Lähtö Tvärminnen satamasta Hangosta. Tärkeimmät varusteet pakattuna: nastapohjaiset kengät, haulikko ja lyijyvapaat patruunat, aurinkovoide ja -lasit, sekä lämpimiä vaatteita ja eväitä.
Keula kohti ulkomerta, välillä tähystetään kalkkaita.
Kyllä taas kelpaa. Kalkasjahti tarjoa hienon mahdollisuuden linnustukseen kesällä, kun sorsastuksen alkuun on vielä piinallisen pitkä odotus.
Ensimmäinen paikka löytyy vajaan tunnin ajomatkan päästä satamasta.
Pieni kallioluoto avomerellä.
Kaaveita laitetaan veteen ja kallioille. Mitä enemmän, sitä parempi.
Sitten vaan asemiin. Tärkeintä on olla liikkumatta paikallaan ja tähystää matalana.
Noutava koira on aivan välttämätön apu. Ei kannata edes harkita kalkasjahtia ilman.
Keli muuttuu nopeasti ja aallot alkavat pärskiä koko luodon yli.
Siirrymme tyynemmille vesille.
Kerrassaan upea päivä. Kiitos kaikille osallisille!
Mistä kalkasjahdissa on oikeasti kyse?
Haahkoja on Suomessa metsästetty aina, mutta jos mennään ajassa riittävästi taaksepäin, Suomen peitti 2-3 kilometrin paksuinen mannerjää eikä täällä elänyt ihmisiä tai eläimiä. Ancylusjärvi syntyi, kun jäätikkö alkoi sulaa. Jäätiköt sulivat samaan aikaan myös Pohjois-Amerikassa, niinpä Atlantin pinta alkoi nousta. Noin 9.000-8.000 vuotta sitten Ancylusjärvi muuttui Litorinamereksi. Valtameren pinnan nousu ylti Tanskan salmien tasolle, ja niiden kohdalle syntyi uomia, joista aiemmin makeaan Ancylusjärveen pääsi suolaista vettä.
Entisiä Ancylusjärven lahtia ovat esimerkiksi Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Päijänne. Tällöin myös esimerkiksi saimaannorppa jäi erilleen Itämeren altaassa olevasta kantapopulaatiostaan ja alkoi kehittyä itsenäisesti. Litorinameri oli nykyistä Itämerta laajempi ja selvästi suolaisempi.
Löytöjen perusteella jo Litorina-merivaiheen alussa noin 5500-2000 vuotta eKr. oli silloiselle rannikollemme saapunut haahkakin, jota pyydettiin eri tavoin ravinnoksi. Voidaan siis sanoa, että haahka on yksi vanhimpia riistalintujamme ja sitä on metsästetty tuhansia vuosia, eli niin kauan kuin täällä on ylipäätään ollut ihmisiä.
 |
| Andreas Trepte www.photo-natur.net |
Metsästys ei uhannut haahkakantoja kivikaudella, eikä se ole uhka tänä kesänäkään. Haahka on elinvoimainen laji. Haahka on levinnyt Pohjois-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja itäisen Siperian rannoille. Vaikka Suomessa haahkakannat ovat taantuneet, pesii meillä noin 100.000 – 150.000 paria, eli kantamme on sadoissatuhansissa linnuissa (vähintään 188 000–265 200 yksilöä), Suomen haahkapopulaatio on voimakkaan koirasvoittoinen (kannasta 70 % uroksia) ja metsästyssaalis koirashaahkojen eli kalkkaiden määrään suhteutettuna todella pieni.
Haahka oli vuosikymmenien ajan Suomen saariston ylivoimaisesti runsain lintu. Haahkakannan huippuvuodet osuvat yksiin merikotkan katoamisen kanssa. Samaan aikaan kun merikotka oli kuolla sukupuuttoon 1990-luvulla, haahkakanta oli noin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Haahka on kärsinyt myös Itämeren rehevöitymiseen ja suolapitoisuuteen liittyvistä ekosysteemimuutoksista. Haahkan levinneisyyttä rajoittaa sen pääravinnon eli sinisimpukan levinneisyys. Itämeressä sinisimpukan leviämistä rajoittaa meriveden suolaisuus. Niinpä myös haahka harvinaistuu Pohjan- ja Suomenlahden perukoilla, missä vähäsuolaisempi vesi ei sovellu sinisimpukalle.
Haahkakantojen taantumiseen merkittävin syy on lisääntyneessä saalistuksessa, mutta ei kuitenkaan metsästyksessä. Saalistajina ovat merikotkat ja huuhkajat, mutta erityisesti Suomen luontoon kuulumattomat vieraspedot minkki ja supikoira, sekä lokit pesien ja poikasten tuhoajina.
 |
| Andreas Trepte www.photo-natur.net |
Kun saalistuspainetta tutkittiin tarkemmin, selvisi, että merikotka oli merkittävin saalistaja, ja vastasi 44.5 % osuudesta niistä tapetuista naaraista, joiden saalistaja oli tunnistettavissa. Minkki vastasi 37.2 %, huuhkaja 11.5 % ja supikoira 6.3 % osuudesta (Öst ym. 2018). Pesiviin haahkanaaraisiin kohdistunut saalistuspaine on ollut jatkuvassa kasvussa, sillä merikotka ja minkki tappoivat pesimäkauden aikana koko tutkimuskaudella yhä enemmän pesiviä haahkanaaraita; merikotkan osalta vuosittainen kasvu oli 14.2 % ja minkillä 11.0 %.
Saalistus aiheuttaa myös raskaita pesätappioita (19-22 % tuhoutumisriski), kun pakoon lähtevä emo jättää pesänsä. Esimerkiksi Hangon tutkimusalueilla on tavattu suuriakin merikotkaparvia (suurin yksittäinen parvi 26 kotkaa yhdellä luodolla v. 2017) haahkan haudonta-aikana.
 |
| Kuva: Jonn Leffmann |
Muutaman tuhannen koirashaahkan metsästyksellä ei ole mitään merkitystä urosvoittoiseksi vääristyneen kannan elinvoimaisuudessa. Kaiken lisäksi kalkasjahti kohdistuu jo lisääntymishommansa hoitaneisiin koiraisiin, jotka muuttavat sulkimaan Tanskan rannikolle touko–kesäkuun vaihteessa. Koska uroshaahkoja on yli tuplasti naaraisiin verrattuna, ei pesivien parien määrä kasva yhtään vaikka koko kalkasjahti lopetettaisiin. Luonnossa kun urokset eivät voi keskenään poikia… Näin myöskään kalkasjahdin kieltämistä ei pysty järjellä tai suojelusyillä perustelemaan. Kyse on kuitenkin ikiaikaisesta metsästysperinteestämme ja luonnollisesta elonkorjuusta.
Kaikesta huolimatta
BirdLife Suomi ja muut ”luontojärjestöt” ovat tehneet kaikkensa kalkasjahdin lopettamiseksi. Laajaa lobbausta (asenteellisen ja väärän tiedon levittämistä) on tehty sekä kotimaassa että EU:ssa. Niinpä nyt tänä keväänä Euroopan unionin tuomioistuin on todennut Ahvenanmaalla sallitun haahkan kevätmetsästyksen EU-lainsäädännön vastaiseksi. Kalkasjahdista muualla Suomen rannikkoalueella on kesken erillinen Euroopan komission rikkomusmenettely, joka johtaa todennäköisesti tuomioistuimeen. Näin käynee, vaikka tämä osa hienoa metsästyskulttuuriamme on tuhansia vuosia vanha kansallinen perinteemme.
Kyse ei ole luonnonsuojelusta
Tälläkään kertaa ei siis ole kyse luonnonsuojelusta vaan asenteellisesta metsästyksen vastustamisesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää syyseuraussuhteita. Metsästyksestä ja metsästäjistä on tehty ongelma, vaikka me voisimme olla ratkaisu. Voi kuitenkin olla todella hankala motivoida metsästäjiä ulkosaariston vaikeisiin olosuhteisiin talkoilla vieraspetojen poistamiseen, jos lopputuloksena on vain tikkuja takapuolessa.
Lähteet:
Mikael Kilpi, Kim Jaatinen ja Markus Öst, Suomen haahkakannan kato – mitä oikein tapahtui?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haahka
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ancylusj%C3%A4rvi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Litorinameri
https://aamuset.fi/artikkeli/4933795/Haahkan+kevatmetsastys+todettiin+lainvastaiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti