Nokka kohti Ruokolahtea ja menoksi. Melkein 400 km ajamista, mutta perille päästyä odottikin hulppea erämaja tai miltei mökkikylä Jukajärven rannalla. Ensimmäinen ilta meni yhdessäolon, saunomisen ja napostelun merkeissä. Ja voin vakuuttaa maistaneeni monenlaista herkkua, mutta erittäin erinomaisten villisianpalvin ja muikkuherkkujen ohessa pääsin maistamaan ehkä Suomen parasta kylmäsavulohta.
Mestari itse tosin sanoi vaatimattomasti, että parhaat syötiin jo kotona ja reissuun tuli vain ”tavallisesti” maustettua versiota. Uskomattomaltahan se kuulosti, mutta tällä kertaa vastuuta ei voinut oikein edes siirtää ns. kuulijalle, oltiinhan selvästi, eli n. 300 metriä Karjalan puolella. Tätä ”tavallista” tai sitä parempaa herkkua on kyllä pakko päästä maistamaan joskus uudestaankin.
Ensimmäisenä aamuna laskettiin koirat irti mökin lähimaastoon. Illalla tosin oli seurattu ja aamulla vielä tarkistettu pantasusien liikkeet netissä. Susia oli aivan lähialueella, mutta liiketiedot viittasivat niiden olevan menossa kuitenkin toiseen suuntaan.
Lyhyen patikoinnin jälkeen tulille ja odottamaan mitä ajokit saavat aikaiseksi. No eipä kulunut kauaakaan, kun ensimmäinen supikoira pääsi ainoastaan. Niinpä päivän riistanhoidollinen tehtävä saatiin jo aamusta hoidettua.
Hetken päästä saimme kuitenkin kuulla ikäviä uutisia alueella nähdystä neljän suden laumasta, joka omalta osaltaan sotki pahasti päivän jahtisuunnitelmia. Siirryimme hiukan ja yritimme uudelleen, mutta jänöt veivät ottelun 2-0.
Iltapäivästä taas miehet, koirat sekä kamat autoihin ja siirryimme uusille paikoille Lappeenrannan Joutsenoon. Mökki sijaitsee alle 2 kilometrin päässä itärajasta ja aiheuttaa omat haasteensa, mutta myös mahdollisuutensa jahteihin. Haasteena tietysti koiran karkaaminen valtakunnanrajan taakse. Rajan takaa tulevan riistan runsaus on kuitenkin melkoinen mahdollisuus. Alueelle on jo vahvistunut mm. hyvä villisikakanta, joka kestää jo säännöllisen metsästyksenkin.
Kämpälle asettautumisen jälkeen menimme läheiselle keinotekoiselle riistakosteikolle odottelemaan iltalentoa. Alueen omat sorsat olivat aloittaneet jo muuttomatkan, mutta lisää lintuja tuli jatkuvasti tilalle. Odotukset olivat korkealla, kun parhaimmillaan tiedettiin paikalla viihtyvän kymmenittäin sorsia ja lampi oli suurimman osan ajasta rauhoitettuna, niin ettei elonkorjuuta tehdä kuin korkeintaan kerran viikossa.
No, jahti on jahtia, eikä mikään ole varmaan edes parhailla paikoilla. Illan aikana ei näkynyt kuin yksi ohilentävä parvi ja jossain vaiheessa oli vain pakko todeta hämärän muuttuneen pimeydeksi. Eipä auttanut kuin siirtyä kämpille saunan lämmityshommiin.
Saunan jälkeen nautitaan elämästä.
Sunnuntaiaamuna taas aikainen herätys ja koirat irti läheiseen metsään. Jänöt juoksuttavat koiria. Seuraavaa passitusta arvaillessa kuuluu metsästä haulikon pamaus ja radiosta tieto pyyn olevan pivossa. Pitkin päivää yli lentää satoja hanhia ja hirvikärpäsiä lukuun ottamatta elämä on mallillaan.
Vielä pieni siirtymä ja uudessa paikassa koirat irti. Kesken nokipannukahvien alkaakin tapahtua ihan asennon vieressä. Juoksen ennalta sovitulle passipaikalle sikari suussa käryten ja samalla valmettia ladaten. Jänis on kuitenkin ovelampi ja suhahtaa tien yli vain pari metriä takanani, enkä ehdi sitä hölkötellessäni edes huomata. No, jään sovittuun passiin ja jännä jatkuu. Jänis yrittää uudestaan tielle, mutta siirtyykin kaverin passiin metsän suojassa. Hetken päästä kuuluu haulikon yskähdys ja voimme palata tyytyväisin mielin nuotiolle.
 |
| Kiitos Matille, Jesselle, Ollille, Myrtille ja Kertulle mahtavasta viikonlopusta! |
Onnistuneen reissun saaliina supikoira, pyy ja metsäjänis.
 |
| Aina unohtuu jotain myös kertomatta ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti