimellisesti kädestä pitäen neuvoen ja yksityisesti opastaen.
Haulikkokoulun rehtorin Ville Hirvosen opissa. Kuvaaja: Marianna Saren
En ole vieläkään mitenkään erityinen haulikkoampuja, mutta uudella 20 cal kevyellä ja pehmeärekyylisellä sekä hyvin käteen sopivalla Beretta 693 Fieldillä alkaa jo usko palautua tähänkin hommaan. Harjoittelusta on tullut hyvien ohjeiden ja niistä seuranneen sujuvuuden ansiosta paljon palkitsevampia. Parantuneen itseluottamuksen kautta myös tulokset ovat selvästi kehittyneet.
Riistaklubi
Yksi parhaita viimeaikojen harjoituspäiviä oli ehdottomasti Riistaklubin Simulated game shooting- tapahtuma Salossa 6.4.2019. Tapahtumassa simuloitiin perinteistä fasaanin ajojahtia, jossa neljä ampujaa rinnakkain ampui kaksi 100 kiekon ajoa. Kiekkoja lensi eri suunnista kohti ja sivuttain. Parhaimmillaan niitä oli jatkuvasti ilmassa enemmän kuin ampujia asemissa. Kaikki kiekot olivat vapaata riista ja osan ampujista ladatessa toisilla riitti miltei keskeytyksettä ammuttavaa… Juuri sellaista harjoittelua, jossa ei kilpailla ketään vastaan, ei lasketa pisteitä, mutta opitaan paljon tai ainakin pidetään totaalisen hauskaa…
Kiväärikoulu, Vaarallinen riista
Yleensä radalla tulee harjoiteltua hyvältä tuelta paikallaan olevaan kohteeseen ammuntaa. Se onkin melko helppoa ja itsekin olen saanut osumia jopa puolen kilometrin päähän. Normaalisti harjoitellaan toki paljon lyhyemmiltä matkoilta, ampumapaikat 75 ja 100 metriltä. Ammunta on aina kivaa, se on selvä, mutta ei tällainen harjoittelu paljoa kehitä moninaisissa riistatilanteissa metsästystä. Lähinnä laukaisutekniikkaa ja rekyylin hallintaa. Tottumatonkin oppii hyvissä olosuhteissa ja hyvillä välineillä helposti osumaan tulitikkurasiaan 100 metrin päässä.
Hieman haastetta tuo mukaan liikkuva maali, mutta ampumaradoilla tuttu kiskoilla kulkeva ”junahirvi” on vakionopean tasaisen kulkunsa ansiosta alkuhämmennyksen jälkeen sekin melko helppo kohde. Varsinkin jos ei lasketa erityisesti pisteitä taulusta vaan hyväksytään kaikki osumat numeroalueelta ja ammutaan tyypilliseltä 75 metrin matkalta.
Huhtikuun lopussa pääsin parantamaan taitojani kiväärikoulussa. Aiheena oli tällä kertaa ”vaarallinen riista”. Aamu alkoi kuten aina haulikko- ja kiväärikoulussa ase- ja ampumaturvallisuudella. Sen jälkeen seurasi opetusta mm. ballistiikasta ja riistaeläinten anatomiasta.
Teoriaosuuden jälkeen kohdistettiin aseet, kouluttajat kävivät läpi yksilöllisesti asesopivuutta ja ampujan ergonomiaa sekä ampumatekniikkaa. Ensin siirryttiin ampumaan paikallaan olevia maaleja, joissa metallilevyt kertoivat iloisella kilahduksella onnistumisista. Pikkuhiljaa vaikeutettiin ammuntaa yhdistetyin kääntymis- ja latausharjoituksin.
Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.
Kun jokainen oli päässyt paukuttelemaan pari rasiaa yksilöllisessä ohjauksessa, siirryttiin liikkuvien radalle. Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammuttiin eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tuli automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkoi tulla ihan peruskauraa.
Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.
Tänä keväänä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.
Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.
Pari nopeaa perättäistä reikää keskellä possua :)
Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittelin ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan koulutuksessa ammuin kaikki laukaukset aseella, jolla on tarkoitus syksyllä lähteä karhujahtiin ja muutenkin käyttää suurriistan ajometsästyksessä, eli Sako 85 kaliiperissa 9,3x62 tähtäimenä Steiner Nighthunter 1-5x24.
Tämä Nighthunter on varustettu pistetähtäimellä (Absehen 0-I), joka on valaistavissa, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se mahdollistaa tietysti tarkemmat osumat pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on omiaan esimerkiksi karhujahtiin.
Olen ihastunut tähän molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan, se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.
Harvoin maisteriopinnot ovat näin hauskoja...
Omaehtoinen harjoittelu kotona ja takapihalla
Olen aloittanut myös säännöllisen epäsäännöllisen ammuntaharjoittelun takapihalla ja lähimetsässä. Tai siis oikeammin kylmäharjoittelun, sillä varsinaiset laukaukset jätän ampumatta. Haulikon kanssa homma menee niin, että etsin vapaamuotoisia maaleja tähtäämiseeni. Milloin paikallaan olevia ja milloin ohitse lentäviä variksia, harakoita yms. Tällä harjoittelulla pääsee vakioimaan nostoja, kehon- ja maalinhallintaa.
Liike menee näin:
1. Kohteen havaitseminen ja katseen suuntaaminen
2. Aseen rauhallinen nosto
3. Sopivan ennakon ottaminen
4. Ennakon hallinta
5. Laukaisun hallinta
6. Lopuksi vielä saatto laukauksen jälkeen
Hyvä tekniikka on mahdollista oppia vain tuhansien toistojen avulla. Aseen on noustava juoheasti kohti valittua maalia, ja laukaisukuvan on oltava selkeä ja aina samanlainen. On kuitenkin syytä muistaa, että tekniikan on oltava hallussa tässä vaiheessa. Täysin turhaa on tehdä harjoitteita lihasmuistiin väärällä tekniikalla. Tässä kohtaa Haulikkokoulu on todella hyödyksi. Nostotekniikan harjoittelu on mukavaa ja ilmaista puuhaa, jota voi tehdä itselleen sopivina hetkinä.
Kun haulikko alkaa nousta sujuvasti haluttuun maaliin, niin muuta harjoitusta siten, että katsot valittua maalia, suljet silmäsi ja nostat aseen rauhallisesti maalia kohden. Kun avaat silmäsi, niin aseen tulisi osoittaa maalia ja laukaisukuvan olla oikein.
Palataan kivääri- ja pistooliharjoitteluun myöhemmissä postauksissa.
