torstai 22. marraskuuta 2012

Metsästävän Lindströmin pihvit



riistajauhelihaa
punajuuria
metsäsieniä
sipuli
kananmuna
sinappia
suolaa
pippuria

Raasta raakaa punajuurta ¼ kg ja hienonna saman verran sieniä ja yksi sipuli. Jos käytät säilöttyjä suolasieniä, niin liottaa/kiehauttaa ylimääräinen suola pois, kuivatut sienet voi murentaa sellaisenaan taikinaan. Kuullota raastetta, sieniä ja sipulia voissa pannulla hetki. Sekoita ne jauhelihan ½ kg kanssa, lisää joukkoon kananmuna ja ruokalusikallinen dijonsinappia, mausta suolalla ja pippurilla.

Muovaa taikinasta pihvejä tai lihapullia, paista ne voissa. Lisukkeena toimivat voissa kuullotetut sipulirenkaat ja porkkanan siivut. Porkkanoita kannattaa maustaa myös suolalla ja hunajalla (tai vaahterasiirapilla). Tarjoile herkut dijonmuusin tai kukkakaalipyreen kanssa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Valkohäntäpeuran naarasvasa iltakyttyyltä


Eilinen lapsen oikeuksien päivän iltakyttyy alkoi lupaavasti hienoisella säätilan muutoksella. Kokemuksieni, tosin melko rajallisen havaintomäärän, mukaan peurat aktivoituvat jos säätilassa tapahtuu nopeita nousuja tai laskuja. Illan aikana lämpötila nousi useita asteita ja samaan aikaan tuuli kääntyi lounaaseen.

Ruokinnalle saapui vasa hieman neljän jälkeen alkavan hämärän myötä. Selän takaa lähes suoraan ruokinnalle puhaltavan tuulen vuoksi lähestyminen eteni kovin varovaisesti ja hermostuneen oloisesti. Olin avokopissa koko ajan valmistautumassa ampumaan, mutta peura pysyi valppaana, nosteli päätään ja piti rintamasuunnan kohti koppia. Tätä jatkui yli kymmenen minuuttia. Aloin jo itsekin hermostua ja mietin, tapojeni vastaisesti, päähän tai niskaan tähdättyä laukausta.

Lopulta vasa käänsi kylkensä lähteäkseen. Samalla lähtivät myös terveiset klo 16:24 lapojen taakse kylkeen ja peura putosi niille sijoilleen. Naarasvasa sai kunnian olla kauden kuudes valkohäntäpeura, yhteensä neljältätoista kyttyykerralta.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Valkohäntäpeuran naarasvasa kyttyyltä



Kolmastoista kyttyyjahti alkoi kaverin kanssa arpomalla paikat vierekkäisiltä ruokintapaikoilta. Lisäväriä arvontaan antoi samaan aikaan ruokinnalta riistakameran lähettämät kuvat, eli tapahtumia olisi mahdollisesti luvassa. Paikalle saavuttuamme, myös toiselta ruokinnalta poistui peura, joten molemmat paikat vaikuttivat lupaavilta.

Varttia vaille neljä, siis vielä mukavasti valoisaan aikaan, kuului laukaus kaverin passista. Ja melko pian perään tuli tekstiviesti kaadetusta naarasvasasta. Jatkoimme kyttyytä pimeään, mutta lisää peuroja ei enää ollut liikkeessä. Tarkistimme vielä epäluotettaviksi osoittautuneiden riistakameroiden toiminnan ja lähdimme nylkemään vasaa.

Pian tämän jälkeen kamerat taas lähettivät uusia kuvia peuroista. Jos maa vain olisi lumessa, niin jahtia voisi ja kannattaisi jatkaa taas myös pimeään aikaan. Jotenkin tulee lapsuus mieleen tästä lumen odottelusta :)