Luonnonsuojeluliitto vaatii pääsyä alueellisiin riistaneuvostoihin

Luonnonsuojeluliitto vaatii nyt myös valtaa alueellisissa riistaneuvostoissa. Tänään julkaistun tiedotteen mukaan Luonnonsuojeluliiton on päästävä mukaan Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen valmisteluun sekä riistatalouden suunnitteluun aluetasolla. Alueellinen riistaneuvosto osallistuu myös riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja niiden elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien alueelliseen valmistelutyöhön.

Keppihevosena käytetään jälleen kerran suurpetopolitiikkaa ja toteennäyttämättömiä väitteitä salametsästyksestä. Tällä varjolla halutaan valtaa myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

"Niin kauan kuin alueellisissa riistaneuvostoissa on edustettuna lähinnä metsästäjiä, mutta ei ympäristöjärjestöjä, ne eivät sovellu alueellisen suurpetopolitiikan määrittelyyn", toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on muun muassa vaikuttaa suden ja ahman kannanhoitosuunnitelmiin sekä lisätä luontojärjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistyötä salametsästysrikollisuuden pysäyttämiseksi. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että suurpetopolitiikka ei kuulu ainoastaan metsästäjille. Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois.

Kyse onkin nyt siis puhtaasti vallantavoittelusta alueellisella tasolla. Tällä hetkellä Valtakunnallisessa riistaneuvostossa edustettuna ovat jo mm. Suomen luonnonsuojeluliiton Risto Sulkava, Ympäristöministeriön Matti Osara ja RKTL:n Pekka Helle, joten vaikutusvallan entuudestaan lisäämiseksi kyse on pääsystä päättämään myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

Myös väite: ”Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois” tuntuu vähintäänkin omituiselta. Totta kai petojen romahduttama riistakanta on pois metsästysoikeuden haltijalta.  Metsästysoikeus-maanomistus –sidonnaisuudessa kyse on yksityisestä omistusoikeudesta.  Kyse on satoja vuosia vanhasta oikeudesta, josta ensimmäinen lakimaininta löytyy jo vuodelta 1442. Jostain syystä parvekevihreille on kovin tyypillistä pyrkiä puuttumaan muiden omaisuuden koskemattomuuteen.

Luonnonsuojeluliiton logiikkaa toimii tässä asiassa hyvin johdonmukaisesti. He pyrkivät saamaan aikaiseksi luonnon ja sosiaalisen sietokyvyn ylittävän suurpetokannan, jonka seurauksena joudutaan rajoittamaa myös muun riistan romahtaneiden kantojen metsästystä. Tästä hyvänä esimerkkinä ylisuurten ilveskantojen monin paikoin romauttamat metsäkauriskannat. Lopputulos on Luonnonsuojeluliiton tarkoituskin: paljon ilveksiä ja vähän kauriinmetsästystä. Susien osalta sama koskee erityisesti myös erittäin uhanalaista metsäpeuraa.

Viettelevät villiyrtit – Jouni Toivanen

Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit –kirja on pitkään aikaan yksi parhaista hankkimistani ruokakirjoista. Sain kirjan jo viime syksynä ja nyt olen malttamattomasti odotellut alkavan kevään yrttirunsautta kerättäväksi ja kokeiltavaksi. Vaikka Suomen luonnosta löytää käyttökelpoisia kasveja läpi vuoden, on toki paras sesonki huhtikuusta lokakuulle. Kirjassa esitellään 34 kasvia ja 74 reseptiä yrttien käyttövinkeiksi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Viettelevät villiyrtit –kirja on mielenkiintoinen ja tärkeä kirja monellakin tapaa. Villiyrttejä on käytetty ruuan jatkeena ja maustamiseen läpi tunnetun historian. Niiden käyttö on vain pahasti päässyt unohtumaan. Parasta onkin, ettei Jouni Toivanen käy läpi Elias Lönnrotin aikuisia kasvien käytön wiisauksia, vaan on kehittänyt uusia, yksinkertaisia ja monin tavoin käyttökelpoisia nykyaikaisia reseptejä. Suuri osa kasveista löytyy aivan lähimetsistä ja taajamienkin takapihoilta. Itse poimitut villiyrtit ovat ilmaisia ja tarjoavat makuelämyksiä joita ei voi markettien hyllyiltä poimia. Löytämisen iloakaan ei myydä purkitettuna.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Vaikka Toivainen onkin Michelin-kokki, eivät reseptit ja ohjeet ole mitenkään liian hienostuneita, mukaan on mahtunut versiot esimerkiksi makaronilaatikosta ja kesäkeitosta. Erityisen hyvin villiyrtit sopivat riistan maustamiseen. Aivan kohta on taas aika kerätä esimerkiksi kuusenkerkkiä ja valmistaa omatekoista kuusenkerkkälikööriä kaatoryypyiksi. Kuusenkerkkäliköörin valmistusohjeet löydät täältä.  

Alaotsikko:  luonnon herkkuja arkeen ja juhlaan

Kirjailija: Jouni Toivanen

Kustantaja: Teos

Sidosasu: Sidottu

Julkaistu: 2013

Sivumäärä: 255

ISBN10: 951851531X

ISBN13: 9789518515312

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951851531X

Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on julkaissut raportin, johon on koottu uusin tutkimustieto riistan huomioon ottamisesta metsätaloudessa.

- Metsänhoidon keinoilla voidaan parantaa useiden riistalajien, etenkin metsäkanalintujen elinympäristöjä. Monille metsänomistajille riistalajien suosiminen on tärkeä tavoite ja metsätalouden talousajattelua ei aina aseteta etusijalle, kertoo ympäristöasiantuntija Maria Lindén Tapiosta.

- Riistapainotteisen metsänhoidon perusteet voidaan raportin mukaan tiivistää kolmeen teemaan. Toimenpiteiden yhteydessä jätetään enemmän riistatiheikköjä alalle kuin tavanomaisessa metsänhoidossa. Hakkuiden suunnittelussa, menetelmien valinnoissa ja rajauksessa otetaan tavanomaista tarkemmin huomioon mustikanvarvikon säilyttäminen. Riistapainotteisessa metsänhoidossa painotetaan myös maanomistajan, metsästäjän, omaa päätösvaltaa metsänhoitomenetelmien valinnoissa ja kannustetaan niiden haltuunottoon.

Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset –raportin voit ladata täältä.