JALLU – Jaloviinan ja paloviinan historia

Jaloviina eli Jallu on kansallinen erikoisuutemme. Konjakin ja viinan sekoitusta, siis leikattua konjakkia, on ollut myynnissä myös Ruotsissa ja Saksassa. Missään muualla maailmassa se ei kuitenkaan ole saavuttanut erityisen suurta suosiota ja kulttimainetta. Jotain aivan erityistä kotoisessa Jallussamme ja sen maussa täytyy olla. Sen fanitus on jatkunut jo yli 80 vuotta, siis melkein neljän sukupolven ajan.

 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Jaloviinan kuvaus

Jaloviinan tullessa myyntiin 1932 kieltolain päätyttyä sen virallinen kuvaus kuului seuraavasti:

Konjakin voimakkaan aromin takia voidaan, sekoittamalla sopivia konjakkitislaatteja neutraalin viinan tai spriin ja veden kanssa, saada tuotetta, jolla on vielä suuressa määrin konjakin aromi mutta joka on huomattavasti halvempaa kuin puhdas konjakki. Tällaisille sekoituksille ei kuitenkaan käytetä konjakki (Cognac) nimitystä niin kuin Ranska jo kauppasopimuksissaan vaatii, ja meillä on ne sen tähden nimitetty ”Jaloviinaksi” (”Ädelbrännvin”). Ruotsissa taas vastaavia sekoituksia sanotaan nimellä ”Eau de Vie” (Elämän vesi) mikä on oikeastaan spriin ja viinitislaattien vanha nimitys.

Jaloviina kirjallisuudessa

Jaloviina on jättänyt jälkensä kollektiiviseen muistiimme laulun sanoissa ja kirjojen sivuilla. Ehkä tunnetuin Jaloviina-sitaatti löytyy Väinö Linnan Tuntematon sotilas –romaanista:

Kesäkuun neljäs 1942 oli kaunis poutapäivä. Marsalkka juhli seitsemättäkymmenettäviidettä ikävuottaan ja koko julkinen elämä oli täynnä tätä tapahtumaa. Armeijalle päivä oli sikäli merkittävä, että sille jaettiin leikatuksi konjakiksi nimitettyä jaloviinaa pullo viittä miestä kohti.

Jaloviina ilmestyy Reijo Mäen Vares-kirjoihin sarjan neljännessä dekkarissa Sukkanauhakäärme, jossa Vares kehittää Hirttonaru-nimisen Jaloviina-moukun:

Vares kirosi kuivalla suullaan ja kaatoi pitkän lasin pohjalle kolme sormenleveyttä Jaloviinaa. Sitten hän leikkasi jääpalapussista muutaman jään ja kaatoi päälle kirnupiimää, joka tuoksui hiukan liian vanhalta. Sekoitellessaan juomaa kahvilusikalla Vares vakuutteli itselleen, että niin ei ollut voinut käydä. Ei naisen kanssa, joka pukeutuu kiristäviin ruskeisiin polvisukkiin.

 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tietokirja Jaloviinasta

Jonna Pulkkinen kokosi tietokirjaksi Jaloviinan tarinat ja värikkään historian. Jallu – Jaloviinan ja paloviinan historia on ensimmäinen Jallusta kirjoitettu yhden viinan tietokirja. Kirja esittelee Jaloviinan historiaa 1800-luvulta tähän päivään saakka. Jaloviinan kulttimainetta valottavat mm. Vexi Salmi, Jouni Hynynen, Timo Rautiainen ja Reijo Mäki.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Jaloviina on myös erittäin oiva lisä erilaisissa drinkeissä ja ruuanlaitossa. Kirjassa esitellään menuja, joissa Jaloviina on oleellisessa osassa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Kumpi on sitten parempaa *-Jallu vai ***-Jallu? Siihen ei tämä kirjakaan anna yksiselitteistä vastausta. Monen mielestä juuri yhden tähden Jallu on se juttu ja kolmen tähden Jallua lipittäviä pidetään jotenkin ulkopuolisina, pelleinä tai hienostelijoina. Itselleni käy kumpi vaan, mutta useimmiten kuitenkin olen vähemmän rock ja nautin kolmen tähden Jallusta.

Omaksi tai lahjaksi

Tämä kirja kuuluu sarjaan ehdottomia hankintoja kirjahyllyyn vihkiraamatun viereen. Tästä kirjasta löytyy kosolti pientä ja isoa knoppitietoa, jolla voi iskeä tarinaa leirinuotiolla tai kaatoryyppyä Jallupullosta tarjotessa. Ihan vaan vinkiksi, isänpäivä ja joulu lähestyvät kovaa kyytiä…

Kirjailija: Jonna Pulkkinen

Kustantaja: Minerva Kustannus Oy

Sidosasu: Sidottu

Kieli: suomi

Julkaistu: 2013

Sivumäärä: 208

ISBN10: 9524928043

ISBN13: 9789524928045

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524928043

Jaloviina esiintyy tämänkin sivuston blogauksissa yllättävän usein ;) , ainakin näissä:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/08/rapujen-savustus-keittaminen-rapujuhlat-sillikaviaari.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/06/omatekoinen-kuusenkerkkalikoori-ja.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/04/riistamakkaran-resepti-tuoremakkaran-valmistus.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/04/voita-viikon-retkiruoat.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/02/suklaista-villisikaa-polentapedilla.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/09/the-shooters-sandwich-maailman-paras.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/08/chateaubriand-eli-chateaubriant.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/08/surf-and-turf-grillivartaat.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/08/peltopyyta-jaloviinakastikkeella.html

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/07/helpot-grillivartaat.html

Omatekoinen kuusenkerkkälikööri ja –siirappi

Miltä kuulostaisi omatekoinen kaatoryyppy? Juuri nyt on oikea aika kerätä kuusen uusia vuosikasvaimia, eli niitä vaaleanvihreitä versoja oksien kärjissä. Nämä kuusenkerkät ovat monikäyttöisiä yrttejä, joita voi käyttää yskänlääkkeenä, mausteena ja haudutettuna teejuomana.  Yleisimmin kuusenkerkästä tehdään makusiirappia ja parhaimmillaan se on omatekoisessa liköörissä tai snapsissa. Myös katajankerkät ovat kokeilemisen arvoisia, joskin huomattavasti työläämpiä kerätä. Kerkät kannattaa ennen käyttöä huuhdella hyvin ja laittaa vuorokaudeksi likoamaan viileään veteen yön yli, vaikka jääkaappiin.

Kuusenkerkkälikööri

Likööri syntyy samalla yksinkertaisella perusohjeella, kuin hedelmistä ja marjoista tehdyt liköörit, eli:

1 kg kuusenkerkkiä
400 g sokeria
1 litra 40–80 –prosenttista alkoholia

Kuusenkerkät huuhdotaan hyvin ja ladotaan sokerin kanssa sopivaan kannelliseen lasitölkkiin. Kaadetaan viinat päälle ja laitetaan kansi kiinni. Käännellään tai ravistellaan silloin tällöin, jotta sokeri varmasti sulaa. Säilytetään pimeässä ja viileässä paikassa, kuten kellarissa tai jääkaapissa.

Sokerin määrää ja alkoholin vahvuutta muuttamalla voi samoistakin aineksista tehdä hyvin eriluonteisia juomia. Kannattaa siis testata. Likööri on valmista muutamassa kuukaudessa, joten vielä ehdit tehdä kaatoryyppypullon tulevaksi jahtikaudeksi. Kirkkaan viinan voit korvata myös jaloviinalla tai omatekoisella perinnejuomalla ja näin lopputulos on todellakin korpikuusen kyyneliä ;)

Kuusenkerkkäsiirappi

1 litra kuusenkerkkiä
400 g sokeria
(vaniljasokeria tai vaniljatanko)
2 litraa vettä

Kuusenkerkät huuhdotaan ja liotetaan. Laitat kerkät kattilaan, lisää vesi ja keitä pienellä poreilulla pari tuntia. Siivilöi kerkät pois ja ota liemi talteen. Jatka liemen keittämistä ja lisää sokeri. Voit laittaa joukkoon mausteeksi myös puolikourallista vaniljasokeria tai halkaistun vaniljatangon, joissain ohjeissa käytetään mausteena myös tuoretta raastettua inkivääriä n. 1 ruokalusikallinen.

Huuhdo kerkät.

Keitä kerkkiä tunti tai pari.

Siivilöi neste, lisää sokeri ja jatka keittämistä.

Jatka liemen keittämistä, kunnes lopputulos on ruskeaa ja siirappimaista. Keittämiseen kuluu helposti toista tuntia aikaa. Kuusenkerkkäsiirapilla saa hienoa aromia vaikka juustokakkuun tai muihin leivonnaisiin. Se soveltuu myös vaahterasiirapin tavoin lättyjen ja jäätelön maustamiseen tai vaikka teen makeuttamiseen. Kokeile myös rosmariinisiirappia.

Kuusenkerkkäsnapsi

Lisää kirkkaaseen viinaan tai jaloviinaan maun mukaan kuusenkerkkäsiirappia. Siirappi soveltuu myös kuivan kuohuviinin tai samppanjan maustamiseen hieman erähenkisemmäksi kuplajuomaksi.