Riistapiirakka

Juustoisesta riistapiirakassa on moneksi. Maku on kohdallaan ja täytteen voi hyvin pitkälti varioida oman maun ja ruokakaapin sisällön mukaan. Tällä kertaa tein riistapalvipiirakan, mutta täytteenä toimivat myös kypsennetty jauheliha, riistamakkara, paistinsiivut tai vaikka tähteeksi jäänyt revitty sika. Juustolaatujakin voit vaihdella mieleiseksesi, lisäksi täytteeseen sopivat myös monet sienet ja kasvikset. Tällainen piirakka toimii mainiosti erilaisissa juhlissa pikkusuolaisena ja toisaalta myös arkeen välipalaksi, evääksi, illalliselle tai aamiaiselle.

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 dl emmentalraastetta (musta)
150 g voita
1 dl vettä

Täyte

1 sipuli
150 g riistapalvia (tai muuta kypsää riistalihaa)
1 dl persiljaa
200 g raejuustoa
2 dl mozzarellaraastetta
2 munaa
2 dl kermaa
2 tl piparjuuritahnaa
1 dl emmentalraastetta (musta)

Tällä ohjeella valmistat halkaisijaltaan alle 30 cm vuoan piirakan. Tuplaa resepti kokonaista uunipellistä varten. Sekoita kuiva-aineet ja nypi joukkoon voi. Sekoita lopuksi joukkoon myös vesi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Kuullota hienonnettu sipuli tilkassa oliiviöljyä. Leikkaa liha pieneksi silpuksi. Silppua myös persilja. Sekoita kaikki täytteen ainekset ja kaada ne pohjan päälle vuokaan. Paista reilu ½ tuntia 200 asteisessa uunissa.

Jänis- ja rusakkojahti kyläkoulun hyväksi

Metsän emännän Mielikin kunniaksi perinteiset tervetuliaissnapsit.

Kaunis kiitos Pasille jälleen kerran kutsusta seuransa hyväntekeväisyysjahtiin. Tapahtuman idea on hyvin yksinkertainen, mutta fiksu.  Noin viidenkymmenen metsästäjän osallistumismaksut ja myydyn saaliin arvo tuloutetaan lyhentämättömänä kyläkoulun matkakassan hyväksi. Samalla poistetaan pihoihin ja puutarhoihin pesiytyneitä häirikkörusakoita :)

Tämä on juuri sitä toimintaa, mitä meidän metsästäjien tulisi tehdä paljon laajemmassa mitassa. On mukava osallistua kavereiden kanssa jahtiin ja samalla toimia koko kyläyhteisön hyväksi. Voiko parempaa win-win-tilannetta edes metsästyksessä olla?

Osa päivän saaliista.

Itse jahti ei sujunut aivan odotetulla tavalla. Keli oli kyllä mukava poutainen pikkupakkanen, mutta hangen pintaan oli muodostunut koirille ikävä jäinen kuori. Niinpä koirien käyttö oli rajoittuneempaa ja saaliskin jäi hieman vähemmäksi kuin viimevuonna. Kaikesta huolimatta jahti oli onnistunut ja hyvin järjestetty. Vaikea keksiä mikä olisi parempi tapa viettää lauantaipäivää.

Perinteisten peuravalkeiden paikka

Tänään viimeisenä päivänä olin vielä peurakyttyyllä. Keli oli mukavan lämmin, selvästi plussalla. Useamman tunnin pystyi olemaan paljain käsin ilman hanskoja. Huomattavasti miellyttävämpi tilanne kuin viimevuonna, jolloin kauden lopetusiltana oli -24 astetta pakkasta. Satelikin vähän ja se peittää alleen niin hajut kuin pienet äänetkin. Ei tullut saalista, kuten ei muutamalla edeltävälläkään kerralla. Kaiken lisäksi koko talven auraamatta ollut metsäautotie muuttui illan aikana loskavelliksi. Jos mukana ei olisi ollut lumiketjuja, niin ilta olisi päättynyt todella pitkään kävelyreissuun.

En kuitenkaan ole yhtään pahoillani. Kausi oli erinomainen, yksitoista kaatoa on itselleni enemmän kuin riittävästi. Kaatojen lisäksi kausi toi monia hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Erityisesti mieleen on jäänyt mielenkiintoinen ilta tuplavasojen kanssa, sekä hyvin järjestetty jahti mäyräkoirilla. Tarkkaan en ole laskenut kyttyyllä vietettyä aikaa, mutta 150 tuntia lienee melko lähellä totuutta. Onhan siinä ajassa ehtinyt kokea riittävästi verta, hikeä ja (onnen)kyyneleitä.

Nyt on siis perinteisten peuravalkeiden paikka :)