Riistasalaatti

Kesää kohti mentäessä haluaa luonnollisesti keventää hiukan aterioita. Tämä riistasalaatti on sikäli hyvä valinta, että se on todella maukasta ja sisältää paljon proteiinia, eli myös nälän tunne pysyy loitolla pitempään. Tätä ohjetta on myös erittäin helppoa varioida omien mieltymysten ja jääkaapin sisällön suhteen.

kypsää riistalihaa
kananmunia
parsakaalia
kirsikkatomaatteja
punasipulia
salaattia (jääsalaatti, friseesalaatti, viinisuolaheinä, rucola...)

väkiviinaetikkaa
punaviinietikkaa
yrttejä (ruohosipulia, kirveliä, meiramia, timjamia…)
dijonsinappia
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
pippuria


Lihana käy mikä tahansa kypsä riistaliha, vaikkapa aterialta tähteeksi jäänyt paisti, revitty sika, riistamakkara tai –palvi, myös rapeaksi paistettu pekoni on aina hyvä valinta. Tällä kertaa käytin confitoitua merihanhea, eli lihat on haudutettu yön yli upotettuna ankanrasvaan alle sata-asteisessa uunissa. Lopputulos on kokeilemisen arvoista, erittäin mureaa ja suussa sulavaa :)

Salaatin kruunaa uppomuna, joka on mainettaan helpompi valmistaa. Kuumenna isossa kattilassa vettä lähes kiehuvaksi. Lisää loraus väkiviinaetikkaa. Riko muna sopivaan kuppiin tai kauhaan ja kaada nopealla liikkeellä veteen. Anna kypsyä yksi uppomuna kerrallaan 3-4 minuuttia ja nosta reikäkauhalla valumaan ritilälle tai talouspaperille. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paloittele parsakaalin kukinnot ja keitä niitä 3 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele parsakaalit kylmällä vedellä, jotta väri pysyy kauniina. Suikaloi punasipulit ja marinoi ne täältä löytyvän ohjeen mukaisesti. Halkaise kirsikkatomaatit.

Tee seuraavaksi salaattikastike: hakkaa yrtit (½ kourallista) ja sekoita ne sinapin (2 tl), punaviinietikan (2 rkl) ja oliiviöljyn (1 dl) kanssa esimerkiksi lasitölkissä ravistamalla.

Kasaa annos nostamalla salaattipedille parsakaalit, kirsikkatomaatit, siivutettu/revitty riistaliha ja halkaistu uppomuna. Koristele marinoiduilla punasipulinsuikaleilla ja kostuta salaattikastikkeella.

Ruokajuomaksi soveltuu parhaiten olut, mutta viineistä hedelmäinen ja vähätanniininen (esim. Pinot Noir) punaviini tai kuiva valkoviini sopivat tähän yhdistelmään.

Jokainen muistaa ensimmäisensä

"Dad, is this normal, I'm not cold, I'm just shaking"

Yhdeksänvuotias Savannah muistaa tämän taatusti läpi elämänsä. Hän tärisee jännityksen tuottamasta innostuksesta kuin haavan lehti. Edes takana kulkeva paksusarvilammas ei vie kiinnostusta ensimmäisestä pukista. “Nobody cares about the sheep, Dad!”.




Hieno video muistuttaa kuinka tärkeää on ottaa metsälle mukaan myös lapset. Savannah on käynyt metsällä Nebraskassa isänsä kanssa jo viisivuotiaasta asti.

Luonnonsuojeluliitto vaatii pääsyä alueellisiin riistaneuvostoihin

Luonnonsuojeluliitto vaatii nyt myös valtaa alueellisissa riistaneuvostoissa. Tänään julkaistun tiedotteen mukaan Luonnonsuojeluliiton on päästävä mukaan Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen valmisteluun sekä riistatalouden suunnitteluun aluetasolla. Alueellinen riistaneuvosto osallistuu myös riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja niiden elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien alueelliseen valmistelutyöhön.

Keppihevosena käytetään jälleen kerran suurpetopolitiikkaa ja toteennäyttämättömiä väitteitä salametsästyksestä. Tällä varjolla halutaan valtaa myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

"Niin kauan kuin alueellisissa riistaneuvostoissa on edustettuna lähinnä metsästäjiä, mutta ei ympäristöjärjestöjä, ne eivät sovellu alueellisen suurpetopolitiikan määrittelyyn", toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on muun muassa vaikuttaa suden ja ahman kannanhoitosuunnitelmiin sekä lisätä luontojärjestöjen ja viranomaisten välistä yhteistyötä salametsästysrikollisuuden pysäyttämiseksi. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että suurpetopolitiikka ei kuulu ainoastaan metsästäjille. Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois.

Kyse onkin nyt siis puhtaasti vallantavoittelusta alueellisella tasolla. Tällä hetkellä Valtakunnallisessa riistaneuvostossa edustettuna ovat jo mm. Suomen luonnonsuojeluliiton Risto Sulkava, Ympäristöministeriön Matti Osara ja RKTL:n Pekka Helle, joten vaikutusvallan entuudestaan lisäämiseksi kyse on pääsystä päättämään myös alueellisesti kaikkien riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmiin.

Myös väite: ”Luonnonvaraiset eläimet eivät ole kenenkään omaisuutta, eikä pedon syömä luontainen saaliseläin ole keneltäkään pois” tuntuu vähintäänkin omituiselta. Totta kai petojen romahduttama riistakanta on pois metsästysoikeuden haltijalta.  Metsästysoikeus-maanomistus –sidonnaisuudessa kyse on yksityisestä omistusoikeudesta.  Kyse on satoja vuosia vanhasta oikeudesta, josta ensimmäinen lakimaininta löytyy jo vuodelta 1442. Jostain syystä parvekevihreille on kovin tyypillistä pyrkiä puuttumaan muiden omaisuuden koskemattomuuteen.

Luonnonsuojeluliiton logiikkaa toimii tässä asiassa hyvin johdonmukaisesti. He pyrkivät saamaan aikaiseksi luonnon ja sosiaalisen sietokyvyn ylittävän suurpetokannan, jonka seurauksena joudutaan rajoittamaa myös muun riistan romahtaneiden kantojen metsästystä. Tästä hyvänä esimerkkinä ylisuurten ilveskantojen monin paikoin romauttamat metsäkauriskannat. Lopputulos on Luonnonsuojeluliiton tarkoituskin: paljon ilveksiä ja vähän kauriinmetsästystä. Susien osalta sama koskee erityisesti myös erittäin uhanalaista metsäpeuraa.