Kalkasjahdissa, ehkäpä viimeistä kertaa

Lähtö Tvärminnen satamasta Hangosta. Tärkeimmät varusteet pakattuna: nastapohjaiset kengät, haulikko ja lyijyvapaat patruunat, aurinkovoide ja -lasit, sekä lämpimiä vaatteita ja eväitä.

Keula kohti ulkomerta, välillä tähystetään kalkkaita.

Kyllä taas kelpaa. Kalkasjahti tarjoa hienon mahdollisuuden linnustukseen kesällä, kun sorsastuksen alkuun on vielä piinallisen pitkä odotus.

Ensimmäinen paikka löytyy vajaan tunnin ajomatkan päästä satamasta.

Pieni kallioluoto avomerellä.

Kaaveita laitetaan veteen ja kallioille. Mitä enemmän, sitä parempi.

Sitten vaan asemiin. Tärkeintä on olla liikkumatta paikallaan ja tähystää matalana.

Noutava koira on aivan välttämätön apu. Ei kannata edes harkita kalkasjahtia ilman.

Keli muuttuu nopeasti ja aallot alkavat pärskiä koko luodon yli.

Siirrymme tyynemmille vesille.

Kerrassaan upea päivä. Kiitos kaikille osallisille!

Mistä kalkasjahdissa on oikeasti kyse?

Haahkoja on Suomessa metsästetty aina, mutta jos mennään ajassa riittävästi taaksepäin, Suomen peitti 2-3 kilometrin paksuinen mannerjää eikä täällä elänyt ihmisiä tai eläimiä. Ancylusjärvi syntyi, kun jäätikkö alkoi sulaa. Jäätiköt sulivat samaan aikaan myös Pohjois-Amerikassa, niinpä Atlantin pinta alkoi nousta. Noin 9.000-8.000 vuotta sitten Ancylusjärvi muuttui Litorinamereksi. Valtameren pinnan nousu ylti Tanskan salmien tasolle, ja niiden kohdalle syntyi uomia, joista aiemmin makeaan Ancylusjärveen pääsi suolaista vettä.

Entisiä Ancylusjärven lahtia ovat esimerkiksi Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Päijänne. Tällöin myös esimerkiksi saimaannorppa jäi erilleen Itämeren altaassa olevasta kantapopulaatiostaan ja alkoi kehittyä itsenäisesti. Litorinameri oli nykyistä Itämerta laajempi ja selvästi suolaisempi.

Löytöjen perusteella jo Litorina-merivaiheen alussa noin 5500-2000 vuotta eKr. oli silloiselle rannikollemme saapunut haahkakin, jota pyydettiin eri tavoin ravinnoksi. Voidaan siis sanoa, että haahka on yksi vanhimpia riistalintujamme ja sitä on metsästetty tuhansia vuosia, eli niin kauan kuin täällä on ylipäätään ollut ihmisiä.

Andreas Trepte www.photo-natur.net

Metsästys ei uhannut haahkakantoja kivikaudella, eikä se ole uhka tänä kesänäkään. Haahka on elinvoimainen laji. Haahka on levinnyt Pohjois-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja itäisen Siperian rannoille. Vaikka Suomessa haahkakannat ovat taantuneet, pesii meillä noin 100.000 – 150.000 paria, eli kantamme on sadoissatuhansissa linnuissa (vähintään 188 000–265 200 yksilöä), Suomen haahkapopulaatio on voimakkaan koirasvoittoinen (kannasta 70 % uroksia) ja metsästyssaalis koirashaahkojen eli kalkkaiden määrään suhteutettuna todella pieni.

Haahka oli vuosikymmenien ajan Suomen saariston ylivoimaisesti runsain lintu. Haahkakannan huippuvuodet osuvat yksiin merikotkan katoamisen kanssa. Samaan aikaan kun merikotka oli kuolla sukupuuttoon 1990-luvulla, haahkakanta oli noin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Haahka on kärsinyt myös Itämeren rehevöitymiseen ja suolapitoisuuteen liittyvistä ekosysteemimuutoksista. Haahkan levinneisyyttä rajoittaa sen pääravinnon eli sinisimpukan levinneisyys. Itämeressä sinisimpukan leviämistä rajoittaa meriveden suolaisuus. Niinpä myös haahka harvinaistuu Pohjan- ja Suomenlahden perukoilla, missä vähäsuolaisempi vesi ei sovellu sinisimpukalle.

Haahkakantojen taantumiseen merkittävin syy on lisääntyneessä saalistuksessa, mutta ei kuitenkaan metsästyksessä.  Saalistajina ovat merikotkat ja huuhkajat, mutta erityisesti Suomen luontoon kuulumattomat vieraspedot minkki ja supikoira, sekä lokit pesien ja poikasten tuhoajina. 

Andreas Trepte www.photo-natur.net

Kun saalistuspainetta tutkittiin tarkemmin, selvisi, että merikotka oli merkittävin saalistaja, ja vastasi 44.5 % osuudesta niistä tapetuista naaraista, joiden saalistaja oli tunnistettavissa. Minkki vastasi 37.2 %, huuhkaja 11.5 % ja supikoira 6.3 % osuudesta (Öst ym. 2018). Pesiviin haahkanaaraisiin kohdistunut saalistuspaine on ollut jatkuvassa kasvussa, sillä merikotka ja minkki tappoivat pesimäkauden aikana koko tutkimuskaudella yhä enemmän pesiviä haahkanaaraita; merikotkan osalta vuosittainen kasvu oli 14.2 % ja minkillä 11.0 %.

Saalistus aiheuttaa myös raskaita pesätappioita (19-22 % tuhoutumisriski), kun pakoon lähtevä emo jättää pesänsä. Esimerkiksi Hangon tutkimusalueilla on tavattu suuriakin merikotkaparvia (suurin yksittäinen parvi 26 kotkaa yhdellä luodolla v. 2017) haahkan haudonta-aikana. 

Kuva: Jonn Leffmann

Muutaman tuhannen koirashaahkan metsästyksellä ei ole mitään merkitystä urosvoittoiseksi vääristyneen kannan elinvoimaisuudessa. Kaiken lisäksi kalkasjahti kohdistuu jo lisääntymishommansa hoitaneisiin koiraisiin, jotka muuttavat sulkimaan Tanskan rannikolle touko–kesäkuun vaihteessa. Koska uroshaahkoja on yli tuplasti naaraisiin verrattuna, ei pesivien parien määrä kasva yhtään vaikka koko kalkasjahti lopetettaisiin. Luonnossa kun urokset eivät voi keskenään poikia… Näin myöskään kalkasjahdin kieltämistä ei pysty järjellä tai suojelusyillä perustelemaan. Kyse on kuitenkin ikiaikaisesta metsästysperinteestämme ja luonnollisesta elonkorjuusta.

Kaikesta huolimatta

BirdLife Suomi ja muut ”luontojärjestöt” ovat tehneet kaikkensa kalkasjahdin lopettamiseksi. Laajaa lobbausta (asenteellisen ja väärän tiedon levittämistä) on tehty sekä kotimaassa että EU:ssa. Niinpä nyt tänä keväänä Euroopan unionin tuomioistuin on todennut Ahvenanmaalla sallitun haahkan kevätmetsästyksen EU-lainsäädännön vastaiseksi. Kalkasjahdista muualla Suomen rannikkoalueella on kesken erillinen Euroopan komission rikkomusmenettely, joka johtaa todennäköisesti tuomioistuimeen. Näin käynee, vaikka tämä osa hienoa metsästyskulttuuriamme on tuhansia vuosia vanha kansallinen perinteemme.

Kyse ei ole luonnonsuojelusta

Tälläkään kertaa ei siis ole kyse luonnonsuojelusta vaan asenteellisesta metsästyksen vastustamisesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää syyseuraussuhteita. Metsästyksestä ja metsästäjistä on tehty ongelma, vaikka me voisimme olla ratkaisu. Voi kuitenkin olla todella hankala motivoida metsästäjiä ulkosaariston vaikeisiin olosuhteisiin talkoilla vieraspetojen poistamiseen, jos lopputuloksena on vain tikkuja takapuolessa. 

Lähteet:

Mikael Kilpi, Kim Jaatinen ja Markus Öst, Suomen haahkakannan kato – mitä oikein tapahtui? 

Mauri Nieminen, Jääkauden voittajat: Nuotiolla villipeuraa, hirveä, norppaa, lohta…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haahka
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ancylusj%C3%A4rvi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Litorinameri
https://aamuset.fi/artikkeli/4933795/Haahkan+kevatmetsastys+todettiin+lainvastaiseksi

Erämessut pidetään nyt etänä!

Ilmaiset EtäErämessut järjestetään 5. kesäkuuta kello 9-16. Metsästäjäliiton Facebook-sivuilla: https://www.facebook.com/Metsastajaliitto

Koko päivä on täynnä veloituksetonta ohjelmaa! Tarjolla on myös mahtavia messutarjouksia.

Tule mukaan, ja kerro kavereillekin jakamalla tätä kutsua!

Klikkaa itsesi mukaan tapahtumasivulle, niin saat muistutuksen tapahtumasta ja näet päivän aikataulun ensimmäisten joukossa: https://www.facebook.com/events/330057264633895

Steiner BluHorizons 8x22 -kiikarit

Tavalliset pikkukiikarit vai maailmanluokan uutuus? Sekä että, ja vieläpä aivan erinomaisella tavalla. BluHorizons on maailman ensimmäiset auringonvaloon mukautuvat kiikarit. Steinerin kehittämä AutoBright -optiikka poistaa automaattisesti häikäisevän valon. Ominaisuudesta on erityisesti hyötyä metsästäjille, jotka usein liikkuvat aamu- ja iltahämärässä, auringon paistaessa matalalla horisontissa. Häikäisynpoistotekniikasta on niin ikään apua vesillä tai lumihangella, missä aurinko heijastuu myös alhaalta ylöspäin. Kiikarin objektiivit optimoivat automaattisesti häikäisevän kirkkaan valon, niinpä kohteet näkyvät myös heijastusten vieressä silmiä rasittamatta.

Mutta mikä sitten on hyvä kiikari? Ensimmäinen ja tärkein edellytys kiikarille on se, että ne ovat mukana. Siitä ei ole paljoa hyötyä, jos kotona on useiden tuhansien eurojen arvoiset hämäräkiikarit, mutta et viitsi ottaa niin painavia tai kömpelöitä mukaan reissuun. BluHorizons 8x22 -kiikarit painavat 305 g, kokoon taitettuna paketti on vain hieman tupakka-askia suurempi (8,9 x 6,8 x 5,1 cm ja avattuna 11,1 x 10,3 x 4,4 cm). Niitä on siis mukava kantaa kaulalla ja mahtuvat helposti taskuun tai reppuun.

Koolla todellakin on merkitystä, juuri pikkukiikareissa optinen suorituskyky korostuu. Jos verrataan ”tavallisiin” isoihin 10x50 kiikareihin, niin niillä pärjäilee auttavasti jo melko hämärässäkin, vaikkei optinen laatu olisikaan sitä parasta hämäräkiikareiden tasoa. Usein näiden tavallisten mökkikiikareiden ja hämäräkiikareiden välinen ero ei niinkään muodostu valovoimasta vaan enemmänkin kuvan kohinasta, kontrastista ja piirtokyvystä. Pikkukiikarit puolestaan ovat pienet siitä syystä, että objektiivin kokoa on pienennetty. Karkeasti ottaen voidaan ajatella: mitä pienemmät linssit suhteessa suurennuskertoimeen, sitä pienempi valovoima ja huonompi hämäräkäyttö. Nämä rajat tulevat pikkukiikareilla helposti vastaan auringon painuttua horisontin taakse, vaikka muutoin vielä näkisi toimia.

Näin siis vain teoriassa, koska valovoimaa, sävyntoistoa, piirtokykyä ja nyt myös heijastusten sekä häikäisynestoa voidaan merkittävästi parantaa laadukkaammalla optiikalla. Pääsin käymään Steinerin tehtailla vuonna 2017. Oli melkoinen ahaa-elämys huomata, kuinka laatu muodostuu raaka-aineista, tarkkuudesta, innovaatioista ja ennen kaikkea laaduntarkkailusta, joka heillä on militaria-tuotannon vuoksi viety lähes neuroottiselle tasolle. 

Kiikareiden valmistuksessa on keskimäärin noin 500 erillistä yksittäistä työvaihetta. Kaikkien työvaihekokonaisuuksien jälkeen, ennen kuin osa siirtyy seuraavaan vaiheeseen, tarkastaa työn tehnyt ammattilainen jokaisen yksittäisen komponentin oman työnsä osalta. Tämän lisäksi tarkastuksia tekevät erilliset laaduntarkkailijat osakokonaisuuksien, esimerkiksi kaikkien objektiivien, prismojen ja okulaarien osalta.  Lopulta valmiit tuotteet testataan jälleen kerran yksitellen optisen laadun ja mekaanisen kestävyyden osalta vielä erikseen. Aivan jokaiselle kiikarille tehdään siis valmistuksen aikana kymmeniä testejä laadun varmistamiseksi.

Suurin osa markkinoilla myydyistä kiikareista valmistetaan kustannussyistä halvasta kiinalaisesta lasista. Steinerille näihin kiikareihin tulevan optisen raakalasin toimittaa Schott Saksasta ja Hoya Japanista. 

Kiikarin objektiivi tuottaa aina kuvan käänteisenä. Niinpä tarvitaan prisma muuttamaan kuva luonnolliseksi. BluHorizons -kiikareissa kuva korjataan Schmidt-Pechan -kattoprismoilla. Tämä menetelmä vaatii parempaa optista tarkkuutta ja tästä syystä myös kalliimpi valmistaa, kuin perinteisten kiikareiden Porro-prismat.

Kiikareiden antaman kuvan laatua parannetaan optisten pintojen erilaisilla pinnoituksilla, jotka vähentävät ei-toivottuja heijastuksia valon kulkiessa kiikarin läpi. Merkintä coated on alin taso. Se tarkoittaa, että ainakin yksi pinta on pinnoitettu yksikerroksisesti. Fully-Coated tarkoittaa, että kaikki pinnat on pinnoitettu yksikerroksisesti. Multi-Coated tarkoittaa, että ainakin yksi linssi on pinnoitettu monikerroksisesti. Fully Multi-Coated kiikareissa kaikki pinnat, myös prisma, on pinnoitettu monikerroksisesti. BluHorizons -kiikarit ovat ”Fully Multi-Coated”.

Linssien pinnoitteilla on erittäin suuri merkitys sekä kuvan laatuun että myös valovoimaan. BluHorizons-nimi tulee sinisestä sävystä, joka näkyy etulinssien pinnoitteessa häiritsevän valon heijastuessa pois objektiivista. Samaan tapaan kuin itsestään tummuvissa silmälaseissa fototrooppinen erikoiskäsittely reagoi ultraviolettisäteilyyn tummentumalla, BluHorizons- linssien pinnoite on suunniteltu poistamaan häikäisy ja parantamaan automaattisesti linssien läpi kulkevan valon määrää. Häikäisyn poistaminen auttaa samalla poistamaan myös silmien rasitusta kirkkaasta valosta.

BluHorizons-kiikareissa on myös laaja näkökenttä (125 m/1000 m). Leveä ja terävä näkymä yhdistettynä helposti käsiteltävään kahdeksankertaiseen suurennokseen on aivan erinomainen yhdistelmä luonnon tarkkailuun. Näiden kiikareiden minimitarkennusetäisyys on ainoastaan kolme metriä. Se mahdollistaa esimerkiksi käärmeiden, siilien tai vaikkapa perhosten ja muiden mielenkiintoisten kohteiden tarkastelua ilman häiriötä.

Erityisesti värien toisto on näiden kiikareiden vahvuus. Kirkkaassa valossa värien näkeminen yleensä haalenee, mutta automaattisesti liikaa kirkkautta vähentävä pinnoite toistaa paremman valkotasapainon ansiosta selkeästi paremmin värit ja kontrastin auringonpaisteessa. Näiden ominaisuuksien ansiosta tällaiset kätevät pikkukiikarit ovat ihanteelliset matkoilla, esimerkiksi luontosafarilla, urheilukentillä, veneillessä ja jahtihommissa.