keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Zeiss Victory NV 5,6 x 62 T * valonvahvistin



Nyt heitetään hämäräkiikaritestin jälkeen lisää löylyä pimeään. Loppukauden peurakyttyillä olen testannut Zeiss Victory NV 5,6 x 62 T * – valonvahvistinta käytännön toimissa. Aiempaa kokemusta pimeänäkölaitteista itselläni on vuosien takaa lähinnä armeijasta ja viime vuosilta Yukon-merkkisisestä halpamallista.

Alalla tuntuu vallitsevan aika moinen terminologian ja tekniikoiden sekasotku. Myyjien markkinointipuheet hämmentävät tätä entisestään. Lisäksi laadukkaimmat valovahvistimet ovat varjeltua ja valvottua sotilasteknologiaa, jota siviileille ei ole edes laillisesti kaupan. Tekniikan ”suojatusta” luonteesta kertonee jotain sekin, että Victory NV on vientikontrollin alainen tuote. Sille on haettava Euroopan Unionin vientilisenssi, jos sen aikoo viedään EU:n ulkopuolelle. Jokainen yksilö on rekisteröity sarjanumeron mukaisesti, joten harhapoluille hairahtanut tuote voidaan jäljittää myös tarkasti.

NVESD (U.S. Army Night Vision and Electronic Sensors Directorate) luokittelee laitesukupolvet (generation) niissä käytetyn teknologian mukaisesti seuraavasti: Gen0, Gen1, Gen1+, Gen2, Gen2+, Gen3, Gen3+ sekä Gen4. Äkkiseltään voisi luulla, että uusi sukupolvi on automaattisesti vanhempaa sukupolvea parempi. Sukupolvimerkintä kertoo kuitenkin vain käytetystä tekniikasta, ei suorituskyvystä. Toki yleissääntönä on, että tekniikka kehittyy ja laitteet paranevat, mutta teknistä kehitystä tapahtuu koko ajan eteenpäin myös laitesukupolvien sisällä. Näinpä esimerkiksi huippuluokan Gen2 –laite voi hyvinkin olla tehokkaampi, kuin uudemman sukupolven Gen3-laite.

Valonvahvistimien vertailu pelkän paperitiedon varassa onkin lähes mahdotonta. Lisäksi marketeissa myytävät Venäjällä, Valkovenäjällä ja Kaukoidässä valmistetut laitteet eivät kunnioita länsimaisia teknologiasukupolvia markkinoinnissaan, vaan useimmiten niitä myydään harhaanjohtavasti numeroa uudemman sukupolven tunnuksin. Todellisuudessa nämä laitteet ovat länsimaisittain Gen0- tai parhaimmillaankin Gen1 –tasoa.

Laadukkaat valonvahvistimet ovat arvokkaita. Hyvä optiikka on tunnetusti aina kallista, mutta pimeänäkölaitteissa tarvitaan parhaan optiikan lisäksi vielä huipputason valonvahvistinmoduuli. Koska uusimpien laitteiden teknologiat ovat osin sotilassalaisuuksia, ei niistä ole julkisesti saatavilla tarkkaa tietoa. Käytännössä kuitenkin pimeänäkölaitteissa muutetaan objektiivin kautta tuleva valo fotokatodilla elektroneiksi. Mikrokanavalevyllä kasvatetaan elektronien määrää keinotekoisesti. Elektronit muutetaan fosforiverhon avulla jälleen takaisin silmälle näkyväksi valoksi.

Asiasta lisää FinnAccuracyn nettisivuilta artikkelissa ”Yleistä valonvahvistimen hankinnasta”.


Käytännön kokemukset 


Ensimmäinen kokeilu Zeiss Victory NV:llä oli hiuksia nostattava kokemus. Olosuhteissa jossa huippuluokan hämäräkiikareilla näkee pikselöityvää kuvaa hiemankin pidemmälle katsoessaan, näkee Victory NV:llä satojen metrien päähän kirkkaasti ja selkeästi kuin päivällä. Myös kaikki varjokohdat, joissa kiikareilla on vain mustaa, muuttuvat äkisti näkyviksi.

Tämä kuva on napattu Zeissin markkinointimateriaalista, eikä vastaa täysin aitoa kuvaa. Tähtäinristikko on kuvassa luonnollista suurempi ja kuvaa lienee muutenkin kaunisteltu, mutta se antaa kuitenkin hyvän käsityksen valonhahvistimella nähdystä kuvasta.

Victory NV:n kuva on mustavalkoinen tai oikeammin mustavihreä, mutta sävykäs. Kuvassa näkyy myös tähtäinristikko helpottamaan etäisyyksien arviointia. Käytännössä ulkona ei ole koskaan niin pimeää, ettei XD4-valovahvistinkennon 20.000 kertainen valonvahvistus riittäisi. Saksalaiseen vyö ja henkselit - varmuusajattelun pohjautuen, Victory NV:ssä on myös sisäänrakennettu IR-ledi, joka valaisee tarvittaessa useita kymmeniä metrejä myös täydellisessä pimeydessä.

Päiväkäytössä NV:n etulinssin suojus pidetään paikallaan ja katseluun riittää suojuksen kannessa oleva millin parin neulanreikä. Halpamalleista poiketen kuvan kirkkautta voi säätää vallitsevan valomäärän mukaan, niin ettei pimeässä tarpeellinen hämäränäkö sokaistu. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus, kun varsinainen metsästys tapahtuu kuitenkin tähtäinkiikarin avulla.

Victory NV on Gen2+ sukupolven tekniikkaa ja käytännössä parasta suorituskykyä, mitä siviilikäyttöön on saatavissa. Ero aiemmin käyttämäni valkovenäläisen Yukon –pimeäkatselulaitteeseen, on kuin vertaisi ritsaa ja pumppuhaulikkoa keskenään. Näillä eväillä en viitsinyt varsinaiseen yhtäaikaiseen parivertailuun edes ryhtyä.

Teoriassa ja käytännössäkin Victory NV:llä pärjää kaikissa valoisuusolosuhteissa yöllä ja päivällä. En kuitenkaan lähtisi sitä suosittelemaan ainoaksi kiikariksi. Pienempikokoiset ja hyvät päiväkatselukiikarit ovat toki kätevämmät yleiskäytössä valoisaan aikaan ja laadukkaat hämäräkiikarit tarjoavat stereonäön lyhyillä matkoilla hämärässä. Jos kuitenkin lajintunnistuksen lisäksi täytyy varmistua riistan yksilökohtaisista eroista, vaikkapa sarvien piikkimääristä, niin pimeässä Victory NV on täysin lyömätön apuväline. NV:llä on myös mahdollista tarkkailla aluetta laajemmin ja havaita lähestyvä riista jo pidemmältä matkalta. Pienpetojen haaskakyttäyksessä ja riistan laskennassa tai yksityiskohtaisemmassa tarkkailussa Victory NV on hämäräkiikareihin verrattuna omaa luokkaansa.

Victory NV:n ohjehinta on 4.500€ ja parasta aikaa siitä on 3.900€:n tarjouskampanja käynnissä. Laite on siis melkoisen arvokas. Hyväksi kompromissiksi voisi harkita Victory NV:tä laadukkaiden päiväkatselukiikareiden kaveriksi ja näin välttyisi useamman tonnin hintaisten hämäräkiikareiden hankinnalta. Tällä yhdistelmällä pärjäisi kohtuullisen mukavasti tilanteessa kuin tilanteessa.




Tekniset tiedot




Suurennos
5.6x
Vaikuttava objektiivin halkaisija
62 mm
Näkökenttä 1.000 m
142 m
Lähisäätöraja
5 m
Diopterikorjaus
+/- 4 D
Pupillin etäisyys
20 mm
Täyte
typpi
Linssipinnoite
LotuTec®
Mittausetäisyys
500 m
Ristikko dimensio
0.5 m / 100 m
Paristot
2 x AA
Pituus
233 mm
Leveys
80 mm
Korkeus
100 mm
Paino ilman paristoja
1.000 g





maanantai 28. tammikuuta 2013

Suutari ja kaksi peuraa

Peura tulossa ruokinnalle. Oikealla takana näkyy myös avotorni, jossa kohta edessä jäännät paikat.


Eilen illalla tapahtui jotain, mitä ei vielä koskaan ennen ole itselleni tapahtunut. Hieman ennen viittä ruokinnalle tuli yksinäinen naaraspeura. Peura oli oikein mallikkaassa kylkiasennossa. Tähtäsin rauhallisesti lavan taakse keuhkoille, puristin hitaasti ja KLIK! Ei voi olla totta, enkö ollut vetänyt patruunaa pesään??? Kädet hiukan jännityksestä täristen yritän vetää lukkoa taakse mahdollisimman hiljaa. Aseesta tulee laukeamaton patruuna esiin.


Peura kuuntelee hermostuneesti jokaista metallista kilahdusta, siirtyen askel askeleelta pois ampumasektorilta, kun lataan aseetta uudelleen. Juuri viimeisellä hetkellä saan tähtäyksen uudelleen kuntoon. Kello 17:01 terveiset vahvistavat vanhan viisauden, ettei ilmaisia lounaita ole. Rankaosuma pudottaa peuran miltei jaloilleen.


Kiroan mielessäni taannoista siirtymistäni halpaan serbialaiseen Leader soft point jacket 285 grs 9.3 x 62 patruunaan. Perustelin itselleni ostoa, jotta voin harjoitella ja metsästää samoilla patruunoilla edullisesti. Mieleeni tulee väistämättä myös eräs aiempi totaalinen huti, sainko tästä nyt hyvän syyn syyttää patruunaa ampumataitojeni sijaan. Sitten mieleen jysähtää syksyiset karhujahdit, niissä ei todellakaan voi ottaa tällaisia riskejä toimimattomista patruunoista. Täytynee siirtyä käyttämään jotain premium-patruunaa. Olisiko ehdotuksia luotettavasta ja toimivasta?


Lähden pistämään ja suolistamaan peuraa. Homman tehtyä katselen kännykästä kaverin kyttyypaikalta tulevia kuvia emästä ja vasasta.


Odotettu laukaus kajahtaa klo 17:32 harvinaisen pienikokoiselle naarasvasalle. Tapahtumarikas ilta opetti paljon halpapatruunoista, toi kaverille kauden kuudennen ja itselleni kauden yhdennentoista valkohäntäpeuran, viiden tuloksettoman kyttyyn jälkeen. Nyt vielä loppurutistus, kautta on jäljellä enää neljä iltaa.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Aladobi eli lihahyytelö



Niin aladobi vastaa, kuin sitä kutsutaankin monilla nimillä: lihahyytelö, tytinä, syltty, punsa, alatoopi. Aladobi tulee ranskan kielestä "à la doube", jossa doube tarkoittaa "hyytelöksi tai hyytelössä keittämistä". Vähintään yhtä monta on tapaa valmistaa tämä herkku, kuin nimetä se.

Nimimerkki SRJK jakoi asemies-jutun kommenttikentässä hyödyksemme Jaakko Nuutilan reseptin. Yllätyin lopputulokseen, jäniksen ja sherryn maut sopivat yhteen erittäin hyvin. Toisena vaihtoehtona voisi käyttää portviiniä, mutta viini ei suinkaan ole pakollista onnistuneeseen lopputulokseen. Lihahyytelön voi jäniksen sijaan tehdä myös hirven, peuran, kauriin, villisian ja riistalintujen luisesta lihasta.


Jänishyytelö


1 jänis
200 g sipulia
200 g porkkanaa
200 g palsternakkaa
3 rkl voita
1 rkl katajanmarjoja
persiljaa
3 valkosipulinkynttä
1 timjaminoksa
1 rosmariininoksa
1 rkl valkopippureita
2 laakerinlehteä
3 dl kuivaa sherryä
8 liivatelehteä
suolaa

Paloittele jänis leikkaamalla koivet irti ja ranka poikittain puoliksi. Ruskista palat voissa ja laita kattilaan. Kaada vettä niin että palat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kuori vaahto. Lisää kattilaan kuoritut ja paloitellut kasvikset ja mausteet. Kypsennä kunnes lihat irtoavat luista, jäniksen iästä ja riiputtamisesta riippuen noin 1,5-2 tuntia. Nosta lihat jäähtymään. Irrota lihat luista. Siivilöi liemi ja lisää joukkoon sherry. Keitä kunnes jäljellä on enää viisi desilitraa. Lisää joukkoon liotetut liivatelehdet ja suola. Jauha kypsät jäniksenlihat (minä leikkasin vain pieniksi kuutioiksi) lihamyllyn läpi ja lisää ne liemen joukkoon. Kaada seos leipävuokaan hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi. Kumoa ja leikkaa viipaleiksi. Tarjoa leikkeleenä tai alkuruokana sienisalaatin kanssa.


Aladobi maistuu herkulliselta sellaisenaan, uusien perunoiden kanssa tai vaikka ruisleivällä, lisukkeeksi sopii metsämarjakastike.