Ja mitä suteen tulee, niin puhe salametsästyksestä on erittäin monessa tapauksessa puhdasta arvailua ja pahantahtoista panettelua. Usein mediassa kohkataan kuolleesta tai "kadonneesta" sudesta salametsästyksen uhrina, mutta joidenkin kuukausien päästä selviää, ettei asiassa ole tapahtunut mitään rikosta. Jostain syystä kuitenkin unohtuu lähes poikkeuksetta näiden vapauttavien tietojen uutisointi.
En siis todellakaan ota maineelleni pimeän Afrikan alkukantaisia julmuuksia, enkä median rakentamia susimyyttejä.
Jotta metsästäjien ja Riistakeskuksen viranomaisten välit säilyisivät asiallisina jatkossakin, toivon pikaista korjausta (anteeksipyyntöä) pahantahtoisen propagandan levittämiseen. Vallitsevissa olosuhteissa Riistakeskuksen on turha odottaa yhteistyötä.
Kuulin kevättalvella paljon kehuja, mutta myös hieman ristiriitaisiakin lausuntoja mielenkiintoisesta ruotsalaisveitsestä. Olen totaalisen hurahtanut näihin miesten leluihin, enkä voinut vastustaa kiusausta hankkia sellaista myös itselleni.
Nyt olen ehtinyt tutustua ja testata F1 Prota jo useamman kuukauden, heti alkuun täytyy sanoa, ettei kyseessä ole mikään marketin tusinaveitsi, mutta lienee kuitenkin parasta aloittaa kertomus ihan alusta.
Näiden äärimmäisten veitsien tarina alkoi vuodesta 1987, kun Ruotsin puolustusmateriaalihallinnon viranomaiset ottivat yhteyttä Fällkniveniin ja pyysivät suunnittelemaan Ruotsin ilmavoimien taistelulentäjille selviytymisveitsen. Siihen asti lentäjien hätäpakkauksessa oli ollut tavallinen parin euron Mora-puukko.
Kuva: http://www.gotavapen.se
Hävittäjän hinta on helposti kymmenissä miljoonissa euroissa, joten siinä budjetissa taktisen selviytymisveitsen hinta ei merkitse juuri mitään. Niinpä Fällkniven alkoi suunnitella puhtaalta pöydältä, tavoitellen täydellistä veistä, jonka yksityiskohdat on suunniteltu kuin itse hävittäjälentokoneessa. Kaikkeen on voitu varata parhaat materiaalit ja tuotantotavat. Veitsen täytyi olla sellainen, ettei sen rakenne tai käytettävyys petä tiukassakaan paikassa, vaikka olisi sitten yksin vihollislinjojen takana.
F1 Pilot selviytymisveitsen ensimmäinen erä toimitettiin Ruotsin ilmavoimille elokuussa 1995. Seuraavan vuoden aikana alkoi F1 Pilotin myynti myös siviilimarkkinoille. Myöhemmin alkuperäisen F1:n rinnalle tulivat pidempiteräiset S1 ja A1 -mallit. Parinkymmenen vuoden jälkeen Fällkniven julkaisi näistä veitsistä vielä pykälää äärimmäisemmät Pro-versiot.
Pro-sarja
Pro-sarjassa on korvattu aiempi VG10 terä entistäkin kovemmalla laminoidulla kobolttiteräksellä (lam. CoS). Uudella terällä on saavutettu vieläkin parempi kestävyys, erityisesti terän lohkeamattomuuden osalta. Samalla myös terän paksuutta on lisätty (nyt 5 mm) ja näin saatu lisää vääntöjäykkyyttä, joten veitsi kestää entistä suurempia ulkoisia voimia (n. 120 kg rasituksen suoraa sivuttaista vääntöä). Uudelleen muotoiltu läpiruoto on myös entistä laajempi sekä paksumpi. Sormisuoja on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja hitsattu pysyvästi kiinni ruotoon. Teränsuuta on muotoiltu aiempaa paremmin leikkaavaksi.
Samassa yhteydessä tuppi suunniteltiin kokonaan uudelleen; kestävämmäksi ja sotilaskäytössä yleiseen PALS / MOLLE-kiinnitysjärjestelmään yhteensopivaksi. Tupin materiaaliksi valittiin Zytel-polyamidihartsi, jota käytetään mm. auton moottoriosissa korvaamaan metallia ja keramiikkaa. Jokainen Pro-sarjan veitsi toimitetaan iskunkestävässä ja vedenpitävässä laatikossa. Älä kysy miksi… mutta ehkä laatikolle löytyy myöhempää uusiokäyttöä jonkin muun tarvikkeen suojaamisessa. Lisäksi paketissa on vielä DC4 hiomakivi, josta löytyy sekä keraaminen että timanttinen puoli.
Laminoidun terän idea
Äärimmäisen kovaa kobolttiterästä käytetään veitsien lisäksi esimerkiksi erikoisporanterissä. Kovaan teräkseen saadaan erittäin leikkaava terävä terä, mutta se on yksinään liian hauras. Lisäämällä terään pehmeämpi, taipuvampi kerros (420J2 ruostumaton teräs) on lopputulos samaan aikaan sitkeä ja kova. Laminoitu terä kestää iskuja, ei katkea, eikä resonoi käteen ikävästi. Tällaisessa rakenteessa pehmeämpi teräs muodostaa terän kyljet ja kova teräs ytimen, joka varmistaa kestävän ja leikkaavan teränsuun. Sivut suojaavat kovaa ydintä murtumiselta ja antavat paremman korroosionkestävyyden.
Kokemukseni Fällkniven F1 Prosta
F1 Pro tuntuu jämäkältä käteen. Selvästi painavammalta kuin puukot tai veitset yleensä. Sitä on helppoa ohjata, vaikka terä onkin painava, painopiste sijoittuu kuitenkin pari senttiä kahvan puolella. Kahvan thermorun-materiaali tarjoaa hyvän ja pitävän otteen jopa verisillä käsillä.
Fällkniven F1 Pron terä on tuplasti paksumpi kuin normipuukoissa.
Vaikka terä on paksu, toimii se silti melko hyvin ihan normaaleissa vuoluhommissa. Pidän itse nikkaroinnissa hieman lyhyemmästä terästä, mutta pystyy tälläkin veitsellä vuolemaan oikein hyvin. Tarvittaessa enemmän voimaa, antaa leveä hamara myös hyvän tukipinnan peukalo-otteelle. Esimerkiksi kovasta puusta ohuiden helposti syttyvien lastujen tekeminen kiehisiin onnistuu mallikkaasti. Mutta useimmiten kuitenki metsästysveitsen veistohommat rajoittuvat lähinnä makkaratikun vuolemiseen. ;)
F1 Pro toimitetaan valmiiksi riittävän terävänä, kuten videosta näkyy. Kovan terän ansiosta se myös säilyy pitkään terävänä. Hieman hifistelemällä veitsi on mahdollista saada aivan ultrateräväksi, mutta käytännössä sellainen on jopa epäkäytännöllistä. Esimerkiksi omat keittiöveitseni tulee välillä teroitettua niin teräviksi, että pureutuvat jokaisella leikkausviillolla myös leikkuualustaan ja tämä ainoastaan hidastaa työskentelyä. Kovaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa, niinpä veitsen mukana toimitettava timanttiviila/hiomakivi on erinomaisen hyvä varuste.
Tehdasteroitettuna F1 Prolla leikkaa hienosti ohuita siivuja vaikka tomaatista. Tässä kohtaa kuitenkaan paksu terä ei ole mitenkään käytännöllinen ja tavallinen kokkiveitsi puolustaa hyvin paikkaansa keittiöaseena. Tosin kovateräinen (MAC PRO 59-60 HRC) taottu keittiöveitsi on melko hauras ja katkeaa helposti pudotessaan kivilattialle. Myös kärjen murtumiset ja terän lohkeamiset rikkovat laminoimattoman kokkiveitsen terän varomattomassa käytössä.
Teräväsärmäinen hamara soveltuu hyvin magnesiumtulusten raapimiseen.
Terä on muotoiltu hyvin viiltäväksi ja pääsin kokeilemaan sitä kesällä kauriin suolistamiseen sekä nylkemiseen. F1 Pro toimii molemmissa hommissa aivan erinomaisesti, jos tosin tässäkin kohtaa liian terävästä veitsestä voi olla myös haittaa. Nylkiessä vuotaan tulee viillettyä helposti reikä, jos ei ole koko ajan tarkkana.
F1 Pron terän kovuus on 60 HRC, joka on tyypilliseen (Marttiini Jätkänvuolu) puukkoon 54-56 HRC nähden aivan omaa luokkaansa. Vertailun vuoksi EKA SwingBlade terän kovuus on 57-59 HRC, joka sekin on erittäin hyvä ja kovateräinen nylkytyökalu. Nylkiessä pehmeäteräinen veitsi/puukko tylstyy todella nopeasti ja usein näkee puukkoja teroitettavan useampaankin kertaan nylkemisen aikana.
Metsästysveitsikäytössä lisäpisteitä tulee ilman muuta myös hygieenisyydestä. Veitsen voi tarvittaessa pestä, vaikka tiskikoneessa. Tuppi on myös helposti vesipestävä ja rakenteensa vuoksi kuivuu nopeasti, vaikka toki F1 Pro kestää ruostumatta myös märkänä tupessa säilytyksen.
Keittiöveitsi on parempi siivuttamaan, mutta tässä porukassa Fällkniven F1 Pro pärjää muuten ihan mallikkasti. Oikealla puukosta näkee miten käy hiiliteräkselle, jos ei kuivaa ja öljyä puukkoa/tuppea sadepäivän jälkeen.
Koska F1 Pro on raskaan sarjan työkalu, voi sitä kohtuullisen huoleti käyttää myös leukun tai vesurin tavoin lyömään oksia poikki ja halkaisemaan polttopuita, vauhtia hamarapuolelle klapilla lyöden. Paksu kiilamainen terä onkin omiaan juuri halkaisemaan pieniä polttopuita, jos kirvestä ei ole saatavilla. Kahvan päästä selvästi näkyvä läpiruoto antaa kestävyyttä ja voimaa, jos hamarapäähän lyödään kuten talttaan.
Fällkniven F1 Pro on toki myös ”taktinen taisteluveitsi”, mutta onneksi ei vielä ole tullut tarvetta testailla niitä ominaisuuksia. Kuitenkin tupesta voi sanoa, että se soveltuu helposti tetsareihin kiinnitettäväksi ja veitsi pysyy tukevasti tupessa myös kahva alaspäin asennettuna.
Loppuyhteenvetona sanoisin, että Fällkniven F1 Prolla on omat heikkoutensa, joista paino (neljänneskilo tupen kanssa) ja hinta (pyörii 400 € molemmin puolin ostopaikasta riippuen) tulevat päällimmäisinä mieleeni. Mutta jos haluat erittäin laadukkaan yleistyökalun, jolla selviytyy oikeastaan kaikesta, mitä metsästysveitseltä tai eräpuukolta voi kohtuudella vaatia, on F1 Pro oiva valinta. Halustahan tässä kuitenkin on loppujenlopuksi kyse, ei kait tätä hankintaa mitenkään järkisyillä voi perustella :)
Hei, minä olen Janne ja olen huono ampumaan haulikolla…
Muutos parempaa, alkaa aina tosiasioiden tunnustamisesta. Kuten alkoholismissa, niin haulikoinnissakin kannattaa hakea ammattiapua mieluummin aikaisemmin, kuin liian myöhään. Aika nopeasti ensiavun jälkeen tajusin, ettei omin voimin rypistelystä olisi ollut sanottavaa hyötyä. Vaikka olisin ampunut tuhansia laukauksia radalla, olisin vain pahimmassa tapauksessa oppinut täysin väärän ja hankalan tekniikan, joka olisi estänyt edistymiseni myöhemmin totaalisesti.
Mietitäänpä hetki… Jos olisin saanut Almatädiltä perinnöksi ooppelin ja lähtisin terhakkaasti opettelemaan autolla ajoa tädin penkinsäädöillä ja ratin asennolla. Peileistä näkisi lähinnä meikata ja istuinlämmitin olisi jäänyt viimetalvesta päälle. Siinä sitten ujosti vaihteita roplatessa, tulisi joku ruusperi selittämään, että mutkaan tullessa pitää vaihtaa pienemmälle ja painaa samanaikaisesti jarrua, sekä höräyttää välikaasua, kun jarru on päällä… näin tietysti vain pelkkää oikeaa jalkaa käyttämällä.
Tämä on kuitenkin monelle meistä tuttua ampumaradalta. Kaupassa asetta valittaessa myyjä ei joko osaa auttaa tai ajattelee sinun ostavan harjoittelupatruunoita sitä enemmän, mitä sopimattomamman haulikon ostat :D Niin ja sitten haulikkoradalla joku nimikoidulla ampujanliivillä ja Suomen lipulla varustettu guru alkaa selittämään sinulle tomerasti: ”Ampujan alkuasennossa aseen perä on lantioluun harjan korkeudella ja katse on suunnattuna kiekon lähtösuuntaan…” Varmasti ihan täyttä asiaa, en epäile, mutta metsästyksen ja onnistuneen riistalaukauksen kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä.
Viimekauden kyyhkynaloitus ja kesän italianretki saivat silmäni avautumaan, näin ei yksinkertaisesti voi jatkua. Pakko hakea ammattiapua.
Siispä haulikkokoulun penkille
Haulikkokoulun päivä alkaa yhdeksän kieppeillä aamukahveilla ja vapaamuotoisella tutustumisella. Tänään opettajina toimivat Kai Hämäläinen, Juha Hämäläinen, Ville Pohjola, Ville Hirvonen ja Joonas Olkkonen, eli varsin pätevöityneitä ammattilaisia kaikki. Aivan aluksi käydään läpi turvallisuuteen, aseteknologiaan ja riistalaukaukseen liittyvää teoriaopetusta. Teoriaosuus on tärkeää käytännönharjoittelun mahdollisimman tehokkaan onnistumisen kannalta.
Asesopivuus ja oma fysiologia
Reippaan tunnin teoretisoinnin jälkeen päästään ihan käytännöntoimiin.
Ehkäpä olennaisin asia ammunnassa on näkö ja havainnointikyky ylipäätään. Jos et näe, et myöskään osu. Näköön liittyvät poikkeamat ovat yleisiä. Haulikkokoulussa testataan johtava silmä aina ensimmäisenä. Dominanssi voi olla vahvaa tai heikkoa. Heikossa dominanssissa kumpi tahansa silmä voi toimia johtosilmänä. Yleensä kuitenkin johtavuus on vahvaa ja testi antaa saman silmän johtosilmäksi.
Väärän silmän dominanssissa ampuja katsoo piippulinjaa väärällä silmällä ja joutuu näin kallistamaan päätään aivan liikaa perän yli. Vian korjaamiseksi löytyy useampikin keino, esimerkiksi hämärtämällä väärää dominanssia ampujanlasien avulla tai vaikka vaihtamalla kätisyys kokonaan.
Metsästäjät tuntevat suhteellisen heikosti oman haulikkonsa tähtäinkuvan, ja vielä heikommin sen itselle sopivan kuvan.
Juha Hämäläinen demoaa tähtäinkuvaani.
Onko ase 50/50 vai esim. 70/30 ampuva, selviää helpolla kiekkotestillä.
Aseen tasapainon merkitys on myös suhteellisen hämärä keskivertometsästäjälle.
Koulussa kuluu siitä syystä paljon rengaspainoja, jokaisen oppilaan aseesta laitetaan tasapaino kuntoon.
Asesopivuus on haulikkoammunnan ydin, siksi jokaisessa koulupäivässä on pystyssä pieni asesepän paja, jossa nopeasti ennen ammuntaa sepiteään perän mitta, aseen linjautuvuus ja tasapaino kuntoon. Periin menee siis paljon pahvia ja teippiä. Joonas Olkkonen ja Ville Hirvonen sepittävät asiakkaiden aseita.
Lähes kaikkien osallistujien aseisiin tehtiin henkilökohtaisia tilapäisiä säätöjä (lyijypainoja perään, pahvisia poskipakkoja, perän lyhennyksiä ja pidennyksiä senttitolkulla) sekä opastusta aseen lopulliseen kuntoon laittamiseen.
Ville Hirvonen ja Kai Hämäläinen demonstroivat rekyylinhallintaa
Hyvä ampuma-asento on kaiken perusta, se auttaa aseen suuntautuvuudessa, varmistaa oikealla linjalla kulkevan swingin ja rekyylinhallinnan. Kivääriampujan asento karsitaan koulussa ensimmäisenä!
Päivän aikana tuhosin kiekkoja reilusti enemmän kuin tähänastisissa harjoituksissa yhteensä. Mikä tärkeintä, opin myös itse analysoimaan virheitäni selvästi paremmin. Aiemmin kun en osunut, en edes tiennyt mistä se johtui tai mitä pitäisi tehdä paremmin. Toki nyt keskityttiin ampumaan helpohkoja poispäin tai suoraan kohti tulevia kiekkoja, mutta jotainhan täytyy jättää jatkokurssillakin opittavaksi ;)
Hyvä myös muistaa, että jos haluaa oppia hyviä riistalaukauksia, niin kannattaa opetella metsästyksen ei ampumaurheilun säännöillä.
Tuplamaisterin kelpaa hymyillä, ensin uimakoulusta ja nyt haulikoinnista :D
Että kannattiko päivän satsaus? Ilman muuta… jos sinusta tuntuu samalta kuin minusta vielä kesällä, älä jää ohiammuttujen kyyhkyjen ja sorsien armoille, kaakanahanhista ei paisteja syödä.
