Riistainen munakasrulla

Munakasrulla on erinomainen lounas. Se on kevyttä ja raikasta, mutta sisältää paljon proteiinia, eli on täyttävää. Täytteessä voi käyttää niin riistajauhelihaa, kuin riistapalvia/paistia tai vaikkapa riistamakkaraa. Sisältöä ja makuja voi varioida mielensä mukaan kuin pitsatäytteitä.

Vatkaa 6 kananmunaa, ½ litraa maitoa, 1 dl vehnäjauhoja kevyesti sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos leivinpaperille uunipellille, paista 200 asteessa 25–30 minuuttia. Kumoa kypsä munakas toiselle leivinpaperille, irrota päällimmäinen paperi ja anna jäähtyä.

Ohenna 250 g tuorejuustoa (esim. yrtti) kermalla ja levitä se jäähtyneen munakkaan päälle. Paista 450 g riistajauhelihaa, lisää joukkoon paseerattua tomaattia, yrttejä, suolaa ja pippuria. Levitä lihat munakkaalle. Lisää vielä salotti- tai punasipulisipulisilppua, tomaatin ja paprikan paloja, rucola-salaattia sekä yrttejä.

Kääri munakas tiukalle rullalle, laita jääkaappiin vähintään tunniksi jäähtymään, leikkaa paloiksi ja tarjoile salaattipedillä.

Riistalihaperunasoselaatikko

Lihaperunasoselaatikon voi toki tehdä ihan alusta alkaen jauhelihasta ja perunamuusista, mutta se on parhaimmillaan kun halutaan hyödyntää aterialta ylijäänyttä perunamuusia ja paistia.

Lisää perunamuusin joukkoon pari kananmunaan ja notkista tarvittaessa vielä kermalla (saa jäädä melko notkeaksi). Sekoita joukkoon myös pieniksi paloiksi leikattu paisti. Sose vuokaan, pinnalle hieman korppujauhoa ja parmesanraastetta. Parisataa asteiseen uuniin kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Helppoa ja hyvää :)

Hirvi- ja peurapeijaiset

Peijaiset on kaadetun riistan kunniaksi järjestetyt pidot. Perinne on ikiaikainen ja löytyy monilta pohjoisen kansoilta. Peijaisissa lepyteltiin saalista, jotta se haluaisi syntyä uudelleen pyytäjiensä riistamaille. Piispa Isak Rothovius saarnasi 15. heinäkuuta 1640 Turun akatemian vihkimisjuhlissa solvausmielessä suomalaisten karhuriiteistä: "Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun pääkallosta, murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea".

Nykymuotoiset hirvi- ja peurapeijaiset ovat lähinnä hirviporukoiden maanomistajille ja kyläläisille järjestämiä juhlia, kiitoksena myönteisestä suhtautumisesta harrastukseen. Myös yksittäisen metsästäjä voi tällä varjolla järjestää juhlan aihetta ystävilleen ja sukulaisilleen. Jos ei muuta, niin saahan siinä koottua hetkeksi yleisöä omille metsästystarinoille.

Mitä isommalle porukalle on peijaisia järjestämässä, niin sitä tärkeämpää on pystyä tekemään tarjottavaa valmiiksi jo edeltäkäsin. Toki, jos haluaa järjestää itselleen haasteita, niin voi aivan hyvin tehdä kotikeittiössä yksin neljän tai viiden ruokalajin illallisen odottaessa, mutta vieraiden kanssa seurustelemaan ei siinä enää ehdi.

Menua suunnitellessa on tietysti riistaliha pääosassa. Filee voidaan graavata, paisti paistaa/palvata/savustaa jo edellisinä päivinä, joten juhlissa aikaa ei mene kuin esillepanoon. Lisukkeena voi tarjota vaikka hunajapaahdettuja juureksia ja sinappista perunamuusia, jotka voi muusin vatkausta vaille tehdä etukäteen ja asettaa tarjolle suoraan uunista/liedeltä.

Säästynyttä aikaa ja energiaa voi sitten suunnata vaikka juhlavampaan esillepanoon ja kattaukseen, seurustelun lomassa. Kuten piispa Rothovius jo edellä osuvasti kuvasi, on myös juomilla merkittävä sija tässä riitissä. Hieman kauaskatseisemmalla valmistelulla voit tarjota aperitiiviksi vaikka omavalmisteista kirsikkalikööriä.

Peijaisiin sopii viiniksi erinomaisesti Milestii Mici Codru 1987.
.