Blogi täyttää 10 vuotta!

Juhlan kunniaksi laitetaan kunnon arvonta pystyyn. Säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Tykkää Terveiset ravintoketjun huipulta FB-sivuista (https://www.facebook.com/Terveisetravintoketjunhuipulta/) ja jaa arvontapostaus Facebookissa. Palkintoina arvon kaikkien osallistujien kesken Kalevala Korun ja Huntress Queenin koruja yhteensä kymmenen kappaletta sunnuntaina 1. heinäkuuta.

Kymmenen vuotta Terveiset ravintoketjun huipulta -blogia pähkinänkuoressa:

• Kirjoitettuja julkaisuja 607 kappaletta
• Kävijöitä sesongista riippuen 15.000- 120.000 kpl/kuukaudessa
• Yhteensä lukukertoja tätä kirjoitettaessa 2.174.452 kappaletta

Nöyrä kiitos kaikille teille lukijoille hyvistä ideoista ja kannustuksesta näinä vuosina.

Blogi täyttää 10 vuotta! Juhlan kunniaksi laitetaan kunnon arvonta pystyyn. Säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Tykkää...
Julkaissut Terveiset ravintoketjun huipulta 15. kesäkuuta 2018

Ruotsalaista metsästyspornoa

Täytyy tunnustaa, katselen melko usein metsästyspornoa. Erityisesti saan kiksejä sen ruotsalaisesta HD ja HC -tasoisesta tuotannosta. Alkuun katselu on kyllä aina erittäin kiihottavaa, mutta ajan oloon loppujen lopuksi siitä tulee vain tyhjyyteen tuijottava ja epätodellinen olo. Sellainen, että vaikka kuinka haluaisit olla mukana aktissa, niin et vain pystyisi suoriutumaan kuin videolla toimivat alfaurokset tai -naaraat. Ja kuten pornon kanssa yleensä, omat puuhastelut asian parissa alkavat jotenkin tuntua mielikuvituksettomilta ja harvatahtisilta. Tyhjä olo ja itseinho nousevat selkään.

Sitten kun lopulta pystyy tunnustamaan oman riittämättömyytensä, niin helposti haluaa ajatella tämänkin olevan ainoastaan välineurheilua. Jos vain voisin saada yhtä komeat vehkeet, niin johan alkaisi tikkani takoa… olisi aika Mielikin antautua… makaisi kohta lämmintä lihaa selällään mättäällä.

Että siis mitä??? Juu, ei todellakaan vaan….

Tarkoitan näitä ruotsalaisia oranssilippismiehiä, jotka ampuvat ja osuvat tiheässä metsässä täyttä juoksua viilettävään riistaan. Uudestaan ja uudestaan, useimmiten jo pari sekuntia ensimmäisen laukauksen jälkeen ampuvat seuraavaa kaatoa samaan läjään.





Videon metsästäjät ovat olevinaan kuin tavallisia jannuja, pitsalähettejä ja putkimiehiä. Kavereita joille ei näissä filmeissä jaeta liikoja vuorosanoja. Hoitavat kaiken eteen lankeavan äksönsäksönin pokka peruslukemilla, heti vain pystystä tai polvihollilta ilman isompia esileikkejä maksutta luonnossa.

Oman elämäni video on lähinnä pysähtynyt kuva suon laidalta…

Jos omista jahdeistani tekisi videon, olisi se kuin päiväni murmelina. Kiipeän tikkailla suon laidan puuhun herätäkseni seuraavaan päivään, jonka iltana kiipeän suon laidan puuhun… tai jonain kauniina viikonloppuna olen mäyräkoirajahdissa peurapassissa. Haukku kuuluu, puskat rytisevät, mutta vasta seuraavassa passissa paukkuu. Miksi niiden täytyy aina minun kohdallani laukata miljoonaa ohi? Oman videoni Andie MacDowellit suorastaan välttelevät kohtaamistani. Ja ilta päättyy jälleen kerran nyrkki taskussa loitsuun:

Suon laidan metinen muori,
Metsän kultainen kuningatar,
Minä annan kullat kullistani,
Hopeat hopeoistani,
Anna sinä parhaat parhaistasi,
Hopeoistasi hopeat.

Kunnes huomaan taas katselevani ruotsalaisia metsästysvideoita sillä silmällä

Addiktiot voidaan purkaa tutkimisen ja terapeuttisen työstämisen avulla, jolloin tulee paremmin tietoisiksi omista toimintamalleistaan. Mietin mikä minua ja tuota vierasmaalaista Gunnaria erottaa. Aivan ilmeisesti ampumataito. Erityisesti kyky reagoida nopeasti ja tarkasti yllättäviin tilanteisiin. Huomaamatta ei myöskään jäänyt, kuinka kaikkien aseiden päällä on punapistetähtäin.

En ollut koskaan sitä päässyt oikein tosielämässä kokeilemaan. Niinpä viime keväänä otin yhteyttä maahantuojaan kysyäkseni sellaista lainaksi. Sain paluupostissa vieläkin paremman vastauksen. Kutsun Aimpointin kauppiailleen suuntaamaan koulutukseen Lopen ampumaradalle.

Mestariampuja ja kouluttaja Erik von Essen.

Terapiahetkeä johti tehtaan ruotsalainen koulutuspäällikkö Erik von Essen. Hän jos kuka olisi oikea henkilö kädestä pitäen opastamaan kuinka ammattilaiset hoitavat hommansa.

Päivä alkoi tehtaan historian ja patentoidun idean esittelyllä. Ja jos oikein ymmärsin, niin tämäkin loistava keksintö syntyi meditaatiohetken seurauksena paikassa, jossa kuninkaatkin käyvät yksin. Gunnar Sandberg sai ensimmäisen patentin idealleen 1973. Useiden prototyyppien ja ankaran testauksen jälkeen, ensimmäinen tähtäin pääsi markkinoille 1975 nimellä ”Aimpoint Electronic”.

Niistä päivistä Aimpoint on ollut jo yli neljäkymmentä vuotta punapistetähtäimien markkinajohtajana. Tehdas on edelleen Sandbergin perheen omistuksessa, työllistäen 280 henkilö suoraan ja tekee jatkuvaa yhteistyötä alan johtavien toimijoiden kanssa, kuten Sako, Sauer, Blaser ja Merkel.

Aimpointin mallisto kattaa laajan alueen metsästyksestä kilpa-ammuntaan ja poliisitoimista armeijakäyttöön.

Punapistetähtäimen tähtäysfilosofia

Aimpointin idea on tosiaan yhtä yksinkertainen kuin vessapaperirullan läpi katsominen. Tähtäimen läpi katsotaan molemmat silmät auki. Ase osuu aina siihen kohtaan missä näkyy punainen piste, täysin riippumatta katsooko tähtäimen läpi eri etäisyyksiltä tai vinosti sivulta. Silmää ei myöskään tarvitse tarkentaa tähtäimeen, katsoa voi koko ajan kohdetta ja ympäristöä molemmilla silmillä. Tämä tarjoaa ampujalle paljon lisää nopeutta tarkkuuden tai turvallisuuden kärsimättä. Punapistetähtäimet ovatkin erinomaisia nopeisiin ja vaihtuviin tilanteisiin.

Kouluttaja kiteytti idean molemmat silmät auki ampumisesta vertaukseen jalkapallosta tai muista peleistä. Ei niissäkään pelata toinen silmä kiinni tai tuijoteta koko ajan palloa, vaan katsotaan suuntaan, johon halutaan pallon menevän. Miksi ihmeessä sitten metsästäisimme toinen silmä suljettuna?

Avotähtäimellä tähdätään yleensä toinen silmä kiinni. Katse tarkentuu helposti tähtäimiin kohteen sijasta. Tähtäyslinja kulkee aina suorassa linjassa etu- ja takatähtäimen läpi.

Kiikaritähtäimellä liikkuvan kohteeseen tähtääminen on hidasta ja ympäristön seuraaminen vaikeaa. Tähtäyslinjan täytyy olla koko ajan suorassa ja silmän oikealla etäisyydellä etulinssistä.

Nopeassa tilanteessa, kun yrittää samaan aikaan havainnoida ympäristöä, etsiä vapaata ja turvallista ampumalinjaa, saattaa tähtäys epäonnistua ja ampumatilaisuus kadota.

Punapistetähtäimellä voi katsoa koko ajan tarkasti kohdetta ja ympäristöä samaan aikaan molemmilla silmillä.

Ase osuu aina siihen kohtaan missä näkyy punainen piste, riippumatta siitä katsooko tähtäimen läpi eri etäisyyksiltä tai vinosti sivulta.

Tähtäys tapahtuu molemmat silmät aukia, koko ajan ympäristöä tarkkaillen. Ampua voi heti kun huomaa punaisen tähtäyspisteen halutussa kohteessa, riippumatta katselukulmasta. Niinpä ampuminen on nopeaa ja turvallista.

Ja sitten ampumaan punapistetähtäimellä

Koulutuspäivän teoriaosuudesta pääsemme pikkuhiljaa toimintaan. Seuraavaksi käymme läpi tähtäystekniikoita simulaattoriharjoituksin ja siitä sitten jatkamme pihalle. Teemme nopeita tähtäyspisteen vaihtoja ja harjoittelemme hengitystekniikkaa.

Alhaalta ylöspäin tähtääminen oli itselleni osin uusi metodi. Ideana on olla katsomatta suoraan punapistettä. Keskitetään huomio kohteeseen. Tuodaan punapiste kevyellä liikkeellä kohteen alle ja hengitetään luonnollisessa rytmissä. Sisäänhengitys nostaa tähtäyksen kohteeseen, jolloin ammutaan ja annetaan vielä liikkeen jatkua ylöspäin. Tähtäintä ei siis yritetä pakottaa kohteeseen tai pitää sitä paikallaan. Kun ampuma-asento on rennon luonnollinen, niin tekniikan oppii toistojen myötä lähes automaattiseksi.

Kuivaharjoittelun jälkeen teemme vielä kohdistusammunnat ja pääsemme lopultakin itse asiaan kovat piipussa.

Heti kun ammunta alkaa, unohtuvat saman tien mielestä kaikki aamupäivällä opittu tähtäys- ja hengitystekniikka… 

Niinpä niin… roiskimalla saa roisia tulosta.

Palaute lyhyesti suomennettuna: ”Ajattelitko yhtään mitä teit? Olitko hereillä aamupäivän koulutuksessa? Nyt vain rento ja luonnollinen asento, nosto alhaalta ylös hengityksen tahdissa…”

Monta kierrosta vaihtuviin maaleihin ja alkaahan se tekniikka sieltä pikkuhiljaa löytyä. Punapistetähtäimellä ampumisessa on jotain samaa, kuin haulikolla ampumisessa. Mitä enemmän yritti tähdätä sitä heikompi tulos, mutta mitä rennommin ampui nopeasti kohdetta vaihtaen, sitä paremmin laukaukset alkoivat osua juuri sinne mihin pitikin.

Ammuntaharjoittelun kruunasi riistasimulaattori. Antin ampumasuorituksen puolustukseksi täytyy kertoa, että huomasimme vasta jälkeenpäin aseen äänenvaimentajan jääneen löysälle. Koeammunnoissa tämä aiheutti ajoittain melkoisia poikkeamia tuloksissa. Mutta oli todellakin hienoa päästä samoihin tilanteisiin ja tunnelmiin katsomieni videoiden kanssa.

Tämän koulutuksen jälkeen voi todeta, ettei tullut Jannesta edelleenkään mestariampujaa ruotsalaisiin äksönvideoihin. Se vaatisi todella pitkää harjoittelua ja keskittymistä asian opiskeluun. Toisaalta voin huojennuksekseni todeta tämänkin olevan merkittävissä määrin välineurheilua. Punapistetähtäin on todellakin tällaisilla alle 50 metrin (huippuampujilla ehkä 100 metrin) matkoilla nopeissa liikkuvissa tilanteissa täysin vertaansa vailla. Se on nopea, tarkka ja tehokas. Pääsin päivän harjoittelulla selvästi parempiin tuloksiin, kuin tähän asti aiemmin olen osunut avotähtäimillä tai kiikarilla.

Uudet Aimpointit ovat lisäksi todella pieniä ja keveitä. Kestävyydestä kertonee jotain 10 vuoden takuu, jonka eräs koulutuksessa ollut kauppias vahvisti, ettei ole koskaan 22 vuoden kauppiasuransa aikana lähettänyt yhtään takuuseen. Kaikki ovat toimineet. Tehdas lupaa paristolle 50.000 tunnin käyttöiän tai 5 vuotta jatkuvaa käyttöä virrat päällä.

#teamsakonordic

Vielä niistä metsästyspornovideoista

Siltä varalta, että sinulla olisi sama fetissi kuin minulla, niin tässä vielä pari laadukasta videota katsottavaksi:

Medialla on yksisuuntainen mielialahäiriö

Ei hemmetti tätä median mielettömyyttä. Näen viikoittain ja päivittäin edessäni uutisia tai olettamuksia metsästysrikoksista ja erityisesti salametsästyksestä. Nyt kun viranomaisilta tuli faktatietoa metsästysrikosten dramaattisesta vähenemisestä jo vuosia kestäneenä trendinä, niin mediakenttä on asiasta vaiti. Löysin tähän liittyvän uutisen vain Maaseudun tulevaisuudesta. Metsästysrikokset ovat todellakin puolittuneet 2004 vuoden 273 kappaleesta 2016 vuoden 133 kirjaukseen. Mietin millainen älämölö Ylellä, Hesarissa ja iltapäivälehdissä olisi ollut, jos luvut olisivatkin tuplaantuneet puolittumisen sijaan.

Asiasta tympääntyneenä jäin miettimään mitenkä media suhtautuu erilaisiin rikoksiin. Saavatko siis kaikki rikokset ja rikkojat yhtä paljon otsikoita sekä palstatilaa? Miksei näin selvää rikostilaston paranemista haluta uutisoida?

Tehdäänpä siis alustava testi

Laitoin Googleen haun ”metsästysrikos site:yle.fi”. Eli tällä haulla näemme, että hakukone antaa sanan ”metsästysrikos” Yle.fi -sivustolta hakuvastaukseksi 1.810 kertaa. Vastaavasti samalla rajauksella hakusana ”salametsästys” antaa 4.110 tulosta.

Muistetaan siis 133 metsästysrikosta vuonna 2016 ja Ylen sivuilta löytyy aiheeseen 1.810 suoraa viittausta.

Tehdäänpä lisää uusia löytöjä Ylen sivuilta uusilla hakusanoilla ja verrataan niitä poliisin tekemään vuoden 2016 rikostilastoon:

2.087 talousrikosta rikostilastossa ja Ylen sivuilla ”talousrikos” hakuun 10.100 tulosta.
33.844 pahoinpitelyrikosta ja ”pahoinpitely” 43.700 tulosta
17.218 rattijuopumusta ja ”rattijuopumus” 13.500 tulosta
22.136 huumausainerikosta ja ”huumausainerikos” 7.170 tulosta.

Nämä hakukonetulokset ovat aina riippuvaisia mm. käyttäjän henkilökohtaisesta hakuhistoriasta, ajankohdasta, maantieteellisestä sijainnista sekä IP-osoitteesta. Ne eivät siis ole yksittäin eksaktia toistettavaa tietoa, mutta kuitenkin verrannollisia keskenään suoritettuna samoin reunaehdoin.

Yhtä vuonna 2016 poliisin tietoon tullutta metsästysrikosta kohden löytyy yle.fi -sivuilta 13,6 asiaan viittaavaa tulosta. Vastaavasti talousrikos saa 4,8 tulosta, pahoinpitely 1,3 tulosta, rattijuopumus 0,8 tulosta ja huumausainerikos 0,3 tulosta.

Ilmiön yleisyyteen suhteutettuna Yle pitää siis metsästysrikosta 2,8 kertaa niin merkityksellisenä kuin talousrikosta, 10,5 kertaa niin merkityksellisenä kuin pahoinpitelyä, 17 kertaa niin merkityksellisenä kuin rattijuopumusta ja 45,3 kertaa niin merkityksellisenä kuin huumausainerikosta.

Nyt ennekuin joku itseään nokkelampi alkaa taas sanailla, ettei tämä tulos ole tiedettä (eikä tieteellistä tutkimusta), niin toden totta. Tämä on blogikirjoitus, mutta sen löydökset ovat täysin tosia, kunnes ne osoitetaan vääriksi. Aivan samoin kuin aiemmassa kirjoituksessani osoitin tilastollisena faktana, että mitä enemmän asuinalueellasi on aselupia, sitä turvallisempi paikka se on asua ja elää. Harrasteaseet ja turvallinen elämä asuvat siis samoissa perheissä.

Mietitäänpä hetki miten metsästyslakia voi rikkoa. Ehkä pahimmillaan se voi olla suden tai ahman tappaminen moottorikelkalla jahtaamalla. Tai vaikka luvalliseen aikaan luvallisen metsäkanalinnun ampuminen luvallisella aseella sekä alueella, mutta väärällä tavalla, autosta tai sen välittömästä läheisyydestä. Se voi olla myös luvallisella alueella kauriin ampuminen vääränä päivänä. Koiran vapaaksi laskeminen väärään aikaan väärässä paikassa. Sekaannus ja siitä johtunut virhe hirvijahdissa. Karhuhaukun liikkeelle lähtö liian läheltä haaskaa. Rääkymiseen kyllästyneen omakotiasukin laiton fasaanin poisto takapihalta tai vaikka pikkupoikien kesämökillä ilmakolla kaatama rusakko.

En nyt puolustele yhtään minkäänlaista metsästysrikosta, mutta mieleeni tulee väistämättä, kuinka nämä voisivat aiheuttaa yleisellä taholla isomman ongelman kuin talousrikokset, pahoinpitelyt, rattijuopumukset tai huumausainerikokset? Jotta metsästysrikoksista olisi perusteltua uutisoida moninkertaisesti näihin muihin rikoksiin nähden, tulisi esim. hirven salakaadon olla yhteiskunnallisesti merkittävämpi kuin rattijuopumuksen, pahoinpitelyn tai huumausainerikoksen.

Metsästäjät ovat lainkuuliaisia

Suomen Riistakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2016 metsästyskortin lunasti Suomessa 304.245 henkilöä. Metsästysrikosten lukumäärä 133 tarkoittaa vain 0,0004 rikosta metsästäjää kohden. Vaikka metsästysrikokseen voi toki syyllistyä myös metsästyskortin lunastamaton henkilö ja tämä parantaisi metsästäjien tilastollista asemaa entisestään, jätän sen tässä yhteydessä kokonaan huomioimatta.

Voimassa olevia ajokortteja 2016 oli 3.723.184. Liikennerikoksia samaisena vuonna oli 120.510 tapausta, liikennerikkomuksia 334.080, rattijuopumuksia 17.218 ja jonka päälle automaattivalvonnan suoritteet 539.682. Tämä tarkoittaa 0,03 liikennerikosta, 0,09 liikennerikkomusta, 0,005 rattijuopumusta ja 0,145 salaman välähdystä autoilijaa kohden.

Jos ja kun metsästäjät ovat poikkeuksellisen lainkuulijaisia, kymmeniä ja jopa satoja kertoja lainkuuliaisempia kuin esimerkiksi autoilijat keskimäärin, eikö olisi oikeudenmukaista kertoa se mediassa tasapuolisesti ja totuudenmukaisesti? Tai edes ylipäätään kertoa se rehellisesti?

Mitä tästä vääristyneestä tiedonvälityksestä seuraa? Viimeisten vuosikymmenten saatossa, rattijuopumustuomiot ovat lieventyneet, kun taas metsästysrikoksien tuomiot ovat koventuneet. Tällainen virheellinen uutisointi ei siis ole vain imagotappio aseharrastukselle. Se on myös mahdollisesti vääristänyt lainsäädäntöämme, sekä oikeuskäytäntöjä erityisen erikoiseen suuntaan. Suuntaan jossa ”eläinten oikeudet” ylikorostuvat räikeästi ihmisten oikeuksiin nähden.

Itse itsensä vastuulliseksi mediaksi markkinoiva Yle kertoo tavoittelevansa journalismissaan tinkimättömästi riippumattomuutta, luotettavuutta ja laatua. Ylen julkaisutoiminta ja sisältöjen tuotanto perustuvat heidän oman julistuksensa mukaan Ylen arvoihin sekä alan eettisiin periaatteisiin.


Jos arvot ja eettiset periaatteet ovat näin vinoutuneet, niin sellaisella medialla on todellakin varsin yksisuuntainen mielialahäiriö, jota diagnosoidaan myös punavihersokeutena.





Lähteitä:

https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/59777_Ymparistokatsaus_2017.pdf?d9cedbdc7ba2d488

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.235263

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/paakaupunkiseudullakin-tehdaan-metsastysrikoksia-suomussalmi-tilastokarjessa/4723116#gs.FcmZ7_s

https://yle.fi/uutiset/3-7808579

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/03/noudatamme-eettisia-ohjeita

https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/67634_Poliisin_tilastot_1.1.-31.12.2017.pdf?a80e1212b767d588

Kuvituskuva: https://pixabay.com