Lyijyttömän Sako Powerhead Blade -luodin testi

Olen saanut paljon kysymyksiä jo aiemmin täällä esitellystä Sakon uudesta täyskupariluodista Powerhead Bladesta. Lupasin palata asiaan testin muodossa. Kävin siis koeampumassa uutuuden. Halusin samalla kohdistaa kiväärini viikonloppuna alkavaa kaurispukkijahtia ajatellen. Ja hei, näinä karanteenin aikoina on muutoinkin ihan kiva käydä haukkaamassa annos raitista ilmaa ja ruudin tuoksua.

Suunnittelin tekeväni testin mahdollisimman tieteellisesti ampumalla ballistiseen geeliin ja mittaamalla tarkasti luodin nopeudet ja jäämäpainot jne., mutta hei, ketä tässä oikein huijaisin. Itseäni paljon pätevämmät tahot ovat tehneet vuosien tuotekehityksen ja testauksen jo tehtaalla.

Sako Blade Maaliballistiikka (.308 Win) Laboratoriotesti ampumaetäisyys 75 m

Sako Blade Maaliballistiikka (.308 Win) Laboratoriotesti ampumaetäisyys 250 m

Nämä tulokset on vielä vahvistettu valmistajasta täysin riippumattomien suomalaisten luotettavien tuttujen asiantuntijoiden, Hard-Hitting Shooting Lab -kavereiden toimesta.

 

Kuva: Hard-Hitting Shooting Lab

”Luoti aukesi ns. loppuun saakka, eli luodin kärjessä sijaitsevan laajenemiskanavan aivan pohjaan saakka! En ole koskaan aiemmin tainnut nähdä, että joku täysin lyijytön kupariluoti 308win kaliiperista ammuttuna aukeaa yli 18mm halkaisijaan saakka!” "Metsästyspatruuna lyijyttömällä luodilla, joka on nimenomaan suunniteltu tähän kaliiberiin. Sanoisin että 308win kaliiperin tehdaspatruunaksi testin mukaan aika pirun hyvä!” Lue koko testi kaikkine tuloksineen blogista englanniksi tai Facebookista suomeksi.

En oikeasti tiedä, mitä voisin tehdä omissa testeissäni paremmin kuin tehtaan tuotekehityslaboratoriossa ja Hard-Hitting Shooting Lab testeissä on tehty. Niinpä pyrin varmentamaan aikaisemmat tutkimukset käytännönläheisesti niistä lähtökohdista, joissa patruunaa tulen eniten käyttämäänkin. Menen kauriiden ja peurojen ruokintapaikalle. Laitan nuolukiven viereen pahvitaulun. Kävelen kolmenkymmenen metrin päähän kopille ja käyn ampumassa rasvalaukauksen ja toisen vielä perään varmistukseksi. Säädän kiikaria pari naksua, Blade osuu hieman ylemmäksi kuin aiemmin tällä aseella ampumani Super Hammerheadit. Näin lyhyeltä matkalta tuota korjausta ei olisi välttämättä tarvinnut edes tehdä.

Asetan pahvitaulun tilalle muutaman päivän vedessä liotettuja aikakauslehtinippuja. Ammun ensimmäisen laukauksen viidestä metristä. Siirryn taaksepäin ja ammun viidestätoista ja kolmestakymmenestä metristä.

M.O.T.

Kaivan luodit lehtinipuista. Viidestä metristä ammuttu luoti on auennut aivan täysin, ehkä jopa hieman liikaakin, mutta pysynyt kuitenkin täysin yhtenä kappaleena. Viidestätoista metristä ammuttu luoti on auennut myös täysin kokonaan. Toiselta puolelta hieman ylikin, mutta pysynyt niin ikään täysin yhtenä kappaleena. Kolmestakymmenestä metristä ammuttu luoti on auennut täysin ja kauniisti.

Luotisienet ovat auenneet keskimäärin 17,8 mm halkaisijaan. Varsinkin viiden metrin päästä ammuttu testini on todellakin epärealistisen läheltä, mutta kaikki kolme ammuttua luotia toimivat aivan täydellisesti. Oma maustevaakani ei ole tieteellisen tarkka, mutta tulosten mukaan ammuttujen luotien jäämäpaino on käytännössä 100%. 

Mukava huomata, että kaikki toimii juuri niin kuin on luvattu. Aseeni on nyt valmiina tuleviin koitoksiin ja lyijyttömään aikaan.

6.5 Creedmoor: Miksi siitä on tullut niin suosittu?

Maailmaan mahtuu satoja erilaisia kaliipereja. Voisi sanoa, että niitä on jokaiseen tarpeeseen. Monet suosikkikaliiperit ovat osoittaneet kykynsä yli 60 vuoden ajan, jotkut jo yli 120 vuotta. Vuonna 2007 esitelty ”uusi” kaliiperi 6.5 Creedmoor (tunnetaan myös 6.5 CM ja 6.5 CRDMR) lisää suosiotaan vuodesta toiseen. Se suunniteltiin erityisesti tarkkuusammuntaan ja on osoittanut toimivuutensa myös metsästyskäytössä. Mutta miksi? Miksi pyörä pitää keksiä aina vain uudelleen, jos sekä tarkkuusammunnassa että metsästyksessä todistetusti toimivia kaliipereja on ollut jo iät ja ajat joka lähtöön?

.308 Winchester vs. 6.5 Creedmoor 

Niin, miksi ei vaikka .308 Win? Kolmenollakasi on ehkä maailman yleisimmin käytössä oleva sotilas-, urheiluammunta- ja metsästyspatruuna. Patruunoita on .308-kaliiperiin saatavissa yleisesti, edullisesti ja kattavasti kaikkiin käyttötarkoituksiin. Vuodesta 1952 tämä 7.62x51 NATO (T65E3) nimelläkin tunnettu kaliiperi *) on muodostunut lähes standardiksi niin viranomaiskäytössä, tarkkuusammunnassa kuin suurriistan metsästyksessäkin.

.308 Win kaliiperilla voit ampua tarkasti yli 1.000 metrin päähän, se toimii teerestyksessä nevan laidalla ja sen teho riittää tunnustetusti myös jääkarhujen pysäyttämiseen. Kolmenollakasi on siis varsinainen joka paikan höylä.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään siitä, mitä .308:lla ei pystyisi tekemään. Vaan siitä mitä 6.5 Creedmoor voi tehdä paremmin. Kehitys kehittyy. Creedmoor on yli puoli vuosisataa nykyaikaisempi, tämän päivän tietämyksellä uudemman sukupolven aseille suunniteltu kaliiperi. C.I.P. -standardin mukaan mitoitukset käytännössä ottavat vanhoilla kaliipereilla huomioon, että latauksella voidaan ampua joskus jopa yli sata vuotta vanhoilla aseilla (kaliiperit 6.5x55 SE suunniteltu vuonna 1891, .30-06 Sprg suunniteltu 1903 ja 9.3x62 suunniteltu 1905), vaikka nykyaikaiset aseet kestäisivät huomattavasti kovapaineisempia latauksia. Creedmoorilla ei ole tällaista historiaa painolastinaan.

Jos ajatellaan tarkkuusammuntaa, niin kilometrin matkalla (100m kohdistuksella) .308 Sako TRG Precision luoti ”putoaa” n. 3,46 m alemmas (2,69 m Sako Powerhead II), kuin vastaava 6.5 Creedmoor -luoti. Myös tehokas kantama on samassa suhteessa Creedmoorin puolella. Hieman mutkia oikoen voidaan sanoa 6.5 Creedmoorin lentorataa selvästi suoremmaksi ja vähemmän tuuliherkäksi myös tyypillisemmillä metsästysetäisyyksillä kuin .308:n. Mitä laakeampi lentorata, sitä paremmin voidaan ampua ilman muutoksia samoilla kohdistuksilla eri etäisyyksille.

Creedmoorissa on myös tuntuvasti pehmeämpi rekyyli (tyypillisesti n. 25% vähemmän). Vaikka en pidä .308 rekyyliä mitenkään erityisen isona saati vaikeasti hallittavana, on 6.5 Creedmoor miellyttävämpi ampua. Tämä korostuu erityisesti rataharjoittelussa, jossa ammutaan helposti kymmeniä laukauksia lyhyen ajan sisään. Yleensäkin laukaisunhallinta on parempi kiväärillä, joka potkaisee vähemmän. Matalampi rekyyli tarkoittaa tarvittaessa myös nopeampaa ja tarkempaa jatkolaukausta.

Tänä talvena tuli voimaan lakimuutos, joka alensi lyijyttömien luotien teho- ja painorajoituksia suurriistan metsästyksessä. Omalta osaltaan tämä antoi entisestään lisää käytettävyyttä Creedmoorille.

”Hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea; b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea; tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea.”

Nyt siis 6.5 Creedmooria on mahdollista käyttää suurriistajahdeissa myös nykyaikaisilla kupariluodeilla. Aiemmin lain vaatimus saatiin täyttymään ainoastaan perinteisellä lyijyluodilla.

Mihin käyttöön ostaisin 6.5 Creedmoorin?

Näillä avuillaan Creedmoorista on tullut maailmalla yksi suosituimmista kaliipereista uutta asetta hankittaessa. Yksi syy on eittämättä myös se, että harrastukseen ollaan valmiimpia sijoittamaan rahaa hieman enemmän. Sen sijaan, että ostettaisiin yksi kivääri kompromissiksi kaikkeen, ollaan nykyään halukkaampia hifistelemään ja hankkimaan eri käyttötarkoituksiin paremmin soveltuvat nykyaikaiset työkalut.

Creedmoor on yksi parhaista valinnoista tarkkuusammuntaan, linnustukseen, kauriin sekä peuran hiivintä- ja kytisjahteihin. Se soveltuu aivan erinomaisesti myös pienpetojahtiin haaskalta tai houkuttelemalla. Vaikka Creedmoorilla saa luvallisesti ampua myös villisikaa ja karhua, on vaarallisen riistan ajojahteihin tarkoituksenmukaisempiakin valintoja. Valinta ei silti olisi välttämättä kolmenollakasi. Vaikka se on todistetusti toimiva ase myös isolle ja vaarallisellekin riistalle, niin vastaavasti mieluummin valitsisin niihin isomman kaliiperin eli enemmän pysäytystehoa, varsinkin ajojahteihin.

Mieluiten valitsen aseen, tähtäimen ja kaliiperin aina kunkin tarkoituksen mukaan. Niinpä asekaappiini mahtuu hyvin Creedmoor, kolmenollakasi ja pari muutakin kaliiperia.



Lähteitä:

*) https://www.ammoland.com/2017/06/7-62-nato-vs-308-winchester-ammo-whats-the-difference/#axzz6IdTygFgR

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/01/Tikka-T3x-Arctic-Sako-85-Bavarian-Carbine-Steiner-Ranger-2-8x42-testi.html
https://en.wikipedia.org/wiki/6.5mm_Creedmoor
https://www.waffenlager.net/
https://rifleshooter.com/2016/10/why-not-308-the-battle-between-6-5-creedmoor-6-5x47l-260-rem-243-win-6br-6x47l-or-6-creedmoor/
https://www.kiikaritahtain.fi/65-creedmoor-tulevaisuuden-kaliiperi/
https://www.shootingillustrated.com/articles/2018/8/24/65-creedmoor-why-is-it-so-popular/
https://metsastajaliitto.fi/uutiset/lyijyttomien-metsastysluotien-teho-ja-painorajat-muuttuvat
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2020/03/vaarallisen-riistan-metsastys-ja-sen.html

Sako Blade lyijytön metsästysluoti

Sako ei lähtenyt kupariluotien markkinoille hätäillen. He ovat käyttäneet kupariluoteina tähän asti talon ulkopuolisia valmisteita. Kysyin asiasta taannoisella tehdasvierailulla ja sain vastaukseksi: ”Teemme 100% laatua. Jos saamme ostettua paremman kuin omamme, niin käytämme sitä”. Tilanne on nyt siis vihdoinkin muuttunut. Uusi Blade on pitkän tuotekehityksen ja suomalaisen insinööriosaamisen tulosta.

Kupariluotien yleinen ongelma on avautuminen, mutta Bladen innovatiivinen viisivaiheinen avautumisrakenne mahdollistaa erityisen hyvän toiminnan. TriBlade-kärki pakottaa aluksi luodin laajenemisreaktion, jonka jälkeen reaktioviiste kiihdyttää avautumista. Luodin avautumisurat huolehtivat kontrolloidusta avautumisesta ja lopulta avautumisen hidastumisesta sekä sen pysähtymisestä maksimaaliseen halkaisijaansa. Varsinaisestihan pelkkä avautuminen ei ole ollut luodin suunnittelussa haasteena, vaan kontrolloitu mahdollisimman laaja avautuminen täydellä jäämäpainolla eri etäisyyksiltä. Materiaalina ei ole käytetty kupari-seosmetallia, vaan 100% kuparia. Tällä on saavutettu optimaalinen sitkeys/lujuus ja sitä kautta omalta osaltaan myös parempi avautuminen erityisesti pitkillä matkoilla.

1. TriBlade Tip – maksimaalinen laajenemisreaktio
2. Reaktioviiste – avautumisen kiihdyttäminen
3. Avautumisurat - kontrolloitu avautuminen
4. Laajenemisen hidastaminen (suuret osumanopeudet)
5. Laajenemisen pysäyttäminen (maks. halkaisija)

Blade-luodit ovat suurnopeuskoneistettuja. Valmistusmenetelmällä on saavutettu tasalaatuisuus ja sitä kautta erittäin hyvä käynti eli tarkkuus (match-grade tarkkuus). En ole vielä päässyt testaamaan kuin vain käsissä pyörittelemään uutuutta, mutta tämän tiedon valossa kyseessä on merkittävä uutuusluoti ja erottuu tulevaisuudessa isosti metsästyspatruunoiden markkinoilla.

Blade-patruunat ovat tulossa kauppoihin huhtikuun alkupuoliskolla kaliipereissa .308 Win, .30-06 Spring ja .300 Win Mag. Myöhemmin tänä vuonna myös kaliipereissa 6.5x55 SE, 6.5 Creedmoor, 9.3x62 ja 270 Win.

Palaamme asiaan testin muodossa.

Sako Ballistics Calculator

Omissa jahdeissani tulee ammuttua todella harvoin yli 100 metrin laukauksia. Niinpä koko ballistiikkalaskenta on kohdallani jäänyt lähinnä silloin tällöin patruunapaketin kyljestä lentoratataulukon vilkaisuun ampumaradalla. Nyt kuitenkin olen muutaman kerran päässyt ampumaan yli 300 metrin matkoilta, viimeksi 605 metrin päähän. Näillä etäisyyksillä luodin lentorataan vaikuttavat jo hyvin monet asiat.

Voisin myös kuvitella, että esimerkiksi linnustaessa törmäisin tilanteeseen, jossa ballistiikkalaskurista olisi ihan merkittävää hyötyä. Niinpä latasin kännykkääni ilmaisen Sako Ballistics v2.0.0 sovelluksen. Omani löytyi Android-versiona Google Play -kaupasta ja vastaava on ladattavissa myös Applen App Storessa.

Ohjelma on todella helppokäyttöinen, joskin englanninkielinen ja vaati hieman ensin silmäilyä, ainakin itselläni. Aivan aluksi valitaan käytettävä mittajärjestelmä metrisen ja tuumaisen mittajärjestelmän väliltä. Sitten vain täytetään kysytyt arvot.

Nimetään kivääri (Profile name) ja valitaan kaliiperi (Caliber) alasvetovalikosta.

Seuraavaksi valitaan käytettävä patruuna (Bullet), jolloin laskuri täyttää automaattisesti luodin painon (Weight) grammoina, luodin nopeuden (Velocity) metriä sekunnissa, sekä ballistisen kertoimen, eli BC (Ballistic Coefficient) G1 -mallilla.

Kysyin itseäni viisaammalta snaipperilta, jotta mitä tuo BC-G1 tarkoittaa? Vastaus oli lyhykäisyydessään, ettei minun tarvitse vaivata asialla ”pikku päätäni”, mutta voin yksinkertaisesti ajatella, että mitä suurempi BC on, sitä paremmin luoti lentää.

Sitten täytetään aseen ominaisuudet. Sight Height, eli tähtäinlinjan korkeus milleinä. Tämä mitataan piipun halkaisijan keskeltä tähtäinlinjan keskelle (optinen akseli). Tähtäinkiikarilla varustetussa aseessa tämä on tyypillisesti esimerkiksi 50 mm.

Seuraavaksi valitaan kiikarin säätönaksausten arvo (Adjustment Clicks), eli paljonko yksi ”click” muuttaa osumapistettä. Yleinen vaihtoehto on 0.1 MRAD, eli 1 cm per 100 metriä. Vielä syötetään matka, jolle tähtäin on kohdistettu (Zero Range) metreissä (esim. 100 m), piipun (Barrel) pituus milleissä ja zoomauksen oletuskerroin (Default Zoom) havainnekuvaa varten.

Näiden perustietojen jälkeen tallennetaan profiili ja siirrytään syöttämään vallitsevat olosuhteet.

Määritetään:

• Tuulen (Wind) suunta kellotaulun ympyrältä, esim. 10 o’clock
• Ampumiskulma (Shooting Angle) ylä- tai alaviistoon, esim. 15° ylärinteeseen
• Etäisyyttä (Range) maaliin voidaan säätää liukujanalla metreissä
• Tuulen (Wind) voimakkuus m/s
• Ilmanpaine (Air Pressure) mbar
• Lämpötila (Temperature) astetta celsiuksissa 

Näiden tietojen perusteella laskin määrittää osumapisteen (Impact Point) muutoksen kohteessa senttimetreinä. Eli esimerkiksi: osumapiste on 21 cm alla 34 cm oikealla tähtäyspisteestä. Ja antaa säätöarvoiksi (Adjustment) ”naksuina” 9 ylös ja 14 vasemmalle.

Oikealta ylhäältä ikonista saadaan napauttamalla esille ballistinen taulukko ja sieltä eteenpäin napsauttamalla lentoradan kuvaaja.

Lisäksi ohjelman valikoista löytyy mm. patruunoiden valintatyökalu käyttötarkoituksen tai kohderiistan mukaisesti. Sekä linkit Tikka ja Sako kivääreiden valintaoppaaseen, josta löytyvät myös asekohtaisesti piipun pituudet laskuria varten.

Ohjelmaa on pienen tutustumisen jälkeen mukava käyttää, ja sen avulla löytää aina tilanteeseen käyttötarkoitukseltaan sopivimman sakolaisen patruunan ja ampumahetken olosuhteiden mukaiset tähtäyksen säädöt. Kätevää ja ilmaista, kannattaa siis ehdottomasti ladata tämä appi omaan kännykkään tai tabletille.

Kauden ensimmäinen peura

Moni on laittanut kyselyitä, jotta mikä on, kun ei näy peuran kyttäys- ja kaatokuvia entiseen malliin sosiaalisessa mediassa. Mutta nyt tulee… :D

Parhaina vuosina on tosiaan tullut kyttäiltyä yli 150 tuntia ja peurojakin kaudessa kaatunut pitkälti toistakymmentä. Toki ajojahdeissa olen ollut nyt ehkä jopa aiempaa useamminkin. Kiitos kaikille jahtiporukoille, joissa olen saanut vierailla.

Turhahan tässä on sen enempiä alkaa selitellä, mutta tämä on ollut monilta osin muutoksen syksy.

Ehkäpä tärkein muutos on ollut se, että olen päässyt tarjoamaan metsästyselämyksiä Naulosuon Erä Oy:n (www.naulosuonera.fi) asiakkaille ja heidän vierailleen. On ollut todella mukava nähdä monia somesta tuttuja metsästäjiä ihan livenä, ja toki on tullut myös koko joukko uusia tuttavuuksia.

Olen keskittynyt tarjoamaan myöhäistä illallista kytikseltä saunan ja paljun kautta pöytään tuleville vieraille sekä seuraavan ajopäivän kenttälounasta metsästäjille ja koiran ohjaajille. Oikein mukavaa hommaa, jota mielellään jatkaa taas ensi kaudella.

Nyt kytiskauden loppusuoralla olen paremmin päässyt keskittymään myös oman pakastimeni täydentämiseen ja uusien välineiden testailuun.

Kävin erikseen kohdistamassa tämän kauden työkaluksi Tikka T3x Liten kaliiperissa 6,5 Creedmoor.  Sovitin siihen päälle jo aiemmin toimivaksi testaamani Steiner Ranger 3-12x56 -tähtäinkiikarin ja piipun päähän Ase Utra S series SL5 vaimennin (sain nämä pyynnöstäni lainaksi Sakolta testiä ja somejuttuja varten).

Ammuin ensin muutaman kierroksen TRG Precision tarkkuuspatruunoilla totutellakseni laukaisuun ja tehdasrasvojen poistoon piipusta. Kun kiikarin kohdistus alkoi olla valmista, koitin saada Powerhead II -metsästyspatruunalla mahdollisimman siistin kasan. Vähän vielä lisää totuttelua, mutta sitten keskityin tosissani: 3 laukausta 75 metrillä siistissä nipussa. Sikälikin hyvä, että TRG:n osumapiste on vain muutaman sentin vasemmalla alhaalla. Näin molempia voi käytännössä käyttää samalla kohdistuksella tai vain parin napsun korjauksella.

Tässä on erittäin hyvä yhdistelmä, jota voin suositella kenelle vain. Toki on olemassa parempia aseita ja kiikareita, mutta alle tonnin Tikka ampuu käytännössä samaan reikään. Sen tarkempaa ei metsästyksessä tarvitse. Synteettinen tukki ja mustatut metalliosat ovat huolettomat käytössä.

Ranger 3-12x56 on edullinen mutta täysin riittävä kytistelyyn. Vaikka onhan markkinoilla sitä parempia putkia, mutta saadakseen merkittävästi paremman täytyy maksaa kaksin- tai kolminkertainen hinta, ja sittenkin voi kysyä, oliko hieman paremmalla kontrastilla tai sävyjentoistolla oikeasti merkitystä. Joskus voi olla, mutta useimmiten ei ole.

Ase Utran kotimaista tuotantoa olevasta S series SL5 vaimentimesta en osaa sanoa juuri muuta kuin että se on kevyt ja näppärän kokoinen. Tuntuu toimivan 6,5 Creedmoorilla oikein hyvin. Rekyyli on kivan pehmeä, ja suuliekki jää näkymättömiin. Vaimennin laskee metelin sille tasolle, ettei kuulosuojaimia jää kaipaamaan metsästysreissulle.

Eilen illalla olin kauden seitsemättä kertaa kytillä. Menestys oli ollut kelien ja peurojen suhteen vaihtelevaa. Toki tiedän todella kuumia paikkoja, mutta jätämme ne tietysti jahtivieraille. Aiemmillakin kerroilla peuroja oli näkynyt, mutta sopivaa yksilöä tai tilannetta ei vielä ollut tullut vastaan.

Nyt kuitenkin päätin taas lumien tultua aktivoitua. Lähdin kytikselle todella ajoissa jo kolmen aikaan iltapäivällä. Tiesin riistakamerakuvien perusteella odottaa joko yksinäistä vasaa, tappisarviporukkaa tai emää kahden vasan kanssa. Oikeastaan mikä tahansa noista kelpaisi, ehkä emää lukuun ottamatta.

Kello 16:48 ruokinnalle lompsii jo aiemmin näkemäni urosvasa. Peura parkkeeraa itsensä saman tien kaurakaukalolle. Jo aiemmin tarkaksi toteamani 6,5 Creedmoor yskäisee vaimeasti lähettäen Powerhead II terveiset asiasta autuaan tietämättömälle vasalle. Peura loikkaa ja kaatuu vain muutaman metrin päähän. Kaikki on ohi alle kolmessa sekunnissa.

Tai ei ihan… Vaikka vastaavia kertoja on ollut lukuisia aiemminkin, on aina juhlavaa saada kauden ensimmäinen. Pakko ihan vaan istua, ottaa hetkestä kiinni ja antaa melkoisen apinan valua alas harteilta. Ei sentään tätäkään kautta ilman peuraa.

Tunnelmoinnin jälkeen alas kopilta, ylimääräiset lämpövaatteet pois päältä ja peuraa katsomaan. Samoin tein vielä pari fiilistelykuvaa muistoiksi.

Kaikki herkut talteen.

Sitten ei auta kuin laittaa kumihanskat käteen ja aloittaa perkaus.

On se vain juhlava tunne nähdä pitkästä aikaa peura peruutuskamerassa ;)

Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine testissä

Kaksi kaunista kivääriä. Tikka T3x Arctic ja Sako 85 Bavarian Carbine ovat hyvin erilaiset, mutta eri lähtökohdistaan huolimatta käyttökelpoiset samanlaisissa jahdeissa.

Sako 85 Bavarian Carbine on sirolla pähkinäpuisella kokotukilla. Ase on kevyt, kätevän kokoinen ja mukava kädessä. Tähtäimeksi on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin. Yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko.

Tikka T3x Arctic on tarkoituksenmukaisella laminaattitukilla. Ase on jämäkän käytännöllinen. Ylisuurta lukon kampea on helppo käyttää vaikka pakkasella hanskat kädessä. Aseessa on diopterityyppinen avotähtäin, jonka etäisyys on mahdollista säätää 100-600 m välille. Tikka T3x Arctic on alusta asti suunniteltu viranomaisten erityistarpeet huomioon ottaen.

Testiin syksyn karhujahtia varten

Valitsin kiväärit testiin karhujahtia silmällä pitäen. Molemmat aseet ovat erittäin sopivat suurriistan ajometsästykseen ja siihen myös suunnitellut, vaikka toki lähtökohdat ovat tyystin erilaiset. Kaliiperiltaan molemmat testiaseet ovat .308 Win, joka on monessa mielessä yksi parhaita patruunoita suurriistan metsästyksessä.

Ikävä kyllä karhujahti pohjoiseen peruuntui tänä vuonna force majeure -syystä. Aiotusta poiketen testailinkin näitä luodikoita syksyn/alkutalven mittaan ampumaradalla, peuran ja hirven ajometsästyksessä sekä peuran hämäräkyttäyksessä. Samassa yhteydessä testailin tuttua Super Hammerheadia ja itselleni uutta lyijytöntä Powerhead Barnes TSX -patruunaa.

Sako 85 Bavarian Carbine

Sako 85 Bavarian Carbinen erottaa nopeasti ampumaradan tai metsästysmajan asetelineestä muista luodikoista. Kokopitkä baijerilaistukki on kapea ja siro. Takatukin muotona on ”sianselkä”. Poskipakan muotokin noudattaa vanhaa eurooppalaista perinnettä. Ase on kätevän kokoinen, kokonaispituudeltaan 101 cm ja painoakin vain 3,1 kg. Kaiken kaikkiaan eleettömästi huomiota herättävä ase. Tähtäimeksi testiaseeseen on valittu saksalainen Steiner Ranger 2-8 x 42 allround-kiikaritähtäin.

Aivan ensimmäiseksi kävin kohdistamassa kiikaritähtäimen ja testaamassa aseen käynnin. Testipatruunana Powerhead Barnes TSX. Tehdas lupaa aseen vapaasti värähtelevän kylmätaotun piipun ampuvan 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Tämä tulikin todistettua, ellei mukaan lasketa muutamaa omasta laukaisuvirheestäni johtuvaa pummia ;)

Tukista saa miellyttävän otteen. Se antaa tähtäykseen hyvän suuntavakavuuden mutta rentouden tunteen. Aseen vetopituus on 35,5 cm (liipaisimesta perälevyyn). Lukon kampi on ergonomisesti oikein sijoitettu. Siitä saa hyvän otteen, joka mahdollistaa nopean latausliikkeen, vaikka ase on valmiina ampuma-asennossa olkapäällä. Liipaisimessa on herkistin.

Aseen varmistin on kaksiasentoinen. Lukon ollessa vireessä ja varmistin taka-asennossa ovat laukaisulaite ja lukon kampi molemmat lukittuina. Kuitenkin aseesta voi poistaa patruunat tai syöttää lippaaseen lisää patruunoita. Näin tehdäkseen on käytettävä varmistimen edessä olevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen säilyttäen samalla lukkolaitteen varmistettuna. Tämä lisää käsittelyn turvallisuutta.

Patruunoita mahtuu viisi lippaaseen ja yksi patruunapesään, joten kapasiteetti riittää hyvin myös Keski-Euroopan tiukkoihin ajojahtitilanteisiin. Lipas on ns. risuvarmennettu, eli sen irrottamiseksi täytyy samaan aikaan painaa lippaan etupäätä ja vetää vapautussalvasta. Varsin kätevä ominaisuus, joka estää lippaan putoamisen vahingossa.

Steiner Ranger 2-8 x 42

Ensivaikutelma Ranger-tähtäimestä oli oikeastaan mitäänsanomaton. En edes kiinnittänyt siihen erityistä huomiota ampumaradalla kivääriä testatessa. Vasta kotiin tultuani jäin miettimään ja harmittelemaan, etten tehnyt kiikariin liittyen muistiinpanoja ollenkaan. Sitten aseella kylmäharjoittelua tehdessäni ja eri kohteita takapihalta tähtäillessä tajusin. Laadukkaan kiikarin kuulukin olla juuri näin.

Kuva on laaja ja kirkas, silmän etäisyys sopiva (9 cm) eli riittävä. Suurennussuhteen valintakiekko kiertyy kevyesti. Suurennosväli 2-8x on käytännössä riittävä oikeastaan kaikkeen suurriistan metsästykseen. Ristikon valon saa napsautettua helposti päälle sekä säädettyä päiväkirkkaudesta hämärään sopivaksi himmeydeksi. Pituutta 30 cm ja painoakin vain 585 g. Eli kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kiikari on tähtäämistä varten. Mitä vähemmän siihen itseensä tarvitsee kiinnittää huomiota, sen parempi. Aikaisemmat kokemukseni Steinerin kiikaritähtäinten ja katselukiikareiden laadusta puhuvat puolestaan. Olen omin silmin nähnyt, kuinka huolella näitä optiikoita tehdään.

Tikka T3x Arctic

Tikka T3x Arctic on myös omalla karulla ja käytännöllisellä tavallaan omintakeinen luodikko. Oranssi-harmaa laminoitu tukki. Paksu piippu avotähtäimillä ja ruostumattomat raudat, sekä ylisuuri metallinen lukonkampi. Kaikki ominaisuuksia, jotka eroavat perusaseista.

Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat tämän kiväärin palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä 6.820 kpl. Tämä valinta ei ollut sattuma. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. Aseen käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena .308 Win.

Asetestauksesta ja -hankinnasta vastaava Maj. Carl Gendron luonnehtii päätöstä mm. näin:
"You cannot, not like this weapon — it's a top tier weapon. It's one of the best in the world in that price range so there's no problem with that. I'm 100 per cent confident they [Rangers] are going to love it." "The gun will be extremely reliable because it's made of stainless steel. It's very corrosion resistant. We tested it specifically for use in the North in adverse conditions." "We're confident that the rifle can stop a polar bear with the ammunition that we're providing, that was also tested."

Testasin asetta ensimmäisen kerran ampumaradalla yhdessä Sako 85 Bavarian Carbinen kanssa. Tikka T3x Arcticin diopterityyppiset avotähtäimet suoraan sanottuna hymyilyttivät ensituntumalta. Tai siis tähtäimet itsessään kyllä vakuuttivat, mutta oikeammin etäisyyden säätömahdollisuus 100-600m välillä tuntui naurettavan ylimitoitetulta. Sitten muistin ampuneeni vastaavilla rynkyn tähtäimillä armeijassa 150 ja 300 metrin matkalta jopa valiot. Jos siis alokas Halonen osui tuolla tähtäinkuviolla 300 metriin pystyyn pomppiviin maaleihin, niin mikä jottei oikeasti pätevä ampuja voisi osua noilla puoleen kilometriinkin. Ampuihan Simo Häyhäkin ennätyksensä ihan tavallisilla pystykorvan avotähtäimillä.

Oli siis aika kaivaa Taistelijan opas mallia 1980 esille ja palauttaa vanhat opit rynnäkkökiväärillä ampumisesta taas mieleeni. Tehdas lupaa tarkkuudeksi myös Tikka T3x Arcticille 100 metrin matkalta alle 3 cm kasaa. Diopteri voidaan säätää ja kohdistaa ruuvimeisselillä valitulle patruunalle, mutta tehdasasetukset toimivat Super Hammerheadilla ihan nappiin vakiona. Oma reserviläiskuntoni ei aivan 3 cm kasaan yltänyt, mutta aika nopeasti ihastuin ajatukseen avotähtäimistä. Diopterilla löytää kohteen nopeasti ja helposti, koko ajan voi pitää molemmat silmät auki. Tämä sopii erinomaisen hyvin nopeisiin liikkuviin tilanteisiin, joita suurriistan ajojahdissa väistämättä tulee eteen.

Ampumatuntuma on jämäkkä. Reilun kokoiseksi muotoillusta lukon kammesta saa tukevan otteen. Ampumisessa on tekemisen meininki ilman isompaa hienostelua tai hifistelyä. Etuvedollinen laukaisu tuntuu aseeseen sopivalta ja toimii johdonmukaisesti. Aseen kokonaispituus on 102 cm ja paino ilman varusteita 4 kg. Lipaskapasiteetti on poikkeuksellisen suuri, 1 + 10 patruunaa. Ase käyttää samaa lipasta kuin Tikka T3x Compact Tactical Rifle (CTR), myös Sako TRG 22 lippaat sopivat aseeseen. Picatinny-varustekiskoon voi kiinnittää minkä tahansa Weaver- tai U.S.Mil.Std 1913 -tyyppisen kiikarinjalan.

Alan oivaltaa tämän aseen hienouden, ja se on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”.

Testin kokemukset

Molemmat kiväärit kulkivat mukana vuorotellen ja välillä yhtä aikaakin syksyn jahdeissa. Vaikka hirvi- ja peurajahdeissa ei kaatoa kohdalleni osunut, niin pääsin ampumatilanteita useita kertoja simuloimaan. Erityisesti peurajahdeissa eteen tulleita mutta niissä ajoissa rauhoitettuja yksilöitä tähtäilin kylmäharjoitteluna useita kertoja. Sekä Steiner Ranger että Tikan diopteri toimivat hyvin nopeissa tilanteissa lyhyillä matkoilla. Vaikka opin pitämään avotähtäimen käyttämisestä, täytyy totuuden nimissä sanoa, että vähänkin pidemmällä matkalla valitsisin paljon mieluummin Steinerin tähtäinkiikarin.

Vein Steiner ja Sako 85 Bavarian Carbine yhdistelmän myös peuran hämäräkyttyylle. Ranger 2-8 x 42 ei varsinaisesti ole mikään hämäräkiikari, mutta 30 mm runkoputki ja ristikon valopiste tarjoavat jo jonkinlaiset eväät myös pimeään. Kytisreissulta sain saaliiksi tuplavasat. Tuli siis todettua, että peuran kytistely onnistuu lumisissa olosuhteissa hyvin myös laadukkaalla päiväkiikarilla, varsinkin jos matkassa on mukana katselukiikarit. Nylkyhommissa huomasin Barnes TSX-luotien toimineen moitteettomasti. Molemmissa tapauksissa luoti on lävistänyt lavat, toisessa hiukan muuttanut suuntaansa repien kylkiluista ulostulon. Jäljet ovat kuitenkin ihan siistit, ja on mukava tietää, ettei näissä lihoissa ole ainakaan lyijyjäämiä.

Powerhead Barnes TSX aukeaa ja toimii esimerkillisesti. Kuvat Risto Torvinen

Ulkoilutin kytisreissulle kertaalleen piruuttani myös Tikka T3x Arctic -kivääriä. Halusin katsoa, kuinka diopterilla näkee kytishommissa. Ja hyvinhän sillä näkee niin kauan kuin paljaalla silmällä näkee ja pystyy kontrastia erottamaan. Käytännössä metsäisellä kytispaikalla auringonlaskuun asti, eli ei kovin myöhään. Vastaavasti hyvällä tähtäinkiikarilla näkee ampua vielä siinäkin vaiheessa, kun paljaalla silmällä ei erota enää mitään yksityiskohtia kytispaikalta. Super Hammerheadia en riistalaukaukseen siis päässyt tällä kertaa testaamaan, mutta aiempina vuosina olen sitä paljon käyttänyt ja toimivaksi todennut.

Molemmat testiaseet herättivät omistushaluja. Sako 85 Bavarian Carbine ja Steiner Ranger 2-8 x 42 – yhdistelmä on klassisen tyylikäs metsästysluodikko ja sopisi mainiosti omiin suurriistajahteihini yleisaseeksi paremmin kuin hyvin. Jos joskus alan erakoksi ja muutan Alaskaan, niin Tikka T3x Arctic on siinä tapauksessa ehdoton valinta työkaluksi.


#teamsakonordic