tiistai 26. elokuuta 2014

Trofeemetsästys Etelä-Afrikassa


Korjattuani STT:n ja SEY:n virheellisen uutisen, sain paljon kysymyksiä asiasta. Niinpä olin yhteydessä ystävääni Stephen Sutherlandiin, joka toimii ammattimetsästäjänä (PH) turisteille suunnatuissa jahdeissa Etelä-Afrikan Pretoriassa. Viimeisimpinä kuulumisina, hän kertoi ystävineen (joukossa monia riistatilallisia) järjestäneensä sarvikuonojen suojelemiseksi salametsästyksen vastaisia toimintayksiköitä, koska poliisi ei pysty estämään näitä rikoksia. Tähän työhön he ovat omalla kustannuksellaan kouluttaneet koiria, ostaneet ajoneuvoja ja välineitä, kuten yökiikareita ja radiopuhelimia. Heidän toimintansa on säästänyt useiden sarvikuonojen hengen ja 16 raskaasti aseistettua salametsästäjää on jo ehditty pidättää. Heillä ei olisi ollut mahdollisuutta tähän toimintaan ilman metsästysmatkailusta saatuja tuloja.


Salametsästäjät toimivat rikollisjengeinä, joissa AK47 – rynnäkkökiväärein aseistautuneet jäsenet suojaavat salakaatajaa. Ampujan saatua osuman kohteeseensa, (usein vielä henkitoreissaan elävältä) sarvikuonolta hakataan viidakkoveitsellä tai kirveellä sarvi irti.

 

Laitoin Stephen Sutherlandille kopion myös tästä STT:n levittämästä uutisesta ja kysyin hänen mielipidettään paikallisena asiantuntijana. Alla nopea käännökseni vastauksesta ja sen alla väärinkäsitysten välttämiseksi alkuperäinen englanninkielinen vastaus:

Stephen Sutherland


Hei Jaska 

Pyysit minua lausumaan mielipiteeni asiasta, johon suhtaudun ERITTÄIN voimakkain tuntein. Tartun aina mahdollisuuteen kertoa kantani tässä asiassa, koska eläinten oikeuksia ajavat ihmiset eivät tiedä lainkaan kuinka metsästysala toimii. 

Joten... aloitetaanpa. 

Vuonna 1963 oli kolme, todellakin vain kolme, tilaa Etelä-Afrikan rajojen sisällä jotka oli tarkoitettu yksinomaan riistan tarhaukseen. (Riista: tarkoittaa villejä eläimiä luonnollisessa elinympäristössään). Syynä tähän on se, että maatalous ja karjankasvatus olivat maanviljelijöiden hallitsevat tulonlähteet. Viimeisen 50 vuoden aikana riistan tarhaus on lisääntynyt siinä määrin, että siitä puhutaan nyt suojelun vallankumouksena. Tällä hetkellä on vähintään 10 000 tilaa, jotka omistautuvat yksinomaan villien eläinten tarhaukseen niiden luonnollisessa elinympäristössä. Miksi näin, ja mikä aiheutti tämän äkillisen ilmiön? Vastaus on hyvin yksinkertainen... arvo. Eläinten arvo saa viljelijät suosimaan riistaa karjan sijaan. Joten nyt olemme tilanteessa, jossa tuhannet maanviljelijät ovat aktiivisesti mukana laadukkaan riistan jalostuksessa. 

Kaikkialla Afrikassa riistakannat ovat laskussa lukuun ottamatta kahta maata, jotka erottuvat muista selkeästi, Etelä-Afrikka ja Namibia. (On ironista, että maat, joissa riista vähenee, ovat niitä, joissa metsästys on lopetettu.) Molemmissa maissa lainsäädäntö valvoo metsästysalaa tiukasti asettamalla maanomistajille vähimmäisvaatimuksia eläinten metsästykseen tiloillaan. Jos tila on esimerkiksi 100 hehtaaria, voi pitää vain tiettyjä pieniä lajeja, ja tietty hehtaarimäärä eläintä kohti on määrätty. Joten tiloilla ei pääse syntymään ylitiheitä riistakantoja. Tilan kasvaessa lisääntyy sallittujen lajien määrä. Esimerkiksi vähimmäiskoko tilalle norsujen pitämiseksi on 10 000 hehtaaria. Lisäksi luonnonsuojeluministeriö on erittäin tiukka pyyntilupien myöntämisessä ja metsästystä koskevien säännösten noudattamisessa. Minun tulee ammattimetsästäjänä täyttää metsästysilmoitus joka ainoan metsästyksen jälkeen. Ilmoituksesta tulee viisi kopiota: 

1) asiakkaalle 
2) luonnonsuojeluviranomaisille
3) metsästyspalveluyritykselle 
4) eläinten täyttäjälle 
5) ammattimetsästäjälle itselleen. 

Yhtä ainutta metsästystä ei siis tapahdu asiaankuuluvien luonnonsuojeluviranomaisten tietämättä. 
Lisäksi, jos kyseessä on leijona, virtahepo, norsu, sarvikuono, leopardi tai hyeena, on lupa saatava ennen metsästyksen alkamista, joten luonnonsuojeluviranomaisten TÄYTYY hyväksyä metsästys, ennen kuin se edes alkaa. Norsulle ja leopardille pitää saada CITES-merkki, jolloin CITES on siis itse hyväksynyt näiden eläinten metsästyksen.

Eteläafrikkalaiset rakastavat riistalihaa, olemme aina rakastaneet ja niin teemme vastakin. On tuhansia metsästäjiä, jotka lähtevät joka metsästyskausi etsimään valioeläintä lihapataan. Ihminen on tehnyt tätä tuhansia vuosia. Nykyään kuitenkin kotieläimiä kasvatetaan vankeudessa, niille syötetään kaikenlaisia keinotekoisia piristeitä ja sitten tapetaan ja teurastetaan niiden lihan vuoksi... mikä on ero!? 

Farmari A viljelee karjaa taloudellisen hyödyn saamiseksi, farmari B tarhaa riistaa taloudellisen hyödyn saamiseksi. Farmari A vie karjansa teurastamolle, farmari B:llä on innokas metsästäjä, joka tulee ja metsästää eläimen. Molemmat eläimet päätyvät kuolleeksi, molemmat eläimet syödään. Molemmat eläimet ovat kantaneet osansa kasvattaen taloutta, molemmat eläimet on käytetty niille varattuun tarkoitukseen. Jos asiakas nyt vie kotiin saalistamansa eläimen trofeen, MITÄ SITTEN? Hän on ylpeä metsästyksestään ja trofeestaan, joten hyvä juttu!? 

Etelä-Afrikassa ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "puistometsästys", ja jos on, niin se on laitonta. En tunne ketään, joka harjoittaisi tällaista ja olen varma, että tällainen hanke päätyy oikeuteen ja vankilaan hyvin nopeasti. Kuten aiemmin mainitsin, on olemassa vähimmäisvaatimuksia, joita tarhaajan on noudatettava pitääkseen tiettyä lajia. 

Aiemmin eläinten oikeuksia puolustavat ryhmät ovat puuttuneet Afrikanmaiden maapolitiikkaan. Esimerkkinä olkoon Botswana ja norsunmetsästyksen lopettaminen siellä ulkopuolisesta painostuksesta. Nykyään Botswanassa on alueita, joista on nopeasti tulossa puoliautiomaita ylisuurien norsukantojen seurauksena. Norsut ovat erittäin tuhoisia elinympäristöillensä, ja kun ihminen aitaa niitä, (vaikka alueet ovat suurempia kuin useimmat Euroopan maat), ne tuhoavat alueensa hyvin lyhyessä ajassa. Suuria maa-alueita Botswanassa ei ehkä koskaan toivu tästä ulkopuolisten organisaatioiden vaikutuksesta. Botswanan kansan kärsii, ja missä ovat nämä järjestöt nyt, ne ovat hiljaa, ne pettivät maan ja tietävät sen. Mikä antaa 20-vuotiaalle norsulle suuremman oikeuden elää kuin 150-vuotiaalle puulle, ja ketä he ovat päättämään Botswanan kansan puolesta, että heidän norsunsa ovat arvokkaampia kuin heidän kasvillisuutensa!? 

Metsästyselinkeino Etelä-Afrikassa on arvoltaan 9,3 miljardia randia vuodessa (640 000 000 euroa). 
Tästä elinkeinosta riippuvien ihmisten määrä kaikissa roturyhmissä on satoja tuhansia, ja heidän huollettavansa mukaan lukien reippaasti yli miljoona yksilöä on yksinomaan tämän elinkeinon varassa. 

Joten kun yliemotionaaliset ihmiset alkavat paremman tekemisen puutteessa viljellä tunteisiin perustuvia argumentteja asiasta, josta he itse asiassa tietävät hyvin vähän, minä suutun! Menkää pelastamaan bengalintiikerit, ne täytyy säästää! Pelastakaa pandat, ne täytyy säästää. Pelastakaa ihmeessä kaikki uhanalaiset lajit, itse kannatan näitä aloitteita. Mutta älkää tulko sanomaan, että me metsästämme eläimemme sukupuuttoon hyötyä saadaksemme, koska silloin olette selvästi tietämättömiä ....... ja suoraan sanottuna mielestäni emotionaalisia idiootteja!

Stephen Sutherland





Kuvassa PH:n rekisterivihko (PH = Professional Hunter).

Jokaisesta jahdista seuraavat tiedot täytetään rekisteriin.

1) Jahdin aloitus- ja lopetuspäivämäärät
2) Provinssi jossa metsästys on suoritettu
3) Ammattimetsästäjän tiedot
4) Asiakkaiden tiedot
5) Metsästyspalveluyrityksen tiedot
6) Farmin nimi ja rekisterinumero
7) Hallinnollinen piiri
8) Maanomistajan nimi ja kotiosoite
9) Metsästysluvan tai lisenssin numero
10) Riistan kaatopäivämäärä
11) Riistalajin nimi
12) Metsästetyn riistan kokonaismäärä
13) Kaadetun riistan sukupuoli
14) Trofeen tiedot
15) Osoite, johon trofee lähetetään.

Rekisteriin merkitään tiedot kaikesta metsästetystä riistasta ja lomakkeen kopio lähetetään luonnonsuojeluviranomaisille.



Tässä alkuperäinen viesti:

Hi Jaska

You asked me to give you my opinion on something that I feel VERY strongly about. I always grab the opportunity to voice my opinion in this matter because the animal rights people have no idea how the hunting industry operates.

So.....let me begin.

In 1963 there was three, yes only three farms within the borders of South Africa which exclusively dedicated to game farming. (Game: meaning wild animals found their natural habitat). The reason for this is that agriculture and cattle farming was the dominant source of income for farmers. Over the last five decades "Game" farming has increased to the extent where it now referred to as a conservation revolution. Today there is no less than 10 000 farms dedicated to sole purpose of farming with wild animals in their natural habitat. Why is this, and what would cause this sudden phenomenon. The answer is quite simple.....value. The value of the animals is what makes farmers prefer game over livestock. So now we have a situation where thousands of farmers are actively involved with breeding good quality game.

 Throughout Africa the game populations are on the decline, except for two countries that stand out head and shoulders above the rest, South Africa and Namibia. ( It's ironic that in the countries where the game is in decline is where the hunting has been stopped) In both these countries the hunting industries are tightly controlled by legislation regarding the minimum requirements for land owners to have animals hunted on their farms. For example, if a farm is 100 hectares the only certain small species are allowed to kept and only so many hectares per animal are stipulated. So no overpopulation on the farm can take place. As the size of the farm increases so does the allowed species increase. For example the minimum size of a farm to keep Elephant is 10 000 hectares. Furthermore the Department of Nature conservation is very strict about hunting permits and abiding to hunting regulations. I as a professional hunter have to fill in a hunting register after every single hunt. There are five copies of the register that go.

1) The client
2) Nature conservation
3) The outfitter
4) The taxidermist
5) Remains in the professional hunters book. 

So not a single hunt gets done without the knowledge of the relevant Nature conservation authorities.
Furthermore in cases of lion, hippo, elephant, rhino, leopard and hyena a permit must be issued before the hunt commences so the Nature Conservation MUST approve the hunt before it even starts. With Elephant and leopard a CITES tag must be issued which means that CITES themselves have approved the hunting of those animals. 

South Africans love game meat, we always have and we always will. There are thousands of hunters that go out every hunting season and look for a prime animal to hunt for the pot. Man has been doing this for thousands of years. Today however animals are bred in captivity fed all kinds of artificial stimulants and then killed and slaughtered for meat...........what is the difference !? 

Farmer A farms with cattle for financial gain, farmer B farms with game for financial gain. Farmer A takes his cattle to the abattoir, farmer B has a keen hunter come and hunt the animal. Both animals end up dead, both animals get eaten. Both animals have contributed to the economy, both animals have been harvested for which they where intended. So if the client takes a trophy home of the animal he hunted SO WHAT, he proud of his hunt and his trophy, so good for him!?

There is no such thing as "Garden Hunting" in South Africa, and if does exist it, it is outside the law. I do not know of anybody that practises this and I'm sure that such a venture will end up court and a jail term very quickly. As I mentioned before, there are minimum requirements that a farmer has to adhere to before he can keep a certain species. 

In the past animal rights groups have interfered with African countries and there land policies. Case in point Botswana and the elephant hunting that was stopped there through outside interference. Today Botswana has areas that fast becoming semi desert as a result of extreme elephant over populations. Elephants are very destructive on the habitats that they live in, and with man fencing them in, (even though the areas are bigger than most European countries). they will in a very short time destroy that habitat. Large tracts of land in Botswana will possibly never recover from this interference by outside organizations. It's the people of Botswana that are suffering, where are these organizations now, they are silent, they failed the country and they know it. What gives 20 year old elephant more right to life that 150 year old tree, who are they to decide for the Botswana people that their elephants are worth more than their vegetation !? 

The hunting industry in South Africa is worth 9.3 billion rand per year (640 000 000 Euros). 
The amount of people across all race groups that depend on this industry is hundreds of thousands of people, and with their dependants it's way over a million individuals that depend on this industry alone.
So when overly emotional people that have nothing better to do with their time start emotionally based arguments about something they actually know very little about I GET MAD ! Go save the Bengal Tigers, they need saving ! save the Panda, it needs saving, save anything that is endangered by all means, in fact I support these initiatives. But don't tell me we are hunting our animals to extinction for profit, because then you clearly are uneducated.......and quite frankly in my opinion an emotional IDIOT !   


Stephen Sutherland



2 kommenttia:

  1. Tälläistä YLEltä tänään...

    http://yle.fi/uutiset/tarhattujen_elainten_metsastaminen_yleistyy_maailmalla_myos_suomalaiset_mukana_toiminnassa/7445806

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, palaan tähän asiaan vielä blogissani. Metsästys tuntuu olevan nyt monenlaisten hyökkäysten kohteena ympäri maailmaa.

    VastaaPoista