Kiitos kysymästä, jahtihommissa menee tässä maassa sekä huonoiten, että parhaiten ikinä. Vai meneekö? Kerro sinä, miten asiat menevät, niin koostan kaikkien eri kanavissa kommentoineiden vastaukset suoraan
Metsästäjäliiton uudelle toiminnanjohtajalle.
…että mitä?
Viime viikolla
Metsästäjäliiton nykyinen toiminnanjohtaja Heli Siitari ilmoitti eroavansa vain kahden vuoden toimintakautensa jälkeen. Siitari lopettaa tammikuun 2020 lopussa. Liitto saa tietysti uuden toiminnanjohtajan myötä myös uutta suuntaa ja vauhtia. Nyt on siis aika kuunnella suoraan metsästäjien ääntä, kertoa meidän terveisemme liitolle ja tulevalle toiminnanjohtajalle.
Ensin hyvät uutiset
Siis miten meillä menee? Kun katselen jahdeissa ympärilleni, näen ihmisten omistautuvan asiaan täydellä sydämellä. Metsästys ei ole useimmille kavereilleni enää pelkkä harrastus, vaan kaikessa näkyvä elämäntapa. Toimintaan käytetään erittäin paljon aikaa ja rahaa. Aseet ja varusteet ovat uudistuneet sekä kehittyneet viime vuosina valtavasti. Metsästyskoiraharrastuksen myötä myös entistä enemmän naisia on tullut harrastuksen pariin. Riistaruoka paistattelee suosionsa huipulla ekologisena ja hiilineutraalina lähiruokana, jota huippukokitkin rakastavat valmistaa.
Metsästyskortin lunastaneita on noin 300 000 ja jahtipäiviä kertyy vuosittain miljoonia.
Metsästys on myös erittäin vastuullista ja turvallista. Metsästäjävakuutuksesta korvattuja vahinkoja on vain muutamia vuodessa, nekin yleensä melko pieniä. Riistaa on Suomessa monin paikoin paljon enemmän kuin koskaan ennen. Jousimetsästyskin on lakimuutosten jälkeen kasvattanut valtavasti suosiotaan.
Metsästäjien suorittama vieraspetopyynti on luonnonsuojelullisesti arvokasta työtä. Vieraspetojen vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä alkuperäisluonnon vesi- ja rantalintuihin. Sen lisäksi ne ovat merkittäviä taudin- ja loistartunnankantajia (rabiesvirus, ekinokokkoosi, kapi ja trikinelloosi). Vuosittain metsästäjät poistavat noin 150.000 supikoiraa ja 60.000 minkkiä.
Riistakolmioita (yhden laskentalinjan pituus on 12 kilometriä) on perustettu lähes 1 800 kappaletta. Laskentaan osallistuu vuosittain noin 7 000–8 000 vapaaehtoista metsästyksen harrastajaa. Metsästäjien riistakolmiolaskenta on ollut mukana nostamassa suomalaista eläintieteellistä tutkimusta maailman huipulle. Riistakolmioaineistoihin perustuvia tieteellisiä artikkeleita on julkaistu yli 20 ja yleistajuisia kirjoituksia ja raportteja noin 100.
Vapaaehtoiset metsästäjät (SRVA) avustavat talkootyönä poliisia päivittäin kolareissa loukkaantuneiden hirvien, villisikojen ja suurpetojen jäljestämisessä ja lopettamisessa, sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. SRVA-toiminta on ympärivuorokautista eläinsuojelutyötä. Pelkästään hirvieläinkolareita on vuosittain noin 5.000, joista miltei kaikki aiheuttavat jälkitoimenpiteitä vapaaehtoisille metsästäjille.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten metsästysmatkailu oli kohtuullisen pienen piirin toimintaa, painottuen lähinnä Viroon ja Ruotsiin. Nyt kuulen ja näen tuttujen käyvän monipuolisesti jahtimatkoilla ympäri Euroopan: Saksassa, Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Tšekeissä, Turkissa, Iso-Britanniassa, Kroatiassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa… Ja yhä useammat suuntaavat jahtimatkansa vieläkin pidemmälle Pohjois-Amerikkaan, Afrikkaan ja Uuteen-Seelantiinkin asti.
Siis enemmän ja paremmin kuin koskaan!
ja sitten huonot uutiset
Aselait
Aselait ovat muuttuneet vuosi vuodelta yhä heikompaan ja mielivaltaisempaan suuntaan. Lisäksi aseluvan hinta on noussut vuodesta 1990 yli 26-kertaiseksi eli runsaat 2500%, noin 17 kertaa enemmän kuin muut elinkustannukset. Käytännössä 90€ kohtuuton lupamaksu on myös johtanut käytettyjen aseiden menekin romahtamiseen kaikkein edullisimmassa hintaluokassa. Hyviä ja toimivia aseita menee entistä enemmän sulattoon. Kaikki tämä vaikeuttaa nuorten aseharrastuksen aloittamista entisestään, sekä on tietysti romahduttanut myös aseiden omistusarvoa. Aivan erityisesti tämä koskee perintöaseita.
Luvan sai aikanaan helposti kivääriin, haulikkoon, pistooliin tai vaikka itselataavaan mustaan kivääriin. Perusteluiksi riitti metsästys (jos oli suorittanut metsästyskortin) tai virkistysammunta (jolla perusteella nykyään ei taida mitään lupaa enää herua).
Viranomaistoimet
Viranomaistoimet ovat käytännössä johtaneet siihen, ettei läheskään kaikkialla Suomessa ole enää mahdollista saada aselupia itselataaviin (TT3) urheiluaseisiin metsästysperusteisesti, vaan niitä tulkitaan erityisen vaarallisiksi ja tarpeettoman tulivoimaisiksi aseiksi. Lisäksi aselupia on alettu rajoittaa täysin tarpeettomasti määräaikaisiksi. Jopa ylinopeussakon oheisrangaistuksena voi menettää kaikki aselupansa. Nämä käytännöt eivät lisää aseturvallisuutta, mutta kyykyttävät harrastajaa ikävällä ja kalliilla tavalla.
Tutkitusti tiedämme,
mitä enemmän kunnassa on aselupia, sitä vähemmän siellä on rikoksia. Ja käänteisesti myös, mitä vähemmän kunnassa on aselupia, sitä turvattomampi paikka se on asua ja elää. Tätä faktaa ei voi kiistää, niinpä se kannattaisi viranomaisten ja lainsäätäjienkin ymmärtää.
Ampumaradat
Muistan vielä hyvin ajan, jolloin ampumista saattoi harjoitella oikeastaan koska vain omalla suljetulla turvallisella alueella, kuten kesämökin tienpientareella tai naapuri-isännän soramontulla, kunhan vain ensin kysyi luvan. Nyt on kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa esimerkiksi oman kuntani ampumaradalla ei saa enää harjoitella. 1990-luvun loppuun verrattuna Suomessa on noin tuhat ampumarataa vähemmän. Ampumaratojen sulkeminen on metsästäjien kannalta katastrofaalista. Omalla maalla ampuessaankin ottaa myös ison riskin poliisien paikalle tuloon ja mahdollisesti aseiden talteen ottoon, sekä mielivaltaiseen tutkintaan,
kuten tämän uutisen nallipyssypaniikissa kävi.
Harjoittelun hankaloittaminen vaikuttaa väistämättä ampumataitoihin. Huonon ampujan on vaikea olla hyvä metsästäjä.
Lyijykielto
Uusimpana
uhkana on ilmassa kaikkien lyijyluotien ja -haulien totaalikieltäminen metsästyksessä sekä ampumaradoilla. Samalla taantuisivat loputkin metsästysammunnan harjoittelumahdollisuudet. Ikävä kyllä Metsästäjäliitossakin on jo hyväksytty ”tulevaisuus on kaiketi lyijytön” -ajattelu, vaikka nyt pitäisi taistella perään antamatta jokaisesta askeleesta. Tässä asiassa on jo annettu niin paljon myötä, nyt tulisi hyväksyä enää vain vapaaehtoisuus. Pakottaminen lyijyttömyyteen on metsästäjien ja ampumaurheilijoiden perseiden tervaamista.
Median ase- ja metsästysvastaisuus
Ikävä kyllä media tuntuu rakastavan negatiivisia ase- ja asemiesuutisia. Välillä näitä kaunaisia ”Aseita on liikaa” -uutisia kirjoitetaan täysin virheellisesti (ja ilmeisen tahallisesti), sekä levitetään väärää tietoa vaikkapa Suomessa olevien aseiden määristä.
Korjasin taannoin esimerkiksi Aamulehden pääkirjoituksen, joka oli perusteitaan myöten totuuden vastainen ja jossa jälleen kerran väitettiin mm. Suomessa olevan maailman kolmanneksi eniten aseita ja meidän edellemme menisi vain Yhdysvallat ja Jemen.
Suomen asemäärä ja –tiheys on kuitenkin aivan normaali. Suomen lisäksi muita maita, joissa yksityisten hallussa pitämiä aseita on 30 – 35 per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuukin tavanomaisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa perinteisesti harrastetaan metsästystä tai ammuntaa.
Erilaiset kohushokkiklikkiuutiset asemiehistä ovat osoittautuneet ihan oikeasti useimmiten vain mielikuvitukseksi (esim.
paukkuva pakoputki ja jopa kaatuneiden polkupyörien kolina) tai ihan tavalliseksi metsässä liikkuvaksi metsästäjäksi. Ikävä kyllä poliisi joutunee näihin ilmoituksiin reagoimaan useamman rynnäkkövarusteisen partion voimin ja näin media saa tyhjästä tapauksesta myös dramaattisia kuvia, jotka säikyttävät ihmisiä lisää. Niinpä typerät shokkiuutiset vain lisäävät tarpeetonta pelon kierrettä.
Lähes viikottaiset
uutiset mediassa kertovat metsästysrikoksista ja salametsästyksestä. Milloin väitetään isoin klikkiotsikoin
joutsenia ammutuiksi tai
susia lahdatuiksi. Useimmiten selviää muutaman päivän päästä, ettei uutisessa ollut muuta perää kuin arvelut tai metsästyksen vastustus. Julkisuuteen kun pääsevät helposti ns. luontoihmiset, joiden väittämiä tai motiiveja ei media jostain syystä halua yleensä kyseenalaistaa tai tarkistaa.
Tosiasiassa Yle pitääkin metsästysrikosta 2,8 kertaa niin merkityksellisenä kuin talousrikosta, 10,5 kertaa niin merkityksellisenä kuin pahoinpitelyä, 17 kertaa niin merkityksellisenä kuin rattijuopumusta ja 45,3 kertaa niin merkityksellisenä kuin huumausainerikosta, kun uutisointi suhtautetaan ilmiön yleisyyteen.
Näin mainettamme tahrataan, vaikka ”metsästysrikoksella” ei välttämättä ole mitään tekemistä itse metsästyksen kanssa tai kyse voi olla myös täysin puhtaasti inhimillisestä erehtymisestä.
Mielestäni Metsästäjäliiton tulisikin olla nykyistä huomattavan paljon aktiivisempi väärien ja asenteellisten uutisten korjaamisessa. Se on toki iso työmaa, mutta helpommin hoidettavissa yhteistyönä jäsenistön kanssa. Noin vuosi sitten tein asiasta liitolle toimintaehdotuksen, johon sain vastauksen: ”Tämä on erittäin hyvä ehdotus ja pistetään tämä heti tulille”. Minkäänlaista savua en tästä nuotiosta ole etsimälläkään vielä nähnyt…
Jostain syystä kuitenkin
Metsästäjäliitto oli aikanaan mukana kannattamassa ”törkeän metsästysrikoksen” lisäämistä lakiin. Tämän yksittäisen lakimuutoksen jälkeen esimerkiksi karhunmetsästys on muuttunut osin melkoiseksi arpapeliksi, jossa luvallisella alueella luvallista riistaa jahdannut henkilö voi saada inhimillisen virheen seurauksena isot sakot ja/tai vankeutta (vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi), sekä lisäksi voi joutua maksamaan kohtuuttoman korkeat korvausmaksut (jopa yli 15 000 €) ja menettää työkalut jahtiaseista koirapantoihin valtiolle. Päälle vielä vuosia metsästyskieltoa ja somelynkkausta.
Tutkinnassa
käytetyt pakkotoimet ja menetelmät ovat ”rikoksen vakavuuden” määritelmän noustessa kasvaneet. Harvaan asutulla maaseudulla jonne poliisin vasteajat ovat pitkät, saakin nykyään kuulemma helpommin poliisipartion paikalle ilmoittamalla suden salametsästyksestä kuin ihmisen pahoinpitelystä tai omaisuusrikoksesta.
Vielä 1975
Suomessa sai metsästyslain mukaan vallesmannilta sudesta 500 mk tapporahan ja lämpimät onnittelut yhteiskunnalle tehdystä palveluksesta.
Luontorikollisilla on kuitenkaan erittäin harvoin mitään tekemistä oikeiden metsästäjien kanssa. Metsästäjät maksavat vuosittain merkittäviä summia riistanhoito- ja pyyntilupamaksuihin. Näitä maksutuloja käytetään mm. riistavahinkojen ja riistan elinympäristöä merkittävästi parantavien hankkeiden toteuttamiseen, mikä edistää laajemminkin luonnon biodiversiteetin säilyttämistä ja lisäämistä. Metsästäjät ovat perustaneet useita lintukosteikkoja (mm. yhteistyössä WWF:n kanssa) ja ennallistaneet tuotantokäytössä olleita soita. Metsästäjät ovat aktiivisesti luontoa ja elinympäristöä vaalivia ja suojelevia toimijoita. Tiesitkö esimerkiksi, että
metsästäjät ovat tehneet talkoilla ja vieneet luontoon
satoja tuhansia linnunpönttöjä viime vuosien aikana?
Metsästysalueet ja mahdollisuudet
Metsästysmahdollisuuksia kavennetaan koko ajan. Metsästykseltä poissuljettuja suojelualueita perustetaan lisää vuosittain. Luonnonsuojelualueiden keskeisenä tavoitteena on luonnon biologisen monimuotoisuuden sekä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason turvaaminen, mikä onkin hyvä asia. Monilla suojelualueilla suojelun peruste on esimerkiksi tiettyjen harvinaisten kasvien tai hyönteisten suojelu sekä kansallispuistoissa luonnonmaisemat ja virkistysaluetoiminta. Niinpä niillä jokaisella alueilla voitaisiin metsästää kaikkia riistaeläimiä, koska yksikään riistaeläin ei Suomessa ole vaarassa joutua sukupuuttoon. Mutta ei, silti metsästys kielletään lähes poikkeuksetta.
Surkuhupaisaa tässä on se, ettei ilman metsästäjien apua esimerkiksi linnustonsuojelualueilla ja kosteikoilla suojelun perimmäinen tarkoitus edes toteudu. Ilman haitallisten vieraspetojen ja muiden pienpetojen määrän rajoittamista suojelualueista tulee Suomen luonnolle haitallisten vieraslajien reservaatteja suojeltavien lajien kustannuksella.
Susiongelma
Meillä Suomessa on järkyttävä susiongelma. Susi tappaa jahtikaudella vähintään koiran viikossa, kaiken muun inhimillisen tuskan, ahdistuksen ja harmin lisäksi. Susien aiheuttamia koiravahinkoja on viime vuosina tapahtunut jo useita satoja kertoja, niin metsällä kuin kotipihoissakin. Tämä kotikutoinen suomensusi ei monien selvien näyttöjen nojalla ole edes puhdas harmaasusi, vaan erilaisten ”suojelutoimien” seurauksena syntynyt saunasusikanta, joka ei enää välttele asutusalueita, saati pelkää ihmisiä.
Kaiken lisäksi tutkijat säännönmukaisesti valehtelevat niiden laadun ja määrän. Tutkimustuloksia sekä -metodeja pimitetään, arviot esitetään aina tarkoituksellisen ”turvallisesti” alakanttiin. Luvut julkaistaan lisäksi maaliskuun tilanteen mukaan, vaikka rehellisintä olisi kertoa vähintäänkin kaksinkertainen luku, joka todellisuudessa on metsissä jahtikauden alussa. Suomalaista sutta väitetään äärimmäisen uhanalaiseksi, vaikka se on tosiasiallisesti osa kymmenien tuhansien susien euraasialaista kantaa. Eläimet kun eivät välitä ihmisten kartalle piirtämistä poliittisista rajoista.
En tunne metsästävästä lähipiiristäni ketään, joka täysin luottaisi Luken tutkimuksiin tai toimintaan. En ymmärrä miksi Metsästäjäliitonkaan meidän edustajinamme kannattaisi luottaa, jos he todellakin meitä edustavat.
Ikiaikainen metsästyskulttuurimme omilla kansalliskoirillamme on monin paikoin jo estynyt susivaaran vuoksi. Parasta sudenhoitoa olisi kaikkien ihmistä tai koiraa pelkäämättömien susisekuleiden poistaminen aina tavattaessa.
Villisika
Villisika-asioissa meitä metsästäjiä viedään kuin litran mittaa. Nykyään vedätyksen takana ei ole punavihreä ideologia, vaan miljardien liikevaihtoa jauhavan lihateollisuuden rahat. Pääoma on saanut juoksupojikseen tietysti Maa- ja metsätalousministeriön ja Riistakeskuksen, mutta jostain syystä myös Suomen Metsästäjäliitto on hypännyt siihen samaan kelkkaan. Porukkaan, jossa pyritään tuhoamaan luontaisesti levinnyt riistalaji ”parempien” bisnesten tieltä.
Metsästäjäliitto alleviivaa kaikissa muissa toimissaan kestävän kehityksen eettisiä periaatteita, mutta villisian kohdalla se on valmis järjestämään valtakunnallisia siantappojahteja, joiden ainoa tavoite on estää tämän arvokkaan riistalajin levittäytyminen ja kannan vahvistuminen suurimpaan osaan Suomea.
Maailmanlopun meininkiä
Ei maailmanloppu tule kertapamahduksella, vaan pienenä pihinänä edusmiestemme kerätessä torjuntavoittoja. Surullisen kuuluisaksi on tullut lausahdus ”tämän kanssa voimme elää…”.
Oma lukunsa on vielä erilaisten luontojärjestöjen kanssa tehtävä julistuksellinen yhteistyö. Metsästäjäliitto haluaa ilmeisesti imagosyistä miellyttää metsästyksen vastaisia tahoja, joiden perimmäinen tavoite on kuitenkin metsästyksen lopettaminen… Tätä on todella vaikea ymmärtää. 🤔
Toiveiden tynnyristä
Sitten on tietysti vielä lisää monia asioita, jotka voisivat tulevaisuudessa olla paremmin. Tässä kohtaa on ehkäpä helpointa katsoa erään populistisen Katalonian puolustajan somevirtaa. Siellä halutaan hirviaseille, patruunoille ja hirvikoirille verovähennysoikeus. Lisäksi sallittaisiin joutsenen ja kanahaukan metsästys. Ja kaiken muun kauniin lisäksi vielä kirsikkana kakun päällä sallittaisiin karhun perinteinen kevätmetsästys. Lyijykieltokin on tulossa vain
hänen kuolleen ruumiinsa yli.
Kuulostavat kaikki varsin hyviltä, kannatan asiaa lämpimästi. Toivotaan, että näiden esittäjäkin tekee niiden eteen kaikkensa.
Sinä voit vaikuttaa…
Nyt sitten se tämän kirjoituksen tärkein asia. Kerro sinä, miten meillä sinun mielestäsi menee? Onko jokin yllä kerrotuista asioista mielestäsi tärkeä? Onko jotain muita asioita, johon haluaisit muutosta? Nyt sana on vapaa!
Koostan tämän blogin kommenteista sekä Facebook ja Instagram -keskustelusta suuntaviivat Suomen Metsästäjäliitolle ja sen tulevalle uudelle toiminnanjohtajalle. Mihin heidän tulisi meidän edustajinamme jatkossa keskittyä ja mitkä asiat voisi jättää vähemmälle. Meille tärkeän Metsästäjäliiton kun tulisi olla myös meidän yhteinen äänemme.
#BerettaTribe #teamsakonordic
Lisätietoja:
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/11/onko-salarakastelu-rikos.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2019/02/kritiikkia-keskustan-erapoliittiseen.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/05/medialla-on-yksisuuntainen.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2018/01/sikamaista-vedatysta.html
