Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikot

Ensiviikonlopun Viron jahtimatkaa varten tavaroita keräillessä, muistui mieleeni kätevät kylmäsäilytyslaatikot, joita pääsin ensimmäistä kertaa riistahommissa testaamaan joulukuun jahtireissulla Viroon. Jutun jälkeen on tullut asian tiimoilta useita kyselyitä ja lupasin kirjoittaa niistä erikseen esittelyn.

Nämä ammattilaisten käyttämät kylmäsäilytyslaatikot ovat osoittautuneet todella toimiviksi ratkaisuiksi metsästys- ja kalastusreissuilla. Laatikoita on kahta eri kokoa: 25 ja 40 litraa. Pienempi boksi riittää hyvin pilkki- tai pienriistareissuilla. Isompaan laatikkoon mahtuu helposti jopa neljännes kokonaisen hirven lihoista.

Boksit näyttävät äkkikatsomalta tavallisilta styroksilaatikoilta. Ne ovat kuitenkin paljon kestävämmästä ja lämpöeristävämmästä polyuretaanista. Laatikot kestävät nostaa täyteen pakattuina ja lihat säilyvät viileinä Viron tai Lapinreissuilta kotiin. Kylmäsäilytyslaatikoita myydään kahta eri versiota, kalliimmassa deluxe -laatikossa on metalliset kädensijat/lukitusmekanismi.

Hyvän eristyksen ansiosta kylmälaatikko pitää yllä toivottua lämpötilaa tehokkaasti. Laatikossa voi säilyttää riistalihoja useita päiviä ulkona pakkasessa, ilman että lihat pääsevät jäätymään. Bokseille on siis helppoa löytää muutakin käyttöä kuin vain kylmälaukkuina kuljetuksissa. Esimerkiksi metsästysseuran järjestämiin peijaisiin saa tuotua ja ylläpidettyä kylmät ruuat viileinä ja kuumat lämpöisinä.

Kuvissa ovat:

Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/2, 25 l

Eskimo lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/1, 40 l

Eskimo deluxe lämpö- ja kylmäsäilytyslaatikko GN1/1, 40 l

Perinteisten peuravalkeiden paikka :)

Täytynee hyväksyä, että tämän sesongin peurastelut oli sitten tässä. Kauden tulos jäi kauaksi viimevuodesta, vain neljään kaatoon. Työ- ja opiskelukiireiden takia panoskin jäi selvästi aiempaa pienemmäksi. Tällä kaudella ehdin kyttyylle vain noin 70 tunniksi. Toisaalta, onneksi kaikkea ei tarvitse mitata näin panostuottoajattelulla.

Kauteen mahtui silti monta hyvää hetkeä. Ehkä mieleenpainuvin kokemus oli pitkällisten epäonnistumisten jälkeen haastavasta paikasta eräksi saatu pukki. Harvoin kytistely sujuu yhtä helposti. Vartissa tilanne oli jo ohi. Varmasti kuitenkin kaikkein hyödyllisimpiä ovat olleet ne pitkät tunnit akkujen latausta yksin hiljaisessa ja pimeässä metsässä. Erittäin palkitsevaa meditaatiota parhaassa seurassa ;)

Sen verran jäi kuitenkin kuivaa ruutia, että parin viikon päästä on luvassa Viron reissu uudessa paikassa Albussa. Juuri kuulin, että paikanpäällä saattaa sikujen lisäksi olla tiedossa myös susijahtia.

Tänään kuitenkin nautitaan perinteisistä peuravalkeista!

Vihdoinkin peura

Kymmenen tuloksetonta kyttäysta takana ja nyt heti jo tärppäsi ;) Muutamalla kerralla olin kyllä saanut jopa näköhavainnon, mutta asiakas ei tullut ilmaisen lounaan perässä ruokinnalle asti, enkä halunnut roiskaista hieman epävarmaa laukasta pimeään metsään. Tällä kertaa tilanne tuli kuitenkin jopa liiankin helposti ja epätodennäköisestä suunnasta.

Tulin passiin hieman normaalia myöhemmin ja olin tuliasemissa noin viideltä. Käänsin tuolin niin, että näen pressukopin aukosta parhaiten tuulen yläpuolella olevaan suuntaa mäenrinteen harvaan kuusikkoon. Peura kuitenkin yllätti tulemalla jo kymmenen minuutin päästä päinvastaisesta suunnasta ja jäi miltei tavoittamattomaan kulmaan. Avokopilta ruokinnalle on matkaa vain vajaa kymmenisen metriä. Näissä olosuhteissa jokainen pieni rapsahduskin kuuluu selvästi, eikä tuolin siirtäminen ole mitenkään mahdollista peuran huomaamatta. Vaikeasta asennosta kurottamalla sain terveiset lähtemään klo 17:16.

Ehkä ei olisi pitänyt, sillä näin heti osuman sijoittuneen aika alavoittoisesti. Kirosin mielessäni hutilointiani. Mutta minkäs teet, kymmenet tuloksettomat tunnit hyytävässä pakkasessa pistävät näin kauden loppumetreillä yrittämään hieman liiankin hanakasti.

No, ammuttua laukausta ei takaisin saa. Niinpä pistin sikarin palamaan ja odottelin reilun vartin ennen kuin lähdin setvimään jälkiä. Kiinnitin aseeseen valaisimen ja valmistauduin henkisesti haavakkojahtiin. Ruokinnalla vahvistui verijäljistä huono osuman laatu, mutta onneksi verta näytti kuitenkin tulleen reilusti. Melko selvien ja runsaiden verijälkien päästä, vain neljänkymmenen metrin jälkeen, löytyi urosvasa hengettömänä. Helpotus tästä oli paljon isompi, kuin pitkän saaliittoman odotuksen päättyminen.

No, peura kuljetustelineelle ja lahtivajalle. Nihkeän kauden neljäs peura on nyt sitten tosiasia :)