Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa metsästäjät mukaan keräämään tietoa sorsalintujen lihasloisen esiintymisistä. Sorsien Sarcocystis-alkueläinloisen tarkempaa elämänkiertoa ja pääisäntälajia Suomen luonnossa ei tunneta ja siksi tiedot ovat tärkeitä villieläinterveyden tutkimukselle.
Eviraan tulleiden havaintojen ja näytteiden perusteella loista esiintyy pääasiassa sinisorsissa maan eteläosassa. Tartuntoja on Suomessa todettu myös haapanassa ja tavissa. Loinen tunnetaan myös muualla Euroopassa, erityisesti Baltiassa. Länsi-Euroopassa havainnot ovat olleet harvinaisempia.
Sorsien lihasloiset eivät tiettävästi tartu ihmiseen
Kunnollinen kypsentäminen tai pakastaminen tappaa lihassa olevat loiset, jolloin loppukin tartuntariski poistuu. Pahimmillaan rakkulat kuitenkin valtaavat lihamassan niin, ettei liha ole elintarvikkeeksi kelpaavaa.
Auta villieläinterveystutkimusta
Jos metsästät sorsalintuja, voit auttaa tutkimusta täyttämällä oheisen lyhyen kyselyn. Siinä kysytään saalismäärää ja -lajeja, metsästyspaikkaa sekä mahdollisia havaintoja Sarcocystis-loisesta.
”Loishavaintojen lisäksi olisi kiinnostavaa saada myös negatiivisia havaintoja. Tutkimukselle on arvokasta saada tietoa myös, jos et ole havainnut loisia, vaikka olisit metsästänyt pitkäänkin”, sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen tutkimus- ja laboratorio-osastolta.
Kysely on käytössä tammikuun loppuun asti. Tuloksista kerrotaan Evira.fi-sivuilla vuoden 2014 alkupuolella.
Tästä pääset vastaamaan kyselyyn.
Loisen isäntälajikirjon kartoittamiseksi Evira ottaa mielenkiinnolla vastaan loisia sisältäviä linnunruhoja. Kiinnostavia ovat etenkin nuoret, tänä vuonna syntyneet linnut sekä vanhemmista linnuista muut lajit kuin sinisorsa. Voit lähettää myös kuvia tartunnan saaneesta linnusta tai lihaksesta. Kuvien koko saa olla korkeitaan 1Mt. Kuvat voi lähettää tutkija Marja Isomursulle, marja.isomursu@evira.fi
Tässä ohje näytteen lähettämiseksi.
Loistartunnan saanutta lintua vaikea tunnistaa päällepäin
Vakavakin loistartunta näyttää haittaavan lintua yllättävän vähän. Sorsan lihakset saattavat olla täynnä rakkuloita, mutta silti lentokyky on vaikuttanut metsästystilanteessa normaalilta.
Periaatteessa loinen voi aiheuttaa linnun sairastumisen tartunnan alkuvaiheessa, kun loinen leviää eri puolille elimistöä. Pääisännissä suolistoon rajoittuva tartunta voi aiheuttaa ripulia, mutta on yleensä oireeton.
Loinen tarvitsee kaksi isäntäeläinlajia
Sarcocystis-suvun loiset ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia alkueläimiä, joiden elämänkiertoon kuuluu ainakin kaksi eläinlajia: pääisäntä, joka on petoeläin, ja väli-isäntä, joka on pääisännän saaliseläin. Pääisännässä loinen elää ja lisääntyy vain suolen seinämässä. Loisen tartunnalliset muodot vapautuvat ympäristöön pääisännän ulosteissa. Väli-isäntä saa tartunnan niellessään niitä veden tai ruoan mukana.
Väli-isännässä loiset hakeutuvat lihaksiin, joissa lisääntyvät suvuttomasti jakautumalla. Sorsien Sarcocystis-loinen muodostaa lihassoluihin kookkaita rakkuloita, jotka näkyvät vaaleina, riisinjyvämäisinä, lihassyiden suuntaisina muodostumina. Jokaisen rakkulan sisällä on massoittain yksisoluisia loisia. Pääisäntä saa loistartunnan syödessään rakkuloita sisältävää lihaa.
Suomalainen ja amerikkalainen lihasloinen sukua toisilleen
Tutkittujen suomalaisten loisten on todettu kuuluneen Sarcocystis rileyi-lajiin, joka on alun perin kuvattu Yhdysvalloissa. Siellä lajin väli-isännät ovat pääasiassa samoja kuin Suomessa, mutta pääisäntänä pidetään amerikkalaista skunkkia eli haisunäätää. Suomessa ja Euroopassa pääisäntälajista ei ole tietoa. Tällä kartoituksella pyritään saamaan lisää ymmärrystä loisen esiintymisalueista.
Lue lisää sorsien lihasloisesta.
Sorsalintujen lihasloistutkimus kuuluu laajempaan Luonnoneläinten loistutkimuksesta Suomessa-hankkeeseen.
Lähde: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=3604
Ole ystävällinen ja levitä sanaa tutkimuksesta metsästäjille sähköpostilla tai vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti