Kaverille kans

Eilen illalla oli kauden kuudes kytiskerta suopassissani. Ilta oli puuduttavan rauhallinen, kuten pari aiempaakin kertaa. Jostain syystä edellisen kaadon jälkeen, ei peuroja ole paikalla näkynyt livenä eikä edes riistakamerassa. Liekö lähistöllä tehtävät hakkuutyöt ajaneet peurat evakkoon.

Onneksi näin alkusyksystä peurat vielä liikkuvat paljon ja tämä häiriö jäänee pelkästään tilapäiseksi ilmiöksi. Ainakaan ruokalistasta ei homman pitäisi jäädä kiinni. Puffassa on nyt luomukauraa, maissia, herneitä, porkkanoita, omenaa, päärynää, leipää ja tietysti suolakivi. Jostain syystä ei edes supeja ole kuvissa näkynyt.

Ymmärrän toki, ettei keskellä metsää sijaitseva ojitettu suo ole kaikkein ihanteellisin peuraruokinnan paikka, mutta aikaisempina vuosina siellä ollut kävijöitä välillä ruuhkaksikin asti. No, aika näyttää miten peurat tottuvat lähistölle muodostuneeseen uuteen hakkuuaukkoon.

Pimenevällä suolla istuskelu on toki välillä melkoisen puuduttavaa hommaa. Olin juuri kellannut ajatuksissani markan aforismeja, kuten ”Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä hankalampi taistelu sitä loistavampi voitto” jne, koska tiesin, että pahimmillaan edessä on pitkä kuivakausi ilman peuran peuraa. Kun havahdun (klo 19:15) kaverin kyttäyspaikan suunnasta kuuluvaan laukaukseen.

Pian whatsapissa onkin tieto paikalle tulleesta peuratokasta, eli emästä, vasasta ja kahdesta ylivuotisesta, joista urosvasa söi juuri viimeisen omenansa. Hieno uutinen, ensinnäkin siksi, että näiden kytispaikkojen etäisyys ei linnun tietä ole kuin joitakin satoja metrejä, joten kovin laajalle alueelle häiriö ei ole levinnyt. Ja toisaalta jaamme saamamme saaliit kaverin kanssa kimpassa, joten itsellenikin on luvassa pakastimeen vasan paisteja ja fileetä :)

Laitan onnitteluviestin ja lähden vetoliinan kanssa kohti tapahtumapaikkaa. Reilun puolentunnin päästä meillä onkin perattu peura autoilla, eli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut jahti-ilta.

Pekonihillo (kuusenkerkkä & Jallu)

Tähän aikaan vuodesta voi joskus epäsäännöllisin väliajoin tulla epätodellinen olo. Ilmiö esiintyy useimmin epänormaalina paineena päässä. Välillä voi, esim. kaupungilla ollessa, tulla tosi tuskainen ja voimaton olo… pahimmassa tapauksessa puhekin saattaa alkaa piipertämään pahasti.

Nyt jo tietyissä piireissä ilmiöksi nousseen ”lihattoman lokakuun” tiedetään altistavan, muutoin perusterveenkin ihmisen tälle vakavalle syndroma porcukselle. Oikeastaan kyse ei ole sairaudesta vaan akuutista pekonin puutostilasta.

Pidempään jatkuessaan tai oireiden pahentuessa ei kannata suin päin iskeä sikaan kiinni, vaan aloittaa totuttelu pieninä muunneltuina annoksina ja ikään kuin huijata elimistöä luulemaan lääkettä Sweet 'n' sour kasviksiksi. Hetken päästä huomaa kuinka monipuolinen herkku on kyseessä. Se sopii kaikkien grilliruokien lisukkeeksi, sellaisenaan leivän päälle, kebabiin tai vaikka hampurilaisen väliin.

Pekoni-kuusenkerkkä-jalluhillo

400 g pekonia
sipulia
valkosipulin kynsiä
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl Jaloviinaa (konjakkia, calvadosia, viskiä…)
2 dl kahvia
1 dl Kuusenkerkkä- ja/tai vaahterasiirappia
timjamia
savustettua paprikaa, (suolaa) ja mustapippuria

Parasta toki on, jos pekoni on itsetehtyä, mutta suurimpaan hätään kaupan versiokin menettelee samoin savupaprikan kanssa. Jos kuusenkerkkäsiirappia ei ole saatavilla, niin vaahterasiirappi kelpaa mainiosti.

Pahus sentään, Jallu meinasi päästä unohtumaan kuvista. Voit toki laittaa joukkoon muitakin jaloja juomia makusi mukaan.

Pilkkoa pekoni ja laita pannulle paistumaan.

Silppua pari sipulia ja valkosipulin kynsiä maun mukaan.

Sipulit pannulle hautumaan ja imemään itseensä pekonin rasvaa.

Muutama oksa timjamia mukaan

Nosta hieman lämpöä ja sihauta pannulle omenaviinietikka ja hetken päästä myös Jallu. Lisää sen jälkeen kahvi, mausteet sekä siirappi. Laske lämpöä ja anna kiehua pikkuhiljaa kasaan.

Kun koostumus on hilloisen siirappimaista, niin tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita ja soseuta kevyesti sauvasekoittimella tai yleiskoneessa.

Laita hillo purkkiin ja tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin.

Käytetään kaiken lisukkeena, joko huoneen lämpöisenä tai lämmitettynä.

My Lagopus on aktiivisen metsästäjän reppu

Harvoin reppurintamalta tulee eteen mitään erityisen mullistavaa tai kirjoittamisen arvoista. My Lagopus -repusta tekee kuitenkin erityisen mielenkiintoisen sen lantiovyöhön kiinnitettävä pidike, jossa asetta voi kantaa ampumavalmiina.

My Lagopus on norjalaista suunnittelua. Erityisesti kehittelyssä on ajateltu lintumiehiä ja muita liikkuvaa metsästys harrastavia. Reppu painaa vain 1,5 kg, mutta on kuitenkin 35 litran kooltaan, aivan omiaan päiväreissun tarpeiksi.

Ensimmäiseksi repussa kiinnittää huomiota hyvin harkittujen yksityiskohtien runsauteen ja työn jäljen sekä materiaalien laadukkuuteen (kestävyyteen). Repun sisältä löytyy kaksi isoa lokeroa ja pienempi vetoketjullinen lompakkotasku, jonka sisällä on kiinnikehaka avaimia varten. Sisällä on myös Ethafoam -istuinalusta kätevästi omalla paikallaan. Ylhäällä vasemmassa kyljessä on läpivienti esimerkiksi juomaletkulle. Repun päällä tukeva kantokahva tai ripustuslenkki.

Repun ulkopuolella on irrotettava 10 litran riistapussi. Materiaalina hyvin tuulettuva verkkokangas ja repun puoleinen sivu suojaavaa nailonkangasta. Näin reppu pysyy siistinä ja pussin voi asennolla irrottaa, vaikka puuhun roikkumaan.

Repun pintamateriaali on jo itsessään erittäin hyvin vedenpitävää (polyesteri 400D, vesipilariarvo 2000 mm), mutta mukana tulee myös huomiovärinen sadesuoja. Vihertävän keltaisesta väristä on apua, jos halua esimerkiksi jättää repun hetkeksi maastoon, se löytyy helposti uudestaan.

Reppu toimii myös aserinkkana, vaikkei sitä kaikilta osin vastaakaan. Ulosvedettävään pussin ja kiristelenkkien avulla voidaan siirtymätaipaleilla asetta kuljettaa tukevasti selässä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi kivääriä selässä ja haulikkoa lantiovyön pidikkeessä.

Lantiovyöhön kiinnitettävä aseenpidike toimitetaan sekä vasen- että oikeakätisenä. Pidikkeen korkeutta on helppo säätää ja tarvittaessa (tai siis kun ei tarvita) irrottaa. Lantiovyöhön voi kiinnittää myös lenkin koirahihnaa varten.

Asepidike on erittäin hyvin suunniteltu. Ase pysyy siinä paikallaan ollessa ihan itsestään ja näin vapauttaa kädet esimerkiksi kartan lukemiseen tai muuhun toimintaan. Liikkeellä ollessa riittää kevyt ote yhdellä kädellä, mutta ase lepää tukevasti telineessään. Aseen paino jakautuu hyvän istuvuuden ansiosta tasaisesti, tuntuen paljon mukavammalta, kuin perinteisellä asehihnalla.

Ase on pidikkeestä nopeasti käyttöön otettavissa ja reppu selässä löytyy myös ampuma-asento helposti esimerkiksi pomppulintuja etsittäessä.

Aivan aluksi repun runsaat säätömahdollisuudet tuntuivat jopa hieman konstikkailta, mutta hetken kiristelyn ja löysyttelyn jälkeen se istuu hyvin selässä. Rintaremmin korkeussäätö mahdollistaa mukavan tuen naisille ja miehille, sekä lyhyille, että pitkille.  Lantiovyöstä löytyvät vetoketjulliset patruuna- ja verkkotaskut. Rintaremmiin on integroitu myös koirapilli.




Vaikka My Lagopus -reppu onkin suunniteltu erityisesti pienriistan liikkuvaa jahtia silmällä pitäen, se on myös toimiva koiramiehelle hirvi- ja karhujahdeissa, sekä sellaiseen dynaamiseen passitukseen, jossa ei istuskella tuntikausia apaattisena reppujakkaralla.

My Lagopussin ohjehinta on 279 €

http://www.nordhunter.com/My-Lagopus-metsaestysreppu