lauantai 11. maaliskuuta 2017

Ampumaradalla ja jahdissa Saksan Bayreuthissa



Steinerin tehdaskäynnin jälkeisenä päivänä tarjoutui vielä mahdollisuus päästä testaamaan heidän tähtäin- ja katselukiikareitaan tositoimissa ampumaradalla.


Aikainen herätys, aamiaiselle ja nopea repun pakkaus.

Hotellin edessä onneksi vapaita takseja riittävästi, niinpä matkaan…


…ampumaradalle.




Paikalla oli monen moista mielenkiintoista kokeiltavaa.

Ja nähtävää. Esim. fiksu ratkaisu, radan yli kulkee palkisto parinkymmen metrin välein. Niihin on helppo ripustaa tauluja roikkumaan halutulle etäisyydelle. Mutta ennen kaikkea ne vaimentavat tehokkaasti radalta ympäristöön kantautuvaa meteliä, sekä pysäyttävät kimmokkeet.


Paikalla olleiden ruotsalaismetsästäjien kanssa ”leikkimielinen” ampumakilpailu.

Tärkeimpänä kuitenkin aseen kohdistaminen illan jahtia varten.

Jahtipapereiden tarkistus. Tältä näyttää paikallinen metsästyslupa eli jagdschein. Myös meikäläinen metsästyskortti tarvitaan (metsästysvakuutus on voimassa EU-maissa), sekä voimassa oleva ampumakoetodistus.

Bayreuthista noin 15 min ajomatkan päässä on pieni idyllinen kylä. Täällä Pleofenissa Timothy ja Julia Kolb tarjoavat maatilamatkailua ja metsästyspalveluita. Tarkemmat tiedot löytyvät: http://www.pleofen8.de


Passipaikkojen arvonta ja traktorin lavalle nouse! 



Matkalla kytiskopille näkyi toistakymmentä metsäkaurista ja jatkuvasti villisianjälkiä. Riistaa on alueella aivan tolkuttomasti Suomeen verrattuna. Ikävä kyllä kauriiden metsästysaika on jo ohi, eli luvallista riistaa ovat ainoastaan villisiat ja ketut.

Kytiskoppi oli saksalaisella huolellisuudella tehty. Hyvät ampumaluukut joka suuntaan. Lattiat ja seinät verhoiltu huopamatolla. Erittäin hiljainen ja miellyttävä lopputulos.


Ruokintapaikka on jostain syystä ihan keskellä sysisynkkää kuusikkoa. 


Ympärillä laajat peltoaukiot.


Eipä ehtinyt kauaakaan kulua, kuin ensimmäinen metsäkauris asteli ruokinnalle. Katselin kaurista kaikessa rauhassa parikymmentä minuuttia. Hieman myöhemmin alkoivat ketut pitää kiima-ääniään. Ulvahduksia, haukkumista, kiljaisuja ja välillä ihan selvää tappelun metakkaa.

Tykkään istua kytiksellä pimeässä luonnon keskellä ja eteläsaksalainen luonto tarjoaakin hieman eksoottista vaihtelua vesilahtelaiseen suopassiin verrattuna. Reilun viiden tunnin kytistelyn aikana näin vielä pari metsäkaurista, mutta luvallista riistaa ei kuitenkaan kohdalle sattunut.





Yöllä Pleofenisa järjestettiin vielä riistaparaati asiaan kuuluvin fanfaarein.



Harmi, ettei tällä kertaa jahtiin jäänyt pidempää aikaa, sillä riistaa olisi varmasti ollut saaliiksi enemmänkin. Tänne täytyy palata hieman paremmalla ajalla uudestaan.




ERÄMIEHEN PÄIVÄKIRJA


Matkalla mukana oli myös Erämiehen päiväkirja -videoblogi.  Laitan tähän linkit videoihin niiden julkaisuiden jälkeen. Kannattaa käydä tsekkaamassa blogin laadukasta sisältöä laajemminkin.


Kuvauskopterilla syntyy näyttävää settiä.


http://eramiehenpaivakirja.fi/





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti