Valaisimet vaihtoon ja pitkät päälle

Syksyllä ja talvella yksi tärkeimmistä retkeily- ja metsästysvarusteista on tehokas sekä tarkoituksenmukainen valaisin. LED Lenser H7R otsalamppuni lakkasi taas toimimasta. Se on muutoin palvellut hyvin tarkoituksiani, mutta siinä on selvä tyyppivika. Akkukotelosta lähtevä johto on huonosti suunniteltu ja se murtuu helposti käytössä. Muutamaan kertaan olen liittänyt johdot uudestaan ja tukenut paikkauksen juotossukalla, mutta vika on ikävästi uusiutunut.

Toinen aktiivikäytössäni ollut käsivalaisin Fenix TK15 SRVA -paketilla on mystisesti kadonnut. No, tavaroita hukkuu aika ajoin ja saattaahan se jostain vielä löytyäkin. Ilman kunnollista lamppua peuran kytiksille on kuitenkin turha lähteä. Uusimmassa Metsästäjälehdessä oli sopivasti koko aukeaman kokoinen ilmoitus Olight –valaisimista. Hämmästyin kuinka paljon leditekniikka on kehittynyt parissa vuodessa. Valaisimien teho on ainakin tuplaantunut, koko pienentynyt, ominaisuudet parantuneet ja hinnat tulleet edullisimmiksi.

Tilasin saman tien kolme mielenkiintoista valaisinta testiin.

Olight S10 Baton

Tämä erittäin pienikokoinen taskulamppu jaksaa aina vaan hämmästyttää ja hymyilyttää käytössä. Lamppu on vain 7 cm pitkä, painaa mitättömät 56 g, mutta tehoa siinä on 400 lumenia. Käytännössä valokeila riittää siis valaisemaan jopa sataan metriin asti.

Olight S10 Baton ei ole ykkösvalintani jahtireissun käsivalaisimeksi, mutta mitättömän pienen kokonsa puolesta se kulkee varalta taskussa arkenakin ihan joka paikkaan. Lampussa on myös klipsi, jolla sen voi kinnittää esimerkiksi lippiksen lippaan. Lisäksi pohjassa on magneetti, jolla lampun saa kiinnittymään vaikka auton metallipintoihin. Molemmat ovat erittäin hyviä ja käytännöllisiä ominaisuuksia varalampulle jahtireissulla pimeässä metsässä. Lisäksi Olight S10 Baton on IPX8-luokiteltu, eli on vesitiivis ja iskunkestävä. 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight S10 Baton

Led: Cree XM-L2

Akku/paristo: 1x CR123A tai 1x RCR123

Maksimi valoteho: 400 lm (Ansi/Nema FL1)

Valokeila: yhdistelmä

Kantama: 104 m

Toimintatilat: 4 tehotilaa + strobo

Kytkin: Painike, etuosassa

Materiaali ja väri: Alumiini, musta

Mitat: 70.5 x 23 mm

Paino: 40,3 g. Pariston kanssa 56,8 g

Vesitiiveys: IPX8

Takuu 60 kk

Maahantuoja: Handshake.fi

Toiminta-ajat

Max:    400 lm / 1,25 h

Medium: 85 lm / 7,5 h

Low 1       5 lm / 108 h

Low 2    0,5 lm / 360 h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_s10

Olight H15S Wawe

Otsalamppu on kaikkein eniten käyttämäni valaisin. Olight H15S Wawe 250 lumenin teho on selvästi parempi kuin aiemmin käyttämäni LED Lenser 140 lumenia. Olightissä on lisäksi muutamia näppäriä ominaisuuksia. Valaisimen litium akut voi ladata puhelimen (Micro USB) laturilla. Reissuun ei siis tarvitse ottaa erikseen laturia puhelimelle ja otsalampulle ja jos laturi jää kotiin, niin porukasta aina jollain on puhelimen laturi mukana. Akun loppuessa voi valaisinta käyttää myös neljällä AAA-paristolla.

Olight H15S Wawessä on kolme valotehoa, joista pienin on sopivan hämärä, jos kyttäyskopin pimeässä hakee repusta tavaroita tai passipaikalla tarkistaa kartasta sijainteja. Lampussa on myös heilautuskytkin, jonka käyttö vaati aluksi hieman totuttelua, mutta on käytännöllinen ominaisuus. Valon saa päälle ja pois päältä heilauttamalla kättään valaisinpää edestä. Valaisinpäässä on lisäksi valoa hajottava läppä, joka muuttaa valokeilan tarvittaessa tasaiseksi lähivaloksi. 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight H15S Wave

Akku/paristo: 3.7 V 1200 mAh li-ion / (voi käyttää myös 4 x AAA)

LED: CREE XM-L2

Maksimi valoteho: 250 lm

Maksimikantama: 85 m

Akun latausaika tietokoneen USB-portista n. 3 tuntia

Kytkimen tyyppi: heilautuskytkin/painokytkin

Digitaalisesti reguloitu virransyöttö

Automaattinen muistitoiminto muistaa viimeksi käytetyn tilan

IPX-6 suojaus vettä vastaan

Kovapinnoitettu lasilinssi

Appelsiininkuoriheijastin

Paino ilman virtalähdettä: 98 g

Integroitu diffuusori lähityöskentelyä varten

Maahantuoja: Handshake.fi

Takuu 60 kk

Toiminta-aika

High:      250 lm / 3 h

Medium: 100 lm / 5 h 40 min

Low:        15 lm / 36 h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_h15s_ladattava

Olight M22 Warrior

Otsalampun lisäksi tehokas käsilamppu on hyödyllinen varsinkin verijälkien ja haavakon haussa. Näissä tilanteissa mahdollisimman tehokas valaisin on yleensä paras. Erityisen kätevää on jos lampun saa nopeasti kiinni aseeseen ja siitä pois, koska kyttäyskiikarilla varustetulla kiväärillä ei pimeässä metsässä pysty haavakkoa lopettamaan ilman tehokasta apuvaloa. OlightM22 Warrior antaa 950 lumenin valotehon, eli valoa riittää jopa 300 metriin asti.

Aiemmin käyttämääni Fenix TK15 SRVA (400 lumenia) –valaisimeen verrattuna Olightin asekiinnitys on selvästi fiksummin suunniteltu. Kun Fenixin joutuu ruuvaamaan hankalasti siipimuttereilla ja kiinnikepaloilla piippuun kiinni, voi Olightin vain painaa magneettijalalla aseen runkoon tai tähtäinkiikariin kiinni. Se on huomattavasti käytännöllisempää kylmässä pimeässä metsässä, mutta kaiken lisäksi piipun päähän kiinnitettävä valaisinmötikkä vaikuttaa myös aseen käyntiin, joten Fenixin kanssa on ase syytä kohdistaa ampumaradalla myös valaisin kiinni aseessa.

Olight M22 Warriorin kaukokytkin ja magneettijalka myydäänerikseen lisävarusteena. Valaisin on vesitiivis, iskun ja rekyylin kestävä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tekniset tiedot

Merkki ja malli: Olight M22 Warrior

Akku/paristo: 2 x CR123A (ei sisälly) tai 1 x 18650 (ei sisälly)

Valokeila: yhdistelmä

Led: Cree XM-L2

Kytkimen tyyppi ja sijainti: Taktinen kytkin valaisimen perässä

Toimintatilat: 3 tehotilaa

Ilm. valoteho: 950 lm

Ilm. kantama: 305 m

Materiaali ja väri: tyypin III kova-anodisoitu alumiini/ruostumaton teräs, musta

Suurimmat mitat: 144 x 41mm

Paino ilman paristoa: 146 grammaa

Koteloluokitus: IPX-8 (kestää pysyvän upotuksen 2 metriin)

Takuu: 60 kk

Toiminta-aika (Ansi FL-1)

Max: 950lm / 1h

Medium: 250 lm / 3h

Low: 20 lm / 30h

http://www.valostore.fi/tuote/olight_m22_setti

Vielä sananen tekniikasta ja mainoslupauksista

Valotehoista kertovat lumenit johtavat usein harhaan tai ainakin mainokset antavat niistä helposti harhaanjohtavan kuvan. Käytännössä parhaat (ne mainoksessa ilmoitetut) tehot saadaan vain tuoreilla pattereilla, lämpimässä sisätilassa ja usein vain muutamien (kymmenien) minuuttien aikana.  Kaiken lisäksi monien halpavalmistajien omiin ilmoituksiin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella.

Valokeilan kantama

Kantama-lukema käytännössä tarkoittaa sitä etäisyyttä, millä valoteho on enää 0.25 lux. Tämä valaistusvoimakkuus vastaa karkeasti kuun valaistusvoimakkuutta maan pinnalla hyvällä kuutamokelillä.

Valokeilan kantama mitataan lux-mittarilla, johon on estetty ympäriltä tulevan valon pääsy putken avulla. LUX-mittarin avulla mitataan valokeilan kirkkaimman pisteen valaistusvoimakkuus tarkkaan mitatulta etäisyydeltä.

Etäisyyden ja valaistusvoimakkuuden perusteella voidaan laskea valokeilan intensiteetti seuraavalla kaavalla:

Intensiteetti = valaistusvoimakkuus * mittausetäisyys^2

Intensiteetistä taas voidaan laskea 0.25 luxin raja seuraavasti:

0.25lx etäisyys = neliöjuuri(intensiteetti/0.25). Näin saadaan tulokseksi kantamalukema.

ANSI/NEMA FL1-standardin mukaan kantamalukema mitataan valokeilan kirkkaimmasta kohdasta kun valaisin on ollut päälle kytkettynä 30-120 sekuntia.

Valaisimen paloaika

Paloaika on suhteellinen käsite siinä mielessä että suurin osa valaisimista ei toimi samalla kirkkaudella koko toiminta-aikaa, vaan useimmissa valaisimissa valovirta laskee sitä mukaa kuin paristot / akut loppuvat.

ANSI/NEMA FL1-standardin mukaan paloaika määritellään niin, että paloajan katsotaan loppuneen siinä vaiheessa kun valovirta on enää 10% siitä lukemasta mikä saatiin valaisimen valovirraksi.

Lähde: http://www.olight.fi/valomittauslaboratorio . Oheisesta linkistä löydät lisätietoa asiasta. Tämä suomalainen valolaboratorio sijaitsee Oulun Limingantullissa, Olight Suomen tiloissa.

Terveiset Saarenmaalta Virosta

Itsenäisyyspäivän viikonloppu vierähti torstaista sunnuntaihin tutussa paikassa Muha-lomatalossa Saarenmaalla Riksussa.

Heti Tallinnaan päästyämme alkoi tunnelma nousta reippaan lumipyryn saattelemana. Uusi lumi helpottaisi kyttäys- ja ajojahteja.

Ajettuamme 145 km Tallinnasta lounaaseen, ei Virtsussa lumesta ollut enää mitään jäljellä. Edessä siis puolen tunnin lauttamatka Saarenmaalle pienen pettymyksen saattelemana.

Lautalla tulikin sitten jo matkan ensimmäinen huti ;)

Perille päästyä ehdimme iltakytikselle tuttuihin paikkoihin. Tuuli oli ikävä kyllä noussut melko navakaksi, eikä riistaa näkynyt.

Heti seuraavana aamuna jaoimme porukan passeihin ja hiipimään/ajamaan suon sarkoja pitkin. Naakiessa näin hirvilehmän ja vasan, mutta olin tuulen yläpuolella ja ampumatilaisuutta siitä ei syntynyt. Maastossa näkyi runsaasti saksanhirven ja villisian jälkiä. Autolle takaisinpäin tullessani kuulin laukauksen. Isäntämme Rein tammin oli tuttuun tapaansa ampunut meille malliksi hirven. Ajattelin, jotta onneksi olkoon, mutta olisihan sitä itsekin tuon mielellään hoitanut, jos olisi kohdalle osunut...

No, hirvi kämpille ja lihat kinneriin. Hyvä, että jahti saatiin tuloksellisesti käyntiin.

Iltapäivä sujui riistanhoitotöissä, hirvitorneja kunnostellessa ja ruokinnoille vehnää ja maissia vieden.

Illan kytispaikka oli hieman eksoottisemmin ison tammen oksalla istuen. Illan pimetessä alkoi tosin ikävästi vesisade, joka nopeutti hämärän saapumista entisestään. Märkänä puussa istuskelu ei ole juuri sitä, mitä eniten toivoo onnistuneelta kytisillalta, vaikka jännitystä nosti vain muutaman metrin päästä puun alta kävellyt saksanhirvi. Se ei ikävä kyllä ollut juuri tällä alueella luvallista riistaa, eikä sikojakaan sillä kertaa näkynyt, joten ei auttanut kuin lähteä kämpille varusteita kuivattamaan.

Illan saaliina oli kuitenkin nuori karju ja toisella kaverilla haavakko. Iso karju sai selvän osuman, paikalle jäi verijälkiä, luunsiruja ja rasvaa, mutta kahden tunnin etsiskelyn jälkeenkään sitä ei kuitenkaan löytynyt. Paikallinen opas haki jäljille koiransakin, mutta se oli enemmän kiinnostunut supeista kuin verijäljistä.  Tapaus jäi vaivaamaan mieltä, mutta minkäs teet. Turisteja ei yksin päästetä yöllä pimeään metsään haavoittunutta karjua etsimään.

Seuraavaksi aamuksi paikalle tuli Turusta pienkoneella ryhmä metsästäjiä. Salkoon vedettiin sikaviiri ja Rein Tammin lausui tervetuliaissanat, näin päivän ajojahti pääsi alkamaan. Edellisen illan haavakko kuitenkin laski mielessäni tunnelmaa. Nyt oli satanut jo luntakin niin reilusti, ettei iltaisia jälkiä voisi enää mitenkään löytää ja isäntämme piti jäljitystä turhana, vaikka itse olisin kyllä mieluummin käyttänyt päivän karjua hakien.

No, olimme seuruemetsästyksessä osana ja maassa maan tavalla!

Passipaikan numerokin oli enteellinen.

Lumisade jatkui yhä sankempana koko päivän, eikä riistaa monista yrityksistä huolimatta saatu passeihin ajettua.

Koko päivän ulkona olon jälkeen ei enää huvittanut lähteä kovaan tuuleen ja tihkusateeseen iltakyttyylle, joten ohjelmassa oli lihanleikkuutta ja Muha-talon uusien trofeiden ihastelua. Isäntämme oli lisännyt viimevuodesta kokoelmaansa useammalla mitallitasoisella saksanhirvellä ja kolmella sudennahkalla.

Ensimmäistä kertaa riistahommissa pääsin testaamaan Eskimon 40 litran kylmäsäilytyslaatikkoa. Olen tutustunut näihin käteviin ja järkevästi GN-mitoitettuihin laatikoihin työpaikalla ravintolakeittiössä ja –koululla. Vaikka päälisin puolin aski näyttää tavalliselta styroksikylmälaukulta, niin polyuretaanin eristyskyky on selvästi parempi.

Jaoimme saaliiksi saadun hirven lihat kahdeksaan osaan (15 kg/kpl) ja yhteen Eskimon laatikkoon mahtui kaksi osuutta. Vaikka boksi on täynnä lihaa, kestää se kuljetusta ja nostelua aivan eri tavalla kuin normaali kylmälaukku. Laatikko piti lihat hyvin kylmänä ilman kylmäakkujakin koko kotimatkan ajan. Kotiin päästyäni en enää yöllä jaksanut alkaa lihoja jatkojalostaa, vaan nostin koko boksin ulkoterassille.

Seuraavana päivänä iski useamman päivän kestänyt flunssakuume ja koko sen ajan kylmälaatikko oli ulkoterassilla. Pakkasista huolimatta lihat eivät päässeet jäätymään ja lihat olivat mureutusajastimen mukaan vasta puolessa välissä prosessia. Talvella tällaisessa kunnollisessa askissa voi siis huoletta säilyttää/riiputtaa lihaa ulkovarastossa jopa parikin viikkoa ennen lopullista pussitusta ja pakastusta.

Hanhikeittoa (tähteistä)

Tänään syötiin yksinkertaista, mutta hyvää hanhikeittoa sunnuntain grillihanhesta jääneistä tähteistä. Samalla reseptillä voit toki tehdä mainiota keittoa oikeastaan mistä tahansa riistalihasta. Erityisen hyvän keiton salaisuus on sen liemessä. Ainesten määrät eivät ole tarkkoja ja raaka-aineitakin voi aivan hyvin soveltaa.

kypsää riistalihaa

riistalientä

sipulia

oliiviöljyä

maissia

papuja

vihreitä papuja

paprikaa

ohrahelmiä (suurimoita)

Ketsuppia (omatekoista)

grillimaustetta (omatekoista)

suolaa

pippuria

Leikkaa sipuli silpuksi ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä kattilanpohjalla. Lisää kypsät lihanpalat, mausta suolalla, pippurilla ja grillimausteella. Lisää riistalientä ja anna kiehahtaa. Laita mukaan maissia, vihreiden papujen ja paprikan palasia, sekä kourallinen ohrahelmiä. Anna kiehua hetki ja mausta pienellä kauhallisella ketsuppia. Keitä kunnes ohrahelmet ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Koristelin keiton vielä tuorejuustosta, karpalohillosta ja kermasta vatkatulla vaahdolla (Grillihanhesta jäänyt kastike) sekä peuran palvista kuivatulla ja jauhetulla maustepurulla.