300 € stipendikilpailu

Laitetaan hyvä kiertämään! Kuluneen metsästyskauden aikana monet ihmiset ovat auttaneet ja edistäneet harrastustani täysin pyyteettä. Kiitokseksi heille, haluan omalta osaltani auttaa jonkun toisen harrastusta. Mihin Sinä käyttäisit 300 €?

Nyt paras ehdotus saa 300 €:n lahjakortin Sissos.fi – verkkokauppaan. Kirjoita oma ehdotuksesi alle kommentiksi. Voittaja on yksinkertaisesti se, joka osaa parhaiten perustella tarpeensa tälle lahjakortille. Kävijät voivat kannattaa "tykkäämällä" ehdotusta. Eniten tykkäystä saanut on vahvoilla kisassa. Jos yhtään ehdotusta ei nouse ylitse muiden perusteluidensa tai kannatuksensa puolesta, voin myös arpoa voittajan.

Tiedän, ettei 300 €:lla vielä kuuhun mennä, mutta saa sillä esimerkiksi riistakameran, VHF-puhelimen, käytetyn aseen, kuulevat kuulosuojaimet, melkoisen kasan patruunoita, laadukkaan metsästystakin tai vaikka osamaksun kalliimpaan hankintaan.

Klikkaa siis itsesi ensimmäiseksi http://www.sissos.fi/ ja päätä mihin Sinä tarvitset tämän stipendin, laita kommenttisi alle, sekä linkki valitsemaasi tuotteeseen myymälässä ja mobilisoi ystäväsi painamaan ehdotuksellesi tykkäystä. Kirjaudu kommentteihin Facebook/Twitter/Google tunnuksillasi tai kirjoita sähköpostiosoitteesi, jotta lahjakortti osaa oikeaan osoitteeseen. Myös tykkääminen vaatii kirjautumisen.

Kilpailu on avoin kaikille tutuille ja tuntemattomille. Kilpailu ratkeaa 15.3.2012 parhaaseen ehdotukseen, rajuun kannatukseen tai arpomalla :)

Onnea kisaan!

Kilpailu ratkennut 15.3.2012 klo 10:25 Ari Hydenin voittoon! 

.

Minestronekeitto

Minestrone on yksi tunnetuimpia ja suosituimpia italialaisen maalaiskeittiön herkuista. Itse asiassa Italian sana ”minestra” tarkoittaa keittoa. Sen juuret ylettyvät tuhansien vuosien päähän, sanotaan Rooman armeijan legioonienkin marssineen minestronekeiton voimalla. Ikävä kyllä moni ei tykkää (tai tiedä tykkäävänsä) minestronesta, koska kokemukset perustuvat vain ja ainoastaan pussikeittoihin.

Minestronesta on lukuisia erilaisia versioita. Tällä kertaa tein keiton palvilihasta, mutta muukin keittoliha tai lihasuikaleet toimivat mainiosti. Kasvispuolellakin voi varioida kauden kasvisten ja tai jääkaapin sisällön mukaan, yleisimmin keitosta löytyy papuja, sipulia, tomaattia, porkkanaa ja selleriä.

Minestronekeitto sopii yhtä hyvin alkupalaksi juhlakattaukseen, arkena kotiruuaksi tai passievääksi termospulloon pakkaspäivän lämmikkeeksi.

400 g riistapalvia (tai muuta kypsennettyä riistalihaa)
250 g pastaa 
200 g vihreitä papuja
3 tomaattia
2 sipulia
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
paprika
2 lehtisellerin vartta (pala selleriä)
2 valkosipulin kynttä
tomaattipyrettä
2 dl punaviiniä
1 litra riistalientä
suolaa, pippuria ja paprikajauhetta
yrttejä (timjami, laakerinlehti, oregano, rakuuna, basilika, persilja…)
parmesaania
smetanaa

Pilko kasvikset ja freesaa eli kuullota niitä (paitsi tomaatit ja pavut) hetki tilkassa oliiviöljyä tai voita. Lisää joukkoon palvisuikaleet, tomaatit ja pavut, sekä punaviini ja riistaliemi. Mausta tomaattipyreellä, suolalla, pippurilla, paprikajauheella ja yrteillä (puuvartiset ja kuivat yrtit, hennot tuoreet yrtit vasta lähes valmiiseen keittoon).

Keitä vihannekset lähes kypsiksi, eli alle puoli tuntia. Lisää joukkoon pastat ja anna kiehua kunnes pasta on al dente. Tarjoile smetanan ja parmesaanilastujen kanssa, koristele yrteillä.

Viinisuositukseni ruuanlaittoon ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987.
.

Neljäs ja kauden viimeinen peura

Olipahan raju rutistus peurakauden viimeiseen viikkoon. Kyttyyllä kävin jopa aamuin illoin, mutta saalis oli todella työn takana. Aiempina vuosina yleensä on voinut luottaa joka toisen tai kolmannen kerran tuottavan tulosta, nyt vasta viimeyönä lopulta sain peuran nurin. Yksitoista tyhjää kertaa ja kahdestoista vasta tärppäsi.

Viitenä kertana kyllä näin peuroja, mutteivät tulleet ampumasektorille ja kerran ammuin totaalisesti ohi. Ensimmäinen kerta, kun kyttyyllä on näin päässyt käymään, mutta minkäs teet, reilu kaksikymmentä astetta pakkasta ja muutaman tunnin hyytävä odotus vain yksinkertaisesti kangistivat miehen…

Kuka senkin sanoi, ettei saalis ole tärkeintä, vaan ulkoilu ja yhdessäolo, lässyn lässyn? Rehellisesti sanottuna peuran saamattomuudesta tuli loppukaudesta melkoinen pakomielle ja sisuksia kalvava epäily, joka Moby Dickin sanoin ajoi eteenpäin:  "nähdäkseen tavoittamattoman häivekuvan, joka on avain koko elämään".

Eikä viimeyönäkään kaikki käynyt kuin Thomas Ekbergin videoilla. Terveiset lähtivät kello 18:00 ylivuotiselle naaraspeuralle. No, terveisten lähettämin ei paljoa maksa, eikä peurakaan niistä kiittelemään jäänyt. Juoksi reilut kolmesataa metriä pöpelikköön.

Kylmissäni (-24 C) pimeässä lähdin aluksi täysin väärään suuntaan jälkiä hakemaan ja kun lopulta löysin oikean uran, niin se jakautui aina vain uusiin ja uusiin polkuihin. Verijälki oli alun osumapaikan jälkeen lähes mitätön, vain muutama tippa useiden metrien välein. Linssit huurussa jäljet hukkuivat moneen otteeseen, tai siis metsä oli täynnä peuranjälkiä, vain nämä yhdet olivat hukassa.

Onhan siinä jotain koomista, kun aikuinen mies maanisesti kahlaa hyytävän kylmässä pimeässä metsässä keskellä yötä. Ei kuitenkaan naurattanut ja pelko peuran hukkumisesta hiipi mieleen kiusallisen kirkkaasti. Onneksi sain kaverin apuun viereiseltä kytispaikalta ja yhdessä lopulta löysimme ja saimme vedettyä peuran tielle. Laukauksesta tähän hetkeen aikaa kului vajaa pari tuntia. Tämäkin oli varsin ainutlaatuinen kokemus. No, elämyksiähän metsästä haetaan ja tämä kausi niitä kiitettävästi tarjosi.

Hakemattakin mieleen tulee alkukauden komea pukki, sekä tammikuussa pari iltaöistä ojaan lipsahtamista auraamattoman metsätien veteleviltä urilta ja apuun tulleet pyyteettömät ihmiset. Hienoja hetkiä oli paljon enemmänkin, kiitos kaikille!

Perinteisten peuravalkeiden paikka :)
.