Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa valehteluaan

Suomen luonnonsuojeluliitto jatkaa hyväksi havaitsemiaan Joseph Goebbelsin oppeja valheellisissa kannanotoissaan: ”kun kerrot valheen, kerro iso ja pysy siinä” sekä ”propagandan väitteet on suunniteltava tyhmimmän kadunmiehen käsityskyvyn mukaan”.

Väite:

Tohmajärven Värtsilän alueella on ollut jo useamman vuoden ajan luvattomia haaskoja aivan asutuksen välittömässä läheisyydessä. Haaskoilla on tavattu laitonta eläinperäistä bse/tse-riskin materiaalia, mm. lampaita ja nautoja. Luvattomien ja luvallisten haaskojen yhteisvaikutuksesta on alueelle muodostunut poikkeuksellinen haaskahoukutin, joka jo vuosien ajan on synnyttänyt väärää mielikuvaa ihmisasutuksen lähistölle hakeutuvista häirikkösusista. Sen lisäksi, että haaskoja aivan ilmeisesti käytetään salametsästyksen houkuttimina, ovat lukuisat petohavainnot mahdollistaneet myös virallisten poikkeuslupien hakemista muka häirikköyksilöiden ampumiseen.  

Fakta:

Itä-Suomen poliisilaitokselta kerrotaan, että heille on tehty tänä talvena alueelta 6-9 ilmoitusta mahdollisesta luvattomasta haaskasta. Kaikki ilmoitetut paikat on käyty läpi, ja yhden osalta tehdään jatkoselvityksiä. Tässä vaiheessa kyseessä ei kuitenkaan ole rikostutkinta, eikä poliisi epäile asiasta metsästäjiä.

Haaskanpito on toimintaa, jolla eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle ja jonka tarkoituksena on valokuvata, katsella tai metsästää eläimiä. Haaskaa voidaan pitää myös yksinomaan eläinten ruokintatarkoituksessa, esimerkiksi uhanalaisten petolintujen kohdalla.

Haaskanpitäjiä voivat olla yksittäiset toimijat, jotka käyttävät haaska-aineksena omia kuolleita tuotantoeläimiään tai luontokuvaajat ja luontomatkailuyrittäjät, jotka hankkivat haaska-aineksen maatiloilta tai elintarvikealan laitoksista. Luonnonvaraisten eläinten teurasjätteiden käytöstä ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille. Tuotantoeläinten käyttäminen haaskana vaatii aina vähintään ilmoituksen kunnaneläinlääkärille. Metsästäjillä on käytössään runsaasti (usein ylitarjontaakin) hirvien ja muiden luonnonvaraisten eläinten raatoja ja teurassivutuotteita sekä kaloja, että niiden perkuujätteitä.
Metsästäjät eivät käytä nautojen ja lampaiden ruhoja haaskana, siihen ei ole tarvetta ja se on kiellettyä.

Metsästäjät käyttävät pienpetohaaskoja poistaakseen mm. luonnolle vahingollisia vieraspetoja ja tekevät näin ollen arvokasta luonnonsuojelutyötä. Haaskojen käytöstä salametsästystarkoituksissa ei ole muuta todistetta kuin Suomen luonnonsuojeluliitto pahantahtoinen väite. Ilkeitä väitteitä vailla pohjaa on tapana kutsua panetteluksi ja valehteluksi.

Väite:

Suomen tiukasta aselupakäytännöstä seuraa, että kaikki salametsästäjät (poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa) ovat myös metsästysseuroihin kuuluvia järjestäytyneitä metsästäjiä. Salametsästyksen kitkeminen on siten ensisijaisesti metsästäjäjärjestöjen vastuulla. Tyhjien puheiden, ongelmien kiistämisen ja peittelyn tilalle tarvitaan tekoja. Salametsästyksen jatkuminen vaarantaa koko metsästysharrastuksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden. 

Fakta:

Ensinnäkin salametsästysväitteet ovat täysin vailla todisteita ja siten tuulesta temmattuja. Toiseksi Suomen Metsästäjäliitto tuomitsee salakaadot. Koska mahdollinen salametsästys on luonteensa mukaisesti salaista ja laitonta, on sen tutkinta ja syyllisten kiinniottaminen poliisin vastuulla. Metsästysseurojen vastuulla ei ole noitavainojen tai puskakäräjien järjestäminen tyhjien vihapuheiden perusteella. Metsästysseurat kunnioittavat metsästyksen säädöksiä ja erottavat salakaatoon syyllistyneen jäsenensä. Tämä onkin lähinnä muodollinen mielenilmaus, koska metsästysrikokset seuraa lähes poikkeuksetta aseen ja aselupien menetys, sekä metsästyskieltotuomio.

Aivan yhtä hyvin voisi kysyä hyväksyvätkö luontojärjestöt laittoman oologian tai vaikkapa huumausaineiden viihdekäytön. Molempia ilmiöitä esiintyy todistetusti heidän jäsenkunnassaan, mutta yhtään niistä irtisanoutuvaa kannanottoa ei ole mediassa näkynyt, saati tietoja erotetuista jäsenistä. ”Tyhjien puheiden, ongelmien kiistämisen ja peittelyn tilalle tarvitaan tekoja.”

Metsästysharrastuksen tulevaisuuden ja sen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vaarantuminen ei johdu metsästäjien piittaamattomuudesta, vaan luontojärjestöjen mediassa esittämästä valheellisesta propagandasta.


Lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/p-kn_luonnonsuojelupiirin_raju_vaite_luvattomilla_haaskoilla_salametsastysta_susilupia_petopelkoa_ja_koulukyydityksia/7129192

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/kuolleet+elaimet/haaskakaytto

http://riista.fi/metsastys/ohjeita-metsastajalle/metsastystavat/pienpetohaaska/

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4liitto-tuomitsee-salakaadot-1.32351

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oologia

Täydellisen voileivän metsästys

Itse leivottu saaristolaisleipä, päällikkönä kotitekoista vuohenmaitojuustoa ja riistasalamia, voittaa mennen tullen kaupan tarjoamat höttöleivät ja lisukkeet. Vuohenmaitojuuston valmistus on helppoa, eikä saaristolaisleivän valmistuskaan vaikeaa ole. Lopputuloksen herkullisuus ylittää vaivannäön moninkertaisesti. Riistasalamin valmistusohjeet löydät täältä.

Tälle herkulle pärjää vain klassikkosuosikkini Shooter’s Sandwich. Tosin kannattaa kurkata myös mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen haastajaresepti, jonka tarjosi Pasi Kettunen valokuvakilpailun kommenttiosiossa.

Juuston valmistuksessa tarvitset juustomuotin ja harsokankaan. Tosin muotinkin voit korvata ihan yhtä hyvin joka kodista löytyvällä läviköllä tai siivilällä. Tällä kertaa tein juuston vuohenmaidosta, jota löytyy isompien markettien maitohyllystä tai suoraan tiloilta (vältä iskukuumennettua UHT-maitoa), mutta aivan tavallinen täysmaitokin käy tarkoitukseen hyvin. Lehmänmaidosta valmistettu juusto on hieman miedomman makuista. Lisäksi tarvitset juustonjuoksutinta, jota myydään markettien juustohyllyissä ja apteekeissa.

Vuohenmaitojuusto

vuohenmaitoa
suolaa
juustonjuoksutinta
(yrttejä)

Kaada 3 litraa maitoa kattilaan ja kuumenna se kädenlämpöiseksi. Lisää ruokalusikalliset suolaa ja juustonjuoksutinta (halutessasi erilaisia makuvariaatiota, lisää mieleistäsi yrttiä silputtuna). Sekoita hyvin. Kuumenna maitoa vielä hiukan lisää, kunnes se on n. 40 asteista. Nosta kattila levyltä ja peitä se kannella. Anna maidon saostua ½ tuntia ja leikkaa hyytyneeseen juustomassaan veitsellä ristiviillot. Odota vielä n. 15 minuuttia.

Nostele juustomassa reikäkauhalla sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään. Käännä vielä sideharso massan päälle. Laita muotin alle aluslautanen keräämään tihkuvaa heraa. Anna juuston valua jääkaapissa yön yli. Kumoa juusto muotista ja poista liina. Vuohenmaitojuusto sopii hyvin paitsi leivälle, myös liharuokien lisukkeena ja jälkiruokana metsämarjahillon kanssa.

Juuston valmistuksessa jäänyttä heraa voit käyttää leivontaan nesteenä vaikka pullataikinassa tai leivässä. Heran avulla voit myös jatkojalostaa maitojuustosta kyproslaistyyppistä halloumi-juustoa grillattavaksi tai paistettavaksi lisukkeeksi.

Halloumi-juusto (halumi)

Leikkaa valmis maitojuusto sopiviksi paloiksi ja kiehauta suolalla maustetussa (2 rkl) herassa vartin verran, eli kunnes juustonpalat nousevat pintaan. Nosta palat jäähtymään hetkeksi. Tee sillä välin suolavesi (1 dl/litra) sopivaan purkkiin. Laita juustonpalat suolaveteen ja jääkaappiin. Valmista halloumi on jo seuraavana päivänä. Pidempään säilytettyä halloumia on syytä liottaa kylmässä vedessä ennen käyttöä liian suolaisuuden poistamiseksi. Alkuperäinen halloumi on usein maustettu mintulla.

Saaristolaisleipä (4 kpl)

piimää (tai appelsiinimehua)
hiivaa
ruisjauhoja
vehnäleseitä
maltaita (rouhittua ruismallasta)
siirappia
(olutta tai heraa)

vehnäjauhoja
suolaa

Sekoita keskenään 2 litraa piimää, 3 hiivaa, 6 dl ruisjauhoja, 6 dl vehnäleseitä, 6 dl maltaita ja 6 dl siirappia. Anna seistä lämpimässä 2 tuntia. Jos haluat käyttää leivässä (tummaa) olutta tai heraa, niin anna taikinan seistä lämpimässä yön yli ja lisää ½ litraa olutta tai heraa.

Lisää taikinaan 1,8 litraa vehnäjauhoja ja 4 rkl suolaa. Sekoita hyvin. Voitele leipävuoat (4 kpl) ja laita taikina vuokiin. Kohota noin tunti lämpimässä. Paista leipiä 150-160 asteisessa uunissa  tuntia, voitele siirappivedellä puolessavälissä paistumista.

Saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta päivän parin kuluttua. Säilytä ylimääräisiä leipiä jääkaapissa.

Moskun mailla – Ilkka Ilmola

Kokenut pyyntimies Ilkka Ilmola on kulkenut Metsä-Lapin lintumailla sekä sotilaana että siviilinä jo 35 vuoden ajan. Kenraaliluutnantti Ilmola on toiminut mm. Itäisen maanpuolustusalueen komentajana. Hän on kirjoittanut aiemmin erätarinakokoelman Kenraali kairassa (Otava 2012).

Moskun mailla –kirja koostuu yhdeksästätoista itsenäisestä erätarinasta. Tarinoissa on aito ja rehellinen ote, myöskään omia epäonnistumisia ei piilotella. Useinhan tarinoiden suola onkin juuri erilaiset yllättävät sattumukset. Kerronta on dokumenttia Sodankylän kairoihin suuntautuneista metsästysmatkoista. Tyylilaji on kuitenkin romanttinen kuten A. E. Järvisen klassikkoeräkirjoissa tai Arttu Kotisaran metsästyselokuvissa.

Kuljimme harvassa männikössä pienen kivikon reunassa, kun äkkiä kuului koppelon kotkotus ja Tellun haukku kajahti lähellämme. Heilautin kättäni Pepelle ja jäykistyimme paikallemme. Näin linnun lähes askeltakaan ottamatta. Painuin polvilleni. Kaveri teki jännittyneen näköisenä samoin. Ampumamatka oli haulikolle liian pitkä. Ryömin Pepen viereen ja pyysin kiväärin. Konttasin pari metriä mukavan mättään taakse ja hain ampuma-asennon. Sain koppelon hyvin tähtäimeen, mutta lintu ei näkynyt ristikossa kirkkaana. Työnsin kivääriä kauemmaksi olkapäästä. Sama tähtäämisen vaikeus toistui. Lopulta päätin hermostuksissani kuitenkin ampua. Laukaus pamahti. Koppelo pudottautui pari metriä ja liukui siivet levällään alarinteeseen Tellu viivana perässä. Tähystin, uskotellen itselleni, että olin osunut. Kissan viikset, sinne se häipyi näkymättömiin terveen näköisenä. Ainahan tuollainen painava lintu pudottautuu pari metriä oksalta lentoon ponnistaessaan. Höpisin nolostuneena Pepelle jotakin parallakseista ja muista kummallisuuksista, jotka olivat juuri ratkaisevalla hetkellä aiheuttaneet epäonnistumisen. Mielessäni manasin tunarointiani ja sitä, miksi en yrittänyt rihlakon luotipiipulla. Tilanne päättyi naureskeluun Pepen tokaistessa: ”Suuri, valkoinen metsästäjä ampui ohi.”

Jatkoimme matkaa länttä kohti. Puolisen kilometriä saapasteltuamme kuului yläpuoleltamme pienestä kumpareesta pari hätäistä siiveniskua ja ropsahdusta. Haukku alkoi. Laskin repun maahan ja sanoin Pepelle: ”Anna nyt vielä kerran se kivääri. Saatan nähdä tuon linnun täältä aukon takaa.” Oikealla puolellani oli kaatunut kelo. Konttasin sen taakse ja tähystin. Tellu osui helposti silmiini. Sitten huomasin jotain mustaa matalalla aivan koiran yläpuolella. Tähtäinkiikarista katsomalla päättelin sen metsoksi, josta näkyi vain alaosa, pyrstö ja hieman rintaa. Sain kelosta niin hyvän tuen aseelle, että päätin yrittää. Laukaus pamahti. Kiikari tömähti napakasti otsaani. Muuta ei sitten tapahtunutkaan. Metso oli paikallaan ja haukku jatkui. Tunsin miten veri valui norona nenän vartta poskelleni. Vilkaisin hätäisesti Pepeä ja latasin kiväärin uudelleen. Tähtäsin vähän ylemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla ja vedin aseen kunnolla olkapäähän. Laukaus lähti ja metso putosi.

Kenraalin ja hänen jahtikavereidensa erämaita ovat Koitelaisen ja Vintilän kairat, Lokan perät, Sorvortan seudut ja Yläperän tunturikoivikot. Näissä maisemissa vaelsi aikoinaan myös Mosku, tunnettu erämaiden kasvatti. Legendaarisen pyyntimiehen mailla juttu luistaa, ja tenhoavat erätarinat lomittuvat tyylikkäästi lappilaiseen erähistoriaan.

Tarinat ovat lyhyitä, kymmenestä viiteentoista sivun mittaisia, nopealukuisia juttuja. Moskun mailla -kirja soveltuukin vaikka matka- ja iltalukemiseksi niille, joista kanalintujen metsästys yhdessä Suomen pystykorvan kanssa on eränkäyntiä parhaimmillaan.

Kirjailija: Ilkka Ilmola
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 200
ISBN10: 9511278800
ISBN13: 9789511278801

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511278800