Täydellisen voileivän metsästys

Itse leivottu saaristolaisleipä, päällikkönä kotitekoista vuohenmaitojuustoa ja riistasalamia, voittaa mennen tullen kaupan tarjoamat höttöleivät ja lisukkeet. Vuohenmaitojuuston valmistus on helppoa, eikä saaristolaisleivän valmistuskaan vaikeaa ole. Lopputuloksen herkullisuus ylittää vaivannäön moninkertaisesti. Riistasalamin valmistusohjeet löydät täältä.

Tälle herkulle pärjää vain klassikkosuosikkini Shooter’s Sandwich. Tosin kannattaa kurkata myös mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen haastajaresepti, jonka tarjosi Pasi Kettunen valokuvakilpailun kommenttiosiossa.

Juuston valmistuksessa tarvitset juustomuotin ja harsokankaan. Tosin muotinkin voit korvata ihan yhtä hyvin joka kodista löytyvällä läviköllä tai siivilällä. Tällä kertaa tein juuston vuohenmaidosta, jota löytyy isompien markettien maitohyllystä tai suoraan tiloilta (vältä iskukuumennettua UHT-maitoa), mutta aivan tavallinen täysmaitokin käy tarkoitukseen hyvin. Lehmänmaidosta valmistettu juusto on hieman miedomman makuista. Lisäksi tarvitset juustonjuoksutinta, jota myydään markettien juustohyllyissä ja apteekeissa.

Vuohenmaitojuusto

vuohenmaitoa
suolaa
juustonjuoksutinta
(yrttejä)

Kaada 3 litraa maitoa kattilaan ja kuumenna se kädenlämpöiseksi. Lisää ruokalusikalliset suolaa ja juustonjuoksutinta (halutessasi erilaisia makuvariaatiota, lisää mieleistäsi yrttiä silputtuna). Sekoita hyvin. Kuumenna maitoa vielä hiukan lisää, kunnes se on n. 40 asteista. Nosta kattila levyltä ja peitä se kannella. Anna maidon saostua ½ tuntia ja leikkaa hyytyneeseen juustomassaan veitsellä ristiviillot. Odota vielä n. 15 minuuttia.

Nostele juustomassa reikäkauhalla sideharsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään. Käännä vielä sideharso massan päälle. Laita muotin alle aluslautanen keräämään tihkuvaa heraa. Anna juuston valua jääkaapissa yön yli. Kumoa juusto muotista ja poista liina. Vuohenmaitojuusto sopii hyvin paitsi leivälle, myös liharuokien lisukkeena ja jälkiruokana metsämarjahillon kanssa.

Juuston valmistuksessa jäänyttä heraa voit käyttää leivontaan nesteenä vaikka pullataikinassa tai leivässä. Heran avulla voit myös jatkojalostaa maitojuustosta kyproslaistyyppistä halloumi-juustoa grillattavaksi tai paistettavaksi lisukkeeksi.

Halloumi-juusto (halumi)

Leikkaa valmis maitojuusto sopiviksi paloiksi ja kiehauta suolalla maustetussa (2 rkl) herassa vartin verran, eli kunnes juustonpalat nousevat pintaan. Nosta palat jäähtymään hetkeksi. Tee sillä välin suolavesi (1 dl/litra) sopivaan purkkiin. Laita juustonpalat suolaveteen ja jääkaappiin. Valmista halloumi on jo seuraavana päivänä. Pidempään säilytettyä halloumia on syytä liottaa kylmässä vedessä ennen käyttöä liian suolaisuuden poistamiseksi. Alkuperäinen halloumi on usein maustettu mintulla.

Saaristolaisleipä (4 kpl)

piimää (tai appelsiinimehua)
hiivaa
ruisjauhoja
vehnäleseitä
maltaita (rouhittua ruismallasta)
siirappia
(olutta tai heraa)

vehnäjauhoja
suolaa

Sekoita keskenään 2 litraa piimää, 3 hiivaa, 6 dl ruisjauhoja, 6 dl vehnäleseitä, 6 dl maltaita ja 6 dl siirappia. Anna seistä lämpimässä 2 tuntia. Jos haluat käyttää leivässä (tummaa) olutta tai heraa, niin anna taikinan seistä lämpimässä yön yli ja lisää ½ litraa olutta tai heraa.

Lisää taikinaan 1,8 litraa vehnäjauhoja ja 4 rkl suolaa. Sekoita hyvin. Voitele leipävuoat (4 kpl) ja laita taikina vuokiin. Kohota noin tunti lämpimässä. Paista leipiä 150-160 asteisessa uunissa  tuntia, voitele siirappivedellä puolessavälissä paistumista.

Saaristolaisleipä on parhaimmillaan vasta päivän parin kuluttua. Säilytä ylimääräisiä leipiä jääkaapissa.

Moskun mailla – Ilkka Ilmola

Kokenut pyyntimies Ilkka Ilmola on kulkenut Metsä-Lapin lintumailla sekä sotilaana että siviilinä jo 35 vuoden ajan. Kenraaliluutnantti Ilmola on toiminut mm. Itäisen maanpuolustusalueen komentajana. Hän on kirjoittanut aiemmin erätarinakokoelman Kenraali kairassa (Otava 2012).

Moskun mailla –kirja koostuu yhdeksästätoista itsenäisestä erätarinasta. Tarinoissa on aito ja rehellinen ote, myöskään omia epäonnistumisia ei piilotella. Useinhan tarinoiden suola onkin juuri erilaiset yllättävät sattumukset. Kerronta on dokumenttia Sodankylän kairoihin suuntautuneista metsästysmatkoista. Tyylilaji on kuitenkin romanttinen kuten A. E. Järvisen klassikkoeräkirjoissa tai Arttu Kotisaran metsästyselokuvissa.

Kuljimme harvassa männikössä pienen kivikon reunassa, kun äkkiä kuului koppelon kotkotus ja Tellun haukku kajahti lähellämme. Heilautin kättäni Pepelle ja jäykistyimme paikallemme. Näin linnun lähes askeltakaan ottamatta. Painuin polvilleni. Kaveri teki jännittyneen näköisenä samoin. Ampumamatka oli haulikolle liian pitkä. Ryömin Pepen viereen ja pyysin kiväärin. Konttasin pari metriä mukavan mättään taakse ja hain ampuma-asennon. Sain koppelon hyvin tähtäimeen, mutta lintu ei näkynyt ristikossa kirkkaana. Työnsin kivääriä kauemmaksi olkapäästä. Sama tähtäämisen vaikeus toistui. Lopulta päätin hermostuksissani kuitenkin ampua. Laukaus pamahti. Koppelo pudottautui pari metriä ja liukui siivet levällään alarinteeseen Tellu viivana perässä. Tähystin, uskotellen itselleni, että olin osunut. Kissan viikset, sinne se häipyi näkymättömiin terveen näköisenä. Ainahan tuollainen painava lintu pudottautuu pari metriä oksalta lentoon ponnistaessaan. Höpisin nolostuneena Pepelle jotakin parallakseista ja muista kummallisuuksista, jotka olivat juuri ratkaisevalla hetkellä aiheuttaneet epäonnistumisen. Mielessäni manasin tunarointiani ja sitä, miksi en yrittänyt rihlakon luotipiipulla. Tilanne päättyi naureskeluun Pepen tokaistessa: ”Suuri, valkoinen metsästäjä ampui ohi.”

Jatkoimme matkaa länttä kohti. Puolisen kilometriä saapasteltuamme kuului yläpuoleltamme pienestä kumpareesta pari hätäistä siiveniskua ja ropsahdusta. Haukku alkoi. Laskin repun maahan ja sanoin Pepelle: ”Anna nyt vielä kerran se kivääri. Saatan nähdä tuon linnun täältä aukon takaa.” Oikealla puolellani oli kaatunut kelo. Konttasin sen taakse ja tähystin. Tellu osui helposti silmiini. Sitten huomasin jotain mustaa matalalla aivan koiran yläpuolella. Tähtäinkiikarista katsomalla päättelin sen metsoksi, josta näkyi vain alaosa, pyrstö ja hieman rintaa. Sain kelosta niin hyvän tuen aseelle, että päätin yrittää. Laukaus pamahti. Kiikari tömähti napakasti otsaani. Muuta ei sitten tapahtunutkaan. Metso oli paikallaan ja haukku jatkui. Tunsin miten veri valui norona nenän vartta poskelleni. Vilkaisin hätäisesti Pepeä ja latasin kiväärin uudelleen. Tähtäsin vähän ylemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla ja vedin aseen kunnolla olkapäähän. Laukaus lähti ja metso putosi.

Kenraalin ja hänen jahtikavereidensa erämaita ovat Koitelaisen ja Vintilän kairat, Lokan perät, Sorvortan seudut ja Yläperän tunturikoivikot. Näissä maisemissa vaelsi aikoinaan myös Mosku, tunnettu erämaiden kasvatti. Legendaarisen pyyntimiehen mailla juttu luistaa, ja tenhoavat erätarinat lomittuvat tyylikkäästi lappilaiseen erähistoriaan.

Tarinat ovat lyhyitä, kymmenestä viiteentoista sivun mittaisia, nopealukuisia juttuja. Moskun mailla -kirja soveltuukin vaikka matka- ja iltalukemiseksi niille, joista kanalintujen metsästys yhdessä Suomen pystykorvan kanssa on eränkäyntiä parhaimmillaan.

Kirjailija: Ilkka Ilmola
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 200
ISBN10: 9511278800
ISBN13: 9789511278801

Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511278800

Riistafilee sellerikakulla ja vuohenjuustoperunapyreellä

Riistafilee on juhlavaa herkkua, vaikka välillä sitä tulee syötyä ihan arkenakin ;) Koska filee itsessä on helppo ja nopea valmistaa kannattaa lisukkeisiin satsata hieman enemmän. Samalla valmistuu ravintolatasoinen (tai jopa parempi) annos kohtuullisen vaivattomasti kotikeittiössäkin.

Tällä kertaa annoksen komponentit ovat: peuranfileetä, punaviinikastiketta, vuohenjuustoperunapyreetä, sellerikakkua, paahdettuja terttutomaatteja ja vihersalaattia. Aloitetaan ruokien valmistusjärjestyksessä.

Sellerikakku

juuriselleri
jauhoinen peruna (esim. rosamunda)
kerma
voi
suola

Kuori ja suikaloi mahdollisimman ohuiksi lastuiksi iso juuriselleri ja pari nyrkin kokoista rosamunda – perunaa (tai muuta jauhoista lajiketta). Sulata kattilassa, kasarissa tai pannulla reilu palanen voita. Lisää vuorotellen selleri ja perunasuikaleet keskenään sekoittaen ja loraus kermaa, niin että suikaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta suolalla reilulla kädellä. Ryöppää hetki kermassa.

Seuraavaksi tarvitset kaksi samanlaista sisäkkäin menevää vuokaa. Voitele toinen vuoka ja vuoraa se leivinpaperilla. Nostele selleri- ja perunasuikaleet reikäkauhalla vuokaan ja järjestä ne mahdollisimman tasaiseksi kerroksi vuoan pohjalle. Laita vuoka uuniin 175 asteeseen reiluksi ½ tunniksi.

Laita vielä paperi vuoan päälle ja aseta toinen vuoka painoksi paperin päälle. Päällimmäiseen vuokaan voi lisätä painoa muutaman kilon verran. Laita vuoat kylmään. Leikkaa seuraavana päivänä sopiviksi annospaloiksi. Lämmitä annospalat 200 asteisessa uunissa hetken ennen tarjoilua.

Vuohenjuustoperunapyree

jauhoinen peruna (esim. rosamunda)
vuohenjuustoa
kermaa
voita
suolaa

Kuori ja keitä perunat. Kiehauta kermassa vuohenjuusto- ja voipaloja kunnes sulavat kerman joukkoon. Siivilöi kermasta juuston kuoret. Kaada perunoiden keitinvesi pois ja riko perunat esimerkiksi muusinuijalla. Sekoita joukkoon juustokermaa kunnes pyreestä tulee sopivan löysää. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Jos haluat pyreestä erittäin sileää, voit paseerata sen painelemalla siivilän läpi.

Punaviinikastike

riistalientä/lihalientä
punaviiniä
salottisipuli
suolaa
sokeria
pippuria
rosmariinia
timjamia


Laita kattilaan 3-5 dl liha/riistalientä, 1-2 dl punaviiniä ja silputtu salottisipuli. Keitä miedolla lämmöllä kasaan n. ½ tuntia ja siivilöi. Jatka kokoon keittämistä tai suurusta tarvittaessa. Mausta liemi timjamilla, rosmariinilla, pippurilla, suolalla ja sokerilla. Jos käytät liemikuutiosta tehtyä lihalientä, älä lisää suolaa. Sokeria puolestaan kannattaa laittaa vähintään pari ruokalusikallista tai käyttää vaihtoehtoisesti jotain metsämarjahilloa.  Saat kastikkeeseen kiiltoa vatkaamalla joukkoon pienen määrän voita.

Paahdettuja terttutomaatteja

Laita tarvittava määrä tomaatinterttuja uunivuokaan. Valuta tomaateille oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Ripottele päälle suolaa, pippuria, basilikasilppua ja sokeria tai hunajaa. Paahda tomaatteja 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Vihersalaatti

Revi kulhoon salaattia (rucola, vuonankaali, friseesalaatti, punasalaatti…).  Valmista vinaigrette-kastike, yhdistämällä puolet oliiviöljyä, neljännes valkoista balsamiviinietikkaa ja neljännes sokeria. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastiketta salaatin joukkoon.

Riistafileen paistaminen

Voitele filee oliiviöljyllä, hiero pintaan suola ja pippuri. Paista kuumalla parilalla väri pintaan ja jatka paistamista parilalla tai uunissa (80-100 astetta) kunnes sisälämpötila on 48 astetta (peura, hirvi, poro, kauris) tai villisika 64 astetta. Anna vetäytyä paistamisen jälkeen folioon käärittynä kymmenisen minuuttia. Lihan sisälämpötila nousee vielä tässä vaiheessa parilla asteella. Lopputulos on keskeltä reilun punaista, jos haluat selvästi kypsempää lihaa, niin paista sisälämpöä 5-10 astetta lämpimämmäksi.