keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Oletko sinäkin keskivertoa parempi ampuja?


”Haulikkoammunta on helppoa, ja kiväärillähän osaa ampua kaikki armeijan käyneet”. Omalla kohdallani ei ikävä kyllä tilanne ole ihan näin ruusuinen. Ja mitenkä se edes voisi olla? Suurin osa metsästyksestäni on suurriistan kytisjahtia tai ajometsästystä valmiiksi tarkoin valituissa passeissa. Haulikkohommia tulee tehtyä harvakseltaan ja kausiluontoisesti. Ensimmäisiin jahteihin lähdin aikanaan täysin harjoittelematta ja osin sopimattomilla välineillä.

No, tekemällä oppii ja tekevälle sattuu… onneksi ei kuitenkaan vielä ole pahemmin sattunut.

On melko käsittämätöntä, kuinka pienillä opastuksilla ja vähäisellä harjoittelulla pääsee itsenäisesti metsästämään. Verrataanpa vaikka golfiin, jossa harrastus aloitetaan käytännön harjoituksilla alkeiskurssilla ja suoritetaan pakollinen green card -kortti. Harrastajia rankataan kansainvälisellä tasoitusjärjestelmällä, joka kannustaa jatkuvaan harjoitteluun ja oppimiseen. Jopa niin, että liian isolla tasoituksella ei edes pääse kaikille kentille pelaamaan. Kaikilla kentillä on harjoitusalueensa draiveille, pitcheille, chipeille ja puteille. Monet pelaajat treenaavatkin omaehtoisesti lyöntejään ennen jokaista pelikertaansa ja ostavat myös golfopettajilta yksityisopetusta. Kukaan ei koskaan sano, jotta golf olisi helppoa tai että kaikki joskus sählyä pelanneet osaisivat sitä.

Älä käsitä väärin. En kaipaa metsästykseen lisää pakollisia ja kalliita ehtoja tai esteitä. Kaipaan harjoittelupaikkoja ja mahdollisuuksia, sekä kulttuuria, joka kannustaa opettelemaan käytännön jahtitaitoja.





Haulikkohommia


Omalla kohdallani ihmettelin vuosia, miksen osu haulikollani. Ei, en todellakaan harjoitellut riittävän monipuolisesti ja kun harjoittelin, tein sen pääosin väärin. Pari kierrosta skeettiä vakioiduissa olosuhteissa ei paljoa auta. Varsinkaan jos asetta ei ole katsottu sopivaksi ja tähtäyskuva, nosto, ennakko sekä laukaisu ovat ihan sattumanvaraisesti itse opeteltuja tai osaamattoman kaverin radalla neuvomia.

”Hauliikolla tährätään perällä, poika”, ”Osoitat vain sinne suuntaan, kyllä se siitä paranee, kun harjoittelet vain riittävästi.” tai ”No harmittaahan se, jos on tonnikaupalla jyystänyt rahaa haulikkoon ja sitten saman metsästysseurueen kaveri ottaa lihaa saman määrän pakastimeen 400 euron Baikkalilla…”  Näitä ja muita kuolemattomia neuvoja riittää, jos menet aloittelijana jahtiukkojen kanssa radalle.

Itselläni haulikkoammunta lähti pieleen jo aikanaan asetta valitessa. Minulle kerrottiin, että haulikko on vaistoase (mitä ikinä tarkoittaneekaan), niin päättelin ihan vaistolla, jotta isompi on parempi. Hankin 12/76 eli 3"" magnumin tyytyväisenä. Ase on miehekkään kokoinen ja potkuakin löytyy riittävästi. En erityisesti miettinyt aseen sopivuutta, painoa, saati tasapainoa. Eniten kiinnostivat patruunat ja että niistä löytyisi riittävän karkeita ryynejä mahdollisimman paljon.






Tarkkuusammuntaa


Joo ammuin armeijassa valiot, osun ”junahirveen hirviradalla”, ja karhumerkinkin olen aina saanut suoritettua ampumakokeissa. Näillä eväillä suurin osa metsästäjistä pitää itseään keskivertoa parempana ampujana, niin myös minäkin. Mutta jos asiaa jää yhtään miettimään, huomaan armeijastakin kuluneen jo kolmekymmentä vuotta. Radalla riittää, kun tähtää pahvihirveä parran kärkeen. Karhukokeen läpäisee, jos on valmis maksamaan 20 euroa, ampumaan 75 metristä vakaalta tuelta neljä laukausta, jotka vähintään sivuavat 17 sentin osuma-aluetta.







Haulikkokoulu 


Matka oikeasti paremmaksi ampujaksi alkoi pari vuotta takaperin Haulikkokoulussa. Maaliskuussa sain tilaisuuden käydä kertaamassa oppeja uuden tuliterän Berettan kanssa. Parhaimmillaan opetus onkin omalla aseella ampumista, asesopivuuden tarkastamista… lähes kirjaimellisesti kädestä pitäen neuvoen ja yksityisesti opastaen.


Haulikkokoulun rehtorin Ville Hirvosen opissa. Kuvaaja: Marianna Saren

Kuvaaja: Marianna Saren

Vertaistukea tarjoilee @nordicshot. Kuvaaja: Marianna Saren


En ole vieläkään mitenkään erityinen haulikkoampuja, mutta uudella 20 cal kevyellä ja pehmeärekyylisellä sekä hyvin käteen sopivalla Beretta 693 Fieldillä alkaa jo usko palautua tähänkin hommaan. Harjoittelusta on tullut hyvien ohjeiden ja niistä seuranneen sujuvuuden ansiosta paljon palkitsevampia. Parantuneen itseluottamuksen kautta myös tulokset ovat selvästi kehittyneet.





Riistaklubi


Yksi parhaita viimeaikojen harjoituspäiviä oli ehdottomasti Riistaklubin Simulated game shooting- tapahtuma Salossa 6.4.2019. Tapahtumassa simuloitiin perinteistä fasaanin ajojahtia, jossa neljä ampujaa rinnakkain ampui kaksi 100 kiekon ajoa. Kiekkoja lensi eri suunnista kohti ja sivuttain. Parhaimmillaan niitä oli jatkuvasti ilmassa enemmän kuin ampujia asemissa. Kaikki kiekot olivat vapaata riista ja osan ampujista ladatessa toisilla riitti miltei keskeytyksettä ammuttavaa… Juuri sellaista harjoittelua, jossa ei kilpailla ketään vastaan, ei lasketa pisteitä, mutta opitaan paljon tai ainakin pidetään totaalisen hauskaa…










Kiväärikoulu, Vaarallinen riista


Yleensä radalla tulee harjoiteltua hyvältä tuelta paikallaan olevaan kohteeseen ammuntaa. Se onkin melko helppoa ja itsekin olen saanut osumia jopa puolen kilometrin päähän. Normaalisti harjoitellaan toki paljon lyhyemmiltä matkoilta, ampumapaikat 75 ja 100 metriltä. Ammunta on aina kivaa, se on selvä, mutta ei tällainen harjoittelu paljoa kehitä moninaisissa riistatilanteissa metsästystä. Lähinnä laukaisutekniikkaa ja rekyylin hallintaa. Tottumatonkin oppii hyvissä olosuhteissa ja hyvillä välineillä helposti osumaan tulitikkurasiaan 100 metrin päässä.

Hieman haastetta tuo mukaan liikkuva maali, mutta ampumaradoilla tuttu kiskoilla kulkeva ”junahirvi” on vakionopean tasaisen kulkunsa ansiosta alkuhämmennyksen jälkeen sekin melko helppo kohde. Varsinkin jos ei lasketa erityisesti pisteitä taulusta vaan hyväksytään kaikki osumat numeroalueelta ja ammutaan tyypilliseltä 75 metrin matkalta.


Markku Vehmas Kiväärikoulun vastuukouluttaja


Huhtikuun lopussa pääsin parantamaan taitojani kiväärikoulussa. Aiheena oli tällä kertaa ”vaarallinen riista”. Aamu alkoi kuten aina haulikko- ja kiväärikoulussa ase- ja ampumaturvallisuudella. Sen jälkeen seurasi opetusta mm. ballistiikasta ja riistaeläinten anatomiasta.



Kouluttaja Juha Hämäläinen

Teoriaosuuden jälkeen kohdistettiin aseet, kouluttajat kävivät läpi yksilöllisesti asesopivuutta ja ampujan ergonomiaa sekä ampumatekniikkaa. Ensin siirryttiin ampumaan paikallaan olevia maaleja, joissa metallilevyt kertoivat iloisella kilahduksella onnistumisista. Pikkuhiljaa vaikeutettiin ammuntaa yhdistetyin kääntymis- ja latausharjoituksin.


Kouluttaja Kai Hämäläinen



Video: Helppoja harjoitteita paikallaan oleviin maaleihin.


Kun jokainen oli päässyt paukuttelemaan pari rasiaa yksilöllisessä ohjauksessa, siirryttiin liikkuvien radalle. Sivuttain liikkuviin ja kohti tuleviin maaleihin ammuttiin eri etäisyyksiltä/kulmista useita laukauksia, kunnes laukaus/lataus/laukaus -rytmi tuli automaattiseksi toistoksi ja onnistuneista osumista alkoi tulla ihan peruskauraa.


Video: Sivuttainen maali 40 m ja päin tuleva maali 17 m.


Tänä keväänä kivääriammunnassani on tapahtunut selvä harppaus eteenpäin. Tästä ansio on ilman muuta Kiväärikoulun opastuksessa ja sisäistämässäni opissa, ettei aina tarvitse osua kymppiin. Saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta vuosien ajan ampumaradalla, kun on tähdännyt tauluihin, joissa on rinkulat 1-10 kuin tikkataulussa, niin väistämättä tulee virhettä peläten tähdänneeksi aina kymppiin. Sitten on harmittanut, kun osuma onkin ollut seiskassa tai kasissa, vaikka oikean riistatilanteen kannalta kumpikin olisi aivan kympin laukauksia.

Juurikin se virhettä välttelevä kympin puristaminen on ollut suurin edistymiseni hidaste. Kun otetaan maaliksi 10-20 senttinen lätkä, niin osumia alkaa yhtäkkiä tulemaan ihan liukuhihnalta. Kun enää kympillä ei ole merkitystä, vaan ainoastaan osumalla, alkaa tähtääminen muuttua väkisin puristamisesta paljon rennommaksi. Eihän metsästyksessä kilpailla kenenkään kanssa, vaan pyritään mahdollisimman eettisiin riistalaukauksiin, usein nopeissa ja hieman hankalissakin olosuhteissa. Isommassa riistassa vitaalialue on helposti jalkapallon kokoinen. On paljon helpompaa laukaista hyvä osuma jalkapalloon, kuin yrittää väkisin sitä täsmälleen keskelle. Tärkeintä kuitenkin on hyvä osuma, eikä taulusta lasketut pisteet.


Pari nopeaa perättäistä reikää keskellä possua :)


Liiasta yrittämisestä on usein pelkkää haittaa, mutta myös hyvät välineet auttavat onnistumisissa. Vaarallisen riistan koulutuksessa harjoittelin ammuntaa tarkoituksellisesti molemmat silmät auki, koko ajan maalialuetta laajasti seuraten. Se onnistuu parhaiten kiikaritähtäimistä 1x suurentavalla tai Aimpoint -tähtäimellä. Vaarallisen riistan koulutuksessa ammuin kaikki laukaukset aseella, jolla on tarkoitus syksyllä lähteä karhujahtiin ja muutenkin käyttää suurriistan ajometsästyksessä, eli Sako 85 kaliiperissa 9,3x62 tähtäimenä Steiner Nighthunter 1-5x24.

Tämä Nighthunter on varustettu pistetähtäimellä (Absehen 0-I), joka on valaistavissa, eli toimii 1x suurennoksella hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Aimpoint-tähtäimet. Tässä on siis tarvittaessa mahdollisuus käyttää myös suurennosta 5x saakka. Se mahdollistaa tietysti tarkemmat osumat pidemmillä matkoilla ja toimii muutoinkin erityisesti hämärätähtäimenä. Aimpoint on myös erinomainen valinta, se on edullisempi, keveämpi ja vielä hitusen nopeampi käyttää. Aimpointissa kun voidaan tähdätä helpommin tarkasti vaikkei optinen akseli tai silmän etäisyys olisikaan täysin oikein. Aimpoint on kuitenkin lähinnä vain päivätähtäin, niinpä Nighthunter on omiaan esimerkiksi karhujahtiin.

Olen ihastunut tähän molemmat silmät auki tähtäystekniikkaan, se soveltuu aivan erinomaisesti lyhyille matkoille ja nopeisiin tilanteisiin. Laaja näkökenttä, helppo maalinhallinta ja nopeat laukaukset.



Harvoin maisteriopinnot ovat näin hauskoja...



Omaehtoinen harjoittelu kotona ja takapihalla


Olen aloittanut myös säännöllisen epäsäännöllisen ammuntaharjoittelun takapihalla ja lähimetsässä. Tai siis oikeammin kylmäharjoittelun, sillä varsinaiset laukaukset jätän ampumatta. Haulikon kanssa homma menee niin, että etsin vapaamuotoisia maaleja tähtäämiseeni. Milloin paikallaan olevia ja milloin ohitse lentäviä variksia, harakoita yms. Tällä harjoittelulla pääsee vakioimaan nostoja, kehon- ja maalinhallintaa.


Liike menee näin:

1. Kohteen havaitseminen ja katseen suuntaaminen
2. Aseen rauhallinen nosto
3. Sopivan ennakon ottaminen
4. Ennakon hallinta
5. Laukaisun hallinta
6. Lopuksi vielä saatto laukauksen jälkeen


Hyvä tekniikka on mahdollista oppia vain tuhansien toistojen avulla. Aseen on noustava juoheasti kohti valittua maalia, ja laukaisukuvan on oltava selkeä ja aina samanlainen. On kuitenkin syytä muistaa, että tekniikan on oltava hallussa tässä vaiheessa. Täysin turhaa on tehdä harjoitteita lihasmuistiin väärällä tekniikalla. Tässä kohtaa Haulikkokoulu on todella hyödyksi. Nostotekniikan harjoittelu on mukavaa ja ilmaista puuhaa, jota voi tehdä itselleen sopivina hetkinä.




Kun haulikko alkaa nousta sujuvasti haluttuun maaliin, niin muuta harjoitusta siten, että katsot valittua maalia, suljet silmäsi ja nostat aseen rauhallisesti maalia kohden. Kun avaat silmäsi, niin aseen tulisi osoittaa maalia ja laukaisukuvan olla oikein.




Palataan kivääri- ja pistooliharjoitteluun myöhemmissä postauksissa.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti