keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vaarallisen riistan metsästys ja sen harjoittelu



Karhu ja villisika ovat molemmat haastavia metsästettäviä. Älykkään ja ovelan riistan jahtaamiseen tuo oman lisänsä niiden potentiaalinen vaarallisuus. Karhu ja villisika pyrkivät yleensä normaalisti aina väistämään ihmistä, mutta tilanne saattaa muodostua vaaralliseksi, kun ne suojelevat jälkikasvuaan tai kyseessä on haavakko.



Karhukokeen ampuminen


Näitä tilanteita on siis syytä harjoitella ennen jahtia. On hyvä tiedostaa, että karhumerkin ampuminen ei ole minkäänlainen mittari ampumataidoista. Enemmänkin kyse on stressinsiedosta, aseen kohdistuksesta ja riittävästä suurennoksesta kiikarissa. Jos ase on kohdistettu 100 m matkalle ja laukaukset ovat osuneet muutaman sentin kasaan, niin kokeessa ammutaan tuelta 75 m matkalta karhutauluun, jossa on pyöreä 17 cm osuma-alue. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna.


Karhukuvio, jota käytetään karhukokeessa. Läpimitaltaan 17 senttimetrin osuma-alue on merkitty ohuella viivalla. Kuva: riista.fi


Koe on siis teoriassa erittäin helppo. Voisi miltei sanoa, että jos tuo koe ei mene läpi, niin ei kannata muutoinkaan karhujahtiin lähteä. Käytännössä kuitenkin jonkun virkamiehen älyttömyydestä taulu on painettu niin, ettei usein edes 10x suurennoksella näe osuma-alueen rinkilää. Jos sitten on jännitykseen taipuvainen ja koko kylän ukot vieressä arvioimassa, voi olla vaikea osua aikapaineen alla neljä kertaa arviokaupalla maaliin, jota ei edes näe.



Rento asenne ja oikea tekniikka


Eli harjoitella kannattaa taidon ja stressinsietokyvyn nostamiseksi. Molemmissa asioissa hommaa helpottaa oikeanlainen tekniikka ja asenne.  Harjoittelun ja opastuksen myötä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Olen ihastunut molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan. Se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.

Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.

Kouluttaja kiteytti idean molemmat silmät auki ampumisesta vertaukseen jalkapallosta tai muista peleistä. Ei niissäkään pelata toinen silmä kiinni tai tuijoteta koko ajan palloa, vaan katsotaan molemmilla silmillä suuntaan, johon halutaan pallon menevän. Miksi ihmeessä sitten metsästäisimme toinen silmä suljettuna?


Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja

Kuva: Antti Matikainen, Erämiehen päiväkirja


Juuri se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.



Tekniikka ja välineet yhdessä


Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittellaan ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan harjoittelussa pyrin yleensä harjoittelemaan aseella/kaliiperilla (9,3x62), jolla myöskin metsästän aktiivisesti suurriistaa. Tämä auttaa rekyylinhallinnassa ja parantaa nopeutta sekä tarkkuutta.




Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.


Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammutaan eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tulee automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkaa tulla ihan peruskauraa.


Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.



Nighthunter on varustettu valaistulla tähtäimellä, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Mutta tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se auttaa tietysti osumaan tarkemmin pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on paremmin omiaan esimerkiksi karhujahtiin.



Tarkempi katsaus työkaluihin




Optiikka

Steiner Nighthunter 1-5x24 tähtäimessä on todella laajakulmainen näkökenttä, jonka ansiosta se soveltuu hyvin nopeisiin tilanteisiin. HD-linssioptiikka mahdollistaa 94% valonläpäisyn näkyvällä värialueella. Valaistun punapisteen voimakkuutta voidaan säätää portaattomasti kirkkaasta päivänvalosta auringonlaskun jälkeiseen hämärään asti sopivaksi. Valaistun tähtäinpisteen valon aallonpituus on mukautettu niin, ettei se häiritse ampujan hämäränäkökykyä.



Tärkeää on myös käytettävyys maasto-olosuhteissa. Luja rakenne on tarkoitettu kovaan käyttöön ja kaikkiin olosuhteisiin. Säätimet on suunniteltu niin, että niitä on helppo käyttää jopa sormikkaat kädessä. Tästä linkistä lisää Steiner -kiikareiden testauksesta ja laaduntarkkailusta.

Suurennosalue: 1-5x, Etummaisen linssin eli objektiivin koko: 24 mm, Runkoputken halkaisija: 30 mm, Näkökenttä 100m: 36,0-7,2m, Silmän etäisyys kiikarista: 90 mm, Silmän dioptrinen tarkennusmahdollisuus: -3/+2, Takapään ulkohalkaisija: 48 mm, Etupään ulkohalkaisija: 30 mm, Made in Germany, Pituus: 295 mm, Paino: 580 g



Kivääri

Sako 85 Bavarian erottuu muista 85-sarjan aseista perinteisellä baijerilaistukilla. Takatukin muotona on niin sanottu ”sianselkä”. Pähkinäpuinen schnabelmallinen etutukki on kapea ja siro. Ammuntaergonomia on käytännöllinen ja hyvä. Tukin otepinnoissa on klassisen mallin mukaan tehdyt karhennukset. 






Monet Sako 85 -luodikon yksityiskohdat ovat tarkkaan mietittyjä. Aseita valmistetaan kuudella eri kehyskoolla. Valmistamalla lukkolaite vastaamaan patruunan kokoa saadaan räätälöity paras sopivuus ja toimivuus kyseessä olevalle kaliiperille. Irtolippaiden lukitus on risuvarmistettu. Lippaan irrottamiseksi tarvitaan kaksi liikettä: lippaan etupäätä on painettava aseen sisään, jonka jälkeen salpaa painettaessa lipas irtoaa. Toiminnot estävät lippaan tahattoman irtoamisen aseesta.

Piippujen valmistus kylmätakomalla mahdollistaa tavallista paremman käynnin. Jokainen ase koeammutaan tehtaan ampumaradalla. Näin kiväärille voidaan luvata SUB MOA -tarkkuus, eli vähintään 29 mm tarkkuuden 100 metrin matkalle käytettäessä Sakon tehdasladattuja patruunoita.

Sako 85:n varmistin on kaksiasentoinen. Laukaisulaite ja lukon kampi lukkiutuvat, kun lukko on vireessä ja varmistin taka-asennossa. Lippaaseen voi kuitenkin lisätä tai poistaa patruunoita käyttämällä varmistimen edessä sijaitsevaa painonappia. Nappi vapauttaa lukon kammen, mutta laukaisulaite pysyy varmistettuna, näin aseen käsittely on turvallisempaa. Laukaisulaitteiden laukaisuvastus on säädettävissä asetta purkamatta.



Tämä julkaisu perustuu osin aiempaan ammuntaharjoittelusta kertovaan julkaisuun.





tiistai 3. maaliskuuta 2020

Koiran ensiapupakkaus



Aktiivisille koirille sattuu ja tapahtuu, varsinkin metsästyskoirille ja muille paljon luonnossa harrastaville lemmikeille. Pienellä varautumisella voi välttää tai selviytyä monista uhkatilanteista. Kannattaa siis pitää käsillä ensiaputarpeet myös koiralle.




Sain oheisen LähiVet-eläinlääkäri Eva Kaistin suunnitteleman lemmikin ensiapupakkauksen LähiTapiolasta. He jakavat näitä koira/koti/maatilavakuutusasiakkailleen. Kaikkia näitä tarvikkeita myydään tietysti myös lähimmässä apteekissa, joten voit kasata ohjeiden mukaisen paketin itsellesi tai käydä asioimassa LähiTapiolassa.




Kurkataanpa sisälle




Tuotteiden erittely ja käyttötarkoitus





Ruiskut 5 ml, 10 ml ja 20 ml. Ruiskun avulla voit suihkuttaa vetyperoksididesinfiointiainetta haavoihin. Ruiskun avulla voi annostella myös esimerkiksi keitettyä vettä silmään tai puhdistetta korvaan.




Kuitukangastaitos, 5 harsoa per pussi, 2 pussia. Steriileillä taitoksilla voit pyyhkiä haavoja, tai asettaa taitoksen haavaa vasten, kun teet siteen.




Sidetarvikkeet: Kipsinalusvanu, elastinen harsoside 2 kpl, itseensä tarttuva Eickwrap-tukiside. Tassusiteen teko-ohjeen saat LemmikkiHelpistä. Toista elastista harsosidettä voit käyttää tehdäksesi kuonopannan/kuonokopan, jos lemmikki on niin kipeä, että pelkäät sen purevan sinua kesken hoitotoimien.




Keittosuolaliuospulloa (30 ml) painamalla saat puhdistettua lemmikin silmät.




Vetyperoksidia (100 ml) voi käyttää desinfiointiaineena. Vetoperoksidi kuohahtaa ja näin tuo hiekan ym. lian ylös haavasta, kun taas harsolla pyyhkiminen voi painaa likaa syvemmälle haavaan. Jos asiasta on eläinlääkärin kanssa sovittu, voi vetyperoksidia käyttää koiran oksettamiseen.




Inupekt Forte -täydennysrehu ripulin hoitoon. Pektiini puhdistaa suolistoa ja kiinteyttää ulostetta ripulin aikana.




Selafa poikkilakanalla on hyvä suojata ympäristö, jos lemmikki syö hiilivalmistetta (tai oksetetaan). Muovipuoli alaspäin.




VetQ hiilivalmiste myrkytystilojen hoitoon. Varmistathan eläinlääkäriltäsi toimintaohjeet, jos epäilet jonkun lemmikin syömän aineen olevan myrkyllistä.




Tutkimus käsineparit, sininen kokoa L ja lila kokoa M. Pese kädet tai käytä käsineitä kun otat haavavoidetta purkista ja levität sitä haavaan.




VetQ -haavavoidepuhdistettujen haavojen hoitoon.



LemmikkiHelppi - Etäeläinlääkäri kännykässäsi


Kun lemmikki sairastuu tai tapaturma sattuu, huoli on kova ja hyvät neuvot ovat tarpeen. LemmikkiHelppi-applikaatiolla saat maksutta etäeläinlääkärin avun kännykkääsi viikon jokaisena päivänä klo 7–23.




LemmikkiHelppi on käytössäsi, kun koirallasi tai kissallasi on LähiTapiolan eläinlääkärikuluvakuutus.


Lisätietoja: https://www.lahitapiola.fi/henkilo/vakuutukset-ja-elake/elaimet/lemmikkihelppi




tiistai 25. helmikuuta 2020

Ruudintuoksua ja räntäsadetta


Otsikko voisi vaihtoehtoisesti kuulua myös ”Asetestausta ja fasaanijahtia”. Tämänkertainen #teamsakonordic -viikonloppu oli täynnä tiukkaa asiaa ja mukavaa toimintaa. Kiitos taas tapaamisen järjestäjille, eli Haulikkokoulu & Kiväärikoululle ja Sakolle, tilaisuus oli tälläkin kertaa pitkän odotuksen hieno huipentuma. 



Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)




Sako S20 Hunter ja Precision


Ehdin jo aiemmin kirjoittamaan tunnelmista, kun pääsimme ensimmäisten talon ulkopuolisten ”siviilien” kanssa testaamaan Sakon maailmanluokan uutuutta ennen sen virallista julkistamista. Ammuimme Hunter ja Precision -versioilla haastavassa räntäsateessa pitkiltäkin matkoilta ja myös liikkuviin kohteisiin, mutta siitä voit lukea tarkemmin tästä linkistä.




Tikka T3x UPR


Tikan huippu-uusi T3x UPR -tarkkuuskivääri meinasi ymmärrettävistä syistä jäädä huomiossa Sako S20:n jalkoihin. Harmi sinänsä, koska Tikan slogan ”Second to none” pitää erinomaisen hyvin paikkansa. Vaikea kuvitella hinta/laatusuhteeltaan parempaa tarkkuuskivääriä. Lyhenne UPR tulee sanoista Ultimate Precision Rifle. Asetta valmistetaan mustalla ja rosterisella piipulla ja on aluksi saatavissa kaliipereissa .308 Win ja 6,5 Creedmoor. Metallinen lipas on kapasiteetiltaan 1 + 10 patruunaa.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Hiilikuituvahvisteinen lasikuitutukki on asiaankuuluvan jäykkä. Räntäsateessa tuli testattua, että Roughtech-pintamateriaalista saa varmasti pitävän otteen märilläkin käsillä. T3x UPR:n muotoilu on erittäin onnistunut, säädettävä poskipakka auttaa omalta osaltaan sovittamaan hyvän ergonomisen ampuma-asennon. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että ase on tarkka. Ammuin Viper-Flex -ampumatuelta 200 metriin. Vaikken juuri koskaan ammu riistalaukauksia yli 100 metriin, niin tuossa tilanteessa olisin luottavaisin mielin ampunut vaikkapa ketun tai teeren kokoiseen maaliin tuolta matkalta.  Ase tuntui erittäin miellyttävältä kokemukselta erityisesti rata-ammuntaan.




Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)




Sako TRG M10 .338 Lapua Magnum


Kun puhutaan tarkkuuskivääreistä, on Sako TRG M10 .338 Lapua Magnum aivan omassa luokassaan. Niinpä siirryimme ampumaan 605 metrin päähän makuulta. Oma ennätykseni tähän asti on osuminen ½ kilometrin päähän. Sen kokemuksen muistan kohtuullisen helpoksi. Nyt siis ”vain” 100 metriä lisää pituutta…


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


...mutta tihenevä räntäsade ja sivutuuli alkoivat tehdä homman tällaiselle amatöörille haastavaksi. Oikeastihan näillä välineillä osaaja ampuu vaikka neljään kilometriin.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Kohteena oli teräslevyistä tehtyjä plate-maalitauluja sekä jauhesammutinpulloja, jotka merkkaavat osuman komeana pöllähdyksenä. Ja joo, mainittakoon ennen kuin asiasta syntyy turhaa keskustelua, että sammuttimet ovat teknisesti vanhentuneita romuja ja se jauhe, joka sieltä tuli ulos on ymmärtääkseni natriumvetykarbonaattia, eli puhekielellä ruokasoodaa, ponneaineena hiilidioksidi.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Porukalla oli useita hyviä onnistumisia ja esimerkiksi Nicklas tuntui osuvan hienosti joka laukauksella. Itselläni tuli ongelmaksi tähtäinkuvan saaminen kohteesta. Ammuin viimeisenä, ja räntäsade oli jo siinä vaiheessa kohtuullinen haitta näkemiselle, silmälasejakin sai kuivata koko ajan. Onnistuin kuitenkin lopulta kilauttamaan teräslevyä, mutta noin 10 sentin levyisiä jauhesammutinpulloja en edes enää erottanut penkasta. Yhtä kaikki, homma oli todella hauskaa.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


On melkoinen elämys osua kohteeseen 600 metrin päästä, kuulla tähystäjän vahvistus osumalle ja vasta sen jälkeen kuulla osumasta syntynyt kilahdus.



Siirryimme tihenevässä räntäsateessa lounaan jälkeen ampumaan liikkuvia kohteita maalialueen soramontulle.





Tikka T3x Arctic


Jos joku ase on oikeasti ”kova luu”, niin Tikka T3x Arctic on todellakin sellainen. Yksittäisistä asioista ehkä eniten tätä luodikkoa luonnehtii se tosiasia, että Kanadan armeijan arktiset Rangers-joukot valitsivat sen palvelusaseekseen. Kiväärejä on tilattu yhteensä nyt jo 6.820 kpl. Ase kävi ennen valintaansa tiukat Nato-standardin mukaiset testit voittajana lävitse. T3x Arcticin käyttöä ja tarkkuutta testattiin jopa -51 °C (-60 °F) pakkasessa. Aseella ampumisen, tähtäinten säätöjen ja lippaan vaihdon pitää onnistua reilussa pakkasessa hanskat kädessä. Lisäksi aseen mekaniikan kestävyyteen kuljetuksissa ja pudotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota. Kaliiperivaatimuksena oli Naton suosima .308 Win.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Itselläni oli T3x Arctic kaudella 2018 pitkässä testissä, joten se on tuttu ase. Aseen hienous on nimenomaan siinä, ettei mitään ylimääräisiä ja toimintavarmuutta haittaavia hienouksia ole. Se on tehty työkaluksi karuihin olosuhteisiin, joissa oma henki saattaa olla kiväärin toiminnasta riippuvainen. Tämä jos joku on ase ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”. Tikka T3x Arctc testin kokonaisuudessaan pääset lukemaan tästä linkistä.




Chapuis Armes UGEX 9,3x74r rinnakkaispiippuinen tuplaluodikko


Chapuis Armes edustaa selkä suorana menneen maailman glamouria. Perinteinen rinnakkaispiippuinen kaiverruksin koristeltu tuplaluodikko sopii herrasmiehen käteen tyylikkäästi suurriistajahdeissa vielä nykyäänkin. Chapuis Armes nojaa vahvasti artesaaniperinteeseen. Vaikka tehtaan tuotannosta löytyy toki nykyaikaista tietokoneohjattua koneistusta, niin monet työvaiheet esimerkiksi viimeistelyssä, kaivertamisessa ja sovittamisessa ovat edelleen puhtaasti käsityömestareiden ansiota.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Chapuis Armes 9,3x74r on kaunis ja siro ase. Sen kanssa kyllä kelpaa mennä ajojahteihin. Tuplaluodikko on rakenteellisesti erittäin luotettava kaksoisliipaisimineen ja näin myös hyvä valinta vaarallisen riistan kanssa. Aseella oli kiva ampua, joskin rekyyli tuntui sirossa aseessa selvemmin ja kahden liipaisimen taktiikkaa täytyisi osaltani vielä hioa sujuvammaksi ennen karhujahtia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno peli, jolle tilaisuuden tullen tekisin mielelläni tilaa myös omaan asekaappiini.




Kiväärien jälkeen vuorossa olivat haulikot.





Beretta 694


Pääsin nyt ensimmäistä kertaa testaamaan Beretan uutta 694 -mallia. Se on suunnattu aktiiviselle harrastajalle, erityisesti sporting-ammuntaan. Tukkia ja kehystä muotoiltaessa on kiinnitetty huomiota laajaan näkökenttään ja maalinhahmottamiseen. Tukin harja on saanut selvästi leveyttä. Täysin uudelleen muotoiltu kehys mahdollistaa nopeat tuplalaukaukset ilman turhaa pään nostamista laukausten välissä. Kehyksiä ja tukkia kaventamalla on saavutettu 5 astetta parempi näkökenttä eteenpäin katsottaessa. Erityisesti tästä on apua ylös- ja alaspäin ammuttaessa, niin kuin sportingissa helposti saattaa tulla.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Teräksinen top-lever on muotoiltu uudelleen matalammaksi ja on käsitelty heijastamattomaksi. Samassa yhteydessä on 692 -sarjaan nähden on parannettu varmistimen sekä piipun valitsijan ergonomiaa, uusittu ejektorijärjestelmä ja laukaisukoneisto. Etutukin rakenne on uusittu itsestään kiristyväksi. Kaiken kaikkiaan Beretta 694 on siis kokonaan uudelleen suunniteltu haulikko.




Vaikken itse ole mikään sporting-taituri, huomaan kyllä 694:n erittäin miellyttäväksi aseeksi ampua.


Haulikkokoulun rehtori Ville Hirvonen kehuu 694:n perän mitoitusta/geometriaa ja erinomaisen hyvää tasapainotusta. Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi).


Uudet kiillotetut Steelium Plus -piiput OCHP-supistajilla.





Franchi Affinity III Elite Bronze 12/76


Franchi Affinity III Elite Bronze on menestyneiden Affinity-haulikoiden uusin väriversio. Aseessa on vaihtelevia sääoloja hyvin kestävät Ceracote-raudat, eli kehys ja piippu pronssin värisinä ja synteettisessä tukissa on uusi Optifade Waterfowl -camokuosi. Erona II -malliin on paranneltu patruunoiden syöttöaukon muotoilu, isompi viritinvipu ja isompi luistin vapautuspainike.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)


Paino: 3,25 kg, Kokonaispituus: 124 cm, Piipunpituus: Valittavissa 66, 71 tai 76 cm, Vetopituus: 36,5 cm, Lipas: 1 + 3


Aseen mukana tulee neljä peräkulman säätöpalaa, jolla takatukin käyryyttä sekä korkeutta pystytään säätelemään. Aika harvoin tulee ammuttua puoliautomaateilla, mutta Affinity III tuntuu yllättävän miellyttävältä ampua. Lisäpisteet tyylikkään räyhäkkäästä ulkonäöstä. Oikein sopiva kone vaikka sorsastukseen.



Sokerina pohjalla oli kuitenkin varsinainen terapiatyökalu:




Beretta 1301 Comp Pro 24" 12/76 itselataava haulikko


Aseessa on 10 patruunan alumiininen jatkomakasiini. Kapasiteetti 10+1+1 patruunaa (eli siltaankin saa mahtumaan yhden). Tämä on toki toiminnallinen haulikko, eikä sellaisenaan tarkoituksenmukainen metsästykseen. Makasiiniin voidaan kuitenkin tarvittaessa laittaa rajoitin ja näin tehdä siitä myös tilapäisesti metsästysase.
Kick-Off Plus perän luvataan antavan 40% vaimennuksen ensimmäiseen rekyyli-impulssiin. Steelium piippu 80mm ylimenokartiolla vähentää rekyyliä ja tarjoaa paremmat haulikuviot. B-Linkin sulkulaitteen luvataan takaavan 36% nopeamman latauksen kuin muilla itselataavilla haulikoilla ja luotettavan toiminnan myös 24g patruunoilla.




En oikein osaa sanoa tästä muuta kuin että se on ihan hemmetin viihdyttävä peli. Oheiselta videolta pääsee ehkä hieman kiinni hauskuudesta.


Tunnelmasta toiseen...




Fasaanijahtia


Seuraavana päivänä pääsimme sitten itse asiaan, eli jahtihommiin seisovalla kanakoiralla.  Koiran kanssa lintujahti on mieluista puuhaa. Tässä hommassa ei yleensä tarvitse hikipäässä juoksennella, mutta ulkoilua kuitenkin tulee päivän mittaan vähintäänkin riittävästi, kuten opin huomaamaan viimeisimmällä jahtireissulla Italian vuoristossa.

Tällä kertaa erityisen hauskaa oli päästä tutussa porukassa viettämään laadukasta aikaa parhaan harrastuksen parissa. Kuvat puhukoot puolestaan.


Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)

Kuvaaja: Marianna Saren (saren.galleria.fi)




Erityiskiitos myös www.woikoskifeeling.fi Upea paikka ja sydämelliset ihmiset <3