Raakaa touhua uutistoimituksissa

Täysin käsittämätöntä minkälaista mustamaalausta ja suoria valheita näinä päivinä metsästäjistä julkaistaan valtamedioissa. Kaikki aiemmat rimanalitukset alitti MTV3 ja toimittaja Keimo Lehtiniemi. En laita suoraa linkkiä MTV3:n sivuille koska tämä kirjoitus ei sitä todellakaan ansaitse, mutta kirjoituksen voit klikata kokonaisuudessaan auki tästä: ”Raakaa touhua suomalaismetsissä”.

Kirjoitus on kauttaaltaan täynnä perättömyyksiä, asenteellisuutta, huonoa toimittajan työtä ja rikkoo monin osin Journalistiliiton ohjeita. Käydäänpä kirjoituksen muutama törkein väittämä läpi:

On ihan turha enää kainostella tätä asiaa. Suomen metsissä tapahtuu joka päivä rikoksia. Ne ovat metsästysrikoksia tai törkeitä metsästysrikoksia.

Tämän ja kirjoituksen muutkin väittämät voisi lausua sen kummemmin todistelematta ja yksilöimättä oikeastaan mistä tahansa asiasta, mutta puhutaan tässä blogauksessa nyt vaikka toimittajista. On turha enää kainostella tätä asiaa. Suomen mediataloissa tapahtuu joka päivä rikoksia. Ne ovat harhaanjohtamista ja valehtelua, jotta mainosalustoihin saataisiin rahaa tuovia klikkauksia.

Salametsästys surettaa meistä lähes jokaista. Koskettaa ja kouraisee. Mutta kun ne viidakot ja savannit ovat siellä kaukana jossain, niin meille on tullut tässä asiassa paha harha. Salametsästys on myös suomalainen ilmiö ja tänä päivänä erittäin raaka ilmiö.

Manipuloiva tai valehteleva media surettaa meistä lähes jokaista. Koskettaa ja kouraisee. Mutta kun se Venäjä ja muut diktatuurit ovat siellä kaukana jossain, niin meille on tullut tässä asiassa paha harha. Paskaa puhuva media on myös suomalainen ilmiö ja tänä päivänä erittäin raaka ilmiö.

Uusi teknologia on tehnyt salametsästyksestä paljon helpompaa kuin aiemmin. Riistakamerat, jäljityslaitteet ja esimerkiksi koiran tehokas käyttö ovat tuoneet salametsästykseen uusia piirteitä, jotka lisäävät innostusta seikkailuun. Siis niillä, jotka siitä saavat kiksejä. Tappamaan tullaan satojen kilometrienkin päästä. Läheskään aina ei ole kyse paikallisista henkilöistä, ei todellakaan.

Uusi teknologia on tehnyt journalismista paljon helpompaa kuin aiemmin. Tietokoneet, kännykät ja internetin kritiikitön käyttäminen ovat tuoneet journalismiin uusia piirteitä, jotka lisäävät innostusta manipuloida ihmisiä. Siis niillä, jotka siitä saavat kiksejä. Vääristelemään ja valehtelemaan tullaan satojen kilometrienkin päästä. Läheskään aina ei ole kyse paikallisesta toimittajasta, ei todellakaan.

Ennen vanhaan suden salakaatoon tarvittiin hyvät läskileivät, tilkka viinaa lämmikkeeksi, paljon lippusiimaa - ja mikä tärkeintä LUNTA. Enää ei tarvita lunta. Sutta voidaan helposti jäljittää myös sulan maan aikana koiralla. Jos sattuu olemaan lunta, suden voi ajaa hengiltä vaikkapa moottorikelkalla.

Ennen vanhaan lööppiin tarvittiin hyvät suhteet, tilkka viinaa haastateltavalle, paljon paperia – ja mikä tärkeintä JALKATYÖTÄ. Enää ei tarvita jalkatyötä. Lööppiä voidaan helposti jäljittää myös paikallaan istuen internetistä. Jos sattuu olemaan liikenteessä, totuuden voi ajaa hengiltä vaikka lisäämällä kohuväitteen perään kysymysmerkin.

Suomessa on vähintään satoja joutilaita nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, jotka jäljittävät riistaa, petoja ja lintuja joka ikinen päivä vuoden ympäriinsä. Osan he käyttävät ravinnoksi, mutta vain osan. Tärkeintä on tappamisvietin tyydyttäminen. Sitä voi verrata pelihimoon tai viinan himoon. Tästä ei vain puhuta.

Suomessa on vähintään satoja joutilaita nuoria ja keski-ikäisiä toimittajia, jotka jäljittävät uutisia, lööppejä ja skuuppeja joka ikinen päivä vuoden ympäriinsä. Osasta kerrotaan totuus, mutta vain osasta. Tärkeintä on itsensä esille tuominen mediassa. Sitä voi verrata pelihimoon tai viinan himoon. Tästä ei vain puhuta.

Maastosta löytyy koloja, joihin saaliseläin on vain polkaista pois silmistä ja rynnätty seuraavan saaliin kimppuun. Polkaistu mättääseen, kuten alan termi kuuluu.

Mediasta löytyy julkaisuja, joihin hutaistun jutun saa esiin ilman kritiikkiä ja taas voi rynnätä seuraavan saaliin kimppuun. Uutisankkoja, kuten alan termi kuuluu.

Noin 10 vuotta sitten keskisessä Suomessa paljastui useita laajoja salametsästysrikoksia, jotka omalta osaltaan johtivat törkeän metsästysrikoksen määrittelyyn laissa. Tuolloin paljastuneissa rikoksissa oli useimmiten kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta - siis hirvenlihasta, karhun kielestä, tassulihoista tai siitinluusta, joskus lintupaistista.

Toistuvasti useiden vuosien aikana on mediassa paljastunut laajaa piittaamattomuutta ihmisten yksityisyyden suojaan, jotka osaltaan ovat johtaneet ennakkotapausten syntymiseen oikeudessa. Oikeudessa paljastuneissa rikoksissa on useimmiten kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta – siis lehtien myynnistä lööpeillä ja verkkohuomiosta klikkauksina.

Nyt salametsästys on mennyt raakalaismaiseksi tappamiseksi ja addiktoituneeksi verenhimoksi, jossa tekniikan uudet mahdollisuudet vain lisäävät adrenaliinin ja testosteronin erityistä. Tästä olen huolissani, koska se on sairasta.

Nyt journalismi on mennyt raakalaismaiseksi jahtaamiseksi ja addiktoituneeksi verenhimoksi, jossa tekniikan uudet mahdollisuudet vain lisäävät adrenaliinin ja testosteronin erityistä paparazzeilla. Tästä olen huolissani, koska se on sairasta.

Samaa tolkutonta vääristelyä ja paatosta jatkuu vielä ainakin tuplasti. Se ei kuitenkaan ansaitse enää yhtään lisää huomiota. Kuvaavaa, että kirjoituksen perässä lukee: ”Jutusta on poistettu kommentointimahdollisuus epäasiallisen palautteen vuoksi.” Minkähän takia tällainen törky saa osakseen epäasiallista palautetta? Vai liekö kysymys siitä, että palaute on osoittanut jutun juuri sen tasoiseksi kuin se onkin.

Vaikka itse kirjoitukseen ei voi laittaa kommentteja, niin halukkaat voivat niitä lähettää suoraan toimittajalle: keimo.lehtiniemi@mtv3.fi

Suklaista villisikaa polentapedillä

Tänään syötiin oikeaa ruhtinaiden ruokaa. Alkuperäisellä reseptillä tehtiin tätä herkkua rikkaan Medici-suvun hovissa renessanssiajan Firenzessä 1500-luvulla. Muutin reseptiä hiukan käytännöllisemmäksi ja vaihdoin grappan jaloviinaan. Lopputulos on todella jotain mistä pidät, harvinaisia makuyhdistelmiä ja puhdasta nautintoa, tai sitten ei.

Meidän perheessä jäin vähemmistöön. Suklainen sekä mausteinen makuyhdistelmä ja hyvä suutuntuma olivat mielestäni varsin erinomaista. Mutta, kuten chilisuklaan tai hapanimelän kanssa, kaikki eivät koe elämystä yksiselitteisen onnistuneeksi. Suolainen, makea ja mausteinen, kaikki samalla kertaa suussa… kokeile ja päätä itse, pidätkö ruhtinaiden ruuasta.

villisikaa (hirveä, peuraa, metsäkaurista, poroa…)
porkkanaa
varsiselleriä
sipulia
valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
laakerinlehtiä
kanelia
muskottipähkinää
punaviiniä
valkoviinietikkaa
riistalientä
tummaa suklaata (86 % kaakaota)
jaloviinaa
saksanpähkinöitä 
pinjansiemeniä
vaaleita sultanarusinoita
sokeroituja appelsiininkuoripaloja
sokeria
persiljaa

Polenta-maissiryynejä
riistalientä
suolaa
pippuria
voita

Silppua/palastele porkkana, sellerinvarsi, sipuli ja pari valkosipulin kynttä. Kuullota kasviksia oliiviöljyssä (½  dl) miedolla lämmöllä. Lisää kuutioitu villisika (lapaa, niskaa, palapaistia…) pataan. Nosta hieman lämpöä, anna lihan ruskistua, mausta suolalla, pippurilla, parilla laakerinlehdellä, ½ teelusikallisilla jauhettua kanelia ja muskottipähkinää. Anna mausteidenkin paahtua öljyssä.

Lorauta joukkoon 2 dl hyvää punaviiniä, keitä hetki ja lisää joukkoon ½ dl valkoviinietikkaa. Keitä vielä hetki ja lisää 2 ½ dl riistalientä. Sekoita hyvin, peitä kannella ja anna padan hautua vähintään tunnin.

Sulata 100 g aitoa tummaa suklaata, jossa vähintään 70 %, mutta mieluummin 86 % kaakaota. Sekoita sulan suklaan joukkoon ½ dl jaloviinaa (tai grappaa, konjakkia tms.), 4 rkl saksanpähkinärouhetta, 3 rkl pinjansiemeniä, 2 rkl rusinoita, 3 rkl appelsiininkuoripaloja ja 2 rkl sokeria. Lisää joukkoon vielä muutama ruokalusikallinen lientä padasta, sekä puolikourallista silputtua persiljaa ja sekoita hyvin. Kaada seos pataa, sekoita ja anna hautua vielä hetken.

Polenta

Kiehauta 7 ½ dl riistalientä, vatkaa joukkoon 1 ½ dl polenta-maissiryynejä, mausta suolalla sekä pippurilla ja anna kiehua hiljalleen reilut viisi minuuttia. Levitä maissipuuroa annos lautaselle, voitele voisulalla ja paahda hetki uunin grillivastuksen alla.

Tarjoile suklainen villisika polentapediltä. Ruuanlaitto- ja ruokajuomana maistuu Legendele Toamnei Feteasca Neagra.

Kallo- ja sarvitrofeen valmistus

Tee-Se-Itse trofeen valmistus on periaatteessa erittäin helppoa. Tähän alkuun on kuitenkin syytä laittaa disclaimer, eli vastuuvapautuslauseke. Jätä erityisen arvokas ja harvinainen tai mitalitasoinen trofee ammattilaisen työksi. Esimerkiksi monet eläintentäyttäjät tekevät nämä hommat erinomaisella ammattitaidolla.

Kallon esille saattamiseen on useampiakin tapoja, kuten mädättäminen, toukkien ja muurahaisten käyttäminen. Unohda kuitenkin ne, sillä keittäminen on kätevin ja nopein tie valmiiseen trofeeseen. Seuraavassa tehtävät järjestyksessä:

Nylje kallo ja poista isommat pehmytkudokset varovasti. Vältä veitsen viiltoja luuhun asti. Mitä enemmän saat pehmeää pois tässä vaiheessa, niin sitä nopeammin keittäminen sujuu. Jotkut tosin keittävät kallon nahkoineen ja sanovat lihan lähtevän näin helpommin irti luusta.

Sarvikeittoa kannattaa keittää joko ulkona tai sisällä liesituulettimen alla. Muutoin voi tulla sanomista hajuista.

Upota kallo sarvia myöten keittoastiaan. Sarvet eivät siis saa upota veteen, mutta päälaki kylläkin. Metsästysliikkeissä on myytävänä erityisiä pidikkeitä, joilla kallon saa oikeaan asentoon ja syvyyteen, mutta ilmankin pärjää hyvin. Kannattaa keittää mieluummin liian vähän kuin liikaa. Riippuen tietysti tuloksesta johon tähtää, mutta liika keittäminen alkaa hajottaa kalloa ja ohuimmat nenäluut irtoavat. Irronneet luut voi toki vielä lämpimän pehmeinä yrittää sovittaa ja liimata paikoilleen.

Keittämisessä menee helposti tunnista kolmeen, välillä tarkastellen kuinka hyvin roippeet irtoavat kallosta. Lopulta kallo puhdistetaan vapaavalintaisella menetelmällä puukosta ja harjasta painepesuriin asti. Painevesi kyllä putsaa kallon tehokkaasti, mutta usein liiankin hyvin ja ohuimmat luut repeytyvät irti.

Seuraavaksi sitten sahataan, jos sahataan, kallosta yläleuka pois. Tämä on puhtaasti makuasia. Omasta mielestäni sarvitrofee on useimmiten räyhäkkäämmän näköinen yläleuan kanssa. Metsästysliikkeissä on saatavilla sahoja ja ohjauslaitteita täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kallo valkaistaan valkaisuaineella, joita myös myydään metsästysliikkeissä. Käytännössä nämä ovat vetyperoksidia (saa myös apteekeista), siis samaa ainetta, jolla Marilyn Monroestakin tuli herrojen suosikki. Kallo kannattaa ensin verhota kauttaaltaan sideharsolla ja sen jälkeen kastella valkaisuaineella. Harso pitää valkaisuaineen pidempään kosketuksissa luuhun. Aineen annetaan yleensä vaikuttaa vähintään yön yli.

Lopuksi sitten nikkaroidaan tai ostetaan taustalevy, jos trofee halutaan ripustaa seinälle. Kallot ovat kyllä komeita ilman taustalevyäkin koristeena hyllyssä tai vaikka asekaapin päällä.