Fasaania á la Henriks

Valekokkiprojektini tässä vaiheissa on aika raottaa Henriksin listan salaisuuksia. Alkuruokien joukosta löytyy riistaruokahelmi, eli Sauvalan kartanon fasaania. Tämän salaatti on todella maukas, mutta niin yksinkertainen valmistaa, että itsekin olen jo monesti päässyt niitä lautaselle nostamaan. Annoskokoa kasvattamalla siitä syntyy myös ruokaisa lounassalaatti. Tässä siis salainen resepti kopioituna keittiömestari Markus Fogelholmin reseptikirjasta:

kypsennettyä fasaaninrintaa (pyytä, peltopyytä, teertä, metsoa, riekkoa...)
keitettyjä kananmunia
omenaa
maustekurkkua (coctailkurkku)
appelsiinia
kaprista
salaattia (jääsalaatti, rucola, viinisuolaheinä, herneenverso, lehtipersilja…)
ranskankerma
piparjuuritahna (piparjuuriraaste)
oliiviöljyä
tummaa balsamicoa
sokeria
suolaa

Valmista ensin piparjuuri-créme vatkaamalla ranskankermaan piparjuuritahnaa ja maustamalla seos suolalla. Piparjuuri on melko voimakkaan makuista, joten lisää pikkuhiljaa ja maistele mieleisesi maku. Makuja voi helposti varioida myös vaikka dijonsinapilla, sekä musta- tai valkopippurilla.

Leikkaa, eli fileoi appelsiinin lohkot kalvottomiksi, purista tähteistä mehu talteen. Tee omenasta arpakuutiota pienempiä paloja. Siivuta coctailkurkku.

Leikkaa kypsästä (rosé) fasaaninrinnasta ohuita siivuja poikkisyin. Pirskottele lihojen päälle marinadi, jonka valmistat appelsiinimehusta ja oliiviöljystä suhteessa puolet ja puolet, sekä lisäksi kolmannes edellisten määrästä tummaa balsamicoa. Mausta suolalla ja reilulla ropauksella sokeria. Lopputuloksen kuuluu olla hapan ja makea.

Leikkaa keitetyt kananmunat neljään osaan lohkoiksi. Sekoita kulhossa keskenään kananmunan lohkot, omenakuutiot, coctailkurkun siivut ja pikkukaprikset, sekä piparjuuri-crémeä, niin että lopputulos on yhtä mehukas kuin majoneesipohjainen perunasalaatti. Laita sekoitusta sopiva määrä annoslautaselle. Lisää päälle tuoresalaattia ilmavasti. Laita annoksen sivuille fileoituja appelsiininlohkoja, seuraavaksi fasaanin siivuja salaatin päälle. Koristele viinisuolaheinän ja lehtipersiljanoksilla, sekä pursottamalla annoksen reunalla hieman piparjuuri-crémeä.

Kaksi yhden hinnalla

Nyt todella kannattaa tulla käymään Henriksissä. Uutuutena listalle on noussut iltapala tutustumishintaan. Tarjolla on siis Barbequepossua á la Henriks herkullisine lisukkeineen ja lasi viiniä kahdelle, yhteishintaan 20€ (Norm. 40€). Tarjous voimassa ti-pe klo 17-22 huhtikuun loppuun asti.

Mainitse kamppanja varauksesi yhteydessä:
http://www.henriks.fi/varaukset/

Ravintola Henriks
Satamakatu 7
Tampere
P. 0207 669 062
henriks@henriks.fi

Susi tappaa ihmisiä

Susiensuojelijoiden pari perusväittämää kaipaa oikaisua. Sanotaan susia ihmiselle harmittomiksi. Susi kun on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1880-luvulla. Väitetään myös, että näillä lakeuksilla pelätään susia enemmän kuin Espanjassa ja Italiassa. Espanjassa susia on 2.000 ja Italiassa 700. Nämä väittämät ovat lähtökohtaisesti vääriä ja johtavat tarkoituksella ihmisiä harhaan.

Etelä-Euroopan sudet

Espanjassa elää suden alalaji Canis lupus signatus, eli iberiansusi. Se on selvästi pienikokoisempi ja hoikempi, kuin suomalaiset lajitoverinsa. Säkäkorkeudeltaan iberiansusi on noin kymmenen senttiä matalampi kuin meillä tavattava euraasiansusi (Canis lupus lupus). Italiansusi (Canis lupus italicus) on vielä Espanjan serkkuaankin reilusti pienempi ja säkäkorkeudeltaan suomalaista sutta parikymmentä senttiä pienempi. Kun siis puhutaan Etelä-Euroopan susista, ei puhuta samanlaisesta sudesta, kuin mitä meidän metsissä ja pihoissamme kulkee.

Samassa yhteydessä useimmiten väitetään myös, että ihmiset tulevat näiden susien kanssa paremmin toimeen, onhan Espanjassa ja Italiassa paljon enemmän ihmisiä ja tiheämpi asutus. Totta, Espanjan pinta-ala on 504.782 km², asukkaita 47 miljoonaa, eli 91 asukasta per km². Italiassa on vastaavasti pinta-ala 301.338 km², asukkaita 61 miljoonaa, eli 200 asukasta per km². Suomessa meitä on vain hieman Italiaa isommalla alueella reilut 5 miljoonaa, asukastiheyden ollessa vain 18 per km².

Mikä sitten tuossa asukastiheydessä ja susimäärässä on pielessä? Ei mikään Espanjassa ja Italiassa, sillä molemmissa maissa sudet elävät pienillä alueilla syrjäkolkissa ja vuoristossa. Suomessa tilanne on pitkälti toinen. Meillekin susia mahtuisi Lappiin vaikka kuinka. Sieltä ne kuitenkin hävitetään porotaloudelle haitallisina lähes nollatoleranssilla. Espanjan ja Italian susien onneksi heillä ei ole poroja.

Lisää tietoa susista ja niiden alalajeista löytyy mm. Tunturisusi.com –sivustolta.

Susi tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1880 –luvulla

Tämä perusväittämä on sanatarkasti totta, joskin sitäkin kuulee monien epäilevän ja vähättelevän. Väitetään näidenkin surmien olleen monella tapaa epäselviä. On kuitenkin hyvä muistaa, että noiden aikojen jälkeen susi käytännössä hävitettiin Suomesta. Susiongelma hävisi samaan aikaan, kuin maaseudulla alkoivat nykyaikaisemmat ja tehokkaammat metsästysaseet yleistyä. Olemme eläneet yli sata vuotta (Etelä-Suomessa) ilman susia, eikä näin ollen susista ole ollut vaaraa ihmiselle. Tilanne on suurin piirtein sama, kuin väittäisi, ettei isorokosta tai poliosta ole haittaa Suomessa.

Susien tappamat suomalaiset on erittäin hyvin dokumentoituna kirkonkirjoissa ja meidän kaikkien luettavissa dosentti Antti Lappalaisen kirjassa Suden jäljet (2005). Näitä kuolemia on vuodesta 1710 lähtien kirkonkirjoihin merkitty kaikkiaan 175 tapausta. Tämä luettelo löytyy myös ruotsalaiselta sivustolta internetistä.

Susien tappamista ihmisistä on dokumentteja myös aikansa sanomalehdissä. Länsi-Suomen tapahtumista löytyy mielenkiintoinen kooste Turun Sanomista.

Susi ei ole noista päivistä juurikaan muuttunut. Viimeaikoina sudet ovat kuitenkin tulleet entistä röyhkeämmiksi ja niiden ihmispelko on selvästi vähentynyt. Meillä pihapiireissä hiippaileva koiria ja kotieläimiä syövä susi on edelleen potentiaalisesti vaarallinen erityisesti lapsille.

Susi ei voi karhun tavoin muuttaa ruokavaliotaan kasviksiin. Susi on käytännössä lihansyöjä. Vanhoja arkistoja tutkittaessa voi huomata suurimman osan hyökkäyksistä tapahtuneen talvella. Lopputalvi on ankaraa aikaa luonnossa ja syötävää on tarjolla vähän. Nälkä ajoi sudet jo silloin ihmisasutusten liepeille ja ihmisuhrin ennuste tänä keväänä on todennäköisempi kuin viime keväänä - jotkut haluavat pelata pokeria lasten turvallisuudella.

Riistainen maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkasosekeitto on silkkisen pehmeän makuinen ja soveltuu hyvin sellaisenaan alkuruuaksi. Riittävän tuhti pääruoka keitosta syntyy lisäämällä joukkoon kypsää riistalihaa tai tarjoilemalla keitto riistavartaan kanssa.

riistajauhelihaa
maa-artisokkia
salottisipuleita
valkosipulia
kermaa
chiliä
timjamia
voita
suolaa
pippuria

Kuori maa-artisokat (n. ½ kg) ja jätä ne likoamaan kylmään veteen. Silppua pari salottisipulia, pieni pätkä chiliä sekä kynsi tai pari valkosipulista. Freesaa niitä hetki voissa kattilassa ja vielä joukkoon pari oksaa timjaminlehtiä. Lisää kuoritut maa-artisokat ja vettä niin, että juuri ja juuri peittyvät. Mausta vesi suolalla ja anna kiehua noin 15 minuuttia, eli kypsäksi.

Lisää kermaa ja aja keitto sauvasekoittimella tasaisen pehmeäksi. Laita joukkoon vielä suolalla ja pippurilla maustettu kypsä riistajauheliha. Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Koristele chilivaahdolla (chilillä maustettua keitettyä rasvatonta maitoa, joka vaahdotetaan) tai smetanalla.

PS: Muistathan osallistua arvontaan!